FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
26.03.2017 klo 03:08:25 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2 ... 59
 
Kirjoittaja Aihe: Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa  (Luettu 147147 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
MetsienMies

Poissa Poissa


: 24.03.2015 klo 18:08:39

Toivottavasti mahdollisimman juniorijalkapallossa mukana oleva ottaa kopin tästä Mixun oikeasta analyysistä.

Lainaus
- Suomessa tehdään hyvää pelaajakehitystyötä, mutta me tuotamme yleispelaajia. Meillä on joukkue täynnä pelaajia, jotka pystyisivät periaatteessa pelaamaan jokaista pelipaikkaa, hän sanoo.

- Mutta jos haluat huippujoukkueen, tarvitset pelipaikkakohtaisesti jokaiselle pelipaikalle ekspertin. Miksei harjoittelussa ja pelaajakehityksessä keskitytä tietyn ajan jälkeen pelipaikkakohtaiseen harjoitteluun ja luoda ekspertit?

http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2015032419409431_vg.shtml
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 24.03.2015 klo 18:20:16

Ah niin ihana aihe... :) Tähän voisi ensin vielä kysyä, että milloin erikoistuminen tulisi aloittaa vai tuleeko se oikeasti edes aloittaa missään vaiheessa vai luotetaanko siihen, että pelaaja erikoistuu tietämättään ja omilla pelaajalahjoillaan...

-Snoopy-
rukkanen

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 24.03.2015 klo 18:20:41

Ei varmaan ollut ihan kokonaan oman aiheen arvoinen oivallus kuitenkaan tämä?

Muutenkin Paxu on mielestäni tässä hiukan hakoteillä. Ensinnäkin Suomessa tuotetaan / on tuotettu nimenomaan peruspelaamiseltaan puutteellisia pelaajia. Lähes kaikki ulkomaille lähteneet pelaajamme ovat törmänneet uusissa seuroissaan siihen, että aivan perusasioita ovat joutuneet opettelemaan, ihan alkaen siitä kirkkaimmasta kruununjalokivestämme aikanaan. Toki tähän liittyy myös pelipaikkakohtaisten perusasioiden osaamattomuutta.

Syy, miksi Suomessa ei ole pelaajia, jotka menisivät 1v1-tilanteissa vastustajista ohi, on selvä: junnuvalmentajien liiallinen tuloskeskeisyys. Kun junnupeleissä tarpeeksi monta kertaa haaston yritykset on palkittu karjumalla perään MIKSET SAATANA SYÖTTÄNYT, niin eipä siitä haastamisesta ole tullut tarpeeksi kokemusta pelitilanteissa. Tötsiä osataan kyllä kiertää.

MUTTA: tämä kaikki on 10–15 vuotta sitten kylvettyä satoa, ja uskoisin, että parempaa on jo luvassa. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole "eksperttien" puute (no, niitä ei ole, se on totta), vaan ihan kunnollisen perustan puute, mikä on tietysti vielä vakavampi juttu.
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #3 : 24.03.2015 klo 19:55:13

Hyvä ja tärkeä aihe mielestäni!
Niinkuin toisaalla kirjoitettiin nyt tehtävät valinnat ja työ näkyvät tuloksissa vasta vuosien päästä.

Se että Suomen maajoukkueen päävalmentaja yrittää tehdä linjauksia pelaajakehitykseen kuullostaa hyvältä. Näin asia toimii ainakin myös Saksassa.

Itse olen täysin eri mieltä Mixun kanssa siitä mitä Suomen kannattaisi kehittää. Peli kehittyy ainakin Saksassa siihen suuntaan että monipuolisten pelaajien määrä lisääntyy. Lahm totesi juuri haastattelussa että kärkiä ja keskuspuolustajia lukuunottamatta pelaajatyypit tulee entisestään lähenemään toisiaan. Dortmundissa kolkuttelee Profien portteja muuan Felix Passlack joka on pelannut junioreissa loistavasti laitapuolustajana ja tuoreemmin kymppipaikalla. Saa nähdä millä paikalla profiura alkaa.

Luulisi olevan jokaiselle suomalaiselle huippulupaukselle eduksi jos pystyisi kilpailemaan peliajasta useammalla pelipaikalla siirtyessään Eurooppaan. Lisäksi jos osaisi vielä useamman vieraan kielen kuin vain englannin...
Ricardo Leite

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ylimieliset


Vastaus #4 : 24.03.2015 klo 20:05:22

Tyhmä jätkä toi Paatelainen. Ei toki mikään uutinen.

a) Meillä ei ole kovin hyviä peruspelaajia ainakaan montaa
b) Ei ole kyse siitä, että pystyisivät pelaamaan melkein mitä tahansa pelipaikkaa. Vaan siitä, etteivät pysty pelaamaan oikein mitään pelipaikkaa
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 24.03.2015 klo 20:07:34

Kyse on varmasti myös siitä kuka valmentaa, eli haluaako valmentaja kurinalaista joukkuepelaamista jolloin samankaltaisuus ja ennalta arvattavuus on yhdistävä tekijä vai haluaako valmentaja joukkueeseensa mahdollisimman paljon yksilöitä, jotka jokainen hoitaa oman alueensa omalla tavalla.

Itse rakentaisin joukkueen yksilöiden avulla ja tahtoisin, että esimerkiksi alakerrassa olisi hyvinkin eri tyylisiä pelaajia. Keskikentän pelaajilta odottaisin hyvin samankaltaista peliä ja pelitapaa, laitapelaajilta Mixun pyytämää nopeutta ja taito keskittää, mutta sitten taas hyökkäyspäässä (myös laidat, tietenkin) yksilöitä ja mielikuvitusta...

Mutta Suomessa ongelmana on myös se, että seurat eivät tiedä (eivätkä osaa) mitä piirit haluavat ja piirit eivät (nyt jo kuulemma on ollut keskustelua) tiedä mitä maajoukkue haluaa. Mutta ongelmaksi muodostuu juuri seurat joissa pelaajien kirjo on hyvin suuri, jolloin perusteidenkin taidoissa on paljon tasoeroja. Tällöin myös yksilöiden luominen on hyvin vaikeaa, kun perusteet eivät ole kunnossa..

-Snoopy-
Stürmer

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: YJPKKÄ & Suomen naiset.


Vastaus #6 : 24.03.2015 klo 20:34:15


Suomessa ei ymmärretä jalkapallon pelaamisesta hevon v*ttua, joten sitä ei myöskään osata junnuille opettaa. Sen sijaan kierrellään tötsiä ja juostaan ilman palloa, kun pitäisi enemmänkin pelata.  Pelaamaan kun oppii pelaamalla.

Muuten samaa mieltä siitä, että muualla maailmassa mennään kovaa vauhtia kohti monipuolisia yleispelaajia.
 
Riemumieli

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC KTP


Vastaus #7 : 25.03.2015 klo 10:45:31

Yksi suuri ongelma on se, että pallovarmimmat ja fyysisesti kovimmat pelaajat pistetään jo alusta asti puolustajiksi, ettei omissa soi. Opi siinä sitten tekemään maaleja, kun tehtävänäsi on vain torpata vastustajan hyökkääjät ja hyökkäykset. Kärjessä on vain pikkuisia ketteriä vinkuheiniä, jotka siirretään syrjään tuimalla katseella.
Rafu10

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sporting CP, Portugal, Real Madrid


Vastaus #8 : 25.03.2015 klo 13:11:06

 
One can read in plenty of topics around this forum, many coaches, enthusiasts, parents, etc, put the development straight in the hands of the player on his own time outside of the pitch. This is unfortunately, the widely used excuse to justify the shortcomings of the Finnish player, when the real reason, it's an evident lack of coaching quality and player development knowledge in the country.

That's a poor coach mindset, the football tribe needs to start to understand, that a couple of hours a month with a player, doing a couple of drills, will not produce any sort of solid results and improvement in player capability at all. Player development is a very complex and fascinating area, it needs a strategy and a plan tailored to each personality, the approach designed for Antti, is most certainly useless for Kari, each individual has personnal traits, some are more training motivated, others not so, a one fits all approach doesn't work.

A system need to be created, to suit the player and the level of competition/expertise, he/she is expected to achieve at a certain point of his/her career. In order for the individual to achieve those targets in the game, the players need to understand the position that they play, this is vital for their success. They must know what area of the field they need and can exploit when in possession of the ball, and what the defensive expectations are, when the team doesn't have it. They also need to learn, what any additional work off the pitch, or a specific type of functional exercize, can do for their improvement as an individual. A player must know the why of an exercize, and also the how, they need to be positionally educated.

Contemporary coaches, need to accept that nowadays, kids refuse to spend 3 hours shooting a ball against a wall in their own time, to improve control and technique with both feet. Every coach would love to ear, that all his/her squad, was seeing that Champions League tie on tv, instead, maybe they saw X-Factor or The Voice?

We can't possibly assume, that they will understand how Modric is bossing that midfield, or how Diego Costa superior movement, allows him to perfectly time his runs behind a defensive line. It's a coach duty, to feed the players desire for questioning things, to be passionate and interested to learn about the game.

Our present players, are over-coached and under-taught, I repeat once again, Finnish players need to learn, how to play the game.

They may understand the fundamentals of a tactical system, but then, they cannot comprehend their role and what's expected from them at key moments, leading so many times, to frustration and confidence loss. If we want to produce quality youngsters, they need to be taught the key technical, physical and mental demands of their position(s).

The demands should be tailored to the player and the system, but above all, must be communicated and taught effectivelly with the players individually. By evaluating the positional demands of a system, the coach may recognize that after all, a certain player, has a better profile to fit another position, and customize the individual training program to help the player to succeed. Or, would be better to leave him/her in charge of their destiny, by telling to go home and work it out for themselves?




« Viimeksi muokattu: 25.03.2015 klo 15:01:55 kirjoittanut Rafu10 »
defacto

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 25.03.2015 klo 20:07:05

Useiden naapurimaan huippuvalmentajien mielestä valmentajien tuloshakuisuus on suurin syy huonolle pelaajakehitykselle ja myöhemmälle menestymättömyydelle. Näin siis sekä junnutoiminnassa, että junnumaajoukkueessa. Tuloshakuisuudesta johtuvat lopettamiset ovat myös suurin ongelma myös seurojen toiminnan, että menestymisen kannalta. Muutamat huiput lähtevät muualle, osa lopettaa ja siinä vaiheessa ei ole enää riittävästi pelaajia seuran omalle edustustoiminnalle.


http://www.dn.se/insidan/barn-tappar-sugen-av-toppning/

http://www.tipselit.se/Startsida/Artiklar/Aktuellt/Hart-resultatfokus-hammar-utvecklingen/

http://ungdomsledaren.blogspot.fi/2013_02_01_archive.html
« Viimeksi muokattu: 25.03.2015 klo 20:21:21 kirjoittanut defacto »
emilkostadinov

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pool, palloseurat, stadin jengit....


Vastaus #10 : 25.03.2015 klo 21:46:35

Useiden naapurimaan huippuvalmentajien mielestä valmentajien tuloshakuisuus on suurin syy huonolle pelaajakehitykselle ja myöhemmälle menestymättömyydelle. Näin siis sekä junnutoiminnassa, että junnumaajoukkueessa. Tuloshakuisuudesta johtuvat lopettamiset ovat myös suurin ongelma myös seurojen toiminnan, että menestymisen kannalta.

Nyt ollaan ytimessä, tärkeintä on junnujoukkueen koutsille piirinmestaruus ja seuran junioripäällikölle ELL menestys. Sitä varten kerätään pelaajia try out meiningillä noin vuoden parin tähtäimellä. Fyysisesti valitaan pelaajia, ei sen mukaan kuka olisi oikeasti siihen sopivin kolmen vuoden kuluttua vaan heti iso poika siihen kuten piirijoukkueissakin. Juniorin yksilöllinen kehitys ei ole keskiössä vaan joukkueen parempi menestys kuin kilpailevan joukkueen. Joukkueet hajoaa ja A-junnuista jatkaa vain muutama aikuisten sarjaan.
Coco

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 25.03.2015 klo 22:23:56

Nyt ollaan ytimessä, tärkeintä on junnujoukkueen koutsille piirinmestaruus ja seuran junioripäällikölle ELL menestys. Sitä varten kerätään pelaajia try out meiningillä noin vuoden parin tähtäimellä. Fyysisesti valitaan pelaajia, ei sen mukaan kuka olisi oikeasti siihen sopivin kolmen vuoden kuluttua vaan heti iso poika siihen kuten piirijoukkueissakin. Juniorin yksilöllinen kehitys ei ole keskiössä vaan joukkueen parempi menestys kuin kilpailevan joukkueen. Joukkueet hajoaa ja A-junnuista jatkaa vain muutama aikuisten sarjaan.

Itsellä hiukan erilaiset fiilikset. Sivusta seuranneena oman kaupungin kärkiseurojen kilpajoukkueissa nykyään keskitytään enemmän pelaajien kehittämiseen kuin mitaleihin ja pokaalehin. Haasteryhmissä valitettavasti tällaisiin valmentajiin on yhä törmännyt.

Try Out tilaisuuksista toista mieltä, joka maassa niitä järjestetään ja saadan parhaat ja kehityskelpoisimmat pelaajat kovimpien pelien pariin. Täällä päin mielestäni osataan hyvin noukkia noista ne parhaat, ei joukkueeseen ole päässyt kentän pisin ja nopein jos tekniikkaa ja muu pelaaminen on vajanaista.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 26.03.2015 klo 09:00:35

Itse olen täysin eri mieltä Mixun kanssa siitä mitä Suomen kannattaisi kehittää. Peli kehittyy ainakin Saksassa siihen suuntaan että monipuolisten pelaajien määrä lisääntyy. Lahm totesi juuri haastattelussa että kärkiä ja keskuspuolustajia lukuunottamatta pelaajatyypit tulee entisestään lähenemään toisiaan. Dortmundissa kolkuttelee Profien portteja muuan Felix Passlack joka on pelannut junioreissa loistavasti laitapuolustajana ja tuoreemmin kymppipaikalla. Saa nähdä millä paikalla profiura alkaa.
Samaa mieltä - Mixu puhuu tässä potaskaa mikäli tarkoittaa sitä että kaikille pelipaikoille tarvitaan erikoismiehiä. Tosin juuri nyt näyttää siltä, että jonkinlainen jako kolmeen on käynnissä: 1. Puhtaat kärkipelaajat, 2. Yleispelaajat (laitapakit, laiturit, hyökkäävät keskikentät, ...). 3. Isokokoiset puolustuspelaajat (topparit ja keskikentän pohjat). Ehkä Suomessa on ollut ongelmana, että on koulutettu ainoastaan kategorian 2 pelaajia.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #13 : 26.03.2015 klo 09:11:35

Nyt ollaan ytimessä, tärkeintä on junnujoukkueen koutsille piirinmestaruus ja seuran junioripäällikölle ELL menestys.

Useinkaan valmentaja ei ole se, joka ne menestymispaineet asettaa. Nimittäin jos voittoja ei tule, niin vanhemmista tulee varmasti useampikin sanomaan, että miksi ei menestystä tule. Siinä on valmentaja vähän vaikeassa tilanteessa, sillä jos voittoja ei tule, niin vanhemmat voivat joko vaihtaa valmentajaa, vaihtaa superjunnun seuraa tai jopa lajia.
Keijo K. Kojootti

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 26.03.2015 klo 10:26:59

Lainaus
vanhemmat voivat joko vaihtaa valmentajaa

Vuonna 1998 nämä?
Rafu10

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sporting CP, Portugal, Real Madrid


Vastaus #15 : 26.03.2015 klo 10:30:38

Mixu's vision, is as limited as it is his tactical system and his choices for the national team. The campaign numbers don't lie, 4 goals scored (3 of them scored against Faroe Islands), 5 against, -1 in goal average, 4 points out of 12 possible, 1 point conquered home out of 6 possible, etc etc etc. Talks too much, and shows too less!

nozick

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 26.03.2015 klo 11:45:27

Kun ruvetaan puhumaan erikoistumisesta ja pelipaikkakohtaisesta harjoittelusta, niin ensimmäisenä pitää kysyä että minkäikäisistä pelaajista puhutaan? Oma ajatukseni on, että ennen murrosiän läpikäyntiä ei pelaajia kannata millekään tietylle pelipaikalle lokeroida. Toki oppimisen kannalta voi olla mielekästä että pelaajalla on joku tietty peruspelipaikka jo vaikkapa 12-vuotiaana, mutta pitää hyväksyä se että pelipaikka voikin 15-vuotiaana olla joku ihan muu. Erikoistuminen tulisi siis tehdä vasta 15+ ikäisissä pelaajissa.

Toki nuoremmissa ikäluokissa voidaan jo tehdä paljon tuhoa, jos parhaimman valmennuksen ulkopuolelle jätetään ne pelaajat, jotka tulevaisuudessa parhaiten sopisivat vaikkapa topparin tontille.
jokkedokke

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Oulu


Vastaus #17 : 26.03.2015 klo 12:02:45

Kun ruvetaan puhumaan erikoistumisesta ja pelipaikkakohtaisesta harjoittelusta, niin ensimmäisenä pitää kysyä että minkäikäisistä pelaajista puhutaan? Oma ajatukseni on, että ennen murrosiän läpikäyntiä ei pelaajia kannata millekään tietylle pelipaikalle lokeroida. Toki oppimisen kannalta voi olla mielekästä että pelaajalla on joku tietty peruspelipaikka jo vaikkapa 12-vuotiaana, mutta pitää hyväksyä se että pelipaikka voikin 15-vuotiaana olla joku ihan muu. Erikoistuminen tulisi siis tehdä vasta 15+ ikäisissä pelaajissa.

IMO ei kiveenhakattua ikää voi lyödä lukkoon, riippuu niin älyttömästi yksilöstä. Niklas Jokelainen Oulusta on 14 ja fyysisesti lähes miehen mitoissa, ja on ihan takuuvarmasti hyökkääjä. Samanikäinen sälli voi taas toiseen ääripäähän mentäessä olla vasta aloittamassa kasvupyrähdystä, eikä kaverista pysty sanomaan mitä hänestä loppupeleissä tulee.

Aika pienistä kuitenkin löytyy pelipaikkojen arkkityyppejä. Joku tykkää pelata topparina, joku elää maalienteosta. Jostakin junnusta maalivahtihommat ovat kivoja, ja joku tykkää häärätä keskikentän keskustassa. Sanoisin että jostakin 10-11-vuotiaista alkaen pitäisi pystyä tarjoamaan junnuille paljon harjoitteita ja pelejä joissa heidän vahvat luontaiset ominaisuutensa pääsevät vahvistumaan entisestään, unohtamatta heikkouksien tukemista. Onko Suomessa ehkä kuitenkin keskitytty liikaa pelkästään yleistaitojen hiomiseen viime vuosina, unohtaen esimerkiksi maalintekijöisen puhtaiden maalinteko-ominaisuuksien kehittämisen? Tämä kai Mixun pääpointti tuossa avautumisessa oli, ja kyllä mielestäni tuossa saattaa totuuden siemen olla.
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #18 : 26.03.2015 klo 13:48:20

IMO ei kiveenhakattua ikää voi lyödä lukkoon, riippuu niin älyttömästi yksilöstä. Niklas Jokelainen Oulusta on 14 ja fyysisesti lähes miehen mitoissa, ja on ihan takuuvarmasti hyökkääjä. Samanikäinen sälli voi taas toiseen ääripäähän mentäessä olla vasta aloittamassa kasvupyrähdystä, eikä kaverista pysty sanomaan mitä hänestä loppupeleissä tulee.

Aika pienistä kuitenkin löytyy pelipaikkojen arkkityyppejä. Joku tykkää pelata topparina, joku elää maalienteosta. Jostakin junnusta maalivahtihommat ovat kivoja, ja joku tykkää häärätä keskikentän keskustassa. Sanoisin että jostakin 10-11-vuotiaista alkaen pitäisi pystyä tarjoamaan junnuille paljon harjoitteita ja pelejä joissa heidän vahvat luontaiset ominaisuutensa pääsevät vahvistumaan entisestään, unohtamatta heikkouksien tukemista. Onko Suomessa ehkä kuitenkin keskitytty liikaa pelkästään yleistaitojen hiomiseen viime vuosina, unohtaen esimerkiksi maalintekijöisen puhtaiden maalinteko-ominaisuuksien kehittämisen? Tämä kai Mixun pääpointti tuossa avautumisessa oli, ja kyllä mielestäni tuossa saattaa totuuden siemen olla.

Mats Hummels oli omien sanojensa mukaan hyökkääjä 14-15 vuotiaaksi. Tämä siis FC Bayernin organisaatiossa. En tunne Jokelaista mutta entä jos tässä olisikin kautta-aikain kovin keskuspuolustaja kasvamassa...

Entä jos pelaajatyypejä onkin karkeasti kaksi:
1. Kärjet/keskuspuolustajat
2. Yleispelaajat

Ei olisi joka tapauksessa haittaa jos junioreissa keskuspuolustajat pelaisivat joskus kärkinä ja päinvastoin...
Andretti

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 26.03.2015 klo 13:51:36

IMO ei kiveenhakattua ikää voi lyödä lukkoon, riippuu niin älyttömästi yksilöstä. Niklas Jokelainen Oulusta on 14 ja fyysisesti lähes miehen mitoissa, ja on ihan takuuvarmasti hyökkääjä. Samanikäinen sälli voi taas toiseen ääripäähän mentäessä olla vasta aloittamassa kasvupyrähdystä, eikä kaverista pysty sanomaan mitä hänestä loppupeleissä tulee.

Aika pienistä kuitenkin löytyy pelipaikkojen arkkityyppejä. Joku tykkää pelata topparina, joku elää maalienteosta. Jostakin junnusta maalivahtihommat ovat kivoja, ja joku tykkää häärätä keskikentän keskustassa. Sanoisin että jostakin 10-11-vuotiaista alkaen pitäisi pystyä tarjoamaan junnuille paljon harjoitteita ja pelejä joissa heidän vahvat luontaiset ominaisuutensa pääsevät vahvistumaan entisestään, unohtamatta heikkouksien tukemista. Onko Suomessa ehkä kuitenkin keskitytty liikaa pelkästään yleistaitojen hiomiseen viime vuosina, unohtaen esimerkiksi maalintekijöisen puhtaiden maalinteko-ominaisuuksien kehittämisen? Tämä kai Mixun pääpointti tuossa avautumisessa oli, ja kyllä mielestäni tuossa saattaa totuuden siemen olla.

Kyllähän Mixu sinällään on oikeassa, meiltä ei tule maalintekijöitä, eikä varsinkaan "driblailijoita" tai nykyisen muodin mukaisia nopeita laitahyökkääjiä, käytännössä lainkaan. Ei osata ohittaa vastustajaa tai tehdä itsestä vaarallisia pallon kanssa. Erfan Zeneli-tyyppisiä, mutta huomattavasti laadukkaampia.

Niin puhuttaessa maalinteko taidoista tai ominaisuuksista olisi ensiksi tärkeää, miten päästään niihin maalinteko tilanteisiin, kun ongelma tuntus olevan juuri Suomen kohdalla se. Puhtaasti maalintekotaidot on sitten jo yksilöllisempi juttu ja kiinni paljon henkisistäkin ominaisuuksista. Benzema, Giroud, Neymar etc. tuhlaavat aika lahjakkaasti  maalintekopaikkoja, kuten monet muutkin huipulla pelaavat. Maalintekopaikkojen laadulla on huomattava merkitys ja siinä ei ole kyse vielä maalinteon taidoista.  

Olen itsekkin sitä mieltä mitä täällä jo joku mainitsikin, että ensiksi olisi tärkeää luoda niitä todella hyviä yleispelaajia, enkä tarkoita pelipaikoiltaan yleispalaajia, vaan taidoiltaan ja pelitaktisilta ominaisuuksiltaan. Riittävän hyviä yleispelaajia, joista kuoriintuu omalle pelipaikoille osaaja tai heistä valmennetaan sinne osaaja myöhemmässä vaiheessa. Esim. Hetemaj lähti "taitopelaajana" suomesta, mutta Italiassa pelaa enemmänkin "riistävänä" box-to-box pelaajana.

Mennään mielestäni metsään jos ideana on alkaa jo nuoressa iässä 12-15v puhtaasti erikoistumaan vaan tietylle pelipaikalle(paikka kohtaisilla harjoituksilla), jos pohja työt eivät ole valmennuksessa kunnossa.

Edit. Teemu Pukkia välillä kun katsoo, niin tulee joskus mieleen että osaako hän tehdä muuta pallottomana kuin juosta linjantaakse, noin niinkuin pelin edistämisen kannalta? En tiedä minkälaista juniorivalmennusta hän on KTP:ssä saanut mut... Ja hän on meidän ykköstykki..
« Viimeksi muokattu: 26.03.2015 klo 14:09:22 kirjoittanut Andretti »
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 26.03.2015 klo 14:23:22

Yleistäminen on niin pirun harmillista. Ei tulisi sanoa, että näin tehdään, varsinkaan kun puhutaan junioreista. Mutta jos palataan taas siihen valmentamiseen, niin hyvällä valmennuksella saadaan valmennettua niin montaa asiaa samalla kertaa ja onkin tärkeää, että tässä tulisi kuunnella pelaajaa ja hyvä valmentaja osaakin nähdä pelaajien omia suuntautumisia. Maalintekoa tulisi kuulua kaikkiin harjoituksiin. Yksinkertaisesti se on jalkapallon tärkein asia ja vaikein asia opettaa, koska se ei ole koskaan toisinto toisesta maalista vaan jokainen kerta on omanlaisensa. Juuri tämä tekee siitä niin pirun vaikeaa. Puolustamista, pelinavaamista ja rakentamista, kierrättämistä ja jopa paineen purkua voidaan tehdä ennalta suunnitelluilla kuvioilla uudestaan ja uudestaan, mutta maalinteko vaatii paljon enemmän luovuutta.

Mutta ennen kuin ruvetaan pelaajia opettamaan tietynlaisiksi tulisi juuri kuunnella ja tarkkailla heitä, koska vain opettamalla potentiaalia voidaan saada haluttu tulos. Olen nähnyt senkin kuinka pelaajasta tehdään väkipakolla jotain mitä ei ole ja asiat eivät luonnistu.

Mutta sitten tulisi huomioida (varsinkin lähellä aikuisuutta) se, että monipuolisuus on pelaajan rikkaus. Joukkueeseen mahtuu vain tietty määrä tietynlaisia pelaajia, joten mikäli pelaaja voi olla muutakin kuin vain hyökkääjä tai toppari, on hänen helpompi sopeutua uuteen joukkueeseen tai esimerkiksi valmentajaan. On niitä huippujakin (Neymar?) laitettu vääriin paikkoihin pelaamaan, koska paras pelipaikka on jo täytetty. Jos pelaaja on vain yhden paikan pelaaja voi ura olla haastava tai sitten se pelipaikka tulee olla niin täydellinen, että sen löytää jokaisessa joukkueessa.

-Snoopy-
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #21 : 26.03.2015 klo 14:27:44

Edit. Teemu Pukkia välillä kun katsoo, niin tulee joskus mieleen että osaako hän tehdä muuta pallottomana kuin juosta linjantaakse, noin niinkuin pelin edistämisen kannalta? En tiedä minkälaista juniorivalmennusta hän on KTP:ssä saanut mut... Ja hän on meidän ykköstykki..

Pukista tuli mieleen että olisi voinut olla uran kannalta hyvä jos olisi Schalkessa haastanut muitakin pelipaikkoja kuin Huntelaarin. Saksan kielen opettelemisesta ei myöskään olisi ollut haittaa...
tamman siika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kaikki kuolleet ja kuopattu


Vastaus #22 : 26.03.2015 klo 15:51:04

Oikeassahan Mixu on, että pelaajamateriaaliltaan Suomen absoluuttinen kärki on liian geneeristä.

Oma näkemykseni ruohonjuuritasolta katsottuna on se, että ydinongelma piilee nimenomaan aikuisiällä tai aikuisikää lähestyessä pelaajien "uudelleenroolituksessa" tai kun aletaan puhumaan aikuistuvasta pelaajasta "monikäyttöisena" eli osaa pelata useassa eri roolissa hyvin, mutta ei missään loistavasti. Niin liigatasolla, Ykkösessä kuin Kakkosessakin edareihin siirtyviä nuoria pelaajia heitellään aivan liikaa pelipaikalta toiselle, mikäli nämä eivät ole puhtaasti puolustajia. Ylipäänsä arvioisin, että isolla kentälle siirryttäessä enemmistö junioreista pelaa yleensä sitä yhtä, maksimissaan kahta pelipaikkaa aina A:han asti (keskikentältähän yleensä tiputellaan pelaajia puolustukseen, mikäli nopeusominaisuudet hiipuvat kasvun yms. myötä).

Eniten tätä näkee juuri niinpäin, että pystysuunnan kärkipelaajat kuvitellaan yhtä hyviksi pelaajiksi wingereinä, tai keskikentän pelintekijöitä sijoitetaan laitureiksi ja laitureita aletaan tiputtamaan laitapakeiksi. Ja nuori pelaaja joutuu sitten vaihtamaan ns. "kitaran viuluksi", vaikka se kehitysiän rutiini on hankittu käytännössä ja teoriassa siihen yhteen tiettyyn rooliin, jossa osaa tunnistaa tilanteet parhaiten pallottomana ja pallollisena.

Eli otsikkoon vastaten: Pelipaikkakohtaista harjoittelua en näe juniorivalmennuksen suurimpana ongelmana. Pelitekniikka, pelitilannenopeus ja muut yksilötason vastaavat asiat sitten ovat eri keskusteluihin kuuluvia aiheita...
zup

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 26.03.2015 klo 23:32:13

Muutama vuosi sitten olin tilaisuudessa, jossa keskustelijoina Mixu ja Bana. Tätäkin aihetta sivuttiin. Ainakin siinä tilaisuudessa Mixun pointti oli (Bana muistaakseni oli samaa mieltä), että jo melko nuorena pitäisi keskittyä pelipaikkakohtaisiin asioihin siten, että treenataan ja pelataan yhtä roolia vaikka muutama kuukausi kerrallaan. Siis sen sijaan, että joka matsi vedetään eri paikalla. En muista oliko tarkemmin puhe minkä ikäisenä.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 27.03.2015 klo 08:12:23

Muutama vuosi sitten olin tilaisuudessa, jossa keskustelijoina Mixu ja Bana. Tätäkin aihetta sivuttiin. Ainakin siinä tilaisuudessa Mixun pointti oli (Bana muistaakseni oli samaa mieltä), että jo melko nuorena pitäisi keskittyä pelipaikkakohtaisiin asioihin siten, että treenataan ja pelataan yhtä roolia vaikka muutama kuukausi kerrallaan. Siis sen sijaan, että joka matsi vedetään eri paikalla. En muista oliko tarkemmin puhe minkä ikäisenä.
Olin ehkä samassa tilaisuudessa. Paikka oli Hanasaari. Mixu vastasi yleisökysymykseen tuosta iästä. En nyt muista vastausta ihan tarkkaan, mutta muistaakseni Mixun vastaus oli juuri sellainen että joskus D-iässä alkaa olla vakiintuneempia pelipaikkoja ja pelipaikkakohtainen harjoittelu sitten joskus C- tai B-iässä. Mixulla oli sellainenkin näkemys, että kun näitä pelipaikkoja nuorempana vaihdellaan, niin paikat voisivat olla vierekkäisiä. Esim. niin että vasen pakki pelaakin välillä vasenta keskikenttää, jolloin sen oman paikkansa pelin oppii näkemään joukkuetoverin näkökulmasta.
 
Sivuja: [1] 2 ... 59
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines