Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[emilkostadinov]

Joku mättää kun 12 v junnut on tosi korkealla junioriturnauksissa Euroopassa ja todella monet joukkueet käyvät kovissakin kansainvälisissä turnauksissa D-junnuihin asti. Sitten 14-17 v juniorijoukkueet eivät käy enää mittauttamassa tasoaan kovia joukkueita maailmalla vastaan vaan tyytyvät pärjäämään B/A-juniorien SM- sarjassa, joka kertoo lähinnä seurojen voimasuhteista ja vääristyy edelleen antaen hyvän olon tunteen kyvyistä kun muutamaan seuraan kerätään sen hetken isot pelaajat voittamaan, yksittäisen pelaajan tasosta Suomessa ei kerro paljoakaan jos olet voittanut B-junnuissa hopeeta. Juniorien harjoitusmäärät Suomessa ovat ok noin 13 v asti vs. kansainvälinen vertailu sitten muualla aletaan treenaamaan lisää omalla ajalla, Suomessa taas harjoitusmäärät/kunto laskee teini-iässä kun pelataan fifaa, valvotaan yöt ja äiti vie autolla treeneihin.

[Sope]

Yksi syy suomalaisten pärjäämiseen 12-vuotiaana piilee siinä, että tuossa iässä ulkomaisten huippuseurojen junnujoukkueessa pelaa lähinnä paikallisia pelaajia ja paria vuotta myöhemmin joukkueet on kerätty valtakunnallisesti. Jollain AS Romallakin on kymmeniä jäsenseuroja, joiden kermat he keräävät pelaamaan AS Romaan. Tästä taisi mainita se yksi HJK:n valmentajakin kirjoituksessaan, että belgialaisilla ja hollantilaisilla on tuossa teini-iässä vuosittain kovia uusia pelaajia ryhmässään.

Toki tuo ei ole suurin syy vaan suomalaisilla seuroilla on peiliinkatsomisen paikka fysiikka- ja taktiikkavalmennuksen suhteen.

[koera]

Tähän se iänikuinen havainto siitä, että suomalaisille tulee murrosikä keskimäärin myöhemmin kuin oliivitukille. Eron kuromiseen tähtäävällä kasvuiän fysiikkatreenauksella ei saada muuta aikaan kuin rasitusvammoja polviin. Turnauksissa voidaan ihan hyvin käydä ottamassa pataan, kunhan tiedetään ettei olla tärkeillä osa-alueilla jäljessä (taito, havainnointi, pelikäsitys).

Palataksemme vielä Kalajan juttuihin, ehkä kiinnostavin kohta tuossa jutussa on seuraava pätkä:

Erittäin mielenkiintoista on se, että testeistä huolimatta paras ennustaja sille, kenestä tulee maajoukkuevoimistelija, on harjoittelusali, josta voimistelija tulee (Sands 2012). Allekirjoitan tämän havainnon varauksetta. Meillä on Suomestakin esimerkkejä tällaisista ”Talent hotbed” -saleista, jotka tuottavat menestyneitä urheilijoita kerta toisensa jälkeen.

Pappa-Eremenko on tuottanut ammattilaispelaajia huikealla prosentilla. Hänen haastatteluissaan toistuva pointti siitä, että pitää osata opettaa oikeita asioita oikeaan aikaan on varmaankin kysymyksen ytimessä. Parhaillekin pelaajille syntyy jatkuvasti pullonkauloja kehitykseen; kaikkia ongelmia ei yksinkertaisesti pysty ratkaisemaan itse, ainakaan kovin nopeasti. Jos valmentaja pystyy tunnistamaan pullonkaulan ajoissa, ja tietää miten siitä pääsee yli, sinänsä pienellä yksittäisellä neuvolla/pelaajassa herätetyllä kysymyksellä/johdattelulla voi olla valtavat kumulatiiviset vaikutukset. Jos taas tiettyihin tapoihin ei puututa lainkaan, niistä saattaa muodostua koko uran kestäviä puutteita.

Mistä päästääkin kysymyksien äärelle: kuinka moni suomalaisvalkku jaksaa/pystyy panostamaan tekemiseensä niin paljon, että käyttää aikaansa yksittäisten pelaajien edistymisen seuraamiseen? Kuinka monella riittää osaaminen luovia pelaajat kehityksen pullonkaulojen yli? Entä kuinka järkevää on, että suuri osa valmentajista seuraa yhtä ryhmää aloittamisesta murrosiän kynnykselle, tai jopa yli?  

[Snoopy]

Mistä päästääkin kysymyksien äärelle: kuinka moni suomalaisvalkku jaksaa/pystyy panostamaan tekemiseensä niin paljon, että käyttää aikaansa yksittäisten pelaajien edistymisen seuraamiseen? Kuinka monella riittää osaaminen luovia pelaajat kehityksen pullonkaulojen yli? Entä kuinka järkevää on, että suuri osa valmentajista seuraa yhtä ryhmää aloittamisesta murrosiän kynnykselle, tai jopa yli?  

Yhden (valmentavan)valmentajan ei tule seurata pelaajan yksilöllistä kehitystä, siihen ei ole rahkeita meillä eikä se ole oikea tapa. Oikeanlainen valmentajarinki on tässä avainasia ja varsinkin ikäluokkien edustusjoukkueiden pelaajia tulee seurata yksi joka ei ole valmennustehtävissä joukkueessa, joku joka on mahdollisimman puolueeton ja seuraa pelaajia vain ulkopuolelta, mutta joka on yhteydessä aktiivisesti valmentajiin.

Valmentajan tulisi olla ikäluokan kanssa vain muutaman vuoden - vuodesta maksimissaan kolmeen. Mikäli valmentaja/valmentajat valmentavat liian pitkään on siitä vain haittaa pelaajille. Pelaajat tarvitsevat juniorivuosillaan usean valmentajan näkemyksen (ammattitaitoisen) ja erilaiset harjoitukset ja erilaisen pelitavan.

-Snoopy-

[Thalian]

Yhden (valmentavan)valmentajan ei tule seurata pelaajan yksilöllistä kehitystä, siihen ei ole rahkeita meillä eikä se ole oikea tapa. Oikeanlainen valmentajarinki on tässä avainasia ja varsinkin ikäluokkien edustusjoukkueiden pelaajia tulee seurata yksi joka ei ole valmennustehtävissä joukkueessa, joku joka on mahdollisimman puolueeton ja seuraa pelaajia vain ulkopuolelta, mutta joka on yhteydessä aktiivisesti valmentajiin.

Valmentajan tulisi olla ikäluokan kanssa vain muutaman vuoden - vuodesta maksimissaan kolmeen. Mikäli valmentaja/valmentajat valmentavat liian pitkään on siitä vain haittaa pelaajille. Pelaajat tarvitsevat juniorivuosillaan usean valmentajan näkemyksen (ammattitaitoisen) ja erilaiset harjoitukset ja erilaisen pelitavan.

Kuinka realistisina pidät näitä esittämiäsi ideoita? Tiedetään, että futiksen hinta on jo nyt monessa paikassa noussut niin korkeaksi, että se estää harrastamisen. Tuota kun vielä nostetaan, niin tehdään koko harrastuksesta niin kallis, että massoista on aivan turhan puhua.

[Senor V]

Kuinka realistisina pidät näitä esittämiäsi ideoita? Tiedetään, että futiksen hinta on jo nyt monessa paikassa noussut niin korkeaksi, että se estää harrastamisen. Tuota kun vielä nostetaan, niin tehdään koko harrastuksesta niin kallis, että massoista on aivan turhan puhua.

Miksi nostaisi kustannusta? Suurimmalla osalla seuroista on jo valmennuspäälikkö ja junioripuolesta vastaavaa henkilöstöä. Eikö näiden joka tapauksessa pidä käydä katsomassa vähintään pari kertaa vuodessa jokaista ikäluokkaa? Ja olla muutenkin keskusteluyhteydessä valmentajien kanssa?

[Thalian]

Miksi nostaisi kustannusta? Suurimmalla osalla seuroista on jo valmennuspäälikkö ja junioripuolesta vastaavaa henkilöstöä. Eikö nämäiden joka tapauksessa pidä käydä katsomassa vähintään pari kertaa vuodessa jokaista ikäluokkaa? Ja olla muutenkin keskusteluyhteydessä valmentajien kanssa?

En ole tietoinen, että valmennuspääliköiden (tai vastaavien) tehtäviin kuuluisi yksittäisen junnujen seuraaminen missään seurassa (pl. ehkä joku talenttiporukka).

[Snoopy]

Kuinka realistisina pidät näitä esittämiäsi ideoita? Tiedetään, että futiksen hinta on jo nyt monessa paikassa noussut niin korkeaksi, että se estää harrastamisen. Tuota kun vielä nostetaan, niin tehdään koko harrastuksesta niin kallis, että massoista on aivan turhan puhua.

Mutta kun asiahan ei ole näin ja kohta joku vetää herneen…

Ensiksikin, suurimmassa osassa Suomen jalkapalloseuroja on päättävissä ja seuroja pyörittävissä toimissa henkilöitä joilla ei ole kaupallista taustaa. Faktaa minulla ei ole lyödä pöytään, mutta kun nyt jonkin aikaa näissä asioissa mukana olleena, niin taustalla on todella paljon kaikkia muita kuin kaupallisen puolen käyneitä ihmisiä. Ja tämähän ei sinänsä ole ongelma, mutta jos tälle alalle tullaan harrastuksen pohjalta jää usein moni oleellinen asia huomioimatta. Ei seuratoiminta ole mikään poikkeus, yhtälailla alalla jossa päivätyökseni toimin, on suurin osa kauppiaista tullut mukaan harrastuksen pohjalta ja silloin useimmiten tuppaa menemään puurot ja vellit sekaisin, tavoitteellisuus puuttuu kun on kiva harrastaa. Seuratoiminnassa tehdään liikaa kaveri sopimuksia ja jaetaan pestejä väärin perustein. Perusteiden tulisi aina olla kilpailulliseen toimintaa liittyviä eikä varsinkaan pitää mukana henkilöitä joiden taitotaso ei riitä. Edelleen suurimpia ongelmia on hyvien valmentajien puute, mutta asia ei koskaan tule muuttumaan, mikäli huonoja valmentajia on mukana liikaa eikä niitä hyviä valmentajia kiinnitetä seuraan kunnolla. Kyllä tuota valmentajien ulosvalumista tapahtuu joka puolella ja usein ne lähtijät ovat kuuluneet juuri niihin hyviin.

Olin erään ikäluokan vastuuvalmentaja vuoden jossa minulla oli kahdeksan apuvalmentajaa ja n. 50 poikaa. Kuulostaa hyvältä, mutta ei ikinä enää, ei koskaan. Ei tämä toimi talkoohengellä vaikka kauden alussa niin jokainen väittää. Kokemukseni pohjautuu myös muihin vuosiin, tuo nyt jäi itselleni parhaimmin mieleen vuotena jossa jokainen kissan ristiäinen tuli esteeksi joukkueen toiminnalle ja harjoitukselle. Määrä ei korvaa laatua ja siksi, juuri siksi joukkueessa tulee olla kaksi tasa-arvoista valmentajaa, eikä niitä tarvita yhtään enempään. Maalivahtivalmentaja on se joka voi olla mukana kolmantena valmentajana, mutta hänenkin toimintansa tulisi maksaa useampi ikäluokka ja maalivahtivalmentajan ei tulisi olla vain yhden ikäluokan matkassa. Itse luopuisin juniori toiminnassa kokonaan vastuuvalmentaja tittelistä, koska ei sillä ole mitään merkitystä tämän ikäisissä mistä puhutaan, eikä mitään todellista vastuuta ole. Kaksi tasa-arvoista valmentajaa pystyy hoitamaan yhteistuumin koko ikäluokan ja heidän takanaan on henkilö joka koordinoi ja auttaa tarvittaessa, mutta näillä kahdella valmentajalla on samat vastuut ja velvoitteet sekä korvaukset.

Tästä tulee saada korvaus, talkoilla saadaan aikaan vain p**kaa. Valitettavasti asia on näin ja liian moni huomaa sen, kun v**utus käyrä on noussut taivaisiin. Poltat itsesi henkisesti ja kuluilla loppuun, niin menetämme potentiaaliset valmentajat hyvinkin nopeasti. Ei kukaan tätä tee rakkaudesta lajiin loputtomasti, kun koko oma vapaa-aika menee vieraiden natiaisten parissa. Mutta ei tämä nyt niin kallista ole!

Valmentajan korvaus on keskimäärin on ihan mitätön, varsinkin siihen nähden, kuinka paljon he tekevät töitä joukkueen eteen. Jos nyt otettaisiin vaikka keskimääräinen valmentajakulu joka olisi vaikka 300€ kk eli yhteensä 600€ kk. Tämä tekee 25 -30 pelaajan joukkueessa per poika n. 20-24€ per kk. Tämä summa on mitätön, mikäli joukkueella on kaksi hyvää ja motivoitunutta valmentajaa. Mikäli toiminnasta halutaan laadukasta tulee pelaajan kk maksu olla n. 75-100€ kk:ssa ja tähän päälle vuodessa kaksi kunnon turnausta ja yksi leiri. Eli pelaajan keskimääräinen rahamäärä minkä perhe laittaa on noin 1600 – 1900€ vuodessa. Tiedän, tämä kuulostaa monelle kovalta, mutta tapahtumien määrään ja laatuun nähden summa on erittäin pieni. Mikäli ihmiset tajuaisivat, että lapsi on ohjatussa harrastuksessa harjoitusten muodossa neljästi viikossa, keskimäärin peli per viikko kymmenen kuukauden ajan vuodessa, erinomaisia paikallisia turnauksia, kaksi – kolme isompaa usean päivän turnausta sekä yksi – kaksi erinomaista leiriä vuodessa, niin summa ei todellakaan ole niin iso. Kilparyhmän maksut ovat tätä luokkaa halvimmillaan ja toiminnalla joka on laadukasta. Suurimpien edustusjoukkueiden pelaaja maksut liikkuvat sitten ihan eri summissa, joten niiden mielekkyydestä voi olla montaa mieltä, mutta tällä summalla me voimme tehdä erinomaisia pelaajien alkuja. Kun laskin oman lapseni maksut yhdeltä vuodelta jossa oli vain yksi palkallinen valmentaja ja kuusi talkoo valmentajaa, ikäluokan toimintamaksut hinattu pieniksi ja kaikki asiat maksoivat extraa, niin pojan kulut (ilman mitään varusteita) oli 1800€ tuolta kaudelta. Valmennus aikalailla pa**aa ja melkein koko vuosi oli hukkaan heitettyä.

Se henkilö joka koordinoi taustalla, on seuran palkkaama ja hänen palkkansa maksetaan seuran pelaajilta keräämistä maksuista, joka on per pelaaja kerran vuodessa maksettava pienempi maksu ja koska tämän henkilön toimenkuva on n. viidessä ikäluokassa, ei kulu per pelaaja ole kovin suuri. Nyt tämä henkilö on mukana valitsemassa joukkueita, seuraa sovituin aikavälein pelaajien tapahtumia harjoituksissa ja peleissä, antaa mielipiteitä pelaajien ja valmentajien toiminnasta, auttaa valmentajien harjoitusten ja kauden suunnittelussa sekä tekee niitä kipeitä päätöksiä omilla havainnoilleinaan. Valitettavasti, kaikille valmentajille syntyy pelaajiin tunnesiteitä jotka ovat haitallisia. Milloin pelaajaa alitajuisesti suositaan tai sanotaanko nyt näin, että heihin luotetaan liikaa tai joku ei pääse valmentajan luottamuksen arvoiseksi. Tämä ei ole nootti valmentajalle, koska tämä on useimmiten aivan tahatonta ja jokainen tietää sen tunteen, kun pitää pelaajaa ryhmässä vaikka hänen paikkansa voisi olla jossain muualla. Juuri siksi valmentajien takana tulee olla henkilö joka myös pystyy sanomaan, että tuon pelaajan ei kuulu olla tässä ryhmässä tai tämän pelaajan kuuluu tulla tähän ryhmään.

Valmentajille myös tekee hyvää, mikäli ryhmä vaihtuu n. kahden vuoden välein. Moni on minullekin sanonut, että haluaa olla ikäluokan kanssa usean vuoden ajan, kun on tehnyt niin hyvää työtä. Joo, kyllä varmasti on, mutta kun pelaajien näkökulmasta monipuolinen laadukas valmentaminen on vaan parempi asia. Samalla myös kun ryhmä vaihtuu, tulee uusia pelaajia ja uusia valmentajia, niin monen motivaatio jälleen kasvaa. Pelipaikka ei olekaan aina taattu sekä terve kilpailu puskee jälleen mukaan toimintaan ja uusia pelipaikkoja saattaa tulla monelle juniorille eteen. Valmentajalle tulee lisää energiaa kun on uusi ryhmä ja uudet tavoitteet. Itse myös haluaisin, että leireillä ja kesätapahtumissa olisi vetäjinä ihan uusia valmentajia, koska jo pelkkä viikonloppu tai viikko antaa pelaajille uusia ajatuksia ja eväitä omaan tekemiseen.

Koko junior jalkapallo nytkähtää eteenpäin kun tajutaan, että seurojen asenteen tulee muuttua ja he alkavat ajatella tätä oikeasti rahan kautta. Tämän tulee olla edelleen monelle harrastus, mutta myös kilpailulliselle toiminnalle tulee antaa kunnon puitteet. Minua ei haittaisi vaikka seurat tekisivät pitkän ajan suunnitelmia miten tällä voidaan joskus saada rahaa, koska sitä tehdään isossa maailmassa paljon. Ei kukaan valita jos heille Saksassa sanotaan, että lapsesta halutaan tehdä tulevaisuudessa ammattilainen, mutta Suomessa kohistaan, että miten noin voi sanoa lapsesta. Aseta tavoitteet niin voit ne joskus saavuttaa ja mitä sitten jos vain yksi tuhannesta ne saavuttaa, ei kaikki pääse rahaliigaan pelaamaan, mutta ei se ole tarkoituskaan, niille jotka sitä haluavat on kuitenkin saatava mahdollisuus. Ihmettelen miten jääkiekko toiminta ja jalkapallo voi olla niin eri maailmoita. Jalkapallossa on helvetin hys hys hys ajatusmaailma menossa, kun jääkiekossa aletaan pelaajia puskemaan kohti ammattilaisuutta jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kilpailullinen toiminta luo ne puitteet mitä tarvitaan ja kyllä asioista sekä tavoitteista täytyy saada keskustella. Haaste ryhmät ovat sitten oma lukunsa ja puistopelailijat saavat mielestäni mennäkin heidän vanhempien iltaan kuulemaan, miten absurdeja asioita niissä kuulee…
Ainoa asia missä talkootoiminta on hyvästä on seurojen välinen pelitoiminta yhteistyö. Tätä tehdään aivan liian vähän, mutta jos viisi joukkuetta laittaa hynttyyt yhteen ja jokainen vuorollaan hoitaa neljäksi – viideksi tunniksi kentän, niin saadaan aikaiseksi viisi turnausta! Talvisarjat, miksi tätä ei tehdä enempää? Neljä harjoituspeliaikaa ja saadaan aikaiseksi oma sarja hyvin pienillä kuluilla..

-   Tehosta ja yksinkertaista valmennusta – Vähennä ylimääräisten kuluja ja keskitä ne niihin jotka asioita tekee. Pidä erikoisryhmät tiiviisti yhdessä useassa ikäluokassa
-   Tee yksilöidysti pelaaja valmennusta
-   Päätöksiä (rohkeita ja pitkälle meneviä) tavoitteista seuralle, ikäluokalle, valmentajille ja varsinkin pelaajille. Seuran on oltava jokaisen ikäluokan toiminnassa mukana – Valvojana ja tukijana. Rohkaise toimimaan yli ikäluokkien rajojen
-   Tämän tulee maksaa, mutta maksujen tulee olla läpinäkyviä ja jokaisen vanhemman tulee tietää mihin raha menee ja miksi. Tee myös vertailu mitä toinen tapa maksaa, koska järki voittaa aina

-Snoopy-

[Finte]

Ois ihan kiva tietää, että kuinkahan moni suomalaisista yläjalkapeliasentohavaintovalmentajista ihan oikeasti tietää, ymmärryksestä puhumattakaan, mitä he oikein tekevät.

Jos epäillään tosissaan valmentajien osaamista ruohonjuuritasolla niin tähän toimisi lääkkeenä keskitetyt linjaukset eri ikäluokkiin palloliitosta ja linjanmukaiset valmentajakoulutukset.

Erityisesti nuoremmissa ikäluokissa voisi toimia ja siten vanhempiin junioreihin päätyisi enemmän lapsia joilla pohjat on kunnossa...

Tällöin tiedettäisiin ainakin mitä toiminnassa kritisoida.

Snoopy tästä joskus kirjoittikin.

Onko jotain tällaista kehitteillä Palloliitossa/SHA:ssa?

[Finte]

Joku mättää kun 12 v junnut on tosi korkealla junioriturnauksissa Euroopassa ja todella monet joukkueet käyvät kovissakin kansainvälisissä turnauksissa D-junnuihin asti. Sitten 14-17 v juniorijoukkueet eivät käy enää mittauttamassa tasoaan kovia joukkueita maailmalla vastaan vaan tyytyvät pärjäämään B/A-juniorien SM- sarjassa, joka kertoo lähinnä seurojen voimasuhteista ja vääristyy edelleen antaen hyvän olon tunteen kyvyistä kun muutamaan seuraan kerätään sen hetken isot pelaajat voittamaan, yksittäisen pelaajan tasosta Suomessa ei kerro paljoakaan jos olet voittanut B-junnuissa hopeeta. Juniorien harjoitusmäärät Suomessa ovat ok noin 13 v asti vs. kansainvälinen vertailu sitten muualla aletaan treenaamaan lisää omalla ajalla, Suomessa taas harjoitusmäärät/kunto laskee teini-iässä kun pelataan fifaa, valvotaan yöt ja äiti vie autolla treeneihin.

Ainakin Saksassa lahjakkuudet on kerätty teini-ikään mennessä NLZ:hin ja näillä nuorilla unelma ammattilaisuudesta tulee vuosi vuodelta lähemmäs todellisuutta. Agentit alkavat ilmoitella itsestään ja profit treenaavat silmien edessä joka päivä. Silloin tällöin pääsee onnekas profien mukaan treenaamaan jne. Näitä kavereita kiinnostaa nukkua yönsä...

Tietenkin vaikeasti Suomeen siirrettävä kokonaisuus.

[JayAi]

Yksi syy suomalaisten pärjäämiseen 12-vuotiaana piilee siinä, että tuossa iässä ulkomaisten huippuseurojen junnujoukkueessa pelaa lähinnä paikallisia pelaajia ja paria vuotta myöhemmin joukkueet on kerätty valtakunnallisesti. Jollain AS Romallakin on kymmeniä jäsenseuroja, joiden kermat he keräävät pelaamaan AS Romaan. Tästä taisi mainita se yksi HJK:n valmentajakin kirjoituksessaan, että belgialaisilla ja hollantilaisilla on tuossa teini-iässä vuosittain kovia uusia pelaajia ryhmässään.

Toki tuo ei ole suurin syy vaan suomalaisilla seuroilla on peiliinkatsomisen paikka fysiikka- ja taktiikkavalmennuksen suhteen.

Tässähän se oli. Suomessa ei enää pelaajia tule tuossa vaiheessa juuri muista seuroista niihin isompiin ja toisekseen niiden isompien tekeminen ei sitten ole ollut riittävällä tasolla. Molemmissa asioissa se syy.

[Thalian]

Eli pelaajan keskimääräinen rahamäärä minkä perhe laittaa on noin 1600 – 1900€ vuodessa. Tiedän, tämä kuulostaa monelle kovalta, mutta tapahtumien määrään ja laatuun nähden summa on erittäin pieni. Mikäli ihmiset tajuaisivat, että lapsi on ohjatussa harrastuksessa harjoitusten muodossa neljästi viikossa, keskimäärin peli per viikko kymmenen kuukauden ajan vuodessa, erinomaisia paikallisia turnauksia, kaksi – kolme isompaa usean päivän turnausta sekä yksi – kaksi erinomaista leiriä vuodessa, niin summa ei todellakaan ole niin iso.

Sinänsä hyvää ja oikeaa asiaa, mutta otan tähän kiinni. Tuollainen 1600-1900 euroa on aivan helvetisti liikaa. Kun tiedetään, että noin 10% lapsiperheitä tienaa bruttona alle 3000e/kk ja 3000-4000e tienaavia on kaikista lapsiperheistä noin 11%, niin nopeasti huomataan, että aika suuresta porukasta on kyse. Ja nuo prosentit ovat siis kahden vanhemman taloudesta. Yksinhuoltajien keskivuosiansiot ovat huomattavasti tuon alapuolella eli noin 17000/v ja siellä ongelmia on vielä paljon enemmän. Onko meillä siis varaa tällaiseen taloudelliseen karsintaan? Mun on aika vaikea nähdä, että keskimääräinen yksinhuoltaja laittaisi 10% vuoden bruttotuloistaan lapsen harrastukseen. Varsinkaan, jos niitä lapsia on useampia.

Käytännössä siis, vaikka toiminta olisi kuinka laadukasta, niin sillä on hitosti väliä, kuinka paljon se maksaa. Tässäkin pätee se, että tuotteen laadukkuus ei riitä, hinnan pitää olla sellainen, että sille riittää ostajia. Toki voidaan lähteä siitä, että futis maksaa ja jos ei vanhemmilla ole maksukykyä, niin sitten ei harrasteta. Itse vain olen nähnyt futiksen aina siinä mielessä hyvänä harrastuksena, että se ei ole liian kallis kellekään. En haluaisi tämän muuttuvan.

[Keijo K. Kojootti]

Yhden (valmentavan)valmentajan ei tule seurata pelaajan yksilöllistä kehitystä, siihen ei ole rahkeita meillä eikä se ole oikea tapa. Oikeanlainen valmentajarinki on tässä avainasia ja varsinkin ikäluokkien edustusjoukkueiden pelaajia tulee seurata yksi joka ei ole valmennustehtävissä joukkueessa, joku joka on mahdollisimman puolueeton ja seuraa pelaajia vain ulkopuolelta, mutta joka on yhteydessä aktiivisesti valmentajiin.

Valmentajan tulisi olla ikäluokan kanssa vain muutaman vuoden - vuodesta maksimissaan kolmeen. Mikäli valmentaja/valmentajat valmentavat liian pitkään on siitä vain haittaa pelaajille. Pelaajat tarvitsevat juniorivuosillaan usean valmentajan näkemyksen (ammattitaitoisen) ja erilaiset harjoitukset ja erilaisen pelitavan.

-Snoopy-

Nyt särähti niin moni asia korvaan että tarkennatko hieman. Päävalmentajan ei tule seurata yksittäisen pelaajan kehitystä? Mitäs se siellä sitten tekee jollei yhtä tärkeimmistä tehtävistään? Toisekseen puolueettomuus ja mahdollsimman subjektiivinen lähestymistapa pelaajiin on valmentajan tärkeimpiä osattavia taitoja.

Miksi pelaajat tarvitsevat erilaiset harjoitukset ja erilaisen pelitavan? Eikö pyrkimys ole nimenomaan tuottaa seuran (ja valmennuslinjan) näköisiä pelaajia eikä siten että kaikki muuttuu valmentajan muuttuessa? Tälläisiä tapauksia valitettavasti on toki 85% seuroistamme edelleen.

Taktiikka ja seurapuolen keskusteluissa yleensä tulee törmäyksiä siitä kun kirjoittajat ovat niin erilaisten seurojen parissa toimivia tai pohjaavat kokemuksensa puhtaasti esim oman lapsensa joukkueeseen. Katsontakanta jää viimeisessä todella pieniksi ja sitten sitä julistetaan omana totuutena, tosin ymmärrettävistä aysistä. Tällöin on kyseessä myös erilaiset toimintakulttuurit, on kyseessä sitten harrastetason seura ilman päätoimisia tai isompi kilpaseura. Kuilu on niin iso näiden maailmojen välillä että keskustelusta samassa kontekstissa tulee väkisinkin vääntämistä.

[Sope]

Tähän se iänikuinen havainto siitä, että suomalaisille tulee murrosikä keskimäärin myöhemmin kuin oliivitukille. Eron kuromiseen tähtäävällä kasvuiän fysiikkatreenauksella ei saada muuta aikaan kuin rasitusvammoja polviin.

Perusvoimaharjoittelun voi aloittaa murrosiän kasvuvaiheessa. Kun tuo tehdään kunnolla ei sitten tarvitse murrosiän loppuvaiheessa käyttää vuosia perusvoimaharjoitteluun vaan voidaan siirtyä suoraan aikuismaiseen perusvoima-maksimivoima-nopeusvoima -kiertoon.

Vaikka murrosikä tuleekin keskimäärin myöhemmin ei se selitä sitä, että useimmille jalkapallotoimijoille tulee voimaharjoittelusta mieleen bodaus tai sitten sitä ei noteerata ollenkaan ja pidetään täysin turhana jalkapalloilijalle. Fysiikkatreenaus on monilla pitkää lenkkiä tai sitten juurikin polvia rikkovia loikkia nollapohjilla.

[Snoopy]

Nyt särähti niin moni asia korvaan että tarkennatko hieman. Päävalmentajan ei tule seurata yksittäisen pelaajan kehitystä? Mitäs se siellä sitten tekee jollei yhtä tärkeimmistä tehtävistään?

K.Kojootti, vastasin tähän -->

Mistä päästääkin kysymyksien äärelle: kuinka moni suomalaisvalkku jaksaa/pystyy panostamaan tekemiseensä niin paljon, että käyttää aikaansa yksittäisten pelaajien edistymisen seuraamiseen? Kuinka monella riittää osaaminen luovia pelaajat kehityksen pullonkaulojen yli? Entä kuinka järkevää on, että suuri osa valmentajista seuraa yhtä ryhmää aloittamisesta murrosiän kynnykselle, tai jopa yli? 

Yhdenkään valmentajan ei tule seurata (valmentaa / olla vastuuvalmentaja) yhdessäkään ikäluokassa liian pitkään ja näin seurata jonkun pelaajan tai pelaajien polkua. Se ei ole hyvästä.

Mutta tietenkin pelaajan kehitystä seurataan valmennusaikana, siksikin niitä tilastoja tarvitaan, jotta näemme myös jotain konkreettista ja numeraalista.

Olisi hyvin tärkeää, että emme näkisi asioita liian mustavalkoisesti, vaan jokainen keskustelu tulisi olla hyvin avointa, myös asioista jotka on "hyväksi" havaittuja. Itse toivoisin, että juuri seurojen tapa toimia tulisi kyseenalaistaa ja tutkia, miten sen voisi tehdä eri tavalla.

-Snoopy-

[Snoopy]

Miksi pelaajat tarvitsevat erilaiset harjoitukset ja erilaisen pelitavan? Eikö pyrkimys ole nimenomaan tuottaa seuran (ja valmennuslinjan) näköisiä pelaajia eikä siten että kaikki muuttuu valmentajan muuttuessa? Tälläisiä tapauksia valitettavasti on toki 85% seuroistamme edelleen.

... Mutkat suoriksi ja niin edespäin ...

Ensinnäkin, suurimmalla osalla seuroista ei ole mitään valmennuslinjaa. Jokaisessa ryhmässä toimitaan ominpäin ja jokainen tekee vähän miten haluaa. Enpä voi sanoa, että suurimmillakaan seuroilla olisi mitään selkeää linjaa vaikka puheissa niin onkin.

Mutta vaikka ihanne maailmassa meillä olisi yhtenäinen valmennuslinja ja tavoitteet, niin jokainen valmentaja on hyvin yksilöllinen ja jokainen valmentaja painottaa tiettyjä asioita pelissään. Me emme saisi ajatella myöskään valmentajien ammattitaitoa ja tavoitteita liian samankaltaisiksi, vaan yhtälailla käyttää heidän yksilöllisyyttään hyväksi. On hyviä ja huonoja sekä paljon tästä välistä, mutta sama pelitapa voidaan pelata yhtälailla erilailla vaikka kaikki olisivatkin hyvin samankaltaisia. Jokaisella hyvällä valmentajalla on omat painopisteensä jokaiselle pelialueelle ja pelipaikalle, vaikka sitä ei aina huomaisikaan. Itse pidän juuri ulkomaisten valmentajien vierailuista Suomessa ja pyrin käymään katsomassa heidän harjoituksiaan, koska vaikka esimerkiksi Englannissa on joukkueen pelitavat hyvin suljettuja on silti juuri valmentajien yksilöllisessä valmennuksessa hyvin paljon eroavaisuuksia.

On aivan liian mustavalkoinen maailma, jos oletetaan, että kun opetetaan näin tapahtuu näin. Tuolla aikaisemmin jo kirjoitin, että haluan kurinalaisen joukkueen jossa on yksilöitä. Vaikka haluankin pelaajien pelaavan niin kuin emoseura haluaa, silti haluan nähdä joukkueen sisällä yksilöitä joita voin opettaa pelaamaan omalla tavallani. Tätä ei saa nyt ajatella liian vaikeasti vaan juuri niin, että yksilöllä tulee olla vapaus. Virheitä täytyy saada tehdä ja niistä tulee oppia, mutta ennenkaikkea normaalisti täytyy myös kannustaa poikkeamaan.

No mutta nyt rönsyilee...

-Snoopy-

[Snoopy]

Käytännössä siis, vaikka toiminta olisi kuinka laadukasta, niin sillä on hitosti väliä, kuinka paljon se maksaa. Tässäkin pätee se, että tuotteen laadukkuus ei riitä, hinnan pitää olla sellainen, että sille riittää ostajia. Toki voidaan lähteä siitä, että futis maksaa ja jos ei vanhemmilla ole maksukykyä, niin sitten ei harrasteta. Itse vain olen nähnyt futiksen aina siinä mielessä hyvänä harrastuksena, että se ei ole liian kallis kellekään. En haluaisi tämän muuttuvan.

Totta, mutta koska olen ollut mukana joukkueessa, jossa mikään ei saa maksaa mitään, mutta toimintaa täytyy olla tarpeeksi, niin se ei silti ole sen halvempaa. Usein jopa päinvastoin.

Peruskulut ovat nyt ja aina jotakuinkin samat. Talviaikaan kolmet lajiharjoitukset joista yksi - kaksi on hallissa ja yksi - kaksi ulkona. Yksi oheinen. Kesäaikaan neljän lajiharjoitukset. Kaksi - kolme isoa turnausta joista yksi on Helsinki Cup ja kaksi turnausta pidemmällä joista tulee kuluja majoituksen, ruokailun ja matkustamisen kautta. Pelivarusteet, valmentajien varusteet ja valmentajien palkkiot sekä leiri. Nyt kulut määräytyvät sen mukaan valitaanko kiinteä kk maksu vai pienempi kk maksu ja tapahtumakohtainen maksu. Loppujen lopuksi toiminta maksaa vuositasolla lähelle kaikilla tavoilla.

En lähde vähättelemään kenenkään toimeentuloa. Olen ollut itse ollut vuosia tilanteessa, jossa mentiin kädestä suuhun, mutta silti meidän täytyy ajatella asiaa isomman kokonaisuuden mukaan. Keskustelu kääntyy Suomessa aina siihen että tarvitsemme ammattimaisempaa toimintaa ja juuri sitä täytyy kyetä luomaan vaikka kaikilla ei olisikaan mahdollisuutta osallistua siihen. On varmasti olemassa tapoja tehdä tästä halvempaa, mutta vuositasolla kuinka paljon? Ei paljoakaan niin kuin ei nykyään enää mitään muutakaan lajia. Nykyisessä ikäluokassa raha on tullut vastaan yhden pojan kohdalla ja suurinpiirtein tuo määrä on vuodesta toiseen jotka siirtyvät toiseen seuraan rahaan vedoten. Monella se on varmasti hyvin tiukassa, mutta uskon, että lapsiin ollaan valmiita panostamaan hyvin paljon, niin kuin sen tuleekin mennä.

-Snoopy-

[Thalian]

Tässä on tämä, että isä-valmentajien johdolla kustannukset saadaan pidettyä sellaisina, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa. Jos otetaan näitä parin vuoden välein vaihtuvia palkkavalmentajia (pelkällä kulukorvauksella keikkavalmentajia ei tule olemaan kovinkaan paljon), niin kustannus karkaa pilviin todella nopeasti. Molemmissa on omat puolensa, mutta kyllä minun mielestäni on aika surullista, jos laji, jonka harrastaminen ei maksa noin yhtään mitään (pallon potkiminen on aika halpaa noin perimmiltään), saadaan tehtyä niin kalliiksi, että siihen ei ole lasten vanhemmilla varaa.

[Snoopy]

Tässä on tämä, että isä-valmentajien johdolla kustannukset saadaan pidettyä sellaisina, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa. Jos otetaan näitä parin vuoden välein vaihtuvia palkkavalmentajia (pelkällä kulukorvauksella keikkavalmentajia ei tule olemaan kovinkaan paljon), niin kustannus karkaa pilviin todella nopeasti. Molemmissa on omat puolensa, mutta kyllä minun mielestäni on aika surullista, jos laji, jonka harrastaminen ei maksa noin yhtään mitään (pallon potkiminen on aika halpaa noin perimmiltään), saadaan tehtyä niin kalliiksi, että siihen ei ole lasten vanhemmilla varaa.

Silloin meidän ei kannata huudella ammattitaitoisen valmentamisen perään, koska hyvin harvoin isävalmennus on kovin laadukasta eikä myöskään kovin pitkäjänteistä, koska into hiipuu nopeasti jos oma lapsi ei pysy tahdissa tai halua olla mukana. Juuri isävalmentajat usein myös ovat heitä jotka pysyvät joukkueessa vuodesta toiseen ja juuri tämä on asia joka tulisi ensimmäisten joukossa muuttaa. Ammattimainen valmentaminen on ensimmäisiä asioita mikä tulee olla tavoite mikäli haluamme tehdä tästä jääkiekkoon verrattavan lajin. Muussa tapauksessa meidän on turha pyrkiä kurkottamaan tähtiin.

Mutta edelleen, valmentajien kustannus on kk summassa n. 20 -24€ ja jos tämä nousee kynnyskysymykseksi niin itse ihmetteln suuresti. Usein nämä ovat mielikuva asioita ja kuvitellaan, että jokin on kalliimpaa kuin mitä se on.

-Snoopy-

[Thalian]

Mutta edelleen, valmentajien kustannus on kk summassa n. 20 -24€

Saatko tosiaan keikkavalmentajaa tuolla hintaan hommiin? On hyvin vaikea nähdä, että kovin moni lähtisi pelkällä kulukorvauksella tekemään 1-2 vuoden projektia. Varsinkaan, jos tiedossa ei ole mitään erityistä sisältöä (joko urheilullisesti tai muuten) vaan "vain" kovaa puurtamista lasten kanssa.

Kausihintaan vaikuttaa toki muutkin asiat kuin valmentaja. Onneksi täällä Jyväskylässä kaupunki voimakkaasti kompensoi noita junnujen treenivuorojen hintoja, jolloin junnut eivät käytännössä joudu maksamaan mitään treenivuorosto (7.5e/h tekonurmet ja luonnonnurmet). Ainoastaan talviharjoittelu on kallista, mikä nostaa kustannusta reilusti.

[Snoopy]

Saatko tosiaan keikkavalmentajaa tuolla hintaan hommiin? On hyvin vaikea nähdä, että kovin moni lähtisi pelkällä kulukorvauksella tekemään 1-2 vuoden projektia. Varsinkaan, jos tiedossa ei ole mitään erityistä sisältöä (joko urheilullisesti tai muuten) vaan "vain" kovaa puurtamista lasten kanssa.

Kausihintaan vaikuttaa toki muutkin asiat kuin valmentaja. Onneksi täällä Jyväskylässä kaupunki voimakkaasti kompensoi noita junnujen treenivuorojen hintoja, jolloin junnut eivät käytännössä joudu maksamaan mitään treenivuorosto (7.5e/h tekonurmet ja luonnonnurmet). Ainoastaan talviharjoittelu on kallista, mikä nostaa kustannusta reilusti.

Yleisistä palkkioista en lähde sen enempää spekuloimaan, mutta kyllä motivoituneita valmentajia on ja saadaan, kun heihin myös ollaan valmiita panostamaan. Jos pelkästään joukkuetta ajatellaan, niin ei talkoilla voi tehdä asioita kunnolla. On eri asia tehdä hommia ilman korvausta kuin selkeällä korvauksella, tätä tosiasiaa on vaikea mennä muuttamaan. Omalla kohdallani en mieti hetkeäkään, miksi säästäisin kk summassa nyt vaikka 25€.

Myös pääkaupunkiseudulla ulkokentät on hyvin kohtuullisia, mutta kuitenkin kalliimpia kuin teillä, tosin siltikin kerta eränä per pelaaja edelleen hyvin pieni summa.

-Snoopy-

[Johnny99]

Tähän se iänikuinen havainto siitä, että suomalaisille tulee murrosikä keskimäärin myöhemmin kuin oliivitukille.

Olen aina pitänyt tätä tuulesta temmattuna mutuna, onko asialle jotain perusteita?

Vanhemmissa junnuissa kv-vastustajat ovat yleensä biologisesti selvästi vanhempia, mutta olen itse pitänyt syynä ensisijaisesti vastustajien keskimäärin moninkymmenkertaisesti isompaa pelaajapoolia.

[koera]

Perinnöllisten tekijöiden vaikutuksesta on ihan selvää näyttöä, samoin ainakin jenkeissä on tutkittu jonkin verran esim. valkoisten ja meksikolaisperäisten välisiä eroja puberteetin alkamisi'issä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338457416.html
http://www.nursingcenter.com/lnc/JournalArticle?Article_ID=692013

[gv39]

I Onko päteviä valmentajia oikeasti saatavilla rahalla?
Puhutaanko nyt seksikkäästä (isomman seuran) kilpajoukkueesta, haastajatason joukkueesta vai kyläjoukkueesta. Ja minkä ikäisistä?

Elävässä elämässä kokemuksia päinvastaisesta eli että valmentajia ei vaan löydy. Sitä en tiedä, miten aktiivisesti niitä oli loppupelissä etsitty. Yleisellä tasolla voi todeta, että 25 €/kk pätevästä ja täyspäisestä valmentajasta on pieni raha, jos joukkue saisi sellaisen kaappauksen riveihinsä.

II Harrastaminen maksaa ja varmasti se osalle jalkapalloilijoiden perheitä on tiukka paikka. Kun se ihan keskituloisellakin kirpaisee, kun on parit kuukausimaksut lajeissa, varustemaksut (onneksi kolmet aikuisten kokojen kengät vuodessa kausi on ohi, huh huh), pikkuturnausmaksut ja ison turnauksen maksut jne.
 
Jos rahasta on tiukkaa, niin ei lämmitä, jos todetaan, että jääkiekossa on vielä kalliimpaa.

Mitään ihmepoppakonstia kustannuksiin ei ole tarjota kun kaikki maksaa sen minkä maksaa.

III Olen ihan mutukokemuksella sitä mieltä, että Suomessakin on paikkakuntia, joiden vesijohtovedessä on jotakin ylimääräistä. Oli ne kaikki pelaajat vaan niin p..leen isoja korstoja koko joukkue.

[defacto]

Toistan itseäni, mutta suurin syy edelleen liiassa tuloshakuisuudessa.
Miksi valmentajat eivät kehitä kaikkia yksilöitä omaan huippuunsa. Valmentjien osaamistasolla ei vain yksinkertaisesti tunnisteta kaikkea potentiaalia, eikä pitäisi olla edes tarpeen tunnistaa. Meillä ei ole vain varaa tällaiseen lyhytnäköiseen toimintaan. Kaikki lähtee piiri ja seuratason linjanvedoista. Nyt tällainen sallitaan, kun naapurissa piirit ovat lähteneet hyvien kokemusten perusteella toisenlaiseen malliin.

http://www.svt.se/nyheter/regionalt/vasterbotten/toppen-att-inte-toppa