Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Snoopy]

Toistan itseäni, mutta suurin syy edelleen liiassa tuloshakuisuudessa.
Miksi valmentajat eivät kehitä kaikkia yksilöitä omaan huippuunsa.

Mitä tämä tarkoittaa, kun en tunnista oman joukkueen toimintaa tuosta, mutta en kyllä näe niidenkään joukkueiden toiminnassa tuota mitä vastaan olemme pelanneet.

Pelillisesti koko talvi ja kevät ollaan pelattu hyvin sekä jalkapalloa joka näyttää siltä, myös vastustajien pelit ovat olleet hyvännäköistä peliä. Tietenkin tavoitteena on voittaminen, hullua olisi lähteä peliä häviämään, mutta kyllä mennään sillä, että joukkue pelaa sovittujen teesien mukaan ja joukkuepeliä.

Miten niin valmentajat eivät kehitä yksilöitä loppuun? Todetaan vain, ettei tuosta mitään tule ja se siitä? Kyllä itse pyrin löytämään jokaiselle pelaajalle ominaispelipaikan ja myös uskomaan pelaajaan vaikka välillä tuleekin vaikeampia hetkiä.. Ei kyllä kuulosta tuokaan järkevältä, mutta ehkä toisessa paikassa... ?

I Onko päteviä valmentajia oikeasti saatavilla rahalla?
Puhutaanko nyt seksikkäästä (isomman seuran) kilpajoukkueesta, haastajatason joukkueesta vai kyläjoukkueesta. Ja minkä ikäisistä?

Elävässä elämässä kokemuksia päinvastaisesta eli että valmentajia ei vaan löydy. Sitä en tiedä, miten aktiivisesti niitä oli loppupelissä etsitty. Yleisellä tasolla voi todeta, että 25 €/kk pätevästä ja täyspäisestä valmentajasta on pieni raha, jos joukkue saisi sellaisen kaappauksen riveihinsä.

Puhutaan "kilpajoukkueesta", valitettavasti aina koska haastaja joukkueisiin on aina vaikeamman saatavilla valmentajia. Vaikka haastaryhmän valmentajille tarjottaisiinkin kohtalaista korvausta, niin valitettavasti (myös itse) suurin osa jättää menemättä mukaan. Tämä on kuitenkin harrastus ja omasta vapaa-ajasta pois, joten haluan olla ryhmässä jossa pelaajat ovat itse motivoituneita. Käyn myös haastajaryhmän harjoituksia vetämässä, mutta en itse niistä juurikaan nauti. Se kuitenkin on valitettavasti totuus mikä tulee myös itselle myöntää.

Tarkennetaan vielä, että tuo summahan on per poika per kuukausi...

-Snoopy-

[fingerström]

Käyn myös haastajaryhmän harjoituksia vetämässä, mutta en itse niistä juurikaan nauti. Se kuitenkin on valitettavasti totuus mikä tulee myös itselle myöntää.

Itsellesi myöntämisen lisäksi tee lapsille palvelus ja lopeta valmennus.

PS EDIT:

Valmentajan korvaus on keskimäärin on ihan mitätön, varsinkin siihen nähden, kuinka paljon he tekevät töitä joukkueen eteen. Jos nyt otettaisiin vaikka keskimääräinen valmentajakulu joka olisi vaikka 300€ kk eli yhteensä 600€ kk. Tämä tekee 25 -30 pelaajan joukkueessa per poika n. 20-24€ per kk. Tämä summa on mitätön, mikäli joukkueella on kaksi hyvää ja motivoitunutta valmentajaa.

Tämä summahan on sitten tietystikin (a) asiallisiin treeni- ja pelimääriin nähden liian pieni (b) viranomaisten voimakkaasti väheksymällä tavalla maksettu.

[Snoopy]

Itsellesi myöntämisen lisäksi tee lapsille palvelus ja lopeta valmennus.

PS EDIT:
Tämä summahan on sitten tietystikin (a) asiallisiin treeni- ja pelimääriin nähden liian pieni (b) viranomaisten voimakkaasti väheksymällä tavalla maksettu.

Jaa, no kiitos en, jatkan edelleen valmentamista.

Tuolla pitää päästä alkuun ja on eri asia mihin tasoon ja mille määrälle palkkio lasketaan, se on joukkuekohtainen. Isävalmentaja talkoohengellä homma ei kuitenkaan toimi.
Eikö ole muita tapoja kuin kuluina? Itse olen kuvitellut, että muullakin tavoin asioita hoidetaan, teillä siis vain yhdellä tavalla?

-Snoopy-

[fingerström]

Jaa, no kiitos en, jatkan edelleen valmentamista.

Tuolla pitää päästä alkuun ja on eri asia mihin tasoon ja mille määrälle palkkio lasketaan, se on joukkuekohtainen. Isävalmentaja talkoohengellä homma ei kuitenkaan toimi.
Eikö ole muita tapoja kuin kuluina? Itse olen kuvitellut, että muullakin tavoin asioita hoidetaan, teillä siis vain yhdellä tavalla?

-Snoopy-

Kirjoitit, ettet nauti valmentamisesta. Luuletko, etteivät lapset sitä näe? Älä ole marttyyri.

Kommentoin sinun laskelmaasi ja sinun ehdotustasi. Jos mietit jotenkin toisin, tarkenna sitä. Ja kyllä, meillä hoidetaan periaatteessa yhdellä tavalla, koska kaikkia on kohdeltava samoin.

Isävalmentaja talkoohengellä homma ei kuitenkaan toimi.

Miksei toimi? Jos pätevä jannu haluaa valmentaa talkoilla, niin mikä mättää? Saako valmentaa talkoilla, jos ei ole isä?

[Snoopy]

Kirjoitit, ettet nauti valmentamisesta. Luuletko, etteivät lapset sitä näe? Älä ole marttyyri.

Kommentoin sinun laskelmaasi ja sinun ehdotustasi. Jos mietit jotenkin toisin, tarkenna sitä. Ja kyllä, meillä hoidetaan periaatteessa yhdellä tavalla, koska kaikkia on kohdeltava samoin.
Miksei toimi? Jos pätevä jannu haluaa valmentaa talkoilla, niin mikä mättää? Saako valmentaa talkoilla, jos ei ole isä?

En usko, että minun tarvitsee todistella sinulle nautinko valmennuksesta, mutta ryhmäni kanssa nautin erittäin paljon. Olen tehnyt tätä jo jonkin aikaa, joten uskallan myös myöntää, että kaikkien kanssa en siitä nauti, tuskin siltikään minun tulee siitä potea huonoa omatuntoa. Teenhän usein työtäkin mikä ei minua aina miellytä, mutta osaan tehdä sen silti hyvin. Osaan myös valmentaa erilaisissa tilanteissa ja erilaisia ryhmiä. Veikkaan, että sinun tulisi osata myöntää, että jokainen päiväsi ole yhtä juhlaa?

Ei mikään, en vain usko, että sillä saadaan suomifutista sille tasolle mitä täälläkin kovasti huudellaan. Kokeilkaa maksaa sille jannulle palkkaa ja vaatikaa vielä hieman lisää, voi tapahtua vaikka mitä. Ajan mittaan se talkoilla tekeminen vie omat voimat ja harrastus muuttuu taakaksi.

-Snoopy-

[hauman]

Mitä tämä tarkoittaa, kun en tunnista oman joukkueen toimintaa tuosta, mutta en kyllä näe niidenkään joukkueiden toiminnassa tuota mitä vastaan olemme pelanneet.

Pelillisesti koko talvi ja kevät ollaan pelattu hyvin sekä jalkapalloa joka näyttää siltä, myös vastustajien pelit ovat olleet hyvännäköistä peliä. Tietenkin tavoitteena on voittaminen, hullua olisi lähteä peliä häviämään, mutta kyllä mennään sillä, että joukkue pelaa sovittujen teesien mukaan ja joukkuepeliä.

Miten niin valmentajat eivät kehitä yksilöitä loppuun? Todetaan vain, ettei tuosta mitään tule ja se siitä? Kyllä itse pyrin löytämään jokaiselle pelaajalle ominaispelipaikan ja myös uskomaan pelaajaan vaikka välillä tuleekin vaikeampia hetkiä.. Ei kyllä kuulosta tuokaan järkevältä, mutta ehkä toisessa paikassa... ?

Puhutaan "kilpajoukkueesta", valitettavasti aina koska haastaja joukkueisiin on aina vaikeamman saatavilla valmentajia. Vaikka haastaryhmän valmentajille tarjottaisiinkin kohtalaista korvausta, niin valitettavasti (myös itse) suurin osa jättää menemättä mukaan. Tämä on kuitenkin harrastus ja omasta vapaa-ajasta pois, joten haluan olla ryhmässä jossa pelaajat ovat itse motivoituneita. Käyn myös haastajaryhmän harjoituksia vetämässä, mutta en itse niistä juurikaan nauti. Se kuitenkin on valitettavasti totuus mikä tulee myös itselle myöntää.

Tarkennetaan vielä, että tuo summahan on per poika per kuukausi...

-Snoopy-

Ylimieiistä puhetta...Eli haastajajoukkueita ei tämän herran mielestä tarvita- pelkästään kilpajoukkueisiinko panostamalla tätä lajia viedään eteenpäin ? Kyllä haastajajoukkuekin pätevää valmennusta tarvitsee. Panostamalla pelkästään kilpajoukkueeseen, juopa haastajin vain kasvaa. Herää vaan vanha kysymys siitä, että
ajatellaanko oikeasti jalkapallon valmennuspiireissä, että haastajajoukkueesta ei pelimiehiä löydy. Löytyisi jos panostettaisiin heihinkin. Kiinteä kilpajoukkue ei ole vastaus-mahdollisuus pitää myös haastajillekin. Onneksi itse olen jo pois näistä kuvioista, mutta oikein v..ttaa kuulla tai lukea moista ylimielistä paskaa. Arvostuksen puutetta.

Jääkiekossa asiat hoidetaan fiksummin. Alueilla toimivat valtaseurat (kuten Tappara, kärpät, TPS..) saavat parhaimmat motivoituneimmat pelaajat tryouttien kautta. Joka vuosi pelaajat joutuvat hakemaan paikkaansa  alueen kärkijoukkueeseen- myös edelliskautena pelanneet.  Ei ole 7 vuotiaille  lukkoon lyötyjä kilpa ja haastajajoukkueita kuten jalkapallossa Try outtien kautta kaikilla - myös kauempaa tulevilla-  on mahdollisuus-myös haastajilla.  Ammattitaitoista ja innostavaa valmennusta ja pelejä  löytyy kaikille tasoille (AA; AAA) valtakunnallista sarjaa pelaavan kärkijoukkueen lisäksi. Tasosta riippumatta jääkiekossa pelaajilta myös vaaditaan enemmän pikkujunnuista lähtien. Harjoitteet pitää tehdään oikein ja oikealla intensiteetillä ja hyvällä sykkeellä. Kova vaatimustaso ei vie peli-iloa. Lapset ja nuoret nauttivat. Jääkiekkoperhe on terveempi, ei keskinäistä nakittelua tai toisen työn aliarvioimista-yhteistyöllä mennään eteenpäin.   

Rahasta ja panostusta tämä kuitenkin vaatii.  Mitä jos jalkapallossakin olisi heti alusta asti- aivan pikkujunnusta lähtien-  suurempi kuukausimaksu - esim 80- 100,-
eur/kk.  Tuosta summasta voisi jo  osan laittaa valmennukseenkin- myös haastajien valmennukseen. Myöhemmässä vaiheessa pelimatkojen myötä  pelien kovetessa
summa kasvaisi. Riittävä rahallinen panostus lajiin lisäisi myös lajin arvostusta ja ehkä tietyllä tavalla myös motivoisi. 

[Thalian]

Rahasta ja panostusta tämä kuitenkin vaatii.  Mitä jos jalkapallossakin olisi heti alusta asti- aivan pikkujunnusta lähtien-  suurempi kuukausimaksu - esim 80- 100,-eur/kk.  Tuosta summasta voisi jo  osan laittaa valmennukseenkin- myös haastajien valmennukseen. Myöhemmässä vaiheessa pelimatkojen myötä pelien kovetessa summa kasvaisi. Riittävä rahallinen panostus lajiin lisäisi myös lajin arvostusta ja ehkä tietyllä tavalla myös motivoisi. 

Isot rahalliset panostukset myös ajavat köyhimmät pois lajin parista. Jos kolmilapsisen perheen lasten harrastukset syövät jo sen 4000-6000e, niin pitää olla vanhemmilla jo kohtuulliset tulos, että on mitään mahdollisuuksia maksaa tuollaista. Tuo kun on jo mediaanituloa saavan perheen bruttotuloista melkein 10%, mikä on aivan helvetisti.

[Snoopy]

Ylimieiistä puhetta...Eli haastajajoukkueita ei tämän herran mielestä tarvita- pelkästään kilpajoukkueisiinko panostamalla tätä lajia viedään eteenpäin ? Kyllä haastajajoukkuekin pätevää valmennusta tarvitsee. Panostamalla pelkästään kilpajoukkueeseen, juopa haastajin vain kasvaa. Herää vaan vanha kysymys siitä, että
ajatellaanko oikeasti jalkapallon valmennuspiireissä, että haastajajoukkueesta ei pelimiehiä löydy. Löytyisi jos panostettaisiin heihinkin. Kiinteä kilpajoukkue ei ole vastaus-mahdollisuus pitää myös haastajillekin. Onneksi itse olen jo pois näistä kuvioista, mutta oikein v..ttaa kuulla tai lukea moista ylimielistä paskaa. Arvostuksen puutetta.

Vai ylimiestä hommaa! Itse olen vetänyt kaikkia tasoja vuosia ja tuossa lainaamassasi asiassa vastasin, että valitettavasti päteviä valmentajia saadaan melkein aina vain "kilpatason" joukkueisiin, eli niihin jotka pelaavat ELL, Aluesarjat, Kilpa1 ja Kilpa2... Ei tuonne haastajiin tunnu olevan tunkua vaikka maksettaisiin. Mitä sitä totuutta on kiertelemään, ei se myöskään minusta ylimielistä tee vaikka uskallan sanoa, että mieluimmin olen muissa tasoissa mukana.

Olen tehnyt vuosia töitä talkoilla kaikilla tasoilla ja vasta viimevuosina alkanut ottamaan korvausta myös muista joukkueista missä olen vakituisesti mukana, mutta en silti rupea jauhamaan mitään muuta. Tiedän kymmeniä valmentajia jotka ovat mukana ja yksikään ei ole sanonut minulle, ettei haluaisi olla kilvan mukana, ei missään joukkueessa.

Ei kukaan sano, ettei haastaja ryhmistä voi tulla pelimiehiä eikä kukaan ole heitä morkannut, ne kaikki tulevat tällä palstalla henkilöiltä jotka eivät kestä kuulla totuutta! Totuus on se, että kurinalainen joukkue on se jota on mukava valmentaa ja josta saa enemmän irti. Totuus on se, että häröily ja "hiekkakakkujen" tekeminen ei oikeasti niitä valmentajia miellytä jotka itse tahtovat olla tässä mukana pitkään. Tätä jaksavat katsoa ne isävalmentajat, jotka uskovat oman pojan nousevan sieltä ryhmästä pois.

Itse olen ollut viimeisen vuoden aikana usean haastaja joukkueen vanhempainillassa ja jokaisessa on käyty tätä samaa asiaa läpi, miten saadaan joukkue näyttämään ja toimimaan joukkueelta, miten saadaan pelaajia nostettua seuraaville tasoille ja kaikki tämä on tullut vanhempien puolelta, me olemme koettaneet löytää tähän ratkaisuja.

Täällä menee itkuksi jokaisessa asiassa missä luullaan, että loukataan jotain, varsinkin haastaja ryhmiä. Kilpa ja edustusjoukkueita ei saa puskea eteenpäin ettei jollekin tule pahamieli. Helvetti, tuolla tehdään töitä aivan helvetisti, mutta aina se ei ole juhlaa, itse uskallan sen kuitenkin myöntää.

-Snoopy-

[hauman]

Vai ylimiestä hommaa! Itse olen vetänyt kaikkia tasoja vuosia ja tuossa lainaamassasi asiassa vastasin, että valitettavasti päteviä valmentajia saadaan melkein aina vain "kilpatason" joukkueisiin, eli niihin jotka pelaavat ELL, Aluesarjat, Kilpa1 ja Kilpa2... Ei tuonne haastajiin tunnu olevan tunkua vaikka maksettaisiin. Mitä sitä totuutta on kiertelemään, ei se myöskään minusta ylimielistä tee vaikka uskallan sanoa, että mieluimmin olen muissa tasoissa mukana.

Olen tehnyt vuosia töitä talkoilla kaikilla tasoilla ja vasta viimevuosina alkanut ottamaan korvausta myös muista joukkueista missä olen vakituisesti mukana, mutta en silti rupea jauhamaan mitään muuta. Tiedän kymmeniä valmentajia jotka ovat mukana ja yksikään ei ole sanonut minulle, ettei haluaisi olla kilvan mukana, ei missään joukkueessa.

Ei kukaan sano, ettei haastaja ryhmistä voi tulla pelimiehiä eikä kukaan ole heitä morkannut, ne kaikki tulevat tällä palstalla henkilöiltä jotka eivät kestä kuulla totuutta! Totuus on se, että kurinalainen joukkue on se jota on mukava valmentaa ja josta saa enemmän irti. Totuus on se, että häröily ja "hiekkakakkujen" tekeminen ei oikeasti niitä valmentajia miellytä jotka itse tahtovat olla tässä mukana pitkään. Tätä jaksavat katsoa ne isävalmentajat, jotka uskovat oman pojan nousevan sieltä ryhmästä pois.

Itse olen ollut viimeisen vuoden aikana usean haastaja joukkueen vanhempainillassa ja jokaisessa on käyty tätä samaa asiaa läpi, miten saadaan joukkue näyttämään ja toimimaan joukkueelta, miten saadaan pelaajia nostettua seuraaville tasoille ja kaikki tämä on tullut vanhempien puolelta, me olemme koettaneet löytää tähän ratkaisuja.

Täällä menee itkuksi jokaisessa asiassa missä luullaan, että loukataan jotain, varsinkin haastaja ryhmiä. Kilpa ja edustusjoukkueita ei saa puskea eteenpäin ettei jollekin tule pahamieli. Helvetti, tuolla tehdään töitä aivan helvetisti, mutta aina se ei ole juhlaa, itse uskallan sen kuitenkin myöntää.

-Snoopy-

Hiekkakakkujen tekeminen ja tekijät  erikseen..Kaikki haastajajoukkueet ja haastajajoukkueiden pelaajat eivät ole hiekkakakkujen tekijöitä.  Nämä hiekkakakkujen tekijät, häiriköijät ja ne jotka eivät itseänsä  likoon laita tai halua kehittyä joutaakin pois. Nämä em. harjoitusten häiriköijät vievät vain turhia resursseja. Mielestäni
muitakin kuin kilpajoukkueiden pelaajilta voidaan vaatia kurinalaisuutta ja hyvää harjoittelua.

Onkohan tässä kyse termeistä, kun vedit noin herneen. Sinä ymmärrät haastajiksi vain ne hiekkakakkujen tekijät- ikäluokan ö-joukkueen.  Haastaja-termi minun sanastossa tarkoittaa niitä, jotka eivät muodostettuun kilpajoukkueeseen ole jostakin syystä mahtuneet ja jotka pelaavat esim. kakkosjoukkueessa, mutta  joilla kuitenkin halua kehittyä- ehkä potentiaaliakin.

Mutta miten saataisiin mahdollisuus muille  kuin kilpajoukkueessa  oleville (huom. ei millekään leikkimielellä mukana oleva kuraporukalle, mutta esim. seuran 2-joukkueessa hyvin harjoitteleville ja motivoituneille  pelaajille). Jos joukkueiden välinen yhteistyö pelaisi,  "alemmalta tasolta" löytyisi kelpo pelimiehiä. Nykymalli, missä kiinteät kilparyhmät, ei anna tähän mahdollisuutta.

Mitä ratkaisuja olette löytäneet, millä saadaan pelaajia nostettua seuraavalle tasolle ? Miksi jääkiekko katsotaan jalkapalloilijoiden piirissä vihollislajiksi? Miksi ei benchmarkata jääkiekon parista jalkapalloonkin sopivia toimintoja tai toimintamalleja? Kaikkea ei voi kopioida, mutta varmasti sieltä jotakin löytyisi liittyen mm. pelaajavalintoihin, seurayhteistyöhön, joukkueyhteistyöhön, pelisarjoihin (valtakunnallinen vrs paikallinen), eri tasoihin A; AA: AAA:AAA+,  tasojen väliseen liikkeeseen, vaatimustasoon...

Valmentajien palkkauksesta vielä..Valmentajille pitää maksaa. Kenenkään ei pidä ilmaiseksi töitä tehdä. Maksullinen valmennus on kaikkien etu Suomalainen jalkapallo ei nouse ilmaisvoimin. Jalkapallonkaan ei pidä olla ilmaista- pelaamisesta ja valmennuksesta pitää olla valmis maksamaan. 
En ole minkään haastajaporukan piireissä poikani pelaa nykyisin kiekkoa - valtakunnalista sarjaa edustustasolla. Pelasi nuorempana kiekon ohella jalkapalloa hyvällä menestyksellä. Oli taitojensa puolesta ikäluokkansa edustuksessa, mutta loppujen lopuksi valitsi kuitenkin kiekon. Se täytyy sanoa muutaaman vuoden jälkeen, että sitä riitelyä, vastakkainasettelua ja suhmurointia, mitä jalkapallon piirissä oli ei ole jääkiekon piirissä näkynyt. Joukkueiden ja seurojen välinen alueellinenkin yhteistyö hyvällä ja toimivalla mallilla.  Jääkiekossa vaaditaan pelaajilta paljon- ei ole niitä mainitsemiasi "hiekkakakkujen tekijöitä".. Jalkapallossakin pitäisi vaatia
heti alusta asti kurinalaisuutta ja tosissaa osallistumista.

[Snoopy]

Hiekkakakkujen tekeminen ja tekijät  erikseen..Kaikki haastajajoukkueet ja haastajajoukkueiden pelaajat eivät ole hiekkakakkujen tekijöitä.  Nämä hiekkakakkujen tekijät, häiriköijät ja ne jotka eivät itseänsä  likoon laita tai halua kehittyä joutaakin pois. Nämä em. harjoitusten häiriköijät vievät vain turhia resursseja. Mielestäni
muitakin kuin kilpajoukkueiden pelaajilta voidaan vaatia kurinalaisuutta ja hyvää harjoittelua.

Suurimmilla seuroilla on ikäluokat isoja, noin 50-70 pelaajan rinkejä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Honka jolla on monta peliryhmää. Tietenkin joukkueen edustusjoukkue pyrkii ELL:n ja heidän toinen joukkueensa jää todennäköisesti aluesarjaan. Sen jälkeen on ryhmä joka pelaa todennäköisesti kilpa 1:ssä ja 2:ssa. Nämä neljä joukkuetta pitävät sisällään n. 45-50 poikaa ja oletan, että heillä on silloin kaksi valmentajaa edustuksessa, kaksi aluesarjan joukkueessa ja kaksi valmentaa jotka vetävät kilpa 1:stä ja kilpa 2:sta. En tiedä varmaksi (en nyt kerkeä tarkistamaan), mutta tämä on aika normaali käytäntö näissä joukkueissa.

Kuitenkin usein näiden jälkeen jää vielä joukkueita tai mikäli vastaavan seuran ja ikäluokan joukkue ei pelaa ELL:ssä eikä välttämättä edes aluesarjassa vaan kilpa 1:ssä, 2:ssa ja vaikka nyt 3:ssa, on omien kokemusten mukaan jo tuolla kilpa 2:ssa ja kilpa 3:ssa joukkueita, joiden joukkuepelaaminen on aikalailla surkeaa ja rakentuu vain muutamiin yksilöihin. Ei tämä tarkoita loukkauksena haastaja tason joukkueille, mutta kyllä joukkue kärsii kun mukana on jo muutama häröilijä. Valitettavasti niitä on usein vielä enemmän ja nykyisissä haastajajoukkueissa joissa olen mukana voin myöntää, että noiden joukkueiden vakituisen valmentajat ovat jo nyt hyvin puutuneita. Jos tämä ei ole ollut mikään poikkeus yhdessäkään aikaisemmassa haastajatason joukkueessa, niin uskon, että vastaavaa tapahtuu muuallakin.

Mitä sitten voi vaatia? Itse vaadin joukkueiltani paljon, mutta silti se ei ole juuri mitään mitä heiltä pitäisi vaatia. Ryhmähenki joukkueissa on todella hyvä ja melkein aina se lapsilla tulee selkeistä säännöistä ja oikeanlaisesta kurista. Nämä "kilpajoukkueet" tuntuvat sen ymmärtävän itsekin. He kuuntelevat, tekevät sovitut asia, harjoittelevat hyvin, ovat käytännössä aina paikalla sekä tekevät omalla ajalla omatoimisia ja sovittuja tehtäviä. Vaikka peleissä vääntö on kovaa, niin silti sinne myös halutaan mennä.

Kuitenkin näissä haastajoukkueissa on meno aivan toista. Harjoituksissa saa enemmän komentaa kuin opettaa. Pelaajat sättivät toisiaan, ovat välinpitämättömiä, tulevat harjoituksiin miten tulevat, ei heillä ole tarkoituskaan tehdä sovittuja asioita ja kun ei kiinnosta pelata niin ei kiinnosta. Ja vannon, että tämä ei ole tuntematon asia muillekaan kaupungeille. Voiko heiltä silloin asioita oikeasti vaatia? Oletteko ihan varma, että tällaisiin joukkueisiin on halukkaita valmentajia tulossa?

Vaikka useimmiten ongelma on vain muutamassa pojassa jotka saavat isomman ryhmän mukaansa, niin se hajottaa koko joukkueen toiminnan. Jos muutama pelaaja pärjää tällä tasolla hyvin, niin he eivät silti kehity, koska eivät saa pelata ryhmässä joka voisi heidän kehitystään tukea. Mutta voiko heitä nostaa tasolle jossa he eivät vielä kuitenkaan ole? Mitä tapahtuu seuraavalle ryhmälle johon tulee esimerkiksi kaksi - kolme pelaajaa, jotka eivät pärjää taidollisesti vaikka heillä olisi potentiaalia siihen, kumpi kärsii?

Olemme nostaneet ja laskeneet poikia tämänkin kauden aikana. Kyse on monesta summasta ja jokainen vuosi on erilainen, mutta joka vuosi resepti on samanlainen, tee sovitut asiat niin kehityt. Ei se ole sen suurempi asia ja se nyt vain toimii. Jos taso on sinulle liian kova, niin tiedän, että tiputtaminen tuntuu pahalta, mutta myös vanhempien on ymmärrettävä että se on pelaajan parhaaksi. Useimmiten vain tulee nämä lopettamispuheet yms. ja jokunen aina vaihtaa joukkuettakin, mutta tälle asialle emme loppujen lopuksi voi paljoa. Suurin ongelma usein ovat vanhemmat itse. Heillä kun on epärealistinen kuva mitä lapsista tulee ja usein, hyvin usein vanhemmat elävät asioita lapsensa kautta. Monelle riittäisi vain yksi-kaksi harjoitusta viikossa, mutta vanhemmat itse vaativat samaa mitä "kilparyhmällä" on. Usein haastajajoukkue ei tätä tarvitse.


Ai miksi vedän herneen nenään? Itse uskon, että sanon asian mitä muut ei tunnu uskaltavan. Suomi on jännä maa, koska kaikki haluavat olla huipulla, mutta asialle ei uskalleta tehdä juuri mitään. Ihan näistä samoista asioista puhuttiin kymmenen vuotta sitten ja etsittiin syitä epäonnistumisiin. Mitä saimme aikaan? Kaikki pelaa käytännön, koska osalle tuli pahamieli!

-Snoopy-

[joosar]

-Snoopy-

Tällä lyhyehköllä valmennuskokemuksella täysin samaa mieltä Snoopyn kanssa.

[Finte]

Mielenkiintoista että tämän alueen asiapitoisinta kirjoittajaa yritetään näin henkilökohtaisella tasolla lytätä.

En nähnyt Snoopyn kirjoituksissa pisaraakaan ylimielisyyttä. En myöskään siteeratuissa kohdissa.

Näin kunnianhimoa, halua käyttää aikaansa ja energiaansa siellä missä voi toivoa sen vievän asioita eniten eteenpäin. Näin rehellisyyttä.

Maksettuja päteviä valmentajia saadaan parhaiten haastajatasolle kun tarjonta ylittää kysynnän. Eli ensin kilpatasot täyteen maksettuja valmentajia.

[gv39]

Ensiksi SUURI kiitos Snoopylle, joka vastasi esitettyyn kysymykseen.

Vaikka en olisi tai Te muut kommentoijat ette olisi täysin samaa mieltä Snoopyn kanssa, niin älkää ampuko viestintuojaa varsinkin kun esitettyyn kysymykseen tulee asiallinen vastaus ja jopa lisätietojen ja perustelujen kanssa.

Oikein tai väärin ymmärsin, että haastajatason joukkueisiin ei ole tunkua, koska osa pelaajamateriaalista ja/tai heidän vanhemmistaan imee valmentajan voimat ja innostuksen.

Omat kokemukseni tukee osittain tätä Snoopyn esittämää viestiä. Hiekkakakkujen tekemisen aika tulee ja menee ja kasvaminen hoitaa asian, mutta todellinen haaste alkaa siitä, kun vähän tulee ikää lisää ja jos haastajajengissä on muutama kansanvillitsijä.

Kilpajoukkueen pojat/tytöt ovat motivoituneita ja tarvittaessa on mahdollisuus tiputtaa valmentajan kannalta väärä aines (taidot, motivaatio, käytösongelmat, vanhemmat?) haastajajoukkueeseen.

Minusta Snoopy tekee palveluksen kun kertoo valmentajien kipuilusta. Yhden vanhemman näkökulmasta kaikkipelaa-ohjelman yleinen demonisointi on saanut jopa hassuja piirteitä ja kaikkien vääryyksien johtuminen kp-ohjelmasta kääntyy jo ruikuttajavalmentajia vastaan. Mutta jos kp-ohjelma antaa näkyvän kohteen valmentajien kipuiluun, niin asiaa voi ymmärtää paremmin.

Vanhempana kokemuksia "kyläjoukkueesta", haastajajengistä isävalmentajalla ja puoliammattilaisen voimin, kilpajoukkueesta puoliammattilaisen voimin.

Pätevä lisenssit omaava valmentaja, joka oli motivoitunut ja näytti sen joukkueelle, sai haastaja"karjalauman" näppeihinsä 1-2 kuukaudessa. Yhteisöllisesti ja tietyssä mielessä pelillisesti parasta aikaa oli isävalmentajan koutsaama kyläjoukkue, jossa noustiin taipaleen aikana ylemmälle tasolle ja joukkuehenki pelaajien ja vanhempien kesken oli parasta, mihin olen törmännyt. Valmentaja, joka koutsasi yhden ikätason kilpajoukkuetta että toisen ikäryhmän haastajajoukkuetta, valmensi kilpajoukkuetta sydämellä, mutta leipäpappi-innolla haastajajoukkuetta.

Valmentajan motivaatiolla ja miten sen näyttää on väliä. Mistä löytäisi päteviä ja sopivia valmentajia haastajajengeille, siinäpä kysymys. Ei ratkaise maajoukkueen maalintekijäongelmaa, mutta ainakin puolelle junioriharrastajista on suurin ongelma suomalaisessa juniorivalmennuksessa.

[Lenko]

Vastauksia kysymykseen, miten löytää valmentajia haastajille:
- ottakaa yhteys seuran valmennuspäällikköön, jos sellainen on. Hänen hommaansa on järjestää valmentajia. Jos ei päällikköä ole, tehkää alla olevat itse.
- maksakaa vastuuvalmentajalle 1000€/ kk, vaatikaa 5-6 kahden tunnin tapahtumaa viikossa+pelireissut. Jokainen vanhempi siis maksaa valmentajalle noin 1€/ tunti. Tämä tarkoittaa tyypille sosiaalikulujen jälkeen kentältä noin 15 € tuntikorvausta, mikä on jo juuri ja juuri siedettävä korvaus. Jos ei vielä löydy, korottakaa summaa.
- tehkää valmentajasopimus vuodeksi, että tyyppi oikeasti hoitaa asiansa eikä häivy, kun alkaa harmittaa mutta ei jää iäksi, jos homma kusee
- laittakaa joukkueiden taustat kuntoon, ettei kaikki kaadu valmentajille, jojo huolehtii siitä, että valmentaja saa valmentaa. isävalmentajat auttavat treeneissä
- tarjotkaa riittävästi vuoroja ja olosuhteet valmentaa
- tehkää aito haastajajoukkue, ei haastaja-harraste kokoelmaa eli hankkikaa noin 20 motivoitunutta poikaa joukkueeseen, leikkikerholaiset voivat mennä leikkikerhoon
- tehkää pelisäännöt vanhempien kanssa eli turpa kiinni takarivissä nilkit
- tehkää pelisäänöt kilpajoukkueen kanssa, mikään ei syö miestä enempää kuin että joukkueesta otetaan vuoden pääturnausta edeltävänä päivänä pari keskikenttämiestä kilpajoukkueeseen, koska oli loukkaantumisia ja heinänuha
- ottakaa puhelin käteen ja alkakaa etsiä sopivia valmentajia

*

Onko kallista? On ja ei ole. 50 €/ poika kuukaudessa valmentajalle tuplaa nykyiset kulut ja tuntuu ilmaiseen tottumisen jälkeen paljolta. 1€ tunnissa siitä, että oma lapsi saa ammattimaista futisvalmennusta ei yhtäkkiä tunnukaan kovin paljolta. Maksaisin ilolla vaikka vähän enemmän.

*

Tuolta muuten voi lueskella ajatuksia samasta aiheesta (ei ole minun blogini): http://ainaennenkin.fi/

[Virtane]

Kun puhutaan haastajista, niin puhutaanko sellaisesta ryhmästä, jonka pelaajien pitäisi nimensä mukaisesti haastaa sen kilpajoukkueen pelaajat pelipaikastaan vai onko tämä orwell-henkinen uudissana harrasteporukalle?
Jos ensin mainittu, niin luulisi juuri tuossa ryhmässä olevan motivoituneita ylöspäin pyrkiviä pelaajia, joille ei olisi varmaan ylivaikeaa saada valmennusta ja kenttävuoroja. Yleensä taitaa vain olla uudelleen nimetty harrastajaporukka, josta kilparyhmään nousee joku yksilö silloin tällöin.

[Lenko]

...onko tämä orwell-henkinen uudissana harrasteporukalle?

Ei pitäisi olla, mutta on. Tällä hetkellä haastajajoukkueet eivät ole haastajia vaan niitä haastaja-harraste kokoelmia, joissa kaikki toimii mitenkuten ja kilpajoukkueen rajoilla olevat motivoituneet pelaajat hukataan puuhastelun mustaan aukkoon.

[Snoopy]

Ei pitäisi olla, mutta on. Tällä hetkellä haastajajoukkueet eivät ole haastajia vaan niitä haastaja-harraste kokoelmia, joissa kaikki toimii mitenkuten ja kilpajoukkueen rajoilla olevat motivoituneet pelaajat hukataan puuhastelun mustaan aukkoon.

Pelaajien todellinen nouseminen kilparyhmiin on liian pientä, vaikka kaikilla varmasti tavoite onkin, että useita pelaajia liikkuisi joukkueiden välillä. Ongelmana on usein tämä ns. kolmas joukkue joka ei ole tarpeeksi tasavahva ja motivoitunut, vaan siellä tasoerot ovat kaikilla osa-alueilla liian suuret. Osa pelaajista ovat selkeästi niitä, jotka haluavat harjoitella ja pelata, toisessa päässä taas on pelaajia joita tämä ei kiinnosta tippaakaan. Usein kuitenkin kilvassa on ne kaksi peliryhmää, joilla pääsääntöisesti kaikilla on halua harjoitella ja pelata, kehittyä, joten vuodessa erot vain usein näiden kolmen joukkueen osalta kasvavat entisestään.

Itse olen pyrkinyt puhumaan sen puolesta, että siirryttäisiin kolmen ryhmän käytäntöön nykyisen kahden ryhmän sijasta ja niin, että kilvan valmentajien alla olisi suurempi joukko pelaajia ja varsinkin motivaatio omaavat pelaajat. Vaikka pelaajia ei olisikaan aivan kolmeen ryhmään, niin silti joukkueet pelaisivat kolmella ryhmällä esimerkiksi piirin kisoissa. Nyt tietty ryhmä pelaajia tulisi pelaamaan kahdella tasolla aktiivisesti, jolloin pelien tasoja olisi enemmän.

Valitettavasti niissä seuroissa joissa olen ollut mukana on vallalla halua pitää vain pienempi rinki pelaajia ja toiminnot myös erillään toisistaan, jolloin ikäluokalla voi olla esimerkiksi viisi pelijoukkuetta ja kaksi parasta on hyvin tiiviinä omassaan ja loput kolme pyrkivät pysymään yhdessä.

-Snoopy-

[joosar]

Mielenkiintoista että tämän alueen asiapitoisinta kirjoittajaa yritetään näin henkilökohtaisella tasolla lytätä.

Mihinköhän toinen asiapitoinen kirjoittaja Jortsukka on hävinnyt?

[defacto]

Tarkoittaa siis meidän olevan edelleenkin pahasti hukassa suhteessa siihen ajatukseen kilpailullisuudesta ja sen tarkoitusperistä. Snoobylla on ollut hyviä kommentteja täällä. Täällä oli kuitenkin myös erittäin hyvää jääkiekkotaustaista kommentointia noista ryhmien muodostamisesta ja kilpailullisuudesta. Minusta meillä ei vain yksinkertaisesti ole varaa menettää pelaajamassaa, johon tämä kilpailullisuus jatkuvasti johtaa. Pitäisi seurata naapurimaan hyviä kokemuksia ja käytöntöjä. Naapurimaassa taisi puolet liigapelaajista olla sellaisia,jotka ovat haastajaryhmistä nousseet liigaan. Tasoryhmät eivät tähtää meillä seura tai piiritasolla sellaiseen kilpailulliset asetelmaan, jossa pelaajat kiertäisivät joukkueiden välillä. Ei ole luotu liitto, piiri taikka seuratasolla kriteereitä, työkaluja taikka sääntöjä toimivalle kierrolla. Valmentajat ovat liian tuloshakuisia ja kun seurat eivät aseta kriteereitä toimiville tasoryhmille kiertoineen muodostuu meille yleensä hyvin suljettuja tasoryhmiä. Näissä joukkueissa dropoutit ovat huimaa luokkaa ja  usein koko haastajaporukan toiminta loppuu. Kuitenkin käytännössä karrikoiden voisi arvella, ettei meillä ole näistä 11-14 vuotiaiden potentiaalista ja motivaatiosta oikeastaan vielä mitään tietoa. Pitäisi pystyä kehittämään kaikkia yksilöitä omaan huippuunsa aina vähintään tuonne 16-vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa motivaatiotekijät, kasvuerot yms. tekijät ovat jo aika pitkälti ratkenneet. Nyt meillä moni ykkösporukasta lopettaa 16v ja siinä vaiheessa ei niitä korvaajia haastajaryhmistä enää löydykään. Sitten ihmetellään, miksi junnusarjojen menestykselle ei löydy jatkumoa suhteessa naapurimaahan. Siksi, koska siellä naapurimaassa kilpajoukkueet muodostetaan vasta myöhemmällä iällä. Huippupelaajien annetaan kasvaa osana tasapäistettyjä tasojoukkueita. Tietyssä vaiheessa parhaimmat siirtyvät jatkamaan pelejä parempiin ja isompiin seuroihin.  Siinä vaiheessa laajasta materiaalista on löydetty sekä kasvatettu ne lahjakkaimmat ja parhaimmat yksilöt isompiin seuroihin sekä jatkumona pelaajia myös oman paikallisen seuran edustukseen.

Mitä tämä tarkoittaa, kun en tunnista oman joukkueen toimintaa tuosta, mutta en kyllä näe niidenkään joukkueiden toiminnassa tuota mitä vastaan olemme pelanneet.

Pelillisesti koko talvi ja kevät ollaan pelattu hyvin sekä jalkapalloa joka näyttää siltä, myös vastustajien pelit ovat olleet hyvännäköistä peliä. Tietenkin tavoitteena on voittaminen, hullua olisi lähteä peliä häviämään, mutta kyllä mennään sillä, että joukkue pelaa sovittujen teesien mukaan ja joukkuepeliä.

Miten niin valmentajat eivät kehitä yksilöitä loppuun? Todetaan vain, ettei tuosmitään tule ja se siitä? Kyllä itse pyrin löytämään jokaiselle pelaominaispelipaikan ja myös uskomaan pelaajaan vaikka välillä tuleekin vaikeampia hetkiä.. Ei kyllä kuulosta tuokaan järkevältä, mutta ehkä toisessa paikassa... ?



-Snoopy-

[Kaihlamo]

Niin kerrotko vielä missä muodostetaan kilpajoukkueet vasta myöhemmällä iällä?

Naapurimaassa taisi puolet liigapelaajista olla sellaisia,jotka ovat haastajaryhmistä nousseet liigaan.

Tästä lainatusta olisi myös kiva tietää lähde? Ettei vaan kirjoittajalla ole mennyt kasvattajaseurat ja haasteryhmät sekaisin? Kasvattajaseuroillakin kun voi olla kilparyhmiä.

[Mawa]

Niin kerrotko vielä missä muodostetaan kilpajoukkueet vasta myöhemmällä iällä?

Komppaan Kaihlamoa kyllä tässä.

Mutta kysymys: atketaan Snoopyn rehellisellä ja suoralla linjalla. Oletko Kaihlamo tai joku muu koskaan ikinä nähnyt ketään haastajaa, joka pelaa vielä esimerkiksi D13 ikäisissä haastajajoukkueessa pääsevän korkeimmalle huipulle vai onko juna auttamatta mennyt jo? Ovatko kilpajoukkueen pojat tehneet oikeassa iässä oikeita asioita ja saaneet oikeassa iässä oikeaa treeniä niin paljon, ettei haastaja saa kiinni tuon iän jälkeen? Missä vaiheessa kannattaa keskittyä johonkin toiseen ehkä helpompaan lajiin, ettei iske päätään seinään turhan kauan?

[emilkostadinov]

Komppaan Kaihlamoa kyllä tässä.

Mutta kysymys: atketaan Snoopyn rehellisellä ja suoralla linjalla. Oletko Kaihlamo tai joku muu koskaan ikinä nähnyt ketään haastajaa, joka pelaa vielä esimerkiksi D13 ikäisissä haastajajoukkueessa pääsevän korkeimmalle huipulle vai onko juna auttamatta mennyt jo...

Liigassa pelaa joka joukkueessa pelaajia joilla on vielä B- junnuissa ollut vaikeuksia saada peliaikaa muussa kuin haastajajoukkueessa, toisin päin voidaan kysyä monta aikuisten aktiivipelaajaa tulee '13v junnutähdistä' etenkin siitä jokaisen menestyvän joukkueen 3/4 osasta pelaajista, jotka ovat fyysisesti selkeästi muita kehittyneempiä, siksi vielä nyt nopeampia ja vahvempia kuin ikätoverinsa keskimäärin? Ikäluokasta (30 000 poikaa) nousee maksimissaan 10-20 pelaajaa koskaan veikkausliigaan, ympäri Suomea lähtöisin ovat lähtöisin, paljon pikkupaikkakunnilta, hyvin erilaisin menestystarinoin ja aina kovin työ on tehty 14+ vuotiaana.

[Kaihlamo]

Liigassa pelaa joka joukkueessa pelaajia joilla on vielä B- junnuissa ollut vaikeuksia saada peliaikaa muussa kuin haastajajoukkueessa, toisin päin voidaan kysyä monta aikuisten aktiivipelaajaa tulee '13v junnutähdistä' etenkin siitä jokaisen menestyvän joukkueen 3/4 osasta pelaajista, jotka ovat fyysisesti selkeästi muita kehittyneempiä, siksi vielä nyt nopeampia ja vahvempia kuin ikätoverinsa keskimäärin? Ikäluokasta (30 000 poikaa) nousee maksimissaan 10-20 pelaajaa koskaan veikkausliigaan, ympäri Suomea lähtöisin ovat lähtöisin, paljon pikkupaikkakunnilta, hyvin erilaisin menestystarinoin ja aina kovin työ on tehty 14+ vuotiaana.

Mutua vai onko jotain faktaa esittää näistä asioista?

[emilkostadinov]

Mutua vai onko jotain faktaa esittää näistä asioista?

Pari nimeä tulee mieleen, lisää löytyy useita esim. Nnaemeka Anyamele, aloitti futiksen seurajoukkueessa 12- vuotiaana tai Toni Lindberg, haastejoukkueiden ja 6-divarin kautta liigaan ja ulkomaille. Näitä riittää ja etenkin ketkä ovat tulleet pikajuoksun, lätkän, koriksen tai pesiksen kautta futikseen vasta teini-iässä. Ei pidä pelata 12 v edarissa että tulisi jotain, mutta pitää pelata 18- vuotiaana hyvin treenanneena vähintään 2- divaria miehissä niin nähdään tuleeko kaverista mitään.

[Mawa]

Siitä olen samaa mieltä, että junnutähden nousu miesten tähdeksi vaatii todella suuren ponnistuksen ja treenin, ja usein se haastaja voi olla innokkaampi siinä kriittisessä vaiheessa, mutta otetaan esimerkkien kautta.

Kysymys tietäjille:

Hyypiä, Moisander, Uronen, Riski(t), tai kaikki muut suomalaiset, jotka pelaavat nyt ulkomailla. Ovatko olleet aina joukkueensa ehdotonta kärkeä junnuista asti? Näkikö kyseisistä herroista, että jotkin osa-alueet olivat selvästi vahvempia kuin tavallisella rivipelaajalla?

Vielä oleellisempi havainto:

Puolustajat lopettavat jalkapallon hyökkääjiä aiemmin, mikä kannattaa nuorisovalmennuksessa ottaa tarkastelun alle.
Pelasivatko kaikki aikuisena menestyneet yläkerrassa nuoruuden ja laskeutuivat vasta myöhemmin alaspäin pelipaikalla? Tällä tarkoitan motivaation säilymistä lapsella. Huomaan viimeistään C-ikäisistä (osittain jo nuoremmista), että ensin lopettavat puolustuspään pelaajat. Hyökkääjät jatkavat pidempään pelaamista ja moni siirtyy pakosta tai ominaisuuksien takia vuosien mittaan alemmas kentällä.
Itse pihvi: Onko asia niin, että puolustajiksi "joutuneilla" on lähtötasossa huonommat taidot ja täten heidät laitetaan puolustajiksi (alunperinkin heikompi motivaatio jalkapalloon) ja ovat täten ensin drop-outteja vai heikkeneekö motivaatio hyvänkin motivaation omaavilla kun joutuvat puolustajiksi eivätkä ole pelin keskiössä mukana vaan katselevat alakerrasta kun peli käydään keskikentällä ja iloiset maalintekijät juhlivat, niin että vähitellen jalkapallon hohto ja ilo katoaa heiltä ja se edes auttaa droppaamista.
Pitäisikö pelipaikkoja siis kierrättää vielä C-junnuihin asti, jotta drop out olisi vähäisempää? Ainakin maailmalla ei lyödä pelipaikkoja niin aikaisin lukkoon kuin Suomessa (jossa on nyt jokin ihme hinku erikoistumiseen pelipaikoille käynnissä)