Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[papadopoulos]

Ainoa järkevä kustannusten kannalta ja samalla riittävän laadukas valmennuspaketti saadaan kun:

Ikäluokista on vastuussa seuran koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät. Jos mahdollista niin kokopäiväiset. Heidän apuna sitten toimii nämä isä-/äitivalmentajat jotka tekevät ns. toista kierrosta. Eli ovat jo valmentaneet sen oman lapsen kanssa. Koulutusta karttunut ja kokemusta saatu. Näitä aina saisi ikäluokkaan muutamia per ikäluokka. Tähän sitten päälle ne "ekan kierroksen" innokkaat vanhemmat jotka haluavat oppia valmennusta.

Pääsääntöisesti tämä on varmaan toimiva konsepti. Tuossahan on hyvä oppilas ja oppipoika ajatus käytössä.

Ikäviä poikkeuksiakin kyllä löytyy. On tullut vastaan myös ihan pitkälle kouluttautuneita valmentajia joilla on kyllä tietoa jalkapallosta, mutta puuttuu kyky organisoida harjoituksia tai on muuten huonoja toimimaan ihmisten kanssa.

[Jortsukka]

Pääsääntöisesti tämä on varmaan toimiva konsepti. Tuossahan on hyvä oppilas ja oppipoika ajatus käytössä.

Ikäviä poikkeuksiakin kyllä löytyy. On tullut vastaan myös ihan pitkälle kouluttautuneita valmentajia joilla on kyllä tietoa jalkapallosta, mutta puuttuu kyky organisoida harjoituksia tai on muuten huonoja toimimaan ihmisten kanssa.

No varmasti löytyy. Ei koulutus itsessään takaa mitään. Kyse vain siitä, miten tuo rakenne on ainoa mahdollista rakentaa.

Suomessa ei koskaan ole varaa palkata kauheasti valmentajia, eikä myöskään voida aina odottaa niitä uusia vanhempivalmentajia jotka aloittaa "nollasta".

[papadopoulos]

https://twitter.com/akiriihilahti/status/806931069886926848

Kokeillaan saadaanko lämmöt taas ylös. Oliko Salasuo sittenkin oikeassa?

[Lenko]

-

[emilkostadinov]

https://twitter.com/akiriihilahti/status/806931069886926848

Kokeillaan saadaanko lämmöt taas ylös. Oliko Salasuo sittenkin oikeassa?

Mitä! Eikö superjunnuni jonka lähes liigatason koutsi Marco valitsi oman pojan ja muutaman muun ikäisekseen ison pojan kanssa edariin 9-vuotiaana olekkaan oikeasti talentti tuleva englanninliiga tähti? Vaikka voitettiin monta turnausta ja oltiin ihan kurkoja muihin verrattuna, näin meille kerrottiin ja sittemmin niistä muista pojista tulikin jotain edarista ihan pari vielä jaksoi viistoista vee harrastaa....

[Thalian]

Ainoa järkevä kustannusten kannalta ja samalla riittävän laadukas valmennuspaketti saadaan kun:

Ikäluokista on vastuussa seuran koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät. Jos mahdollista niin kokopäiväiset. Heidän apuna sitten toimii nämä isä-/äitivalmentajat jotka tekevät ns. toista kierrosta. Eli ovat jo valmentaneet sen oman lapsen kanssa. Koulutusta karttunut ja kokemusta saatu. Näitä aina saisi ikäluokkaan muutamia per ikäluokka. Tähän sitten päälle ne "ekan kierroksen" innokkaat vanhemmat jotka haluavat oppia valmennusta.

Kokopäiväisen valmentajan kustannus lienee vähintään 2000e/kk, jolloin puhutaan siis jostain 1300e bruttopalkasta. Tuon alle tuskin päästään kokopäiväisten kanssa kovin helpolla. Jos tuollainen kokopäivävalmentaja pyörittää sitten vaikkapa 60 pelaajaa, niin jokaisen pelaajan pitää maksaa joku 33e pelkästään valmentajakustannuksia per kuukausi, eli nelisen sataa euroa per vuosi. Jos treenivuorot eivät maksa mitään, niin tuo on ihan ok hinta, sillä vuoden hinta jäänee alle tonnin. Jos sitten treenivuoroista pitää maksaakin jotain, niin sitten kyllä hinta pomppaa selvästi yli tonniin.

[Lenko]

-

[koera]

https://twitter.com/akiriihilahti/status/806931069886926848

Kokeillaan saadaanko lämmöt taas ylös. Oliko Salasuo sittenkin oikeassa?

Salasuo siteerasi edelleenkin tutkimusta päin honkia.

Se mitä tuosta Riihilahden viittaamasta käy ilmi on, että
1) kymmenenvuotiaista on vielä hiukan aikaista sanoa mikä todellinen potentiaali on, lisäksi muuttujia on pitkällä aikavälillä luonnollisesti enemmän
2) Moni pelaaja ei käy akatemiapolkua loppuun saakka, jos mahdollisuus ammattilaissopimukseen avautuu aiemmin

Se mitä tuosta twiitistä ei käy ilmi, mutta tutkimuksesta kyllä (voisit vaikka vaivautua lukemaan, niin saadaan parempaa keskustelua) on että n. 90% 1. ja 2. bundesligapelaajista on pelannut akatemiassa jossain vaiheessa pelaajapolkuaan.

[futismies]

Tuolla palkalla ollaan hyvin lähellä köyhyysrajaa, ehkä jopa alle sen. Ei kukaan, jolla on päivätyö, jossa on vaikkapa suomalaisten keskipalkka (brutto yli 3000 €), ei varmasti edes harkitse siirtymistä "ammattivalmentajaksi" tuollaisella palkkatasolla. Pitkäaikaistyöttömät on sitten erikseen.

Minä siirtyisin.Enkä ole työtön. Jos saisin tehdä työkseni vain koutsaamista niin tekisin sitä täysin sydämin Rakkaudella tuolla palkalla.

[Thalian]

Tuolla palkalla ollaan hyvin lähellä köyhyysrajaa, ehkä jopa alle sen.

Köyhyysraja on tosiaan noin 1200e nettona eli joo, tuo 1300e bruttona oli hiukan alakanttiin laitettu. Yritin siinä kuitenkin hakea sellaista pienintä mahdollista palkkaa, millä täysipäiväisen valmentajan saisi palkattua, ja sen mukaan mietin tuota kustannustakin. Kaikki ymmärtänevät, että alhainen, mutta oikea palkka (esim. 2000e/kk brutto) tarkoittaa sitten jo sitä, että pelkät palkkakustannuset 60 junnulle olisivat noin 50e/kk eli tonnin vuosittainen haamuraja kustannuksista paukkuisi todella nopeasti.

[Pussikalja]

Palkkatuki, hieman paperihommia valmennuksen lisäksi ja sitoutuminen useampaan joukkueeseen, helposti muutaman päätoimisen valmentajan saa palkattua. Palkka 2400 on helposti bruttona järjestettävissä. Mutta kun se 2400 on aika vähän, se et löytys tyyppi joka osais valmentaa ja osaisi kehittää seuraa myös muuten, ei niitä montaa ole. Taitaa olla suurin osa palkkaa nauttivista fanipohjalta, täynnä intoa lajista, oma pelaajaura loppuneena C-junioreihin ja sydän barcan pelityylissä. Siihen höystettynä seuran miehet, jotka uhraavat kaiken jonkun seuran puolesta, kunhan kaikki seurassa tapahtuu just kun he haluavat asioiden olevan. Mistä on suomalainen futisseura tehty, vallanhimosta, fanaattisuudesta ja absoluuttisesta amatöörimäisyydesta vailla pitkän aikavälin tavoitetta.

Kun Seurat on melkoisia sisäpiirin lehmänkauppalaitoksia, kyl valmentajan soisi leipänsä ansaitsevan jostain muualta. Valmentaa voi ja hyvin, vaikka talouden rahoittas muualta. En suurin surminkaan tekisi leipätyötä jalkapalloseuran sisällä, työyhteisöinä ne eivät ole parhaasta päästä. Ois kiva kun ne olisivat terveitä työyhteisöjä, mutta niin monta pettynyttä toimiaa, ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa jonkun seuran puolesta tai joukkueen eteen on riidoilla savustettu, et surulliseksi tulee kun niitä alkaa ajatella. Seuraan ei kannata kiintyä, lajiin voi. Itseään suojaa jos haluaa valmentaa siten, ettei oleta sillä rikastuvansa tässä maassa.

Jalkapallon parissa toimii upeita ihmisiä ja hyviä ystäviä. Mut kyllä on pakko tunnustaa, jos törmää johonkin jota ei tunne ja se toimii töissä jossain seurassa, ensimmäinen ajatus on et onks toikin joku kylähullu, vai muuten hieman vajaa, eiks se ole älynnyt opiskella itselleen ammattia.

[papadopoulos]

Salasuo siteerasi edelleenkin tutkimusta päin honkia.

Ehkä siteerasi, mutta se ei edelleenkään tarkoita sitä onko asia josta Salasuo puhuu totta vai ei. Ei hän missään nimessä ole yksin asian kanssa.

Se mitä tuosta twiitistä ei käy ilmi, mutta tutkimuksesta kyllä (voisit vaikka vaivautua lukemaan, niin saadaan parempaa keskustelua) on että n. 90% 1. ja 2. bundesligapelaajista on pelannut akatemiassa jossain vaiheessa pelaajapolkuaan.

Ja se mitä tuo tarkoittaa on se, että akatemioissa on laadukkaampaa valmennusta laadukkaammissa puitteissa ja näillä on taipumusta vaikuttaa siihen miten laadukkaita pelaajia pystytään kehittämään.

[OHTO]

http://areena.yle.fi/1-2296137

Nuorisourheilu puntarissa
Jakso 4: Pulmana vanhemmat

4/8. Pulmana vanhemmat. Menestyksekkään uran jälkeen valmentajaksi ryhtynyt Klas Ingesson kertoo huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, joiden räyhääminen heijastuu tietysti myös nuoriin urheilijoihin.

Väittäisin että tämä on aika iso ongelma Suomessakin kaikissa urheilulajeissa, ei pelkästään jalkapallossa. Klas Ingessonin kaikki tietysti muistaa Ruotsin 94-ihmejoukkueesta. Sanoi tuossa dokkarissa ettei ollut itse läheskään parhaita pelaajia junnuna, mutta monen lahjakkaamman ura(tai harrastus vielä tuossa vaiheessa) tuhoutui liiallisiin odotuksiin. Eli olisiko se ettei tuloksia lasketa pikkujunnuissa sittenkin hyvä asia? Mielestäni ehdottomasti kyllä. Ei lasten vuoksi, vaan näiden k-pää vanhempien.

[Finte]

Salasuo siteerasi edelleenkin tutkimusta päin honkia.

Se mitä tuosta Riihilahden viittaamasta käy ilmi on, että
1) kymmenenvuotiaista on vielä hiukan aikaista sanoa mikä todellinen potentiaali on, lisäksi muuttujia on pitkällä aikavälillä luonnollisesti enemmän
2) Moni pelaaja ei käy akatemiapolkua loppuun saakka, jos mahdollisuus ammattilaissopimukseen avautuu aiemmin

Se mitä tuosta twiitistä ei käy ilmi, mutta tutkimuksesta kyllä (voisit vaikka vaivautua lukemaan, niin saadaan parempaa keskustelua) on että n. 90% 1. ja 2. bundesligapelaajista on pelannut akatemiassa jossain vaiheessa pelaajapolkuaan.

Minulle tuo tilasto ei osoita muuta kuin sen että tie huipulle on erittäin kivinen.

9-vuotiaana NLZssa pelaavat pojat ovat läpäisseet ensimmäisen seulan n. tunnin ajon päässä harjoituskentältä asuvien poikien joukosta.

Seuraava rajapyykki on siirtyminen pikkukentältä isomman kentän peliin U12-U13 vaiheessa. Tässä tapahtuu ilmeisesti jonkin verran enemmän vaihtuvuutta.

U15sta eteenpäin pojat kilpailevat koko Saksan talentteja vastaan. Siirrot NLZaan tapahtuvat suurimmaksi osaksi toisista NLZsta. U17-U19 kilpailijoina onkin sitten koko maailma.

Ja koko homman tavoitteenahan on siis tuottaa se 1-2 pelaajaa profeihin per vuosikerta per seura. Touhu on siis todella neulojen etsimistä heinäsuovasta. Ne pojat jotka U10stä U19 systeemin läpi kulkevat ovat todennäköisesti niitä neuloja.

[Matthias Sindelar]

"Of those who were recruited at an age of under 11 or under 13, at the age of under 19, only 9% are left. On the other hand, those who made it to the national A team of Germany, those we see in the World Cup for example, were being built up gradually across all age stages.”

[fingerström]

Palkka 2400 on helposti bruttona järjestettävissä. Mutta kun se 2400 on aika vähän, se et löytys tyyppi joka osais valmentaa ja osaisi kehittää seuraa myös muuten, ei niitä montaa ole.

Summa on jokseenkin suomalaisten mediaani. Suurin osa suomalaisista pitkälle koulutetuista ihmisistä tekee duunia tuolla liksalla. Mikä tekee potkupallovalmentajasta erilaisen?

En suurin surminkaan tekisi leipätyötä jalkapalloseuran sisällä, työyhteisöinä ne eivät ole parhaasta päästä. Ois kiva kun ne olisivat terveitä työyhteisöjä, mutta niin monta pettynyttä toimiaa, ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa jonkun seuran puolesta tai joukkueen eteen on riidoilla savustettu, et surulliseksi tulee kun niitä alkaa ajatella. Seuraan ei kannata kiintyä, lajiin voi.

En tavallaan epäile tätä, koska tiedän kyllä, missä mennään. Mutta samaan aikaan täytyy todeta, että futis rakentuu seurojen varaan. Jos seurat kokeneen futistoimijan mielestä ovat perkeleestä, ei suomifutiksella kilpaurheiluna ole mitään tulevaisuutta.

Valmentajakuvioon kommentoin sen verran, että tässä on nyt ansiokkaasti puhuttu vanhempien rekrytoinnista. Se on ihan hyvä juttu, sillä eritoten nappulapuolella moni isä / äiti on itse aktiivi futaaja. Nämä kokemukset on syytä saada joukkueen käyttöön.

Tässä on kuitenkin minusta lähtökohtainen ongelma siinä, että koko ajan tunnutaan puhuvan joukkueen valmentajasta. Minusta idean pitäisi olla se, että valmentajia värvätään seuralle ja resurssit käytetään synergisesti. Näin näitä vanhempia pitäisi kartoittaa, saada joitakuita futisuraansa lopettelevia koulutukseen ja täyttämään näin sen tyhjän ajan, joka jää oman pelaamisen jäätyä taa.

Kuitenkin vielä tärkeämpää voisi olla rekrytoida aktiivisesti omia C-A -junnuja. Näin saataisiin myös tämä nim. Pussikaljan kammoama seuratoiminta raiteilleen, koska nämä nuoret valmentaisivat paitsi fyrkasta myös paidasta ja siitä, että saisivat mielekästä jatkoa uralleen. Tästä voisi jopa seurata sekin efekti, että jokunen kiikunkaakun pyörinyt 11vs11 -jengi pystyisi jatkamaan (edellyttäen, että siellä pyramidin terävässä päässä olisi tarjolla pelejä...). 

Kuinka paljon seuroissa rekrytaan valmentajia omista piireistä ja kuinka paljon seuralle, ei joukkueelle? Minusta tämä on erittäin olennainen kysymys.

[Thalian]

Summa on jokseenkin suomalaisten mediaani. Suurin osa suomalaisista pitkälle koulutetuista ihmisistä tekee duunia tuolla liksalla. Mikä tekee potkupallovalmentajasta erilaisen?

2400e ei ole lähelläkään suomalaisen palkansaajan mediaaniansiota, joka on karvan alle 3000e,

[Rhyme]

En tiedä onko suurin, mutta vakava ongelma ainakin. Vuoden 2016 aikana viidelle parhaalle kasvattajalle noin onneton suma. Tietysti näin Ilveksen fanin näkökulmasta on hieno sijoitus.

https://twitter.com/ErkkoMeri/status/822408298880258048

[emilkostadinov]

En tiedä onko suurin, mutta vakava ongelma ainakin. Vuoden 2016 aikana viidelle parhaalle kasvattajalle noin onneton suma. Tietysti näin Ilveksen fanin näkökulmasta on hieno sijoitus.

https://twitter.com/ErkkoMeri/status/822408298880258048

Kasvattajarahan saa seura jossa pelaaja on 15v kirjoilla. Tulevaksi kaudeksi 14 v poikia jotka tänä vuonna täyttävät 15v täydennettiin vain yhdeksällä henkilöllä esim. Klubin C-15 edarijengiin, sama vaihtuvuus on kaikissa kärkiseuroissa eli ne ketkä pelaa edaria 15-v jossain ns. alueseurassa (Klubi, Honka, Ilves, TPS jnw.) on moni siirtynyt seurasta toiseen jo moneen kertaan jotkut ovat pääkapunkiseudulla kiertäneet kuudessa eri seurassa kuudessa vuodessa. Osa on seuralähtöistä pelaajahankintaa vain sen hetken menestys mielessä mutta pääosin homma lähtee tavoitteellisista vanhemmista ja palloliiton heikosta roolista vs ns johtavat seurat joista piiri- ja ikäkausivalmentajat tulevat joka näkyy tiettyjen seurojen pelaajien yliedustuksina nuorissa ikäluokissa, tämä laimenee  kun mennään miesten majuun.

[gv39]

http://www.hs.fi/urheilu/art-2000005058690.html

”Paljon suomalaista junnuvalmennusta ruoditaan, mutta nyt pitää antaa kiitosta, kun sen paikka on. Nelisen vuotta sitten Suomeen muuttaessamme en uskonut Maximuksen tulevaisuuteen jalkapalloilijana, mutta hän on kehittynyt Klubi-vuosinaan uskomattoman paljon”, Tainio kiitteli.

Tainio on ihan sekaisin. Ei tiedä, että suomalainen junnuvalmennus on kuraa.

[nozick]

Kasvattajarahan saa seura jossa pelaaja on 15v kirjoilla.

Ei pidä paikkaansa.

Kasvatusikä alkaa sinä vuonna, jolloin pelaaja täyttää 12 vuotta ja päättyy sen vuoden lopussa kun pelaaja täyttää 21 vuotta.

Maaotteluista maksettavat kasvattajarahat jaetaan pelaajan kasvattajaseurojen kesken siinä suhteessa kun niillä on kasvatusvuosia.

Kasvattarahan näkökulmasta kaikki kymmenen ikäluokkaa 12-21 ikävuoden välillä ovat yhtä arvokkaita.

[papadopoulos]

Kun tuli täällä paasattua miten jalkapallo vaatii pelaajalta ihan erilaista älykkyyttä kuin oikeastaan mikään muu laji, niin laitetaan tänne aiheeseen liittyvä kirjoitus Pertti Kemppiseltä.

Jos Pythagoras eläisi tässä ajassa

Jos Pythagoraalla olisi onni elää tässä ajassa, hän valmentaisi jalkapallojoukkuetta, koska jalkapallon pelaaminen on ennen kaikkea geometriaa. Pelissä syntyy jatkuvasti geometrisia muotoja, joiden sisällä avataan ja suljetaan pelitilanteita. Peli itsessään on matemaattista ja sen sisällä liikkuu loogisia ratkaisuja. Voimme oppia geometriaa, analysoimalla kolmioissa pelaamista - Barcelonan tai Ajaxin pelaamista. Matemaattiset mallit voivat auttaa meitä ymmärtämään, miten yhteistyö nurmikolla toteutuu pelaajien sijoittumisen kautta.

Tunnettu jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen totesi kirjoituksestani: ”Pertti sorry nyt on aika skeidaa,,,,”
Vastasin tähän haasteeseen näin: Jalkapallon pelaamisen korrelaatio avaruusgeometriaan on huippujalkapallossa kasvanut koko ajan. Tämä voidaan todistaa pelikarttoja kuvaavilla grafiikoilla - esimerkiksi pelaajien liike- ja syöttösuunnilla suunnilla, jotka ovat huomattavasti rationaalisempia kuin ennen. Esim. espanjalaisessa ”tikitaka” -pelitavassa ollaan kiinnostuneita siitä, miten voidaan laskea pelaajien keskinäiset etäisyydet kollektiivisessa merkityksessä? Nämä riippuvat ainakin kolmesta tekijästä: a) pelaajien läheisyyksistä toisiinsa nähden, b) geometristen kuvioiden (pääasiassa kolmioiden) sovittelusta toisiinsa nähden ja c) vastustajan pelitavasta.
 Kolmioissa pelaaminen muodostaa matemaattisia parametreja, joiden suorituskyvyn voi määrittelellä sen perusteella, miten tehokkaasti ne voidaan muodostaa vastustajan sijoittumiseen nähden.
 Esimerkiksi "tiki-taka" -pelitapa jalkapallossa perustuu tietoiseen korkeaan pallonhallintaa, jolloin pallo kulkee pelaajien välillä lyhyemmin kuin useimmissa muissa pelitavoissa. Tämän strategian tarkoituksena on hallita/suojella pallon hallinta-aluetta pelaajien "geometrisen sioijoittelun" kautta mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Tätä pelityyliä on kehittäneet muun muassa Johan Cruyff ja myöhemmin valmentajat kuten Luis Aragones, Louis van Gaal, Frank Rijkaard, Vicente del Bosque ja Josep Guardiola. Kolmiopelaaminen on jatkuvasti kehittynyt ja siitä on tullut myös entistä ”matemaattisempaa”.
Tikitaka -pelitavassa jokaiselle pelaajalle annetaan tietty sijoittumisarvo. Sen perusteella määritellään se, millaisessa kulmassa hän pelaa toisiin pelaajiin nähden. Tämä arvo voidaan antaa monella tavalla – esim.:
 1. Läheisyyden kautta/pelietäisyyksien kautta. 2. Pelaajien sijoituskulmista. 3. Joukkueen kollektiivisesta liikkumisesta eri pelitilanteissa. Näin voidaan laskea mediaanit eri pelitilanteisiin, jotka voidaan syöttää tietokoneelle. Näin saadaan mitatuksi kollektiiviset sijoittumisetäisyydet tai käytettyjen syöttöjen määrät pelaajien liikkumistapaan nähden. Näin voidaan todeta millaisia etäisyyksiä ja kulmia pelaajat käyttävät pelatessaan. Pelaajien välimatkojen mittaus avaruusgeometrisessa merkityksessä on tärkeää nykyjalkapallossa. Näin voidaan yhdistää pelaajat yksilötasolla kollektiivisesti pyrittävään pelitapaan. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että kolmioita voivat olla myös erilaisia. Oleellista on tällöin se: kun pelaaja liikkuu tietyllä tavalla, sillä on vaikutusta toisten pelaajien sijoittumiseen ja pelaamiseen. Tikitaka -pelitavasta innostuneena kehitin viime kesänä avaruusgeometrisen tavan harjoitella esim. syöttöpeliä, joka avasi ainakin minulle uudenlaisia ulottuvuuksia ymmärtää jalkapallon pelaamisesta. Petteri Sihvonen totesi puolestaan Alpo Suhoselle näin: "Alpolla on koulut käymättä. Se näkyy sivistymättömyytenä ("skeidaa" eli paskaa) ja asenteena, jossa ihmisten pyrkimys abstrahoida pelistä huomioita on hänelle sietämätöntä myrkkyä. Vahvistuu kuva: jääkiekkoilu on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli..." PS.: onko äijävalmentamisessa kysymys juuri tästä?

Ongelma on se, että vaikka nämä matemaattiset mallit olisi miten kirjattu pelikirjaan, ei siitä ole mitään iloa ellei pelaajat ole riittävän älykkäitä niitä toteuttamaan muuttuvassa ajassa ja tilassa.

Siinä mielessä pelaajilla ei ole pelikirjaa jota käyttää sillä peli muuttuu koko ajan. Muusikko pystyy ymmärtämään tämän asian niin, että ei ole sama asia seurata orjallisesti nuotteja ja kapellimestaria kun ymmärtää musiikin teoria ja noudattaa sitä samalla reagoiden muiden soittajien muutoksiin improvisoidessa.

Pelinrakentajaa pidetään jenkkifutiksessa kentän älykkäimpänä pelaajana. Jalkapallossa niitä pelinrakentajia pitää olla kentällä saman aikaisesti nykyään jopa 22 kappaletta.

[Pussikalja]

Mitä helvettiä, Papa?

Olen täysin samaa mieltä tuosta Kemppisen kirjoituksesta, näin sen pelin itsekin olen nähnyt jo teini-ikäisestä asti. Liikkuvia kolmioita, liikesuuntia josta muodostuu positiivisia etuja tai negatiivisia todennäköisyyksiä jos tilanteeseen reagoi väärin. Koko taktiikan perusta on luoda noi todennäköisyydet oman jengin eduksi. Matematiikkaa se on. Luovutaan jostain kentänalueesta, et voitetaan se alue jota aiotaan hyödyntää maalipaikkojen luomiseen. Geometria on vain yksi tapa visualisoida se, joku voi sisäistää pelin rytminä tai muuten, mut jokin oivallus jokaiselle yksilölle siitä päähän pitää muodostua, et alkaa liikkua edullisesti oman joukkueen kannalta.

Mut se et se poikkeis jotenkin pallopeleistä, joissa päässä on maalit, en käsitä. Jenkkifutis ja sen tyyliset ehkä poikkeaa eniten, kun niissä aloitus on niin poikkeava. Ja toki 5 vs. 5 on muuttujia vähemmän, mut ei futiksenkaan pelaaminen ole itseasiassa kun 5 vs. 5, osallistujat tilanteeseen vaan vaihtuu ku pelialue ja pallo liikahtaa, iso osa on passiivisia ja vain valmiudessa osallistua. Ja voi sen pilkkoa halutessaan aina vain 3 vs.3 tilanteiksi, mut se tuskin oleellista on. Mä en käsitä, miksi jalkapalloväki ei tajua selkeitä hyötyjä lapsena pelata kaikkea, kun jalkapallokin pitäs opettaa 3 vs. 3, edeten 5 vs. 5 jne. eli ihan sitä samaa mitä kaikki pallopelit pitää sisällään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, et jos jalkapallon pelin sielu ois suomessa ymmärretty, jalkapallon kautta pelin voi opettaa. Mutta kun sitä ei käsitä kuin Kemppisen kaltaiset friikit, muiden lajien ärsykkeet on ehdoton edellytys kehittyä suomessa jalkapalloilijaksi, vielä pelkällä futiksella ei yksinkertaisesti opi pelaamaan pallopelejä. Suomessa siis. Suomessa nähdään yksilö ja yksilön taidot. Ja jalkapallon sekavuus, 11 vs.11 on tosi hienoa, kun muuttujia on mielettömästi. Pitäs nähdä pienpeli ison pelin sisällä, että sitä vois opettaa lapsesta asti ja sen näkee kyllä tosi harva. Ja siks kiistellään, et meneekö nyt petterin ura pilalle, ku pelas kaks vuotta säbää ja kerran korista, se ei kehittänyt vasemman jalan ulkokierteeseen tarvittavaa koordinaatiota 8 vanhana ja syntyi karmea takamatka 8 vanhaan barcan junnuun. Siitäkin huolimatta se nähdään haittana, et petteri oppi ottamaan askeleen taakse ja sivulle ollen aina pelattavissa ja oppi syöttämään ja liikkumaan tyhjään tilaan joka on niin pirun vaikeaa niille petterin pelikavereille jotka sitä koordinaatio etua eivät antanneet, kipittivät tikkaita ja steppasivat futistreeneissä. Pelaamaan oppii pelaamalla ja futiksessa lapsena pelaamisen pitää olla lapsen käsityskykyä tukevaa. Kun se sitä harvoin futistreeneissä on, sitä löytää helpoiten lajeista, joissa pelaaminen on yksinkertaisempaa. Geometriat ja kolmiot on niissä aivan samat, ainut muuttuja on välimatkat.

[koera]

Huoh.

[papadopoulos]

Ja toki 5 vs. 5 on muuttujia vähemmän

Muusikko voi taas ymmärtää asian kolmen soinnun punkin ja muuttuvien tahtilajien sekä eksoottisten sointujen progen välillä.