Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[valmennustiimi]

Palloliitto näkee uudessa selonteossaan missä ollaan menty eteenpäin ja missä ei. Taitopelaajien määrä on kasvanut huomattavasti ja myös samalla taktinen pelaaminen on tullut mukaan vahvemmin. Ongelmaksi muodostuu useissa joukkueissa valmennuksen ja arjen laatu. Ei vain riitä että valmennus tekee pelkästään työnsä harjoituksissa ja peleissä. Analysointi, pelaajan yksilölliset tarpeet, joukkueen ja pelaajan henkinen vahvuus, taktiikka ja sen kuvaaminen pelaajille, esimerkit ja leiritykset sekä paljon paljon muuta. Esimerkinnä AIK U19 ja U17 joukkueiden harjoituksissa. Koko ryhmän tekeminen on aivan eritasolla kun maassamme yhdessäkään vastaavassa ikäluokka joukkueessa. Kokonaisuus on ymmärretty ja töitä tehdään hartiavoimin. Ei seistä kädet taskuissa ja niskat notkolla katsellen mitä pitäisi tehdä ja yritetä löytää syitä pelaajista, olosuhteista, seurasta jne.. Kun me valmentajat opimme vaatimaan itseltämme enemmän se myös tarttuu pelaajiin. Olemme vastuussa siitä mitä pelaajamme oppivat ja siitä kertoo myös se että valmentajan tasoa mitataan joukkueen huonnoimman pelaajan tasolla eikä parhaimman. AIK valmennus kertoi että tavoitteena on saada joukkueen heikoin lenkki joukkueen parhaaksi ja silloin ollaan päästy kolonaisuudessakin varmasti joukkueen kanssa eteenpäin. Aina kuitenkin kollektiisuus on tärkeä pitää mielessä suunnittelussa. Pelaajien tulee vain ja ainoastaan  kilpailla harkoitusten kauttaa peliajasta, jolloin harjoitusten tasoa pystytään samalla kilpailun kautta vaalimaan. Tässä kysymyksessä onkin oltava äärettömän oikeudenmukainen ja selkeä linja. Valmentajan uskottavuus on iso seikka myös mitä tutkitaan juuri nyt paljon naapuri maassamme. Lyhyt kertomus asioista joihin kannattaa paneutua!

[drone]

Valmentajan uskottavuus on iso seikka myös mitä tutkitaan juuri nyt paljon naapuri maassamme.

Nythän tuolla olisi huhujen mukaan espanjalainen huippuvalmentaja Jose Murcia vapaana (Legiruksella rahoitusvaikeuksia). Palloliitolla taas on rahaa, ja onhan niitä seurojakin joilla riittää pelimerkkejä. Miehen orastava kiintymys Suomeen ja vastaansanomaton valmennuskulttuurin aura varmaankin kannattaisi käyttää hyödyksi (jos joku ei jo ole moista keksinyt).

[gv39]

Nyt on  saatu ratkaisu asiaan; tuodaan espanjalaisia mummoja valmentamaan Suomeen.....

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/512493-valmentaja-isien-aika-on-ohi-espanjalainen-mummo-tietaa-jalkapallosta-yhta-paljon

[Roulette]

Mummovalmentajia... Aika kova kuitti.

Itse en näe mitään muuta tietä eteenpäin kuin kunnon akatemiat. Akatemiamalli toimii varmasti. Ammattilaiseksi haluava 100% motivoitunut 9-11 vuotias tekee parhaansa, ettei juuri häntä lempata jengistä pellolle. Joka vuosi heikoimmat laitetaan surutta ulos. 

Kuinka monta vihellettyä matsia skidit pelaavat Suomen parhaissa junnujoukkueissa per viikko? Kuinka monet nappulat pelaavat 2-3 joukkueessa?
 Joku 3 matsia onnistuu vallan mainiosti (oma skidi pelaa nyt 3-4 tosi matsia per viikko). Parissa seurassa on fiksu pelata ja pari vuotta vanhempien kanssa pelaaminen kehittää samoin. Suomalainen tasapäistäminen lienee yksi syy pelaajien heikkouteen? Kaikille halutaan antaa mahdollisuus. Suomalaiset on liian pehmeitä monella tasolla (ihan fudiksen ulkopuolellakin). Intensiteetti on monessa jutussa liian alhainen.

Pohjois-Afrikasta voisi kanssa tuoda Arabitaustaisia futareita, joilla on valmennustaustaa. Seura hankkii noille asunnon ja maksaa kohtuullisen parin tonnin korvauksen. Noilla kavereilla on ollut karumpi lapsuus ja asenne on sopivan tiukka. Suomen ulkopuolella noita on monissa fudiskouluissa jo nyt. Espanjalaiset mummot voi kuitenkin pysyä kotimaassaan.

[papadopoulos]

Mummovalmentajia... Aika kova kuitti.

Itse en näe mitään muuta tietä eteenpäin kuin kunnon akatemiat. Akatemiamalli toimii varmasti. Ammattilaiseksi haluava 100% motivoitunut 9-11 vuotias tekee parhaansa, ettei juuri häntä lempata jengistä pellolle. Joka vuosi heikoimmat laitetaan surutta ulos. 

Kuinka monta vihellettyä matsia skidit pelaavat Suomen parhaissa junnujoukkueissa per viikko? Kuinka monet nappulat pelaavat 2-3 joukkueessa?
 Joku 3 matsia onnistuu vallan mainiosti (oma skidi pelaa nyt 3-4 tosi matsia per viikko). Parissa seurassa on fiksu pelata ja pari vuotta vanhempien kanssa pelaaminen kehittää samoin. Suomalainen tasapäistäminen lienee yksi syy pelaajien heikkouteen? Kaikille halutaan antaa mahdollisuus. Suomalaiset on liian pehmeitä monella tasolla (ihan fudiksen ulkopuolellakin). Intensiteetti on monessa jutussa liian alhainen.

Pohjois-Afrikasta voisi kanssa tuoda Arabitaustaisia futareita, joilla on valmennustaustaa. Seura hankkii noille asunnon ja maksaa kohtuullisen parin tonnin korvauksen. Noilla kavereilla on ollut karumpi lapsuus ja asenne on sopivan tiukka. Suomen ulkopuolella noita on monissa fudiskouluissa jo nyt. Espanjalaiset mummot voi kuitenkin pysyä kotimaassaan.

Jeesus....

Nimenomaan ei jakseta antaa kaikille mahdollisuutta kun kuvitellaan U8 vaiheessa kun luodaan ensimmäinen edustus, että näistä tulee jotain ja ulkopuolelle jääneistä ei mitään.

Tosta pehmeydestä olen kyllä samaa mieltä, mutta ratkaisua ei pidä sekoittaa Kemppisenkin lanseeraamaan "äijävalmennukseen". Se pehmeys johtuu juurikin tuosta asiasta, että se espanjalainen mummo tosiaankin ymmärtää futiksesta paljon enemmän kuin se perheenisä, joka heittää teesejä siitä mitä kilpaurheilu on lätkän MM-kisojen pohjalta.

Annetaan niiden muksujen kilpailla ja haaveilla rauhassa. Valmentajat keskittyköön tasapuoliseen opettamiseen "talenttien" tunnistamisen sijaan.

[Oikea pakki]

Annetaan niiden muksujen kilpailla ja haaveilla rauhassa. Valmentajat keskittyköön tasapuoliseen opettamiseen "talenttien" tunnistamisen sijaan.

Tasapuolinen valmennus karsii ne hyvät pelaajat ulos porukasta. Jos opetetaan tasapuolisesti mennään huonoimpien tahdissa ja mitä nopeammin kehittyvä tästä hyötyy?
Se talentti kun lähtee haastavimpiin ympyröihin. Helpommalla pääsee kun jakaa porukkaa tasoryhmiin.
Meillä on joukkueessa kolme tasoryhmää ja näistä muodostuu kaksi tasojoukkuetta (kun pelataan kahta eritasoista/eri-ikäisten sarjaa). Keskimmäisessä ryhmässä olevat liikkuvat ns ylös ja alaspäin joukkueiden jaoissa. Tavoitteena ainakin itselläni on se että jokainen pääsisi kauden aikana pelaamaan ylemmässä porukassa. Nyt jo tiedän että se ei tule toteutumaan (pelaajien oman aktiivisuuden vuoksi), mutta onpahan ainakin tavoite.
Hommaan tuo lisämaustetta se että kyseessä on tyttöjoukkue ja useat harrastavat monia harrastuksia jalkapallon lisäksi. Omatoimiharjoittelua (todellinen yksilötaitoharjoittelu)  yritetään lisätä porkkanalla. Tulosta on syntynyt kun reilun puolen vuoden harrastamisen jälkeen eräs tytöistä komeilee maalitilastoissa kärkisijalla tehtyään yli puolet joukkueen maaleista. Taakse jää useamman vuoden (2-4v.) pelanneet. Silti kyseessä on joukkue eikä yksilö.

[Lenko]

-

[Oikea pakki]

Ymmärsitkö väärin vai ymmärsitkö tahallasi väärin? Jos ei kumpaakaan, niin selitätkö, miten hyvä pelaaja kärsii siitä, että heikompi saa hyvää valmennusta? Lasten ei siis tarvitse olla samassa ryhmässä tai joukkueessa, kunhan valmennuksen laatu ei putoa, vaikka pelaajien taso ei olisikaan juuri sen hetken ikäluokan kärkeä.

Jos kaikki pelaajat valmennetaan ryhmässä jossa on taitavat ja vähemmän taitavat vastakkain. Taitavat eivät saa riittävää vastusta kun esim. 1vs 1 harjoituksessa heikompi ei tee yhtään maalia eikä kertaakaan saa palloa pois.
Entinen ykkösvalmentaja jakoi oman tyttärensä parhaiden pelaajien ryhmään joka kerta ja tulos oli joka kerta ihan sama. Oppiko tämä heikompi mitään? Ei.
Tyttöjen joukkueissa kun se ero aktiivisten ja passiivisten välillä on n. 10 kertaa se mitä poikien kesken (ainakin meidän joukkueessa). Monelle jalkapallo on vain harrastus muiden joukossa, toisille taas ainoa harrastus.
Kai huomasit että kerroin jo oman ratkaisuni tähän ongelmaan?
Suurimpana ongelmana näen esimerkiksi meidän joukkueessa valmennustason suuret erot: toisilla omaa taustaa jalkapallosta ja toisilla ei. Myös harjoitusten/pelien ohjauksessa ja palautteen annossa pelaajille on suuret erot.

[Lenko]

-

[Oikea pakki]

Eli ymmärrät tahallasi väärin? Toistetaan: miten se hyvä pelaaja kärsii siitä, että huonompi pelaaja saa hyvää valmennusta, kun pelaajat eivät ole samassa ryhmässä tai joukkueessa? Vastaus ei siis ole tuo edellä kuvaamasi, koska...toistetaan: pelaajat eivät ole samassa joukkueessa tai ryhmässä, mutta myös heikommille annetaan riittävästi mahdollisuuksia treenata ja hyvää valmennusta. Miten siis hyvä pelaaja kärsii siitä, että se heikompi saa tasapuolisesti mahdollisuuden harjoitella?

No kun tänään katsoin vuosi/kaksivuosiluokkaa vanhempien treenejä jossa treenasi sysipaska ja lahjakas pelaaja niin harjoitteet eivät palvelleet kumpaakaan kun osuivat esim. 1vs1 vastakkain. Jokaisessa joukkueessa ei ole apuvalmentajia ollenkaan vaan valmentaja vetää yksi treenit. Mahtaako tässä se joukkueen jako treeneissä ryhmiin toimia? Keskittyminen kun karkaa niin ryhmät eivät toimi itsenäisesti kun alkuverkat juuri ja juuri menee koko joukkueena.  Vai ilmoittauduitko juuri ryhmään apuvalmentajaksi?

[Lenko]

-

[Rikkiviisas]

Huippuseuroilla olisi varmasti tarjota kunnon työ ja jättimäinen tilipussi kaikille näille Suomen sadoille ammattivalmentajille, jotka osaavat jo noin kymmenvuotiaasta junnusta tunnistaa, että kuka on lahjakkuus ja kuka ei. Tässä olisi se Suomen jalkapallon suurin pääoma, jota kannattaa hyödyntää, pelaajat ovat tässä jutussa vain mikkihiiriä.

[petteri72]

Itse en näe mitään muuta tietä eteenpäin kuin kunnon akatemiat. Akatemiamalli toimii varmasti. Ammattilaiseksi haluava 100% motivoitunut 9-11 vuotias tekee parhaansa, ettei juuri häntä lempata jengistä pellolle. Joka vuosi heikoimmat laitetaan surutta ulos.  

Tämä systeemi on jääkiekossa ja toimii ihan hyvin. Toki ihan ensin on huippuseurat, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Jokerit, HIFK ja K-Espoo eli käytännössä akatemiataso ja sen alla on myös ihan hyviä junnujoukkueita kuten K-Vantaa, HC Keski-Uusimaa ja Karhu-Kissat, joista voi nousta "akatemiatasolle", jos taidot riittää. Akatemiatason huonoimmat joutuvat sitten siirtymään alemmas. Tämän alla on sitten harrastajataso.

Suomen jääkiekossa kyllä harjoitettiin melkein 10 vuoden ajan myös "kaikki pelaa" valmennusta, sen seurauksena parhaiden juniorien ja samalla myös parhaiden aikuisten taso tipahti rajusti. Kun siirryttiin muutama vuosi sitten takaisin ensin kovaan ja sen jälkeen entistä kovempaan kilpailuun myös nuoremmissa ikäluokissa taso nousi pienellä viiveellä selvästi.

Jalkapallossa on ympäri maailmaa kutakuinkin Suomen jääkiekkoa vastaava kovaan kilpailuun ja eri tasoisiin kilpailujoukkueisiin perustuva kilpailusysteemi, joka alkaa aika nuorista. Parhaat saavat parasta valmennusta, mutta alempaakin nousee hitaammin kehittyviä pelaajia ylöspäin.

Toki treenia pitää olla jo 9-11 vuotiaana vähintään 4-5 kertaa viikossa ja muut lajit päälle, jos haluaa jalkapalloilijaksi. Suomessa urheilussa on yleensäkin se ykkösongelma, ettei harjoitella tai liikuta riittävästi, jotta olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia kehittyä huippu-urheilijaksi.

Jos haluaa huippu-urheilijaksi lahjojen lisäksi 9-11 vuotiaana olisi syytä harrastaa liikuntaa 20-30 tuntia viikossa. Tuo ei toki tarkoita jatkuvaa maratonia täysteholla ja monipuolisuus on valttia, mutta muutama tunti viikossa joukkuetreenejä ei vaan riitä mihinkään ja jalkapallossa olisi pallon syytä olla aika paljon mukana. Jos tuo kuulostaa paljolta, kannattaa katsoa kuinka paljon aktiivisimmat pojat liikkuvat ihan luontaisesti tuossa iässä.

[fingerström]

Parhaat saavat parasta valmennusta, mutta alempaakin nousee hitaammin kehittyviä pelaajia ylöspäin.

Haluatko tällä sanoa, että sillä "lupaavimpien tunnistamisella"  ja "parhaalla valmennuksella" ei ole kuitenkaan viime pelissä merkitystä, jos huonommiksi tunnistetut siitä huolimatta nousevat ylöspäin? Huonommin valmennettujen lahjattomampien nousunhan pitäisi olla mahdotonta. Tämä on tosin tuttu ilmiö Suomestakin. Taannoin foorumilla esiteltiin kilpailullisesti hyvänä esimerkkinä muistaakseni HJK:n C-junnujen jengiä, jossa ei ollut enää ainoatakaan alunperin tunnistettua ja parasta valmennusta saanutta pelaajaa...

Suomessa urheilussa on yleensäkin se ykkösongelma, ettei harjoitella tai liikuta riittävästi, jotta olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia kehittyä huippu-urheilijaksi.

Tästä tietysti samaa mieltä. Minkäänlaisilla joukkuetreeneillä ei voi kasvattaa osaavia futaajia.

Mitä tulee itse akatemiajuttuun, voisi suomalainen ratkaisu olla koululaitos alueellisine futislukioineen, joissa asutaan asuntoloissa. Pitkien välimatkojen Suomessa niin tehdään jo muutenkin, joten eiköhän se toimisi tässäkin tapauksessa. Jos ratkaisua haetaan harrastuksen torppaamisesta, niinkuin nyt tuntuu olevan aika monen idea, sahataan omaa nilkkaa ja vahvasti. Laaja osallistuminen futisharrastukseen luo vahvan, hyvinvoivan kannattaja- ja järjestäjäpohjan incl scouttauksen, enkä ymmärrä, miten pienellä maalla olisi varaa olla hyödyntämättä kaikkia resursseja, mitä on.

[petteri72]

Haluatko tällä sanoa, että sillä "lupaavimpien tunnistamisella"  ja "parhaalla valmennuksella" ei ole kuitenkaan viime pelissä merkitystä, jos huonommiksi tunnistetut siitä huolimatta nousevat ylöspäin? Huonommin valmennettujen lahjattomampien nousunhan pitäisi olla mahdotonta.

Kyllä valmennuksella on toki merkitystä, mutta armoton poikien joukkueiden keskinäinen kilpailu on ehkä tärkeämpikin kehittymisen avain. Jos on kykyjä, nuoremmissa junnuissa on helppo nousta alempaa kovempiin joukkueisiin. Toisaalta jatkuva pelko kovasta jengistä putoamisesta pistää myös yrittämään vähän kovemmin. Toki Suomessa vanhemmat pelkäävät lasten kilpailua nuoressa iässä, monissa muissa maissa raju kilpailu on luonnollinen osa urheilua.

Ilman muuta leveyttä valmennukseen tarvitaan myös, ei pojat ilman ohjausta opi pelaamaan jalkapalloa joukkueessa.

[Oikea pakki]

Ilman muuta leveyttä valmennukseen tarvitaan myös, ei pojat ilman ohjausta opi pelaamaan jalkapalloa joukkueessa.

Miksi pitäisi oppia pelaamaan joukkueessa? Ei Ronaldoja ym ole joukkuepelaajiksi opetettu vaan yksilöiksi.
Eräässä länsirannikon suurseurassa on temppukerho ja kaverit ovat yksilöitä, ei joukkue. Harjoitukset yksilöharjoitteita, ei joukkuepeliä tukevia.  Peleissä sitten yksi kaveri ratkaisi yksilötaidolla matsit. Kun opetetaan joukkuepelaamista niin paskemmalla porukalla saa joukkueen aikaiseksi (vertaa Suomen kendojoukkue), mutta yksilöiden tuomat ratkaisut jää pois.

[fingerström]

Kyllä valmennuksella on toki merkitystä, mutta armoton poikien joukkueiden keskinäinen kilpailu on ehkä tärkeämpikin kehittymisen avain. Jos on kykyjä, nuoremmissa junnuissa on helppo nousta alempaa kovempiin joukkueisiin.

Eli suomeksi kun tuon kääntää, niin oletkin sitä mieltä, että jako kilpa-yms -joukkueisiin on sattumanvaraista ja turhaa ja teesi saada "lahjakkaita" pelaajia "parhaaseen valmennukseen" on huuhaata.

Toki Suomessa vanhemmat pelkäävät lasten kilpailua nuoressa iässä, monissa muissa maissa raju kilpailu on luonnollinen osa urheilua.

Siksi onkin niin kummallista, miksi Suomessa tätä kilpailua yritetään estää varhaisella erottelulla.

PS EDIT:

Miksi pitäisi oppia pelaamaan joukkueessa? Ei Ronaldoja ym ole joukkuepelaajiksi opetettu vaan yksilöiksi.

Sekä C. Ronaldo että ennenkaikkea Zlatan ovat malliesimerkkejä joukkuepelaajista. He ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen jutun juonen.

[Kaikkitietäväkö?]

Kyllä valmennuksella on toki merkitystä, mutta armoton poikien joukkueiden keskinäinen kilpailu on ehkä tärkeämpikin kehittymisen avain. Jos on kykyjä, nuoremmissa junnuissa on helppo nousta alempaa kovempiin joukkueisiin. Toisaalta jatkuva pelko kovasta jengistä putoamisesta pistää myös yrittämään vähän kovemmin. Toki Suomessa vanhemmat pelkäävät lasten kilpailua nuoressa iässä, monissa muissa maissa raju kilpailu on luonnollinen osa urheilua.

Ilman muuta leveyttä valmennukseen tarvitaan myös, ei pojat ilman ohjausta opi pelaamaan jalkapalloa joukkueessa.

Petsku tais sammahtaa jo. Pointti tais olla, että kilpailuasetelma kehittää parhaiten. Hyvinkin totta tuo, mutta... ... yksilö joka janoaa menestystä ei välitä vitunkaan vertaa muista, vaan pyrkii siirtymään muualle/kovempiin ympyröihin kehittyäkseen eli haluaa tasokkaampaa valmennusta. Loistava pelaaja = loistavan valmennuksen tulos.

[Månsas]

Mitä se kilpailu kehittää? Jotain spesifiä taidon osa-aluetta? Miten se edistää 8-12 juniorin taidon kehittymistä? Tai auttaa junioria kehittämään itseään?

[petteri72]

Mitä se kilpailu kehittää? Jotain spesifiä taidon osa-aluetta? Miten se edistää 8-12 juniorin taidon kehittymistä? Tai auttaa junioria kehittämään itseään?

Pojilla on luontainen halu kisata keskenään ja mitä kovempaa vastusta on, sitä kovemmin pitää yrittää sekä treeneissä ja kentällä. Kilpailu kehittää halua olla erittäin hyvä tai paras, joka on tärkein motivaatiotekijä huippu-urheilussa. Jos ihan hyvä nuori poikapelaaja pääsee liian helpolla eli vastus ja peliseura on kovin pehmeää, kehittymisestä jää paras terä pois.

Kova kilpailu kehittää taidon osa-alueista sisua, voitontahtoa, kykyä tehdä maksimaalisia suorituksia sekä taitoa harjoitella kovaa.

[Pussikalja]

Ongelma on et kerätään liian aikaisin. Loppuu vastustajat ja tapetaan into niiltä, joita ei kerätty. Ja kun loppuu vastustajat loppuu kilpailu. Kerätty kilpajengi ei ole välttämättä lainkaan kilpailullinen ja kehittävä. Siellä pärjää kun kaverikin on vastustajaa parempi. Ja treenit on tasavahvaa puurtamista, onnistumisia tulee vähemmän kuin joukkueessa jossa on vaihtelevuutta. Kehittävämpi ois pitkään kantaa omaa joukkuetta, pelata siten et oma tekeminen vaikuttaa tulokseen. Niistä kantajista sitten keräytyy lopulliset uraa tekevät pelaajat. Ne puottaa yksi kerralaan ne lahjakkaaksi arvatut, kun kohti edustusta edetään.

Lätkässä vedetään kovaa, vaaditaan paljon. Mutta siellä on maltti odottaa murrosiän kynnykselle, jos asenne on hyvä, pelaajaa ei murskata arvaamalla pikkulapsena niin helposti kuin jalkapallonpuolella tapahtuu.

[Thalian]

Oleellistahan näissä kilparyhmä - haastaja -jaoissa on, että ei niitä voi tehdä liian aikaisin. Ei kukaan voi sanoa 8v natiaisesta, että kasvaako siitä isona futaaja vai ei. Jossain 10v kieppeillä voidaan ehkä alkaa miettimään näitä jakoja.

[Lenko]

-

[petteri72]

Kyllä matalat treenimäärät ovat aikamoinen ongelma. Samalla haasteena on myös valmentajien taso ja määrä.

Otetaan esimerkki ehkä maailman parhaasta jalkapallojärjestelmästä Espanjasta. Espanjassa on viimeisten tilastojen mukaan 12720 UEFA A tason valmentajaa ja 2140 UEFA Pro tason valmentajaa. Nämä eivät ole ihan lyhytkursseja, vaan UEFA A tasolle vaaditaan yhteensä 565 tuntia valmentajakoulutus ja UEFA Pro tasolle 715 tuntia sekä kova käytännön kokemus.

Espanjassa on 46 miljoonaa asukasta eli 100000 asukasta kohti 32 pitkälle koulutettua jalkapallovalmentajaa, toki siihen sitten kaikki harrastajavalmentajat päälle.

Toisaalta Saksassa on noin 5500 UEFA A ja 1000 UEFA Pro valmentajaa, koulutusta vaaditaan 600-800 tuntia ja käytännössä kokemusvaatimukset taitavat olla vähän kovemmat kuin Espanjassa. Maassa on 13 pitkälle koulutettua jalkapallovalmentajaa 100000 asukasta kohti.

Monta vastaavan tason valmentajaa on Suomessa ja minkä pituisesta koulutuksesta on kysymys?

Parempi valmentajakoulutus olisi yksi keino parantaa suomalaista jalkapallo-osaamista. Minusta Palloliiton olisi syytä kehittää jonkinlainen yhteistyökuvio jonkin jalkapallovalmentajien kouluttajan kanssa, niin että suomalaisilla valmentajilla olisi mahdollisuus osallistua ulkomaiseen UEFA A tason koulutukseen. Halpaa kouluttautuminen ei toki ole, mutta mahdollisuus olisi syytä olla. Toisaalta kyllähän Espanjassakin paikalliset kurssit ovat yleensä kotikaupungin ulkopuolella ja Suomesta lennot maksavat muutaman satasen ja majoitus saman kuin  paikallisilla. Aikaa ja rahaa toki kuluu ja tuollainen koulutus vaatii paljon osallistujalta, mutta uskoisin kiinnostuneita löytyvän Suomesta, jos mahdollisuus on.

Esimerkiksi Acadef https://www.acadef.es/ voisi olla potentiaalinen yhteistyökumppani. Jos Suomen lisäksi vaikka Ruotsi ja Norja innostuisivat ulkomaille voitaisiin ehkä saada yhteinen vuosittainen englanninkielinen kurssikokonaisuus. Ihan realistisesti kotimaassa ei voida kouluttaa valmentajia kuin aika perustasolla, nykyinen suomalainen valmennusosaaminen ei korkeatasoiseen koulutukseen riitä.

[Thalian]

Monta vastaavan tason valmentajaa on Suomessa ja minkä pituisesta koulutuksesta on kysymys?

Määristä en tiedä, mutta suomalaisessa pro-kurssissa on 33 päivää kontaktiopetusta, minkä päälle sitten vielä toki muulla ajalla tehtävät hommat.

Samoin A-kurssissa on yli 30 kontaktipäivää (en osaa sanoa, kuinka pitkiä nuo seurajaksot ovat).

Nimellispituudet ovat siis melko vertailukelpoisia. Nuo opetuspäivät kun tuskin ovat mitään parin tunnin läpsyttelyitä.