Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Virtane]

Tuolla Ruotsissa taitavat aika monessa lajissa pärjätä alakouluiän ilman virallisia sarjataulukkoja, mutta nehän ei juuri missää lajissa pärjääkään.

[Kaihlamo]

Ruotsissahan ei kilpailla missään lajissa alakouluiässä? Akatemiatoiminta monta pykälää kovempaa ja raaempaa kuin täällä missään seurassa. Siellä löytyy seuroja jotka scouttaavat pelaajia päätoimisten scouttien voimin isolta alueelta jo alakouluiästä alkaen. Kannataisikohan huuteluiden sijaan joskus käydä tutustumassa ruotsalaisiin huippuseuroihin?

[koera]

Ei vaan 2000-luvun alussa Saksa hyppäsi Espanjan ja Alankomaiden kelkkaan pelaajakasvatuksen uudistamisessa, ja siitä homma lähti leviämään Keski-Euroopassa (Belgia, Sveitsi, Ranska, jne.) Samaan aikaan meillä mentiin toiseen suuntaan lähtötason ollessa korkeintaan keskinkertainen. Tulokset ovat nyt kaikkien nähtävillä, joten ei aiheesta kovin kummoista keskustelua saada.

Jos nyt vielä eritellään, niin alkuperäinen KP tuli voimaan portaittain 2002-2003. Tuolloin nappuloista hävisi melkein 3000 linsenssipelaajaa kertarysäyksellä. Luku on prosentuaalisestikin reilun 40,000 nappulan ryhmästä melkoinen menetys, kun tuo joukko on kaiken kukkuraksi ollut pääsääntöisesti sitä vakavasti harrastavaa sakkia.

Toinen ongelma oli, että kun turnaussäännöistä poistettiin voitot ja tappiot, niin tasoltaan tasaväkiset joukkueet pääsivät kohtamaan toisiaan paljon aiempaa harvemmin, eli kovien pelien määrä putosi huomattavasti, ja satunnaisistakin kohtaamisista katosi kaikki jännite. Kolmas ongelma oli, että laji-ihmisten ja valmentajien parissa homma ärsytti niin paljon, että alettiin järjestelemään salassa turnauksia ja matseja, ja jopa kilpailevaa liittoa, jolloin energiaa hukattiin ihan vääriin asioihin.

Vaikutuksia voidaan tarkastella myös ikäluokittain. Hyvin kuvaavasti ulkomaille on päätynyt toisaiseksi hyvin vaatimaton määrä pelureita, nimekkäimmät ovat pointtia korostaen HJK:n kaltaisista joukkueista (Lod, Pohjanpalo) jotka vastustivat KP:tä alusta alkaen. Vähän myöhemmistä ikäluokista (95->) olisi pitänyt jo nousta vähintään kotiliigassa läpimurron tekeviä pelaajia, mutta ihan oikeasti pelimiehiä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Pikaisella mietinnällä ensin mieleen tulevat nimet Glen Kamara, Abukar Mohamed, Sergei Eremenko, Mikael Soisalo. Voitte vetää johtopäätökset itse.
   

[Pussikalja]

Olen siinä käsityksessä, että ruotsalaisseuroilla on joukkueita B-junnuissa vielä useita. Kilpailullisiakin ja kovaa treenaavia aina 3-4 joukkueeseen asti. Meillä usein vain yksi, parhaimillaan kaksi. A-junnu sarjaa meille ei oikein synny, kato käy aiemmin liian rajuna.

Kaikki pelaa ei suomessa jalkautunut. Vastareaktio oli todella voimakas, siinä kävi itseasiassa juuri päinvastoin, kova karsinta alkoi jo aivan pikkujunnuilla, tasoryhmäajattelu jo alle kouluikäisille sai siunauksen. 7-8 vuotiaana seuraan liittyvä innokas jalkapalloilijan alku oli jo menetetty tapaus, 6 vuotiaskin myöhässä pahasti, herkkyysikä kaukana takana. Ykkösryhmä oli jo joukkueeseen muodostettu. Kaikki pelaa ei ole selitys yhdellekään ongelmalle suomalaisessa jalkapallossa. Malttia se ei innokaille ja voitontahtoisille valmentajille kasvattanut pätkän vertaa, päin vastoin.

Ongelma on siellä aivan alkutaipaleella, ensimmäisissä vuosissa alle 10 vanhoissa nyt. Liian harva saa saumat pelata ja harjoitella. Ymmärrys ei riitä siihen, et kun katsotaan belgian mallia, se kopiodaan ajatuksen asteella pikkulapsille. Siellä on ymmärtääkseni huomioitu syntymäaika ja kehityksen yksilöllisyys huolellisesti ja panostettu voimakkaasti siihen, ettei lahjakkuutta vain hukattaisi. Ja sit kun sen voi luotettavasti tunnistaa, aletaan tehdä asioita ammattimaisesti ja hyvin, hyvä pohja taataan mahdollisimman monelle. Me kopioidaan "hyvää mallia" vain valiojoukolle kiireessä, jonka kohderyhmä on arvalla vedetty, ja menetetään suurin osa ikäluokan potentiaalista kun siitä ei huolta malteta pitää.

[koera]

Kaikki pelaa ei suomessa jalkautunut. Vastareaktio oli todella voimakas, siinä kävi itseasiassa juuri päinvastoin, kova karsinta alkoi jo aivan pikkujunnuilla, tasoryhmäajattelu jo alle kouluikäisille sai siunauksen. 7-8 vuotiaana seuraan liittyvä innokas jalkapalloilijan alku oli jo menetetty tapaus, 6 vuotiaskin myöhässä pahasti, herkkyysikä kaukana takana. Ykkösryhmä oli jo joukkueeseen muodostettu. Kaikki pelaa ei ole selitys yhdellekään ongelmalle suomalaisessa jalkapallossa. Malttia se ei innokaille ja voitontahtoisille valmentajille kasvattanut pätkän vertaa, päin vastoin.

Voit tietysti jauhaa tuota umpischaissea vaikka maailman tappiin, mutta ei sillä faktat muutu. 2000-luvun alussa todellisuus oli mahdollisimman kaukana mistään kuvaillun kaltaisesta, pl. klubin ja tepsin kaltaiset seurat, joiden kilparyhmissä edes yritettiin. Herkkyysikä oli terminä tuttu ehkä kourallisille valmentajia ja tasoryhmäajattelu oli nappuloissa mahdotonta KP:n sääntöjen vuoksi.

Oliko siellä hatunpohjalla vielä jotain mukafaktoja, vai joko riittää?

[Yeah]

Kaikki pelaa ei suomessa jalkautunut.

Täyttää paskaa. KaikkiPelaa jalkautui ja jalkautettiin erittäin tehokkaasti. Palloliiton Timo Huttunen kiersi kentällä KaikkiPelaa kickoff -tilaisuuksissa kertomassa pitkän linjan junnuvalmentajille, että unohtakaa kaikki, mitä olette tehneet tähän asti. Nyt tulee oikea tapa tehdä asioita ja se on KaikkiPelaa.

Lasten vanhemmat omaksuivat KP-ideologian hyvin tehokkaasti etenkin tapauksissa, jossa oma lapsi uhkasi jäädä paitsi jostakin. Aivan riippumatta siitä, kiinnostiko junnua lainkaan harkkoihin osallistuminen, oltiin kentän laidalla vaatimassa erittäin aggressiivisesti sitä, että KaikkiPelaa ja Puolen peliajan takuu toteutuu. Useimmiten nämä omien lastensa puolesta taistelevat leijonaemot ja KP-sääntöjen orjallista noudattamista vaativat isät olivat juuri niitä, joita seuran/joukkueen toiminta ei muuten olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kalliille(?) kausimaksulle oli kuulemma kuitenkin oikeus vaatia kunnon palveluja.

Tasoryhmien perustamista isolle kentälle siirryttäessä vastustettiin aggressiivisesti vedoten KP-filosofiaan. Näin vaikka tasoryhmiä perusteltiin myös siten, että niitä luomalla nimenomaan taattaisiin kaikille pelaajille tasainen peliaika omassa joukkueessaan.

Ja näiden vaatimusten aktiivisena tukena toimivat Palloliitto ja sen piirit. Mm. Espoossa tunnetulla pitkän linjan junnuvalmentajalla oli hanke yksityisen jalkapalloakatemia perustamisesta, jossa halukkaat pelaajat olisivat saaneet maksullista lisävalmennusta. Uudenmaan piiri lähetti seuroihin tiedotteen, jossa uhattiin tähän toimintaan osallistuvia junnuja pelaajalisenssin menetyksellä. Suunnitelma jouduttiin perumaan. Kun Urheilu-TV lähetti Helsinki Cupin loppuotteluista suoran lähetyksen, kommentoi nyt hiljattain edesmennyt valmentajapersoona lähetyksessä mm. 13-vuotiaiden poikien finaalissa maalivahtina pelanneen Noora Rädyn lyhyitä avauspotkuja. Ruudun alalaidan tekstiviestiosioon ilmestyi heti useamman aggressiotason viestejä, joissa kerrottiin, etteivät ko. kommentit olleet KP-filosofian mukaisia.

KP-ohjelman vaikutus ei todellakaan jäänyt vain pariin vuoteen. Onneksi tuoreessa taloudellisen tuen jako-ohjelmassaan Palloliitto näyttää tosiasiallisesti myöntävän KP-ohjelman haitallisen vaikutuksen lahjakkuuksien kehittämisessä huipulle ja liitto satsaakin nyt talentti-valmennukseen sekä valmentajien ammattitaitoon.  

[gv39]

Melkein pitäisi perustaa ketju, Kaikki Pelaa kansaperinnettä kokoamassa tyyliin pahimmat palat 02/03- 0? .

Tosipuheilla aihe kiinnostaisi, koska kokemukset omien superjunnujen todellisuudesta sellaisia, ettei ollut mitään Kaikki Pelaa tai puolen pelin takuuta oikeasti olemassa. Onko vain muutaman valmentajan otos ja myöhäisempi ajankohta vuosikymmenen loppupuolella vääristänyt kokemuksia?

[Snoopy]

Melkein onnistunut vieroittumaan foorumista, mutta aina näin heikkoina hetkinä olen sortunut kuin holisti, mutta vain näkeäkseni kuinka pihalla jengi edelleen on...

Totuuksina lauotaan asioita kuin niistä jotain muka tiedettäisiin. Mutta mikä se minun kanta tähän oli?

Kaikki Pelaa oli sellaista paskaa, ettei mitään järkeä ja se todellakin tapahtui. Tämän todistin useammassa ikäluokassa sekä seurassa, parissa eri sarjassa ja ihan vain seuraamalla junnufutista.

Eräässäkin pienempien ryhmässä, mielestäni 8v poikien ikäluokassa seura käski valita sarjapeliin jokaiselta neljältä tasolta kaksi pelaajaa, eli 5v5 peleihin kahdeksan pelaa. Vanhemmat kellottivat peliajat, pärjäsi joku tai, oli pelaaja aloittanut sitten viimeviikolla tai neljä vuotta sitten, oli pelaajilla koossa eroa miten paljon tahansa. Tuota tehtiin jokaisessa ryhmässä, oli kyse 9v9, 7v7 tai 5v5. Ihan paskaa ja eräänäkin vuonna puhuin melkein päivittäin jonkun isän tai äidin kanssa miksi lapsen peliajasta oli jäänyt pari minuuttia pois.
Tämä oli aikaa jonka tahtoisin pyyhkiä pois koko Suomen juniorifutiksen historiasta, niin paljon tuo hävettää.

Saanen tuoda esille sen, että pitkälti samat henkilöt istuvat edelleen liitossa viemässä uudistuksia eteenpäin.

Olen ottamassa aikalisää valmentamisesta, henkäisen hetken ennenkuin jatkan. Vaikka näin suhteelllisen pitkään mukana olleena voin sanoa, että moni asia on mennyt eteenpäin, niin se suurin ongelma löytyy edelleen meistä itsestämme. Valmennuksen taso on huono ja vanhemmat tekevät lapsistaan ammattilaisia jo melkein vaippa iässä. Tämä on varmasti yksi Suomen stressaavisimmistä töistä ja samalla paskalla saa vielä paskaa palkkaa.

-Snoopy-

[Pussikalja]

Niin. Tasoryhmistä valittiin pari pelaajaa ja muodostettiin joukkue. Oliko idea luoda tasojoukkueet? 8 vanhoissa? Nyt se on itsestään selvää, sen se vastareaktio ja vitutus valkuilla joilla oli 70 pojan massa josta sai suomen kärkipään pienkenttäjoukkueen aikaiseksi 8 vuotiaana sai aikaiseksi. Nyt ei mitattu ja kukaan huomannu, et hei olen maan paras koutsi 8 vanhojen junnujen kohdalla. Naurettavaa.

 Idea oli kai valmentaa C-junnuihin vielä 60-80 8 vuotiaan natiaisista kaksi hyvin valmennettua joukkuetta. Jotta löytyisi 20 poikaa, kun aletaan oikeasti treenata nousujohteisesti kohti aikuisjalkapalloa.

Turnauksia arvotettiin, valittiin eri turnauksiin taso ykkönen, toiseen keskikasti ja niin edelleen. Sitä mikään estänyt. Tai luotiin erikois/taito/tsemppi/into ryhmä, jossa järkättiin valituille omia harjoituksia. Ja samaan aikaan hirveä itku kuinka liitto tuhoaa kilpailullisuuden. Eiköhän ne 3000 kadonneet helvetin riitaisaan ja katkeraan jalkapalloväkeen. Ja siihen löi osansa sitten vanhemmat, jotka eivät käsittäneet sitä et on kiire voittaa pelejä ja seuran ainoan siihen aikaan palkatun resurssit täytyy tarjota vain parhaille. Ei suinkaan siihen, et liitto yritti luoda ajatusta siitä, ettei lahjakkuutta oikein tunnisteta alle 10 vanhoilla ja pelaajamäärät on huolestuttavan alhaisia 15 vanhoissa.

[Oikea pakki]

Kyllä tasojoukkueet ovat nykyisin käytössä ihan Palloliitonkin sarjoissa (ainakin T7 ja T8-sarjoissa). Ja tämä on seurojen toive.
Varsinkin tytöissä on yhdistelmäjoukkueita joten ikäerot joukkueiden sisällä voi olla jopa 3 vuotta. Tällöin tasojoukkueet ovat kohdallaan jotta jokainen pääsee omaa tasoaan vastaavia joukkueita vastaan pelaamaan. Ikävä kaivella liiton sivuilta tuloksia kun tasoryhmittelyä ei ole tehty ja tulokset ovat 15-0 jne.

[Snoopy]

Niin. Tasoryhmistä valittiin pari pelaajaa ja muodostettiin joukkue. Oliko idea luoda tasojoukkueet? 8 vanhoissa? Nyt se on itsestään selvää, sen se vastareaktio ja vitutus valkuilla joilla oli 70 pojan massa josta sai suomen kärkipään pienkenttäjoukkueen aikaiseksi 8 vuotiaana sai aikaiseksi. Nyt ei mitattu ja kukaan huomannu, et hei olen maan paras koutsi 8 vanhojen junnujen kohdalla. Naurettavaa.

 Idea oli kai valmentaa C-junnuihin vielä 60-80 8 vuotiaan natiaisista kaksi hyvin valmennettua joukkuetta. Jotta löytyisi 20 poikaa, kun aletaan oikeasti treenata nousujohteisesti kohti aikuisjalkapalloa.

Turnauksia arvotettiin, valittiin eri turnauksiin taso ykkönen, toiseen keskikasti ja niin edelleen. Sitä mikään estänyt. Tai luotiin erikois/taito/tsemppi/into ryhmä, jossa järkättiin valituille omia harjoituksia. Ja samaan aikaan hirveä itku kuinka liitto tuhoaa kilpailullisuuden. Eiköhän ne 3000 kadonneet helvetin riitaisaan ja katkeraan jalkapalloväkeen. Ja siihen löi osansa sitten vanhemmat, jotka eivät käsittäneet sitä et on kiire voittaa pelejä ja seuran ainoan siihen aikaan palkatun resurssit täytyy tarjota vain parhaille. Ei suinkaan siihen, et liitto yritti luoda ajatusta siitä, ettei lahjakkuutta oikein tunnisteta alle 10 vanhoilla ja pelaajamäärät on huolestuttavan alhaisia 15 vanhoissa.

Ai jumalauta mitä lässytystä... ! Kyllä, siellä haettiin menestystä ihan kahdeksan, kymmenen ja kaksitoistavuotiaissa... On niin helppo vetää mutkat suoriksi ja sanoa, ".. mulkku, hait vain omaa etua ja menestystä... "

Juuri tuollainen mussutus on se mikä tekee tästä paskasta vieläkin paskempaa, et taida edes tajuta sitä pientä kaveria joka on aloittanut samana kesänä, omaa sen 40cm vähemmän runkoa ja sitten laitetaan pelaamaan joukkueen pisintä poikaa vastaan joka on treenannut enemmän ja vähemmän paljon neljävuotta. Missä vaiheessa superisänä tunnet olosi mahtavaksi kun poikasi pelaa vääräntasoisessa ryhmässä? Tunnet ylemmyyden tunnetta etkä tunnista, että lapsesi ei kehity eikä nauti? Ihan muutaman kerran olen saanut kertoa lapsille, että ei, te ette ole huonoja tai paskoja, joten turha tulla lässyttämään, että kukaan meistä hakisi mitään helvetin menestystä tuolla tasolla.

Se ei myöskään kehitä pelaajaa joka ei saa samantasoista vastusta vaan joka pääsee surffailemaan läpi kentän puolella teholla. Jos tasoja on neljä ja kaikista valitaan kaksi pelaajaa, niin varmasti kaksi parasta tasoa pyyhkii kahta heikompaa tasoa mennen tullen saati paras taso pyyhkii huonointa vielä rankemmin. Kumpi kehittyy?

Minua ottaa edelleen päähän kaikenmaailman jeesustelijat. Valmentajat nostelevat vain pokaaleja ja keräävät natsoja, just joo. Kyllä omilla kolleegoillani on ihan jalat maassa ja huoli junnuista, mutta silti lässyttäjiä ilmaantuu harvasen viikko, varsinkin niin ihanat isät sekä äidit, jotka haluavat vain omalle superjunnulle (menestystä) parhaan kehitysmahdollisuuden, silloinhan niiden täytyy (menestyvässä) pelata korkeimmalla tasolla vaikka pelaajan taitotaso eikä edes motivaatio sitä edellyttäisi.

Ja kaikki pelaa paska ei todellakaan ole paras tapa saada pidettyä mahdollisimman montaa lasta mukana harrastuksessa, vaan sillä vain ja ainoastaan saatiin vääristettyä pelaajien sekä joukkueiden tasoa ja väkisin saatiin pelaajat pelaamaan väärällä tasolla, molempiin suuntiin.

Edelleen, tuloksilla ei ole mitään merkitystä, kukaan ei niitä enää ensiviikolla edes muista.

-Snoopy-

[joks11]

Niin. Tasoryhmistä valittiin pari pelaajaa ja muodostettiin joukkue. Oliko idea luoda tasojoukkueet? 8 vanhoissa? Nyt se on itsestään selvää, sen se vastareaktio ja vitutus valkuilla joilla oli 70 pojan massa josta sai suomen kärkipään pienkenttäjoukkueen aikaiseksi 8 vuotiaana sai aikaiseksi. Nyt ei mitattu ja kukaan huomannu, et hei olen maan paras koutsi 8 vanhojen junnujen kohdalla. Naurettavaa.

 Idea oli kai valmentaa C-junnuihin vielä 60-80 8 vuotiaan natiaisista kaksi hyvin valmennettua joukkuetta. Jotta löytyisi 20 poikaa, kun aletaan oikeasti treenata nousujohteisesti kohti aikuisjalkapalloa.

Turnauksia arvotettiin, valittiin eri turnauksiin taso ykkönen, toiseen keskikasti ja niin edelleen. Sitä mikään estänyt. Tai luotiin erikois/taito/tsemppi/into ryhmä, jossa järkättiin valituille omia harjoituksia. Ja samaan aikaan hirveä itku kuinka liitto tuhoaa kilpailullisuuden. Eiköhän ne 3000 kadonneet helvetin riitaisaan ja katkeraan jalkapalloväkeen. Ja siihen löi osansa sitten vanhemmat, jotka eivät käsittäneet sitä et on kiire voittaa pelejä ja seuran ainoan siihen aikaan palkatun resurssit täytyy tarjota vain parhaille. Ei suinkaan siihen, et liitto yritti luoda ajatusta siitä, ettei lahjakkuutta oikein tunnisteta alle 10 vanhoilla ja pelaajamäärät on huolestuttavan alhaisia 15 vanhoissa.

Tasoryhmistä: valmennan tällä hetkellä sattumalta juuri 8-vuotiaiden joukkuetta. Jos en käytä tasoryhmiä, ei myöhemmin aloittaneet(tai muusta, esimerkiksi fysiikasta johtuen kehityksessä jäljessä olevat) koske palloon kertaakaan. Tai jos koskee, niin kosketuksia tulee kerralla 1-2. Mistään kuljettamisesta, syöttämisestä tai laukaisemisesta ei voi puhuakaan.
Ennen kuin edes aloitat mistään joukkueena toimimisesta ja että pelaajien on opittava huomioimaan joukkueen tasoerot: siellä vastapuolella on ihan samalla tavalla taitavia ja vähemmän taitavia pelaajia kentällä, ja hehän ovat ne jotka vievät meiltä ajan pois, ts. vaikeuttavat vasta-alkajan pallonkesyttämisen prosessia.

Olet kirjoittanut usein joukkuepelin tärkeydestä täällä foorumilla. Jos vaihtoehtona on kuljettaa pallo - vastustajia harhautellen - maalille ja tehdä maali(onnistuu 9/10) tai syöttää viime viikolla aloittaneelle pelikaverille(menettää pallon 9/10), niin kummankohan 8-vuotias valitsee? Ihan vaikka joukkueen edunkin nimissä. Sama tasoryhmillä pelatessa: viimeistään kolmannella kerralla alkaa pää nousta pallosta ja etsitään apuja sen oman kuljetuksen sijaan.
Kumpi kuulostaa sinusta joukkuepelin kannalta ajateltuna paremmalta vaihtoehdolta?

Entä toisin päin: sanotaan, että kolmenkymmenen pelaajan joukkueessa on kymmenen viimeisen 9 kuukauden aikana futiksen aloittanutta, ihan tavallista lasta. Ovat innostuneita ja tykkäävät harjoitella ja pelata. Haluatko järjestää pelit niin, että he saavat mahdollisimman paljon kosketuksia palloon sekä onnistumisia, vai juosta nopeampien/vahvempien/taitavampien perässä ja menettää pallon joka kerta sen saadessaan?

Tästä on kyse. Ei siitä, että pitäisi voittaa jotain pelejä.

KaikkiPelaasta:
Valmensin jo KP:n startatessa. Meille koko juttu esiteltiin tosi hähmäisesti ja epäselvästi, ja se johti siihen että erilaisia tulkintoja tuli ihan älyttömän paljon. PuolenPelinTakuu tarkoitti jollekin TasanJaetunPeliajanTakuuta, jollekin ei. Osa valmentajista rupesi marttyyreiksi ja otti 7v7-peleihin aina sen 14 pelaajaa ja vaihtoivat puoliajalla veskaria myöten kaikki pelaajat, "koska PPT". Osa vanhemmista laski "rahoilleen vastinetta" pelien suhteen, eikä esimerkiksi harjoituksissa käymisellä ollut heidän mielestään mitään merkitystä. "Koska PPT". Näitä tällaisia muistuu mieleen sitä mukaa kun kirjoittelee, mutta mun näkökulma tuli varmaan selväksi.

[Lenko]

-

[joks11]

Minä tykkään voittaa. Niin tykkäävät muutkin valmentajat ja pelaajat. On ihan paskapuhetta, että voittamisella ei ole mitään merkitystä ja etteivät valmentajat tavoittele voittoa. Minä ainakin tavoittelin, jo pikkujunnujen valmentajasta saakka. Minusta koko pelistä menee idea, ellei pelata voitosta, ellei sillä ole merkitystä edes pelaajille. Sillä pitää olla merkitystä sekä pelaajalle että valmentajalle. Kyllä, valmentajana olen jättänyt pelaajia vähälle peliajalle jossakin pelissä ihan vain, jotta olisimme voittaneet. Olen pyrkinyt kompensoimaan isommalla peliajalla toisessa pelissä. Tietysti pelaamisessa on valmentajan näkökulmasta isompiankin asioita kuin voittaminen, mutta merkityksetöntä se ei ole.

Joo, ei se, että pelin kulkuun vaikuttavia ratkaisuja tehdään muista(kin) lähtökohdista kuin voittamisen tavoittelusta, estä sitä etteikö voittoa saisi tavoitella pelissä kuin pelissä.

Mua ei häiritse se, että jossain piirin peli-illassa peli päättyy vaikka 3-3 omien peluutusvalintojeni vuoksi täydellisen murskavoiton sijaan, kunhan homma näyttäytyy lasten suuntaan siltä että voittoa haetaan. Kunhan pelissä tapahtuu niitä asioita mitä haluan siellä tapahtuvan, olen sinut tuloksen kanssa.

[Pussikalja]

Totta Joks, tietenkin.

Kaikki pelaa ei estänyt olemasta aikuinen ja järkevä. Valmentajalla on valta jaotella harjotteisiin pelaajat fiksusti. Ääriajattelu ei toimi.

Pikkujunnuissa tulokkaat tarvitsisivat parasta valmennusta. Urheilullisen lapsen kohdalla vauhtiin pääsee mukaan viikoissa, jos sen joukkueeseen sisäänajon haluaa oikeasti tehdä. Ja sen tasoryhmien luomisen voi tehdä siten etteivät lapset edes sitä havaitse, pitää mukana ja huolta kymmenistä lapsista, jos niin haluaa toimia.

Ja tätä työtä pääosin olen joutunut valmentajana tekemään, kun leipätyötä työtä on joutunut etsimään ympäri suomen. Lähes poikkeuksetta kilparyhmä on muodostunut liian pieneksi, kun isolle kentälle siirrytään ja tarve on ollut laajentaa ryhmää. Kaikki seurat eivät ole Käpylän palloja, HJK:a, joilla on vetovoima imeä automaattisesti suomen ikäluokan parhaat. Osa joutuu valmentamaan pelaajat itse.

Harrastelijaryhmän parhaista ja parhauden tekee asenne, tekee pelaajan B-junnuissa yhdessä kaudessa kun saa peluuttaa kehitysloikan aikana sekä kilvassa, että omassaan jotta itseluottamus kasvaa. Ja treenit vetää temmolla, joka kehittää. C-junnuissa riittää puolikautta. D-ssä pari kuukautta. Nuoremmissa kyse on vain viikoista.

Totta kai vuosien harjoittelu puolivaloilla jättää jälkensä ja tälläinen paikkoilu ei ole järkevää. Mutta meidän tapamme valmentaa pakottaa siihen. Helpompi olisi pitää huolta 8 vanhoista 40 lapsesta, kuin kymmenestä ja korjata tilannetta sitten kun lapset ovat 13-16. Siinä on tipahtanut jo niin monta hyvää poikaa kelkasta kokonaan pois, itseluottamus on tapettu jo liian monelta, että 2-3 jos harrastelijaryhmästä saa edustukseen nostettu voi sanoa onnistuneensa hyvin. Koko homma on merkki siitä, että rakenne on pielessä ja ollut niin kauan kuin muistan. Toinen puoli asiassa on kilparyhmän tilanne, sieltä katoaa asenne, liian moni on mukana vain siksi että sattuivat sinne valituiksi vuosia sitten ja tekemiseen ei enää motivaatiota löydy.

Vaikka pidän kaikki pelaa ajatuksen ydintä täysin oikeana, ajattelen jalkapalloa kilpailullisuuden kautta. Joukkueiden sisäistä kilpailua ei saada aikaiseksi liian aikaisella karsinnalla ja siinä on iso ero kiekkopuolelle, jossa paikka edarissa ansaitaan joka vuosi, joka kuukausi, joka viikko kun tulijoita riittää taustalta. Oman joukkueen ja seuran sisältä, sekä ikäluokasta että nuoremmista. Paljon ois tehtävissä ihan terveellä järjelläkin. Ja ongelman ydinhän on kuitenkin siinä, että laji on suosittu, pikkupoikia on helposti treeneissä 60 ja valmentajia, tilaa ja kokemusta liian vähän. Se mitä nappulana tehdään näkyy myöhemmin, mutta harva valmentaja enää seurauksia näkee kun apuvalkun pesti loppuu lapsen lopettamisen myötä ja vaihtuvuus on suurta.

[joks11]

Tosi hämmentävää tekstiä taas. Mutta ehkä noita sementoituja tasoryhmiä sitten vaan tehdään kaikkialla siellä mihin en itse näe.

[Månsas]

Pussikalja: Se mitä nappulana tehdään näkyy myöhemmin, mutta harva valmentaja enää seurauksia näkee kun apuvalkun pesti loppuu lapsen lopettamisen myötä ja vaihtuvuus on suurta.
[/quote]
Tuohon kun vielä lisätään saivartelemalla tekemättä jättämisen vaikutus myöhempään tekemiseen niin ei voi todeta kuin jota bravoo Pussikalja. Loistava teksti ja vielä nätisti käsiteltynä.

[Pussikalja]

Ois tietysti hauska nähdä joku seura suomessa, jonka 12 vuotiaista pojista kasvaisi kaksi pääsarjapelaajaa joka vuosi, viisi divariin ja kakkosta pelaisi 30v asti toiset viisi. Sit ongelmaa ei olisi, puolet ringistä saisi lopettaa huoleti ja Afrikasta ei tarvitsisi raahata täytemiehiä divariin ja kakkoseen. Sarjojen tasohan ei huimaa, ei se epärealistinen tavoite ole kasvattaa riittävän hyviä pelaajia pelaamaan kakkosdivaria suomessa lapsista, jotka juniorimyllyn läpi käyvät. Tyypillistä on yhden ikäluokan edustusjoukkueen valloitus, siellä on palikat sattuneet kohdalleen sen jalkapalloilijan 10 lapsuuden kehitysvuotta. Näin vielä kakkosdivaritasolla ja niinhän sen ei pitäisi olla.

Mutta kun näin ei ole, että joku tuottaisi pelaajia miesten sarjoihin vuosi toisensa jälkeen. On toki aina ollut uusia ruudinkeksijöitä, kaksi reissua barcelonan harjoituskeskukseen ja yksi Bayeriin ja sitten tehdään 6 vuotiaista sitä pelastajaa suomen jalkapallolle. Matkalla vain katoaa pelaajat ja valmentajakin. Kerta toisensa jälkeen. Et kun sanon, harva jaksaa olla mukana niin kauan, että näkee toiminnan seuraukset. Kyllä voin väittää vahvasti näin olevan. Suomalaisia asenteeltaan hyviä pelaajia on harvassa, yhä heikompi ulkomaalaistaustainen kelpaa vahvistukseksi suomalaisjoukkueisiin tänä päivänä. Tavoite on aikuinen hyvä jalkapalloilija. Se on pikkujunnupuolella valitettavasti unohtunut. On liian kova kiire. Se on mielestäni se suurin syy, ettei pelaajille synny nousujohteista urapolkua jalkapallon parissa. Jos on pää pinnalla C-junnuissa, voi lopettaa treenaamisen ja kehittymisen. Kilpailua takaa ei enää ole tulossa. Jalkapallossa mahdollisuuden kehittyä saa nykysysteemissä liian harva.

Mutta sopii hyvin sekin, et kaikki on hyvin ja homma rulettaa. Kaikkipelaa virhekin on takana päin. Kyllä tämä tästä.

[joks11]

Taas vaihteeksi pitkä teksti ilman päätä tahi häntää. Eli siis olet tyytyväinen, kun ammattilaisena tai puoliammattilaisena pelaa joka ikäluokasta 12 pelaajaa. Ok, kiva tavoite. Kerro joku seura jossa tuo onnistuu, ihan koko maailmasta.

Jos oletetaan, että olisit jostain syystä oikeassa, niin mitkä olisivat ensiaskeleesi ongelman korjaamiseksi?

Siinä olet oikeassa, että harvassa on ne valmentajat jotka vetää yhden ja saman ikäluokan koko putken läpi. Ei sen edes pitäisi mennä niin, joten ihmeellistä että haikailet tuollaisen perään.

[Pussikalja]

Taas vaihteeksi pitkä teksti ilman päätä tahi häntää. Eli siis olet tyytyväinen, kun ammattilaisena tai puoliammattilaisena pelaa joka ikäluokasta 12 pelaajaa. Ok, kiva tavoite. Kerro joku seura jossa tuo onnistuu, ihan koko maailmasta.

Jos oletetaan, että olisit jostain syystä oikeassa, niin mitkä olisivat ensiaskeleesi ongelman korjaamiseksi?

Siinä olet oikeassa, että harvassa on ne valmentajat jotka vetää yhden ja saman ikäluokan koko putken läpi. Ei sen edes pitäisi mennä niin, joten ihmeellistä että haikailet tuollaisen perään.

Jos keskiarvo ryhmällä on hyvä, on todennäköistä että joukosta valmistuu erinomaisia pelaajia.

Ensimmäinen muutos olisi viedä edustuksen ja A, B-junnuvalmentajien tietotaito ja kokemus pikkujunnupuolelle hillitsemään typerää loppuunpolttamista liian varhain. En missään vaiheessa kirjoittanut, et valmentaja seuraisi joukkueen mukana. Vain et 10-12 vuotiaita valmentava näkisi työntuloksia kuusi vuotta myöhemmin ja ottaisi opikseen.

Enkä muutes tullut edes ajatelleeksi suomen kakkosdivisioonaa, edes ykköstä puoliammattilaissarjana. Liiga on nyt sarjataso jota voi kutsua puoliammattilaissarjaksi. Se että kiinnostaa edes pelata jalkapalloa aikuisena ja harjoitella sitä tosissaan kolme neljä kertaa viikossa riittää kakkosdivaritasolle suomessa. Eikä dokaa pahasti perjantaina jos peli on lauantaina. Oli sitten lahjakkuutta lajiin tai ei. Suomen mittakaavassa tavoite todellakaan ei ole kova. Vastaisi kykyä tuottaa pelaajia englannin 3 diviisioonan ja amatöörisarjan tasoisesti puolesta ikäluokasta, sellaisessa ympäristöstä lahjakkaasta kehittyy helposti aito ammattilainen. Tähän kykenee vissiin jokainen seura euroopassa, jossa on edes jonkinlainen jalkapallokulttuuri olemassa.

[joks11]

Pitää ottaa yhteyttä liittoon, kohta on kakkosdivaria laajennettava reippaasti... Loppuu jengit kesken kun pelaajia tulee Helsingistäkin sille tasolle toista- tai kolmattasataa vuodessa...

[Pussikalja]

Niin.

Muuallahan kehitys on johtanut sarjojen tason nousuun, koko jalkapallotoiminnan maajoukkuetaso mukaan laskien nousuun. Kun tuotetaan paljon hyviä nuoria jalkapalloilijoita vuosittain.

Nyt kun tarjonta ei riitä edes nykyiselle kakkosdivisioonatasolle nuorista. Jatketaan nyt kuten ennenkin. Mutta vähennettäisiin edes lohkoja kakkosesta, joukkuemääriä ykkösestä ja liigasta. Se on yksi reitti saada kilpailua sinne missä sitä tarvitaan, 17-23 vuotiaiden peleihin vaiheeseen jossa kehitys on nopeaa ja ympäristön tulisi olla kehittävä. Yksi lohko liigaa, yksi ykköstä, yksi kakkosta vastaisi sitä mitä suomalainen juniorimylly pelaajia kykenee aikuisjalkapalloon nyt tuottamaan. Ja siltikin pitäs suosia suomalaista. Vaikka olisi vain yksi lohko, yksi sarja keskinkertainen afrikan ammattilainen ajaa ohi suomalaisen juniorimyllyn läpikäyneen nuoren.

 Se olisi järkevä ratkaisu nyt kun kerran on valittu linja, että valmennetaan vain huippuja junioreista. Keskimäärisellä tasolla ei ole väliä. Jatkajien määrillä ei ole väliä.  Ammattilaisia huippusarjoihin onkin tullut viime vuosina runsaasti, kaipa valittu linja on sitten oikea. Onhan se vanha sanonta näiläkin sivuilla joku aika sitten toistettu. Valmennuksen taso mitataan sen mukaan minkä tasoinen on joukkueen heikoin pelaaja. Ei sen mukaan kuinka hyvä on paras. Tätä ei suomalainen juniorivalmennus käsitä, korkeintaan C:stä ylöspäin näinkin ajatteleviin valmentajiin alkaa törmätä. Pikkujunnuissa valmennetaan vain Slataneita, Messejä ja Ronaldoja, kaikki muu sen alapuolella on epäonnistumista ja siksi arvotonta.

[Pussikalja]

Ilman sarkasmia. Ensisijainen tavoite suomalaiselle jalkapalloilulle olisi saada aikaiseksi kilpailullinen A-juniorisarja suomeen. Nyt polku loppuu B-junnuihin, sitten on kolme reittiä, joko edustus alasarjoissa, jämäminuutit kilpasarjassa tai ulkomaat raakileena. Ei toimi. Ja se isoin, neljäs reitti, lopeta tai ala jäähdytelle ennenkuin jalkapalloura edes alkaa.

Pitäs saada kehittyä karsimatta vielä B-junnuista miehiin aika. Ja se syntyy kun pelaajia ei tapeta henkisesti ennen 12 ikävuotta. Kyse on motivoituneiden määrästä. Tätä varten kakkosta laajennettiin, yritettiin kahta ykköstä ja taso ei ole lisälohkoista toipunut vieläkään. Pelaajia on liian vähän. Ja vähästä ei synny huippuja, ei edes yhtä maajoukkueellista vaikka siellä ikähaarukka voi olla 17-40 vuotiaista parhaista parhaat valittuna.

[nozick]

Ilman sarkasmia. Ensisijainen tavoite suomalaiselle jalkapalloilulle olisi saada aikaiseksi kilpailullinen A-juniorisarja suomeen. Nyt polku loppuu B-junnuihin, sitten on kolme reittiä, joko edustus alasarjoissa, jämäminuutit kilpasarjassa tai ulkomaat raakileena.

Kysyn kun en tiedä: miksi A-junioreille tarvitaan oma sarja? Pelaajathan on aikamiehen mittaisia, vaikkeivat jalkapalloilijoina vielä aikamiehen veroisia olisikaan. Ymmärrän kyllä että tarvitaan A-junioreille joukkue, koska A-juniorien valmentaminen on erilaista kuin aikamiesten divariporukan. Mutta miksei se A-juniorijoukkue voi osallistua itselleen sopivaan miesten sarjaan?

[Pussikalja]

Kysyn kun en tiedä: miksi A-junioreille tarvitaan oma sarja? Pelaajathan on aikamiehen mittaisia, vaikkeivat jalkapalloilijoina vielä aikamiehen veroisia olisikaan. Ymmärrän kyllä että tarvitaan A-junioreille joukkue, koska A-juniorien valmentaminen on erilaista kuin aikamiesten divariporukan. Mutta miksei se A-juniorijoukkue voi osallistua itselleen sopivaan miesten sarjaan?

No on osallistunutkin ja osallistuu parasta aikaa eri kakkosjoukkuemenettelyin. Ja ovat pärjänneet ja pärjäävät ihan hyvin. Mut se on silloin tällöin onni heille, jos seuralla on vara satsata kakkosjengiin ja rohkeutta luottaa junnuihinsa. Mutta pärjääkö ne siksi, että kakkonen on miestensarjana heikko vai siksi, että B-junnuista suoraan kuuluu pärjätä miestenpeleissä. Ensimmäinen vaihtoehto on mielestäni se oikea, koska jalkapallon taso ei ole noussut.

Jos ei nouse taso kakkosessa, ei se nouse ylemmiläkään sarjatasoilla. 16-18 vuotta nousujohteista kehittävää jalkapalloa on suurin puute suomifutiksessa. Pitkät ja hontelot, hitaamin kehittyvät eivät ole B:stä valmiit miehiin. Tyypillinen suomifutari on 160 cm pitkä vanttera väkkärä, joka pärjää kun on fyysisesti valmis jo miehissä, se mitä kuvitelaan lahjakkuudeksi on usein vain jyrkkä kehityskäyrä nuorena ja yksilön taso on mitattu vähän kuin naisvoimistelussa ennen 18 ikävuotta. Suurin osa potentiaalista ei koskaan pelaa yhtään kilpailullista peliä miehissä. B:stä miehiin on iso hyppy, helpoin se olisi tasoittaa malttamalla hieman ja jättämällä pelaajia eloon vielä kilpailulliseen A-sarjaankin.

Mutta joo sinänsä, pikaratkaisu olisi lähteä kakkoseen A-junnuilla seuroilla, joilla junnutyön keskimääräinen laatu on riittävä.

Yksinkertaistettuna. Juniorityön tähtäin on nyt 17 ikävuodessa. Sen kuuluisi olla 21-23 ikävuodessa. Ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä on 17 vuotiaana miestenpelien kannalta, ratkaisevaa on kuinka hyvä on 23 vanhana. Reservijoukkeissa maailmalla on järkensä. Siellä tiedostetaan se et lapsista arvaaminen menettää monta tulevaa maajoukkuemiestä ja meillä ei olisi vara hukata yhtäkään.