Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Pioneer]

Otsikon kysymykseen vastaten: ulkomailta tuodun jalkapallotiedon puute kaikilla tasoilla. Suomalaiset valmentajat ovat saaneet koko lajin historian aikaa todistaa osaamisensa. Tulos on pöydässä.

Elämme ammattivalmentajien hyökyaallon aikaa Suomessa. Jos seurojen tavoite on nostaa jalkapallotoiminnan tasoa päätoimisilla valmentajilla, on perusteltua palkata heitä nimenomaan Suomen ulkopuolelta.

Jos eurot kupataan junnujen vanhemmilta, miksei edes yritetä tarjota niille vastinetta, vaan summa sysätään oman kylän taavimöttöselle, joka teki joskus piirisarjassa maalin. Toki sillä tuetaan lasten liikuntaharrastuksen jatkuvuutta ja taavimöttösen hyvinvointia, mutta kilpajalkapalloilun kehityksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Totta kai Suomessakin on siellä täällä joitain intohimoisia, oppimiskykyisiä ja -haluisia kotimaisia valmentajia, jotka pystyvät rakentamaan huomisesta parempaa. On silti fakta, että tuodun jalkapallo-osaamisen puute sieltä, jossa laji todistetusti ymmärretään ja sen opettaminen osataan, on jarruttanut suomalaisen futiksen kehitystä ratkaisevasti.

Jotkut sarjajärjestelmäväännöt ovat täyttä paskaa pelaajakehityksen juuriongelmien rinnalla, mutta meille matalaotsaisille futisameeboille ne sopivat todistetusti mainiosti. Muu maailma nöyrtyy, kunhan sarjaan X laitetaan Y joukkuetta ja Z ottelua, yeah right.

[gv39]

....
Jos eurot kupataan junnujen vanhemmilta, miksei edes yritetä tarjota niille vastinetta, vaan summa sysätään oman kylän taavimöttöselle, joka teki joskus piirisarjassa maalin. Toki sillä tuetaan lasten liikuntaharrastuksen jatkuvuutta ja taavimöttösen hyvinvointia, mutta kilpajalkapalloilun kehityksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

....

Kaikki sanat ymmärsin, mutta en ajatusta.
 

[Jortsukka]

Eilen kun kävi katselemassa yhtä Suomen kovimmista turnauksista(koskien U9-U11 ainakin), jossa mukana paljon ikäluokkiensa kärkijoukkueita, niin kyllä tasoerot ovat valtavat. Enkä puhu nyt vain tuloksista, vaan ihan pelistä. Useilla U11 pelaajillakaan ei ole vielä peruspelivalmiuksia. Perustaidoissa on isoja puutteita, mutta pelitaidoissa(pelikäsitys tiivistettynä) vielä enemmän. Joukkueiden pelin rakenne on hyvin puutteellista, jne. Siitä huolimatta suosittelen jos vielä tänään miettii "mitä sunnuntaina tekisin", niin reissua Tampereelle ja katsomaan läpileikkausta suomalaisesta juniorifudiksesta(ja valmennuksesta). http://www.gameresultsonline.com/ilvesjalkapallo/ilves-cup-2017 tuolta voi katsella miten pelejä on. Jos jotain kiinnostaa yksittäisten seurojen edesottamukset, niin tänäänkin olen paikalla ja katselen pelejä, niin voi kysellä.

edit: Niin ja vielä tarkennettakoon liittyen otsikkoon. Niin suurin ongelma on tosiaankin se, että ongelmia on todella paljon. Osa isoja, osa pienempiä, mutta paljon.

[joosar]

Useilla U11 pelaajillakaan ei ole vielä peruspelivalmiuksia. Perustaidoissa on isoja puutteita, mutta pelitaidoissa(pelikäsitys tiivistettynä) vielä enemmän.

Voisitko meille tietämättömille (voi olla ettei muita olekaan?) kertoa mitä tarkoittaa että U11-ikäisellä ei ole peruspelivalmiuksia?

[Jortsukka]

Voisitko meille tietämättömille (voi olla ettei muita olekaan?) kertoa mitä tarkoittaa että U11-ikäisellä ei ole peruspelivalmiuksia?

Tarkoitan sillä tuota seuraavaassa lauseessa mainittua asiaa. Eli U11 pelaajilla ihan 1.kosketus(sen laatu ja suunta) on heikkoa, samoin syöttäminen. Nyt puhutaan siis kuitenkin Suomen "kärkipään" joukkueista ja alueiden parhaista joukkueista. Pelitaidollisesti sitten valtavia puutteita tilan käytössä/täytössä, ennakoinnissa ja pallollisen tukemisessa. Toki aikaa on vielä kiriä, mutta pitkältä takamatkalta lähdetään kaikkiin vähänkin parempiin maihin, kun tälläiset perusasiat ovat näin retuperällä pelaajilla.

[sasa2]

Tarkoitan sillä tuota seuraavaassa lauseessa mainittua asiaa. Eli U11 pelaajilla ihan 1.kosketus(sen laatu ja suunta) on heikkoa, samoin syöttäminen. Nyt puhutaan siis kuitenkin Suomen "kärkipään" joukkueista ja alueiden parhaista joukkueista. Pelitaidollisesti sitten valtavia puutteita tilan käytössä/täytössä, ennakoinnissa ja pallollisen tukemisessa. Toki aikaa on vielä kiriä, mutta pitkältä takamatkalta lähdetään kaikkiin vähänkin parempiin maihin, kun tälläiset perusasiat ovat näin retuperällä pelaajilla.

Eli voiko sanoa että huonosti valmennettu?

[Jortsukka]

Eli voiko sanoa että huonosti valmennettu?

Kyllä voi. Suurin osa huonoa valmennusta, mutta kyllä osa myös ihan sitä vain että ei pelaajilla ole riittävää paloa lajia kohtaan tai ymmärrystä mitä laji vaatii, jos haluat huipulle. Se miksi olen huolissani tästä, niin nyt ei puhuta mistään Peräkylän Ponnesta(kuvitteellinen seura), vaan Ison Kaupungin Isosta Kilpaseurasta(kuvitteellinen esimerkkiseura). Eli siis alueidensa parhaista joukkueista, jotka voivat olla Suomessakin kärkipään joukkueita.

[KVilho]

Hyvä foorumi ja hyvää pohdintaa.

Uskaltaudun nyt kommentoimaan. Varmaan valmennuksen laadussakin paljon eroja ns. suurseurojen välillä, mutta kyllähän eroja löytyy myös toimintaympäristöstä. Taitaa olla vähän eri asia jos "talousalueelta" on 1 100 000 asukasta alle 100 000 sijaan. Sitoutuneita pelaajiakin löytyy sitten se 10 - 11 kertaa vähemmän.

9 vuotiaiden pelejä sain seurailla samaisessa turnauksessa viime viikonloppuna, kun poika pääsi haasteporukasta täytemiehenä mukaan ja kyllähän siellä oli kovia porukoita. Vastaavanlaisia pelejä ei vaan päästä pelaamaan tarpeeksi, koska vastaavaa kyytiä joudutaan hakemaan satojen kilometrien päästä.

[Roulette]

Itse olen sitä mieltä, että kyllä valmennuksen on pakko olla ammattimaisempaa. Tottakai päätoimisia valmentajia tarvitaan. Ulkomailta olisi hyvä ottaa lisäapua, jotta valmennuksen taso parantuisi nykyisestä. Akatemiat on tarpeen. Ja lysti maksaa jonkun verran. 

Suomessa on paljon harrastajia. Positiivisella tavalla homman vakavasti ottavia lasten vanhempia on jo paljon vähemmän. Mukuloiden tulisi aloittaa  "fudiskulttuurin imeminen” jo jossain 6-7 vuoden iässä, jotta kehitys ottaa tuulta alleen. Kipinävaiheessa isän tai äidin rooli on oleellinen. Jossain U9 vaiheessa perusosaamisen tulisi olla jo hyvällä tasolla (on ainakin Euroopassa). Vanhemmilla on iso vastuu lapsen kehityksen suhteen. Ei tuota voi ulkoistaa valmennukselle. Fudiksen tulee olla läsnä kotona tavalla tai toisella päivittäin. Henkinen puoli on oleellisen tärkeä. Suomesta voi puuttua nykyään tietynlainen nälkäisyys, selkeät tavoitteet ja halu olla paras (mitä vanhemmat vaativat, miten asiat kommunikoidaan kotona, valmentajan palautteen laittaminen käytäntöön jne.).

Kuinka monen nälkäisen fudisnuoren vanhemmat ajattelevat, että oma lapsi todella voisi pelata ammattilaisena? Kuinka moni luo sellaisen pohjan, että jalkapallo on konkreettinen vaihtoehto ja mukula sen tiedostaa jo nuorena. Motivoitunut kaveri treenaa omalla ajallaan ja asettaa itselleen jopa jalkapallollisia tavoitteita jo 9-10 vuotta vanhana. 

[Thalian]

Mää en oikein näe ongelmaa, että meillä ei olisi tarpeeksi hyviä valmentajia kotimaassa, ja siksi pitäisi tuoda ulkomailta päätoimisia junnuvalmentajia. Enemmän ongelmana on se, että noita valmentajia ei ole vara palkata, jolloin ne kotimaisetkaan eivät voi yleensä keskittyä siihen valmentamiseen. Ja valmentaja ei todellakaan ole mikään sellainen asia, joka maksaa "jonkin verran". Päätoimiseen valmentajaan menee kuitenkin vähintään joku 3000e/kk, joten sellaisen hankkiminen näkyy aika raakasti sen joukkueen kuukausimaksuissa. Ja tämä, vaikka valmentajalla olisikin pari joukkuetta valmennettavana.

[Norppa]

Miten on koripallossa, lentopallossa tai lätkässä, onko siellä keskimäärin enemmän vanhempia, jotka tietoisesti ovat leipomassa yhdeksänvuotiaastaan kansainvälistä tähteä, kun näissä lajeissa sellaisia näyttää tasaisen varmasti esiin pulpahtavan? No lätkässä varmaan on, voisin olettaa.

Kyllähän tuo vanhemmilta vaatii tietynlaisia luonteenpiirteitä. Itseltäni ei koskaan onnistuisi.

e: Sanotaanko näin, että mun on äärimmäisen vaikeaa uskoa suomalaisen huippujalkapallon alennustila johtuvan siitä, että suomalaisten vanhempien asenne jalkapalloa pelaavien nassikoidensa suhteen poikkeaa täysin muista eurooppalaisista vanhemmista. Olivat he sitten norjalaisia, islantilaisia, ukrainalaisia, irlantilaisia, slovenialaisia, espanjalaisia, itävaltalaisia tai ranskalaisia vanhempia. Olisi kyllä pirun eriskummallista jos yhden eurooppalaisen valtion vanhemmat poikkeaisivat täysin muista ja vielä niin, että tuossakin yhdessä valtiossa tämä ”ongelma” koskisi vain yhtä lajia.

[Ravi-Paisti]

Vaikka itseäni aika futismielisenä ihmisenä pidänkin, niin en todellakaan kannusta lapsiani panostamaan futisuraan vaan pikemminkin päinvastoin. Kannustan harrastamaan lajia (ja muutakin urheilua), mutta vain harrastamaan. Enemmän kannustan panostamaan koulunkäyntiin.

[Roulette]

Tottakai koulu on hemmetin oleellisessa asemassa. Tavoitteita voi ja tulee asettaa. Futarin ura ei aina (~99%???) urkene. Homma voi loppua nopeasti loukkaantumiseen etc.

Mutta... miten luoda ne parhaat mahdollisuudet? Jos ei ole uskoa miten hemmetissa voi onnistua?

Paralleelilla tasolla olisi funtsittava kahta polkua. Kaikki futarit ei ole Bellamy Fowler akselilla. Onneksi.

[Ravi-Paisti]

Itselläni on negatiivinen suhtautuminen vakavasti tapahtuvaan jalkapallon harrastamiseen, enkä kovin helpolla omia lapsiani ole päästämässä mihinkään  5-6 krt/viikko tapahtuvaan toimintaan. Työpaikan kahvipöytäkeskustelujen ja naapurien kanssa jutustelun perusteella en ole ainoa, joka näin ajattelee. Tiedän, että osalla keskustelukumppaneista on ihan "lahjakkaita" pelureita, mutta kyllä monessa perheessä koitetaan pikemminkin vähentää treenaamista kuin lisätä sitä.

Valitettavasti en vain näe järkevänä panostaa futikseen (enkä kyllä juuri mihinkään muuhunkaan lajiin) kovinkaan paljon. Hyvä harrastus esim. 3 x viikossa tehtynä, mutta sen enempään en omia lapsiani ole kannustanut.

[HolyMoses]

Kyllähän jalkapalloon, tai ylipäätään urheilu-uraan kannattaa panostaa,jos lahjoja siihen on. Vanhempien panostus ja lapsen uran mahdollistaminen lapsuus- ja nuoruusvaiheessa osana pakettia.
Koulut voi käydä myöhemminkin, jos ura ei avaudu. Suomessa on erittäin hyvät ja joustavat opiskelumahdollisuudet iästä riippumatta.
Urheilu-uran voi luoda vain kerran, opiskella voi aina.

[hidas ja kankea]

Päätoimisen valmentajan tuskin tarvii 3000 e / kk saada, mikäli kyseessä ei ole marinoitunut ammattilainen. Halvemmallakin kurssit käyneitä ja innostuneita valmentajia saa. Kovin kokenutta tuskin, mutta tarviiko junnujoukkue  x a) omistautuneen, innostuneen valmentajan, joka kehittää itseään junnujen ohessa vai b) ammattimiehen näkemyksineen, jolla aika ei riitä kuin pelitavan y tuomiseen.

Valintakysymys siis. Halpaa ei tule millään ammattivalkun palkkaamisesta ja sitoutumista vaatii pelaajilta/vanhemmilta. Ihannetilanne c) jossa, osaava kaikkensa antava valkku.

Kaikkiaan siis, panostusta vaatii puolin ja toisin, mutta mahdoĺlisuuksia on. Seura on toki keskeinen niin valmentajan kuin joukkueen kehityksessä. Jos ei kehitysmahdollisuuksia tarjota seuratasolla, on turha haaveilla kenenkään kehityksestä.

[Thalian]

Päätoimisen valmentajan tuskin tarvii 3000 e / kk saada

Niin siis tuo on se kustannus, mikä valmentajasta tulee. Valmentajan bruttopalkka on tuolloin noin 2000e/kk, vähän allekin.

[KVilho]

Niin siis tuo on se kustannus, mikä valmentajasta tulee. Valmentajan bruttopalkka on tuolloin noin 2000e/kk, vähän allekin.

Saakos seurat jotain tukea jos ne palkkaa valmentajan? Ymmärsin että jotain subventointiota on tarjolla.

[Thalian]

Saakos seurat jotain tukea jos ne palkkaa valmentajan? Ymmärsin että jotain subventointiota on tarjolla.

Yksittäisiin palkkauksiin voi saada, mutta nuo ovat aina tapauskohtaisia. Riippuen siitä, mitä kautta tuki tulee (onko kyse valtion avustuksesta, vaikko Palloliiton), niin valmentajien vaihtuvuus saattaa olla isoa (valtio ei tue yleensä saman henkilön palkkausta kovin montaa vuotta) ja jos seurassa on vaikkapa 10 valmentajaa, niin kaikille ei varmasti ole tukea tippumassa.

[papadopoulos]

Alka taas hieman keittää kun luki forkkaa...

Mitä olette mieltä siitä, että annettaisiin niiden muksujen itse päättää mitä ne haluaa?
Jos 10-15 vuotias lapsi kävelee sun tyköön ja sanoo, että mä haluan olla astronautti/siivooja/malli/futari/muusikko niin mikä oikeus sulla on sanoa ettei se kannata? Sun tehtävä on hymyillä ja sanoa "ei muuta kun nokka kohti unelmia". Jos se muksu sanoo, että "mä meinaan treenata kaiken vapaa aikani tullakseni hyväksi" niin se ei oo sun asia kuten ei ole siihen pakottaminenkaan.

Lopettakaa niiden lapsienne elämän eläminen ja antakaa niiden elää se itse.

[Lenko]

-

[Troubleplayer]

Jos hoitaa koulun kunnolla, niin mitä haittaa on esimerkiksi viisi kertaa viikossa treenaamisesta ja omatoimiset päälle?

[papadopoulos]

Eri mieltä. Jos minun lapseni kävelee viisitoistavuotiaana luokseni ja sanoo, että haluaa olla opperalaulaja, vien hänet lääkärille ja pyydän mahdollisimman vahvan lääkityksen, koska mitään tekemistä todellisuuden kanssa tuolla toiveella ei ole.

Käy katsomassa tuore TED puhe, jossa maailman pankin nykyinen johtaja puhuu juuri tästä asiasta.

Se todellisuus on sinun todellisuutesi. Antakaa lapsillenne mahdollisuus heidän omiinsa. Pahin (tai jopa paras...) mitä voi tapahtua on se, että he jahtaavat unelmiaan ja toteavat niiden olevan todella kovan työn takana. Se oppi kantaa heitä eteenpäin kaikessa mitä he sen jälkeen tekevätkin.

[hoc]

Se todellisuus on sinun todellisuutesi. Antakaa lapsillenne mahdollisuus heidän omiinsa. Pahin (tai jopa paras...) mitä voi tapahtua on se, että he jahtaavat unelmiaan ja toteavat niiden olevan todella kovan työn takana. Se oppi kantaa heitä eteenpäin kaikessa mitä he sen jälkeen tekevätkin.

Tähän aivan giganttisen jättiläismäisen iso sama! Oman superjunnun haaveena on jalkapalloammattilaisuus ulkomailla. Pidänkö haaveen toteutumista todennäköisenä? En kauhean. Toivonko aidosti lapselleni moista ammatinvalinta? En välttämättä. Kannustanko poikaa harjoittelemaan ja tekemään kaikkensa haaveen eteen? Totta hemmetissä!!! Syy tähän on tiivistetty hyvin Papadopoulos:n viestissä.

[Lenko]

-