Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[joosar]

Mielestäni harhakäsitys, aika yleinenkin. Tiedä lie lähestytäänkö tässä jo keskustelun otsikkoa.



Sama tapahtuu, jos pelaaja ei luota taitoonsa pelata eka kosketuksella vastustajan väleihin ns. pelinhallinta-alueelle. Tai pelikaverinsa kykyyn selvitä siellä. Kontrolloivan kosketuksen jälkeen väli on jo sulkeutunut ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää pelata pallo "safetyyn", isompaan tilaan laidalle tai alaspäin. Näennäinen pallonhallinta säilyy, vaikka vastustaja hallitseekin peliä. Ennen pitkää pelaaja oppii tekemään tällaisista safety-ratkaisuista itselleen ensisijaisen toimintamallin, selviytymään kentällä ilman virheitä, näennäisesti taitavana. Palloa hallitaan mutta peliä ei. Peli ei edisty, koska taito ei siihen riitä.

Mielestäni tähän ongelmaan ei löydy vastausta monilajisuudesta, pelin opettamisesta tms. oikotiestä.

Hyvä kirjoitus. Mistä luulet että esim. tähän 'ongelmaan' löytyy vastaus?

[takuri]

Mielestäni tähän ongelmaan ei löydy vastausta monilajisuudesta, pelin opettamisesta tms. oikotiestä.

Valmentaja pystyy tukemaan (tai latistamaan) pelaajan pelirohkeutta. Ihan normaalilla palautteenannolla.

Vapaapeli tukee varmasti myös tätä tavoitetta - siellä kun ei valmentaja ole antamassa palautetta, jos yrittää antaa peliä edistävän syötön ja se epäonnistuu.

Lisäksi pitää tietenkin tekniikka ja kosketus olla kohtuullisella tasolla, jotta siihen pystyy luottamaan.

Hyvä huomio ajatusmallista opettaminen = oppiminen. Näin ei nykyisten oppimiskäsitystenkään mukaan taida olla. Eikä oppiminen taida aina vaatia tavoitteellista opettamistakaan tuekseen.

[RaneKa]

Hyvä kirjoitus. Mistä luulet että esim. tähän 'ongelmaan' löytyy vastaus?

Hyvä kysymys. Mun vastaus tuolla edellisellä sivulla on aika tylsä ja ilmiselvä, sillä ei pääse mediaseksikkäästi visionäärien joukkoon.

Vähän niin kuin sen tien viereen nuukahtaneen auton kanssa. Kun siihen on suurella innolla vaihdettu penkit, korin väriset sivupeilit ja kaikkea muuta kivaa, eikä se vieläkään lähde käyntiin... silloin lie aika kaivaa esille se tympeä manuaali.

[hatsi]

Lainaus erään pitkän linjan palloihmisen seinältä parin kuukauden takaa:

Ottamatta kantaa mihinkään kustannuskysymyksiin, paneudun mieluummin tähän urheilulliseen puoleen. Kun aikanaan A-junioreista pudotettiin vanhin (20 v) ikäluokka pois, niin silloin ajateltiin, että näiden pitäisi pelata jo aikuisten sarjoja. Nyt puhtaan jo maajoukkuevalmentajien suulla, että A-junnujen SM sarjasta pitäisi tehdä "harrastesarja". Olen sen verran monta vuotta ollut juniorijalkapallon kanssa tekemisissä, että olen aivan varma siitä, ettei 80% A-junioreista pärjäisi edes isompien piirien kolmosen joukkueissa. Aina on ollut niitä junioreita A ja B ikäisissä, että pärjäävät liigassa, ykkösessä ja kakkosessa, mutta suuressa kuvassa ei näin ole. Jos meillä Tampereella esim. vanhenee A-junioreista vaikkapa eri seuroista yhteensä 30 - 40 A-junioria, niin niistä jatkaa jalkapallon pelaamista jollakin kilpailullisella tasolla noin 10 - 15 pelaajaa. Valitettavaa, mutta realistista. Ja mikä tässä on kaikkein huolestuttavinta, niin lopettavien pelaajien tasolla ei ole kovin paljon edes merkitystä.

Tähän on jotenkin helppoa yhtyä.
Muutenkin meillä panostetaan järjettömän paljon (tai ihailtavan paljon) niiden kaikista nuorimpien ikäluokkien pelaajiin.
Aina löytyy näitä 12-kesäisiä superjunnuja.
Mitä tapahtuu siinä kohtaa, kun pelataan ikäluokissa B ja A?
Näihin pitäisi myös panostaa isosti. Nyt tuntuu, että odotetaan vain noita C:ssä pelaavia superlupauksia, joita sitten kulli kovana nostellaan edustuksen penkkiveikoiksi.

[Pussikalja]

Mielestäni harhakäsitys, aika yleinenkin. Tiedä lie lähestytäänkö tässä jo keskustelun otsikkoa.

Ymmärrän kyllä mistä tämä käsitys kumpuaa. Valmennus ja jalkapalloymmärrys on Suomessakin mennyt eteenpäin. Pallonhallinnan merkitystä on korostettu. Pienpelejä on pelattu ja syöttöjä harjoiteltu. Jossain määrin on edistyttykin. Peleissä ei enää menetetä palloa niin usein harhasyötön seurauksena. Pallonhallinta- ja syöttöprosentit näyttävät hyviltä. Peli ei kuitenkaan etene.

On ymmärrettävää että vedetään johtopäätös, että pelaajat ovat riittävän taitavia, mutta "ei osata pelata, koska peliä ei opeteta"....

Ongelman ydin ilmenee käytännössä junioreissa seuraavasti. Pelaamaan oppinut junnu, jolla on pallopelitaustaa pelaa taitojensa rajoissa. Kohtuullisella taidolla on joukkueelle eduksi. Mutta hyvinkin taitava jalkapallojuniori on vaikeuksissa valintojen kanssa. Se nopean tilanteen halppo ja yksinkertainen valinta jää pois. Taito ja sitä kautta itseluottamus katoaa epäonnistumisiin, kun tilanteita ei tunnisteta, itse pelaaminen on vähäisellä kokemuksellä näennäisestä pelivälineen kanssa vietetystä ajasta huolimatta. Se vain näkyy heti, harvoin osuu harhaan uuden vastustajan kohdalla sen hyvän pelaajan taustan arvaus. Pelaaja joka osaa liikkua taustoille, on oikea-aikainen on yleensä pelannut ja paljon monia lajeja. Pelaaminen on helppoa. Ja kun futis meillä on haparoivaa ja vaikeaa, he valitsevat lajin jossa pelaamisesta voi nauttia. Harvoin kymmentä kaveria hyvälle pelaajalle jalkapallosta löytyy.

[RaneKa]

Ok, asioita voi katsoa niin monesta kulmasta, mikäpä siinä.

[koera]

Mitä tulee liialliseen (ilmeisesti tekniseen) osaamiseen, niin a) sellaista ei ole b) et sinäkään mieti kadulla kävellessäsi että minne laitat jalan seuraavaksi ja missä kulmassa jauhat purkkaa. Motoriset suoritukset tallentuvat sarjoina ja monimutkaisen suorituksen valinta on ihan yhtä nopeaa kuin yksinkertaisen suorituksen. Tämän lisäksi nappuloille tulee harvoin mieleen yrittää pelissä jotain liikesuoritusta, joka ei olisi jo automaatiotasolla. Jos jollain taitavalla jannulla menee toistuvasti jauhot sekaisin tietyissä pelitilanteissa, niin suurella varmuudella hämmennyksen aiheuttaja on kentän reunalla playstation-koutsaava kakkavalkku, ei suinkaan nappulan "liiallinen" taito. 

Jos nyt sattuisi kuitenkin sellainen anomalia, että jollain kaverilla on niin paljon taitoa että pää menee sekaisin valintojen maailmassa, niin tuon kiitollisempaa tehtävää valkulle on hankala kuvitella. Riittävän kovaan ryhmään pelaamaan kovatempoisia pienpelejä (välillä kosketusrajoittein) ja parin vuoden päästä käsissä on seuraava Messi.

[fingerström]

Mitä tulee liialliseen (ilmeisesti tekniseen) osaamiseen, niin a) sellaista ei ole b) et sinäkään mieti kadulla kävellessäsi että minne laitat jalan seuraavaksi ja missä kulmassa jauhat purkkaa. Motoriset suoritukset tallentuvat sarjoina ja monimutkaisen suorituksen valinta on ihan yhtä nopeaa kuin yksinkertaisen suorituksen. Tämän lisäksi nappuloille tulee harvoin mieleen yrittää pelissä jotain liikesuoritusta, joka ei olisi jo automaatiotasolla. Jos jollain taitavalla jannulla menee toistuvasti jauhot sekaisin tietyissä pelitilanteissa, niin suurella varmuudella hämmennyksen aiheuttaja on kentän reunalla playstation-koutsaava kakkavalkku, ei suinkaan nappulan "liiallinen" taito.  

Jos nyt sattuisi kuitenkin sellainen anomalia, että jollain kaverilla on niin paljon taitoa että pää menee sekaisin valintojen maailmassa, niin tuon kiitollisempaa tehtävää valkulle on hankala kuvitella. Riittävän kovaan ryhmään pelaamaan kovatempoisia pienpelejä (välillä kosketusrajoittein) ja parin vuoden päästä käsissä on seuraava Messi.

Mihinkähän tämä purkaus liittyy? Kyllä tuossa lainausta oli, mutta ei pointti nyt ainakaan mulle avautunut.

Ehkä sitä pointtia ei ollutkaan.

Motoriset suoritukset tallentuvat sarjoina ja monimutkaisen suorituksen valinta on ihan yhtä nopeaa kuin yksinkertaisen suorituksen. Tämän lisäksi nappuloille tulee harvoin mieleen yrittää pelissä jotain liikesuoritusta, joka ei olisi jo automaatiotasolla.

No tietty tähän voi puuttua sen verran, että (1) jos se suoritus on monimutkainen, siitä ei pääsääntöisesti ole joukkueelle hyötyä ja (2)  "kunnianhimoisen" valmentajan ohjauksessa tä?

[koera]

Mihinkähän tämä purkaus liittyy? Kyllä tuossa lainausta oli, mutta ei pointti nyt ainakaan mulle avautunut.

Ehkä sitä pointtia ei ollutkaan.

Väite oli seuraava:

Mutta hyvinkin taitava jalkapallojuniori on vaikeuksissa valintojen kanssa. Se nopean tilanteen halppo ja yksinkertainen valinta jää pois.

joka ei siis pidä yleistyksenä paikkaansa oikein mitenkään. On ihan päivänselvää, että jos "hyvinkin taitava" ja paljon vähemmän taitava juniori treenaavat samalla tavalla (samat pienpelit jne.), niin se hyvinkin taitava jannu pärjää tiukoissa tilanteissa paremmin.

No tietty tähän voi puuttua sen verran, että (1) jos se suoritus on monimutkainen, siitä ei pääsääntöisesti ole joukkueelle hyötyä ja (2)  "kunnianhimoisen" valmentajan ohjauksessa tä?

Liikesarjana esim. haltuunotto + step-over + vartaloharhautus + ulkosyrjäsyöttö heikommalla jalalla on monimutkainen, mutta saattaa silti sisältä vain kaksi (2) pallokosketusta ja olla samalla paras tapa pitää pallo omilla ahtaassa tilassa. Nappuloiden kanssa tekemisissä olevan olisi tärkeää pitää mielessä, että ylimääräisiä maneereita on myöhemmin helpompi karsia kuin saada Pentti Peruspelaaja murtamaan ryhmittynyt puolustus. Se mikä nappulan tekemisessä on mukavan valkun mielestä ylimääräistä kohkaamista, voi myöhemmin muuttua 1vs1 -taidoksi ja ennalta-arvaamattomuudeksi. Se että tietyissä treeneissä ja peleissä on lupa yrittää rohkeita ratkaisuja ei ole pois peruspelaamisen opettelemisesta.

[Pussikalja]

Jaa, vai liiasta taidosta haittaa. Enpä muista moista kirjottaneeni. Kirjoitin siitä että vain jalkapalloa  pelanneet eivät opi pelaamaan pallopelejä kovin hyvin, varsinkaan siitä vaikeinta eli jalkapalloa suomalaisopein. Ja vain jalkapalloa treenanneilla pallonhallinta on just näitä ulkosyrjä, sisäsyrjä väärinajoitettu vartaloharhautus ja harhasyöttö kombinaatioita just kuten nappulavuodet puolihuolimattomasti harjoitellaan näin sarkastisesti ilmaistuna. Kun siihen iskee pelin muuttujat mukaan, taito ei pelissä näy vaikka kuin hyvin pallo katse maassa ilman vastustajaa koukussa pysyykin.

[koera]

Jaa, vai liiasta taidosta haittaa. Enpä muista moista kirjottaneeni. Kirjoitin siitä että vain jalkapalloa  pelanneet eivät opi pelaamaan pallopelejä kovin hyvin, varsinkaan siitä vaikeinta eli jalkapalloa suomalaisopein. Ja vain jalkapalloa treenanneilla pallonhallinta on just näitä ulkosyrjä, sisäsyrjä väärinajoitettu vartaloharhautus ja harhasyöttö kombinaatioita just kuten nappulavuodet puolihuolimattomasti harjoitellaan näin sarkastisesti ilmaistuna. Kun siihen iskee pelin muuttujat mukaan, taito ei pelissä näy vaikka kuin hyvin pallo katse maassa ilman vastustajaa koukussa pysyykin.

Sössönsöö. Lainataan vielä uudestan, kun muisti on kuin kultakalalla:

Ongelman ydin ilmenee käytännössä junioreissa seuraavasti. Pelaamaan oppinut junnu, jolla on pallopelitaustaa pelaa taitojensa rajoissa. Kohtuullisella taidolla on joukkueelle eduksi. Mutta hyvinkin taitava jalkapallojuniori on vaikeuksissa valintojen kanssa. Se nopean tilanteen halppo ja yksinkertainen valinta jää pois.

Helppo valinta jää pois jos on liikaa taitoa, oli teesi. Joka on siis suomeksi sanottuna täyttä paskaa. Helppoa valintaa ei voi tehdä, jos taitotaso ei mahdollista kentän tarkkailua. Lähimmän vastustajan ruumiinkielen lukemista ja ennakoimista ei opi kunnolla ilman riittävää määrää 1vs1 -tilanteita, tuli ne sitten höntsissä tai treenien pienpeleissä. Ilman ensimmäistä kehitysaskelta (tekninen osaaminen) on vaikea ottaa toista. Käsillä pelaaminen ei auta sen ensimmäisen askeleen ottamisessa, vaikka kuinka sitä toivoisimme, ja muissa pallopeleissä kehittynyt pelisilmä ei siirry mitenkään kokonaan futikseen.  

Miksi? Koska jalkapallossa varsinainen vaikeus on tilanteen hahmottaminen pallollisena, jolloin sekä pallon liikkeiden että ympäristön hahmottaminen tapahtuu vilkuilemalla. Vilkuilu alkaa kunnolla vasta silloin, kun riittävä tekninen varmuus on saavutettu (ja valmentaja osaa ohjata pelaajaa jos tarve vaatii). Suomalaisnappuloilla riittävä tekninen taso saavutetaan keskimäärin liian myöhään. Futiksessa havainnoiminen eroaa ratkaisevasti koripallosta, käsipallosta tai kendosta. Käsillä pelattavissa peleissä pelivälineen ja kentän näkee usein yhtäaikaisesti, siinä missä futari joutuu aina muodostamaan kokonaiskuvan palasista.

e. laitetaan tähän loppuun vielä kasku:
Isäntä huomasi öisellä kotimatkallaan, että avaimet olivat pudonneet jonnekin. Ohitse ajava naapuri huomasi tilanteen ja pysähtyi auttamaan. "Tähän katuvalon kohdalleko sinä ne pudotit?" "No en, mutta tässä näkee paremmin etsiä."

[fingerström]

Helppo valinta jää pois jos on liikaa taitoa, oli teesi.

Kerro vielä, missä sellainen teesi esitetään?

PS: Voisit kommentoida paria tässä topiikissa esille tullutta ratkaisevan tärkeää juttua eli
- 7 % 10-v edareissa pelanneista on mukana 19-v iässä eli aikuisten peleihin siirtymisen kynnyksellä
- nim. Kaihlamo lainasi jonkun Kimmo Erosen Facebook -kirjoitusta, josta kävi ilmi, että saksalaisen selvityksen mukaan joukkueessa pelaamisen amatöörit aloittivat keskimäärin 5,6 vuotiaina ja Bundesliigaan päätyneet ammattilaiset 6,4 vuotiaina

Minusta aika keskeisiä havaintoja.

Btw viimeisessä ysikymppisessä Nurmela ja Kottila kritisoivat aika yhtenäisesti nykymeininkiä. Nurmelan mukaan junnuilta puuttuu "heittäytyminen". Pelätään virheitä ja näytellään futaajaa. Kottilan mukaan junnuvalmentajat opettavat sen sijaan, että tekisivät tärkeintä duuniansa eli valaisivat pelaajiin liekkiä ja intohimoa futista kohtaan. Näin se tärkein eli massat häviävät C-junnuikään mennessä. Pelaamisesta tehdään monimutkaista kun oikeasti kyse on siitä, että vastustajan maali on tuolla ja sinnepäin pitää pyrkiä välittämättä mahdollisista virheistä.

Oikea tapa on tietysti vaikea ja vaatii asennetta. Helpompaa on näytellä valmentajaa kaiken maailman nippeleineen.

PS EDIT:

Olisi tietysti ihan kiva jos vielä osaisit tulkita niitä tutkimuksia. Tai siteeraisit edes oikein...

Jos tämä oli mulle, niin kerro, mikä kohta oli tulkittu tai siteerattu väärin? Jos tää oli koeralle, niin sit ei mitn.

[Kaihlamo]

Olisi tietysti ihan kiva jos vielä osaisit tulkita niitä tutkimuksia. Tai siteeraisit edes oikein...

[Kaihlamo]

PS EDIT:
Jos tämä oli mulle, niin kerro, mikä kohta oli tulkittu tai siteerattu väärin? Jos tää oli koeralle, niin sit ei mitn.

PS: Voisit kommentoida paria tässä topiikissa esille tullutta ratkaisevan tärkeää juttua eli
- 7 % 10-v edareissa pelanneista on mukana 19-v iässä eli aikuisten peleihin siirtymisen kynnyksellä
- nim. Kaihlamo lainasi jonkun Kimmo Erosen Facebook -kirjoitusta, josta kävi ilmi, että saksalaisen selvityksen mukaan joukkueessa pelaamisen amatöörit aloittivat keskimäärin 5,6 vuotiaina ja Bundesliigaan päätyneet ammattilaiset 6,4 vuotiaina

Minusta aika keskeisiä havaintoja.

Ekaan tutkimukseen se, että käsittääkseni kys. tutkimus kertoi sen, että 10-vuotiaana seurojen edareissa pelanneista oli ammattilaiseuroissa se 7%. Ei siis ylipäätään harrastajina. Aika merkittävä ero.

Toisen tutkimustuloksen osalta sivuutit aika lahjakkaasti maajoukkuepelaajien keskimääräisen aloitusiän, joka oli tutkimuksen kaikkein alhaisin. Noin muuten johtopäätösten vetäminen pelkästään noiden lukujen perusteella on kohtalaisen hankalaa, kun väittäisin noita amatööritasolla pelaavia olevan moninkertainen määrä verrattuna Bundesliigassa pelaaviin ja loppujen lopuksi kaikilla verrokkiryhmillä puhuttiin aika pienistä eroista. Eli aloitusiän kohdalta tuskin voi mitään muuta johtopäätöstä tehdä kuin sen, että nuorena on aloitettava...

[Lenko]

Ekaan tutkimukseen se, että käsittääkseni kys. tutkimus kertoi sen, että 10-vuotiaana seurojen edareissa pelanneista oli ammattilaiseuroissa se 7%. Ei siis ylipäätään harrastajina. Aika merkittävä ero.

Tarkoittaako tuo, että 7% ikäluokan edareissa pelanneista on ammattilaisia vai sitä, että ammattilaisista 7% on pelannut 10-vuotiaana edareissa?

Jos seuralla on ikäluokan edustuksessa 20 pelaajaa, joista 7% päätyy ammattilaiseksi, tarkoittaa se 1,4 pelaajaa ikäluokkaa kohden. Jos seuralla on edustusjoukkuueessa n.20 pelaajaa, jotka muodostuvat jotakuinkin 10 ikäluokan pelaajasta, tarkoittaa se sitä, että noin 30% tulee kilpajoukkueiden ulkopuolelta. Luvut ovat todella vain suuntaa-antavia, mutta uskon niiden olevan suuruusluokaltaa jotakuinkin oikeita suhdelukuja. Tämä kuitenkin kuulostaisi kilpajoukkuetoiminnan kannalta hyvältä. Osumatarkkuus olisi 10-vuotiaana jopa 70% luokkaa. Toisaalta kilpajoukkuetoiminta on itseään ruokkiva kehä, joka lähtökohtaisesti kasvattaa tasoeroa ulkopuolisiin ja silti ainakin noin 30% ammattilaisista tulee siitä rejektien massasta, joka on 10-vuotiaana todettu riittämättömiksi kilpajoukkuetoimintaan.

Jos tuo taas tarkoittaa sitä, että 7% ammattilaisista on pelannut 10-vuotiaana edustusjoukkueissa ja 93% tulee kilpajoukkueiden ulkopuolelta, on kilpajoukkuetoimintaa vaikeaa perustella millään tavalla.

Veikkaan ensimmäistä. Luku kuulostaa aika uskottavalta.

[Snoopy]

Tarkoittaako tuo, että 7% ikäluokan edareissa pelanneista on ammattilaisia vai sitä, että ammattilaisista 7% on pelannut 10-vuotiaana edareissa?

Jos seuralla on ikäluokan edustuksessa 20 pelaajaa, joista 7% päätyy ammattilaiseksi, tarkoittaa se 1,4 pelaajaa ikäluokkaa kohden. Jos seuralla on edustusjoukkuueessa n.20 pelaajaa, jotka muodostuvat jotakuinkin 10 ikäluokan pelaajasta, tarkoittaa se sitä, että noin 30% tulee kilpajoukkueiden ulkopuolelta. Luvut ovat todella vain suuntaa-antavia, mutta uskon niiden olevan suuruusluokaltaa jotakuinkin oikeita suhdelukuja. Tämä kuitenkin kuulostaisi kilpajoukkuetoiminnan kannalta hyvältä. Osumatarkkuus olisi 10-vuotiaana jopa 70% luokkaa. Toisaalta kilpajoukkuetoiminta on itseään ruokkiva kehä, joka lähtökohtaisesti kasvattaa tasoeroa ulkopuolisiin ja silti ainakin noin 30% ammattilaisista tulee siitä rejektien massasta, joka on 10-vuotiaana todettu riittämättömiksi kilpajoukkuetoimintaan.

Jos tuo taas tarkoittaa sitä, että 7% ammattilaisista on pelannut 10-vuotiaana edustusjoukkueissa ja 93% tulee kilpajoukkueiden ulkopuolelta, on kilpajoukkuetoimintaa vaikeaa perustella millään tavalla.

Veikkaan ensimmäistä. Luku kuulostaa aika uskottavalta.

On melkein mahdotonta koettaa niputtaa näitä yhteen, koska niin kauan kuin edustusjoukkueessa ja haastajoukkueessa ei ole samoja valmiuksia ei voida mitenkään verrata. Vaikka itse en jaksa puhua mistään kiveenhakatuista harjoitusmääristä, niin siltikin lähtökohdat jo harjoitusmäärien suhteen on niin epätasainen, että niputtaminen on vaikeaa.

Pelaajien suhdeluku on myös pielessä, mikä hämää vertailemista. Perinteisessä seurassa voi olla 50-70 harrastajaa per ikäluokka aina tuonne 14v ikäluokkaan asti, mutta vain yksi kilpajoukkue josta vain kolme - viisi pelaajaa täyttää oikean kilpapelaajan kriteerit. Suuremmissa seuroissa pelaajamäärät voivat olla jopa 150 - 170 kappaletta per ikäluokka ja silloin voidaan jo puhua oikeasta edustusjoukkueesta. Kuitenkin näiden pelaajien vertaileminen on niin tuskaisen vaikeaa, että en itse tahtoisi edes lähteä sitä tekemään.

Näitä tutkimuksia voidaan myös lukea kuin piruraamattua. Vain muutamien asioiden lainaaminen on aika perseestä, koska siinä helposti tutkimuksen tekijä ja lainaaja käyttävät satunnaisia lauseita eri tarkoituksiin. Vedetään niinsanotusti mutkat suoriksi.

EDIT: se mikä itseäni kiinnostaisi tietää on, että kuinka moni harrastaja lopettaa harrastimisen milläkin tasolla missäkin ikävuodessa. Se minkä myös haluaisin tietää, että miksi lopetetaan. Onko syynä toinen laji? Onko syynä kilpailullinen paine ja siihen kohdistuva tapahtumien määrä? Onko syynä harrastamisen kalleus? Onko syynä valmennuksen taso ja harjoitusolosuhteet yms..

-Snoopy-

[Lenko]

Kerrotko vielä, miten koko harrastajamäärä vaikuttaa esittämiini, hyvin, hyvin karkeisiin lukuihin?

[Snoopy]

Kerrotko vielä, miten koko harrastajamäärä vaikuttaa esittämiini, hyvin, hyvin karkeisiin lukuihin?

Ei niinkään sinun esittämiisi lukuihin eikä oikeastaan kenenkään muunkaan, vaan koska erinäisiä laskelmia tulee esille tuon tuosta, niin niiden vertaileminen on mielestäni turhaa. Ainoat vertailtavat luvut voivat olla sellaisia mitkä ovat verrannollisia toisiinsa, esimerkiksi eri seurojen edustusjoukkueiden pelaajien kesken, mutta tässäkin tullaan siihen, että kaikissa seuroissa ei ole joukkueellista pelaajia joita voi sanoa kilpapelaajiksi. Harrastajien, haastajien ja kilpapelaajien vertaileminen on jotakuinkin mahdotonta.

-Snoopy-

[Thalian]

Perinteisessä seurassa voi olla 50-70 harrastajaa per ikäluokka aina tuonne 14v ikäluokkaan asti, mutta vain yksi kilpajoukkue josta vain kolme - viisi pelaajaa täyttää oikean kilpapelaajan kriteerit. Suuremmissa seuroissa pelaajamäärät voivat olla jopa 150 - 170 kappaletta per ikäluokka ja silloin voidaan jo puhua oikeasta edustusjoukkueesta.

Noin kommenttina sanottakoon, että tässä on kyllä ison seuran harhaa. Väittäisin, että aika suuri osa suomalaisista futisseuroista on sellaisia, joissa ikäluokan koko ei ole mitään 50 pelaajaa, vaan jotain 20-40 välillä.

[Snoopy]

Noin kommenttina sanottakoon, että tässä on kyllä ison seuran harhaa. Väittäisin, että aika suuri osa suomalaisista futisseuroista on sellaisia, joissa ikäluokan koko ei ole mitään 50 pelaajaa, vaan jotain 20-40 välillä.

Täytyy myöntää, että itse olen ollut mukana pääkaupunkiseudun joukkueissa, joten tarkkaa tietoa ei muiden kaupunkien osalta ole, ainoastaan niiden osalta joiden kanssa on tullut tehtyä yhteistyötä ja siellä pelijoukkueiden määrä tukee ajatuksia pelaajamääristä.
Seuroissa missä itse olen ollut mukana on tuo määrä hyvin paikkansa pitävä. Pääkaupunkiseudulla suurimmalla osalla seuroista 7-10vuotiailla on yleisesti ollut neljä joukkuetta per ikäluokka. Kun mennään 10 - 12vuotiaisiin niin peliryhmiä on kolme - neljä. Tuon jälkeen alkaa harveneminen, mutta sanottakoon, että kun esimerkiksi yhdistymisten alkaessa esimerkiksi HJK:lla nousee ikäluokan pelaajamäärä jopa hyvin suureksi. Tässähän tietenkin tulee se tilanne, että kaupunginosa joukkueet loppuvat ja alkaa esimerkiksi West / East vaihe HJK:lla. Tällöin D13 ikäluokasta eteenpäin saattaa pelaajia olla ryhmässä jopa se 170kpl:tta.

Kun mennään Helsingistä pohjoisemmaksi, Järvenpää, Kerava, Tuusula akselille, niin pelaajien seuravaihtoehdot vähenevät ja silloin päästää seurojen luvuissa taas jo aika isoiksi nuorista lähtien, Järvenpäässäkin on rikottu yli tuhannen harrastajan rajapyykki jo aikaa sitten ja mm. nuorissa ikäluokissa pelaajia on tuo n. 70kpl:tta. Helsingin alueella muilla kuin valtaseuroilla taas on peliryhmiä yleisesti kaksi, jolloin ollaan siellä 20 -35 pelaajan määrissä, mutta kyllä on paljon joukkueita joissa pelaajia riittää tuonne neljään peliryhmään.

Pääkaupunkiseudun molemmin puolin on jälleen seuroja joilla pelaajia on jälleen kahteen - kolmeen peliryhmään ja kun saavutaan Turku akselille pitäisi valtaseuroilla olla taas jo enemmänkin pelaajia.

Mutta kyllä, Pääkaupunkiseudulla keskimääräinen pelaamamäärä on varmasti suurempi kuin sen ulkopuolella.

Mutta oli pelaajia sitten 20, 30, 40 tai 50 niin silti edes yhden oikean kilpajoukkueen kasaan saaminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Tähän tulisi saada muutos.

-Snoopy-

[Snoopy]

Jatkampa vielä hetken, kun nyt tätä sunnuntai löhöily aikaa on ihan liikaa..

Nyt kun näitä tutkimuksia tehdään ja haetaan, niin kaikilla on omat intressinsä niiden julkaisemiseen ja tutkimiseen. Aina kun tutkimus tehdään on sillä jokin tarkoitusperä jo valmiiksi, siksi tieteellisessä dokumentoinnissa tulisi aina olla joku joka varmistaa tutkimuksen, kaikki on pystyttävä todentamaan uudestaan. Siksi pelkästään yhden tutkimuksen tuloksille ei pitäisi antaa liikaa painoarvoa vaan se tulisi olla osana suurempaa kokonaisuutta. Tulosten tulisi myös viedä johonkin suuntaan ja niitä tulisi aina käyttää pienenä osana suurempaa suuntaa, eikä niin, että yksi tutkimus saa liian suurta roolia esimerkiksi pelaajapolussa. Tällä hetkellä kaikki tutkimukset tulevat ns. ulkopuolisilta tahoilta jotka ovat hyvin lyhyitä ja tarkkaan kohdennettuja tutkimuksia, useimmiten vain jollekin tietylle ryhmälle tai tasolle. Tällöin saadaan vain yksi näkökulma sekä otantaväli joka on useimmiten liian lyhyt. Tietenkään tämä ei ole tavatonta millään alalla. Tutkimuksen tilaaja haluaa saada nopeasti dataa, mutta varsinkin lajissa joka perustuu vapaaehtoiseen toimintaan sekä harrastuspohjaan, on tällaisella tutkimuksella usein liian kapeakatse, jotta sen avulla voitaisiin tehdä suurempia suunnanmuutoksia.

Siksi, juuri siksi, meillä tulisi olla yksi yhteinen taho joka myös kykenee teettämään tutkimuksia Suomessa. Palloliittohan olisi tällainen taho, mutta eipä ole juurikaan suurempaa ohjausta sieltä suunnalta tullut.

Se mitä haen tällä on tarkka tilastointi tietyistä asioita. Palloliittohan ei voi näitä laajoja tilastoja itse yksistään tehdä ja juuri siksi Palloliiton tulee valjastaa jokainen seura tekemään työtä yhteisen edun hyväksi. Tässä vaiheessa joku jo ihan varmasti älähtää, mutta tämä on helpompaa kuin ensiksi uskoisikaan, koska nyt tilastoijia on erittäin suuri määrä eikä kenellekkään jää yksistään liian suurta roolia. Ongelmana usein tulee tällaisissa tilastoinneissa se, että esimerkiksi kaikilla seuroilla ei ole mitään tilastointia. Itselleni on ihan käsittämätöntä, että ikäluokat eivät pidä kirjaa pelaajistaan ja heidän kehittymisestään. Jo pelkästään taitokisatulosten ylläpitäminen tulisi olla arkipäivää sekä itse taitokisojen järjestäminen aivan kaikille. Olen tullut liian usein mukaan uuden ikäluokan toimintaan mukaan, jossa esimerkiksi vastuuvalmentajalla ei ole tiedossa kuinka paljon pelaajia on mukana, millä tasolla kukin pelaa tai mitkä ovat pelaajien plussat ja miinukset - mitä ovat vahvuudet ja mitkä kehitettävät osa-alueet. Suomalaisen jalkapallokulttuurin tulisi lähteä kehittymään jo täältä, seurojen arkipäiväisestä toiminnasta ja siksi liiton tulisi tehdä ensimmäinen siirto jokaisen seuran ylläpitämän rekisterin perustamiseksi, tietokanta jokaisesta pelaajasta ja vuotuisesta kehityksestä. Kun jokainen vastuuvalmentaja pitäisi omista pelaajistaan kirjaa olisi helppo tietoa välittää eteenpäin ja samalla oppia lisää pelaajistaan. Valmennuspäällikölle jäisi tehtäväksi koordinoida nämä tiedot eteenpäin ja ylläpitää tietoa valmentajien asioista. Jokainen aloittava ja lopettava pelaaja täyttäisi osaltaan kaavakkeen joka olisi laadittu jo liiton toimesta.

Mikäli jokainen seura pitää tiettyjä asioita yllä, ei pitävien tilastojen saaminen ole kovinkaan vaikeaa. Kaiken lisäksi nämä auttavat itse seuraa erittäin paljon, koska pitkällä aikavälillä seurattuna voidaan seuran sisäisesti tehdä paljon päätöksiä ja parannuksia. Tilastojen tulisi olla aikaväleillä joissa saadaan tilastotietoa vuosikohtaisesti, lyhyenaikavälin, pitkä sekä erittäin pitkänaikavälin kehityksestä, esimerkiksi 3v, 5v ja 10v vuoden. Kaikki seuran sisäiset muutokset tulisi merkitä näihin vertailuihin, jotta voidaan tutkia jo nopeastikin muutoksia.

Tässä on tärkeää se, että mikäli joku vuosi tulee esimerkiksi tilastoihin piikki lopettaneiden tai aloittaneiden määrään, niin siitä ei saada tehdä liian suuria johtopäätöksiä vaan kaikkia suurempia päätöksiä on katsottava pidemmällä aikavälillä.

Nämä tilastot olisivat esimerkiksi:
Pelaajamäärät jokaisessa ikäluokassa, pelaajamäärät suhteutettuna kilpaileviin pallolajeihin.
Pelaajien lopettamisvuosi ja aloittamisvuosi.
Pelaajien lopettamisen syy, pelaajien aloittamisen syy.
Pelaajien seuravaihtojen syy.
Pelaajien keskimääräinen taso.
Pelaajien vaihtoehtoiset lajit ja niiden tapahtumamäärät keskimäärin kuukausitasolla.
Pelaajien taitokisatuloksien taso (taitokisatulokset ja piip testi).
Pelaajien urakehitys.
Pelaajien harjoitustapahtumien keskimääräinen määrä viikkotasolla.
Pelaajien pelitapahtumien keskimääräinen määrä viikkotasolla.
Pelaajien vanhempien ikäluokkien pelitapahtumien määrä kuukausitasolla.
Pelaajien vanhempien ikäluokkien harjoitustapahtumien määrä kuukausitasolla.
Pelaajia per seura ja taso maajoukkueessa.
Ikäluokan koko.
Ikäluokan vakituisten valmentajien määrä.
Ikäluokan valmentajien koulutustaso.
Seuran valmentajien määrä ja koulutustaso.
Kenttäolosuhteet jokaisena vuodenaikana.

Mitä tällaisella tilastoinnilla sitten voidaan saavuttaa? Kolmen, viiden ja kymmenen vuoden jälkeen voidaan sanoa onko esimerkiksi vaihtoehtoisesta lajista hyötyä vai ei? Onko tapahtumien määrällä hyötyä vai ei? Miksi pelaaja lopettaa tai mihin lajiin siirtyy? Merkitseekö taitokisatulos uraan tai harrastusvuosiin?

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana kuullut kuinka muutamaseura on julistanut suunnitelleensa  uutta pelaajapolkua. Tämä tietenkin on hyvä asia, mutta edelleen pelaajapolunrunko tulisi tulla kaikille seuroille Palloliitolta. Meillä tulisi olla selkeä ja samanlainen ajatusmaailma miten pelaajien tulisi edetä seuroissa eteenpäin. Tällä hetkellä Suomessa jokainen toimii ominpäin, jokainen koettaa tehdä asioita omasta mielestään hyvin, mutta juuri kukaan ei niitä tee oikeasti tarpeeksi hyvin. Tässäkin tapahtuu se sokeutuminen, eli kun katsotaan omaa erinomaisuutta tarpeeksi läheltä ei enää nähdä mitään enää kunnolla. Juuri siksi tarvitsemme tilastoja ja jonkun joka sanoo mitä tulee tehdä jotta kehitys jatkuu, sen jälkeen seuran tulee vain noudattaa polkua.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

On tärkeää että seurat tietävät mitä tehdään pelaajan missäkin kehityksen vaiheessa. Mitkä ovat 5v5 pelille tärkeät asiat, mitä täytyy pelaajan osata 5v5 pelaamisen ensimmäisenä vuotena, mitä tulee oppia ennenkuin pelaaja siirtyy 8v8 pelitapaan. Mitä tulee osata ja oppia ennenkuin pelaaja siirtyy 11v11 pelitapaan, jne…

Mielestäni tämä olisi yksi tärkeimpiä asioita. Tällä hetkellä olen nähnyt niin monen seuran painottavan erilaisia asioita ja näkee, että joukkueet ovat todella erilaisilla taitotasoilla liikenteessä. Omalle kohdalle on tullut useita seuraa vaihtavia pelaajia joiden taitotasot heittelevät todella paljon, koska aikaisemmassa seurassa ei olla painotettu tiettyjä asioita vaan on keskitytty aivan eri asioihin. Ongelmaksi tulee varsinkin se, mikäli pelaaja ei pääse oman henkilökohtaisen taitotasonsa takia mukaan uuteen ryhmään vaikka pelikäsitys ja monet muut olisivatkin kunnossa. Myös pelaajien tietotaso pelillisistä asioita on vajaavaista, koska niitä ei ole käsitelty useinkaan ollenkaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että moni potentiaalinen pelaaja pilataan sillä, että häneltä ei vaadita tarpeeksi tai oikeita asioita ja hänelle ei opeteta oikeita asioita oikeaan aikaan.

Mikäli verrataan eri kaupunkeja toisiinsa ei pelaajien taitotasossa voi tulla näin suuria eroja mikäli tekemisen taso/laatu ja tavoitteet olisivat oikealla tasolla. Yksinkertaisimmankin käsityksen mukaan sadasta pelaajasta tulee x% potentiaalisia pelaajia, mutta tällä hetkellä suhde on päälaellaan, osassa kaupunkeja taso heittelee todella paljon verrattuna toisiin. Kun suunnitelmallinen pelaajapolku aloitetaan heti ja vaatimuksia kasvatetaan oikeassa järjestyksessä saadaan aikaiseksi vuosi vuodelta laadukkaampaa tekemistä. Ohuenkin pelaajapolun ympärille saadaan luotua hyvää tekemistä, kun käytössä on kokemusta sekä tilastointia.

Nyt kun olen vieraillut seminaareissa tai yksittäisissä koulutuksissa, niin muutosta ei tähän ole ainakaan tulossa vaikka tämä olisi helpoimpia tapoja viedä asioita oikeasti eteenpäin. Päinvastoin, tuntuu että jopa enemmän sananvaltaa annetaan yksittäisille seuroille ja ihmisille seuroissa. Vaikka usein kiitelläänkin jotain yksittäistä henkilöä joka on tehnyt seurasta niinkin hyvän kuin se on, niin mielestäni nämä ovat vain yksittäisiä tapahtumia kokonaisuudessa, hetkellisiä asioita jotka ovat ohuen langan varassa. Liian usein näihin seuroihin tulee maineen takia pelaajia ulkopuolelta ja seuran oma tuotanto on vähäistä. Omalla tavallaan tämä näkyy nykykään myös yj joukkueiden runsautena, perinteiselle seuralle ei enää uskota olevan tarpeeksi kovaa kilpailullista asemaa jotta sillä pärjättäisiin. Tämä on mielestäni samalla loistava asia ja samalla hälyttävä tilanne. On tietenkin erittäin hyvä asia, että pelaajat pääsevät harjoittelemaan sekä pelaamaan omantasoisessa ryhmässä, mutta taas toisaalta tämä kertoo siitä, että joukkueissa kasvaa vähemmän kilpatason pelaajia, koska todellista kilpajoukkuetta ei saada aikaiseksi.

Vaikka Suomella on matkaa muihin maihin todella paljon on loppujen lopuksi kyse hyvin pienistä asioista. Me emme myöskään voi alkaa etsimään keinoja aina ulkomailta ja verrata itseämme toisiin jalkapallomaihin vaan meidän täytyy saada oma organisaatiomme ensin kuntoon, jotta a) emme menetä potentiaalisia pelaajia ja b) jossa itse tekemisen laatu on parempaa. Meidän oman tekemisen laatu lähtee eteenpäin aivan ensimmäisistä ikäluokista ja selkeä tilastointi sekä raportointi tulee olla mukana koko pelaajan harrastuksen ajan. Tätä täytyy pystyä katsomaan kriittisesti ja valmentajien tekemistä täytyy kyetä myös kyseenalaistamaan, kaikki mikä tuntuu hyvältä ei tarkoita että se olisi parasta mahdollista, vaan usein tarkoittaa aidan madaltamista.

Ja olenko tätä sanonut aivan suoraan? Kyllä olen. Esimerkiksi eräällä koulutuspäivällä meni uskoni moneen asiaan, koska se ei voinut millään vastata sitä mitä valmentajien tulisi oppia siellä. Tuntui, että se oli enemmänkin keskustelutuokio kuin valmennuskoulutus. Juuri tämä onkin mielestäni asia mihin tulisi puuttua. Liitto ja liiton koulutus toimii aivan niinkuin on aina toiminut, tuskin sitä on kukaan koskaan kyseenalaistanut. Itselleni työelämästä on tuttu käsitys, että joku sanoo miten asioiden tulee tehdä ja sen mukaan toimitaan. Jos minulle sanottaisiin, että mieti nyt itse miten tekisit ja kaikki yrityksemme työntekijät tekisivät samalla tavalla, niin olisi markkinat pian ihan uudenlaisessa valossa. Kaikissa menestyneissä yrityksissä on joku joka sanoo mitkä ovat raamit ja miten niissä toimitaan, liika valta yksittäiselle ihmiselle sekoittaa pakan aivan turhaan. Palloliiton tulee olla taho joka ne raamit asettaa ja niiden puitteissa jokaisen seuran tulee toimia.

-Snoopy-

[Pussikalja]

Tässä pelaajapolkuhommelissa mennään harhaan. Arvataan lahjakkuudet ja tumpataan ne hirveisiin harjotusmääriin ja sitten ei saavuteta juuri kuin korkeita rasitusvammamääriä ja drop out juuri kun pitäs olla massaa ja kilpailua kenestä tulee ja kenestä ei jalkapalloilija. Tilanne on outo.

Kenttiä on paljon. Samoin jalkapallo näkyy kaduilla, pelaajia on menossa ja tulossa treeneihin mutta missään ei näe pelailevia porukoita. Kaikki on järjestettyä.

Pitäs taas saada aikaiseksi pelaamisen kulttuuri. Lapset pelaamaan itse kun puhutaan alle 12 vanhoista. Ja siellä ohjatussa toiminnassa sitten pitäs antaa avaimet oppia ymmärtämää peliä ja tempo ja tapa harjoitella jolla kehittyy. Vähemmän määrää enemmän laatua ohjatusti. Käytännössä se tarkottaisi ohjattua pelaamista isolta osin ajatuksen kanssa jollain ihan muulla kuin jaloilla että sen pelin pääsisi omaksumaan jo aikana kun peliväline vaatii paljon huomiota. Ja tekutreenejä myös temmolla ja terävästi, yksinkertaisemmin ja tehokkaasti. Nyt myöhästytään vuosia pelin havainnoinnista ja pohja kehittyä jää heikoksi nyt, samoin pelaamisen tempo on kävelyä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

[sateentekijä]

Ruotsissa on yhdessä pallopiirissä juuri päätetty luopua piirijoukkueista ja sen sijaan kohdistaa resursseja suuremmalle pelaajamäärälle:
http://www.ut.se/sport/jag-har-vantat-pa-en-forandring-i-tio-ar/

Ajatuksena on pitää toiminta avoimena kaikille, jotta mahdollisimman moni pelaaja pysyisi mukana toiminnassa pidempään. Ei hullumpi ajatus kun tiedetään että tulevan huippupelaajan tunnistaminen ennen 16 ikävuotta on todella vaikeaa.

[Lenko]

Kaikki inhoavat lätkää. Suomalaisessa jääkiekossa oli kuitenkin hetki, kun vanhempien nuorisomaajoukkueiden menestys ja NHL ammattilaisten määrä romahti. Junnukiekossa oli tehty jotain väärin. Tähän reagoitiin ja valmennuksen suuntausta muutettiin. Muistaako joku, mitä oli vialla ja mitä muutettiin? Olisiko siinä muutoksessa ja nykyisessä lätkäkulttuurissa sittenkin myös jalkapallolle jokin opetus? Minä en nimittäin muista muuta kuin, että jotain tuollaista tapahtui. Lätkäkulttuuria en tunne muuten kuin, että niillä on nuuska huulessa ja missit tyttöystävinä.

[Timppa Lammas]

Ainakin se muutettiin, että "kaikki pelaa"-jutut heitettiin romukoppaan ja keskityttiin enemmän jalostamaan niitä lahjakkuuksia. Jääkiekon puolella valmennusosaaminen on ihan aidosti maailman huippuluokkaa ja valmentajia jopa viedään ulkomaille, toisin kuin jalkapallossa. Suomessa valmennuksen taso on valitettavan heikkoa.