Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Dad_of_the_year_2009]

Syy, miksi Suomessa ei ole pelaajia, jotka menisivät 1v1-tilanteissa vastustajista ohi, on selvä: junnuvalmentajien liiallinen tuloskeskeisyys. Kun junnupeleissä tarpeeksi monta kertaa haaston yritykset on palkittu karjumalla perään MIKSET SAATANA SYÖTTÄNYT, niin eipä siitä haastamisesta ole tullut tarpeeksi kokemusta pelitilanteissa. Tötsiä osataan kyllä kiertää.

Uutena junnuvalmentajana hiukan tuli ihmeltyä, miksi koko syksy vedettiin pelkkää 1v1:stä. E-kurssilla sitten selvisi, että sitä vedetään vielä monta vuotta. Turnauksissa muilla joukkueilla on pelipaikat ja kauhea huuto valmentajilta, meillä kaikki pelaa siellä missä tykkää, kunhan muistaa välillä hyökätä ja puolustaa. Penkiltä ei kesken pelin paljoa huudella ohjeita. Aika paljon on otettu takkiin sillä, ettei meillä ole kahta pakkia aina pallon alla, mutta kovasti haluan uskoa, että jossain vaiheessa päästään antamaan takaisin.

[rukkanen]

Uutena junnuvalmentajana hiukan tuli ihmeltyä, miksi koko syksy vedettiin pelkkää 1v1:stä. E-kurssilla sitten selvisi, että sitä vedetään vielä monta vuotta. Turnauksissa muilla joukkueilla on pelipaikat ja kauhea huuto valmentajilta, meillä kaikki pelaa siellä missä tykkää, kunhan muistaa välillä hyökätä ja puolustaa. Penkiltä ei kesken pelin paljoa huudella ohjeita. Aika paljon on otettu takkiin sillä, ettei meillä ole kahta pakkia aina pallon alla, mutta kovasti haluan uskoa, että jossain vaiheessa päästään antamaan takaisin.

Aika tutulta kuulostaa, nykyisen jengin alkutaival meni aika samoissa merkeissä. Boldatussa lienee syy siihen, miksi näitä pleikkarivalmentajia vielä on niin paljon: eiväthän ne useita vuosia jo toiminnassa mukana olleet välttämättä ole koulutustaan päivittäneet, ja yksittäisen valmentajan näkökulmasta tämä on ymmärrettävääkin, kun toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Jollakin tavalla kuitenkin seuroille tulisi saada työvälineitä, joiden avulla myös ne vuosikausia sitten kurssinsa käyneet valmentajat saataisiin motivoitua uudemman tiedon äärelle...

[zup]

Olin ehkä samassa tilaisuudessa. Paikka oli Hanasaari.

Jep, Hongan järjestämä tilaisuus Hanasaaressa.

[Snoopy]

Ei kai missään joukkueessa pelaajia pomputella pelistä toiseen eri paikoissa??

Kyllä kaikissa joukkueissa missä olen ollut vuosien saatossa mukana on jokaisella pelaajalla kaksi tai maksimissaan kolme pelipaikkaa. Yleisesti maalivahdit pelaavat lisäksi kahta kenttäpelipaikkaa.

Kyllä yleensä pelipaikat myös ovat lähellä toisiaan varsinkin 9v9 pelitavassa - D12 esimerkiksi.

-Toppari - KK
-KK - Laita
-Kärki - Laita
-Maalivahti - Pakki - Laita

Mielestäni tämä keskustelu liukuu nyt väärille urille. En näe varsinkaan tätä niin suurena ongelmana, jo senkin takia, että yhden pelipaikan pelaajia juniori iässä ei oikein voi olla tai pelaaja alkaa (käytännössä aina) oireilemaan siitä, että ei pääse pelaamaan useita paikkoja. Itse näen sen paljon suurempana ongelmana, että pelaajat eivät erikoistu näiden pelipaikkojen sisällä.

Omassa nykyisessä joukkueessa kaikki alakerran pelaajat ovat joukkueen pienimpiä - ketteriä ja nopeita pelaajia, joilla on todella hyvä itseluottamus pelaamiseen ja jotka pystyvät rakentamaan peliä aivan yhtä hyvin kuin perinteiset KK pelaajat, tämä toimii erittäin hyvin. Silti toivoisin yhtä isoa pelaajaa alakertaan selkeäksi katkojaksi, koska nyt käytännössä jokainen pallo pelataan vastustajan jalasta pois. Laitapelaajissa joukkueessa on kaksi isoa ja nopeaa kaveria, mutta tahtoisin tänne yhden pienen työmyyrän joka uskaltaisi tulla tarvittaessa sisälle selkeästi. Nyt palloja pelataan liiaksi laidasta sisään. Keskellä pelaa usein eniten kokoeroa omaavat pelaajat joka toimii tällä hetkellä hyvin, mutta kärjestä puuttuu selkeä maalintekijä joka omaisi luovuutta maalintekoon.

Vastaavanlaisia ongelmia on varmasti suurella osalla joukkueista. Hyvin samankaltaisia pelaajia on paljon ja se johtuu siitä, että harjoituksissa kaikki pyritään harjoittamaan samalla tavalla ja pelaamaan liian kurinalaisesti, jolloin luovuus katoaa. Enemmän tulisi antaa pelillisiä ja harjoituksellisia vapauksia pelaajille ja jopa usuttaaa, heitä harjoittelemaan omia mieliasioita - kehittymään siinä missä ovat hyviä jo entuudestaan.

-Snoopy-

[nozick]

Ei kai missään joukkueessa pelaajia pomputella pelistä toiseen eri paikoissa??

Kyllä pompotellaan ja jopa niin että pelin aikan joutuu pelaamaan montaa eri paikkaa. Ja näin siis toimii valtaosa jalkapallojoukkuesta.

Syynä tähän näkökulmaeroon lienee se, että puhumme nyt eri ikäisistä pelaajista? Vaikkapa 7-vuotiaat jalkapalloilijat pelaavat tyypillisesti vähän kaikkia mahdollisia pelipaikkoja. Ylipäänsä niin kauan kun käytössä on edestakaiset vaihdot, niin jo pelkästään vaihtojen pyörittäminen tarkoittaa helposti sitä, että osa pelaajista pelaa saman ottelun sisälläkin useilla eri pelipaikoilla. Vasta siirtyminen yhdensuuntaisiin vaihtoihin "pakottaa" kiinteämpii pelipaikkoihin.

Yksi ydinkysymys tässä pelipaikkakohtaisesta harjoittelusta käytävässä keskustelussa on juuri se, minkä ikäisenä tällaista erikoistumista pitäisi ryhtyä ajattelemaan.

[Snoopy]

No itse sanoisin, että kun siirrytään 9v9 peleihin ja pian siitä kokokentät peleihin, tulisi pelipaikkojen vakiintua enemmän, mutta kyllä 7v7 peleissä jo pelipaikat alkavat muodostua ja eihän 9v9 pelitapa tuo kuin kaksi lisäpelaajaa. Mutta kysymys on paljolti siitä, että missä vaiheessa pelaajat ovat kypsiä siihen, että he voivat alkaa miettiä pelipaikkakohtaisia asioita. Perusteissa on kuitenkin niin paljon tekemistä vielä pitkään isollakin kentällä.

EDIT: unohtui vielä laittaa, että 5v5 pelit ovat vielä niin leikki-ikää, että näissä ei todellakaan kannata edes puhua mistään pelipaikoista. 7v7 pelitavasta eteenpäin mennään sen mukaan mitä yksilö tarvitsee tai kykenee omaksumaan. D-ikä alkaa olemaan varmasti oikea paikka puhua edes oikeista pelipaikoista kunnolla, mutta yksilöllisesti aikaisemmin tai myöhemmin.

Malivahtien puolesta olen tässä puhunut jo vuosia, koska jo 10v maalivahteja aletaan koulimaan maalivahdeiksi ja tämähän on aivan liian aikaisin, näin pelaaja pilataan vaikka potentiaalia voisikin olla.
 
-Snoopy-

[rukkanen]

Mutta kysymys on paljolti siitä, että missä vaiheessa pelaajat ovat kypsiä siihen, että he voivat alkaa miettiä pelipaikkakohtaisia asioita. Perusteissa on kuitenkin niin paljon tekemistä vielä pitkään isollakin kentällä.

Eiväthän nämä kaksi ole toisensa poissulkevia asioita? Kyllä aika pienet junnut jo ymmärtävät, että hyökkäävä pelaaja pelaa eri tavalla kuin puolustava pelaaja. Eli samalla tavalla voi pelipaikkakohtaisia asioita opettaa alusta alkaen kuin yleisempiäkin asioita, kunhan vain tekee kaiken tämän lapsen omaksumiskyvyn puitteissa.

[Snoopy]

Eiväthän nämä kaksi ole toisensa poissulkevia asioita? Kyllä aika pienet junnut jo ymmärtävät, että hyökkäävä pelaaja pelaa eri tavalla kuin puolustava pelaaja. Eli samalla tavalla voi pelipaikkakohtaisia asioita opettaa alusta alkaen kuin yleisempiäkin asioita, kunhan vain tekee kaiken tämän lapsen omaksumiskyvyn puitteissa.

En vain usko, että tämän ikäinen lapsi voi vielä omaksua liian paljon pelikohtaista tietoa, kun suurin osa tekemisestä pitäisi keskittyä perusteisiin.

Mikäli nämä alle 10-vuotiaat opetettaisiin vain ja ainoastaan hyvin suppean opetus skaalan mukaan (peliasento, henkilökohtainen tekniikka, lyhyet syötöt, peruslaukaisu ja ketteryyden-motoriikkaa silmällä pitäen) ja jätettäisiin liian syvälle menevien oppien antaminen tulisi heistä paljon monipuolisempia pelaajia tulevaisuudessa.

Kun kausisuunnitelmaa tehdään tulisi se olla sitä yksinkertaisempi mitä nuoremmista puhutaan. Harjoituksissa tulisi olla erittäin paljon toistoa sen mukaan mitä oikeasti haetaan.

Käpan systeemissä pidän siitä, että se painottuu niin paljon yksilön omaan taitotasoon ja pelillisissä asioissa haetaan vain aluksi pelileveyttä ja (omaan silmään) yksinkertaista joukkuepelaamista. Näitä nuorien pelejä katsoessa muutamat valmentajat ainakin keskittyvät hyvin vain muutamiin asioihin minkä kautta peliä viedään eteenpäin.
Käytännössä muissa joukkueissa tehdään hyvin paljon kaikkea ja loppujen lopuksi mihinkään ei keskitytä kunnolla ja yksilön vaatimustaso tippuu, koska ryhmän keskiarvo on potentiaalia huonompi. Mutta nyt edelleen, näissä on tietenkin yksilöllisiä eroja, mutta 5v5 peleissä ei tulisi paneutua liikaa monimutkaisiin pelinrakenteluun vaan vain muutamaan yksinkertaiseen asiaan.

-Snoopy-

[MetsienMies]

Oma näkemykseni on :

- Maalivahdit.

- Laiturit.

- Keskuspuolustajat.

- Keskikentän keskusta.

- Viimeistelijät.

Näistä jokainen tarvitsee pelipaikka kohtaisia harjotteita. Se, että tänä päivänä kaikki pelaajat olisivat muka yleispelaajia on paskaa.

[Finte]

Se, että tänä päivänä kaikki pelaajat olisivat muka yleispelaajia on paskaa.

Samaa mieltä. Samoin ajatus siitä että yleispelaajan pitäisi olla pieni väkkärä tyyliin Xavi, Lahm menee mielestäni metsään. Myös Müller on monipuolinen (hänen dribblingtaitojaan voi tarkastella kirjoittamalla you tubeen Müller Ronaldo).

Kiinnostaisi tietää onko alle 10-vuotiaiden pelipaikattomuus totta myös huippujunioreissa (tyyliin KäPa ja HJK). Jos on niin Suomessa tehdään todellakin erilailla asioita kuin alueella jossa asustan Saksassa.

Eikös muuten pelikaverien näkökulmaan tutustumisen lisäksi olisi hyödyllistä kokea peli pelipaikan vastustajan näkökulmasta.

Modernit keskuspuolustajat ei todella ole mitään kömpelöitä hyökkäysten katkojia. Esimerkkinä vaikka Sergio Ramos joka upotti Bayernin ja pelasti Realin finaalissa viime keväänä.

[gv39]

Kaikista hienoista opeista riippumatta valtaosa pelaajista on jo nuoresta iästä alkaen hyökkäysorientoituneita ja puolustusorientoituneita.

Kaikilla varmasti kokemuksia siitä, että pakkiaivoinen hyökkääjä valuu puolustukseen vaikka joku naama punaisena huutaisi, että pysy ylhäällä ja se hyökkääjäaivoinen puolustajana pelaava on hyökkäyspäässä ylimpänä pelaajana kulmalipulla, jos pallo sattuu olemaan siellä (puhutaan siis 7vs7 tai 9vs9). 

Onko ko. yksipuolisuus este nousta huipulle? Onko puolustava pakki menetetty toivo jo junioriässä? Mitä viisaat valmennusopit sanovat siitä, että hyödynnetään ja hiotaan luontaista taipumusta vai lähteekö kaikki monipuolisuudesta?

Toisesta ketjusta bongattua, että hyökkääjällehän on vain etu mitä itsekkäämpi hän on jopa joukkueen kokonaisedun kustannuksella .

[Snoopy]

Ei yksipuolisuus voi olla ongelma, jos muuten perusteet ovat kunnossa, itselleni se ei ainakaan sitä ole ja toivon, ettei olisi muissakaan joukkueissa. Elämääni vain helpottaa yksilöt joukkueessa mikäli niitä on tarpeeksi ja monipuolisesti ja olen hyvilläni, jos joku pelaa tiettyä paikkaa sille ominaisella tavalla alitajuisesti. Se on edelleen valmentajan (yleistä) ongelma, että pelaajasta tehdään jotain mitä se ei ole tai vaaditaan asioita mihin hänestä ei ole. Mikäli pelaaja taas näkee itsensä aivan eri roolissa missä hän on oikeasti hyvä, niin tulee ongelmia ja näitä on valitettavan paljon, koska niin monet haluavat olla hyökkäyspään pelaajia vaikka heistä ei siihen ole, mutta tässäkin on taas vastassa kaksi näkemystä ja kumpi on oikea... ?

Mutta tarvitaanko sitä täytettä, eli perus pelaajaa? Tietenkin tarvitaan. Kasa yksilöitä ja jokainen omanlaisensa taiteilija aiheuttaa varmasti myös ongelmia, joten se kauhun tasapainon löytyminen olisi niin tärkeää. Lihakeitto kasviksilla ja höystettynä pippurilla, vai miten se nyt meni...

-Snoopy-

[koera]

Ei yksipuolisuus voi olla ongelma, jos muuten perusteet ovat kunnossa, itselleni se ei ainakaan sitä ole ja toivon, ettei olisi muissakaan joukkueissa.

Jos yksipuolisuudella tarkoitetaan puutteita jollain pelin osa-alueella, niin kyllä sen pitäisi herättää valmentajassa kysymyksiä siitä, opetetaanko asiat oikein, vai jätetäänkö oppiminen osin tai kokonaan satunnaisten tekijöiden varaan.

Se on edelleen valmentajan (yleistä) ongelma, että pelaajasta tehdään jotain mitä se ei ole tai vaaditaan asioita mihin hänestä ei ole. Mikäli pelaaja taas näkee itsensä aivan eri roolissa missä hän on oikeasti hyvä, niin tulee ongelmia ja näitä on valitettavan paljon, koska niin monet haluavat olla hyökkäyspään pelaajia vaikka heistä ei siihen ole, mutta tässäkin on taas vastassa kaksi näkemystä ja kumpi on oikea... ?

En keksi ainuttakaan perustaitoa, jota ei pystyttäisi opettamaan ajan kanssa. Tarvitaan tietysti paneutumista, taitoa ja valtavasti perusteellisuutta. Jos joku asia ei mene perille, niin se pitää osata pilkkoa pienempiin osiin. Kun osasuoritukset on saatu automatiotasolle, voidaan palata taas varsinaiseen asiaan. Kuinka moni suomalaisvalkku

a) ymmärtää esim. tekniset suoritukset riittävän yksityiskohtaisesti, että pystyy pilkkomaan ne osatekijöihin ja tunnistamaan missä kohtaa hankaluudet kulloinkin piilevät
b) osaa opettamisen jalon taidon niin, ettei opetettavalle synny oppimista häiritsevää stressiä, vaan opetustilanne on aina rento ja keskittynyt
c) suunnittelee harjoitukset järjestelmällisesti, sen hetkisen taitotason realistisesti huomioiden ja käyttää edistymisen seurantaan aikaa saadakseen suoraa palautetta oman tekemisensä toimivuudesta?

[Snoopy]

En nyt tarkoittanut ihan tuota ja olen kyllä myös eri mieltä..

Yksipuolisuus... Ei se nyt ole ihan sitä mitä tässä haetaan, nyt mennään helpoimman kautta. Ei yksipuolisuus ole mikään puute tässä asiayhteydessä, vaan esimerkiksi tapa mitä pelaaja peliltään hakee. gv39:n esitti kysymyksen, että onko yksipuolisuus este nousta huipulle. Ei, ei ole, koska yksipuolisuus (erikoistuminen voisi olla parempi?) on myös voimavara, keskittyä yhteen asiaan täysin eikä edes haluta olla mitään muuta. Tiedän yhden nuoren pelaajan joka haluaa olla juuri pakki, pelkästään pakki vaikka itse olen nähnyt potentiaalia paljon useammallekin pelipaikalle. Mutta mikäli hän haluaa sitä tehdä ja siihen harjaantua jonkin toisen asian tai pelipaikan kustannuksella niin silti se on minun mielestäni voimavara ja mahdollisuus.

Tähän toiseen lainaukseen sanoisin, että olen vahvasti eri mieltä. Ei kaikista tule kaikkea eikä jokaisesta voi tehdä mitä tahansa. Se on ihan turhaa jeesustelua, että kyllä osaava valmentaja voi... Ei voi. Monet ovat potentiaalisia ja monella on kykyä kehittää itseensä, mutta uskon monen näkeneen tilanteen jossa pelaajalla on vain kyky tehdä asiat paremmin kuin toisten. Se vain on siellä. Uskon myös, että pelaajat suuntautuvat alitajuisesti tekemään asioita, jotka ovat heille luontaisia. Oli kyse nyt koulusta tai harrastuksesta. Edes paras mahdollinen valmentaja ei kykene siirtämään tietoa kaikille, ei edes vaikka aikaa olisi yllin kyllin.

Periaatteessa kaikille on opetettavissa kaikki mitä jalkapalloon tarvitaan. Ei tämä laji ole äärettömän vaikea, tätä voi aika nopeastikin "pelata", mutta se jokin pieni asia tekee toisista parempia kuin toisista. Enkä tarkoita nyt kokonaisvaltaisesti vaan juuri hyvin yksityiskohtaisilla pelin osa-alueilla. Toiset vain tekevät maaleja enemmän kuin toiset, eikä siihen aina ole sen parempaa syytä. Toiset torjuvat vain paremmin, vaikka verrokkiryhmä olisi tehnyt töitä aivan samalla tavalla. Ihmiset suuntautuvat ja mielestä se valmentajan tulisi osata nähdä juuri tämä ja pyrkiä omalla tekemisellään kehittämään ja tukemaan juuri tätä.

Nyt näissä asioissa pitää mennä nyansseja halkomaan eikä lähteä yleistämään. Juuri yleistäminen ajaa keskustelua väärille urille ja tekee asioista taas tasapaksua massaa. Me tarvitsemme uusia suuntia ja ajatuksia miten kehittää juniori valmennusta ja siinä mielessä olen Mixun kanssa samaa mieltä, että me tarvitsemme yksilöitä jotka osaavat pelata joukkueena.

-Snoopy-

[Finte]

...Se on edelleen valmentajan (yleistä) ongelma, että pelaajasta tehdään jotain mitä se ei ole tai vaaditaan asioita mihin hänestä ei ole. Mikäli pelaaja taas näkee itsensä aivan eri roolissa missä hän on oikeasti hyvä, niin tulee ongelmia ja näitä on valitettavan paljon, koska niin monet haluavat olla hyökkäyspään pelaajia vaikka heistä ei siihen ole...

Tässä on tärkeä pointti juniorityöhön koskien erityisesti puolustajia. Hyvin monessa tapauksessa vanhempien junioreiden ja aikuisten puolustavat pelaajat ovat pelanneet nuorempana hyökkäävämmässä roolissa.

Jos heti pienestä pitäen "erikoistuu" romuluiseksi toppariksi ja erittäin "puolustavaksi" puolustajaksi voi se myöhemmin johtaa suuriin ongelmiin pallollisen tekemisen jälkeenjääneisyyden takia.

Tämä asia olisi tärkeä tiedostaa ja ehkä jopa sanallistaa tällaiselle luontaiselle puolustavalle pelaajalle. Mukavuusalueelta on tärkeä mennä välillä pois.

[Rafu10]

Defending? That's a mistery to Finnish football, from top to bottom. Simply put, Finnish teams, players and coaches (maybe Bana, is the only exception to the rule), don't have a clue how to defend zone, that's why they lose more than they win, they are defensively incompetent. There's nothing, football in this country is a desert of ideas and concepts, the results of both club and national teams, prove it.

[Stürmer]

Aamulehdessä tänään kahden aukeaman juttu palloilulajien pääsarjapelaajatuotannosta lajeittain (ilmeisesti) viime kauden perusteella.  Turku oli asukaslukuun suhteutettuna tuotteliain kaikki lajit yhteenlaskettuna (54), Helsinki taas korkeimmalla absoluuttisella määrällä (75) suhteellinen alisuoriutuja. Tampere hyvänä kolmosena (48), mutta räikeästi kendopainotteisena.  Ohessa erikseen jalkapallon jakauma, josta näkyy mm. Tampereen säälittävän ja naurettavan välimaastoon sijoittuva tilanne etenkin huomioituna Suomen ylivoimaisesti suurimman juniorimyllyn panos.  No, nythän tuo toki kabinetin kautta korjaantui ja ensi kauden jälkeen valtakunnassa kaikki hyvin...

[koera]

Pietarsaaren futiskulttuuri ja KäPan tekemisen meininki, niin alkaa tulla tulosta

[koera]

Periaatteessa kaikille on opetettavissa kaikki mitä jalkapalloon tarvitaan. Ei tämä laji ole äärettömän vaikea, tätä voi aika nopeastikin "pelata", mutta se jokin pieni asia tekee toisista parempia kuin toisista. Enkä tarkoita nyt kokonaisvaltaisesti vaan juuri hyvin yksityiskohtaisilla pelin osa-alueilla. Toiset vain tekevät maaleja enemmän kuin toiset, eikä siihen aina ole sen parempaa syytä. Toiset torjuvat vain paremmin, vaikka verrokkiryhmä olisi tehnyt töitä aivan samalla tavalla. Ihmiset suuntautuvat ja mielestä se valmentajan tulisi osata nähdä juuri tämä ja pyrkiä omalla tekemisellään kehittämään ja tukemaan juuri tätä.

Nyt pitäisi ensin erotella puhutaanko perustaidoista, vai jonkun taidon (vaikkapa pitkät syötöt) kehittämisestä huipputasolle. Perustaidot on kyvettävä opettamaan kaikille, siis aivan kaikille. Jos tämä ei meinaa luonnistua, niin vika on joko valmentajassa, liian heterogeenisessä ryhmässä, tai molemmissa. Niilläkin paikkakunnilla, jossa ei ole riittävästi futaajia tasoryhmiin jakamiseksi voi esim. porrastaa treenien alkua siten, että eniten hommassa apua tarvitsevat tulevat puolta tuntia aiemmin pienryhmässä tapahtuvaan intensiiviopetukseen. 

Sellaisella futaajalla, jolla on joku erityistaito kv-tasolla, mutta puutteita perustekemisessä (taito ml. ensimmäinen kosketus, kentän havainnointi, pelin lukeminen ja ennakointi, syöttövalikoima jne) ei tee nykyfutiksessa enää yhtään mitään. Mixun höpinä pelipaikkakohtaisesta erikoistumisesta on täyttä puuta heinää niin kauan kun valtaosalla pelaajista on puutteita perustekemisessä ihan liigatasoa myöten.

[Snoopy]

Koera hei! Lopeta nyt tuo jonninjoutava yleistäminen ja sanahelinät jotka ihan jokainen tietää.

Aivan niin kuin tuolla aikaisemmin sanoin, niin esimerkiksi näiden U-? maajoukkueiden peleissä näkyy, niin perustaidoissa on aivan hemmetisti tekemistä. Ensimmäinen kosketus on järjestää skeidaa, katsetta ei saada ylös ja syöttöjen kovuus ja tarkkuus on surkea. Ja niin kuin aikaisemmin sanoin, niin tämä näkyy tietenkin myös aikuisten maajoukkueessa, joten ihan vahvoilla ei olla. Itseäni harmittaa juuri tuo, että Unkari-Suomi maajoukkuepelissä nämä hehkutetut juniorit olivat niin paljon jäljessä perusteissa Unkari pelaajiin nähden. Ei voi luvat kovin hyvää aikuisten maajoukkuetta silmällä pitäen.

Mutta tämänhän me kaikki tiedämme. Suurin osa juniori valmennuksesta on aivan skeidaa ja valmentajat eivät osaa edes perusasioita opettaa. Mutta nyt kuitenkin tämä voitaisiin lopettaa.

Eli: Kaikille on periaatteessa mahdollisuus opettaa kaikki perustaidot. Lyhyesti ja ytimekkäästi, tämä on näin. Mutta meidän täytyy se osata opettaa ja tästä ollaan samaa mieltä. Tämä laji ei ole vaikea, muualla siitä tehdään taidetta ja meillä on tuohon vielä aikalailla matkaa. Monet ovat kuitenkin vain parempia kuin toiset, vaikka kuinka opettaisit heille samat asiat. Joku tekee maalit vain paremmin ja joku katkoo pallot vain useammin, vaikka kaikkiin käytettäisiin sama aika opettamiseen. Meidän tulee siis osata nähdä ne yksilöt, jalostaa heitä, luoda heille rajaton itseluottamus ja kyky luottaa itseensä, oli pelipaikka mikä tahansa.

Ihmisen keho ei tiedä mitä kukin on tekemässä, mieli ja aivot kertovat sen, mutta kehossa on valmius tiettyihin asioihin. Joku oppii kielet hyvin, toiselle matematiikka on yksinkertaista, joku on vain parempi rummuissa kuin toiset ja joku on mielettömän aerobinen. Joku taas oppii pelaamaan hyökkääjän paremmin kuin toinen ja joku on helvetin nopea laituri.

Eli: Löydä lahjakkuudet, älä tee pelaajasta jotain mitä se ei ole vaan anna sen löytää itsensä.

Tyhjät jonninjoutavuudet täyttävät keskustelun samalla harmaalla massalla ja siksi keskustelu ei mene eteenpäin, ei täällä, ei seuroissa, ei piirissä, ei missään päin Suomea.

-Snoopy-

[emilkostadinov]

Charlie Austin, Joey Barton, Jamie Vardy ja Jordi Alba. Kaikki pelaajia, jotka jonkin seuran huippupelaajakehityssysteemi on hylännyt. Kaikkien kohdalla syynä ”fyysisesti liian heikko tai liian pieni huippujalkapalloon”. Kaikki pudonneet pari porrasta alaspäin, mutta kuitenkin riittävän hyvään ympäristöön osoittaakseen arviot katastrofaalisen vääräksi. Kuinka monta charlieaustinia Suomen pelaajakehitys on heittänyt turvaverkottomaan kuoppaan kasvusta johtuvien fyysisten rajoitteiden takia?
- ote loistavasta artikkelista jalkapallolehdestä

Edelleen ELL-menestys juuri tällä kaudella johtaa Honka- tyyppiseen isojen pelaajien keräämiseen alueelta ja junnuvalmentajien erittäin lyhyen tähtäimen menestystarpeisiin ja hyväksynnän saavuttamiseen tavoitteellisten vanhempien ja seuran johdon silmissä..
Rovaniemelle tai Jeppikseen on huono kerätä miljoonan asukkaan alueelta niitä fyysisen kehityksen yläikkunnassa olevia sillä hetkellä nopeimpia ja vahvimpia pelaajia. Keskitytään olemassa olevan materiaalin kehittämiseen ja laajempi joukko altistuu hyvälle valmennukselle. Näyttää tulevan esiin aikuisiällä kun pikkujunnuissa jyllää pelaajia keräillyt seurat mutta menestyneet pelaajat tulevat selkeästi yksilöinä laajalta maantieteelliseltä alueelta.

[Stürmer]

Näyttää tulevan esiin aikuisiällä kun pikkujunnuissa jyllää pelaajia keräillyt seurat mutta menestyneet pelaajat tulevat selkeästi yksilöinä laajalta maantieteelliseltä alueelta.

Seuran, jonka parasta osaamista on poimia alueelta lupaavimpia junnuja omiin riveihinsä, ei välttämättä tarvitse panostaa yksilökehitykseen, kun menestystä junnuikäisten kilpasarjoissa tulee muutenkin.  Ja jos huonommin sattuu menemään, niin aina voi haalia uusia junnuja seuraavana vuonna.

Ilves ehkä tämäntyyppisen filosofian pahin edustaja, joka käyttää vielä suunnatonta vaikutusvaltaa piirin ja liitonkin pelaaja"kehityksessä" vetoamalla siihen, että vain kovat pelit kehittää ja meillähän on hei sattumalta seutukunnan ainoat BSM-joukkueet jne...  Pitkän tähtäimen tulokset puhuvat valitettavasti karua kieltään.  Määrä ei korvaa laatua.

[JayAi]

Ilves ehkä tämäntyyppisen filosofian pahin edustaja, joka käyttää vielä suunnatonta vaikutusvaltaa piirin ja liitonkin pelaaja"kehityksessä" vetoamalla siihen, että vain kovat pelit kehittää ja meillähän on hei sattumalta seutukunnan ainoat BSM-joukkueet jne...  Pitkän tähtäimen tulokset puhuvat valitettavasti karua kieltään.  Määrä ei korvaa laatua.

Kyllä itse näen että syytä Pirkanmaan tilanteessa on paljon muuallakin kuin Ilveksessä. Esim. TPV:llä on pl. muutama yksilö ikäluokkien taso selvästi laskussa. Tampereen naapurikuntien seuroista nyt sitten edes viitsi aloittaa. Nyt onneksi muutamia hyviä ideoita mm. Y-Ilveksen, PJK:n ja NoPS:n oma yhteinen taitokoulu. Tämä siis ainakin idean tasolla hyvä homma.

Jos nyt esim. katsoo niitä harvoja Pirkanmaan junioreita maajoukkueissa niin Tampereen seudulta ne on käytännössä tulleet Ilveksen/TPV:n kautta. Harva juniori on siis tullut näistä pienemmistä seuroista ja mielestäni se on huolestuttavaa, kun peilaa tätä asiaa vaikkapa PK-seutuun. Siellä HJK:n ja KäPa:n maajoukkuepojista useammat ovat tulleet jostain pienemmistä seuroista.

Esim. nyt uusimmasta mj-ikäluokasta 00:sta Pirkanmaalta 2 pelaajaa. Molemmat Ilveksestä ja molemmat Ilveksen kasvatteja. Kun taas katsoo muita mj-pelaajia, niin siellä on esim. HPS:stä, FC KoMu:sta lähtöisiä pelaajia, jne. Toki yksittäinen pelaaja ei sano mitään, mutta miksi siis Pirkanmaalla Ilveksen ja TPV:n taantuman lisäksi nämä pienetkin seurat ovat täysin metsässä? Esim. lainaamani kirjoittajan Y-Ilveksestä on tullut viime vuosina maajoukkueeseen kuinka monta pelaajaa? 1 eli Gullit Zolameso. Vai onko muita? Kysyn tätä vain sen takia että Y-Ilvekselläkin kuitenkin ikäluokat suhteellisen suuria ja ihmetystä herättää miksei näistä Pirkanmaan muista seuroista tule oikein yhtään pelaajia.

Ja ei, ainoaksi syyksi ei riitä se että "Ilves/TPV vie pelaajat". Mielestäni siis kaikkien seurojen pitää katsoa peiliin Pirkanmaalla ja miettiä mitä on tehty väärin. Nyt kun menee katsomaan vaikka jotain satunnaista ikäluokkaa ~12-vuotiaissa niin onhan se suurimmalla osalla pelaamisen perusteet tosi kaukana siitä mitä tuossa iässä pitäisi olla. Tuntuu että tämä "Ilves/TPV vs muut" asetelma on ennemmin oikeuttanut nämä pienemmät seurat vain pelaamaan tulosfudista ja sitten ihmetellään kun ei tule hyviä pelaajia.

[ZZlatan]

Vertailun vuoksi. Pirkanmaan maakunnassa on yli 500 000 asukasta, eikä edes Hämeenlinna kuulu maakuntaa, kuten kuuluu Tampereen piiriin. Islannissa on 328 000 asukasta ja yli 60 ammatti-&akatemiapelaajaa Euroopassa.

[gv39]

Viimeisimmässä Isurheilussa 14/2015 oli tähän ketjuun liittyvä artikkeli "peli rengit ja vangit". Että tiedätte kirjastoon marssi.

Sisäpiirissä ainakin näkyy ehkä kuuminta hotti tähän ketjuun ..
Suomen lahjakkain ikäluokka katosi futiskartalta:
Kolumni Satoja otteluita jalkapallon A-junioreissa valmentanut Eero Laurila pohtii, miten ylistetystä Hongan 1993-ikäluokasta ei tullut muita ammattilaisia kuin Tim Väyrynen ja Daniel O’Shaughnessy.