Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[defacto]

Snooby on asian ytimessä. Olen pohtinut tätä pitkään ja oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan tässä mennään pieleen. Dropoutteja tulee liikaa ja liian aikaisin. Pelajat eivät kehity koska tasoryhmiä ei tunnisteta ja suositaan liikaa samoja pelaajia. Lopputuloksena muutamalla pelaajalla mahdollisuudet kehittyä keskinkertaisesta valmennuksessa. Jatkan aiheesta muualla

[O182-74M]

Omien havaintojen mukaan ne ketkä treenaa eniten ohjatusti (joukkue/koulu/talenttitreenit) treenaa eniten myös omalla ajallaan. Joten sen puolesta en olisi huolissani. Kyllä se isompi ongelma on se, että isossa mittakaavassa lapset harjoittelee yksinkertaisesti aivan liian vähän - on se harjoittelu sitten omatoimista tai ohjattua. Ja trendi kuitenkin maailmalla on sen suuntainen, että isot akatemiat ovat lisänneet ohjatun harjoittelun määrää. Aina voidaan puhua höpöhöpöjuttuja jostain 12v 3 kertaa vkossa ohjattua treeniä siellä ja täällä. Todellisuudessa viestit akatemioiden toimijoiden tai akatemioissa vierrailleiden suusta kuultuna kertoo ihan eri määristä.

En tiedä missä Akatemioissa olet ollut viikon tai kahden ajan ajan katsomassa.
Voin kyllä vuosien kokemuksella kertoa, että joissain Akatemioissa treenataan myös (8-15v.) 2-4 kertaa viikossa + peli.
Suomessa on junioreilla liikaa tapahtumia aamu,koulu,ilta,talentti,piiri,maajoukkue,, ym.
 Ja näissä eri paikkojen treeneissä valmentajat valmentavat eri Systeemeillä.
Ja jokainen valmentaja luulee olevansa se paras ja hauskin.
Pojat menevät vähemmästäkin sekaisin ja siihen liika treenaus päälle niin lopettaminen on valmis 16 vuotiaana.
Lapsi ei tiedä koska on ylirasittunut vaan vanhempien ja valmentajien pitäisi tiedostaa ja huomata asiat.
Ennen kuin tulee loppuun palaminen ja lopetus.
Olen nähnyt ja kuullut rasitus murtumisista lonkissa ja alaselässä. Mistä moiset voivat johtua.
Voisiko syy olla nuorempana väkisin polvikipujen kanssa pelaamisesta. Jotka ontuessaan johtavat e.m.
Syy väärin treenamisessa ja liian paljon liian aikaisin.

Antakaa pelaaville nuorille vapaa aikaa enemmän, niin into säilyy vielä 16v.

[nozick]

En tiedä missä Akatemioissa olet ollut viikon tai kahden ajan ajan katsomassa.
Voin kyllä vuosien kokemuksella kertoa, että joissain Akatemioissa treenataan myös (8-15v.) 2-4 kertaa viikossa + peli.

Ei näitä tarvitse arvailla, kun ihan faktatkin on verkosta löydettävissä. Esim. enlantilaisten jalkapalloakatemioiden toiminta on tarkkaan säädeltyä ja minimiharjoitusmäärät löytyy dokumentoituna verkosta. Esim. ykköskategorian akatemioiden pelaajien tulee saada 12-16 vuoden ikäisenä viikottaista ohjattua valmennusta 10 tuntia viikossa nuoremmassa päässä ja 12 tuntia vanhemmassa. Nämä ovat siis minimitasoja, enemmänkin saa treenata. 12 tunnin harjoitusmäärä ei tule kasaan 2-4 kertaa viikossa treenaamalla, vaan käytännössä harjoituksia lienee joka päivä.

Alle 12 vuotiaat harjoittelevat itse akatemioissa vähemmän, vain 4-8 tuntia viikossa, mutta nämä pelaajat osallistuvat tyypillisesti ohjattuun jalkapallotoimintaan jossain muualla. Englannissahan on paljon erilaisia koulujen ja kaupunkien joukkueita joissa nämä pelaajat pelaavat ja harjoittelevat niinä päivinä kun eivät ole jalkapalloakatemian toiminnassa mukana.

[Snoopy]

En tiedä missä Akatemioissa olet ollut viikon tai kahden ajan ajan katsomassa.
Voin kyllä vuosien kokemuksella kertoa, että joissain Akatemioissa treenataan myös (8-15v.) 2-4 kertaa viikossa + peli.
Suomessa on junioreilla liikaa tapahtumia aamu,koulu,ilta,talentti,piiri,maajoukkue,, ym.
 Ja näissä eri paikkojen treeneissä valmentajat valmentavat eri Systeemeillä.
Ja jokainen valmentaja luulee olevansa se paras ja hauskin.
Pojat menevät vähemmästäkin sekaisin ja siihen liika treenaus päälle niin lopettaminen on valmis 16 vuotiaana.
Lapsi ei tiedä koska on ylirasittunut vaan vanhempien ja valmentajien pitäisi tiedostaa ja huomata asiat.
Ennen kuin tulee loppuun palaminen ja lopetus.
Olen nähnyt ja kuullut rasitus murtumisista lonkissa ja alaselässä. Mistä moiset voivat johtua.
Voisiko syy olla nuorempana väkisin polvikipujen kanssa pelaamisesta. Jotka ontuessaan johtavat e.m.
Syy väärin treenamisessa ja liian paljon liian aikaisin.

Antakaa pelaaville nuorille vapaa aikaa enemmän, niin into säilyy vielä 16v

Itse tahtoisin ihan mielenkiinnosta kuulla, että mistä akatemioista sinulla on vuosien kokemus? Siis oikeasti, jos jollain on parempaa tietoa kuin mitä yleisesti jaetaan, niin tietenkin itse tahtoisin kuulla siitä. Olen koettanut olla mukana mahdollisimman usein niissä tapahtumissa missä ulkomaiset ammattivalmentajat puhuvat juniorijalkapallosta ja yhdessäkään niistä ei olla otettu puheeksi sitä, että pelaajat harjoittelisivat liikaa, painvastoin.

Ei esimerkiksi SHA:n tavoiteajat ole mitenkään heidän omaa tulkintaa vaan perustuu juuri siihen mitä ulkomailla tehdään. Suomessa ei kyllä harjoitella liian paljon, eikä rasitusvammat johdu todellakaan liian suurista harjoitusmääristä. Nuorilla rasitusvammoja on aivan yhtälailla kaikissa lajeissa, se ei kohdistu mihinkään yhteen. Samalla tavalla niitä tulee mikäli harrastaa vain omatoimista urheilua omalla vapaa-ajalla. On aivan liian helppoa vetää mutkat suoriksi ja tehdä helppoja johtopäätöksiä.

-Snoopy-

[O182-74M]

Ok, vaikka näin, muunneltua tietoa
Ma 2h, ti 8h, ke vapaa, to 2h, pe 2h, la 60-90 min peli, su vapaa
Treeneissä  45 min helppo fyysinen osuus 45 min teema treeni, 30 min loppupeli, ei todellakaan kova tempo, loppupelissä ok.
Ti sisältää kaksi pientä treeniä, loppu ruokailua ja nettiä.
Tulee kyllä mainitsemasi tunnit. OK ja ylikin.
Eli ei liikkumista aamu paikalta kouluun, koulusta kotiin, meno treeneihin, treeneistä kotiin. Joku jopa bussilla!

Jää aikaa muuhunkin kuin treeneistä toiseen tulemista ja menemistä.
Ja kaksi päivää täyttä lepoa. Ja aikaa omiin harrastuksiin esim, kavereiden kanssa vapaaseen pelaamiseen ja potkimiseen.
Vapaata, !   ettei koko ajan tötsien kiertoa ja joku huuda koko ajan perseen takana ja kerro miksei sinusta tule ammattilaista.

Ei tarvitse olla nero huomatakseen asioita. Jos pelaat ja onnut polveasi puolivuotta kasvuikäsenä.
Seuraus tulee hetken päästä ylemmäs joko lonkkaan tai alaselkään.
Lääkäriksi en tämän enempää rupea, mutta maalaisjärki riittää.

[Snoopy]

Ok, vaikka näin, muunneltua tietoa
Ma 2h, ti 8h, ke vapaa, to 2h, pe 2h, la 60-90 min peli, su vapaa
Treeneissä  45 min helppo fyysinen osuus 45 min teema treeni, 30 min loppupeli, ei todellakaan kova tempo, loppupelissä ok.
Ti sisältää kaksi pientä treeniä, loppu ruokailua ja nettiä.
Tulee kyllä mainitsemasi tunnit. OK ja ylikin.
Eli ei liikkumista aamu paikalta kouluun, koulusta kotiin, meno treeneihin, treeneistä kotiin. Joku jopa bussilla!

Jää aikaa muuhunkin kuin treeneistä toiseen tulemista ja menemistä.
Ja kaksi päivää täyttä lepoa. Ja aikaa omiin harrastuksiin esim, kavereiden kanssa vapaaseen pelaamiseen ja potkimiseen.
Vapaata, !   ettei koko ajan tötsien kiertoa ja joku huuda koko ajan perseen takana ja kerro miksei sinusta tule ammattilaista.

Ei tarvitse olla nero huomatakseen asioita. Jos pelaat ja onnut polveasi puolivuotta kasvuikäsenä.
Seuraus tulee hetken päästä ylemmäs joko lonkkaan tai alaselkään.
Lääkäriksi en tämän enempää rupea, mutta maalaisjärki riittää.

Ei tämä toimi näin. Nyt kun mennään ns. maalaisjärjellä niin saadaan aikaiseksi juuri tällaista höpöhöpö juttuja...

Nyt kyllä täytyy sanoa, etten usko sinun olevan nuorten kanssa tekemisissä vaan mennään jälleen tuonne kentänlaidalle josta löytyy ne kaikki tietävät henkilöt.. Itse odottelen SHA:n kanssa yhteystyössä tehtyä pelaajatutkimusta koskien juuri loukkaantumisia. Näihin kun saadaan verrokkilajit niin en usko, että meillä on mitään hätää näiden kanssa.

Tätä lepoa korostetaan aivan liikaa, koska se ei ole mikään ongelma. Ei meidän juniorit harjoittele liikaa, he saisivat harjoitella entistä enemmän. Suurempi ongelma on juuri siinä, että kokonaisliikunnan määrä on laskenut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana jatkuvasti mikä myös osaltaan aiheuttaa enemmän loukkaantumisia, mutta ei minulla ole näiden vuosien saatossa ollut yhtään enempää loukkaantumisia kun vertaan vuosia keskenään. Tunnen myös hyvin paljon nuoria juuri jääkiekonpuolelta, koska olen koettanut pitää heitä mukana jalkapallossa mahdollisimman paljon ja edelleen enemmän loukkaantumisia tulee juuri sen kautta. Moni edellisen joukkueen pojista myös harrastaa voimistelua, koska tuo laji oli oheislajina meillä ja pojat innostuivat siitä, edelleen enemmän loukkaantumisia sieltä puolelta. Näissä molemmissa on aivan eri mittakaavassa harjoittelumäärät ja näiden lisäksi pojat vielä treenaavaat ikäluokkansa ykkösryhmässä jalkapalloa. Tälläkin hetkellä omassa ryhmässä on kaksi pitkäaikaisloukkaantumista, jotka molemmat tulleet ihan muualta kuin jalkapallosta.

Jalkapallo on erittäin hyvä laji sen takia, että sen kanssa tehdään paljon eri rytmisiä liikeratoja. Samalla pelinaikana syke nousee ja laskee usein eikä peli mene missään vaiheessa liikaa kestävyyden puolelle vaikka pelaajat puhki ovatkin, mutta rasitus ei ole monotoonista lihasten repimistä. Tämä lajina edesauttaa kehon kehitystä ja suurimmat loukkaantumiset tulevat juuri liian kovista kontakteista, samalla tavalla kuin jääkiekossa. Voimistelussa taas loukkaantumiset tapahtuvat suuren voiman ja nopeiden liikkeiden takia, voimistelu kuormittaa jäseniä moninkertaisesti verrattuna palloilupeleihin ja tämä on yksi syy miksi voimistelussa joudutaan niin paljon hakemaan notkeutta. Tietenkin sen takia, että liikkeet voidaan tehdä, mutta myös siksi, että ne kestävät kovia iskuja suuressa vauhdissa.

-Snoopy-

[O182-74M]

Ihan miten vaan haluatte uskoa.
Olen ollut valmentamassa kahta juniori ikäluokkaa suomenmittapuun mukaan huipulle.
Pelannut itse suomen sarjoissa huipulla.
Nähnyt miten Suomessa toimitaan junioreissa ja aikuisissa.

Nyt olen nähnyt miten ulkomailla nuorissa toimitaan.
Ei tarvita muita lajeja tullakseen jalkapalloilijaksi, mutta ei kai haittaakaan ole.
Valitkaa ne pelaajat jotka ovat luonteeltaan peräksiantamattomia oppimishaluisia ja perhe tukemassa lapsensa harrastusta, jos mahdollista.
Sanoin Kyöstille, että tärkein asia on pelaajan tahtotaso ja luonne.
Miten mittaatte näitä asioita?
Suomi vasta opettelee asioita ja tekee tilastoja. Toiset ovat tehneet niitä jo 50 vuotta.




Miksi Suomi taistelee tasapäin 12-16v. Suomessa otetaan kaikki irti jo näinä vuosina.
Missä nyt ollaan, niin tämän ikäisinä 12-16 valmistellaan pelaajia tulevaisuuteen. Ja etsitään oikeat tyypit.
Eikä revitä irti kaikkea pojista. Tämän 16 ikävuoden jälkeen alkaa vasta se tosi harjoittelu mitä Suomessa on tehty jo vaippaikäisille. Ja revitty irti fyysisesti raakileista ja mentaalisesti opettamattomista pojista kaikki irti.
SH on 30 vuoden päästä vieläkin jäljessä. Vaikka hyvää työtä tekeekin Suomalaisten eteen.

Litmanenkin taisi kertoa milloin aloitti tosissaan treenaamaan!

[Snoopy]

Nyt olen nähnyt miten ulkomailla nuorissa toimitaan.

Ihan oikeasti, kerro nyt hieman tuosta ulkomaisesta ja missä olet ollut mukana. Kai tuo nyt olisi oikeasti ihan relevantti näkökulma?

-Snoopy-

[Kaihlamo]

Ihan oikeasti, kerro nyt hieman tuosta ulkomaisesta ja missä olet ollut mukana. Kai tuo nyt olisi oikeasti ihan relevantti näkökulma?

-Snoopy-

Keskiosasta Englantia löytyy kyseinen akatemia.

[Snoopy]

Keskiosasta Englantia löytyy kyseinen akatemia.

Jaa.. No eihän siinä sitten mitään, hyvä jos löytyy, mutta kyllä itse edelleen tahtoisin kuulla jotain ihan konkreettista.

Siis itse olen aina ollut sitä mieltä, että asioista tulisi keskutella monipuolisesti eikä vain niin, että kerrotaan jotain epämääräistä. Täälläkin kuitenkin on paljon valmentajia jotka ottavat useistakin keskuteluista koppia omaan tekemiseen. Vaikka itse ajattelisinkin asioista eri tavalla niin se ei tarkoita etteikö joku löytäisi siitä juonta, siksi keskustelu on aina kannattavaa...

-Snoopy-

[nozick]

Litmanenkin taisi kertoa milloin aloitti tosissaan treenaamaan!

Kyllä kertoi. Tosissaan treenaaminen alkoi vasta 14 vuotiaana. Tosin sitä ennenkin Litmasen päivittäinen treeniohjelma piti saman haastattelun mukaan sisällään 2-4 eri treenit päivässä. Mukana oli siis harjoittelua ja pelaamista kolmessa eri jalkapallojoukkueessa ja lisäksi jääkiekko. 15-vuotiaana Litmanen harjoitteli ja pelasi Lahden Reippaan miesten joukkueen mukana.

Litmanen ei siis ole esimerkki siitä, miten vähäisellä ohjatulla toiminnalla päästään huipulle, vaan esimerkki siitä, että huipulle pääseminen vaatii aivan järjettömän määrän nimenomaan ohjattua joukkueharjoittelua.

Toki Litmanen vietti sitten ne harvat vapaa-ajat mitä joukkueharjoittelulta jäi omatoimisen harjoittelun parissa.

[Kaihlamo]

Harjoittelu-leposuhde tai harjoittelumäärät kai nyt ainakin on sellainen keskustelun aihe, jossa ei Litmanen-korttia kannata nostaa vähemmän harjoittelun puolesta. Noin ylipäätään puhuisin tällä hetkellä siitä enemmän paljonko pitäisi yhteensä harjoitella kuin siitä miten se harjoittelu pitäisi määrällisesti jakaa esim. ohjatun ja omatoimisen välillä. Fakta kuitenkin on se, että lapset isossa kuvassa harjoittelee määrällisesti jo aivan liian vähän. Ja jos kokemukset on osoittanut, että enempi ohjattu lisää tällä hetkellä myös omatoimisen määrää niin itse en ainakaan ala harjoitusmääriä laskemaan.

Numerokirjain-yhdistelmän kanssa on tullut useasti keskusteltua kasvotusten ja jutuissa löytyy aina loppujen lopuksi joku pieni mutta, joka muuttaa sen alkuperäisen kärjistetyn mielipiteen sisältöä aika paljon. Esim. harjoittelun osalta kannattaa puhua suoraan tunneista ja minuuteista eikä siis kerroista. 8x1 on yhtä paljon kuin 4x2 ja melkein yhtä paljon kuin 6x1,5

[O182-74M]

Päättäjät hakevat aina maailmalta niitä asioita, jotka tukevat heidän mieltymyksiään ja vahvistavat  heidän sanomisiaan ja näkemyksiään.
Totta on, että kaikille pelaajille eivät samat lait toimi.
Tärkeää on antaa vapaa päiviä nuorille pelaajan aluille.
Eikä istuttaa heitä bussissa tai vanhempien autoissa 6.50 menossa aamutreeneihin.
Sieltä kouluun ja iltapäivällä taas treeneihin ja (hyvässä lykyssä vielä piirijoukkueen treenit 21.00.)
Jos joku pelaaja haluaa treenata enenmän menköön sitten omalla ajallaan. Vapaasti ei ohjatusti.
Muuan joukkue (napapiirin alapuolella olevasta kaupungista)2000 syntyneitä ovat treenanneet kohtuu paljon joukkueen mukana ja yksikseen ja käyneet kaikki kissan ristiäiset läpi tähän astisella urallaan
Onko kehitys poikinut maajoukkue kutsuja näille pojille?
(Ei minusta välttämättä mikään paras mittari pelaajan osaamiselle.)
Uskon kyllä, että teille lukijoille on. Siksi kysyn asiaa.
Hankkikaa joukkueisiinne fysiikka valmentaja ja kuntovalmentaja joka pitää huolta testauksesta ja niiden analysoimisista ja on koko ajan mukana seuraamassa poikia treeneissä.
Tämä vaatii että hankitte seurantalaitteet pojille treeneihin. Jotka antavat rasituksesta koko ajan dataa kuntovalmentajalle treenin aikana.
Panostakaa näihin herroihin ja laitteisiin niin alkaa treenaamiseen tulla järkeä.
Ottakaa mielummin ulkopuolinen, ei kenenkään mukavaa tuttua tai muuten vain johdateltavissa olevaa.😜

Kyllä Suomalaiset valmentajat tekevät hyväätyötä pallon kanssa ja taktisellakin puolella, mutta se rasitus ja levon suhde😕

[Snoopy]

Hyvin usein huudetaan valmennuksen laadulle ja varsinkin valmentajien laadun suuntaan, suurimmassa osassa tämä onkin yksi suurimpia tekijöitä miksi nuori ei kehity. Itse tahtoisin kuitenkin myös nostaa esille sen, että harjoitusten laadun tekevät myös pelaajat. Heille tulisi opettaa mitä tarkoittaa laadukas harjoittelu, miten he itse tekevät siitä laadukkaan.

Määrä ei korvaa laatua, se tuntuu usein valmentajilta unohtuvan. Koetetaan junnata jotain tiettyä asiaa ja annetaan painoarvoa jollekin asialle todella paljon, vaikka paras terä harjoittelusta menee ohi liian pitkillä harjoituksilla. Siksi, onkin tärkeää, että harjoituksia on tarpeeksi usein eikä niin, että harjoitellaan kaksi – kolme kertaa pitkään, vaan mieluimmin neljä kertaa kohtuullisesti. Olen itse tehnyt jo vuosia tehopäiviä, joissa aamuisin harjoitellaan, keskipäivällä lounastetaan joukkueena sekä levätään ja iltapäivällä pelataan. Mikäli tuossa oli kaksi puhdasta harjoitusta tulisi keskittymisen kanssa erittäin paljon ongelmia eikä suorituksia tehtäisi oikein, laatu kärsisi ja oppiminen jäisi vähäiseksi.
Itse olen ollut aina hyvin monessa lajissa mukana ja vieläkin treenaan aktiivisesti useaa lajia futis valmennuksen ohella. Kaikkiin lajeihin kuuluu aivan samat muutamat lait; teet töitä kehittyäksesi, mutta ennenkaikkea teet harjoitukset kunnolla. Kuulostaa varmasti äkkiseltään oudolta edes koettaa rinnastaa jalkapalloa, golfia saati bodausta. Näissä kaikissa (niin kuin aivan kaikissa urheilulajiessa) on kuitenkin todella paljon yhdistäviä tekijöitä. Keho ei tiedä mitä olet tekemässä, sillä ei ole mitään hajuakaan, vain ja ainoastaan aivosi kykenevät tulkitsemaan tekemäsi asian, lihaksesi toistavat niille suunniteltua toistoa lihaksen toiminnan rajoissa.

Teet sitten mitä tahansa, niin on tärkeää tehdä toistot kunnolla ja oikein. Pelkkä potkiminen seinään ei tee kenestäkään maailman parasta laukojaa, vain ja ainoastaan niin, että tekee 25 erinomaista toistoa, kuin että laukoisi 100 sinnepäin tehtyä. Vaikka laukoisit 25 erinomaista ja jatkaisit sen jälkeen tehden 75 sinnepäin tehtyä laukausta, saat vain aikaiseksi negatiivista oppimista. Miksi? Koska kyse on lihasten ärsykkeistä. Lihakset eivät tiedä mitä olet tekemässä, ne tekevät vain vaadittua toistoa. Kaikki toistot jotka tehdään oikein ja hyvin, vievät rytmitystä ja lihasten kehittymistä eteenpäin. Kaikki toistot mitkä teet keskittymättä ja huonosti vaikeuttavat rytmittymisen oppimista, ärsykkeestä tulee vääränlainen, negatiivinen. Golfin puolella puhutaan kori per harjoitusmäärästä ja se pitää hyvin paikkansa. Liian pitkälle vietyjen harjoitusten anti aiheuttaa kaikissa lajeissa ongelmia, koska mieli ja keho ovat yhtä. Harjoitus on nautinnollinen ja opettavainen, kun se tehdään oikealla mielellä, kun siihen keskittyy ja kun siitä saa irti oppimisen. Salilla (oli kyse sitten bodaus tai tarkoituksena kohottaa kuntoa) käyneet tietävät hyvin 45minuutin harjoitus suosituksen, päälihasten kuormittamisen ja oheislihasten treenit, maltillinen määrä toistoja, mutta mukaan on saatava myös erilaisia ärsykepäiviä, jolloin lihaksia stimuloidaan, sekä puhtaita voimapäiviä.

Jalkapallossa tulisi olla myös näitä kehonrakentajien ”voimapäiviä”. Jotta lihakset stimuloituisivat oikein, tulisi niitä välillä rääkätä todella paljon. Tästä syystä teen paljon ns. tempoharjoituksia, joissa n. 30minuutin ajan lihaksia rääkätään paljon. Osa harjoituksista tulisi olla puhtaasti rääkkipäiviä, jolloin lihaksien äärirajoille vieminen edesauttaisi niiden kehitystä.

Jalkapallo ei ole vain se mitä siinä näkee päältäpäin, se on sisältään niin paljon enemmän. Juuri tämä tulisi saada pilkottua pienempiin osiin. Joukkuelajina tulisi ymmärtää, että joukkueen sisällä on yksilöitä ja heidän kehittäminen on tärkeää joukkuelajin ehdoilla. Kaikki harjoittelu on saatava paremmin kohdennettua ja pelaajien on ymmärrettävä miksi harjoituksissa ollaan. Et voi opastaa ketään jatkuvasti kädestä pitäen vaan pelaajan täytyy itse ymmärtää miksi mikäkin toisto tehdään näin ja miten se toiston tekemiseen asennoidutaan. Nämä ”harjoitellaan kahdesti neljä tuntia viikossa” jutut kertovat hyvin paljon siitä miten ei kyetä näkemään sinne syvemmälle. Pelaaja pystyy keskittymään harjoituksiin sen hyvin rajallisen ajan, oli kyse sitten mistä tahansa lajista. Vertaus toimii myös työelämään sekä koulunpenkille. Ainoa asia jalkapallossa mihin pelaaja pystyy keskittymään pidemmän aikaa kuin 30-45minuuttia on itse peli, koska peli on monipuolista tekemistä ja ärsykkeitä tulee useita erilaisia koko keholle. Kun jatkaa salilla yli tuon 45 minuuttia, alkaa aika käymään kehoasi vastaan. Lihaksien kyky supistua ja laajentua heikkenee, maitohappojen määrä per lihas alkavat viemään treenintehoa eikä lihakselle enää saada tarpeeksi energiaa toimiakseen. Vaikka keskittäisit tuon ajan jälkeen toistoja toiselle lihasryhmälle, tekee aika tehtäväänsä ja häviät tehoissa enemmän ja enemmän. Kyse on siitä, että kohdennettuna toistoja keho kuluttaa omia voimavarojaan enemmän. Golfin puolella pyritään karsimaan virhetoistojen määrää mahdollisimman pieneksi, jotta lihasärsykkeet stimuloituisivat vain onnistuneista suorituksista. Lihasten väsyessä alkaa epäonnistuneiden toistojen määrä kasvamaan, jolloin lihakset alkavat saamaan vääriä ärsykkeitä.

Olen tässä vuosien saatossa pyrkinyt hakemaan tietoa mahdollisimman usealta kantilta ja ollut useiden eri lajien valmentajien kanssa tekemisessä ja aivan jokapuolella enemmänkin pyritään himmaamaan toistojen määrää kuin vain takomaan niitä niin paljon kuin jaksaa. Nythän kyse ei ole siitä, että eikö futarille voisi tulla täyteen tuo maaginen 10 000 tunnin raja, aivan samaa ajatusmaailmaa käytetään myös golfin puolella. Siellä puhutaan 5000 lyönnin rajoista, jolloin pelaa siirtyy aina askeleen eteenpäin ja pitkälti tuo vastaa juniorin harjoitusvuosissa samaa kuin meillä 10 000 tunnissa.

Nyt haen sitä takaa, että kaikkien valmentajien tulisi ymmärtää myös se, että pelaajalle on suurempi etu tehdä asioita usein ja pienemmissä määrissä kuin vähemmän ja toistoja paljon kerralla. Oikein opittuna ja maltillisesti tehtynä rytmitys ja lihasten stimulointi sisäistetään oikein ja syntyy oppimista.

Ei harjoituksista tule tehdä silti mitään alle tunnin mittaisia. Itse olen kolmen kahden tunnin treenin kannalla nykyisen puolentoista tunnin mittaisen sijasta. Harjoitukset tulee vain suunnitella oikein. Niissä tulee olla tekniikka osio, joka on puhtaasti yksilötreenausta (parin kanssa tai yksin) , niissä tulee olla tempo-osio (pienpeli) ja niissä tulee olla teemaosio (esim. maalinteko ja/tai puolustaminen) sekä tietenkin peli. Kun nämä kaikki jaksotetaan oikein, syntyy monipuolinen harjoitus jossa jokainen osa-alue kuormittuu oikein. Harjoitukset tulisi pitää sisällään aina rytmitystä, pelinlukua ja kestävyyttä. Olen usein ihmetellyt, miten voidaan olettaa, että pelaajat jaksavat pelata täydet peliminuutit mikäli he eivät edes treenaa pelienverran. Golfin puolella alle kahden tunnin treenejä harvoin on, koska jokaista kolmea pääosa-aluetta treenataan tuo n. 30 minuuttia ja sen lisäksi on itse kierros/puolikas. Salilla käynti on ainoa, jossa kokonaiskesto on lyhyempi johtuen juuri lihasten yksilöllisestä kuormittamisesta ja siksi puhutaankin kolmanneksen kuormittamisesta, eli kolmen päälihasryhmän harjoitusviikkorytmistä.

En edelleenkään ymmärrä mistä tulee tämä käsitys, että me muka treenaisimme liikaa. Pääsääntöisesti me treenaamme liian vähän. En edes tiedä missä olisi näitä aamutreenejä missä junioreita kiskotaan autoon klo. 6.30? Ongelmanahan on, että muu elämä vie niin paljon aikaa, että pelaajat treenaavat väsyneenä. Mikäli Suomessa olisi oikeasti esimerkiksi lukio joka on painotettu jalkapalloon tai seura joka tekisi töitä koulujen kanssa, olisi meillä harjoitukset kaksi kertaa viikossa aamupäivästä ja kaksi kertaa viikossa harjoitukset illalla, jolloin lepoa tulisi pelaajille aivan riittämiin. Keskimääräinen harjoitusmäärä melkein kaikissa joukkueissa kuitenkin on kolme – neljä kertaa viikossa. Tapahtumia on siis yhteensä neljä – viisi, tiettyinä viikkoina viisi – kuusi ja osassa vain se kolme ja tämä kaikki aaltoilee vuodenajasta riippuen, eli ei yksikään seura tykitä satalasissa läpi vuoden, itse en ainakaan tunnista sellaista joukkuetta ja kokemusta on pääkaupunkiseudulta aika monesta joukkueesta.  Tämä itse asiassa sopii erinomaisesti lihasten oppimiseen, koska viikkorytmien tuleekin muuttua ja tulee olla selkeästi rankempia viikkoja sekä selkeästi helpompia viikkoja.

Kokonaistuntimäärät ovat viitteellisiä, ei niitä saa kiinni millään kuromisella. Jos unohdit ottaa pariin päivään lääkkeesi, ei kannata popsia kolmenpäivän lääkkeitä samalla kertaa.  Ei ole myöskään mitään hyötyä jumpata kuutta tuntia putkeen, loppuu puhti ennen kuin oppimista tapahtuu kuuden tunnin mukaan.

-Snoopy-

[O182-74M]

Hyvin usein huudetaan valmennuksen laadulle ja varsinkin valmentajien laadun suuntaan, suurimmassa osassa tämä onkin yksi suurimpia tekijöitä miksi nuori ei kehity. Itse tahtoisin kuitenkin myös nostaa esille sen, että harjoitusten laadun tekevät myös pelaajat. Heille tulisi opettaa mitä tarkoittaa laadukas harjoittelu, miten he itse tekevät siitä laadukkaan.

Määrä ei korvaa laatua, se tuntuu usein valmentajilta unohtuvan. Koetetaan junnata jotain tiettyä asiaa ja annetaan painoarvoa jollekin asialle todella paljon, vaikka paras terä harjoittelusta menee ohi liian pitkillä harjoituksilla. Siksi, onkin tärkeää, että harjoituksia on tarpeeksi usein eikä niin, että harjoitellaan kaksi – kolme kertaa pitkään, vaan mieluimmin neljä kertaa kohtuullisesti. Olen itse tehnyt jo vuosia tehopäiviä, joissa aamuisin harjoitellaan, keskipäivällä lounastetaan joukkueena sekä levätään ja iltapäivällä pelataan. Mikäli tuossa oli kaksi puhdasta harjoitusta tulisi keskittymisen kanssa erittäin paljon ongelmia eikä suorituksia tehtäisi oikein, laatu kärsisi ja oppiminen jäisi vähäiseksi.
Itse olen ollut aina hyvin monessa lajissa mukana ja vieläkin treenaan aktiivisesti useaa lajia futis valmennuksen ohella. Kaikkiin lajeihin kuuluu aivan samat muutamat lait; teet töitä kehittyäksesi, mutta ennenkaikkea teet harjoitukset kunnolla. Kuulostaa varmasti äkkiseltään oudolta edes koettaa rinnastaa jalkapalloa, golfia saati bodausta. Näissä kaikissa (niin kuin aivan kaikissa urheilulajiessa) on kuitenkin todella paljon yhdistäviä tekijöitä. Keho ei tiedä mitä olet tekemässä, sillä ei ole mitään hajuakaan, vain ja ainoastaan aivosi kykenevät tulkitsemaan tekemäsi asian, lihaksesi toistavat niille suunniteltua toistoa lihaksen toiminnan rajoissa.

Teet sitten mitä tahansa, niin on tärkeää tehdä toistot kunnolla ja oikein. Pelkkä potkiminen seinään ei tee kenestäkään maailman parasta laukojaa, vain ja ainoastaan niin, että tekee 25 erinomaista toistoa, kuin että laukoisi 100 sinnepäin tehtyä. Vaikka laukoisit 25 erinomaista ja jatkaisit sen jälkeen tehden 75 sinnepäin tehtyä laukausta, saat vain aikaiseksi negatiivista oppimista. Miksi? Koska kyse on lihasten ärsykkeistä. Lihakset eivät tiedä mitä olet tekemässä, ne tekevät vain vaadittua toistoa. Kaikki toistot jotka tehdään oikein ja hyvin, vievät rytmitystä ja lihasten kehittymistä eteenpäin. Kaikki toistot mitkä teet keskittymättä ja huonosti vaikeuttavat rytmittymisen oppimista, ärsykkeestä tulee vääränlainen, negatiivinen. Golfin puolella puhutaan kori per harjoitusmäärästä ja se pitää hyvin paikkansa. Liian pitkälle vietyjen harjoitusten anti aiheuttaa kaikissa lajeissa ongelmia, koska mieli ja keho ovat yhtä. Harjoitus on nautinnollinen ja opettavainen, kun se tehdään oikealla mielellä, kun siihen keskittyy ja kun siitä saa irti oppimisen. Salilla (oli kyse sitten bodaus tai tarkoituksena kohottaa kuntoa) käyneet tietävät hyvin 45minuutin harjoitus suosituksen, päälihasten kuormittamisen ja oheislihasten treenit, maltillinen määrä toistoja, mutta mukaan on saatava myös erilaisia ärsykepäiviä, jolloin lihaksia stimuloidaan, sekä puhtaita voimapäiviä.

Jalkapallossa tulisi olla myös näitä kehonrakentajien ”voimapäiviä”. Jotta lihakset stimuloituisivat oikein, tulisi niitä välillä rääkätä todella paljon. Tästä syystä teen paljon ns. tempoharjoituksia, joissa n. 30minuutin ajan lihaksia rääkätään paljon. Osa harjoituksista tulisi olla puhtaasti rääkkipäiviä, jolloin lihaksien äärirajoille vieminen edesauttaisi niiden kehitystä.

Jalkapallo ei ole vain se mitä siinä näkee päältäpäin, se on sisältään niin paljon enemmän. Juuri tämä tulisi saada pilkottua pienempiin osiin. Joukkuelajina tulisi ymmärtää, että joukkueen sisällä on yksilöitä ja heidän kehittäminen on tärkeää joukkuelajin ehdoilla. Kaikki harjoittelu on saatava paremmin kohdennettua ja pelaajien on ymmärrettävä miksi harjoituksissa ollaan. Et voi opastaa ketään jatkuvasti kädestä pitäen vaan pelaajan täytyy itse ymmärtää miksi mikäkin toisto tehdään näin ja miten se toiston tekemiseen asennoidutaan. Nämä ”harjoitellaan kahdesti neljä tuntia viikossa” jutut kertovat hyvin paljon siitä miten ei kyetä näkemään sinne syvemmälle. Pelaaja pystyy keskittymään harjoituksiin sen hyvin rajallisen ajan, oli kyse sitten mistä tahansa lajista. Vertaus toimii myös työelämään sekä koulunpenkille. Ainoa asia jalkapallossa mihin pelaaja pystyy keskittymään pidemmän aikaa kuin 30-45minuuttia on itse peli, koska peli on monipuolista tekemistä ja ärsykkeitä tulee useita erilaisia koko keholle. Kun jatkaa salilla yli tuon 45 minuuttia, alkaa aika käymään kehoasi vastaan. Lihaksien kyky supistua ja laajentua heikkenee, maitohappojen määrä per lihas alkavat viemään treenintehoa eikä lihakselle enää saada tarpeeksi energiaa toimiakseen. Vaikka keskittäisit tuon ajan jälkeen toistoja toiselle lihasryhmälle, tekee aika tehtäväänsä ja häviät tehoissa enemmän ja enemmän. Kyse on siitä, että kohdennettuna toistoja keho kuluttaa omia voimavarojaan enemmän. Golfin puolella pyritään karsimaan virhetoistojen määrää mahdollisimman pieneksi, jotta lihasärsykkeet stimuloituisivat vain onnistuneista suorituksista. Lihasten väsyessä alkaa epäonnistuneiden toistojen määrä kasvamaan, jolloin lihakset alkavat saamaan vääriä ärsykkeitä.

Olen tässä vuosien saatossa pyrkinyt hakemaan tietoa mahdollisimman usealta kantilta ja ollut useiden eri lajien valmentajien kanssa tekemisessä ja aivan jokapuolella enemmänkin pyritään himmaamaan toistojen määrää kuin vain takomaan niitä niin paljon kuin jaksaa. Nythän kyse ei ole siitä, että eikö futarille voisi tulla täyteen tuo maaginen 10 000 tunnin raja, aivan samaa ajatusmaailmaa käytetään myös golfin puolella. Siellä puhutaan 5000 lyönnin rajoista, jolloin pelaa siirtyy aina askeleen eteenpäin ja pitkälti tuo vastaa juniorin harjoitusvuosissa samaa kuin meillä 10 000 tunnissa.

Nyt haen sitä takaa, että kaikkien valmentajien tulisi ymmärtää myös se, että pelaajalle on suurempi etu tehdä asioita usein ja pienemmissä määrissä kuin vähemmän ja toistoja paljon kerralla. Oikein opittuna ja maltillisesti tehtynä rytmitys ja lihasten stimulointi sisäistetään oikein ja syntyy oppimista.

Ei harjoituksista tule tehdä silti mitään alle tunnin mittaisia. Itse olen kolmen kahden tunnin treenin kannalla nykyisen puolentoista tunnin mittaisen sijasta. Harjoitukset tulee vain suunnitella oikein. Niissä tulee olla tekniikka osio, joka on puhtaasti yksilötreenausta (parin kanssa tai yksin) , niissä tulee olla tempo-osio (pienpeli) ja niissä tulee olla teemaosio (esim. maalinteko ja/tai puolustaminen) sekä tietenkin peli. Kun nämä kaikki jaksotetaan oikein, syntyy monipuolinen harjoitus jossa jokainen osa-alue kuormittuu oikein. Harjoitukset tulisi pitää sisällään aina rytmitystä, pelinlukua ja kestävyyttä. Olen usein ihmetellyt, miten voidaan olettaa, että pelaajat jaksavat pelata täydet peliminuutit mikäli he eivät edes treenaa pelienverran. Golfin puolella alle kahden tunnin treenejä harvoin on, koska jokaista kolmea pääosa-aluetta treenataan tuo n. 30 minuuttia ja sen lisäksi on itse kierros/puolikas. Salilla käynti on ainoa, jossa kokonaiskesto on lyhyempi johtuen juuri lihasten yksilöllisestä kuormittamisesta ja siksi puhutaankin kolmanneksen kuormittamisesta, eli kolmen päälihasryhmän harjoitusviikkorytmistä.

En edelleenkään ymmärrä mistä tulee tämä käsitys, että me muka treenaisimme liikaa. Pääsääntöisesti me treenaamme liian vähän. En edes tiedä missä olisi näitä aamutreenejä missä junioreita kiskotaan autoon klo. 6.30? Ongelmanahan on, että muu elämä vie niin paljon aikaa, että pelaajat treenaavat väsyneenä. Mikäli Suomessa olisi oikeasti esimerkiksi lukio joka on painotettu jalkapalloon tai seura joka tekisi töitä koulujen kanssa, olisi meillä harjoitukset kaksi kertaa viikossa aamupäivästä ja kaksi kertaa viikossa harjoitukset illalla, jolloin lepoa tulisi pelaajille aivan riittämiin. Keskimääräinen harjoitusmäärä melkein kaikissa joukkueissa kuitenkin on kolme – neljä kertaa viikossa. Tapahtumia on siis yhteensä neljä – viisi, tiettyinä viikkoina viisi – kuusi ja osassa vain se kolme ja tämä kaikki aaltoilee vuodenajasta riippuen, eli ei yksikään seura tykitä satalasissa läpi vuoden, itse en ainakaan tunnista sellaista joukkuetta ja kokemusta on pääkaupunkiseudulta aika monesta joukkueesta.  Tämä itse asiassa sopii erinomaisesti lihasten oppimiseen, koska viikkorytmien tuleekin muuttua ja tulee olla selkeästi rankempia viikkoja sekä selkeästi helpompia viikkoja.

Kokonaistuntimäärät ovat viitteellisiä, ei niitä saa kiinni millään kuromisella. Jos unohdit ottaa pariin päivään lääkkeesi, ei kannata popsia kolmenpäivän lääkkeitä samalla kertaa.  Ei ole myöskään mitään hyötyä jumpata kuutta tuntia putkeen, loppuu puhti ennen kuin oppimista tapahtuu kuuden tunnin mukaan.

-Snoopy-

Jep juurikin noin😇 ja välillä 😎

Valitkaa oikeat pelaajat. Kaikista kun  ei tule ammattijalkapalloilijoita, vaikka kuinka haluaisi.
Tai oikeastaan löytäjää oikeat valitsijat, jotka etsivät oikeat valmiudet omaavat pelaajan alut.
Hyvää jatkoa.⚽️ Parissa.

[Virtane]

Valitkaa oikeat pelaajat. Kaikista kun  ei tule ammattijalkapalloilijoita, vaikka kuinka haluaisi.
Tai oikeastaan löytäjää oikeat valitsijat, jotka etsivät oikeat valmiudet omaavat pelaajan alut.

Tästä puuttuu yksi oleellinen eli pelaajan vanhemmat, joilla kuitenkin on hyvin merkittävä rooli pelaajan kasvamisessa superjunnusta huippufutaajaksi.

[Snoopy]

Tästä puuttuu yksi oleellinen eli pelaajan vanhemmat, joilla kuitenkin on hyvin merkittävä rooli pelaajan kasvamisessa superjunnusta huippufutaajaksi.

Joo, olisi taas ihan oma aiheensa...

Jep juurikin noin😇 ja välillä 😎

Valitkaa oikeat pelaajat. Kaikista kun  ei tule ammattijalkapalloilijoita, vaikka kuinka haluaisi.
Tai oikeastaan löytäjää oikeat valitsijat, jotka etsivät oikeat valmiudet omaavat pelaajan alut.
Hyvää jatkoa.⚽️ Parissa.

En oikein jaksa tähän edes kommentoida, alkaa vaan ottamaan päähän...

-Snoopy-

[koera]

Minäpä kommentoin.

Valitkaa oikeat pelaajat. Kaikista kun  ei tule ammattijalkapalloilijoita, vaikka kuinka haluaisi.
Tai oikeastaan löytäjää oikeat valitsijat, jotka etsivät oikeat valmiudet omaavat pelaajan alut.
Hyvää jatkoa.⚽️ Parissa.

Älkää valitko. Nuoret kehittyvät eri tahtia sekä psykologisesti, fyysisesti, että jalkapalloilijan taidoiltaan. Lisäksi esim. kasvupyrähdyksen jälkeen joukkueen teknisin pelaaja saattaa taantua vuosiksi ryhmän heikoimpien joukkoon. Saman ryhmän ujo honkkeli saattaa näyttää yhtenä vuonna Bambilta liukkaalla jäällä, mutta murrosiän jälkeen siitä kuoriutuukin peliä loistavasti lukeva, katkova toppari. Eri tahtia kehittyville pelaajille on keksitty loistava systeemi: tasoryhmät.

Nyt jos joku saatanan pässi alkaa leikkimään kaikkitietävää ennustajaa, ja jättää osan porukasta vähemmälle huomiolle omien kristallipalloennusteidensa perusteella, niin moinen puoskari pitäisi häpäistä julkisesti Olympiastadioinilla ennen seuraavaa maaottelua.

[joosar]

Minäpä kommentoin.

Älkää valitko. Nuoret kehittyvät eri tahtia sekä psykologisesti, fyysisesti, että jalkapalloilijan taidoiltaan. Lisäksi esim. kasvupyrähdyksen jälkeen joukkueen teknisin pelaaja saattaa taantua vuosiksi ryhmän heikoimpien joukkoon. Saman ryhmän ujo honkkeli saattaa näyttää yhtenä vuonna Bambilta liukkaalla jäällä, mutta murrosiän jälkeen siitä kuoriutuukin peliä loistavasti lukeva, katkova toppari. Eri tahtia kehittyville pelaajille on keksitty loistava systeemi: tasoryhmät.

Nyt jos joku saatanan pässi alkaa leikkimään kaikkitietävää ennustajaa, ja jättää osan porukasta vähemmälle huomiolle omien kristallipalloennusteidensa perusteella, niin moinen puoskari pitäisi häpäistä julkisesti Olympiastadioinilla ennen seuraavaa maaottelua.

Onko muuten teillä 'kokeneimmilla' coutseilla tietoa tai omakohtaista kokemusta tästä että esim. 10-vuotiaana kakkos/kolmos-korin pojasta olis myöhemmällä iällä tullutkin sitten ikäluokkansa parhaimpia  'peliä loistavasti lukeva , katkova toppari' ?

[nozick]

Onko muuten teillä 'kokeneimmilla' coutseilla tietoa tai omakohtaista kokemusta tästä että esim. 10-vuotiaana kakkos/kolmos-korin pojasta olis myöhemmällä iällä tullutkin sitten ikäluokkansa parhaimpia  'peliä loistavasti lukeva , katkova toppari' ?

en ole kokenut koutsi, mutta on kokemusta tästä. 8-vuotiaana harrastejoukkueessa, 10-vuotiaana haastajatasolla, 12-vuotiaana Etelä-Länsi Liigaa avauskokoonpanossa. Vielä ehtii pudota 14-vuotiaana takaisin harrastetasolle ;-)

Toisenkin suunnan olen nähnyt: 8-vuotiaana tähti, 10-vuotiaana haastajatasolla ja 12-vuotiaana lopettanut.

[emilkostadinov]

Muutaman ikäluokan läheltä nähneenä osan koutsina parissa kaupungissa. Paljon lähes yksin pelejä ratkaisseita 5 v 5 ja 7 v 7 peleissä staroja 8-12 vuotisena sitten hiipuminen ja mielnkiinto laskee, viimeistään ylä-asteella muut jutut. Useita jotka nousseet vasta 12 v kilpajoukkueeseen, joitain harvoja jotka nousee 14-15 vuotiaana. Paljon on 12-15 v ELL staroja joista ei ole 16 v jälkeen kuulunut mitään. Aikuisten eri tason sarjoissa tosissaan pelaa noin 0,5-1 pelaajaa kymmenestä kilpatason 14 v joukkueesta. Liigaan pääsee sitten koko ikäluokasta 10-20 pelaajaa koko maasta.
Nyrkkisääntönä on että ennustaa ei voi 7- 9 vuotiaista vielä paljoakaan , 13 vuotiaista voi jotain sanoa mutta fyysiset ikäerot ovat valtavia, 16- vuotiaista sitten jo alkaa näkee ketä homma kiinnostaa ja onko ominaisuudet riittävät. Osahavaintona on että hyvät kokonaistekniikkatulokset korreloi 10-12 v ikäisenä hyvin myöhempää menestystä. Varhain kehittynyt pärjää loistavasti päätä pidempänä aikuisena lasten joukkueessa 14 v asti.

[Callit]

Muutaman ikäluokan läheltä nähneenä osan koutsina parissa kaupungissa. Paljon lähes yksin pelejä ratkaisseita 5 v 5 ja 7 v 7 peleissä staroja 8-12 vuotisena sitten hiipuminen ja mielnkiinto laskee, viimeistään ylä-asteella muut jutut. Useita jotka nousseet vasta 12 v kilpajoukkueeseen, joitain harvoja jotka nousee 14-15 vuotiaana. Paljon on 12-15 v ELL staroja joista ei ole 16 v jälkeen kuulunut mitään. Aikuisten eri tason sarjoissa tosissaan pelaa noin 0,5-1 pelaajaa kymmenestä kilpatason 14 v joukkueesta. Liigaan pääsee sitten koko ikäluokasta 10-20 pelaajaa koko maasta.
Nyrkkisääntönä on että ennustaa ei voi 7- 9 vuotiaista vielä paljoakaan , 13 vuotiaista voi jotain sanoa mutta fyysiset ikäerot ovat valtavia, 16- vuotiaista sitten jo alkaa näkee ketä homma kiinnostaa ja onko ominaisuudet riittävät. Osahavaintona on että hyvät kokonaistekniikkatulokset korreloi 10-12 v ikäisenä hyvin myöhempää menestystä. Varhain kehittynyt pärjää loistavasti päätä pidempänä aikuisena lasten joukkueessa 14 v asti.

ja

Toisenkin suunnan olen nähnyt: 8-vuotiaana tähti, 10-vuotiaana haastajatasolla ja 12-vuotiaana lopettanut.

Erityisesti näitä nozickin mainitsemia janareita on maa täynnä, ja jos tosiaan haetaan sitä suurinta yksittäistä ongelmaa, niin se voisi olla juuri tämä. Itse näin hyvinkin läheltä erään pikkukaupungin junnujen 92 ja 93 ikäluokkien kehityksen, ja se oli surulista katseltavaa. Erittäin surullista, kun parhaat lopetti 13-vuotiaana ilman, että olivat ikinä saaneet mitään huomiota osakseen esim. erityisvalmennuksen muodossa. Suorastaan itketti myös se, että vaikka huippujunnuilla oli luonnostaan hyvä tekniikka, niin sitä ei harjoitettu lainkaan erillisillä harjoituksilla. Jätkät eivät esimerkiksi osanneet pompotella oikeastaan yhtään, koska sitä ei oltu ikinä harjoiteltu. Talvella sitten osasivat tehdä salibandymailalla ja -pallolla ihan mitä vaan, koska se oli niihin piireihin iskostunut tapa ja kulttuuri.

[gv39]

Mututuntumana lopetukset n +- 12 v kun ryhmiä "tiivistetään" ja/tai on jo potkittu palloa 8 vuotta enemmän tai vähemmän tosissaan eikä se enää riitä elämän pääsisällöksi.

Toinen lopetusaalto 15 v, kun toimintasäde siviilissä kasvaa mopokortin myötä.

Päteekö nämä lainalaisuudet myös huippuryhmissä?

[Hieronymus]

Mututuntumana lopetukset n +- 12 v kun ryhmiä "tiivistetään" ja/tai on jo potkittu palloa 8 vuotta enemmän tai vähemmän tosissaan eikä se enää riitä elämän pääsisällöksi.

Toinen lopetusaalto 15 v, kun toimintasäde siviilissä kasvaa mopokortin myötä.

Päteekö nämä lainalaisuudet myös huippuryhmissä?

Omat kokemukset lähellä olleista ryhmistä päinvastaisia. Huippuryhmissä lopettaneiden määrä marginaalinen ainakin nyt 16-17 vuotiaiden kohdalla. Vastaavasti oman kylän joukkueessa tilanne hyvin samankaltainen. Pikemminkin nappulaiässä lajivalinnan tehneitä uudelleen aloittaneita, kuin lopettaneita pelaajia. Liekö jonkinlainen luonnonoikku tahi tilastokummajainen näissä keskustelupiireissä.

Mopokorttivaihe johti siihen, että pelaajia alkoi tulla myös kylän ulkopuolelta.

[Lenko]

Minun seurannassani, joka rajoittuu enimmäkseen tuonne 2000-luvun alkupuolella syntyneisiin, kilpajoukkueista lopettaneita on toistaiseksi melko vähän. Puhutaan varmaan noin 15-20% pelaajista. Haastajajoukkueen kärjestä lopettaneita ja lajia vaihtaneita on enemmän. Haastajatoiminta ei ole tarjonnut riittäävää haastetta ja kilpailullisuutta. Kilpajoukkueen ovet ovat pysyneet kiinni ja he ovat vaihtaneet lajia tai valinneet ykköslajiksi toisen harrastamansa lajiin. Tästä porukasta löytyy esimerkkejä, jotka ovat lyhyessä ajassa nousseet jääkiekossa kaupungin ykkösjoukkueeseen, yksi jopa vuotta vanhempiin. Muitakin lajeja löytyy, mutta ihan Suomen terävimmälle huipulle nousseita ei minun tiedossani ole. Suurimmat ongelmat ovat tosin odotettavissa vasta muutaman vuoden sisällä.

Nopeita putoamisia kilpajoukkueesta jopa kolmoskoriin olen nähnyt useitakin. Näillä pelaajilla menestys pikkujunnuna on pääosin perustunut isoon kokoon. Kun peli ja pelaajat ovat kehittyneet, ei pelaajille ole enää ollut kilpatasolla, tai edes haastajatasolla, käyttöä.

Nopeita nousuja haastajista kilpajoukkueeseen olen nähnyt muutaman. Nämä eivät liity mihinkään erityiseen jalkapallotaitojen kehitysloikkaan vaan yksinkertaisesti fyysiseen kasvuun ja sen mukanaan tuomaan etuun. Ikäluokat ovat vielä nuoria, kehitysvaiheessa ja suurimmasta osasta on aivan liian aikaista sanoa vielä mitään lähellekään lopullista. Ihan taitoon perustuvaan pikanousuun en edes usko. Taito ei vain tule hetkessä.