Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Josse]

Sanoin Kyöstille, että tärkein asia on pelaajan tahtotaso ja luonne.
Miten mittaatte näitä asioita?
Suomi vasta opettelee asioita ja tekee tilastoja. Toiset ovat tehneet niitä jo 50 vuotta.

Vastasiko sulle, että leirien yhteydessä on tehty itsearviointitestejä pelaajille mitkä on käyty valmentajien sekä valmennuspäälliköiden kanssa läpi?

[Safiiri]

Useamman ikäluokan kehityskaaren nähneenä voisin sanoa, että yksi ongelma on tämä johon jo viitattiinkin. Eli osa pikkujunnuna syystä tai toisesta (koko, kokemus, ominaisuudet…) muita edellä olevista tähdistä ei opi tekemään töitä ja harjoittelemaan. Kun saavat roolia, peliaikaa ja menestystä ’liian’ helposti ilman sitäkin. Ja lopettavat viimeistään silloin kun ahkerasti ja oikein harjoittelevat menevät ohi. Harva näistä enää sitten n. 14-vuotiaana herää ja alkaa tekemään töitä. Tämä on sääli, sillä useilla näistä pojista olisi hyvät edellytykset edetä melko pitkälle. Tässä hukataan potentiaalia. Ja tämähän on ennen kaikkea valmennuksen ongelma. Kuinka motivoida nämä pikkutähdet tekemään töitä nuorena?

Tämä ilmiö tunnetaan myös alakoulussa. Kaikista ekaluokalle tulevista lapsista, jotka osaavat jo lukea, laskea ja kirjoittaa ei tule ’hyviä’ koululaisia. Heiltä puuttuu koulunkäymisen taidot ja motivaatio aivan samoin kuin lahjakkaalta urheilijanalulta voi puuttua harjoittelemisen taidot ja motivatio.

[Thalian]

Voisiko tähän ongelmaan olla ratkaisuna treenimääriin perustuva peluutus? Ne, jotka käy treeneissä, pelaa eniten, riippumatta siitä, millaiset taidot ovat. Kannustaisi käymään niissä treeneissä ja olisi ainakin jossain määrin tasapuolinen. Toki tämä ei ota huomioon omalla ajalla tapahtuvaa treenausta, mikä on selkeä puute, mutta sen selkeään mittaamiseen on aika vähän hyviä keinoja.

Ja nämä siis pikkulasten kanssa. Kun joukkueella alkaa olla urheilullisiakin tavoitteita, niin sitten voidaan alkaa peluuttamaan niitä parhaita.

[Finte]

Toki tämä ei ota huomioon omalla ajalla tapahtuvaa treenausta, mikä on selkeä puute, mutta sen selkeään mittaamiseen on aika vähän hyviä keinoja

Tämä on juuri se alue jossa lahjakkaat laiskistuvat. Joukkuetreeneissä käydään enemmän tai vähemmän hyvällä asenteella mutta ekstroihin ei ole tarvetta kun ilmankin pärjää...

[fingerström]

Voisiko tähän ongelmaan olla ratkaisuna treenimääriin perustuva peluutus? Ne, jotka käy treeneissä, pelaa eniten, riippumatta siitä, millaiset taidot ovat. Kannustaisi käymään niissä treeneissä ja olisi ainakin jossain määrin tasapuolinen. Toki tämä ei ota huomioon omalla ajalla tapahtuvaa treenausta, mikä on selkeä puute, mutta sen selkeään mittaamiseen on aika vähän hyviä keinoja.

Ja nämä siis pikkulasten kanssa. Kun joukkueella alkaa olla urheilullisiakin tavoitteita, niin sitten voidaan alkaa peluuttamaan niitä parhaita.

Futuran Roberto Nuccio puhui kesäisessä haastattelussa siitä, että se on se 14 v, jolloin ruvetaan kilpailemaan. Eli kun siirrytään isolle kentälle. Sehän on valtava muutos koko toimintaan. Jos siihen mennessä on ei ole hiffattu sitä, että kaikkia poikia tarvitaan, niin tällöin hiffataan. Tai sit taas selitetään tytöistä tai mopoista....

No nyt viimeisessä Ysikymppisessä Tito Garcia -niminen heppu kysyttäessä avautui. Hän on entinen futsalammattilainen ja valmentanut muutaman vuoden Villarrealin junnuorganisaatiossa ja nyt hän on FC Legiruksen palkkalistoilla. No nyt en tiedä tietenkään, mille tasolle hänen kokemuksensa voitaisiin laittaa, mutta lieneekö niin välikään?

Joka tapauksessa Titon teesit olivat
(1) Suomessa on joukkutreenejä liikaa
(2) fyysisesti lapset eivät tarvitse lepoa, mutta henkisesti kyllä.

Itse olen tasan samaa mieltä. Lyhyesti:
- aivot kaipaavat lepoa
- ei saa syntyä tuntua siitä, että tämä on työtä tai velvollisuutta; tämän täytyy olla hamaan hautaan asti harrastusta

(3) missään joukkuetreenissä ei pitäisi keskittyä mihinkään muuhun kuin intensiteetillä tapahtuvaan joukkuepeliin
(4) hän ei ymmärrä yksilöharjoituksia ollenkaan. Esittää kysymyksen siitä, kuinka monta tuntia Messi tai Xavi tekivät näitä ja vastaa NOLLA.

"Oma huom!" tää pitää oikeesti selvittää. Tottakai omat taidot tulee hankkia omillaan, koska kuka niitä muutenkaan hankkii, mutta ollaanko meidän kulttuurissa tosiaan menty siihen, että joukkuepelin "parhaimmisto" ei valmennakaan joukkuepeliin vaan yksilöurheiluun?

(5) kaikkien treenien intensiteetti
Tästä kai voidaan olla samaa mieltä? Mahd. vähän seisomista?

Tää Titon juttu oli mielenkiintoinen kaikkien muiden mielenkiintoisten joukossa. Paljon sellaista, minkä itse voin allekirjoittaa ja todentaa vuosikymmenien kokemuksilla muista kuin futiksesta mutta silti suorittavista ja teknisesti vaativista jutuista.

[JSa]

Junoirivalmennuksessa henkilökohtainen tekniikka ,siis pallonhallinta, lähtönopeus ja sitten myöhemmin taktiikka; voima jne..
Näitä ei Suomessa vielä ymmärretä.

[Nabu]

http://www.iltalehti.fi/urheilu/2014081618578615_ur.shtml

Linkin juttuhan nyt ei futikseen millään tavalla liity, mutta sisältönä tuolta voisi hyvinkin olla ideaa suomalaisen jalkapalloilun kehittämiseen.

10 000 tunnin sääntö on ruotsalaisen psykologin K. Anders Ericssonin 1990-luvulla laskema teoria. Ericssonin mukaan 10 000 tuntia harjoittelua kymmenessä vuodessa tekee kenestä tahansa oman alansa huippuosaajan, oli sitten kyseessä pianisti, lääkäri tai urheilija.

Paljonko Suomessa ylipäätänsä nuoret lupaukset treenaavat ikävuosien 5-15 välillä, jolloin se pohja kaikelle taidolle ja potentiaalille tulisi hankkia? Joukkueenahan tämä olisi toki mahdotonta saada tuota 10 000 tuntia täyteen junioreilla, mutta uskon täysin tuohon teoriaan. Aina kun jotain huippupelaajaa lajista riippumatta haastatellaan ja kysellään miten on tähän päädytty on lähes poikkeuksetta vastauksena oma toiminen harjoittelu.

Mitenkö tämä kaikki sitten liittyy valmennukseen? Kaikki pelaa, kaikille saman verran peliaikaa, jatkuva kannustaminen ja kehuminen. Suuri ongelma kenties? Havainnollistetaan: Virtanen lähtee kuljettamaan palloa ja rupeaa heittämään erilaisia kikkoja, hän on juuri eilen katsellut videota Messistä ja kuvittelee pystyvänsä samaan. Yllättäen hän kuitenkin menettää pallon alimpana miehenä ja vastustaja iskee maalin. Pää painuksissa hän sitten katselee valmentajaa, joka toteaa: "hyvä yritys, kyllä se vielä onnistuu", koska taustalla on pelko, että vanhemmat puuttuvat asiaan ja sanovat ettei heidän pojalleen saa sanoa pahasti. Kuvailemani tilanteen jälkeen pitäisi tulla huutoa ja uhkailla penkittämisellä ja kertoa, että paljon olisi vielä parannettavaa ja kehitettävää ennen kuin taidot riittävät. Ehkäpä tämä saisi Virtasen menemään treenien jälkeen pomputtelemaan itsenäisesti palloa ja treenaamaan yksinään tai mahdollisesti pelikavereiden kanssa, jolloin joukkuepeliäkin voitaisiin hioa.

Vuodet vierivät ja Virtanen täyttää pian jo 15 vuotta, hän ei ole itsenäisiä harjoituksia tehnyt, koska onhan hän jo ollut jatkuvasti kentällä ja valmentaja vain kehuu. Yhtäkkiä hän ei kuitenkaan enää saakkaan peliaikaa ja lopettaa. Sitä ennen hän on mahdollisesti syönyt lahjakkaiden pelaajien peliaikaa jo 10 vuotta. Enkä syytä puhtaasti valmentajia, ymmärrän täysin heitä, että ei ole helppoa olla valmentaja kun joka suunnasta kuullaan kuinka oma poika ei saa tarpeeksi pelata. Pitäisikö tässä siis mennä vanhempien miettiä omien tekojensa seurausta? Sen sijaan, että pakottavat valmentajaa peluuttamaan omaa poikaansa, joka ei selvästikkään pärjää, pitäisikö heidän keskustella poikansa kanssa ja yrittää kertoa, että voisi oma toimisesti harjoitella ja pyrkiä kehittymään. Kenties lähteä itse mukaan poikansa kanssa pallottelemaan, joka varmasti saisi pojan helpommin lähtemään, onhan isä kuitenkin pojalleen usein esikuva ja henkilö jota poika ihailee.

Islannissahan ollaan tajuttu valmennuksen tärkeys ja jostain muistelisin lukeneeni, että siellä on maailmassa eniten valmentajia väkimäärään suhteutettuna. En tiedä mikä on panostus juniorivalmennukseen, mutta uskoisin sen olevan merkittävä. Samaa pitäisi kenties kokeilla Suomessa. Sen sijaan, että poikien isät valmentaisivat joukkueita pyrittäisiin mahdollisimman usealle joukkueelle saamaan ammattitaitoinen valmentaja. Sen sijaan, että peluutetaan kaikkia ja vaihdellaan jatkuvasti pelipaikkoja pyrittäisiin jo mahdollisimman nuoresta analysoimaan pelaajien potentiaalia ja fyysisiä ominaisuuksia joihin sitten panostetaan.

Mitenkä tälläinen laadukas valmennus sitten pitäisi toteuttaa? Tähän varmasti voisi joku ideoida, mutta itse visioisin sen niin, että sitä hajautettaisiin ympäri suomea. Pyrittäisiin toteuttamaan esimerkiksi 20 joukkueen sarja, jokaiselle ikätasolle, jossa kaikki huiput pelaisivat. Lapissa asuvilla tämä voisi toki olla ongelma, koska isot välimatkat ja miten näitä parhaimpia nuoria saataisiin kuskattua sen yhden joukkueen treeneihin paikkakunnalle x. Muuallahan välimatkat eivät tuskin kasvaisi merkittävän suuriksi. Näiden joukkueiden alla voisi sitten toimia paritkin reservijoukkueet, jotka pelaisivat omia sarjojaan. Mitäkö tämä sitten auttaisi? Sen, että nyt kaikki lupaavimmat ja parhaimmat pelaisivat samassa joukkueessa, he pelaisivat myöskin ikäluokkansa parhaimpia vastaan, joten kenties harjoitusmotivaatio pysyisi yllä ja tehtäisiin yksinkin harjoituksia, kun ei enää olisikaan se joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja, joka pärjää kuitenkin. Samalla hiukan heikommille pelaajille tämä motivoisi yrittämään paremmin ja näyttämään samoissa harjoituksissa / reservien peleissä, että kuuluisi ykkösjoukkueeseen.

Esityksen joukkueitahan voisi toki olla enemmänkin, jotta saataisiin mahdollisimman monelle mahdollisuus osallistua tähän. Pyrittäisiin saamaan välimatkoja pienemmiksi. Palloliitto voisi kustantaa lystin (hahaa, ehkä unissamme), koska todennäköisesti tulevaisuudessa nämä panostukset kantaisivat hedelmää.

Toki valmennuksen lisäksi olosuhteitakin pitäisi parentaa, joka nyt onkin jo kalliimpi investointi, mutta yleisen jalkapallon tason noustessa luultavasti halukkaita nousisi esiin. Lisäksi panostuksia tulisi tehdä tilastoanalyyseihin esityksen joukkueiden kohdalla, koska näiden avulla saataisiin analysoitua pelaajat huomattavasti paremmin kuin mitä oma kokenut silmä erottaa. Fysiikka valmennukseen voitaisiin kysellä vinkkejä, vaikka Seinäjoelta.

[nozick]

10 000 tunnin sääntö on ruotsalaisen psykologin K. Anders Ericssonin 1990-luvulla laskema teoria. Ericssonin mukaan 10 000 tuntia harjoittelua kymmenessä vuodessa tekee kenestä tahansa oman alansa huippuosaajan, oli sitten kyseessä pianisti, lääkäri tai urheilija.

En nyt jaksa tuota koko tekstiä kommentoida, koska itselleni tuli lähinä mieleen aikamatka pari vuotta taaksepäin. Tältä alueelta löytyy parikin ketjua joissa on useamman vuoden ajan tahkottu juurikin näistä asioista.

Tuon 10 000 tunnin säännön osalta kuitenkin pari täsmennystä. Ericsson ei koskaan ole sanonut tuollaista, eikä hänen datansa tuo tuollaista väitettä. Ericssonin data sanoo, että huippuosaajilla on keskimäärin vähintään 10 000 tunnin harjoitustausta ja harrastajillla keskimäärin vähemmän. Osalla huipuista on pajon enemmänkin, esim. 25 000 tuntia. Mitään takeita ei myöskään ole. Ericssonin tutkimuksesta ei voi päätellä, että kaikista yli 10 000 harjoitelleista tulisi huippuosaajia.

[drone]

Mitään takeita ei myöskään ole. Ericssonin tutkimuksesta ei voi päätellä, että kaikista yli 10 000 harjoitelleista tulisi huippuosaajia.

Ei pidä ehkä kuitenkaan liikaa tuijottaa tuota tuntimäärää. Pointti on vain ja ainoastaan se, että harjoitella pitää, jos aikoo kehittyä. Harjoitteluun tarvitaan intohimo ja lisäksi tarvitaan tietyntyyppinen ihminen ja tietynlaisia kehon ominaisuuksia. (Esim. jos ruumiinrakenteessa on painopiste valtavan ylhäällä, lyhyet jalat jne., voisi kuvitella, ettei jalkapallo ole kyseiselle henkilölle se paras mahdollinen urheilulaji.)

Mutta kun näitä foorumin kirjoituksia ja muitakin jalkapalloa käsitteleviä tekstejä lukee, niin ennen kaikkea pistää silmään, että meillä Suomessa on hirveän negatiivinen ja kyyninen ilmapiiri eikä juuri ollenkaan sellaista iloista yhdessä tekemisen meininkiä, kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta. Joko keskustelu takertuu detaljeihin (joista ei maallikko ymmärrä yhtään mitään) tai sitten huomio kiinnittyy kentän laidalla räyhääviin vanhempiin tms. Milloin opitaan puhaltamaan yhteen hiileen ja ottamaan tämä koko juttu rakentavassa hengessä?

On vaikea ottaa tarkempaa kantaa siihen, mikä on "ylivoimaisesti suurin ongelma" suomalaisessa juniorivalmennuksessa, mutta kuten kaikki olemme nähneet, se on Islanti, joka meni EM-kisoihin. Ei Suomi. Olipa Suomessa ongelmia tai ei, niin Islanti on tehnyt jotakin kisapaikan verran paremmin kuin me. Väkilukuun tai niukkoihin resursseihin on tässä keskustelussa enää turha vedota keneenkään. Oma veikkaukseni on, että me emme vain halua kehitystä niin paljon, että olisimme valmiit nousemaan poteroistamme ja liittämään viisaat päämme ja tekevät kätemme yhteen.

[zup]

Sama!
@EronenKimmo

Ylivoimaisesti suurin ongelma suomalaisessa juniorijalkapallossa on, ettei ole mitään ylivoimaisesti suurinta ongelmaa. #TaikatemppuVaiTyö

[Snoopy]

Aina löytyy syitä ja jos ei juuri sillä hetkellä syy ole ehkä se "oikea", niin keksitään uusia. Kylmä totuus on kuitenkin, että meillä pelaajat tekevät liian vähän töitä ja valmennuksen taso on huonoa. Nämä kaksi asiaa kun pilkotaan pienempiin paloihin, niin saadaan tarkempaa analyysiä, mutta mikäli lähdemme hakemaan syitä milloin mistäkin höpöhöpö kategoriasta, niin kulutamme vain energiaamme sekä resursseja aivan turhaan.

Me tarvitsemme suuremman suunnanmuutoksen ja asiat täytyy saada järkeistettyä kunnolla, nämä on laitettava oikeaan tärkeysjärjestykseen. Ensin tulee tekeminen (pelaajien ja valmentajien), sen jälkeen olosuhteet (hallit-kentät-oheiset) ja lopuksi taustat (liitto-seurayhteistyö). Käytännössä kaikki muu on  hiuksien pilkkomista ja niiden hyötysuhde on hyvin pieni, käytännössä kaikki henkiset ja fyysiset resurssit tulisi ohjata näihin pääkohtiin.

-Snoopy-

[zup]

-Snoopy-

Hyvin avattu miten ymmärsin tuon tweetin sisällön. Yhteen yksittäiseen asiaan keskittyminen väärä tie.

[Snoopy]

Niin, tärkeää olisi saada keskustelu ohjattua niille osa-alueille joista on hyötyä. Pitkällä tähtäimellä kaikki tärkeät/tärkeiksi havaitut asiat tulee ottaa huomioon, mutta aivan kuin täällä "yritysmaailmassa" niin myöskään "leikkimaailmassa" ei voida muuttaa kaikkea kerralla.

Voimme jatkaa näitä spekulointeja vaikka kuinka paljon siitä miten kulutamme pelaajamme loppuun ja kuinka tästä tehdään liian vakavaa liian nopeasti tai yms.. vaikka meillä on muiden lajien osalta selkeää faktaa, että lajista riippumatta pelaajat tarvitsevat määrää ja laatua. Kumpikaan näistä ei sulje toista pois eikä kumpikaan ole toista tärkeämpi.

Onko meillä oikeat olosuhteet, onko meillä selkeät ohjeet tavoitteista ja toteutuksesta, onko liitto mukana aktiivisesti ajamassa seuroja yhdenmukaisuuteen yms.. yms...

Vasta, kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen perusrungosta, voimme keskittyä avaamaan näitä tarkemmin ja alkamaan viilaamaan asioita. Nyt jokainen husertaa mitä husertaa eikä oikein tunnut tulevan mitään järkevää aikaiseksi. Ei seurojen eikä liiton puuhastelusta.

-Snoopy-

[tuuma]

Mutta kun näitä foorumin kirjoituksia ja muitakin jalkapalloa käsitteleviä tekstejä lukee, niin ennen kaikkea pistää silmään, että meillä Suomessa on hirveän negatiivinen ja kyyninen ilmapiiri eikä juuri ollenkaan sellaista iloista yhdessä tekemisen meininkiä, kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta. Joko keskustelu takertuu detaljeihin (joista ei maallikko ymmärrä yhtään mitään) tai sitten huomio kiinnittyy kentän laidalla räyhääviin vanhempiin tms. Milloin opitaan puhaltamaan yhteen hiileen ja ottamaan tämä koko juttu rakentavassa hengessä?

Se on juuri näin. Helposti keskusteleminen näistä jumittuu joistakin yksittäisistä harjoitteista tai liikkeistä inttämiseen, kun pitäisi pystyä näkemään se kokonaisuus ja millaista on tekemisen meininki.

[Lenko]

Nyökyttelen täältä sivusta. Ongelman ydin on, kuten on useaan kertaan todettu, että liian vähän lapsia harjoittelee riittävän määrän riittävän laadukkaasti.

[drone]

Onko meillä oikeat olosuhteet, onko meillä selkeät ohjeet tavoitteista ja toteutuksesta, onko liitto mukana aktiivisesti ajamassa seuroja yhdenmukaisuuteen yms.. yms...

Sen ainakin havaitsee penkkiurheilija näin sivusta päin, että Palloliitto ei oikeastaan näy missään mitenkään. Hajuton, mauton ja väritön, salamyhkäinen organisaatio, joka ei anna itsestään minkäänlaista kuvaa. Mitä ne siellä tekee? Hautovat asioita, saunovat vai antavat vain olla? Joskus toki Alaja tulee ulos norsunluutornista ja murahtaa jotakin asioista, jotka tapahtuvat toisella puolella maailmaa (jostakin Blatterista tai Platinista) eivätkä liikuta ketään suomalaista yhtään mitenkään. Sellainen vaikutelma jää, ettei siellä ole haluakaan hoitaa oman pesän asioita kuntoon aktiivisella ja ryhdikkäällä otteella, kuten Islannissa tehdään. Siksipä Islanti onkin pinkaissut valovuoden etumatkan Suomeen nähden, mitä tulee jalkapalloon urheilulajina. Ohi on mennyt Virokin. Ja Albaniahan nyt oli jo alun alkaenkin Suomea edellä. Nyt odotellaan, milloin Amerikan Samoa ryhdistäytyy ja pelaa Huuhkajien kanssa tasaisen väännön maaottelussa.

[Pussikalja]

No yksi suuri ongelma on ainakin siinä, että jalkapallo on unohtanut ihan urheilun perusasiat.

- Erityisominaisuuksia voi harjoitella vasta, kun on liikunnallinen ja omaa peruskuntopohjan.
- Peliäly ja taito kehittyy, kun on paljon kokemusta peleistä.

näistä kahdesta muodostuu se iso ongelma, tänä päivänä lasten liikunta ei ole riittävän monipuolista ja pelejä ja kokemuksia, näkökulmia pallopelien perusasioista ei juuri kerry. Lisäksi lajitaitoa, on se vaikka kuinka hyvällä tasolla ei voi hyödyntää pelatessa, jos väsyy ja ei jaksa. Ja tärkein, kaksinkamppailun ja lopulta pelin voittaa se, joka haluaa voittaa ja yrittää enemmän, juurikaan riippumatta viimekädessä siitä mikä on ero taitotasossa. Tästä sopasta tuloksena on se, ettei yksilöille synny tapaa ja kulttuuria harjoitella itsestään urheilijaa.

Jalkapallossa pelin sisällä tämä kaikki näkyy mm. siinä, että työtä tehdään pallollisena joukkueena liian vähän ilman palloa, alotteita ja liikettä pelattavaksi on liian vähän jotta pelaaminen olisi helppoa. Voimat menee pallottomana prässiin ja pallollisena ei peliä hyödyttäviin yrityksiin pelin ja tilan lukemisen heikkouden vuoksi ja varmasti myös taktisen osaamattomuuden vuoksi. Puolustamiseen hukataan liikaa energiaa, se pitäs kyetä taktisesti hoitamaan viisaammin juoksuttamatta kärkiä ja pelinrakentajia puhki varsinkin junioripuolella. Täällä vedetään Dortmundia ilman peruspohjaa jaksaa. Pitäs malttaa aikuisuuteen, peluuttaa vasta valmista pelaajaa kuin ajokoiraa, ei nuorta raakiletta jolta ei säry kuin paikat ja mitään hän ei pelistä opi. Enkä tarkoita, että tempoa ja vauhtia ei pitäs pelissä olla. Pitää olla pallollisena, ei vain ilman palloa puolustaessa.

[ogi77]

Tämä blogi ei ole vielä herättänyt keskustelua:

http://futis.ts.fi/blogit/kari-raita/yksilo-keskiossa-utopia

[Finte]

Tämä blogi ei ole vielä herättänyt keskustelua:

http://futis.ts.fi/blogit/kari-raita/yksilo-keskiossa-utopia

Surullista jos ja kun totta. Jalkapallo on joukkuepeli. Tämän luulisi olevan typeristä typerimmällekin selvää...
Yksilö loistaa jalkapallossa vain ja ainoastaan osana kokonaisuutta.

Miten voi siis olla että punainen lanka on näin perusteellisesti hukassa.

"Ei perinteinen yksilölaji"... Huh huh...

[6660]

Surullista jos ja kun totta. Jalkapallo on joukkuepeli. Tämän luulisi olevan typeristä typerimmällekin selvää...
Yksilö loistaa jalkapallossa vain ja ainoastaan osana kokonaisuutta.

Miten voi siis olla että punainen lanka on näin perusteellisesti hukassa.

"Ei perinteinen yksilölaji"... Huh huh...

Kummallinen vastakkainasettelu. Kysehän on siitä, että hyvät yksilöt pitää saada pelaamaan hyvänä joukkueena. Suomessa (ja niin muuallakin) on ongelmia molemmilla puolilla. Ei nähdä joukkuetta yksilöiden takaa eikä yksilöitä joukkueen takaa.

Se mitä painotetaan pitäisi tulla käytännön tilanteen myötä. Suomen futis ei ole mikään yhtenäinen homogeeninen möykky, jossa vaikka  SJK ja kutosdivarin "Ponnistajat" ovat samalla viivalla.

[ogi77]

Kummallinen vastakkainasettelu.

Mun mielestä kummallista on tämä:

Hollantilaiseen perinteeseen kuuluu nähdä jalkapallon hierarkia seuraavasti: alin taso fyysinen seuraavaksi tekninen, kolmanneksi pelikäsitys ja ylin taso kommunikaatio!

Suomalainen lajianalyysi selvitti kaksi alinta tasoa: Fyysinen toiminta ja Tekninen suorittaminen.

[Riemumieli]

Yksi suuri ongelma futiksessa on se, että nykyään treenataan liikaa, eikä muita lajeja saa harrastaa tai ei ehdi. 8-vuotiaana aloitettu rääkki päättyy väsymiseen teini-ikäisenä. Näin ainakin edareissa.

Harjoittelu on yksipuolista pallon pomputtelua, eikä sisällä esim. kehonhallintaa tai jäntevyyttä kehittäviä harjoitteita. Tämä ei olisi ongelma, jos lapset viihtyisivät muuten ulkona kiipeillen, hyppien, pomppien ja välillä vaikka painien. Mutta kun eivät liiku, vaan pelaavat Minecraftia. Toisaalta eivät ehdi, koska ovat aina treeneissä.

Yksi ongelma ovat myös pikkusieluiset valmentajat, jotka valitsevat kaupunginosajoukkueista erilaisiin tapahtumiin vain itse valmentamiaan pelaajia. Olisi hauska tietää, ymmärtääkö tällainen henkilö, miltä homma näyttää ulospäin, tuskinpa. Seuraltakin voisi tietysti kysyä, miksi kaupunginosajoukkueen valmentaja tekee valinnat. Ja ei, oma superjunnu ei jäänyt rannalle, on eri-ikäinen.

Ja kyse totta kai Suomen suurimmasta eli seurasta, jossa homman pitäisi toimia jos missään.

Kendossa kaikki toimii toisin. Saa ja kannustetaan harrastamaan muuta, treenejä ei ole liikaa ja menestystä tulee. Vielä kun paskoista tapa se -ääliövanhemmista bemarimaastureineen pääsisi eroon.

[OneFour]

Ite taas oon sitä mieltä, että ylivoimasesti suurin ongelma on, että suomalaiset eivä vielä ole tajunneet, että ovat Suomessa, periferiassa, maailman laidalla jossa on aina kylmä ja pimiä. Sitten ne eivät ole myöskään tajunneet sitä, että eivät oikiasti hirviästi tajua jalkapallosta. Luultavasti sen vuoksi ku asuvat maailman perimmässä kolokassa. Sitäkään suomalaiset eivät taija tajuta, että alppihiihtovalmentajat tuskin ovat parhaita kaffeireita kertomaan jalkapallosta, koska jos suomalaisten nowhau on mitä on, vaikia on kuvitella, että höppänä ja vanhuudenhöperö puikkariäijä on paras kaveri kertoa, että miten jalkapalloua kannattaisi pellailla. Sitäkään suomalaiset eivät vielä ole tajunneet, että jos pallon potkiminen ei ole yleissivitävää toimintaa, joka tekkee ihimisestä monitaiturin ja oikian neron kertomaan, että miten sitä pallua pittää potkia.

Tarinan mukkaan kerran Suomessakin oli kaveri, joka tajusi, että tosiasioitten tunnustaminen on viisauen alaku. Tosin kaveri ei tainnu olla suomalainen jalakapallovalamentaja jos ja ku suomalaisen jalkapallon saavutuksia vertaa vaikkapa alpaanian tai islannin vastaaviin. Ilimeisesti neki on hiffannu, että keskikertainen puuhastelu tuottaa korkeintaa keskinkertaisia tuloksia.

[Mir Fudi]

Mun mielestä kummallista on tämä:

https://webshop.worldfootballacademy.com/shop/books/the-original-guide-to-football-periodisation-part-1/

Tuossa kirjassa löytyy hollantilaisesta-mallista (ja alkaa olla aika laajallekin levinnyt malli) oleellisin ja kirja kertoo myös oman näkökulmansa miten jalkapalloa tulisi harjoitella. Titon näkemykset identtisiä kirjan sisällön kanssa.

Jos tilaat tämän niin ota kylkeen vielä How Simple Can It Be - kirja.

Molemmista kirjoista sain enemmän irti, vaikutteita ja sovellettavaa omaan toimintaan kuin yhteensä valmentajakursseilta E-UefaB.

[OneFour]

https://webshop.worldfootballacademy.com/shop/books/the-original-guide-to-football-periodisation-part-1/

Tuossa kirjassa löytyy hollantilaisesta-mallista (ja alkaa olla aika laajallekin levinnyt malli) oleellisin ja kirja kertoo myös oman näkökulmansa miten jalkapalloa tulisi harjoitella. Titon näkemykset identtisiä kirjan sisällön kanssa.

Jos tilaat tämän niin ota kylkeen vielä How Simple Can It Be - kirja.

Molemmista kirjoista sain enemmän irti, vaikutteita ja sovellettavaa omaan toimintaan kuin yhteensä valmentajakursseilta E-UefaB.

Hetkinen. Nyt häätyy ja on aivan pakko kysyä, että johtaako joku meitä harhaan. Oon kuullu, että nuitten yllä olevien opuksien kirjottaja on sitä mieltä, että liika harjoittelu juniorivuosina tappaa pellaajien nopeusomainaisuuet ja niin Suomessa kuin muissa Pohjolan pitäjissä vejetään aivan liikaa. Suomalaisen jalakapallon ukko ylijumala taas on sitä mieltä, että penskojen pittää reenata vieläkin enemmän mitä ovat reenanneet ja Hollannissa taas ollaan sitä mieltä, että vähempi on parempi. Ketä tässä nyt oiken pittää uskoa? Mutkamäki, vanhuuen höperöä vai tulppaani vanaatikkoa? Tekeekö mutkamäki valmentajasta futiskurun vai onko futiksen ylijumalaksi ittensä ylentänyt valloonien naapuri oikiassa? Apuva. Mitä tässä ennää pystyy ja uskaltaa tehä ku ei tiiä onko antiristus, mutuilun vastustaja numperi yksi, oikiassa vai tuleeko nykyajan seireeni maasta jossa mutkamäki on täysin tuntematonta.