Ylivoimaisesti suurin ongelma juniorivalmennuksessa Suomessa

[Ricardo Leite]

Kolumni Satoja otteluita jalkapallon A-junioreissa valmentanut Eero Laurila pohtii, miten ylistetystä Hongan 1993-ikäluokasta ei tullut muita ammattilaisia kuin Tim Väyrynen ja Daniel O’Shaughnessy.

Outo kolumni oli tosiaan. Laurilan suhteellisuudentaju ei ehkä pysynyt mukana kun pointtia piti alleviivata. Kaksi ammattilaista yhden jengin yhdestä ikäluokasta ei ole "vain" kaksi ammattilaista, vaan "jopa". Se on aivan saatanan paljon, olipa kyseessä sitten mikä tahansa junnumatseissa loistanut jengi.

[Snoopy]

En tunne mitenkään Pirkanmaan, Itä- tai Pohjois-Suomen tilannetta, joten niihin en osaa sanoa mitään, mutta onhan se aika ilmeistä, että mikäli valtaseuroja on alueella vain muutama vie ne potentiaalista pelaaja ryhmää pois pienemmiltä seuroilta. Kun asiaa tarkastelee Helsingin alueen näkökulmasta on erinomaisia joukkueita paljon: HJK, Käpa, PPJ, Valtti, HPS, Kontu, MPS... jne. ja vaikka näiden seurojen parhaat pelaajat siirtyvätkin lähempänä aikuisikää suuriin valtaseuroihin kerkeää hyvää junior työtä seurat tekemään paljon ennen tätä. Tähän kun lisätään Espoon seurat ja muutamat Vantaan alueen seuroista niin pelaajilla on paljon seuroja joista valita itselleen sopivat ja kaiken lisäksi näillä seuroilla on paljon erinomaista kilpailullista toimintaa.

Mutta kun siirrymme alueellisten pääkaupunkien ulkopuolelle, niin joukkueiden tilanne huononee. Itse näen juniori joukkueen tilanteen hyvänä, mikäli seuralla on ikäluokassa kaksi kilpajoukkuetta. Tällöin mahdollisimman monelle pelaajalle voidaan oikeasti antaa mahdollisuus kasvaa pelaajina. Valitettavasti hyvin harvalla on edes kunnollista yhtä kilpajoukkuetta ja tähän tulisi saada muutos. Kun mennään pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, niin ongelmaksi kehittyy juuri tämä, että seurat koettavat saada yhden hyvän joukkueen kasaan ja silloin hyvin usein tehdään paljon kompromisseja, niin pelaajien kuin valmennuksenkin johdosta ja varsinkin haaste ryhmät jäävät usein huonoon asemaan. Pelaajia otetaan liian kovalle tasolle pelaamaan ja harjoittelemaan tai monelle pelaajalle ei ole mahdollista tarjota helpompia pelejä.

Kun itse olen ollut kyläjoukkueissa mukana on ongelma ollut juuri siinä, että tarpeeksi monipuolista pelaamista on vaikea järjestää. Liian usein joukkueessa on neljä - viisi kilpatason pelaajaa jolloin muu ryhmä on väärässä sarjassa. Itse kuulun niihin valmentajiin jotka uskovat, että mahdollisimman kovat pelit kehittävät pelaajia kaikkein parhaiten, mutta tässä täytyy nyt ymmärtää se, että mikäli pelaat aina pelkkiä kovia pelejä, et koskaan pääse kunnolla harjoittelemaan harjoitettavia pelillisiä asioita itse pelissä. Tämä on juuri se syy, miksi itse tahtoisin joka kolmannen harjoituspelin olevan selkeästi helpompi ja jossa tuloksen tekeminen ei ole se tärkein asia, vaan pelillisten asioiden harjoitteleminen.

Mutta nyt kun joukkue ei ole tasavahva on myös yksilöiden syntyminen vaikeaa. Tällaisissa pienemmissä seuroissa mennään helposti siihen ajatteluun, että tiettyjen pelaajien paikat ovat "suljettuja", koska niissä pystyy pelaamaan vain oikeasti sillä tasolla pelaavat pelaajat. Noh, eikös tässä nyt päätetä pelaajan puolesta ilman, että pelaajan yksilölliset taipumukset otetaan huomioon. Ja kuinka monta vuotta pelaajan kehityksestä pilataan tällä tärkeän paikan täyttämisellä. Juuri tästä syystä oikeanlainen tasokierrättäminen olisi niin tärkeää, mutta sitä ei tapahdu tarpeeksi paljon. Pelirasitus on liian vähäinen kun katsotaan pelienmäärää, mutta itse pelien kovuus on liian kova ja ne onnistumiset puuttuvat tekemisestä. Usein nämä top pelaajat poltetaan loppuun tai ajetaan oikeanlaisen kehityskaaren ulkopuolelle vääränlaisella valmentamisella ja väärällä pelipaikalla. Kun siirrytään 7v7 peleihin olisi tärkeää jokaisen seuran ymmärtää, että tässä vaiheessa ruvetaan pelaajista tekemään pelaajia. Mikäli nämä neljä ensimmäistä vuotta tehdään virheitä, menetetään todella paljon pelaajan potentiaalista, jonka kiinni saaminen on ihan varmasti mahdotonta. Ennen tätä aikaa tulisi keskittyä melkein pelkästään pelaajan yksilötaitoon ja unohtaa melkein ihan kaikki muu, luoda pelkästään oikea pohja taidolle. Kun siirrytään 11v11 peleihin tulee pelaajien olla sillä tasolla, että itse peliä voidaan alkaa opettamaan kunnolla ja silloin täytyy pystyä luottamaan jo pelaajan taitoihin.

Itse olen sitä mieltä, että nykyisin tehtävä yj joukkueet ovat aivan loistava asia ja niihin pitäisi mennä niin usealla paikkakunnalla kuin mahdollista. Tällä tavoin voidaan luoda olosuhteet jossa pelaajat voivat harjoitella omantasoisessa ryhmässä ja ennenkaikkea voivat pelata heille ominaisella pelipaikalla. Juuri tämä on se kaiken a ja o, jos haluamme saada jalostettuja yksilöitä joukkueen sisälle. Vielä on paljon eripuraa siitä mitä yhdistettyjä joukkueita perustetaan ja minne, mutta onneksi suunta on muuttumassa ja yhdistettyjä joukkueita syntyy hyvin.

-Snoopy-

[ZZlatan]

Outo kolumni oli tosiaan. Laurilan suhteellisuudentaju ei ehkä pysynyt mukana kun pointtia piti alleviivata. Kaksi ammattilaista yhden jengin yhdestä ikäluokasta ei ole "vain" kaksi ammattilaista, vaan "jopa". Se on aivan saatanan paljon, olipa kyseessä sitten mikä tahansa junnumatseissa loistanut jengi.

Ihan hämäränä itsekin tuota kolumnia pidin. Onhan tuo 2 pelaajaa ammattilaiseksi yhdestä junnujoukkueesta kova suoritus lähes mille tahansa eurooppalaiselle seuralle.

Liekö sitten Laurilan suhtautuminen hämärtynyt, kun hän on itse olettanut tekevänsä erinomaista valmennustyötä ja silti Honka -93 on pyöritellyt hänen joukkonsa ihan pystyyn.

[pikkuhukka]

Juniorien 11v11 isolla kentällä on ihan eri peli kuin miesten maajoukkueen peli. Taktiikka ja tarvittavat taidot ovat aivan erilaiset. Eron näkee myös naisten peleistä, joissa maalivahdeilla on vaikeuksia ylettyä ylärimaan ja joissa potkuvoima ei riitä puolenvaihtoihin yhdellä potkulla.

Junioriharjoittelussa on tärkeää saada koko joukkueelle paljon pallollista peliaikaa. Se onnistuu pikkupeleillä. 3v3, 5v5, 7v7 ja maalivahdittomat 2v2, 4v4 ja 6v6 opettavat taktiikan ja pelipaikkojen vaatimukset sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Peli-ilo on tärkeämpää kuin kilpailullinen menestys, sillä se johtaa säännölliseen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun. Turnaukset 5v5 ja 7v7 ovat tärkeämpiä kuin ikäluokkien SM, sillä alituiseen vaihtuvat kokoonpanot luovat onnistumisen elämyksiä myös myöhemmin murrosiän kokeville.

Vapaapotku- tai kulmurispeliastiksi voi harjoitella vasta kun potkutekniikan perusteet on omaksuttu. Tuulennopean laitahyökkääjän pikajuoksuharjoittelu pääsee oikeuksiinsa vasta kun samalla harhautetaan vastustajia ja päätetään syöksy onnistuneeseen laukaukseen tai syöttöön. Mixu on oikeassa siinä, että maajoukkueeseen tarvitaan erilailaisia huippuosaajia: laukojia, juoksijoita, puolustavia pelaajia ja taktiikan osaajia. Näiden taitojen opettelun aika on kuitenkin vasta, kun perusasiat ovat kunnossa. 

Oma junnuaikojen bravurini: vasemman jalan ulkokierre oli täysin hyödytön taito, koska potkuvoiman puute teki vapareistani pipareita aikuisen maalivahdin silmissä.

[ZZlatan]

Kovasti taas Laurila yrittää kolumnoida, mutta ei taaskaan oikein lähde. Ei saa punottua pienistä sivujuonteista mitään kunnollista kokonaisuutta ja perusasiat hataralla pohjalla. Eniten ihmetytti ihmettely siitä, miksei Pöllöliittö ole puuttunut Konkolan vallankaappaukseen? Eiköhän jokaisen seuran jäsenistö ihan itse päätä, ketkä heitä johtavat ja mihin suuntaan...

Toki suurin osa suomalaisista seuraihmisistä/-jäsenistä on täysiä lampaita, kuten MYPA-esimerkkikin näytti. Mutta jos seuran omat ihmiset eivät välitä siitä mitä seurassa tapahtuu, ei voi mitään ulkopuolista tahoa huutaa apuun, saati syyttää siitä, että hommat menivät ketuilleen. Tätä huutoa ihan riittävästi Suomi-futikseen mahtuu, mutta ei sillä vaan mikään muutu.

[unique]

Ei varmaan ollut ihan kokonaan oman aiheen arvoinen oivallus kuitenkaan tämä?

Muutenkin Paxu on mielestäni tässä hiukan hakoteillä. Ensinnäkin Suomessa tuotetaan / on tuotettu nimenomaan peruspelaamiseltaan puutteellisia pelaajia. Lähes kaikki ulkomaille lähteneet pelaajamme ovat törmänneet uusissa seuroissaan siihen, että aivan perusasioita ovat joutuneet opettelemaan, ihan alkaen siitä kirkkaimmasta kruununjalokivestämme aikanaan. Toki tähän liittyy myös pelipaikkakohtaisten perusasioiden osaamattomuutta.

Syy, miksi Suomessa ei ole pelaajia, jotka menisivät 1v1-tilanteissa vastustajista ohi, on selvä: junnuvalmentajien liiallinen tuloskeskeisyys. Kun junnupeleissä tarpeeksi monta kertaa haaston yritykset on palkittu karjumalla perään MIKSET SAATANA SYÖTTÄNYT, niin eipä siitä haastamisesta ole tullut tarpeeksi kokemusta pelitilanteissa. Tötsiä osataan kyllä kiertää.

MUTTA: tämä kaikki on 10–15 vuotta sitten kylvettyä satoa, ja uskoisin, että parempaa on jo luvassa. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole "eksperttien" puute (no, niitä ei ole, se on totta), vaan ihan kunnollisen perustan puute, mikä on tietysti vielä vakavampi juttu.

Täydellisesti sanottu.

Ehkä hivenen offtopicia, mutta mitä se Rautiainen puhui futarista ja urheilijasta tjsp? Suomesta tulee lähinnä urheilijoita, ei futareita. Maajoukkueen otteista heijastuu suomalainen kulttuuri, jossa ei saa haastaa tai yrittää koska epäonnistuminen on helvetinmoinen katastrofi. Miten voi oppia pelaamaan, jos juniorista asti opetetaan syöttämään helppoa ja pelkäämään epäonnistumista? Miten voi oppia pelaamaan, jos ei uskalla vaatia jatkuvasti palloa itselleen? Miten voi oppia pelaamaan, jos ei kannusteta haastamaan ja luottamaan omiin kykyihinsä? Suomessa ihannoidaan nöyrää puujalkaa joka yrittää korvata puuttuvan taidon tsempillä, kun etelän maissa ihannoidaan Messiä ja Maradonaa.

Suomalainen jalkapallo on kauttaaltaan omiin housuihin paskomista ja peleihin lähdetään pelkäämään. Peliin ei heittäydytä, vaan pelataan varman päälle kun takaraivossa jyskyttää ajatus epäonnistumisesta. Pelistä ei nautita vaan siitä tehdään raskasta suorittamista. Suomalainen pelaaja on nöyrä ja nöyryyttä taotaan päähän jo pikkuskidistä asti. Mielestäni yksi syy siihen, miksi maahanmuuttajia on niinkin paljon suomalaisessa "huippujalkapallossa" on kulttuurierot. Suomalaisesta kulttuurista ei tule futareita, harvakseltaan urheilijoitakaan.

Boscolta hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen. http://www.hs.fi/paivanlehti/urheilu/Leikin+loppu/a1345260329369

[Pele2:lla ällällä]

Jalkapallon syöpä Suomessa: junnuissa on isä/poika valmennusta ja puujalkaisia ja puusilmäisiä valmenajan poikia laitetaan hyökkääjiksi, että meidän poika saisi maaleja, itse kun en onnistunut junnuna, tai omaa egoa pönkittäen
- tai sitten toimihenkilöiden lapset saavat "luontaisetuna" pääsyn kaikenlaisiin "eerikkilä" leireihin, vaikka osaaminen olisi sitä sun tätä ja joukkueessa olisi taitavimpiakin.
- tai toisia "haukutaan" tai toisia lobataan seuraan sisään esim. lounailla tms.
- tai valmentajan vaihtuessa treenaat ja pelaat yht´äkkiä kilparyhmän sijasta haasteporukassa jostakin syystä
- tai edellisenä vuonna et ole saanut tuskin peliaikaa ja nyt pelaat kaikki pelit, saatat olla kapteenina, tai jopa maajoukkueessa..
- T. 20 vuotta jalkapalloa nähnyt...

[Timantti73]

Omasta mielestäni suurin ongelma on koska Suomessa ei ole jalkapallokulttuuria. Täällä ei panosteta lahjakkaisiin pelaajiin tarpeeksi. Ja  täällä arvostetaan liikaa puolustusvoittoisia pelaajia eli jos olet lapsena pelaaja joka tykkää pitää palloa ja tehdä maaleja niin hyvin äkkiä valmentajat jo huutavat että SYÖTÄ äläkä haudo sitä palloa! Eli lapsien ei anneta pelata omilla vahvuuksilla tarpeeksi ja anneta heidän parantaa niitä vaan kaikista pelaajista halutaan tehdä saman muotin puolustusvoittoisia pelaajia joita arvostetaan . Eli pitää ymmärtää että kaikki pelaajat on erilaisia ja eikä pidä kasvattaa näistä kaikista samanlaisia tunnollisia puolustuspelaajia jotka pallon saadessaan pelkäävät mitähän se valmentaja sanoo jos epäonnistun. Eli pitää tunnistaa pelaajat ja kehittää heidän vahvuuksiaan eikä päinvastoin tukahduttaa niitä! Eli tarvitaan enemmän valmentajia jotka neuvovat lapsia missä he ovat hyviä joita he voivat kehittää lisää ja parantaa myös heidän heikkouksia. Koska jo nuorista lapsista näkee jo kyllä hyvinkin mitkä ovat heidän vahvuuksia.Mutta täytyy vielä lopuksi sanoa että valmennus on kyllä parantunutkin valovuodella ainakin täällä pääkaupunkiseudulla siitä ajasta kun itse harrastin eli ehkä tässä vielä toivoakin voi olla joskus tulevaisuudessa.

[Finte]

Täällä ei panosteta lahjakkaisiin pelaajiin tarpeeksi. Ja  täällä arvostetaan liikaa puolustusvoittoisia pelaajia eli jos olet lapsena pelaaja joka tykkää pitää palloa ja tehdä maaleja niin hyvin äkkiä valmentajat jo huutavat että SYÖTÄ äläkä haudo sitä palloa!

Kuvaamasi lapsi, joka ei hyödynnä joukkuetovereitaan maalintekopaikkoihin pääsyyn, ei kuullosta erityisen lahjakkaalta. Syöttäminen ei tarkoita puolustusvoittoisuutta. Paraskin dribblaaja junioreissa tarvitsee muitakin ratkaisumalleja pärjätäkseen aikuisena.

Kannattaisi lukea tähän kohtaan Eremenko Sr:n kirjoitus...

Tässä linkki kirjoitukseen:
http://www.digipaper.fi/90min/127305/index.php?pgnumb=8

[rukkanen]

Kuvaamasi lapsi, joka ei hyödynnä joukkuetovereitaan maalintekopaikkoihin pääsyyn, ei kuullosta erityisen lahjakkaalta. Syöttäminen ei tarkoita puolustusvoittoisuutta. Paraskin dribblaaja junioreissa tarvitsee muitakin ratkaisumalleja pärjätäkseen aikuisena.

Kannattaisi lukea tähän kohtaan Eremenko Sr:n kirjoitus...

Tässä linkki kirjoitukseen:
http://www.digipaper.fi/90min/127305/index.php?pgnumb=8

Et ilmeisesti itse lukenut koko kirjoitusta, sillä sieltä löytyy Eremenkon sanomana kohta, jossa hän kategorisesti tyrmää ohjeiden/käskyjen huutamisen kentän laidalta pallolliselle pelaajalle.

[Finte]

Et ilmeisesti itse lukenut koko kirjoitusta, sillä sieltä löytyy Eremenkon sanomana kohta, jossa hän kategorisesti tyrmää ohjeiden/käskyjen huutamisen kentän laidalta pallolliselle pelaajalle.

Tämäkö oli sinulle kirjoituksen olennainen pointti liittyen pelaajien kehittämiseen...

Toki mielummin harjoituksissa pitäisi koutsata...

[rukkanen]

Tämäkö oli sinulle kirjoituksen olennainen pointti liittyen pelaajien kehittämiseen...

Toki mielummin harjoituksissa pitäisi koutsata...

No ei, tarkoitus oli vain kiinnittää huomiota edellisen kirjoittajan mainitsemaan, myöskin sinänsä tärkeään pointtiin. Syöttötaito on totta kai tärkeä osa pelaajien kehittämistä, kunhan sen opettamisella ei uhrata muita taidon osa-alueita, kuten esimerkiksi 1v1-pelaamista ja uskallusta haastaa, kun paikka siihen on.

[Rafu10]

If Finland wants to leave the present mediocre level of football, think about this, drills around cones, taitokisat or SHA physicals, don't teach nothing, PLAY, PLAY, PRACTICE WHAT YOU PLAY.

https://keeptheball.wordpress.com/2015/03/26/immediate-skills/

[nozick]

Vähän väsyttää nämä profeetat, jotka saavat yhden oivalluksen ja kuvittelevat että tekemällä yksi muutos suomen jalkapallo käännetään nousuun. Suomessa on jo nyt satoja nappulajoukkueita, joiden harjoituksissa ei kierretä keiloja, vaan nimenomaan pelataan erilaisia pienepelejä tai tehdään muita pelinomaisia harjoitteita. Käänteisesti jalkapallovalmennuksen mallimaassa Hollannissa kuulemma pyöritetään paljonkin monotonisia, todella ei-pelillisiä drillejä. En jaksa uskoa, että Suomesta tulee jalkapalloilun mahtimaa vain kieltämällä drillit. Tämä on ihan liian yksinkertainen vastaus.

Samoin en jaksa uskoa, että liian vähäinen erikoistuminen tai liiallinen erikoistuminen olisi syynä ongelmiin. Voimakkaampaa erikoistumista vaativat esittävät, että Suomessa koulutetaan liikaa keskikenttäpelaajatyyppejä. Samalla kuitenkin kansainvälisillä kentillä menestyneissä Suomalaisissa on suhteessa ehkä eniten toppareita ja maalivahteja, eli hyvinkin erikoistuneita pelaajatyyppejä.

Koko otsikon kysymys "suurin ongelma" on virheellinen. Suurin ongelma on se, että me ei pärjätä. Syitä tähän on niin monia, että ei niitä kannata yrittää priorisoida. Pitää vaan nostaa tekemisen tasoa kaikilla mahdollisilla tavoilla.

[Finte]

No ei, tarkoitus oli vain kiinnittää huomiota edellisen kirjoittajan mainitsemaan, myöskin sinänsä tärkeään pointtiin. Syöttötaito on totta kai tärkeä osa pelaajien kehittämistä, kunhan sen opettamisella ei uhrata muita taidon osa-alueita, kuten esimerkiksi 1v1-pelaamista ja uskallusta haastaa, kun paikka siihen on.

Sääli jos joku valmentaja onnistuu joltain lapselta uskalluksen tappamaan. Itse nautin katsoa junioreissa onnistuneita ratkaisuja. Joskus se on syöttö oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Joskus haasto oikealla hetkellä päättyen laukaukseen kohti maalia. Joskus haasto päättyen murtavaan syöttöön jne.

Luulen vaan että 1v1 ilman koutsausta sopii parhaiten vapaa ajan peleihin. Joukkueen treeneissä koen sen vaan hyväksi jos valmentaja tarjoaa intohimoiselle kikkailijalle muitakin näkökulmia peliin kuin yksin läpi kikkailun...

[Finte]

Vähän väsyttää nämä profeetat, jotka saavat yhden oivalluksen ja kuvittelevat että tekemällä yksi muutos suomen jalkapallo käännetään nousuun. Suomessa on jo nyt satoja nappulajoukkueita, joiden harjoituksissa ei kierretä keiloja, vaan nimenomaan pelataan erilaisia pienepelejä tai tehdään muita pelinomaisia harjoitteita. Käänteisesti jalkapallovalmennuksen mallimaassa Hollannissa kuulemma pyöritetään paljonkin monotonisia, todella ei-pelillisiä drillejä. En jaksa uskoa, että Suomesta tulee jalkapalloilun mahtimaa vain kieltämällä drillit. Tämä on ihan liian yksinkertainen vastaus.

Samoin en jaksa uskoa, että liian vähäinen erikoistuminen tai liiallinen erikoistuminen olisi syynä ongelmiin. Voimakkaampaa erikoistumista vaativat esittävät, että Suomessa koulutetaan liikaa keskikenttäpelaajatyyppejä. Samalla kuitenkin kansainvälisillä kentillä menestyneissä Suomalaisissa on suhteessa ehkä eniten toppareita ja maalivahteja, eli hyvinkin erikoistuneita pelaajatyyppejä.

Koko otsikon kysymys "suurin ongelma" on virheellinen. Suurin ongelma on se, että me ei pärjätä. Syitä tähän on niin monia, että ei niitä kannata yrittää priorisoida. Pitää vaan nostaa tekemisen tasoa kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Sama. Mutta on hyvä että kaikesta keskustellaan. Ja yleisesti olisi kai hyvä Suomen jalkapallolle jos vaikutteita haettaisiin mahdollisimman monesta paikasta. Ei vain brittein saarilta, ei vain Islannista, ei vain Hollannista, ei vain Espanjasta eikä varsinkaan Saksasta. Itse kirjoitan Saksasta vertailen Saksan meininkiin kun se sattuu olemaan lähellä.

Snoopy kirjoitti joskus yhtenäisen linjan puutteesta Palloliitossa. Tämä on asia jonka Sammer muutti aikanaan Saksassa.

[Kaihlamo]

Rafu näköjään varsinainen Sherlock!  Koulumaailmassa tehdään paljon kokeita ja testejä - onko niiden tarkoitus se, että oppilaat oppivat suorittaessaan niitä vai olisiko niiden funktio joku muu?

[rukkanen]

Luulen vaan että 1v1 ilman koutsausta sopii parhaiten vapaa ajan peleihin. Joukkueen treeneissä koen sen vaan hyväksi jos valmentaja tarjoaa intohimoiselle kikkailijalle muitakin näkökulmia peliin kuin yksin läpi kikkailun...

Missäs kohti on tämmöistä ratkaisuksi esitetty?

[Rafu10]

This is one U10 final of the Iscar Cup in Spain, look at the TV coverage, look at everything, can you ever achieve this level? Not even in your wettest dreams, football in Southern Europe is taken very seriously. In Finland, you're more worried to whistle to the side and continue with a failed system, than try to do something to improve the sport, so be it, but hey, every day the country is getting further from the others.

https://www.youtube.com/watch?v=e877L-xZjEM

In Portugal, a derby between city rivals Benfica and Sporting in the same age group, can you see the difference?

https://www.youtube.com/watch?v=29veAyBr1EU

[Thalian]

Koulumaailmassa tehdään paljon kokeita ja testejä - onko niiden tarkoitus se, että oppilaat oppivat suorittaessaan niitä vai olisiko niiden funktio joku muu?

En tiedä noiden testien funktiota, mutta Suomessa tehdään verrattain vähän muita kuin opettajien itsensä laatimia testejä (kokeita) eli mitään oikeasti objektiivista testaamista ei tehdä kuin ihan muutamassa poikkeustapauksessa. Suomen koululaitos on muuten poikkeuksellisen hyvä ja monet sellaiset maat, joissa tehdään paljon valtakunnallisia kokeita, ovat huomattavasti heikompia koulutuksen laadun suhteen. Kannattaa siis miettä kaksi kertaa, ennen kuin lähdetään nostamaan mitään standardikokeiden määriä, sillä se usein johtaa vain siihen, että opetellaan menestymään niissä kokeissa ja jätetään se taitojen oikea osaaminen vähemmälle.

[Kaihlamo]

En tiedä noiden testien funktiota, mutta Suomessa tehdään verrattain vähän muita kuin opettajien itsensä laatimia testejä (kokeita) eli mitään oikeasti objektiivista testaamista ei tehdä kuin ihan muutamassa poikkeustapauksessa. Suomen koululaitos on muuten poikkeuksellisen hyvä ja monet sellaiset maat, joissa tehdään paljon valtakunnallisia kokeita, ovat huomattavasti heikompia koulutuksen laadun suhteen. Kannattaa siis miettä kaksi kertaa, ennen kuin lähdetään nostamaan mitään standardikokeiden määriä, sillä se usein johtaa vain siihen, että opetellaan menestymään niissä kokeissa ja jätetään se taitojen oikea osaaminen vähemmälle.

Objektiivisia tai ei niin kyllä ne silti testaavat sitä sen hetkistä osaamista eli koetta edeltävää oppimista - ei kokeita tehdä sen takia, että lapsi oppisi asioita sillä hetkellä jona niitä suorittaa.

[Thalian]

Objektiivisia tai ei niin kyllä ne silti testaavat sitä sen hetkistä osaamista eli koetta edeltävää oppimista - ei kokeita tehdä sen takia, että lapsi oppisi asioita sillä hetkellä jona niitä suorittaa.

Kyllä, testeillä pyritään selvittämään sen hetkinen taso. Ne eivät kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja kyllä hyvän valmentajan pitäisi kohtuullisen hyvin tietää ilman erillisiä testejäkin mikä on lapsen taso. Myöhemmässä vaiheessa noista on enemmän hyötyä, mutta kovin nuorille noita ei mielestäni kannata pohtiakaan.

[Kaihlamo]

Kyllä, testeillä pyritään selvittämään sen hetkinen taso. Ne eivät kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja kyllä hyvän valmentajan pitäisi kohtuullisen hyvin tietää ilman erillisiä testejäkin mikä on lapsen taso. Myöhemmässä vaiheessa noista on enemmän hyötyä, mutta kovin nuorille noita ei mielestäni kannata pohtiakaan.

Onko joku väittänyt, että ne olisivat oikotie onneen? Itse ainakin otin vaan kantaa yksittäiseen väittämään, jonka kirjoittaja ei ilmeisesti ole ymmärtänyt miksi ylipäätään testataan tai pidetään taitokilpailuja.

Haluaisin myös kuulla miten määrittelet "kovin nuoren" ja perusteluita miksi ei kannata edes pohtia minkäänlaista testaamista? (Olettaen, että nyt kuitenkin puhut kouluikäisistä lapsista)

[Thalian]

Haluaisin myös kuulla miten määrittelet "kovin nuoren" ja perusteluita miksi ei kannata edes pohtia minkäänlaista testaamista? (Olettaen, että nyt kuitenkin puhut kouluikäisistä lapsista)

Olen vähän sitä mieltä, että testaaminen alkaa olla hyödyllistä siinä vaiheessa, kun aletaan tekemään henkilökohtaisia treeniohjelmia. Ennen sitä testien tulokset eivät hirveästi tuo lisäarvoa, kun niihin reagointi jää käytännössä lapsen omalle vastuulle.

[Snoopy]

Olen vähän sitä mieltä, että testaaminen alkaa olla hyödyllistä siinä vaiheessa, kun aletaan tekemään henkilökohtaisia treeniohjelmia. Ennen sitä testien tulokset eivät hirveästi tuo lisäarvoa, kun niihin reagointi jää käytännössä lapsen omalle vastuulle.

Testien ja kokeiden suurimpia syitä on harjoitteluun motivoiminen, oli kyse sitten koulusta tai harrastuksesta. Mikäli koulussa mentäisiin ilman minkäänlaisia kokeita ja pelkällä tuntityöskentelyllä, ajaisi se tilanteeseen (vert. kotiopetus) jossa itse opiskelun taso kärsii. Vanha sanonta "kertaus on opintojen äiti" pitää edelleen hyvin paikkansa, koska luetun, kuullun ja opitun muistiin palauttaminen tapahtuu kokeisiin lukemisen kautta. Ihmisen keho ei tiedä mitä milloinkin teet, vain aivot kertovat sen sinulle, mutta keho toimii hyvin pitkälti yksinkertaisten ärsykkeiden kautta ja siksi tämä opitun toistaminen on keino vahvistaa opittua.

Kun nyt mennään meidän alaamme ja näitä testejä pidetään edesauttaa se niiden opiskelua. Se on tietenkin ihan oma lukunsa, että kuka niihin harjoittelee, mutta se myös näkyy taidossa. Itse olen todella vahvasti testien puolesta puhuja, koska nämä pitävät sisällään paljon tärkeitä taitoja. Kun vaaditaan tarkoittaa se sitä, että saadaan pelaajista myös puristettua enemmän. Nämä "vapaa-ajattelija" ovat suurimpia ongelmia koko lajissa. Heidän mielestään kahleista tulee vapautua ja kaikki tällaiset unohtaa, pelkällä pihapeleillä ja höntsäilyllä kehittyy, mutta uskon, että jokainen joka on enemmän junioreita nähnyt tietää, että taitokisoissa pärjäävät ovat joukkueen näppärimpiä pelaajia. Juuri heillä on perusta tehdä kaikki nopeammin, ketterämmin ja fyysisemmin kuin muilla.

Koska sitten mielestäni nämä on hyvä aloittaa? Koska on hyvä aika testata? Heti. Jos opetat viisivuotiaan pomputtelemaan kymmenen kertaa ilman, että pallo tippuu alas ja otat (lue: ilolla, leikillä, hymyllä ja haasteella) aikaa neljästi vuodessa teen hänelle aivan uskomattoman suuren palveluksen. Samalla kun pistät kiertämään keppejä pallon kanssa ja haastat parantamaan aikaa (lue: ilolla, leikillä, hymyllä ja haasteella) teet vielä suuremman palveluksen. Kun vielä laitat hänen harjoittelemaan syöttöä ja otat ajat neljästi vuodessa, on kolmen tärkeän asian oppiminen laitettu alulle. Kun nyt kehität tehtäviä tuonne kymmeneen ikävuoteen asti, olet antanut hänelle haasteen ja todennäköisesti halun harjoitella, mutta ennenkaikkea yksinkertaisen pohjan tehdä kolme perusominaisuutta. Mutta jos nyt nämä testaukset halutaan aloittaa vasta tuolla D ikäluokissa ollaan jo pahasti myöhässä. Perusominaisuuksien harjoitteleminen tässä vaiheessa on jo auttamattomasti myöhässä. Uskon, että ne jotka ovat olleet useiden eri ikäluokkien kanssa tekemisissä ovat jokainen huokaisseet syvään, kun joukkueessa on yksi - kaksi pelaajaa, jotka saavat syksyllä viisikymmentä pomputusta putkeen, D ikäisissä... ! Lähde siinä harjoittamaan palloketteryyttä, kun on joukkueellinen puujalkoja.

Vaikka puhumme tässä kohtaa ihan lapsista, 10-14v junioreista, niin enpä usko, että tässä porukassa on ketään joka ei ymmärrä sitä, että nämä Käpan ja HJK taitokisojen kultamitali pelaajat ovat oikeasti ikäluokkansa parhaimpia, niin tuolla kuin kentälläkin ja kaikilla muilla on ihan helvetisti kurottavaa taidollisissa asioissa. Itse toivon, että nämä hyödyntävät olemassa olevansa taidon ja käyttävät tästä eteenpäin ajan joukkueellisiin asioihin sekä omien vahvuuksien vahvistamiseen.

Mutta usein kritisoijat eivät ole koskaan näissä asioissa itse loistaneet, oman pojat pärjänneet tai olleet tekemisissä ryhmien kanssa joissa näitä pelaajia on, oli kyseessä sitten 10v tai 14v, niin ne yksilöt siellä näkyvät ihan varmasti jokaiselle. Suomi pärjää taidossa todella hyvin, mutta se mitä tehdään myöhemmässä junior iässä on suurempi haaste.

Motivoi, testaa ja kehitä.

-Snoopy-