Kärkipelaajan tärkeimmät ominaisuudet?

[Junnumama]

Heippa, auttaisitteko nuoren maalinnälkäisen juniorin äitiä kertomalla mitkä ovat kärkihyökkääjän tärkeimmät ominaisuudet ja tehtävät, maalinteon lisäksi. Poika on pelannut lähes pelkästään oikeana laitahyökkääjänä nyt pari vuotta, ja valmentaja suunnittelee siirtävänsä hänet kärkeen. Toki valmentajan tehtävä on opettaa kärkipelaajan hommat, ja luotan hänen sen tekevänkin. Toivoisin kuitenkin opettavaista keskustelua siitä, mitä vaaditaan jalkapalloilijalta jotta kehittyy hyväksi kärkihyökkääjäksi?

[Vikkelä vaihtomies]

Ensinäkin hyvä pelaaja pelipaikalla X, Y tai Z on aina aivan ensimäiseksi hyvä jalkapalloilija. Perustekniikka on kaiken A ja O. Ensimäinen kosketus, palloton liike, syöttövarmuus, laukaus, kaksinkamppailut, kestävyys, pelinluku, ympäristön havainnointi...

Perinteisesti hyökkääjiä on ollut noin kolmea eri tyyppiä, joita sitten on nakeltu kentälle muodostelmasta ja pelitavasta riippuen 1-3 kappaletta kerrallaan. Nykyään pelataan usein yhdellä kärjellä, jonka oletetaan olevan vähän näitä kaikkia. Välillä pelataan jopa ilman varsinaista kärkeä, jolloin hyvät jalkapallotaidot korostuvat, eikä spesifit hyökkääjätaidot ole niin arvossaan.

Target-kärki. Vahva, usein jopa kolossimainen hyökkääjä, joka foorumikielellä raivaa tilaa boksissa ja pudottelee hyvin palloja. Tehtävänä on maata toppareiden sylissä ja voittaa nämä kaksinkamppailuissa ja auttaa näin pallon tuomisessa ylös. Ensimäinen kosketus on heillä tärkein: sen ei tarvitse olla pehmeä, vaan tärkeintä on saada pallo pelattua ykkösellä omille. Sefki Kuqi on kovin suomalainen rymistelijä, oikea malliesimerkki omien vahvuuksien (hirveät voimat) maksimoinnista ja heikkouksien (ei osaa pelata jalkapalloa) minimoinnista.

Fox-in-the-box. Perinteinen ysi. Tämäkään äijä ei välttämättä osaa pelata kovin hyvin, mutta yksi erikoisominaisuus täytyy olla poikkeuksellisen kova: maalintekotaito. Laittaa pallon yhdellä, korkeintaan kahdella kosketuksella maaliin, kun saa sen rangaistusalueen sisällä. Maali tehdään kärkkärillä, sisäsyrjällä, ulkosyrjällä, päällä, mahalla, perseellä tai tuomarin silmän välttäessä vaikka kädellä, mutta se tehdään. Pelaajatyyppinä kuolemassa jalkapallon evoluutiossa pois (huipputasolla), tosin pienin varauksin: jos teet 30 maalia kaudessa, niin aivan sama kuinka huono olet pelaamaan. Lyö youtubeen "Filippo Inzaghi goals" ja ymmärrä

Vikkeläkinttuinen kaveri. Michael Owen. Juoksee, juoksee ja juoksee. Plussaa jos pallo pysyy mukana. Klassisessa brittipallossa paritetaan kärkeen targetin kanssa. Target pudottaa, ja tämä äijä juoksee toppareilta karkuun pallon kanssa. Loput 8 äijää seisoo kahdessa linjassa 50 metrin päässä valmiina tuulettamaan. Pelaa nykyjalkapallossa enemmänkin laidalla, kuin yksinäisenä kärkenä.

Mutta kuten todettua, nämä ovat stereotyyppejä, jotka ovat pikkuhiljaa poistumassa kuvasta. Nykyhyökkääjää kuvastaa paremminkin Harry Kane: vahva, erinomainen laukomaan molemmilla jaloilla, kohtuu nopea, ensimäinen kosketus on sekä pehmeä, että oikeaan suuntaan otettu ja palloton liike on erinomaista. Ensimäistä kosketusta kaikilla mahdollisilla ruumiinosilla ei voi koskaan harjoitella liikaa, eikä myöskään sitä heikompaa jalkaa. Optimitilanteessa ei olisi mitään heikompaa jalkaa. Kaksinkamppailuvoima on aina tärkeää hyökkääjällä, mutta toisaalta myös liikkeen harjoittaminen, sillä on edullisempaa välttää kaksinkammapilu, kuin voittaa se.

Sanoisinkin, että kovin spesifiä pelipaikkakohtaista treeniä ei kannata junnuiässä tehdä (pl. maalivahti). Vahvuudet kyllä pelaajille löytyvät itsestään, ja niitä kannattaa toki kehittää entistä enemmän. Samalla kuitenkin pitää muistaa, että ne heikotkin ominaisuudet täytyy saada edes keskikertaiselle tasolle, jotta pelaajan taso kokonaisuudessaan riittää. Listaan nyt kuitenkin muutaman jutun, joihin kannattaa keskittyä:
-Laukaisutaito liikkeestä liikkuvaan palloon. Molemmilla jaloilla 1. ja 2. kosketuksesta.
-Pallon suojaaminen.
-Haastaminen 1vs1 päättyen vetoon

[Kaihlamo]

Röyhkeys, oikea-aikaisuus ja pieni sisäinen mulkkuus. Siitä liikkeelle ja sitten vasta noihin vaihtomiehen mainitsemiin asioihin.

[fingerström]

No hänen pitää tajuta, miten hyvältä tuntuu tehdä maali. Sen jälkeen huomio siitä, että kun pelaa tilanteet loppuun asti eikä jää ihailemaan kutiansa tai pelitoverin suoritusta, niin niitä maaleja syntyy riuskempaan tahtiin. Tämänhän Mixukin sanoi eilisen pelin jälkeen ja näin Suomen maalikin syntyi.

[Jau]

Itsekkyys ja kyrpä luonne.

[mehico5]

Itsekkyys ja kyrpä luonne.

Kuten Klose?

[Junnumama]

Selkis, eli tiivistettynä perustekniikkaa, nopeutta, molempijalkaisuutta, laukaisutaitoa, pallon suojaamista, haastamista ja oikea-aikaisuutta tarvitsee treenata.

Röyhkeys, itsekkyys ja mulkkuus.. ennen kuin laitan nekin treenilistalle, saisinko vielä perustelut miksi kärjen on oltava pissipää?

[Stoch]

Kärjellä täytyy olla röyhkeyttä, jotta voi tehdä maaleja. Tässä tapauksessa tarkoitettiin varmaan tiettyä ahneutta kokeilla itse maalintekoa, jota kautta syöttely voi jäädä pahimmassa tapauksessa vähemmälle, mutta pitääkö syöttää jos maalin voi tehdä itse

[Sope]

Röyhkeys, itsekkyys ja mulkkuus.. ennen kuin laitan nekin treenilistalle, saisinko vielä perustelut miksi kärjen on oltava pissipää?

Kai nuo oli ainakin puoliksi hassutteluja, mutta jokaisen hyvän vitsin takana piilee annos totuutta.

Kärkipelaajan tulisi olla ainakin sillä tavalla itsekäs, että ajattelee sen oman ratkaisunsa (laukaus, harhautus, syöttö) olevan siinä tilanteessa tehokkain ratkaisu. Tämä voi johtaa siihen, että laukaisee huonommasta paikasta kuin mihin joukkuekaveri juoksee, mutta ei se sinänsä haittaa, koska hyökkääjän itsensä mielestä hän itse voi tehdä sen maalin paremmin, vaikka sitten vähän huonommastakin paikasta.

Suomalaisilla on aika monella raipehelmismäinen perusluonne, jossa pelätään omaa ratkaisua ja vielä avopaikassakin reiluna syötetään kaverille. Kärki voi vaikuttaa täten pissipäältä, koska haluaa itse ratkaista sen tilanteen. Valitettavasti näitä kärkipelaajan luonteisia ei oikein löydy meiltä mihinkään lajeihin (koripallomaajoukkueessa on tosi vähän ahneita pussittajia, jääkiekossa ei ole todellisia snipereita ja jalkapallossa ei ole ahneita kärkiä, jotka tekevät sen maalin sitten vaikka perseellä paikasta kuin paikasta tai ainakin yrittävät sitä) tai sitten heidät tapetaan junnuiässä ruoskimalla ratkaisuhalukkuus piiloon.

[Julss]

En nopealla silmäyksellä nähnyt mainittavan sijouttumista tai pallotonta liikettä. Molemmat ovat tukevia ominaisuuksia, joista on fiksulle pelaajalle paljon hyötyä.

[nozick]

Julss teki erittäin tärkeän lisäyksen. Tuo Vikkelän vaihtomiehen kuvaus on muilta osin tosi hyvä, mutta on tärkeää huomata, että kärkipelaajalla on tyypillisesti kaikista kenttäpelaajista vähiten kosketuksia palloon. Silloin kun pallo on hallussa siitä pitäisi sitten tehdä aika usein maali. Pallokosketuksien määrä maalintekoalueella maksimoidaan oikealla sijoittumisella ja liikkeellä. Kärki siis tekee enemmän hyökkäyspään pallotontonta työtä kuin kukaan muu kenttäpelaaja.

[Vikkelä vaihtomies]

Aivan totta, hyökkääjän täytyy aktiivisesti hakea tilaa. Ja kun sitä löytyy, täytyy se osata käyttää tehokkaasti. Sillä omalla liikkeellä ei ainoastaan mahdollisteta oman maalisarakkeen kaunistelua, vaan myös liikutetaan puolustusta, jolloin paikka voikin (epäsuorasti) omasta vaikutuksesta siunaantua täysin toiselle pelaajalle, ilman että itse edes kosket palloon.

Kuitenkin itsenäisen harjoittelun kannalta tuo on melko epäoleellista. Omalla ajalla kun tuota ei voi mielestäni kovin hyvin treenata fyysisellä tasolla. Taktiikkavideoita ja tähtien maalikimaroita voi (ja pitääkin) zoomailla maalinteon kannalta, mutta kyllä henkilökohtaisen taidon kehittäminen on nimenomaan se, mitä omalla ajalla tehdään. Täytyy oppia hyödyntämään tila tehokkaasti. Valmentajan pitäisi siellä treeneissä/peleissä/taktiikkapalavereissa sitten osata ohjeistaa hyökkääjiä löytämään sinne tilaan.

[Osmoosi]

En ihan yhdy näihin mielipiteisiin, että kärjen pitää olla itsekäs kusipää. Kusipää saa olla mutta liiallinen itsekkyys vaan rapistaa muun joukkueen pelimoraalia. Aika hyvin on kaikki perusjutut käyty läpi, mutta sen verran vielä lisäisin, että kärkihyökkääjän tärkeimmät pelaajat siellä kentällä on vastustajan puolustuslinja. Niitä pitää pystyä tarkkailemaan koko peli ja tappajanvaistolla haistaa heti virhekosketukset tai paitsiolinjan venyminen. Mitä korkeammalla tasolle mennään, niin sitä vähemmän virheitä tullee ja toppareilta pitää olla heti karussa, kun siellä joku laitapakki vetää uuden paitsiolinjan.

[Joey]

Selkis, eli tiivistettynä perustekniikkaa, nopeutta, molempijalkaisuutta, laukaisutaitoa, pallon suojaamista, haastamista ja oikea-aikaisuutta tarvitsee treenata.

Noiden ominaisuuksien treenamisella sinusta voi toki tulla hyvä pelaaja muullekin pelipaikalle kuin keskushyökkääjäksi. Jos ei kuitenkaan lähdetä harhailemaan muille tonteille, niin ollaksesi hyvä maalintekijä, ei sinun tarvitse olla kuitenkaan huippu, tai edes hyvä, jokaisella yllä mainitulla osa-alueella. Toki niitä kaikkia on hyödyllistä silti harjoitella ja antaahan se paremmat lähtökohdat onnistumiseen, jos ei ole mitään selkeitä heikkouksia.

Ollaksesi hyvä maalintekijä, sinulla pitää kuitenkin olla palava halu tehdä maaleja unohtamatta hyvää itseluottamusta, joka on yksi jalkapalloilijan - oli pelipaikka sitten mikä tahansa - tärkeimpiä ominaisuuksia. Heikon itseluottamuksen omaava pelaaja kun ei saa taidoistaan revittyä irti kuin murto-osan.

Kusipää ei tarvitse olla.

[Julss]

Ollaksesi hyvä maalintekijä, sinulla pitää kuitenkin olla palava halu tehdä maaleja unohtamatta hyvää itseluottamusta, joka on yksi jalkapalloilijan - oli pelipaikka sitten mikä tahansa - tärkeimpiä ominaisuuksia. Heikon itseluottamuksen omaava pelaaja kun ei saa taidoistaan revittyä irti kuin murto-osan.

Tämä on kyllä yksinkertaisuudessaan täyttä priimaa. Itseluottamus on usein ratkaiseva tekijä esim. nopeita päätöksiä vaativissa tilanteissa, joisse ratkaisujen pitää tapahtua lähes alitajuisesti. Luotto omaan tekemiseen ja itseensä, se on se juttu.

[Lihamuuri]

Hyökkääjä on kentällä poikkeuksellisen taidon takia eli maalintekotaidon takia. Tähän on tietenkin oltava valtava itseluottamus omaan kykyynsä. Kuitenkin nykyjalkapallossa ei ole tilaa perinteiselle hyökkääjälle eli yksi ominaisuus ei enää riitä vaan kaikki tuossa edellä mainittu on tärkeää.

Yksi tärkeä ominaisuus mitä ei mainittu on se että hyökkääjän täytyy pelata usein myös vaikeassa tai odottamattomassa asennossa eli tasapaino ja koordinaatio täytyy olla korkealla tasolla ja niitä täytyy joka päivä harjoitella esim. lihaskuntoharjoitelun ohessa.