Kuinka Suomen tulisi pelata?

[Knossos]

Lainataan Brian Cloughia ties kuinka monennen kerran:

"Players lose you games, not tactics.."

Vuosikymmeniä sitten manageroineella britillä todellakin nämä. Nykyjalkapallosta keskusteltaessa näitä aivopieruja ei kannata nostaa esille, ellei sitten halua menettää loppujakin uskottavuudestaan.

[Kergesti]

Jalkapallopiireissä tuosta "kemiaa" on tavattu kutsua taktiikaksi, jonka tarkoituksena on saada 11 pelaajaa kentällä ymmärtämään toisiaan.

Tietysti aina välillä joidenkin pelaajien ajatukset ja tapa pelata sopivat täydellisesti yhteen, mutta minkään yliluonnollisen kemian asemesta usein takana on yhdessä harjoittelua, yhdessä pelaamista ja päävalmentajan luoma taktiikka, joka mahdollistaa tämän "kemian" toteutumisen.

Totta tuokin. Mutta tällä hetkellä maajoukkue pärjää huonommin koska kentällä ei ole Litmasen kaltaista supermiestä jota koko joukkue ymmärtää ja joiden kanssa kaikkien on helppo pelata yhteen, siinä sivussa sitten järjesti maalipaikat tai teki itse.

Haen sitä takaa että tämän hetkisellä maajoukkueen materiaalilla on todella vaikeaa muodostavaa toimivaa taktiikkaa, oli sitten peräsimessä Backe tai kuka vain. Materiaali on oikeasti niin paska että kaikista pelaajista ei mitenkään saada parasta irti.

[Knossos]

Materiaali on oikeasti niin paska että kaikista pelaajista ei mitenkään saada parasta irti.

Varmaan itkevät Islannissa ja Unkarissakin paskaa materiaalia? Keitä ovat Islannin ja Unkarin litmaset, koska ilman Litmastahan ei voi pärjätä?

[OHTO]

Vuosikymmeniä sitten manageroineella britillä todellakin nämä. Nykyjalkapallosta keskusteltaessa näitä aivopieruja ei kannata nostaa esille, ellei sitten halua menettää loppujakin uskottavuudestaan.

Pitää ikävä kyllä monesti paikkansa tässä "keskustelussa", jossa roiskitaan paperille nimiä ja ehdotetaan tätä "taktiikaksi".

[Rikkiviisas]

Haen sitä takaa että tämän hetkisellä maajoukkueen materiaalilla on todella vaikeaa muodostavaa toimivaa taktiikkaa, oli sitten peräsimessä Backe tai kuka vain. Materiaali on oikeasti niin paska että kaikista pelaajista ei mitenkään saada parasta irti.

Mitä tarkoitat "parhaalla"?
Jos materiaali on paskaa, niin silloin paska on se paras mihin maajoukkue pystyy.

Valitettavasti vaan Litmasen perään huokailu ja materaalilla selittäminen on aika köyhää. Seurajoukkueissa pelaajat ovat tälläkin viikolla tehneet hyvää tulosta, joten kyllä sitä voi aika perustellusti väittää, että materiaali ei ole paskaa (tai sitten aika monella maalla materiaali on paskaa) ja hyvin todennäköisesti on olemassa useampikin eri taktiikka, jolla pelaajat saisi pelaamaan omalla tasollaan. Se on sitten eri asia mihin se riittää.

[murdock]

Joel Pohjanpalon maalit korostavat sitä mitä Suomelta ei löydy. Laitapelaajia jotka pystyvät haastamaan ja luomaan maalipaikkoja. Jollain vitun Kosovollakin sellaisia on, mutta ei Suomella.

[kokistuoppi]

Pitää ikävä kyllä monesti paikkansa tässä "keskustelussa", jossa roiskitaan paperille nimiä ja ehdotetaan tätä "taktiikaksi".

No ei kyllä sitten alkuunkaan liity keskusteluun. Se, etteivät kaikki (=lähes kukaan täällä) ymmärrä mitä "taktiikka" tarkoittaa, ei tee taktiikoista keskustelua turhaksi.

[James Finlayson]

Joel Pohjanpalon maalit korostavat sitä mitä Suomelta ei löydy. Laitapelaajia jotka pystyvät haastamaan ja luomaan maalipaikkoja. Jollain vitun Kosovollakin sellaisia on, mutta ei Suomella.

Niin, tuota voisi alkuunsa helpottaa se, että pelattaisiin taktiikalla, jossa on laitapelaajat myös muualla kun syvällä omassa puolustuksessa.

[Kergesti]

Mitä tarkoitat "parhaalla"?
Jos materiaali on paskaa, niin silloin paska on se paras mihin maajoukkue pystyy.

Valitettavasti vaan Litmasen perään huokailu ja materaalilla selittäminen on aika köyhää. Seurajoukkueissa pelaajat ovat tälläkin viikolla tehneet hyvää tulosta, joten kyllä sitä voi aika perustellusti väittää, että materiaali ei ole paskaa (tai sitten aika monella maalla materiaali on paskaa) ja hyvin todennäköisesti on olemassa useampikin eri taktiikka, jolla pelaajat saisi pelaamaan omalla tasollaan. Se on sitten eri asia mihin se riittää.

Sitä että esim. Joel Pohjanpalo ei pysty ikinä paukuttamaan maajoukkueessa kunnolla maaleja, kun siellä ei yksinkertaisesti ole pelaajia joiden kanssa hänestä saadaan paras irti. Ei tule tarjoilua siihen malliin että maaleja syntyisi, koska oman joukkueen pelaajien taidot/näkemys eivät yksinkertaisesti riitä näiden paikkojen luomiseen. Eremenko ei onnistu toimittamaan palloja sinne minne Pukki ja Pohjanpalo haluavat joten tällöin kenestäkään näistä kolmesta ei saada parasta irti. En tiedä onko vika sitten siinä taktiikassa vai missä, mutta Kosovo-ottelun perusteella Pohjanpalo oli ainoa joka osas ees lukea noiden kahen juoksuja ja syötti pallon ees joskus sinne mihin he halusivat.

Olen samaa mieltä että Litmasen perään huokailusta ei ole mitään hyötyä. Tosi asia on kuitenkin se että silloin Suomi pystyi kotonaan haastamaan kenet vaan jalkapallon huippumaista. Varmasti taktiikoita löytyy, mutta olen yhä sitä mieltä että materiaali on melko kapeaa toimivan taktiikan luomiseksi, esim. keskikentän laidoille meillä ei oo heittää yhtään ketään kenen taso riittäis. Voishan sinne tietenkin Perpaa ja Eremenkoo heittää mutta tässä tulee just se ongelma, että materiaali on niin kapea että joudutaan peluuttamaan parhaita pelaajia väärillä paikoilla.

[Timppa Lammas]

Ja nyt sitten pelataan niin ettei niitä vähiäkään vahvuuksia saada hyödynnettyä ja itse asiassa peluutetaan taktiikalla joka korostaa joukkueen heikkouksia.

[Ehis]

Niin, tuota voisi alkuunsa helpottaa se, että pelattaisiin taktiikalla, jossa on laitapelaajat myös muualla kun syvällä omassa puolustuksessa.

Jos sama paska jatkuu Islantia vastaan, luulisi sen tähän suuntaan menevän. Kolme topparia on siltikin perusteltua heitä vastaan.
Olisi kuitenkin kiva olla plan-b mahdollisia takaiskuja varten ie normi 4-4-2-kehiin ja laidoille voimaa.

[The Real Wolf]

Mutta tällä hetkellä maajoukkue pärjää huonommin koska kentällä ei ole Litmasen kaltaista supermiestä jota koko joukkue ymmärtää ja joiden kanssa kaikkien on helppo pelata yhteen, siinä sivussa sitten järjesti maalipaikat tai teki itse.

- Surullista, miten vähään olemme joutuneet tyytymään. Meille riittää supermieheksi ja kuninkaaksi pelillinen johtaja, joka ei kertaakaan vienyt meitä edes lopputurnaukseen.

[Finte]

Jumalauta tässä on meininkiä.
Onnistuit myymään ideasi mulle.

Ainoa lisäys tähän että sitten valitaan myös pelaajat SYSTEEMIIN ennakkoluulottomasti vaikka kakkosdivarista. Pääasia että sitoutuu ja todella jättää aina kaiken kentälle.

Valmentajaksi joku suomalainen persoonallisuus jolla on sydäntä.

[The Real Wolf]

Eli Suomi pelaa paskaa antiseksifutista, ottaa silti käkättimeen ja kisahaaveet ovat vaihteeksi karkaamassa. Mitään menetettävää ei siis ole, eikä alaspäin ole enää mahdollista mennä.

- Miten ne ovat karkaamassa, kun ollaan tasapisteissä lohkon kärjen (jos toki jumbonkin) kanssa? Ikävä ilmenemismuoto suomalaisen itkuvirsikulttuurin perinteestä.
 

joten koskaan ei ole ollut parempi aika aloittaa pelityylin, ideologian, ideaalin rakentaminen. Tulokset eivät ehkä parane, mutta kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä meillä voisi olla identiteetti, suomalainen tapa pelata, pelaajia motivoiva, katsojia viihdyttävä, esteettinen tulkinta jalkapallosta, ei enää vain urheilun muoto, peli, vaan myös taiteellinen päämäärä.

- Periaatteessa ihan kiva idea, ja ajatus itsetietoisesta oman tien kulkemisesta kiehtoo. Mutta jos vähänkin alkaa toimia kilpailullisesti, ilmestyy siinä kymmenen-kahdenkymmenen vuoden aikana muita, jotka kopioivat idean ja tekevät sen paremmilla resursseilla paremmin.

[PuluZu]

Jalkapallopiireissä tuosta "kemiaa" on tavattu kutsua taktiikaksi, jonka tarkoituksena on saada 11 pelaajaa kentällä ymmärtämään toisiaan.

Vaikka päällekkäisyyttäkin näissä on niin luulisi jokaisen joukkupelejä tosissaan pelanneen tietävän, että toisten kanssa ajatukset vain menevät yhteen kuin itsekseen ja toisten kanssa ei niin mitenkään. Kyllä sitä voi ihan hyvillämielin kutsua "kemiaksi". Taktiikat kuuluvat puolustukseen, prässin purkamiseen ja syöttöpeliin ensimmäisellä 2/3 osalla kentästä. Tottakai boksin lähistölläkin on joitain sovittuja toimintamalleja, kuten keskitetäänkö matalaa etutolpalle vai ei, lauotaanko kaukaa, nostaako laitapakit laiturien ohi jne. mutta viimeisellä kolmanneksella toimitaan aistien varassa paljon enemmän.

[Finte]

- Periaatteessa ihan kiva idea, ja ajatus itsetietoisesta oman tien kulkemisesta kiehtoo. Mutta jos vähänkin alkaa toimia kilpailullisesti, ilmestyy siinä kymmenen-kahdenkymmenen vuoden aikana muita, jotka kopioivat idean ja tekevät sen paremmilla resursseilla paremmin.

Eri. Suomi on kansainvälisesti sen verran mitätön tapaus ettei Suomen tekemisiä alettaisi vielä arvokisapaikan tullessakaan kopioimaan.

[Rikkiviisas]

Varmasti taktiikoita löytyy, mutta olen yhä sitä mieltä että materiaali on melko kapeaa toimivan taktiikan luomiseksi, esim. keskikentän laidoille meillä ei oo heittää yhtään ketään kenen taso riittäis. Voishan sinne tietenkin Perpaa ja Eremenkoo heittää mutta tässä tulee just se ongelma, että materiaali on niin kapea että joudutaan peluuttamaan parhaita pelaajia väärillä paikoilla.

Taaskin pitäisi miettiä, että mitä tarkoitetaan "laitapelaajalla".
Mökkilaituria, menneiden vuosikymmenten 4-4-2 taktiikan munaravaajia vai vaikkapa timantti-4-4-2 laitakeskikenttäpelaajia. Jos nyt unohdetaan ilmiselvimmät eli ei maalivahtia hyökkääjäksi tai päinvastoin, niin aika harvalla, etenkään keskikenttäpelaajaalle, on "väärää" pelipaikkaa vaan pääasiassa vääriä roolituksia. Päävalmentajan tehtävä on taktiikkaa luodessaan nimenomaan karsia joukkueen heikkoudet ja vahvistaa vahvuuksia, ei se ole rakettitiedettä.

Tietysti jos jumitetaan siinä, että on joku mielikuva tietynlaisesta laitapelaajasta ja sellaista ei ole, niin sitten voi tietysti väittää, että materiaali on kapea. Muussa tapauksessa on paljon hyödyllisempää pohtia, että mitä materiaalista saa irti ja sen mukaan miettiä niin numerosarjoja, taktiikoita kuin roolituksia.

Vaikka päällekkäisyyttäkin näissä on niin luulisi jokaisen joukkupelejä tosissaan pelanneen tietävän, että toisten kanssa ajatukset vain menevät yhteen kuin itsekseen ja toisten kanssa ei niin mitenkään.

Sen takiahan kirjoitin aika pitkälti juuri noin heti siinä seuraavassa kappaleessa...

[Kergesti]

Jumalauta tässä on meininkiä.
Onnistuit myymään ideasi mulle.

Ainoa lisäys tähän että sitten valitaan myös pelaajat SYSTEEMIIN ennakkoluulottomasti vaikka kakkosdivarista. Pääasia että sitoutuu ja todella jättää aina kaiken kentälle.

Valmentajaksi joku suomalainen persoonallisuus jolla on sydäntä.

Munkin mielestä tää zlatanin nutturan idea on paras mitä on tähän mennessä täällä esitetty. Ton taktiikan avulla voitais saada pelintempokin oikeaksi. Ja nimenomaan toi että ne pelaajat pelaa kellä on motivaatiota, eikä mikään vitun Eremenko joka löntystelee kentällä ilman minkäännäköistä kiinnostusta. Itse olen sitä mieltä että Eremenkon voisi ensi ottelussa pistää ainakin ensimmäiseksi 45 minuutiksi penkille ja katsoa mitä tapahtuu. Jos peli on aivan tajutonta paskaa ilman Romaa niin sitten vaikka takaisin kentälle, mutta en usko että tän hetkisellä räpyllyksellä toi Roman penkitys ois ainakaan huono kokeilu.

The Real Wolf yrität ilmeisesti vaan provota. Mutta onko sinun mielestäsi väärin pitää kaveria kuninkaana joka pystyy omilla ratkaisullaan tekemään Suomesta varteenotettavan vastustajan kelle vaan Euroopan maalle?

Se ei ole rakettitiedettä, mutta kysymys kuuluukin kuinka helppoa on vahvistaa suomen vahvuuksia ilman että joukkueen heikkoudet lisääntyvät siinä samalla? Tosin fakta on myös se että Backelle tästä maksetaan, joten hänen tulisi onnistua tuossa edes jollain asteella, tähän mennessä näin ei ole tapahtunut. Itse lasken laitapelaajaksi LM ja RM paikan pelaajat ja heitä Suomella ei ole ainuttakaan. Joten mielestäni on turha unohtaa taktiikat, jotka sisältävät laitalinkit.

[The Real Wolf]

Itse olen sitä mieltä että Eremenkon voisi ensi ottelussa pistää ainakin ensimmäiseksi 45 minuutiksi penkille ja katsoa mitä tapahtuu. Jos peli on aivan tajutonta paskaa ilman Romaa niin sitten vaikka takaisin kentälle, mutta en usko että tän hetkisellä räpyllyksellä toi Roman penkitys ois ainakaan huono kokeilu.

- Tätähän on jo kokeiltu, tosin ei penkityksenä, vaan pakon sanelemana. Roma oli sivussa kaikissa neljässä viime karsinnan viimeisessä ottelussa. Tulokset tiedämme. Kanerva sai niistä sulan hattuunsa, mutta muitakin tekijöitä siis oli. Jos Suomi pärjää, se taitaakin siis tapahtua vahingossa, eikä omien aktiivisten toimien seurauksena?

Vastauksena kysymykseen Litmasen kuninkaaksi kutsumisesta tässä yhteydessä vain sen verran, että tuollaiseen nimitykseen vaadittaisiin minun mielestäni enemmän.

[Buffy la Cazavampiros]

Itse olen sitä mieltä että Eremenkon voisi ensi ottelussa pistää ainakin ensimmäiseksi 45 minuutiksi penkille ja katsoa mitä tapahtuu. Jos peli on aivan tajutonta paskaa ilman Romaa niin sitten vaikka takaisin kentälle, mutta en usko että tän hetkisellä räpyllyksellä toi Roman penkitys ois ainakaan huono kokeilu.

Vastahan se peli oli aivan tajutonta paskaa Saksaa vastaan, kun Roman oli flunssan takia poissa.

[Nick]

Nostetaanpa taas ylös, kun tämä alkaa olla taas ajankohtaista. Eli Suomi pelaa paskaa antiseksifutista, ottaa silti käkättimeen ja kisahaaveet ovat vaihteeksi karkaamassa. Mitään menetettävää ei siis ole, eikä alaspäin ole enää mahdollista mennä. Pelaajia vituttaa jo valmiiksi kun peli ei kulje ja menestystä ei ole odotettavissa. Heitetään siis paineet pois ja lähdetään vetämään ennakkoluulottomasti ja vapautuneesti puhdasta ideologista seksifutista joka sentään viihdyttäisi vaikka turpaan tulisikin, vrt. nykyinen umpikonservatiivinen ja kaikesta jälkeenjäänyt suofutis. Jollekin Romallekin tällainen pelityyli olisi varmasti paljon mielekkäämpää ja motivoivampaa kun pelissä olisi idea, selkeä ja luovuuden mahdollistava mentaliteetti eikä kentälle ole tultu vain välttämään nöyryytystä.

Toistan: mitään menetettävää ei enää ole, joten koskaan ei ole ollut parempi aika aloittaa pelityylin, ideologian, ideaalin rakentaminen. Tulokset eivät ehkä parane, mutta kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä meillä voisi olla identiteetti, suomalainen tapa pelata, pelaajia motivoiva, katsojia viihdyttävä, esteettinen tulkinta jalkapallosta, ei enää vain urheilun muoto, peli, vaan myös taiteellinen päämäärä.

Varmasti tällainen rohkea, jopa uhkarohkea pelitapa a la neverkusen voisi toimia ainakin siinä, että alettaisii uskaltaa ja haastaa, vaikka alussa voisi tulla rumastikin lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Leverkusenista valmentaja majuun? Tai joku nuori bielsa/klopp/Roger Schmidt -tyylinen päävalmentaja huuhkaajiin ja totaalimuutos? Tuskin tässä on mitään hävittävää ainakaan :D

[drone]

Players lose you games, not tactics.

Jos tässä jotain toivoo, niin sitä, ettei Pohjanpalon hattutemppu tai vaikkapa parikin hämärrä todellisuudentajua niissä kabineteissa, joissa pelitavat päätetään. Pelaajat todellakin ratkaisevat ottelut, mutta he eivät ratkaise niitä yksin. Jos ei ole Leverkusenin kaltaista arsenaalia rinnalla, niin sen kanssa on elettävä.

Elätellään toiveajattelua, että "Jollesta" kehittyisi Zlatanin tai Messin tai edes Gareth Balen tasoinen maaliseppo ajan myötä. Siinäkin skenaariossa Suomen peli tulee rakentaa puolustuksen kautta. "Maalisepon" tehtävänä on pitää hermonsa jäisinä ja sulloa pallo maaliin, kun se yksi tai kaksi tilannetta ottelussa saadaan.

[waccoe]

Joulukuusi, jossa kolme puolustavaa keskikenttää ja kolme hyökkääjää

              Markkanen
             Pukki - Jolle




     Lam (Perpa) - Roma - Sparv

Uronen - Arajuuri - Moisander - Arkivuo

                 Luke


Puolustetaan 7:llä ja hyökätään 3:lla (plus Roma välillä kun ehtii)

Kisoihin

edes Gareth Balen tasoinen maaliseppo

[Kergesti]

- Tätähän on jo kokeiltu, tosin ei penkityksenä, vaan pakon sanelemana. Roma oli sivussa kaikissa neljässä viime karsinnan viimeisessä ottelussa. Tulokset tiedämme. Kanerva sai niistä sulan hattuunsa, mutta muitakin tekijöitä siis oli. Jos Suomi pärjää, se taitaakin siis tapahtua vahingossa, eikä omien aktiivisten toimien seurauksena?

Vastauksena kysymykseen Litmasen kuninkaaksi kutsumisesta tässä yhteydessä vain sen verran, että tuollaiseen nimitykseen vaadittaisiin minun mielestäni enemmän.

Tätä en tiennytkään, en noita karsintojen viimeisiä otteluita tarkasti seurannut, mutta ilmeisesti Suomi pärjää siis paremmin ilman Eremenkoa. Jos tämä on jo todettu toimivaksi taktiikaksi en nää mitään syytä miksi Eremenkoa ei voisi jatkossakin penkittää? Saksa ottelusta on turha vetää johtopäätöksiä, en usko että Eremenko olisi muuttanut ottelun lopputulosta.

Tällä tasolla pärjäämisellä harvoin on vahinkojen kanssa hirveästi tekemistä, toki tuurimaaleja/menetyksiä jne. syntyy aina silloin tällöin.

[Buffy la Cazavampiros]

Tätä en tiennytkään, en noita karsintojen viimeisiä otteluita tarkasti seurannut, mutta ilmeisesti Suomi pärjää siis paremmin ilman Eremenkoa. Jos tämä on jo todettu toimivaksi taktiikaksi en nää mitään syytä miksi Eremenkoa ei voisi jatkossakin penkittää? Saksa ottelusta on turha vetää johtopäätöksiä, en usko että Eremenko olisi muuttanut ottelun lopputulosta.

Tällä tasolla pärjäämisellä harvoin on vahinkojen kanssa hirveästi tekemistä, toki tuurimaaleja/menetyksiä jne. syntyy aina silloin tällöin.

Mielestäsi taktisena vetona pitäisi kokeilla joukkueen parhaan pelin- ja murtavien ratkaisujen tekijän penkitystä tärkeässä karsintapelissä, mutta kun pelattiin jo ilman häntä tuloksellisesti (melko) merkityksettömässä pre-qualifier friendlyssa ja Suomi oli niin huono, että kokeilumiehistöinen ja höntsätempolla pelannut Saksa vei peliä täysin ja Suomi sai ainoan maalipaikkansa ja yhden ainoista hyökkäyksistään 90. minuutilla, niin siitä ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä? Ok.

Jos olisit katsonut vime syksyn pelit, niin olisit ehkä huomannut, että Suomi oli kaikissa pelillisesti melkoisessa pinteessä ja hyvät tulokset pohjautuvat vahvasti ennen kaikkea Hradeckyn loistokkaaseen maalivahtipelaamiseen sekä Pohjanpalon viimeistelyyn. Toki hyviä juttuja oli myös ison topparin haku keskuspuolustukseen ja selkeämmän ryhmitelmän myötä mm. laitojen puolustaminen tuplaamalla, mutta niiden yhteys Romanin pelaamiseen tai pelaamatta jättämiseen lienee varsin hatara. Suomen hyökkäyspelaaminen ja maalipaikkojen rakentelu oli noissa peleissä kokonaisuutena ihan yhtä heikkoa, ellei jopa heikompaa kuin Mixun aikana.