FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.05.2017 klo 18:47:07 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-futisturnaus!, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 29 [30] 31 ... 35
 
Kirjoittaja Aihe: Kuinka Suomen tulisi pelata?  (Luettu 94853 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
mr referee

Poissa Poissa


Vastaus #725 : 07.10.2016 klo 11:07:08

Islanti-peli osoitti aika pitkälti sen minkä takia minusta materiaaliselitys on aika laiska.
Suomi oli ensimmäisellä jaksolla pelinhallinnassa kuskin paikalla ja toisellakin oli jaksoja kun Islanti näytti materiaaliltaan heikommalta joukkueelta.

Ja missähän vaiheessa tätä peliä sitten suomi nyt oikeesti oli kuskin paikalla ja hallitsi pallolliseta peliä. Ei jestas. Ei hallinnalla joka tapahtuu 40m vastustajan maalista ole merkitystä eikä ketään kiinnosta se. Se on ratkaisevaa kuinka peli pyörii 25m maalista. Sillon saadaan luotua painetta maalille ja kaverilla hyökkäysmatka pitenee=saumat voittoon paremmat meillä. No mielestäni näin ei kyllä missä vaiheessa ollut
Filosofi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Urjalan Palloseura


Vastaus #726 : 07.10.2016 klo 11:09:58

Suomi teki kaksi maalia kun hallitsi tilannetta hyökkäyspäässä. Pukin maalia edelsi pitkä palloralli jossa Suomi tuhosi Islannin puolustuksen. Lodin maalissakin Islannin puolustus päihitettiin ja Lod veti vapaasti kohtalaisen läheltä maalin.
mr referee

Poissa Poissa


Vastaus #727 : 07.10.2016 klo 11:36:32

Suomi teki kaksi maalia kun hallitsi tilannetta hyökkäyspäässä. Pukin maalia edelsi pitkä palloralli jossa Suomi tuhosi Islannin puolustuksen. Lodin maalissakin Islannin puolustus päihitettiin ja Lod veti vapaasti kohtalaisen läheltä maalin.

Totta. Mutta ei kaksi tilannetta vielä tarkoita että ottelua on hallittu. Ainoastaan siitä että nyt käytettiin ne kaksi ainoaa paikkaa (joista ei varsinaisesti toinen edes paikka) hyödyksi. Se on positiivista. Mutta muutenhan kyllä karua tosiasia oli se että ei pallollisesti tapahtunut mitään. Siitä jopa osoituksena se että olikohan yhtään paitsiota eikä yhtään kulmaa. Eikä sillä että kulmat mitään sinänsä ratkaisee mutta kertoo siitä että ei se pallo kovin lähellä vastustajan maalia hallitusti ole ollut
timmy

Paikalla Paikalla


Vastaus #728 : 07.10.2016 klo 11:42:02

Mielestäni Suomi pelasi eilen taktisesti pitkästä aikaa hyvän pelin. Islannin maalipaikat ilman erikoistilanteita taisi olla ne pari vetoa kaukaa, mitkä Hradecky kyllä yleensä poimii. Totta, että toisella puoliajalla olisi pitänyt pystyä pitämään palloa enemmän, mutta uskoisin Backen sanovan ihan samat sanat.
Näyttäisi olevan tuo voittamisen kynnys aika korkealla ja se näkyy aina pelin loppuhetkillä.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #729 : 07.10.2016 klo 11:51:52

Ja missähän vaiheessa tätä peliä sitten suomi nyt oikeesti oli kuskin paikalla ja hallitsi pallolliseta peliä. Ei jestas. Ei hallinnalla joka tapahtuu 40m vastustajan maalista ole merkitystä eikä ketään kiinnosta se.

Suomi teki hallintajaksonsa aikana kaksi maalia.
Silloin on aika samantekevää hallitseeko muuten peliä 25 vai 50 metrin päässä vastustajan maalista, koska pelin ja pallonhallinta tarkoittaa sitä, että vastustaja ei tällöin pääse tekemään maalia.

Jos se, että vastustaja ei pallon ja pelin hallitsemisen puutteen takia pysty tekemään maalia ei kiinnosta, niin kannattaisi seurata jotain kiinnostavampaa lajia.

Lainaus
Se on ratkaisevaa kuinka peli pyörii 25m maalista. Sillon saadaan luotua painetta maalille ja kaverilla hyökkäysmatka pitenee=saumat voittoon paremmat meillä. No mielestäni näin ei kyllä missä vaiheessa ollut

Jos tekee kaksi maalia, tai edes yhden, voi antaa vaikka maalivahdin pomputella palloa koko loppupelin ajan.
Olennaista tehtyjen johtomaalien jälkeen on se, että vastustaja ei tee maalia. Tokihan voi hakea lisämaaleja, mutta riskillä sitä ei kannata yrittää, koska pallonmenetys hyökkäyspäässä tarkoittaa, että joukkueen muoto ei ole puolustava ja jos vastustaja saa nopean vastahyökkäyksen soi helposti omissa. Olennaista kun ei ole se hyökkäysmatka vaan joukkueen muoto ja reagointi siihen kun vastustaja saa pallon.
mr referee

Poissa Poissa


Vastaus #730 : 07.10.2016 klo 14:26:34

Jatketaan nyt vielä hetki off-topic. Suomihan pelasi hyvän ekan 45min. Noudatettiin sovittua puolustustaktiikkaa ja pidettiin Islanti poissa maalintekopaikoilta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kokonaisuutena varsin ehjä ja hyvä puoliaika, jossa Suomi pelasi kv-tasoista jalkapalloa.

On kuitenkin liioiteltua puhua selkeästä hallinnasta vaikka pari kaappia ja hienoja sellasia saatiinkin aikaan. Tottakai maalit ratkaisee eikä se kumpi pitää palloa missäkin. Lähinnä tossa oli tarkotus kyseenalaistaa väitteet selkeästä pallonhallinnasta, koska sitä suomen peli ei maaleista huolimatta kyllä missään vaiheessa ollut. Maalit toki tuli hyvien pitkien hyökkäysten päätteeksi ja se on loistojuttu. Mutta kai sitä peli voi joskus kriittisemminkin katsoa vaikka tässä Suomea kannustetaankin.

Tossa katoin ekan 45min ihan vaan koska alko vituttaan jengin hype suomen hallinnasta niin tässä tulee vähän tilastoo (Pisin määrä syöttöjä omille):

1-5min: 5 syöttöä, lisäksi keskityspaikka Lodilla.
6-10min: 6 syöttöä, jotka johtivat Ringin laukaukseen.
11-15min: 5 syöttöä.
16-21min: 16 syöttöä (seitsemän puolustuslinjassa), jotka päättyivät maaliin.
22-26min: 5 syöttöä.
27-31min: 10 syöttöä (viisi n. 25m vastustajan maalista).
32-37min: 2 syöttöä, Islannin maali.
38-44min: 14 syöttöä, jotka johtivat Lodin maaliin. Maalin jälkeen 2 syöttöä. Lisäksi saatiin kerran pallo pitkän syötön päätteeksi Islannin boksiin.
45-45+1min: 8 syöttöä.

Mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen. Jokainen jalkapalloa ymmärtävä tajuaa tosta sen, että noilla syöttömäärillä ei voi kuvitellakaan, että peliä on hallittu selkeästi. Ehkä siinä tapauksessa, että näitä 5 syötön kombinaatioita on kymmeniä peräkkäin niin, että riistetään pallo samantien pois vastustajalta. Näin ei kuitenkaan eilen tapahtunut.

Yhteenvetona. Pitkät syöttökombinaatiot johtivat maaleihin. Tällöin suomi hallitsi peliä hetkellisesti. Maalit poislukien Suomella 1 keskitys (puolustajaan), 1 laukaus ja 0 kulmaa.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #731 : 07.10.2016 klo 14:31:40

Mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen. Jokainen jalkapalloa ymmärtävä tajuaa tosta sen, että noilla syöttömäärillä ei voi kuvitellakaan, että peliä on hallittu selkeästi.

Sinä olet ainoa, joka puhuu selkeästä hallinnasta.

Kommentti, johon tartuit koski sitä, että Suomi oli ensimmäisen jakson ja lyhyitä jaksoja toisellakin kuskin paikalla.

Jatketaan nyt vielä hetki off-topic. Suomihan pelasi hyvän ekan 45min. Noudatettiin sovittua puolustustaktiikkaa ja pidettiin Islanti poissa maalintekopaikoilta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kokonaisuutena varsin ehjä ja hyvä puoliaika, jossa Suomi pelasi kv-tasoista jalkapalloa.

Jos tämä ei ole sitä kuskin paikalla olemista niin mikä sitten?

Yhteenvetona. Pitkät syöttökombinaatiot johtivat maaleihin. Tällöin suomi hallitsi peliä hetkellisesti.

Miten tämä nyt eroaa minun alkuperäisestä viestistäni?
Siis koko viestistä, ei siis siitä lainaamastasi lyhyestä pätkästä, johon on jostain mielikuvituksen ääristä yhdistetty joku selkeä pallonhallinta-väite.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #732 : 09.10.2016 klo 12:40:36

Urheilu sanomissa on Saku-Pekka Sundelinin kirjoitus Suomen peli-identiteetistä. Aivan loistava kirjoitus onkin ja nostaa Sundelinin kertaheitolla alansa ehdottomaan eliittiin. -Anteeksi Saku-Pekka, kun joskus suutahdin lenkkipolkuscouttaamisestasi. Se oli huumorihairahdus, tosiasiassa olet alasi eliittiä.

Ansiokkaan peli-identiteettipohdiskelun jälkeen Sundelin nostaa esiin sen, ettei minkään pitäisi estää Suomea nousemasta maailman parhaaksi erikoistilanne maaksi. Nythän titteli on Islannilla. Toiseksi teemaksi Sundelin nostaa pelaajien fysiikan ja toteaa, että jalkapallo juoksupeli. Ikuisesti peukkua näistä ja toivon sydämeni pohjasta, että näissä asioissa tapahtuu edistystä HETI. Mitään selitystä kun ei ole. Toki hyvien pääpelaajien puute rajoittaa erikoistilanteitten onnistumisya mutta senhän pitäisi toisaalta kannustaa hyvään harjoitteluun ja nerokkaitten kuvioitten keksimiseen.
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #733 : 09.10.2016 klo 14:52:08

Linkki yllämainittuun juttuun. Maksumuuri, mutta kaikillahan nyt Veikkausliiga on tilattuna muutenkin. :)

Lainaus
Identiteetti viittaa myös tietoisuuteen omista erityispiirteistä. Sitä voi taas sanoa itsetunnoksi. Suomalaisen jalkapallon tragedia on, että siltä puuttuu itsetunto.

Hienosti tiivistetty ja omasta mielestäni isoin syy siihen, miksi suomifutiksessa lisäaika on aina niin painajaismaista. Väsymyksen ja paineen kasvaessa suomifutarien vaistot eivät pelaa ja siihen asti hyvin toimineesta laivastosta tulee sekalainen joukko polkuveneitä yksin ulapalla.
zlatanin nuttura

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: radikaali jalkapallointelligentsia


Vastaus #734 : 09.10.2016 klo 22:06:10

Ja taas mennään. Suomen maajoukkue anno domini 2016: hajuton, mauton, inspiraation jättämä, kentällä eksyksissä laahustava lauma ilman suuntaviivoja. Missä on se kollektiivinen selkäranka, se jumalauta jätkät me voitetaan tää peli, oma suunnitelma, filosofia, asenne, perinne johon tukeutua kun 80% pitää muuttaa sadaksiviideksi prosentiksi? Missä on palo, missä on intensiteetti, missä on intohimo ja tahdonvoima? Ja jos niitä on, onko niille mitään kanavaa tulla esiin kentällä? Istutaan pohjalla, passivoidutaan, seisotaan, odotetaan josko sieltä vastustajan pöydästä tippuisi tähteitä. Ja minkä vuoksi? Tasapelien, häviöiden, alisuorittamisen vuoksi? Miksi? Miksi kävellä kuuliaisesti, avuttomasti teloituslavalle ja laittaa kiltisti pää pölkylle? Miksi, kun se ei ole tähänkään asti johtanut mihinkään? Miksei ottaa kohtaloa omiin käsiinsä? Mitä siinä voi hävitä? Pahimmassakin tapauksessa lopputulos on vain ja ainoastaan sama.

Pohjalla olo on vain ja ainoastaan mahdollisuus. Alemmaksi ei voida enää mennä, joten riskien otto ei ole enää vain kannattavaa - se on ainoa looginen tie ylöspäin. "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." Nyt on parempi aika kuin koskaan aloittaa uuden, ennennäkemättömän Suomen rakentaminen, Suomen jolla on munaa, särmää, hulluutta ja maanikon henkistä ryhtiä.

Inhorealismi on nähty ja todettu hirveäksi, masentavaksi katsottavaksi joka herättää kannattajissa lähinnä itsetuhoisia ajatuksia. Ja mitä on jäänyt käteen? Ei yhtikäs mitään. Tulospallo helvettiin, koko joukkuelle pitäisi kertoa: "unohtakaa tulos ja keskittäkää kaikki tahdonvoimanne, kaikki intensiteettinne seuraavaan palloon, seuraavaan kaksinkamppailuun, seuraavaan pystyjuoksuun, seuraavaan yksi-vastaan-yksi-tilanteeseen". Tempoa, raivoa, intohimoa, heittäytymistä peliin. Jos kentälle on mentävä, niin näyttäkää ainakin kannattajille ja Suomen junnuille että täällä jumalauta sentään osataan kaatua munat haarovälissä ja saappaat jalassa.

Nostetaanpa taas ylös, kun tämä alkaa olla taas ajankohtaista. Eli Suomi pelaa paskaa antiseksifutista, ottaa silti käkättimeen ja kisahaaveet ovat vaihteeksi karkaamassa. Mitään menetettävää ei siis ole, eikä alaspäin ole enää mahdollista mennä. Pelaajia vituttaa jo valmiiksi kun peli ei kulje ja menestystä ei ole odotettavissa. Heitetään siis paineet pois ja lähdetään vetämään ennakkoluulottomasti ja vapautuneesti puhdasta ideologista seksifutista joka sentään viihdyttäisi vaikka turpaan tulisikin, vrt. nykyinen umpikonservatiivinen ja kaikesta jälkeenjäänyt suofutis. Jollekin Romallekin tällainen pelityyli olisi varmasti paljon mielekkäämpää ja motivoivampaa kun pelissä olisi idea, selkeä ja luovuuden mahdollistava mentaliteetti eikä kentälle ole tultu vain välttämään nöyryytystä.

Toistan: mitään menetettävää ei enää ole, joten koskaan ei ole ollut parempi aika aloittaa pelityylin, ideologian, ideaalin rakentaminen. Tulokset eivät ehkä parane, mutta kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä meillä voisi olla identiteetti, suomalainen tapa pelata, pelaajia motivoiva, katsojia viihdyttävä, esteettinen tulkinta jalkapallosta, ei enää vain urheilun muoto, peli, vaan myös taiteellinen päämäärä.

Eli kun tiedämme jo etukäteen että Suomi ei MM-kisoihin pääse, meidän tulee tehdä arvovalinta. Putoammeko kisoista työmiesfutiksella, vaiko tyylillä? Vastaus lienee itsestään selvä.

Tämän takia ehdotankin Suomelle 3-3-1-3 taktiikkaa á la Bielsa.


Pohjanpalo------------Pukki--------------Hämäläinen
----------------------Roma------------------
Hetemaj---------------Lod---------------Ring
---------Moisander---Sparv---Arajuuri------
-------------------Hradecky---------------


Mentaliteetille totaalimuutos. Tempo muutetaan armottomaksi ja munaravia vedetään niin maan perkeleesti, jokainen pelaaja jättää kentälle kaiken. Ultrakorkea puolustuslinja, Hradecky liberoksi ja jumalaton prässi päälle, lähtien hyökkäyskolmikosta joka raastaa puolustuksen apuna ja heti pallonriiston jälkeen lähtee vastahyökkäykseen ja tarjoaa pystyjuoksuja Romalle, jolle pallo on pelattu välittömästi.

Suomen jalkapallosta tehdään tällä tavoin brändi. Menestystä ei ehkä tule yhtään sen enempää kuin nytkään, mutta suomalaiselle pelille on vihdoin löytynyt sielu. Kun tuulari vahingossa kääntää kanavan ylelle Suomen karsintapelien aikaan, hänen katseensa vangitsee tuo sinivalkoinen hurrikaani joka ruudulla näkyy. "Ei kai tuo vain ole meidän Suomi?". Pelien jälkeen jokaisella välitunnilla puhutaan kuinka siistiä Suomen peli olikaan. Nuoressa sukupolvessa syntyy aivan uudenlainen rakkaus ja intohimo jalkapalloa kohtaan, ja käsite The Beautiful Game saa vihdoin suomenkielisen vastineen. Ulkomailla hipsterit suorastaan onanoivat pienestä, hullusta Suomesta joka haastaa jättiläiset ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Historiasta kaivetaan Talvisota ja Kalevala kun jonathanwilsonit kirjoittavat kuinka suomalainen "sisu" on siirretty tiivistetyksi kansansielun statementiksi jalkapallokentälle. Olen puhunut.

joku123

Poissa Poissa


Vastaus #735 : 10.10.2016 klo 01:16:43



                                     Jolle
 
 Lod                                                          F. Jensen
                               Perpa - Roma

                                 Moisander
N. Hämäläinen - Arajuuri - Väisänen - Arkivuo

                                      Luke
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #736 : 10.10.2016 klo 10:17:48

Kun lukee tätä ketjua ja Backe ketjuja, niin ongelma todella on, että mikä on se peli-identiteetti.

Mixulla oli visio, joka ei sitten ollut realistinen ja vituralleen meni. Että ei sekään ollut hyvä.

Täällä huudellaan Kanervaa kehiin. 4-4-2-pelattiin ja tuli tuloksia. Oliko seurausta ylivertaisesta muodosta vai hengestä ja onnesta?

Niin kauan kuin olen tätä keskustelua seurannut, niin on haikailtu suomalaista pelitapaa, joka ajetaan sisään junnumaajoukkueista alkaen kaikkiin joukkueisiin. Miksi tätä ei ole toteutettu, jos tuo on avain onneen?

Vai määrääkö käytettävissä oleva materiaali aina tilanteen mukaan "pelikirjan" kuten lätkässä puhutaan. Mikä suomalaisessa pelitavassa on niin vaikeaa?


Linn

Poissa Poissa


Vastaus #737 : 10.10.2016 klo 11:00:02

Jos tuo otsikon kysymys johdattelee myös siis toivottuun menestymiseen, niin yhtälö muodostuu jo niin vaikeaksi, että sitä saattaa olla jo liian vaikeaa toteuttaa ihmisjärjellä!

Ateistisempikin luonne alkaa jo hieman kääntymään toivossaan näiden vitsausten jälkeen jumalallisten voimien puoleen.

Nouskoon palloliiton herroista se, ken on kaikkein vähiten korruptoitunut vuorelle!  Siellä saattaisi Ukko Ylijumala luovuttaa meille 10 käskyä( nämä saattavat myös viitata esim. aloituskokoonpanoon) ja mahdollisen kultaisen taktiikkataulun, joiden avulla meidät tullaan johdattamaan luvattuun maahan joka myös tunnetaan nimellä jalkapallon arvokisaturnaus.
Norppa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC TPS


Vastaus #738 : 10.10.2016 klo 13:16:57

Suomen jalkapallon identiteetti pitäisi rakentaa sille, että olemme hemmetin ylpeitä ollessamme kohtalaisia kaikessa, loistavia emme missään. Pelataan monipuolisesti, mutta kuitenkin yksikertaisesti. Tällöin pelaajatkin keskimäärin pelaisivat maajoukkueessakin paikoilla ja tyylillä jolla seurajoukkueessakin, eikä joka kerta Suomen paitaa päälle vetäessa tarvitsisi adaptoitua johon eriskummalliseen rooliin joulukuusen kolmosoksalla tai kolmantena topparina.

Se että vuorotellen keksitään että nyt suomalaiset ovat hyviä puolustamaan, pallonhallinnassa, erikoistilanteissa tai vastahyökkäyksissä ei tule toimimaan. Jollei sitten nouse esiin jotain aivan poikkeusyksilöitä jotka nimenomaan tukevat noista jotakin.

Ei ole Sundelinin juttua tässä, mutta siinä taisi vahvuutena olla myös tämä harmaa suomalainen pohjoismainen hyvinvointivaltiomaisuus jossa suomalaiseen voi aina luottaa, kentällä voidaan aina luottaa siihen että kaveri 100%:sti tekee oman parhaansa ja tehden sen juuri kuten sovittu on, eikä jää kiukuttelemaan käsiään levitellen tai jätä tilanteita kesken kun ei nappaa. Eli "huonon päivän eremenkolaisuus” istuu huonosti suomalaiseen mentaliteettiin.
« Viimeksi muokattu: 10.10.2016 klo 13:31:33 kirjoittanut Norppa »
Timppa Lammas

Poissa Poissa


Vastaus #739 : 10.10.2016 klo 13:29:38

Ja sitten materiaali kun Suomella on niin surkeaa, niin miten sitten Färsaaret on saanut lohkossaan jo neljä pistettä? Eivätkä ole edes pelanneet vielä Andorraa vastaan. Niillähän se vasta tähtipelaajia vilisevä joukkue onkin.
quinton fortune

Poissa Poissa


Vastaus #740 : 10.10.2016 klo 14:04:59

Suomen jalkapallon identiteetti pitäisi rakentaa sille, että olemme hemmetin ylpeitä ollessamme kohtalaisia kaikessa, loistavia emme missään. Pelataan monipuolisesti, mutta kuitenkin yksikertaisesti. Tällöin pelaajatkin keskimäärin pelaisivat maajoukkueessakin paikoilla ja tyylillä jolla seurajoukkueessakin, eikä joka kerta Suomen paitaa päälle vetäessa tarvitsisi adaptoitua johon eriskummalliseen rooliin joulukuusen kolmosoksalla tai kolmantena topparina.

Se että vuorotellen keksitään että nyt suomalaiset ovat hyviä puolustamaan, pallonhallinnassa, erikoistilanteissa tai vastahyökkäyksissä ei tule toimimaan. Jollei sitten nouse esiin jotain aivan poikkeusyksilöitä jotka nimenomaan tukevat noista jotakin.

Eli siis kurpitsapään tyylillä jatkossa?
Spangen

Poissa Poissa


Vastaus #741 : 10.10.2016 klo 15:27:12

Jatketaan nyt vielä hetki off-topic. Suomihan pelasi hyvän ekan 45min. Noudatettiin sovittua puolustustaktiikkaa ja pidettiin Islanti poissa maalintekopaikoilta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kokonaisuutena varsin ehjä ja hyvä puoliaika, jossa Suomi pelasi kv-tasoista jalkapalloa.

On kuitenkin liioiteltua puhua selkeästä hallinnasta vaikka pari kaappia ja hienoja sellasia saatiinkin aikaan. Tottakai maalit ratkaisee eikä se kumpi pitää palloa missäkin. Lähinnä tossa oli tarkotus kyseenalaistaa väitteet selkeästä pallonhallinnasta, koska sitä suomen peli ei maaleista huolimatta kyllä missään vaiheessa ollut. Maalit toki tuli hyvien pitkien hyökkäysten päätteeksi ja se on loistojuttu. Mutta kai sitä peli voi joskus kriittisemminkin katsoa vaikka tässä Suomea kannustetaankin.

Tossa katoin ekan 45min ihan vaan koska alko vituttaan jengin hype suomen hallinnasta niin tässä tulee vähän tilastoo (Pisin määrä syöttöjä omille):

1-5min: 5 syöttöä, lisäksi keskityspaikka Lodilla.
6-10min: 6 syöttöä, jotka johtivat Ringin laukaukseen.
11-15min: 5 syöttöä.
16-21min: 16 syöttöä (seitsemän puolustuslinjassa), jotka päättyivät maaliin.
22-26min: 5 syöttöä.
27-31min: 10 syöttöä (viisi n. 25m vastustajan maalista).
32-37min: 2 syöttöä, Islannin maali.
38-44min: 14 syöttöä, jotka johtivat Lodin maaliin. Maalin jälkeen 2 syöttöä. Lisäksi saatiin kerran pallo pitkän syötön päätteeksi Islannin boksiin.
45-45+1min: 8 syöttöä.

Mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen. Jokainen jalkapalloa ymmärtävä tajuaa tosta sen, että noilla syöttömäärillä ei voi kuvitellakaan, että peliä on hallittu selkeästi. Ehkä siinä tapauksessa, että näitä 5 syötön kombinaatioita on kymmeniä peräkkäin niin, että riistetään pallo samantien pois vastustajalta. Näin ei kuitenkaan eilen tapahtunut.

Yhteenvetona. Pitkät syöttökombinaatiot johtivat maaleihin. Tällöin suomi hallitsi peliä hetkellisesti. Maalit poislukien Suomella 1 keskitys (puolustajaan), 1 laukaus ja 0 kulmaa.
Kroatiaa vastaan Suomi sai enimmillään 7 syöttöä omille putkeen. Molemmat tilanteet päättyivät Suomen kulmaan. Keskiverto pallonhallinta oli jotain 2,3 syöttöä, joka yleensä päättyi pitkään roiskaisuun. Huomattavaa oli, että Kroatia sai pitkätkin syötöt omille kovalla prosentilla.
Pajicz

Poissa Poissa


Vastaus #742 : 11.10.2016 klo 13:34:58

Seuraaville pelaajille toivoisin ainakin väliaikaista taukoa maajoukkuetouhuista:

Kappe Hämäläinen - Onneksi tajuttiin jättää Kroatiaa vastaan penkille. Järkyttävä tason lasku, jonka tuloksena istuu pääasiassa penkillä Varsovassa.

Jukka Raitala - Taso ei tahdo riittää kumpaankaan suuntaan, ja kehitystä taitaa olla turha odottaa. Kroatia-pelin huippuhetkenä kuljetus vasemmalta laidalta, jossa vain valui hiljalleen rajasta yli.

Alex Ring - Parhaimmillaankin köyhän miehen Hetemaj, ei käyttöä pallollisessa roolissa. Kehityskäyrä hyvin huolestuttava. Ei välttämättä kokonaan joukkueesta ulos, mutta kausari avaukseen revittävä.

Roman Eremenko - Vaikkei pelikieltoa tulisikaan, asenteen on muututtava selvästi. Jos mj-pelit pakkopullaa, niin parempi antaa paikka muille. Kosovo-ottelun kaltaisella Romalla ei mitään käyttöä.
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #743 : 11.10.2016 klo 14:12:24

Ja taas mennään.

Olen kelkassasi kuten jo Kosovo-pelin jälkeen totesin! Kyllä Virenin sun muiden maassa nyt ainakin ravata osataan! Systeemi voisi olla Bielsan sijaan myös (Pukin kaveri) Zornigerin tyyliä...

Toisessa ketjussa todetun (Backe-Briefingien kiinnostavuuden pelaajien keskuudessa) jälkeen totean vain että esimerkkimuodostelmasi nimet pitäisi korvata kysymysmerkeillä.

Ensin tulee systeemi ja sitten siihen sopivat ja sitoutuneet ravaajat. Niin saataisiin Sakselan kaveriksi muitakin uusia nimiä Eurooppaan...
zlatanin nuttura

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: radikaali jalkapallointelligentsia


Vastaus #744 : 11.10.2016 klo 15:42:51

Olen kelkassasi kuten jo Kosovo-pelin jälkeen totesin! Kyllä Virenin sun muiden maassa nyt ainakin ravata osataan! Systeemi voisi olla Bielsan sijaan myös (Pukin kaveri) Zornigerin tyyliä...

Toisessa ketjussa todetun (Backe-Briefingien kiinnostavuuden pelaajien keskuudessa) jälkeen totean vain että esimerkkimuodostelmasi nimet pitäisi korvata kysymysmerkeillä.

Ensin tulee systeemi ja sitten siihen sopivat ja sitoutuneet ravaajat. Niin saataisiin Sakselan kaveriksi muitakin uusia nimiä Eurooppaan...

Ja näin. Peruspallo eri variaatioineen olisi todella kivaa, jos tuloksia tulisi. Niitä ei ole tullut. Miksei painaa reset-nappulaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Jokaiselle on annettava mahdollisuus näyttää oma intohimonsa, mutta jos sitä ei löydy, niin ulos vain.

Härkätaistelussa härkä kuolee joka ikinen kerta. Mutta vahvat ja tuliset härät jäävät yleisön muistiin, ansaitsevat sen kunnioituksen ja kiitollisuuden tarjottuaan sille spektaakkelin, elämyksen. Mikä Suomi haluaa olla? Yksi pisteautomaatti isoille muiden joukossa? Vaiko jotain joka herättäisi ihmetystä, kiinnostusta, ehkä jopa kunnioitusta ulkomaillakin? Ja ehkä, ehkäpä tätä kautta löytyisi se oikea mentaliteetti ja punainen lanka myös koko touhuun, se oikea yhdistelmä tahdonvoimaa, paineettomuutta ja halua näyttää.

Kaikki lähtee mentaliteetista ja asenteesta. Meillä ei ole sitä korkealla tasolla suorittamisen kulttuuria mitä paremmin menestyvillä mailla on, eikä sitä ole saatu viimeisen viidentoista vuoden aikana kehitettyä. Heitetään siis kaikki romukoppaan ja lähdetään tekemään täysin omaa juttua sata lasissa, paineettomasti mutta armottomalla työmoraalilla.

Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko Suomi lohkonsa kolmanneksi vaiko toiseksi viimeinen. Sillä on merkitystä, millaisia elämyksiä maajoukkue tarjoaa suomalaisille, millaisen kuvan suomijunnut saavat Suomen parhaista pelaajista, miten suomalainen jalkapallo nähdään maailmalla. Miten hienoa se olisikaan, jos Suomi olisi joskus se, joka uskaltaa.
Stålhandske

Poissa Poissa


Vastaus #745 : 11.10.2016 klo 18:19:50

Kaikki lähtee mentaliteetista ja asenteesta. Meillä ei ole sitä korkealla tasolla suorittamisen kulttuuria mitä paremmin menestyvillä mailla on, eikä sitä ole saatu viimeisen viidentoista vuoden aikana kehitettyä. Heitetään siis kaikki romukoppaan ja lähdetään tekemään täysin omaa juttua sata lasissa, paineettomasti mutta armottomalla työmoraalilla.

Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko Suomi lohkonsa kolmanneksi vaiko toiseksi viimeinen. Sillä on merkitystä, millaisia elämyksiä maajoukkue tarjoaa suomalaisille, millaisen kuvan suomijunnut saavat Suomen parhaista pelaajista, miten suomalainen jalkapallo nähdään maailmalla. Miten hienoa se olisikaan, jos Suomi olisi joskus se, joka uskaltaa.
Olen vahvasti tämän ajattelun kannalla: resettiä vaan ja eteenpäin ennakkoluulottomasti ilman sivuille katsomista. Ja eteenpäin turbolla.
Sen verran täytyy kuitenkin lisätä, että vaikka tulosten valossa syvemmälle pohjalle ei pääse, niin ainakin omaan silmään parissa viime pelissä on ollut valonpilkahduksia nimenomaan joukkueen asennepuolella.
BiriBiri

Poissa Poissa


Vastaus #746 : 21.10.2016 klo 01:36:00

Kroatiaa vastaan Suomi sai enimmillään 7 syöttöä omille putkeen. Molemmat tilanteet päättyivät Suomen kulmaan. Keskiverto pallonhallinta oli jotain 2,3 syöttöä, joka yleensä päättyi pitkään roiskaisuun. Huomattavaa oli, että Kroatia sai pitkätkin syötöt omille kovalla prosentilla.
Helkkarin hyviä huomioita. Suoraviivaisten box-to-box -tyylisten keskikenttäpelaajien suosiminen Veikkausliigassa näkyy yhä heikentyvänä syöttötyöskentelynä. Pitkien syöttöjen laatu, painopisteen siirto toiselle laidalle jne. sitä myötä yhä harvinaisempaa. Jopa keskipitkien, avaavien syöttöjen vähyys, tai heikko laatu, on ilmeistä. Alakerran kierrätyksellä, helpoilla tiputuksilla jne. haetaan näyttävää, mutta tehotonta pallonhallintaa. InStat taitaa sitten viedä tuota yhä enemmän prosenttipalloilun suuntaan.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #747 : 21.10.2016 klo 10:55:23

Jopa keskipitkien, avaavien syöttöjen vähyys, tai heikko laatu, on ilmeistä. Alakerran kierrätyksellä, helpoilla tiputuksilla jne. haetaan näyttävää, mutta tehotonta pallonhallintaa.

Backen taktiikkanahan on pitkät avaukset syvältä omalta puolelta hyökkääjille.
Spangenin esimerkki ja Islanti-peli puolestaan osoittavat, että "tehottamalla pallonhallinnalla" eli pidemmillä syöttöketjuilla saatiin peli vastustajan päätyyn ja jopa maaleja.

Hassuahan tuossa on, että pitkiä avauksia ei ole selkeästi juurikaan harjoiteltu tai ajoitettu, jolloin niin pitkät syötöt kärkeen kuin puolenvaihdot päättyvät pallon menettämiseen. Poikkeuksena taas se Islanti-peli, jossa puolenvaihtoja tehtiin sen "tehottoman alakerran kierrätyksen" kautta eli pistettiin pitkää kun syöttäjä tiesi minne syöttää ja joku osasi odottaa syöttöä. Luonnollisesti pitkistä tai keskipitkistä syötöistä ei tule laadukkaita, jos ohjeistuksena on pistää pallo nopeasti pitkänä vastustajan päätyyn, pelitapaa ei ole kunnolla harjoiteltu eli ajoitukset eivät toimi, vastustajan ensimmäistä prässiä ei pureta ja ylipäätään syöttämisen sijasta on päävalmentaja valinnut taktiikaksi roiskimisen.
hungrywolf

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fc Raswapallo


Vastaus #748 : 21.10.2016 klo 12:40:59

Pitkien syöttöjen laatu, painopisteen siirto toiselle laidalle jne. sitä myötä yhä harvinaisempaa. Jopa keskipitkien, avaavien syöttöjen vähyys, tai heikko laatu, on ilmeistä. Alakerran kierrätyksellä, helpoilla tiputuksilla jne. haetaan näyttävää, mutta tehotonta pallonhallintaa. InStat taitaa sitten viedä tuota yhä enemmän prosenttipalloilun suuntaan.

Niin. Pelitapa pitäisi olla rakennettu joukkueen vahvuuksien mukaan. Mielestäni majun alakerrassa ei Moisanderin lisäksi löydy tällä hetkellä pelaajaa, jonka potentiaali riittäisi Backen ajamaan pelitapaan pallollisena, eli pitkiin syöttöihin keskikentän yli hyökkääjille. Yhden pelaajan varaan ei joukkueen pallolista peliä kannata missään tapauksessa rakentaa. Vastustajien on helppo puolustaa kun tietävät etukäteen keneltä se epätoivoinen avaus tulee ja minne pelialueelle. Kyllähän se pelitapa pitää olla monipuolisempi ja materiaalin vahvuuksien mukaisesti mietitty.
Itseasiassa Kroatia- peli kertoi sen, että Backe on määrätyllä tavalla ymmärtänyt kyllä keskikentän pohjan pelinrakennuksen tärkeyden nostamalla Moisanderin pohjalle tekemään peliä. Tuolle vaativalle pelipaikalle ei tahdo millään löytyä tarpeeksi tasokasta pelaajaa, mielestäni parhaat mahdolliset ovat Hetemaj tai Yaghoubi. Tiedän kyllä etukäteen,että Mosan nimen mainitseminen tässä yhteydessä herättää tunteita/hilpeyttä ja tiedän myös, että Mosan pitäisi ensin saada asiansa kuntoon. MUTTA: a) jos halutaan pelata pallollisesti niin, että pystytään tarvittaessa muuttamaan painopiste pitkällä avaavalla syötöllä hyökkäyskolmannekselle, b) pystytään tarvittaessa alakerran ja keskikentän kierrätyksellä pelaamaan hitaampia kontrolloituja hyökkäyksiä ja c) pelaajan pelisilmä ja puolustuspeliasenne riittävät noin vaativaan rooliin, niin tuossa ne vaihtoehtoiset pelaajat tuolle pelipaikalle mielestäni ovat. Keskikentän pohjan rakentaisin Hetemaj/Sparv/Yagboubi- pohjalle jolloin siitä löytyisi kaikki ne elementit mitä siitä mielestäni pitäisi löytyä. Eli summa summarum, majun pallollinen peli pitäisi rakentaa paljon monipuolisemmaksi kuin mitä tuo nykyinen Backen räkäpallo edustaa.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2016 klo 14:48:04 kirjoittanut hungrywolf »
T-bone

Poissa Poissa


Vastaus #749 : 21.10.2016 klo 19:01:57

Backe valmentaa sitä peliä mitä osaa! Sama ketä pelaajia ringissä tai miten pitäisi pelata.
 
Sivuja: 1 ... 29 [30] 31 ... 35
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines