FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
18.12.2017 klo 14:37:08 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Vuoden foorumisti 2017, Joulupata 2017, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 30 [31] 32 ... 38
 
Kirjoittaja Aihe: Kuinka Suomen tulisi pelata?  (Luettu 112193 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #750 : 18.11.2016 klo 12:37:42

Nyt ainakin selvisi, ettei peliä voi rakentaa Roman pelintekemisen varaan.
hungrywolf

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fc Raswapallo


Vastaus #751 : 18.11.2016 klo 18:22:25

Maju voisi siirtyä pelaamaan 4-3-3 vaikkapa näin: neljän pohja itsestäänselvyys, sparv pohjan lukkona, siinä päällä perpa ja mosa, röba paraatipaikallaan, teme ja ja jolle siinä päällä.

uronen-moisander-arajuuri-arkivuo-sparv-hetemaj-yaghoubi-lod-pukki-pohjanpalo.

Tossa olisi mietittynä noi pelipaikat täysin äijien henkilökohtaisten vahvuuksien mukaan, esim. keskikentän pohja suorastaan karjuu sinne Mosan tapaista ukkoa, hyvä puolustussuuntaan, repii ja raataa, on tarpeeksi hyvä pelisilmä tehdä peliä pallollisena, avata syötöillään linjoja.
Icarus666

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Arsenal, Leyton Orient, sympathy for Aston Villa


Vastaus #752 : 18.11.2016 klo 22:51:31

Nyt ainakin selvisi, ettei peliä voi rakentaa Roman pelintekemisen varaan.
Nyt onkin jo ihan pakko vetää jotain inhorealistista bussia kun pallollinen taso romahti laakista. Toisaalta tämä voi olla myös hyvä asia, ei voida enää nojata pelkkään Eremenkoon.
sini1989

Poissa Poissa


Vastaus #753 : 23.11.2016 klo 13:08:15

Tähän on äärimmäisen vaikea vastata, koska maamme futiskulttuuri näkyy suoraan pelaajiemme teknisessä ja fyysisessä laadussa,henkisestä puolesta puhumattakaan. Yleensä heikoimmat maat lähes poikkeuksetta pärjäävät parhaiten tiiviillä puolustamisella ja nopeilla vastahyökkäyksillä ja erinomaisilla erikoistilanteilla. Mutta Suomen maajoukkueen pelaajien laatu ei ykisnkertaisesti riitä mihinkään näistä, jos tuloksia halutaan. Asenne on myös yksi todella iso ongelma, vaikka pelaajat titetenkin itse sanovat antavansa maajoukkueen puolesta aina kaikkensa.

Tuota itse futiskulttuuria kun ei maastamme oikein löydy,heijastuu tulokset suoraan pelikentillä. Lähes jokaisessa muussa maailman maassa, maajoukkuepelaajille jalkapallo on KAIKKI KAIKESSA. Suomessa asenne on VÄHÄN SINNE PÄIN. Se ei todellakaan ole tässä maassa sydämen asia, kun verrataan lähes mihin tahansa muun maan futikseen. Parhaiten tuon asian todistaa mielestäni asenne kentällä, kun näyttää pitkälti siltä, että kukaan ei anna itsestään 100 % kentällä, ja asiat tehdään yleisestikin vain sinne päin. Tässä maassa ei tunnuta tajuavan, että se vaatii sen 100% asennetta, ei 99%...se ei riitä vielä mihinkään. Kyllähän sen huomaa,että Suomen maajoukkue ei edes yritä pelata loppuun asti tilanteita ja joukkueesta heijastuu epävarma tunnetila, niinkuin lähdettäisiin heti alusta asti nöyristelemään. Sen vain näkee, jos pelaajat eivät usko tekemiseensä ja vain toivovat ja toivovat, että jospa tänään tuuri olisi meidän puolella.

On myös paljon muitakin maita, joissa pelaajien tekniikka ei riitä kovin pitkälle, mutta kun asenne on kohdillaan, kaikki on mahdollista (esim. Albania ja EM-kisat 2016). Kyllä siinä vaan silmään pisti eniten Albaniankin pelissä EM-kisoissa, että noi jätkäthän pelaa täydestä sydämestään,liekki rinnassaan ja uskovat omaan voittoonsa, oli vastassa sitten iso tai pieni futismaa. Jos vertaa tuota asennepuolta, niin vaikkamaajoukkueemme pelaajat sanoisivat mitä tahansa omasta yrittämisestään kentällä, niin silmä ei valehtele kun vertaa esim. Albanian härkämäistä asennetta Suomen pelkäävän asenteeseen.

Toinen asia on se, että johtuuko liika nöyristely mistä. Onko valmentaja Backe tarpeeksi motivoiva ja pelaajin uskoa luova valmentaja? En tiedä henkilökohtaisesti, joten en voi asiaa siinä mielessä arvostella. Mutta varmaa on se, että suurin syyllinen asenneongelmassa on maamme futiskulttuuri. Täällä käsketään huippulupaustenkin ensin tehdä kouluhommat ja läksyt ensin kunnolla ja sitten katsotaan, mitä futiksen puolelle jää jatkossa mahdollisuuksia. Totuus kuitenkin on, että useimmiten sellaiset menestyvät parhaiten, jotka pitävät futista ykkösjuttuna elämässään, maksoi mitä maksoi. Yhteiskuntamme myös vaikuttaa suuresti tunnelmaan ja asenteisiin siitä, mitä ihmiseltä vaaditaan. On kurjaa, että futiskentät ammottavat useimmiten tyhjyyttään. Tuntuu myös sltä kuin harjoituksissa käymisen pitäisi riittää jos on lahjakas ja haluaa futiksen huipulle. Todellinen huipulle pääsevä on lähes poikkeuksetta pelaaja, joka antaa myös kaiken oman vapaa-aikansa futikselle ja harjoittelee ilman käskemistä ja harjoituksia. Tuo intohimo harjoitella ja antaa koko elämänsä lajille pyyteettömästi on oikeaa futiskulttuuria sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kuka voi väittää, että tässä maassa harrastetaan liikaa jos ollenkaan tämän tyyppistä elämää? Intohimo lajia kohtaan lähtee sydämestä, omasta halusta antaa kaiken aikansa lajille jne. Pakko myöntää, että en ole futisihmisenö koskaan törmännyt tämäntyyppiseen futiskulttuuriin. Nyt ollaan ongelmien ytimessä.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Democracy Dies in Darkness


Vastaus #754 : 25.11.2016 klo 14:26:38

Nyt onkin jo ihan pakko vetää jotain inhorealistista bussia kun pallollinen taso romahti laakista. Toisaalta tämä voi olla myös hyvä asia, ei voida enää nojata pelkkään Eremenkoon.

Eiköhän tuo ollut pitkässä juoksussa hyvä asia. Jerjomenko ei ollut mikään Litti, joka yksin kannatteli jengiä. Ehkä viimein koittaa realismin aika. Materiaali on suhteellisesti ottaen samaa tasoa kuin 80-luvulla, ja silloin ei todellakaan lähdetty pallonhallinnan kautta.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Democracy Dies in Darkness


Vastaus #755 : 25.11.2016 klo 14:45:32

Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko Suomi lohkonsa kolmanneksi vaiko toiseksi viimeinen. Sillä on merkitystä, millaisia elämyksiä maajoukkue tarjoaa suomalaisille, millaisen kuvan suomijunnut saavat Suomen parhaista pelaajista, miten suomalainen jalkapallo nähdään maailmalla. Miten hienoa se olisikaan, jos Suomi olisi joskus se, joka uskaltaa.

Joo ei. Mitä nyt karsintakorit ja lähtökohta seuraavaan karsintaan määräytyvät edellisten karsintojen pisteiden perusteella.
Voleur

Poissa Poissa


Vastaus #756 : 25.11.2016 klo 15:51:27

Kyllä tähän nykytilanteeseen on useita syitä, mutta suurimpina pidän sitä, että Suomen pelaajat pelaavat aivan liian vähän kovia otteluita! Siis otteluita, joissa on stressiä, panosta, laadukas kova vastustaja, muuttuvat olosuhteet kentän ulkopuolellakin jne.
Noita ei tarpeeksi tule ei nuorille, eikä vanhemmillekaan. Maajoukkuetasolla sen sitten näkee hyvin, kun ottelu on erittäin tärkeä kokonaisuutena, tai ottelun sisällä tärkeitä kohtia. Ei löydy uskoa, malttia eikä kokemusta selvietyä juuri niistä tilanteista.

Toinen syy vain on se vanha asia, että Suomi on yksi harvoja maita, joissa suurin osa kaikkein urheilullisimmista nuorista, ja nuorista joilla kovin halu harjoitella kovaa ja paljon, sekä tahto päästä urheilussa pitkälle, valitsee jääkiekon. Täällä vielä sellainenkin kummallisuus kuin salibandy vie nykyään ison osan potentiaalisista futispelaajista.
Itsekin olen tämän nyt kaikissa lajeissa mukana olleena nähnyt läheltä. Toki poikkeuksia aina on, mutta aika yleisesti noin.
Ja todella moni jalkapalloa harrastavista sitten lukioiässä uskoo (joka sinänsä viisasta) vanhempia, opettajia jne ja panostavat opintoihin, eikä 110% jalkapalloon. Juuri niinä vuosina, kun lahjakkaista lapsista pitäisi tehdä hyviä nuoria aikuispelaajia.
Pisa-tutkimuksessa ollaan tietysti kärjessä kun opiskeluun panostetaan, mutta kun koko potentiaalinen määrä on Suomessa jo muutenkin hyvin suppea, lopputulos näkyy sitten jalkapallossa kentällä.
Se ryhmä Suomessa, joka tosissaan panostaa 15-17 vuotiaana vain ja ainoastaan jalkapalloon, on hyvin suppea. Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, onkohan tuota tutkittu ja tilastoitu mitenkään?



kiki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jari Litmanen


Vastaus #757 : 25.11.2016 klo 15:57:25

Tämä on turha keskustelu niin kauan kuin liitto toimii nykyrakenteella.
petteri72

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Liverpool, MP, HJK


Vastaus #758 : 25.11.2016 klo 16:00:59


Tuota itse futiskulttuuria kun ei maastamme oikein löydy,heijastuu tulokset suoraan pelikentillä. Lähes jokaisessa muussa maailman maassa, maajoukkuepelaajille jalkapallo on KAIKKI KAIKESSA. Suomessa asenne on VÄHÄN SINNE PÄIN. Se ei todellakaan ole tässä maassa sydämen asia, kun verrataan lähes mihin tahansa muun maan futikseen. Parhaiten tuon asian todistaa mielestäni asenne kentällä, kun näyttää pitkälti siltä, että kukaan ei anna itsestään 100 % kentällä, ja asiat tehdään yleisestikin vain sinne päin. Tässä maassa ei tunnuta tajuavan, että se vaatii sen 100% asennetta, ei 99%...se ei riitä vielä mihinkään. Kyllähän sen huomaa,että Suomen maajoukkue ei edes yritä pelata loppuun asti tilanteita ja joukkueesta heijastuu epävarma tunnetila, niinkuin lähdettäisiin heti alusta asti nöyristelemään. Sen vain näkee, jos pelaajat eivät usko tekemiseensä ja vain toivovat ja toivovat, että jospa tänään tuuri olisi meidän puolella.

On myös paljon muitakin maita, joissa pelaajien tekniikka ei riitä kovin pitkälle, mutta kun asenne on kohdillaan, kaikki on mahdollista (esim. Albania ja EM-kisat 2016). Kyllä siinä vaan silmään pisti eniten Albaniankin pelissä EM-kisoissa, että noi jätkäthän pelaa täydestä sydämestään,liekki rinnassaan ja uskovat omaan voittoonsa, oli vastassa sitten iso tai pieni futismaa. Jos vertaa tuota asennepuolta, niin vaikkamaajoukkueemme pelaajat sanoisivat mitä tahansa omasta yrittämisestään kentällä, niin silmä ei valehtele kun vertaa esim. Albanian härkämäistä asennetta Suomen pelkäävän asenteeseen.

Asennepuolella on  paljon tekemistä. Juuri nyt on vielä huomattava, aika harva pelaaja antaa kaikkensa merkityksettömissä otteluissa. Suomen MM-karsinnat olivat käytännössä loppu jo kahden pelin, eli Kosovo tasurin ja Islanti-tappion jälkeen. Sen jälkeen tämä MM-karsinta on Suomen osalta pelkkiä vähämerkityksellisiä otteluita, joissa monet pelaajat ikävä kyllä sitten pelaavat kuin harkkamatseissa, osin puoliteholla ja loukkaantumisia vältellen.

Nyt kyllä iso asia olisi saada maajoukkueen asenne paremmaksi, vaikka sitten vaihtamalla puoli joukkuetta uusiin ja motivoituneempiin pelaajiin, muutamassa seuraavassa matsissa. Toki tuo tarkoittaisi myös osin pelaamista huonommilla yksilöillä.
Abcdefghij

Poissa Poissa


Vastaus #759 : 25.11.2016 klo 18:14:03

Tämä on turha keskustelu niin kauan kuin liitto toimii nykyrakenteella.
Tietty maksimi on saavutettu esim. kannattajatoiminnassa * näillä tuloksilla (myös seurajoukkueissa). Mikäli liitto ei pysty tekemään organisaatiouudistusta, niin homma lähtee menemään alaspäin. Eli suunta on vahvasti alas, jos homma jatkuu samalla tavalla.

* Eikä tämä ole liiton ansiota ollenkaan

edit: Lisätään vielä, että tämä paskaa kiinostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän osallistuminen koko keskusteluun vähemmän ja vähemmän, ihme että viitsi tämäkin rustata
T-bone

Poissa Poissa


Vastaus #760 : 12.12.2016 klo 18:36:52

Riven haaste on ny kui saada aikaa sellane kehityskulku et se huipentuu parin vuoden päästä. Aika on toisaalt futiksessa ihan vitun pitkä. Mixu tyri sen nii, että homma lähti jo laskusuuntaa sit ku olis pitänyt olla huippu. Backe ei saanu mitää tuloksia ja nousua aikaa edes koko vuodessa. Siinähä sitä on ny uudella tiimil rytmitettävää. Riven olis pitänyt nää kaaret jo sisäistää. Ilme oli sielä Backen takana sellanen, että etkö sä äijä tiedä et ei voitotanta putkee voi vuoteen missää venyttää. Backella ei ollu enää mitää valkun pelisilmää. Katteli jostain studiopilven reunalta kentälle.

Varmaa parast on lähtee peruspelaamista rakentaa ensi kuntoo. Niilä rajoilla että välillä voitetaa ja välillä tulee turpaa. Vaikka notkahduksii varmaan tulee, pitäs sielä taustal näkyy joku kehityksen linja koko ajan. Osa-alue kerrallaan parannuksee. Suomalinen perinne vaan ei osaa systemaattista kehittää, täällä ollaa jotain vitun luonnonlapsii, jotka häröö aina sinne mihi media sattuu sojottaa. Paniikki o aina lähimmä puska takana.
villejs

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1907


Vastaus #761 : 12.12.2016 klo 21:41:19

Hölmöläisen peiton vaihtumiselle Ripeäjalkaisen kilpikonnaan Ylos
murdock

Poissa Poissa


Vastaus #762 : 12.02.2017 klo 23:21:12

Uutinen
Nyt Palloliitto on aloittanut projektin, jonka tavoitteena on suomalaisen pelitavan rakentaminen.

Hiljattain asetun työryhmän vetäjäksi on kutsuttu entinen maajoukkuepelaaja ja nykyinen tulevaisuuden tutkija Mika Aaltonen.

Palloliiton normaalista käytännöstä poiketen ryhmän jäsenet tulevat liiton ulkopuolelta. Jäseniä ovat muun muassa Jari Litmanen ja entinen ammattilainen Mika Lipponen, joka asuu Hollannissa ja on toiminut vuosia Feyenoordin kykyjenetsijänä.


http://www.iltasanomat.fi/huuhkajat/art-2000005084762.html
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #763 : 13.02.2017 klo 14:15:33


Ilta-Sanomat - tuo Suomi-uutisoinnin ykköstykki, johon voimme aina luottaa. Kai sentään Palloliittokin tämänkaltaisesta ryhtiliikkeestä jotain tiedottaa? (Mikähän siinä on, että näistä uutisista jää joka kerralla jotenkin ponneton fiilis. Johtuisikohan se siitä, että näitä yritelmiä on ollut vuosien varrella ennenkin ja koskaan ne eivät oikein ole johtaneet mihinkään.)
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #764 : 13.02.2017 klo 17:08:22

Yhtenäisyydestä ja johdonmukaisuudesta puhuttaessa kaiken pitäisi kyllä lähteä mielestäni pelaajakehityksestä yksilötasolla ja junnuissa, eli kysymyksestä, minkälaisia jalkapalloilijoita Suomi tuottaa. 'Pelitapa' kiteytyy kuitenkin terminä lopulta aina sen ympärille, mitä pelaajia valmentajalla on käytettävissään, eikä ole yksinään ratkaisukeino mihinkään pitkän aikavälin menestysprojektiin, etenkään mj-futiksessa. Mitä oli esim. viime EM-kisoissa englantilainen, saksalainen, espanjalainen, italialainen, ranskalainen, portugalilainen, belgialainen... maajoukkueen pelitapa - onko niissä selkeät, itseään määrittävät erityispiirteensä, jotka linkittyy heidän historiaan ja jonkinlaiseen maan jalkapalloilun kollektiiviseen ajatukseen siitä, miten jalkapalloa pitäisi pelata?

Kaikkiaan tuosta uutisesta tulee valitettavasti kuva lähinnä siitä, että halutaan markkinoida suurelle yleisölle yhteisöllisyyttä ja tyhjiä ajatuksia suomalaisen jalkapallon merkityksestä ilman yhteyttä varsinaiseen tuloksellisuuteen tai välttämättä edes itse peliin. Plaah. No, onhan se tosiaan kiva, että tehdään taas projekteja.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2017 klo 17:10:24 kirjoittanut Buffy la Cazavampiros »
supstanssi

Poissa Poissa


Vastaus #765 : 13.02.2017 klo 17:25:45

Kunhan nyt eivät vain enää tule siihen tulokseen että olemme niin huonoja ettei kannata ottaa palloa/tehdä aloitetta ollenkaan ja toisaalta muistavat että kyseessä on maalintekopeli, niin eihän tästä nyt voi mitään kovin paljon entistä huonompaa seurata?
ptuutti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #766 : 14.02.2017 klo 01:16:06

Mites sitä kokemusta muuten tulee kuin pelaamalla? Pelaahan san marinokin.
Nää pelitapavouhotukset vois lopettaa ja keskittyä laadukkaampaan juniorituotantoon.
SoS

Paikalla Paikalla


Vastaus #767 : 14.02.2017 klo 01:16:50

Ja niin se lähti taas, enpä siis kommentoi tähän aiheseen enää muuten kuin, että Suomen tulisi pelata hyvin.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #768 : 14.02.2017 klo 10:01:14

Erikoinen projekti liitolla, kun ei olla kauheasti tiedoteltu. Vai onko lajiniilot tajunneet, että kyse on turhuudesta, joka ei johda mihinkään? Palstatila on siis luovutettu suosiolla kendolle ja muille.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #769 : 14.02.2017 klo 10:28:18

Nää pelitapavouhotukset vois lopettaa ja keskittyä laadukkaampaan juniorituotantoon.

Toki näin. Toisaalta herää kysymys, onko tässä projektissa kyse pelkästään pelitavasta. Vai puhutaanko isommasta asiasta, jonkinlaisesta kokonaisfilosofiasta, jollaista yritetään juurruttaa Suomen maajoukkueisiin? Tähän kuuluu 90+ peliminuutin lisäksi myös kaikki se, mitä tapahtuu harjoitusleireillä sekä kentän ulkopuolella ennen ja jälkeen otteluiden. Itse haluan ajatella, ettei Huuhkajien joukkue ole ihan niin huono kuin mitä annetaan ymmärtää. Haluan uskoa, että toimiva joukkue, jossa jokainen tietää paikkansa ja tuntee olonsa turvalliseksi, on enemmän kuin yksilöidensä summa. Jos tiimissä kerran on jalkapalloa tunteva tulevaisuudentutkija, voisi kuvitella, että tällaisiin haasteisiin yritettäisiin myös hakea ratkaisuja.
Tresor

Poissa Poissa


Vastaus #770 : 14.02.2017 klo 11:53:37

Minusta tuo projekti näytti tuon perusteella keskittyvän enemmänkin suomalaisen pelaajakasvatuksen kysymyksiin kuin maajoukkueiden pelitapaan. Mikä oikein onkin.

Otsikon perusteella kuvittelin, että tämä on taas yksi tyhjä hanke, mutta uutisen perusteella tuosta voi jotain kehittyäkin. Toki sitten tarvitaan ne resurssit.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #771 : 14.02.2017 klo 12:51:35

Jos tiimissä kerran on jalkapalloa tunteva tulevaisuudentutkija, voisi kuvitella, että tällaisiin haasteisiin yritettäisiin myös hakea ratkaisuja.

- Kivojahan tällaiset projektit ovat, ja kaikki osaaminen, mikä on valjastettavissa lajin hyväksi, valjastettakoon. Mutta kovin paljon en laskisi sen varaan, että vuosikymmenet lajin ulkopuolelle kiinnostuksensa uhrannut akateeminen ex-pelaaja, jonka oma maajoukkueurakaan ei ollut kovin näyttävä tai tuloksekas, avaisi tien parempaan tulevaisuuteen.

Kunhan nyt ei olisi kyse siitä, että keksitään Islannin tie uudestaan. 20 vuotta liian myöhään.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #772 : 14.02.2017 klo 13:35:37

Kunhan nyt ei olisi kyse siitä, että keksitään Islannin tie uudestaan. 20 vuotta liian myöhään.

On paljon mahdollista, että juuri näin tapahtuu. Näinhän ne asiat Suomessa tahtovat mennä...
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #773 : 14.02.2017 klo 13:44:29

Mikä on Islannin tie? Jos pelitavasta edelleen puhutaan, niin ainakin kesän EM-kisoissa, se oli minun ymmärtääkseni tiiviin puolustamisen, pitkien pallojen ja erikoistilanteiden ohella hyvin paljolti tehokasta laitapelaamista ja sieltä kautta todella nopeaa etenemistä lyhyilläkin syötöillä hyvin ajoitettuihin/harjoitelluihin liikkeisiin vastustajan puolustuksen ja kk:n väleihin luotuihin kolmioihin, etenkin siis toppari-laitapakin sekä laituri-kk:n pohjan kanaviin. En toki muista enää omaa nuoruuttani, mutta voisin kuvitella, että 20 v sitten noin taktisesti kypsää hyökkäämistä, varsinkaan yhtä vauhdikkaana ja tehokkaana suunnanmuutospelaamisena, ei juuri kyllä nähty? Pitkissäkin palloissa Islanti varioi yksipuolisen kohdepelaajan hyödyntämisen (jota lähimpänä joukkueessa lienee Sigthorsson, mutta roolitus siis monipuolisempi kuin perinteinen vain topparien edessä kaksinkamppailuja hakeva tyyppi) sijaan esim. siihen malliin, että pelinrakennusvaiheessa se nimenomaan yleensä houkutteli vastustajaa prässäämään laitaansa ja pyrki sieltä taas nopeasti kapeasti painottuneen muodostelmansa kautta kääntämään pelin toiseen laitaan, joko keskikentän läpi tai sitten pitkällä syötöllä, josta taas pyrittiin nopeasti kohti maalia. Vaikea nähdä toisaalta, että Suomen laitapelaajilta, Kolkan ja Nurmelan jälkeen, rangea samanlaiseen olisi tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut, vaikka Islannin tie olisikin valittu...?

Erikoistilanteiden osalta kehitys on tietysti siinä mielessä mielenkiintoista, että kun mm. palautussäännön kautta 90-luvulta eteenpäin on pyritty mahdollisimman rikkoutumattomaan pelin flow'hun, joka eittämättä hyödyntää pallollisesti taitavampia/pallonhallintaan pyrkiviä joukkueita, niin vastavoimana on tullut nyt mm. Pulisin joukkueet ja osin tuo Islanninkin tyyli, joka pyrkii taas nimenomaan pysäyttämään peliä ja sitä pallonhallintaa jatkuvasti erikoistilanteisiin ja rakentaa niistä vahvoja 1 vs 1 -haasteita hässäköihin erilaisine kuvioineen, jne. Mihin lie suuntaan kehitys tästä sitten jatkaa? Loogisesti ajatellen suurten joukkueiden ja maiden luulisi keksivän ennen pitkää lääkkeen kuitenkin siis tähänkin tyyliin, jolla verrattain pienet pystyvät nyt pärjäämään. Mahdollista on toisaalta sääntömuutoksetkin, jos FIFA:ssa alkaa tuntua siltä, että esim. nuo pitkät rajaheitot alkavat käydä liian vahvoiksi. Siksikin minusta tuntuu nyt tosi naiivilta ajatukselta, että Suomen projekti olisi keksiä nyt joku 'oma' pelitapa seuraaviksi vuosikymmeniksi, jolla menestystä pitäisi oletettavasti tulla.
Wonder Man

Poissa Poissa


Vastaus #774 : 14.02.2017 klo 14:10:39

Islannin pelityyli oli laskelmoitu ja toteutettu siten, että siinä haettiin tilanteita, josta suurella % tulee maali. Kaikki pelkistyi tehokkuuteen.

 
Sivuja: 1 ... 30 [31] 32 ... 38
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines