FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.01.2017 klo 15:57:18 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 30 [31]
 
Kirjoittaja Aihe: Kuinka Suomen tulisi pelata?  (Luettu 83372 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit, ei niitä kukaan muu fanita


Vastaus #750 : 18.11.2016 klo 12:37:42

Nyt ainakin selvisi, ettei peliä voi rakentaa Roman pelintekemisen varaan.
hungrywolf

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fc Raswapallo


Vastaus #751 : 18.11.2016 klo 18:22:25

Maju voisi siirtyä pelaamaan 4-3-3 vaikkapa näin: neljän pohja itsestäänselvyys, sparv pohjan lukkona, siinä päällä perpa ja mosa, röba paraatipaikallaan, teme ja ja jolle siinä päällä.

uronen-moisander-arajuuri-arkivuo-sparv-hetemaj-yaghoubi-lod-pukki-pohjanpalo.

Tossa olisi mietittynä noi pelipaikat täysin äijien henkilökohtaisten vahvuuksien mukaan, esim. keskikentän pohja suorastaan karjuu sinne Mosan tapaista ukkoa, hyvä puolustussuuntaan, repii ja raataa, on tarpeeksi hyvä pelisilmä tehdä peliä pallollisena, avata syötöillään linjoja.
Icarus666

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Arsenal, Leyton Orient, sympathy for Aston Villa


Vastaus #752 : 18.11.2016 klo 22:51:31

Nyt ainakin selvisi, ettei peliä voi rakentaa Roman pelintekemisen varaan.
Nyt onkin jo ihan pakko vetää jotain inhorealistista bussia kun pallollinen taso romahti laakista. Toisaalta tämä voi olla myös hyvä asia, ei voida enää nojata pelkkään Eremenkoon.
sini1989

Poissa Poissa


Vastaus #753 : 23.11.2016 klo 13:08:15

Tähän on äärimmäisen vaikea vastata, koska maamme futiskulttuuri näkyy suoraan pelaajiemme teknisessä ja fyysisessä laadussa,henkisestä puolesta puhumattakaan. Yleensä heikoimmat maat lähes poikkeuksetta pärjäävät parhaiten tiiviillä puolustamisella ja nopeilla vastahyökkäyksillä ja erinomaisilla erikoistilanteilla. Mutta Suomen maajoukkueen pelaajien laatu ei ykisnkertaisesti riitä mihinkään näistä, jos tuloksia halutaan. Asenne on myös yksi todella iso ongelma, vaikka pelaajat titetenkin itse sanovat antavansa maajoukkueen puolesta aina kaikkensa.

Tuota itse futiskulttuuria kun ei maastamme oikein löydy,heijastuu tulokset suoraan pelikentillä. Lähes jokaisessa muussa maailman maassa, maajoukkuepelaajille jalkapallo on KAIKKI KAIKESSA. Suomessa asenne on VÄHÄN SINNE PÄIN. Se ei todellakaan ole tässä maassa sydämen asia, kun verrataan lähes mihin tahansa muun maan futikseen. Parhaiten tuon asian todistaa mielestäni asenne kentällä, kun näyttää pitkälti siltä, että kukaan ei anna itsestään 100 % kentällä, ja asiat tehdään yleisestikin vain sinne päin. Tässä maassa ei tunnuta tajuavan, että se vaatii sen 100% asennetta, ei 99%...se ei riitä vielä mihinkään. Kyllähän sen huomaa,että Suomen maajoukkue ei edes yritä pelata loppuun asti tilanteita ja joukkueesta heijastuu epävarma tunnetila, niinkuin lähdettäisiin heti alusta asti nöyristelemään. Sen vain näkee, jos pelaajat eivät usko tekemiseensä ja vain toivovat ja toivovat, että jospa tänään tuuri olisi meidän puolella.

On myös paljon muitakin maita, joissa pelaajien tekniikka ei riitä kovin pitkälle, mutta kun asenne on kohdillaan, kaikki on mahdollista (esim. Albania ja EM-kisat 2016). Kyllä siinä vaan silmään pisti eniten Albaniankin pelissä EM-kisoissa, että noi jätkäthän pelaa täydestä sydämestään,liekki rinnassaan ja uskovat omaan voittoonsa, oli vastassa sitten iso tai pieni futismaa. Jos vertaa tuota asennepuolta, niin vaikkamaajoukkueemme pelaajat sanoisivat mitä tahansa omasta yrittämisestään kentällä, niin silmä ei valehtele kun vertaa esim. Albanian härkämäistä asennetta Suomen pelkäävän asenteeseen.

Toinen asia on se, että johtuuko liika nöyristely mistä. Onko valmentaja Backe tarpeeksi motivoiva ja pelaajin uskoa luova valmentaja? En tiedä henkilökohtaisesti, joten en voi asiaa siinä mielessä arvostella. Mutta varmaa on se, että suurin syyllinen asenneongelmassa on maamme futiskulttuuri. Täällä käsketään huippulupaustenkin ensin tehdä kouluhommat ja läksyt ensin kunnolla ja sitten katsotaan, mitä futiksen puolelle jää jatkossa mahdollisuuksia. Totuus kuitenkin on, että useimmiten sellaiset menestyvät parhaiten, jotka pitävät futista ykkösjuttuna elämässään, maksoi mitä maksoi. Yhteiskuntamme myös vaikuttaa suuresti tunnelmaan ja asenteisiin siitä, mitä ihmiseltä vaaditaan. On kurjaa, että futiskentät ammottavat useimmiten tyhjyyttään. Tuntuu myös sltä kuin harjoituksissa käymisen pitäisi riittää jos on lahjakas ja haluaa futiksen huipulle. Todellinen huipulle pääsevä on lähes poikkeuksetta pelaaja, joka antaa myös kaiken oman vapaa-aikansa futikselle ja harjoittelee ilman käskemistä ja harjoituksia. Tuo intohimo harjoitella ja antaa koko elämänsä lajille pyyteettömästi on oikeaa futiskulttuuria sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kuka voi väittää, että tässä maassa harrastetaan liikaa jos ollenkaan tämän tyyppistä elämää? Intohimo lajia kohtaan lähtee sydämestä, omasta halusta antaa kaiken aikansa lajille jne. Pakko myöntää, että en ole futisihmisenö koskaan törmännyt tämäntyyppiseen futiskulttuuriin. Nyt ollaan ongelmien ytimessä.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Persekap Kota Pasuruan


Vastaus #754 : 25.11.2016 klo 14:26:38

Nyt onkin jo ihan pakko vetää jotain inhorealistista bussia kun pallollinen taso romahti laakista. Toisaalta tämä voi olla myös hyvä asia, ei voida enää nojata pelkkään Eremenkoon.

Eiköhän tuo ollut pitkässä juoksussa hyvä asia. Jerjomenko ei ollut mikään Litti, joka yksin kannatteli jengiä. Ehkä viimein koittaa realismin aika. Materiaali on suhteellisesti ottaen samaa tasoa kuin 80-luvulla, ja silloin ei todellakaan lähdetty pallonhallinnan kautta.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Persekap Kota Pasuruan


Vastaus #755 : 25.11.2016 klo 14:45:32

Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko Suomi lohkonsa kolmanneksi vaiko toiseksi viimeinen. Sillä on merkitystä, millaisia elämyksiä maajoukkue tarjoaa suomalaisille, millaisen kuvan suomijunnut saavat Suomen parhaista pelaajista, miten suomalainen jalkapallo nähdään maailmalla. Miten hienoa se olisikaan, jos Suomi olisi joskus se, joka uskaltaa.

Joo ei. Mitä nyt karsintakorit ja lähtökohta seuraavaan karsintaan määräytyvät edellisten karsintojen pisteiden perusteella.
Voleur

Poissa Poissa


Vastaus #756 : 25.11.2016 klo 15:51:27

Kyllä tähän nykytilanteeseen on useita syitä, mutta suurimpina pidän sitä, että Suomen pelaajat pelaavat aivan liian vähän kovia otteluita! Siis otteluita, joissa on stressiä, panosta, laadukas kova vastustaja, muuttuvat olosuhteet kentän ulkopuolellakin jne.
Noita ei tarpeeksi tule ei nuorille, eikä vanhemmillekaan. Maajoukkuetasolla sen sitten näkee hyvin, kun ottelu on erittäin tärkeä kokonaisuutena, tai ottelun sisällä tärkeitä kohtia. Ei löydy uskoa, malttia eikä kokemusta selvietyä juuri niistä tilanteista.

Toinen syy vain on se vanha asia, että Suomi on yksi harvoja maita, joissa suurin osa kaikkein urheilullisimmista nuorista, ja nuorista joilla kovin halu harjoitella kovaa ja paljon, sekä tahto päästä urheilussa pitkälle, valitsee jääkiekon. Täällä vielä sellainenkin kummallisuus kuin salibandy vie nykyään ison osan potentiaalisista futispelaajista.
Itsekin olen tämän nyt kaikissa lajeissa mukana olleena nähnyt läheltä. Toki poikkeuksia aina on, mutta aika yleisesti noin.
Ja todella moni jalkapalloa harrastavista sitten lukioiässä uskoo (joka sinänsä viisasta) vanhempia, opettajia jne ja panostavat opintoihin, eikä 110% jalkapalloon. Juuri niinä vuosina, kun lahjakkaista lapsista pitäisi tehdä hyviä nuoria aikuispelaajia.
Pisa-tutkimuksessa ollaan tietysti kärjessä kun opiskeluun panostetaan, mutta kun koko potentiaalinen määrä on Suomessa jo muutenkin hyvin suppea, lopputulos näkyy sitten jalkapallossa kentällä.
Se ryhmä Suomessa, joka tosissaan panostaa 15-17 vuotiaana vain ja ainoastaan jalkapalloon, on hyvin suppea. Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, onkohan tuota tutkittu ja tilastoitu mitenkään?



kiki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jari Litmanen


Vastaus #757 : 25.11.2016 klo 15:57:25

Tämä on turha keskustelu niin kauan kuin liitto toimii nykyrakenteella.
petteri72

Poissa Poissa


Vastaus #758 : 25.11.2016 klo 16:00:59


Tuota itse futiskulttuuria kun ei maastamme oikein löydy,heijastuu tulokset suoraan pelikentillä. Lähes jokaisessa muussa maailman maassa, maajoukkuepelaajille jalkapallo on KAIKKI KAIKESSA. Suomessa asenne on VÄHÄN SINNE PÄIN. Se ei todellakaan ole tässä maassa sydämen asia, kun verrataan lähes mihin tahansa muun maan futikseen. Parhaiten tuon asian todistaa mielestäni asenne kentällä, kun näyttää pitkälti siltä, että kukaan ei anna itsestään 100 % kentällä, ja asiat tehdään yleisestikin vain sinne päin. Tässä maassa ei tunnuta tajuavan, että se vaatii sen 100% asennetta, ei 99%...se ei riitä vielä mihinkään. Kyllähän sen huomaa,että Suomen maajoukkue ei edes yritä pelata loppuun asti tilanteita ja joukkueesta heijastuu epävarma tunnetila, niinkuin lähdettäisiin heti alusta asti nöyristelemään. Sen vain näkee, jos pelaajat eivät usko tekemiseensä ja vain toivovat ja toivovat, että jospa tänään tuuri olisi meidän puolella.

On myös paljon muitakin maita, joissa pelaajien tekniikka ei riitä kovin pitkälle, mutta kun asenne on kohdillaan, kaikki on mahdollista (esim. Albania ja EM-kisat 2016). Kyllä siinä vaan silmään pisti eniten Albaniankin pelissä EM-kisoissa, että noi jätkäthän pelaa täydestä sydämestään,liekki rinnassaan ja uskovat omaan voittoonsa, oli vastassa sitten iso tai pieni futismaa. Jos vertaa tuota asennepuolta, niin vaikkamaajoukkueemme pelaajat sanoisivat mitä tahansa omasta yrittämisestään kentällä, niin silmä ei valehtele kun vertaa esim. Albanian härkämäistä asennetta Suomen pelkäävän asenteeseen.

Asennepuolella on  paljon tekemistä. Juuri nyt on vielä huomattava, aika harva pelaaja antaa kaikkensa merkityksettömissä otteluissa. Suomen MM-karsinnat olivat käytännössä loppu jo kahden pelin, eli Kosovo tasurin ja Islanti-tappion jälkeen. Sen jälkeen tämä MM-karsinta on Suomen osalta pelkkiä vähämerkityksellisiä otteluita, joissa monet pelaajat ikävä kyllä sitten pelaavat kuin harkkamatseissa, osin puoliteholla ja loukkaantumisia vältellen.

Nyt kyllä iso asia olisi saada maajoukkueen asenne paremmaksi, vaikka sitten vaihtamalla puoli joukkuetta uusiin ja motivoituneempiin pelaajiin, muutamassa seuraavassa matsissa. Toki tuo tarkoittaisi myös osin pelaamista huonommilla yksilöillä.
Abcdefghij

Poissa Poissa


Vastaus #759 : 25.11.2016 klo 18:14:03

Tämä on turha keskustelu niin kauan kuin liitto toimii nykyrakenteella.
Tietty maksimi on saavutettu esim. kannattajatoiminnassa * näillä tuloksilla (myös seurajoukkueissa). Mikäli liitto ei pysty tekemään organisaatiouudistusta, niin homma lähtee menemään alaspäin. Eli suunta on vahvasti alas, jos homma jatkuu samalla tavalla.

* Eikä tämä ole liiton ansiota ollenkaan

edit: Lisätään vielä, että tämä paskaa kiinostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän osallistuminen koko keskusteluun vähemmän ja vähemmän, ihme että viitsi tämäkin rustata
T-bone

Poissa Poissa


Vastaus #760 : 12.12.2016 klo 18:36:52

Riven haaste on ny kui saada aikaa sellane kehityskulku et se huipentuu parin vuoden päästä. Aika on toisaalt futiksessa ihan vitun pitkä. Mixu tyri sen nii, että homma lähti jo laskusuuntaa sit ku olis pitänyt olla huippu. Backe ei saanu mitää tuloksia ja nousua aikaa edes koko vuodessa. Siinähä sitä on ny uudella tiimil rytmitettävää. Riven olis pitänyt nää kaaret jo sisäistää. Ilme oli sielä Backen takana sellanen, että etkö sä äijä tiedä et ei voitotanta putkee voi vuoteen missää venyttää. Backella ei ollu enää mitää valkun pelisilmää. Katteli jostain studiopilven reunalta kentälle.

Varmaa parast on lähtee peruspelaamista rakentaa ensi kuntoo. Niilä rajoilla että välillä voitetaa ja välillä tulee turpaa. Vaikka notkahduksii varmaan tulee, pitäs sielä taustal näkyy joku kehityksen linja koko ajan. Osa-alue kerrallaan parannuksee. Suomalinen perinne vaan ei osaa systemaattista kehittää, täällä ollaa jotain vitun luonnonlapsii, jotka häröö aina sinne mihi media sattuu sojottaa. Paniikki o aina lähimmä puska takana.
villejs

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1907


Vastaus #761 : 12.12.2016 klo 21:41:19

Hölmöläisen peiton vaihtumiselle Ripeäjalkaisen kilpikonnaan Ylos
 
Sivuja: 1 ... 30 [31]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines