FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.11.2017 klo 01:22:28 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 31 [32] 33 ... 38
 
Kirjoittaja Aihe: Kuinka Suomen tulisi pelata?  (Luettu 111877 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #775 : 14.02.2017 klo 14:14:23

Mahdollista on toisaalta sääntömuutoksetkin, jos FIFA:ssa alkaa tuntua siltä, että esim. nuo pitkät rajaheitot alkavat käydä liian vahvoiksi.

- Toisaalta, näissähän jo Kuuselan maajoukkue 80-luvulla oli jonkinlainen esiaste sille, mitä Islanti oli EM-projektissaan. En muista kuka ja missä, mutta Kuuselan joukkueen sanottiin "hyökkäävän vain sivurajaheitoilla ja kulmapotkuilla."


https://www.youtube.com/watch?v=rNtcipxeaGQ

Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #776 : 14.02.2017 klo 14:21:23

- Toisaalta, näissähän jo Kuuselan maajoukkue 80-luvulla oli jonkinlainen esiaste sille, mitä Islanti oli EM-projektissaan. En muista kuka ja missä, mutta Kuuselan joukkueen sanottiin "hyökkäävän vain sivurajaheitoilla ja kulmapotkuilla."


https://www.youtube.com/watch?v=rNtcipxeaGQ



Hyvä huomio. Osaatko kertoa, oliko nuo pitkät rajaheitot/e-tilanteet 80-luvun kv-futiksessa miten yleisesti käytetty ase noin muuten? Drillo Olsenin Norja tietysti sitten hieman myöhemmin ainakin.

Muistaakseni myös Ägällä oli tapana lingota Muurisen aikana joskus pitkiä rajaheittoja? Mutta ei noista toki sen merkittävämpää pelitavan osaa tehty, vaikka mm. Tihin, Hyypiän ja Shefkin myötä myös boksipelotetta olisi periaatteessa löytynyt hyvin. Tuollaiseen panostamista olisi kyllä voinut miettiä silloinkin etenkin Plan B:nä, kun Litmanen ja Forssell joka tapauksessa olivat paljon loukkaantuneena.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #777 : 14.02.2017 klo 14:47:19

Osaatko kertoa, oliko nuo pitkät rajaheitot/e-tilanteet 80-luvun kv-futiksessa miten yleisesti käytetty ase noin muuten?

- Erikoistilanteet varmasti olivat, ja muutamat jengit Englannissa olivat leimautuneet pitkien pallojen ja keskitysten kautta ensisijaisesti pelaaviksi. Mutta varsin yleisesti Suomessa moitittiin pitkien heittojen hehkuttamista vain suomalaiseksi erikoisuudeksi. 70-luvulla yksi pitkien heittojen erikoismies oli Klubin ja Kiffenin Hannu Suvioja, mutta ominaisuus ei riittänyt maajoukkueeseen asti. 80-luvun linko oli Aki Lahtinen, joka oli yleispelaajanakin hyvää maajoukkuetasoa. Sitten oli jossain vaiheessa Ykkösen tasolla pari volttiheittäjääkin. KontUssa ja TPV:ssä. Heidän saamansa mediahuomio suhteessa muuhun lajisisältöön oli sellaista, mitä se ei olisi kulttuurimaissa ollut.

ajassa 0.46 alkaen:

https://www.youtube.com/watch?v=Trzieyn9tMc

Seuraavassa lainaus Mika Aaltosta koskevasta keskustelusta vuosien takaa. Jotain on muuttunut?

...Jossain Veikkaajan haastattelussa totesi, että jalkapallo ei kiinnosta enää yhtään. Vaan taitaa sittenkin kiinnostaa. Kinnostaisikohan Mikaa jotkut valmentajan tehtävät A-maajoukkueessa.


Aaltsi maajoukkuetiimiin mukaan!
« Viimeksi muokattu: 14.02.2017 klo 14:50:26 kirjoittanut The Real Wolf »
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #778 : 14.02.2017 klo 16:46:32

Kiitokset hienosta ja havainnollistavasta youtube-clipistä noin muutenkin. Tuossa oli todellakin ajan tunnelmaa.  Ylos  Jalkapallon peliajan suhteellisuuden eron nykypäivään osoittaa hauskasti sekin, että Reipas-ottelun lopussa, katsojien tehdessä perisuomalaiseen tapaan jo lähtöään "ajoissa", kontulaisilla ei näyttänyt olevan edes kiire hakea palloa keskelle kavennuksensa jälkeen.  :)  Noita volttirajaheittoja en kyllä itse muista enää Suomessakaan pitkään aikaan nähneeni. Nykypalloissa taitaa olla, laukausten tavoin, verrattain helpompaa ihan ns. normaalillakin tyylillä saada mukavasti kierrettä ja vauhtia taakse, kun vaan harjoittelee tekniikkaa.

Mä oon katsellut elämäni aikana jonkin verran mm. Liverpoolin 70-80-luvun highlightseja (isäni on kannattanut...) ja niissä tosiaan suurin osa silloisista englantilaisista seurajoukkueista perusti hyökkäyksensä keskityksiin, ja vahvaan ykkös- ja kakkospallojen rouhimiseen boksissa tai sen tuntumassa (niin kuin tuo vanha stereotypia on jäänyt elämään), jossa mm. Keegan sitten loisti. Wimbledon lienee toki tunnetuin yksittäinen long ball -kulttuurin seura, mutta en tiedä, onko sekin osin vain ihmisten mieliin jäänyt mielikuva?
kokistuoppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Korpinkynsi


Vastaus #779 : 14.02.2017 klo 18:32:45

Siksikin minusta tuntuu nyt tosi naiivilta ajatukselta, että Suomen projekti olisi keksiä nyt joku 'oma' pelitapa seuraaviksi vuosikymmeniksi, jolla menestystä pitäisi oletettavasti tulla.

Jonkinlainen (realistinen) identiteetti täytyy olla, eli siis käsitys siitä mitä halutaan olla, ja mitkä voisivat olla ne omat aseet. Pelikirjan lukitsemista nyt ei toivottavasti haeta, mutta ihan hyvä jos lopetetaan tämä tempoilu, jossa tapahtuu pelitavallinen täyskäännös aina valkun vaihduttua.

Tämä selkeyttäisi myös valmentajarekryjä, kun tiedettäisiin suunnilleen mitä haetaan.
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #780 : 14.02.2017 klo 19:02:20

Jonkinlainen (realistinen) identiteetti täytyy olla, eli siis käsitys siitä mitä halutaan olla, ja mitkä voisivat olla ne omat aseet.

Tämä on myös aika lailla sidoksissa ed. mainitsemaani kysymykseen, joka pitäisi ensin ratkaista, eli minkälaisia pelaajatyyppejä suomalainen jalkapallo tuottaa ja halutaan tuottavan. On mielestäni turha vetää esim. johtopäätöksiä suoraviivaisen futiksen sopimisesta Suomen kaltaiselle pikkumaalle, jos meillä ei ole hajua siitä, miten kehitetään kv-tason laitapelaajia ruohonjuuritasolta lähtien.

Mutta sinänsähän jos katsoo Backen ja Mixun Suomea viime vuosilta, niin niiden peli-identiteetissä on myös mielestäni samankaltaisuuksia. Kumpaakin joukkuetta määritti lähtökohtaisesti varovaisuus ja pallonmenetysten riskien minimoiminen, sekä keskikaistan kontrollointi, joka perustui ajatukseen yksilötasolla liian heikosta p-linjasta. Mixulla pelitapa vaan oli sitten ultimaattista pallonhallintaa ja kovaa prässiä, ja Backella ääripassiivista peruuttelua. Kummankin pelitavan heikkouksia oli myös nopeiden hyökkäysten puute, joko ihan ideatasolla (Mixu) tai käytännön toteutuksessa (Backe).

Mutta pointtina on tosiaan varmasti juuri se, että suomalaisista pelaajista pitäisi heikkouksien peittelyn sijaan pyrkiä löytämään ne vahvuutensa... vaan tämä lienee toisaalta aika globaali ja yleinenkin pikkumaiden ongelma, mistä sellaisia pelillisiä resursseja tiristää, jos huippumaat ja -pelaajat ovat heikoimmillakin osa-alueillaan kuitenkin väh. samaa tasoa. Islanti on sen pystynyt nyt tekemään, mutta en sitten tiedä, miten paljon se on Lagerbäckin ja valmennustiimin ansiosta, kun A-maajoukkueesta puhutaan. Esim. vielä v. 2012 EM-karsinnoissakin Islanti jäi lohkossaan (Portugali, Tanska, Norja, Kypros) toiseksi viimeiseksi neljällä pisteellä, mutta tässä hetkessä on tietysti kiva muistella vain viime kesää.

Olen toki sinänsä samaa mieltä, että A-maajoukkueen head coachien valintakriteereissä pelillistä johdonmukaisuutta edeltäjiin, maailmalla hallitseviin pelityyleihin soveltaen, kyllä pitäisi olla. Palloliiton kohdalla tosin ongelma on yhtäältä se, että rekryssä ei tunnu ylipäätään olevan urheilulliset tavoitteet niinkään etusijalla, kuten kesän -15 avoin haku tai vastaavasti se Kanervan suora 3 v. pestikin antaa ymmärtää.
Krannan Valderrama

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS #äimänkäki


Vastaus #781 : 14.02.2017 klo 21:54:57

On mielestäni turha vetää esim. johtopäätöksiä suoraviivaisen futiksen sopimisesta Suomen kaltaiselle pikkumaalle, jos meillä ei ole hajua siitä, miten kehitetään kv-tason laitapelaajia ruohonjuuritasolta lähtien.
Totta on ettei laitapelaajia ole juuri viime vuosina ollut, mutta juurihan niitä potentiaalisia maajoukkuelaiureita on lähtenyt kolme ulkomaille. Saksela, Soisalo ja Soiri ovat vielä kohtalaisen nuoriakin. Saksela toki ilmeisesti hankittiin enemmänkin laitapakiksi. Eiköhän nuo miehet joka tapauksessa tule jossain kohtaa miehittämään maajoukkueen laidat.
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #782 : 14.02.2017 klo 23:21:00

Niin olihan vuosikymmenen vaihteessakin Porokara vielä Belgiassa ja Hakola Hollannissa, mutta suonenvedoiksi jäivät. Nuoruuskin on suhteellista, eikä -93- ja -94-syntyneillä nyt yleensä niin paljon upsidea enää ole, että suuria kehitysharppauksia voisi välttämättä odottaa. Laitapelaajatyyppeinä Saksela ja Soiri kyllä sinänsä miellyttävät minuakin, ja vastaavasti Soisalo on vielä todella potentiaalinen, mutta valitettavasti tuo Koskela-casekin taitaa osoittaa, että lähempänä poikkeusta kuin esimerkki suomalaisesta hyökkäävien pelaajien juniorimyllystä.
Krannan Valderrama

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS #äimänkäki


Vastaus #783 : 14.02.2017 klo 23:30:33

Joo toki voidaan puhua poikkeuksista, mutta tuosta on tullu aikalailla foorumitotuus ettei Suomesta tulisi laitureita. Huikeita pelaajia olivat veikkausliigaan. Toivottavasti ainaki joku tästä kolmikosta lyö itsensä läpi myös kv-tasolla.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #784 : 15.02.2017 klo 10:48:34

- Toisaalta, näissähän jo Kuuselan maajoukkue 80-luvulla oli jonkinlainen esiaste sille, mitä Islanti oli EM-projektissaan.

Asioita on siis tiedostettu jo 80-luvulla, mutta kokemuksista ei otettu opiksi tulevia vuosia ja vuosikymmeniä ajatellen! Poukkoilua, synnytystuskia, keskenmenoja. Ei todellisia saumoja kisapaikkaan siitä huolimatta, että käytettävissä lienee sittemmin ollut parempaakin pelaajamateriaalia kuin Kuuselan aikoina. Sellainen mielikuva muodostuu suomalaisen jalkapalloilun kehityksestä.

Joka kerta kun Palloliitossa on vireillä edes orastava pyrkimys siihen suuntaan, että jotain pitkäjänteistä johdonmukaisuutta saataisiin aikaan, sille täytyy nostaa hattua.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #785 : 15.02.2017 klo 11:30:37

Asioita on siis tiedostettu jo 80-luvulla, mutta kokemuksista ei otettu opiksi tulevia vuosia ja vuosikymmeniä ajatellen! Poukkoilua, synnytystuskia, keskenmenoja. Ei todellisia saumoja kisapaikkaan siitä huolimatta, että käytettävissä lienee sittemmin ollut parempaakin pelaajamateriaalia kuin Kuuselan aikoina. Sellainen mielikuva muodostuu suomalaisen jalkapalloilun kehityksestä.

Joka kerta kun Palloliitossa on vireillä edes orastava pyrkimys siihen suuntaan, että jotain pitkäjänteistä johdonmukaisuutta saataisiin aikaan, sille täytyy nostaa hattua.

- Silti: kun sinne kisoihin joskus mennään, se ei tule tapahtumaan millään projekteilla, identiteeteillä, pelitavoilla, materiaaleilla tai pitkäjänteisillä suunnitelmilla. Se tulee tapahtumaan henkisellä vahvuudella ja hyvällä joukkuehengellä. Jos tuon puolen  merkityksen ratkaisevuus tiedostetaan näissä pyrkimyksissä, silloin minunkin hattuni nousee.
Filosofi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Urjalan Palloseura


Vastaus #786 : 15.02.2017 klo 15:40:57

Samaa mieltä suden kanssa.

Suomalaisten pelaajien henkiset ominaisuudet ovat melkein se suurin kehittämisalue, ollut jo pitkään. Parhaiten menestyneitä suomalaisia pelaajia on yhdistänyt henkinen vahvuus, se kuuluisa suomalainen sisu.

Nyt taito saattaa riittää mutta sisu menee pöksyyn. Taidolla ei tee mitään jos ei pää kestä.
sonny burnett

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: youtube.com/watch?v=q3f3uv6MzRg


Vastaus #787 : 16.02.2017 klo 04:28:36

Kuvauksen perusteella työryhmä suorastaan huutaa vielä Himasen Peksiä. Ylos
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #788 : 16.02.2017 klo 11:31:28

Uutinen
Nyt Palloliitto on aloittanut projektin, jonka tavoitteena on suomalaisen pelitavan rakentaminen.

Hiljattain asetun työryhmän vetäjäksi on kutsuttu entinen maajoukkuepelaaja ja nykyinen tulevaisuuden tutkija Mika Aaltonen.

Palloliiton normaalista käytännöstä poiketen ryhmän jäsenet tulevat liiton ulkopuolelta. Jäseniä ovat muun muassa Jari Litmanen ja entinen ammattilainen Mika Lipponen, joka asuu Hollannissa ja on toiminut vuosia Feyenoordin kykyjenetsijänä.


http://www.iltasanomat.fi/huuhkajat/art-2000005084762.html

- Linkin kuvassa vuodelta 1994 näemme, miten Litmanen kuuntelee innostuneena Aaltosen filosofiaa.

Kuvauksen perusteella työryhmä suorastaan huutaa vielä Himasen Peksiä. Ylos

- Erkka Westerlund siellä on jo käynyt luennoimassa.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #789 : 18.02.2017 klo 18:49:18

Samaa mieltä suden kanssa.

Suomalaisten pelaajien henkiset ominaisuudet ovat melkein se suurin kehittämisalue, ollut jo pitkään. Parhaiten menestyneitä suomalaisia pelaajia on yhdistänyt henkinen vahvuus, se kuuluisa suomalainen sisu.

Nyt taito saattaa riittää mutta sisu menee pöksyyn. Taidolla ei tee mitään jos ei pää kestä.
1. Onko tiedossasi menetelmiä, joilla pään kestävyyttä parannetaan?
2. Keitä suomalaisia pelaajia tulee mieleen, kun ajattelet tuota viimeistä lausetta? Mielestäni perusongelma on nimenomaan perustaitojen riittämättömyys. Taidoiltaan riittäviltä pää on pettänyt ainoastaan Roman Eremenkolta ja siltäkin vasta hyvin myöhään.
Zazar

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Società Polisportiva Ars et Labor


Vastaus #790 : 18.02.2017 klo 18:56:27

2. Keitä suomalaisia pelaajia tulee mieleen, kun ajattelet tuota viimeistä lausetta? Mielestäni perusongelma on nimenomaan perustaitojen riittämättömyys. Taidoiltaan riittäviltä pää on pettänyt ainoastaan Roman Eremenkolta ja siltäkin vasta hyvin myöhään.

Suosittelen katsomaan sen 2016 karsinnoista tehdyn dokumentin jossa monet pelaajat myöntävät avoimesti, että pää ei kestänyt maajoukkueen ympärillä vallinnutta ilmapiiriä Mixun potkujen aikaan.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #791 : 19.02.2017 klo 07:34:17

Suosittelen katsomaan sen 2016 karsinnoista tehdyn dokumentin jossa monet pelaajat myöntävät avoimesti, että pää ei kestänyt maajoukkueen ympärillä vallinnutta ilmapiiriä Mixun potkujen aikaan.
Ihan hyvä muistutus lähes surkuhupaisaan tapahtumaketjuun. Oma pointtini on kuitenkin se, että a) vastaavaa pään pettämistä tapahtuu aivan huipputasollakin, kun luottamus valmentajan ja toimintaympäristön välillä on murtunut b) nnämä mattilat ja kumppanit ovat divarijanareita, joten pelillinen taso lienee sittenkin se varsinainen kipukohta.
joku roti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: "guaranteed orgy of bullshit"


Vastaus #792 : 25.03.2017 klo 12:46:09

Minusta esim. Mursun suurin vahvuus on ollut se, että hän on saanut pelaajat uskaltamaan. Jos miettii suomalaista futista ennen Muurinhon majua, ei sellaista pelirohkeutta olisi voinut kuvitellakaan. Tietty suuri tekijä on ollut myös se, että joukkueessa oli niin taitavia pelaajia, jotka myös kv-seurajoukkueissaan olivat tottuneet kovempiin paikkoihin, kuin aikaisempi sukupolvi. Kuitenkin Mursun pelaajien henkisen puolen boostaustaidon puolesta puhuu myös se, että Klubi -98 -aikaan ja toisellakin kerralla 2007-2012 uskalsi pelata omasta näkökulmasta suomalaisittain poikkeuksellisesti.

Lisään vielä, että tämä on myös se, josta Muurista on ihan aiheesta kritisoitukin. Eli sitten, kun olisi pitänyt olla realisti, ja parkkeerata sitä bussia, ei Muurinen sitä ikinä(?) ole tehnyt. Toisaalta näiden kahden yhdistäminen onkin ehkä se Kultainen Tie, jota suomalaisessa futiksessa ei ole juuri onnistuttu yhdistämään. Pelirohkeus ja kylmän inhorealistinen puolustus. Islanti nyt, Kreikka 2004, Mourinho aina tarvittaessa jne. Toki tuon saavuttaminen ei tietenkään ole ihan niin helppoa. Tätä oletan, että Klubissakin on parina viime kautena pelitavalisesti yritetty.
zlatanin nuttura

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: radikaali jalkapallointelligentsia


Vastaus #793 : 26.03.2017 klo 10:20:45


Uusi pohjanoteeraus, uusi kappale tähän eepokseen joka kertoo koirasta joka yhä uudelleen ja uudelleen palaa oman oksennuksensa luo. Taas. Suomen maajoukkue otti turpaan. Taas, "positiivisia merkkejä oli ilmassa". "Uskallettiin pelata"? Taas pidetään yllä illuusiota siitä, että kyseessä on vain pieni nuha joka paranee Buranalla ja pienellä täsmälääkityksellä. Väärin. Kyse on syövästä, joka paranee vain amputaatiolla. Pöytä tulee puhdistaa, on aloitettava tyhjästä, on luotava uusi alku, uudet Huuhkajat, ja ainoa tapa tälle on totaalinen pelifilosofinen ja asenteellinen muutos, ja sille ei tule koskaan olemaan parempaa aikaa kuin nyt: jatkomahdollisuudet on menetetty, joukkue tarpoo tappioputkessa ja itseluottamus, henkinen lujuus on pohjalukemissa - suunta on vain ylöspäin, eikä mitään, yhtikäs mitään menetettävää enää ole.

Miksi ihmeessä Suomi istuu passiivisesti syvällä, kun meiltä puuttuvat mörköpuolustajat jotka painivat ilokseen ja syövät keskityksiä aamupalaksi? Miksemme tee täysin päinvastoin, ja prässää helvetin korkealta ja kovaa ja iske temmolla takaisin - meillä on Neuerointiin kykenevä maalivahti ja Moisanderissa puolustaja joka osaa toimittaa palloa nopeasti ja tarkasti alhaalta, meillä on työteliäs keskikenttä jota Hetemajin muodossa johtaa maailmanluokan rikkova pelaaja, meillä on hyökkääjiä jotka jaksavat juosta ja painaa. Meillä on pelaajia joiden mielenlaatu ja rauhallisuus eivät riitä pakitteluun, pelaajia joilla kaikuu takaraivossa aivan liikaa viime hetkien takaiskut ja raastavat tappiot. Miksemme ottaisi aloitetta itsellemme, pakoteta vastustaja sopeutumaan meihin - suomalaisilta löytyy nöyryyttä ja työmoraalia juosta ja prässätä sisukkaasti - kansallinen identiteettime suorastaan vaatii raatavaa, pelaajien tahdonvoiman ja fysiikan äärirajoille vievää pelityyliä, pelifilosofiaa, näistä löytyisivät ainekset siihen kuuluisaan meidän peliin jossa pelaajat tietäisivät aina missä mielentilassa heidän on saavuttava peliin: valmiina hikoilemaan, juoksemaan jalkansa ruvelle, hyökkäämään nopeasti voimia säästelemättä, henkinen ryhti suorana ja kovana, painaen, raataen joka tilanteen loppuun asti.

Tässä on kyse enemmästäkin kuin tuloksista: esimerkin näyttämisestä, suomalaisen jalkapallofilosofian ja identiteetin luomisesta, siitä kun Suomen joukkue vierailee jossakin, kotifanit muistaisivat vielä vuosien päästäkin ne hullut suomalaiset, jotka painoivat koko pelin harvinaislaatuisella asenteella - siitä kun superjunnu näkee Suomen maajoukkueen pelaavan, hän ajattelisi "noin mäkin haluan pelata". Maajoukkue on, halusimme taikka emme, suomalaisen jalkapalloilun symboli, ja sen peleissä on kyse enemmästäkin kuin tuloksesta - jokainen peli, jokainen kentällä tapahtuva asia on viestintää, standardien asettamista. Mitä me haluamme Suomen jalkapallomaajoukkueen viestivän, niin maailmalle kuin, ja kaikkein tärkeimpänä, meille suomalaisille?
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Democracy Dies in Darkness


Vastaus #794 : 26.03.2017 klo 11:58:59

Minusta esim. Mursun suurin vahvuus on ollut se, että hän on saanut pelaajat uskaltamaan. Jos miettii suomalaista futista ennen Muurinhon majua, ei sellaista pelirohkeutta olisi voinut kuvitellakaan.

Tämän sanan pelirohkeus voisi kieltää. Tyhmin nollasana ikinä, jolla voidaan oikeuttaa sekä tuloksellisesti että maalipaikoilla mitaten surkeat peliesitykset.

Zlatanin nutturalta hyvä analyysi. Suomen pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja realistisesti ilman "me ollaan seuraa Epsanja" -tyyppisiä haihatteluja analysoida omia vahvuustekijöitä ja rakentaa joukkueidentiteetti ja pelitapa niiden varaan. Yksi tekijä on juuri se, että maajoukkue voisi merkitä suomalaisille pelaajille enemmän kuin suurempien maiden pelaajille, joilla on isompi rooli seuroissaan. Majufutiksen merkitys kuitenkin laimenee koko ajan seurafutiksen rinnalla, mikä voi tuottaa yllättävän iskun paikan maille, joiden pelaajat eivät seurapuolella nostele isoja kannuja.
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #795 : 26.03.2017 klo 12:17:25

Miksi ihmeessä Suomi istuu passiivisesti syvällä, kun meiltä puuttuvat mörköpuolustajat jotka painivat ilokseen ja syövät keskityksiä aamupalaksi? Miksemme tee täysin päinvastoin, ja prässää helvetin korkealta ja kovaa ja iske temmolla takaisin - meillä on Neuerointiin kykenevä maalivahti ja Moisanderissa puolustaja joka osaa toimittaa palloa nopeasti ja tarkasti alhaalta, meillä on työteliäs keskikenttä jota Hetemajin muodossa johtaa maailmanluokan rikkova pelaaja, meillä on hyökkääjiä jotka jaksavat juosta ja painaa. Meillä on pelaajia joiden mielenlaatu ja rauhallisuus eivät riitä pakitteluun, pelaajia joilla kaikuu takaraivossa aivan liikaa viime hetkien takaiskut ja raastavat tappiot. Miksemme ottaisi aloitetta itsellemme, pakoteta vastustaja sopeutumaan meihin - suomalaisilta löytyy nöyryyttä ja työmoraalia juosta ja prässätä sisukkaasti - kansallinen identiteettime suorastaan vaatii raatavaa, pelaajien tahdonvoiman ja fysiikan äärirajoille vievää pelityyliä, pelifilosofiaa, näistä löytyisivät ainekset siihen kuuluisaan meidän peliin jossa pelaajat tietäisivät aina missä mielentilassa heidän on saavuttava peliin: valmiina hikoilemaan, juoksemaan jalkansa ruvelle, hyökkäämään nopeasti voimia säästelemättä, henkinen ryhti suorana ja kovana, painaen, raataen joka tilanteen loppuun asti.

Suomessa on tällaiseen jalkapalloon pystyviä valmentajia vaan todella vähän. Jos joku 0 mestaruutta yli 20 v kestäneellä VL-urallaan voittanut Malinen näyttäytyy parhaana vaihtoehtona (tämä näin forkan yleistyksenä konseksukseen  :) ), niin aika heikoilla hangilla valitettavasti ollaan. Uskottavien vaihtoehtojen vähyys kiteytyy tietysti isommassa kuvassa juuri tuohon suomalaisen jalkapallon identiteettiin ja siihen, minkälaista peliä nimenomaan seurafutispuolella suositaan. Ongelma on myös yhtäältä se, että mj:n valmentajan rekrytointiin panostaminen ei näytä kiinnostavan Palloliittoa yhtään ja juuri tällaiset oleelliset, pelilliset analyysit jää tekemättä ennen koko rekryn aloittamistakaan.

Peukkua kuitenkin tosiaan zlatanin proosaiselle viestille ja ajatuksille.  :)  Kyllä itsekin katselisin mielelläni tällaista aggressiivista ja aktiivista futista Suomen maajoukkueessa.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #796 : 26.03.2017 klo 14:49:49

Taas ollaan heittämässä nykypelaajia rotkoon. Ei osaa, ei pysty...

Tosiasiassa edelleen ollaan saman tilanteen edessä kuin ennenkin eli ei tiedetä nykyjoukkueen potentiaalia, kun sitä ei ole saatu pelaamaan laadukasta ja täyspainoista joukkuepeliä. Peliä sen omilla ylärajoilla a la Islanti. Tavoitekin on päästä EM kisoihin, ei voittaa niitä, joka tarkoittaa sijoittumista vähän keskivälin yläpuolelle. Ei siis mitään kuuhun menon tavoittelua.

Nyt on nähty Mixun ja Backen ongelmat.  Riveä pitäisi tukea synteesin tekemisessä ja pelin jalostamisessa. Mixun jäljiltä jäätiin pallonhallinnan mukavuusalueella. Ei pystytty terävöittämään hyökkäyspeliä muutamaksi toisteiseksi ja tuloksekkaaksi maliksi, jotka kehittyisivät sen mukaan kun vastustajat niitä oppisivat.

Backe toi periaatteessa datalla johtamista mukaan, mutta käytettiinkö sitä todella ja käytetäänkö nytkään? Sparv voisi varmaan kertoa, miten se käytännössä toimii.  Vanha formaatiopohjainen pelikäsitys on nykyään ilmeisen populistista. Samoin se, että valmentaja pystyisi muka tarkkailemaan koko ajan mitä 11 kentällä olijaa täsmälleen ottaen tekevät. Pitäisi tietää ihan tarkkaan mitä kentällä tapahtuu  ja pystyä myös kommunikoimaan asioita. Dataahan löytyy, mutta hyödynnetäänkö sitä? Majun kannattaisi pyytää Leppälahdelta konsulttiapua. Hän on selvästi saanut asiasta kiinni ja on yksi niistä, jotka tuntevat vahvasti huolta Suomen majun puolesta.

Martti Goosela

Poissa Poissa


Vastaus #797 : 26.03.2017 klo 14:56:47



Ihan kiva teksti, mutta Leppälahden mainitseminen paljasti trolliksi.
Krannan Valderrama

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS #äimänkäki


Vastaus #798 : 26.03.2017 klo 15:13:34

Kyllähän tuota zlatanin nutturan hahmottelemaa ajokoirafutista kattelis mielellään maajoukkueen pelaamana. Kun ei kerran tuloksia tunnuta saavan aikaan, niin ainakin tuo pelityyli jäisi kaikille mieleen, herättäisi kunnioitusta ja voisi ehkä aikanaan tuoda niitä tuloksiakin.
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #799 : 26.03.2017 klo 18:46:45

Keitäs tähän ajokoirafutikseen Suomen pelaajistosta erityisesti soveltuu? Pirisestä kertaheitolla avauksen kamaa? Perpalle toki kapteenin nauha.

Johtavien pelaajien ympärillehän se taktiikka pitäisi rakentaa. Ongelmana tällä hetkellä on se, että johtavaa pelaajaa ei ole yhden potentiaalisen kiskoessa hodareita ärrällä.

 
Sivuja: 1 ... 31 [32] 33 ... 38
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines