Kuinka Suomen tulisi pelata?

[Callit]

Keitäs tähän ajokoirafutikseen Suomen pelaajistosta erityisesti soveltuu? Pirisestä kertaheitolla avauksen kamaa? Perpalle toki kapteenin nauha.

Johtavien pelaajien ympärillehän se taktiikka pitäisi rakentaa. Ongelmana tällä hetkellä on se, että johtavaa pelaajaa ei ole yhden potentiaalisen kiskoessa hodareita ärrällä.

Kaikki siihen soveltuu. Joku helposti, joku vähän ylimääräistä lenkkeiltyään. Ring joutuisi aluksi Perpan kanssa vähän opastamaan, mutta kyllä se siitä lähtisi.

[Jääpoiju]

Kaikki siihen soveltuu. Joku helposti, joku vähän ylimääräistä lenkkeiltyään. Ring joutuisi aluksi Perpan kanssa vähän opastamaan, mutta kyllä se siitä lähtisi.

Jotenkin epäilen, että ei kovinkaan moni jaksaisi kolmea varttia kauempaa esimerkiksi Italian tyylistä peliä em-kisoista. Iso osa avarin tyypeistä vaikuttaa siltä. En tiedä mistä moinen vaikutus on päälle jäänyt. Kyllähän Müllerkin jaksaa painaa, vaikka näyttää bambilta.

[Buffy la Cazavampiros]

Totta kai fysiikkakin on kysymysmerkki sillä suomalaiset lienevät keskimäärin huippuja takana silläkin osa-alueella, mutta kyse on yhtäältä mentaalipuolesta. Pitäisi löytää sellainen koutsi ja persoona, joka saa koko joukkueen sitoutumaan ja uskomaan tuohon yhteiseen tekemiseen; helvetillisen prässiin, nopeaan ja rohkeaan ylöspäin pelaamiseen jne.

[Lalli]

del

[Einfurt Klyggenhopb]

Spämmätään nyt vaikka tänne sitten.
Kirjoittelin tuossa melko heti pelin jälkeen muutaman jutun melko löyhästi miten lähtisin itse työstämään Suomen pelaamista.

Huuhkajat

4-3-3, selkeä pohja pelaaja ja kaksi ylempää keskikentää, laita wingerit ja yksi kärki.

      Polle
  Hetemaj      Soisalo
   
   Yaghoubi      Lod

      Ring
Uronen          Arkivuo

   Moisander    Arajuuri

      Hradecky

Hetemaj paljon useimmin sisällä kun laidan puolella, taskussa, pelaa pelin sisäistä peliä (kolmioita,neliöitä) lähinnä Yaghoubin, Urosen,
harvemmin  Lodin , Pollen kanssa. Tämä jättää tilaa Uroselle nousta usein ja reilusti --- Urosen ei kannata keskittää pitkältä koska Polle ei ole iso, vaan
jos pääsee haastamaan ja hakemaan keskitystä pitäisi sen lähteä lähempää kuudentoista rajaa, jolloin vastustajan toppareilla vähemmänn aikaa reagoida, Pollen sijoittuessa täysin oikein mahdollisuus päästä palloon kiinni, tällöin siis voi koittaa Uronen myös muitakin kuin matalia keskityksiä jotka ovat ensisijainen vaihtoehto.

Yaghoubin rooli olla pääasiassa lähellä usein alustavasti hieman "takaviistossa" Hetamjiin nähden pelattavissa. Joskus paikan nähdessään voi hakeutua Hetemaj yläpuolelle hakien
juoksuja 16 sisään. Energinen kk. joka tekee pääsääntöisesti paljon lyhyempää rivakkaa liikettä liikkuen väleissä ja kolmioissa.

Näin Lodille (kk:n taitavimmalle ja peliälykkäimälle pelaajalle) jää kk:n oikealle puolelle ja Pollen alapuolle paljon tilaa liikkua omaa pelisilmää ja harkintaa
käyttäen milloin minnekin. Tavoite olisi saada hänelle pallo aina jalkaan tai liikkkeseen niin että se ei tulisi selkä maalia kohden vaan aina avonaiseen asentoon
, jolloin saadaan hänestä parhaat tehot irti.

Lodin pelatesssa oikeana kk:na, vasen jalkaisena, tämä tuo lisää tilaa Soisalolle oikealle. Idea onkin pelata hyvin erilailla keskikentän kahden puolen osalta hyökätessä.
Kun vasemmalla pelataan usean pelaajan voimin pienenpää järjestelyä(Uronen,Hetemaj,Yaghoubi,+Ring), niin oikealle pyritäänkin tekemään mahdollisimman paljon tilaa nopeamille(Soisalo) ja taitavammille(Lod) pelaajille hieman pidemillä väleillä.
Soisalo tykkää pelata varsin päin vastoin Hetemajiin verrattuna hyvin leveällä, hyvin usein. Tarkoituksena tyhjentää Soisallolle oikealle laidalle ja keskikentälle mahdollisimman paljon tilaa jotta hän pääsee haastamaan vastustajia usein ja vauhdilla (tyyliin Leroy Sane). Tarkoitus saada palloa laidann puolelle jalkaan Soisalolle nokka maalia kohden jolloin hän pystyy pitämään vastustajan puolustajat varpaillaan koko ajan. Soisalolla myös pää vastuu tehdä selkeitä pysty juoksuja usein niin puolustajan selustaan kuin puolustajan ja topparin väliin, kauempaakin näitä kannattaa yrittää. Arkivuo tukee harkiten kokemustaan käyttäen mutta ei kuitenkaan "tukehduta" laidan tilaa Soisalolta vaan useammin on alapuolella pelatavissa --- taas hyvin eri lailla Uroseeen nähden, jolla mahdollisuus ja toivomus "overlapille" usein, mahdollisuus myös mennä "loppuun" asti viimeistelemään paikan tulessa.

Ring pitää palauttaa siihen 18-vuotiaaseen Ringiin joka oli hieman kuin myöhemmin esiin tullut N'Golo Kante, karvaten aggressiivisesti ja energisesti. Vähemmän peliin osallistumista hyökätesssä, enemmänkin siirtyen aina pallon puolelle, olemalla helposti pelattavissa - pelaamalla helposti "eteenpäin", keskittyen huomioimaan mahdolliset vastustajan vasta hyökkäys alueet ja pelaajat -- näitä tilanteen sattuessa sitten katkoen/rikkoen/hidastaen.

Polle katselemaan Diego Costan tämän kauden kaikki pelit ja kopioimaan kaiken mitä hän tekee. Vähemmän liikettä enemmän harkittua nopeata, lyhyttä liikettä. Usein voi olla puolustus linjan edessä "kävelemässä" odottamassa jos laidat, kk, pelaa siihen eteen selkä maalia päin. Näistä jatkoja yhdellä kahdella kosketuskella laidan ja toppareiden väliin tai puotto kk:lle tai tilaa tulessa kääntyminen. Keskittyy siis käytännössä liikkumaan kuudentoista rajan leveydellä,eli pienempi alue, terävempiä liikeitä(nykyiseen verratuna).

Vaihdosta Forsell laidalle(tarkoitus hakea laidan puolelta pelaten muutamalla lyhyellä itsensä "sisään päin", hakien vetopaikkoja painavalle laukaukselleen)
Ring pois Hetemaj pohjalle.
Pukki - Polle, tehden enemmän juoksuja pystyyn, enemmän energisuutta ja tehden selkeitä juoksuja itse - ei odottaen syöttöä niihin ja sitten vasta liikkuen.

[Zazar]

Meillä on jo aika pitkään vauhkottu siitä kuinka tulee maaleja keskityksistä ja kulmista. Siitä on tullut jo jonkinlainen kansallissurun aihe.
Olisi mukava tietää faktaa siitä, kuinka paljon Suomen statistiikat oikeasti poikkeavat muiden vertailukelpoisten maiden luvusta. On aivan järjetöntä hakea vertailukohtia jostain Hyypiä-Tihinen ajoista. Nyt on nyt ja puolustaminenkin on tänäpäivänä erilaista.  

Keskityksistä/vapareista/kulmista vastustajat tehneet 6/10 viime karsintojen maaleista sekä 7/8 näiden karsintojen maaleista. Kosovon ekassa maalissa murtautuivat keskeltä ja tuli pilkku. Harkkamatseissa Saksa teki 1/2 maalia noista, Italia 1/2 maalia, Belgia 1/1 maalia, Puola 4/5 maalia...

Mulla ei ole vertailukelpoisten maiden lukuja mutta veikkaan lonkalta, että meidän luvut voittaa kaikki.

[Lalli]

del

[13ergkamp]

Jotenkin epäilen, että ei kovinkaan moni jaksaisi kolmea varttia kauempaa esimerkiksi Italian tyylistä peliä em-kisoista. Iso osa avarin tyypeistä vaikuttaa siltä. En tiedä mistä moinen vaikutus on päälle jäänyt. Kyllähän Müllerkin jaksaa painaa, vaikka näyttää bambilta.

Italia veti viime EM-kisoissa selvästi isoimmat kilsat kaikista Euroopan huippumaista. Jos viime karsintojen maista Färsaarista tuli sellainen olo, että näillä muuten on juoksukuntoa, niin ensivaikutelma Suomen majusta on tosiaan joku "virnuilevat läskijonnet".

[Rikkiviisas]

Näköjään kun Jensen nähdään varmaan Itävaltaa vastaan niin Soisalo on tämän kevään maajoukkueen ulkopuolinen vapahtaja.

Turkki-pelistä tuli liikaa mieleen Paatelaisen maajoukkue pahimmillaan eli näennäistä pallonhallintaa ilman, että hyökkäyspäässä on selkeitä murtautumismalleja ja ratkaisevat syötöt ovat järjestään huonoja, jolloin hyökkääjällä menee puoli sekuntia - sekunti liikaa aikaa, jota tällä tasolla ei vaan ole. Murtautumismalleja, roolituksia ja edes jotain järkeä maajoukkueen hyökkäyspeli on vaatinut jo muutaman vuoden, Paatelaisen aika ennen EM-karsintoja antoi lupauksia, mutta niitä ei lunastettu. Laiskat voivat vedota pelaajiin, mutta kyllä tuossa taktisilla jutuilla voisi tehdä myös paljon.

Puolustuspäässä Suomi on anomalia: tilastollisesti yli polven korkuisten keskitysten ei pitäisi johtaa näin useasti maaleihin.

Kolmas on sitten prässin purkaminen eli toppareilla pitää olla syöttösuuntia, nyt vastustaja sai halutessaan toppareille liikaa painetta.

Tärkein on tietysti se, että Turkkia vastaan ei pelannut taktisesti ja henkisesti yhtenäinen joukkue vaan kasa kentälle laitettuja pelaajia. Eikös hengen luominen ja yhtenäisyyden rakentamisen pitänyt olla opettaja Kanervan vahvuus?

[Timppa Lammas]

Ehkä pitäisi lähteä siitä että tuo syvällä makaava bussi ei ole Suomelle kovinkaan järkevä taktiikka nyt, kun siellä heiluu Moisanderin tai Arkivuon viime pelin kaltaisia heikkoja lenkkejä. Vaihtoehtoisia malleja pitäisi olla. Yksi juttu olisi se perkaaminen miten niistä syksyn 2015 peleistä sattiin niin hyvät tulokset. Oliko se vaan henkinen buusti vai oliko sillooin keskikentällä se kaikista paras yhdistelmä? Halsti oli kuitenkin aika tärkeä palanen kun se pystyi auttamaan pakkeja ja toisaalta pallollinen pelaaminenkaan ei ihan toivotonta ollut.

Vaihtoehtoiset mallit:

- jatketaan 4-4-2, mutta miehet valitaan vastustajan mukaan. Eli jos halutaan pelata puolustuksen kautta, Raitala laitaan ja Arajuuri-Ojala-pari toppareiksi noin esimerkiksi. Sitten kun on huonompi vastustaja, niin Moisanderia ja muita hyökkäävämpiä kehiin.
- muutetaan formaatiota enemmän 4-5-1 tai 4-4-1-1 suuntaan, jossa kolme keskikenttää koittaa tukkia keskustan ja laiturit keskittyy puolustamaan laitoja. Ideana on se, että peli koitetaan pitää kauempana omasta maalista, jolloin se paine omissa ei kasva niin kovaksi.
- kolmas on tuo korkea prässi, koitetaan voittaa pallo mahdollisimman korkealla ja kääntää peli nopeasti. Vaatii paljon miehistöltä, mutta ainakin voisi yllättää jonkun.
- pallolla puolustaminen on se, millä Suomi voisi ehkä pärjätä, pidetään palloa vain itsellä ja sillä vältetään se että noita puolustuksen kaksinkamppailuja joissa Suomi ei nähtävsti pärjää

Voidaan myös muistutella siitä, että Ukraina, Turkki eikä Islanti ole hävinneet kotipeliä pitkiin aikoihin. Ukraina hävisi edellisissä karsinnoissa kotipelin Espanjalle 1-0, Turkin edellistä kotitappiota karsinnoissa saa hakea, samoin kuin Islanninkin. Nolla pistettä on toki pettymys mutta onko voittojen haku noilta ollut oikeasti edes realistista kun ei se ole onnistunut edes Suomea paljon paremmiltakaan mailta?

[13ergkamp]

- pallolla puolustaminen on se, millä Suomi voisi ehkä pärjätä, pidetään palloa vain itsellä ja sillä vältetään se että noita puolustuksen kaksinkamppailuja joissa Suomi ei nähtävsti pärjää

Joku tällainen "pallolla puolustaminen" on ideana sitä tasoa, että jos vaan hyökättäisiin niin ei tarvi puolustaa ollenkaan...
Vaatii
- pelaajilta yksilötaitoa, pelirohkeutta, peliälyä
- joukkueelta helvetisti erilaisia taktisia malleja eri tilanteisiin
Onko meillä kumpaakaan? No ei...

Tällaiset puulaakiporukat voivat pärjätä kaksinkamppailuvoimalla, juoksuvoimalla ja/tai jollain helvetin mentaalikombinaatiolla sisua, yhteishenkeä ja 100% suorittamista. Harmi kun joukkueessa ei ole oikein mitään näistä nähtävissä...

Voidaan myös muistutella siitä, että Ukraina, Turkki eikä Islanti ole hävinneet kotipeliä pitkiin aikoihin. Ukraina hävisi edellisissä karsinnoissa kotipelin Espanjalle 1-0, Turkin edellistä kotitappiota karsinnoissa saa hakea, samoin kuin Islanninkin. Nolla pistettä on toki pettymys mutta onko voittojen haku noilta ollut oikeasti edes realistista kun ei se ole onnistunut edes Suomea paljon paremmiltakaan mailta?

Latvia ja Kazakstan voivat napsia pisteitä Islannista, mutta silti on tarve "muistutella", että joku parempi maa ei joskus onnistunut voittamaan siellä -> Suomen 0 pistettä on ihan oikeutettu suoritus näitä maita vastaan? Tottakai on. Yhtä lailla Suomen tulokset karsintalohkossa ovat menneet "oikein" peliesityksiin -> yleistasoon nähden.

Islannin kolme edellistä kotipeliä ennen Suomi-matsia:
2015 ECQ Latvia 2-2
2015 ECQ Kazakstan 2-2
2015 ECQ Tsekki 2-1

Ukrainan kolme edellistä kotipeliä ennen Suomi-matsia:
2016 WQE Kosovo 3-0
2016 WQE Islanti 1-1
2015 ECQ Slovenia 2-0

Turkin kolme edellistä kotipeliä ennen Suomi-matsia:
2016 WQE Kosovo 2-0
2016 WQE Ukraina 2-2
2015 ECQ Islanti 1-0

[Timppa Lammas]

Nuo tasurit oli jo ajalta kun Islanti oli jo kisapaikkansa varmistanut. Pihvi on nyt siinä että nuo paikat on todella hankalia hakea pisteitä kelle vaan, mutta 1 piste tähän asti on pelkästään surkea epäonnistuminen, en sitä kiistä. Mutta niitä puutarhasaksia voi alkaa virittelemään siinä vaiheessa, jos ei kotonakaan saada yhtään pistettä noilta.

[supstanssi]

Ollaan taas siinä pisteessä että jos ja kun pelitapaa taas muutetaan niin se omaksuminen tuskin yhdessä matsissa tapahtuu. Eli taas on vain katsottava muutama peli sormet ristissä että mitä tästä tulee ja uskottava että tulee parempi kuin viimeksi. On katsottava erityisesti sitä mitä tapahtuu niissä otteluissa joissa kuuluisi pärjätä materiaalin ym. puolesta, esim. Kosovo.

[The Real Wolf]

Nolla pistettä on toki pettymys mutta onko voittojen haku noilta ollut oikeasti edes realistista kun ei se ole onnistunut edes Suomea paljon paremmiltakaan mailta?

- Pitäisikö sen olla realistista? Ymmärrän, jos puhut vedonlyöjänä, mutta joukkeen kannattajana pitää uskaltaa tavoitella ja unelmoida jotain, mitä jotkut pitävät epärealistisenakin.

[Rikkiviisas]

Ollaan taas siinä pisteessä että jos ja kun pelitapaa taas muutetaan niin se omaksuminen tuskin yhdessä matsissa tapahtuu.

Tosin olisi kiva tietää, että mitä pelitavalla haettiin.
Puolustaminen oli sitä samaa ja hyökkäyksestä puuttuivat murtautumismallit, joten harjoiteltavaa tosiaan riittää, jos ihan tästä oli kiinni. Samaten Kanervan 4-4-2 on sen verran perusperusmalli, että ei siinä kamalasti ole omaksuttavaa verrattuna "joulukuuseen" tai sitten Backen pelistä toiseen vaihtuviin kokeiluihin. Kyllä sieltä ne perusasiat pitäisi näkyä, etenkin kun Suomi sai pitää Turkkia vastaan palloa.

Ehkä pitäisi lähteä siitä että tuo syvällä makaava bussi ei ole Suomelle kovinkaan järkevä taktiikka nyt, kun siellä heiluu Moisanderin tai Arkivuon viime pelin kaltaisia heikkoja lenkkejä. Vaihtoehtoisia malleja pitäisi olla.

Oikeastaan tässä tulee vastaan pelaaja-analyysin ongelma eli Arkivuo ja myös Moisander ovat varsin usein olleet niitä onnistujia, joten taktiikan ajatteleminen yleistasolla pelaajien kautta ei vaan toimi, nythän seuraavassa kärsintäpelissä on taas pelikieltojakin.

Enemmän ongelma on, että Paatelaisen systeemistä tuli kahlitseva pakkopaita, Backe kokeili kaikkea mahdollista ja nyt Kanerva yrittää jotain, jota ei vielä ole hahmotettu. Perustekemisessä pitäisi olla se legendaarinen systeemi, roolitus ja peliajatus, jonka perusteella yksittäisen pelin kokoonpano ja kenttäryhmitys tehdään, ei päinvastoin. Tällöin pelaajat tietävät oman roolinsa ja muiden pelaajien aseman suhteessa tähän rooliin ja pelitapaan eri tilanteissa.

Yksi juttu olisi se perkaaminen miten niistä syksyn 2015 peleistä sattiin niin hyvät tulokset.

Suomi on hävinnyt pelejä pelaamalla hyvin ja tuolloin Suomi voitti pelaamalla aika paskasti. Henkinen lukko murtui, maajoukkue halusi pestä kasvonsa tärkeimmän tavoitteen kadottua ja pelaamiseen saatiin sitä tappamisen meininkiä. Taktisestihan nuo pelit olivat samanlaista epämääräistä hahmotelmaa kuin Turkki-peli.

Nolla pistettä on toki pettymys mutta onko voittojen haku noilta ollut oikeasti edes realistista kun ei se ole onnistunut edes Suomea paljon paremmiltakaan mailta?

No aika turha lähteä pelaamaan, jos tarkoituksena ei ole voittaa...

[13ergkamp]

Enemmän ongelma on, että Paatelaisen systeemistä tuli kahlitseva pakkopaita, Backe kokeili kaikkea mahdollista ja nyt Kanerva yrittää jotain, jota ei vielä ole hahmotettu.

Joo. Luulen myös että Backea paineistettiin ulkopuolelta reagoimaan (palloliiton, median, fanien toimesta) hyvin konkreettisesti. Tai en ainoastaan luule vaan olen myös muistavinani jonkun haastattelun, jossa reagointia käsiteltiin. Menikö reagointi sitten vähän yli?

Perustekemisessä pitäisi olla se legendaarinen systeemi, roolitus ja peliajatus, jonka perusteella yksittäisen pelin kokoonpano ja kenttäryhmitys tehdään, ei päinvastoin. Tällöin pelaajat tietävät oman roolinsa ja muiden pelaajien aseman suhteessa tähän rooliin ja pelitapaan eri tilanteissa.

Kanerva nappasi jostain 4-4-2:n, joka näytti toimivan alkuun paremmin kuin vaikka Backen toppariviritelmät mutta ei nyt sitten oikein lähde kuitenkaan.

Miksei sen sijaan ottaisi jotain modernimpaa selkeää kuten Wissin 4-1-4-1 ?

[Timppa Lammas]

Totta kai voitosta aina pelataan, mutta tuo ulinan määrä, mikä syntyy siitä että hävitään joukkueille, joilta ei juuri kukaan muukaan paitsi Euroopan ihan huippumaat hae pisteitä, on ehkä vähän yliampuvaa. Ja en siis sano etteikö Suomen pitäisi parantaa ja että nuo pelit olisi olleet Suomelta mitenkään hyviä. Se on eka lähtökohta että Suomi ei voita ketään, jos ekaan varttiin laitetaan kaksi maalia omiin.

[Rikkiviisas]

Joo. Luulen myös että Backea paineistettiin ulkopuolelta reagoimaan (palloliiton, median, fanien toimesta) hyvin konkreettisesti. Tai en ainoastaan luule vaan olen myös muistavinani jonkun haastattelun, jossa reagointia käsiteltiin. Menikö reagointi sitten vähän yli?

Saattoi olla reagointia, paniikissa kokeilemista tai sitten vaan säätämistä...
Harjoituspeleistähän Backe sai tämän kolmen topparin idean ja ajatuksen siitä, että pallo pelataan pitkänä hyökkäykseen. No, tästäkään ei saatu pidettyä kiinni vaan esim. Islantia vastaan oli jo aika lyhytsyöttöpeliä kunnes palattiin seuraavassa roiskintaan...

Palloliitto on niin pihalla ja media sekä fanit sen verran pieniä tekijöitä, että kertoo enemmän valmentajasta, jos alkaa ottaa liikaa paineita noiden taholta. Toisekseen tässäkin auttaisi se, että tietää mitä tekee ja uskoo omaan tekemiseensä. Paatelainen tiesi ja uskoi, mutta lopulta vähän liikaakin.

Kanerva nappasi jostain 4-4-2:n, joka näytti toimivan alkuun paremmin kuin vaikka Backen toppariviritelmät mutta ei nyt sitten oikein lähde kuitenkaan.

Kanervan taktiikka sitten U21-kisojen on ollut 4-4-2, kisoissa ja sitä ennen se oli jonkinlainen 4-5-1 kiveenhakatuilla pelaajavalinnoilla.
Itsepäisyys kerran valitun taktiikan kanssa oli Kanervan joukkueiden suurin haaste ensin karsinnoissa ja sitten itse kisoissa. Henkisellä valmennuksella ja hienosäädöllä saatiin Vasara tekemään tarvittava maali ja Maanojalta torjunta, itse kisoissa taas "kivoja tappioita niitä vastaan, joille pitääkin hävitä".

Miksei sen sijaan ottaisi jotain modernimpaa selkeää kuten Wissin 4-1-4-1 ?

Numerosarjat, pelaajien nimet ja vastaavat ovat kakun koristelua, ensin pitäisi päättää millainen kakku tehdään ja mistä aineista.

[13ergkamp]

Numerosarjat, pelaajien nimet ja vastaavat ovat kakun koristelua, ensin pitäisi päättää millainen kakku tehdään ja mistä aineista.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että numerosarjoilla ei ole mitään itseisarvoa. Mutta tässä(kin) yhteydessä niitä voi käyttää ihan sujuvasti lyhentämään sitä, mitä vaikka Kanervan 4-4-2:n tai Wissin 4-1-4-1:n takana on.

[Tresor]

Ehkä pitäisi lähteä siitä että tuo syvällä makaava bussi ei ole Suomelle kovinkaan järkevä taktiikka nyt,

Pelaako Suomi syvällä makaavalla bussilla? Ei ainakaan Turkkia vastaan.

[Rikkiviisas]

Siitä olen täysin samaa mieltä, että numerosarjoilla ei ole mitään itseisarvoa. Mutta tässä(kin) yhteydessä niitä voi käyttää ihan sujuvasti lyhentämään sitä, mitä vaikka Kanervan 4-4-2:n tai Wissin 4-1-4-1:n takana on.

Tästä ihan samaa mieltä eli numerosarja ja sitten selostus siitä, että mitä missäkin roolissa tehdään, auttaa kummasti viemään keskustelua eteenpäin ja selventämään.

Esimerkiksi 4-4-2 taktiikassa kun voi olla muodostelmana timantti tai sitten keskikentän laidat leikkaavat sisään tai sitten voivat olla laitureita tai...

[Lalli]

del

[Rikkiviisas]

On ihan sama mikä on muodostelma tai suunnitelma, jos majun kulttuuri on se, että kaikki tehdään sitten vähän sinnepäin.

Mutta onko se?
Hodgsonin joukkue oli hyvin kurinalainen ja Paatelaisen aikana esimerkiksi Gijonin ihmeessä tiivistyi juuri kurinalaisuus, oikeastaan luovuuden kieltäminen ja virheiden pelko yhdistettynä pakkopaitamaiseen systeemiin kaatoivat Paatelaisen projektin. Backen ajalta on vaikea sanoa mitään, mutta jännä kun hänen aikanaan tuli esiin videoklippitapaus ja samaan aikaan Backe ei löytänyt minkäänlaista taktiikkaa... Kanervan aikakaudesta on vielä liian aikaista sanoa mitään.

[Finte]

Mielestäni kaikkien muiden (itseni mukaanlukien) paitsi zlatanin nutturan tekstit tässä ketjussa on aivan yhdentekeviä.

KAIKKIEN ja siis erityisesti palloliiton täytyisi lähteä seuraamaan nutturan osoittamaa tietä. Nimillä ja numerosarjoilla ei ole väliä ennen kuin radikaali päätös aloittaa nollasta on tehty.

Ehdotan zlatanin nutturaa palloliiton johtoon!

[Jääpoiju]

Muostanko ihan väärin, vai eikö Turkki-pelissä yhtenä nopeana murtautumismallina ollut pitkä pallo kärjelle, hänen pudotus viereen, josta seinä /syöttö kolmannelle? Tuo ei vaan onnistunut kertaakaan, koska syötöt oli sysipaskoja ja pelaajien liike epäyhtenäistä.

Pitäisikö palata siis ihan perusasioihin, kuten monta viikkoa syöttöharjoittelua, ja puolustuksen osalta vanha kunnon köysilinjaharjoittelu? Kun kunto, syöttötaidot ja puolustuksen organisointi on kunnossa, voidaan rakentaa sitä pelitapaakin uusiksi.

Kummasti helpottaa esimerkiksi prässin purkua ja murtautumista, kun osataan syöttää ja jaksetaan liikkua.