Kuinka Suomen tulisi pelata?

[Ensimmäinen kosketus]

- Maajoukkueen muutamista tilanteista toki näin. Pohjanpalolla muutama näyttävä onnistuminen, Eerolla huomattavasti vähäisemmällä peliajalla pari epäonnistumista. Laajempaa otantaa löytyy, kun katsoo Eeron AIK-maaleja. On tainnut sielläkin vetää kerran tai kaksi yli, mutta myös paljon komeita maaleja. Ei se maajoukkueessa niin erilaista voi olla. Kunnolla peliaikaa ja vastuuta, niin varmasti jytisee.

  Kyllä se on. Maajoukkueessa niitä paikkoja ei ole alkuunkaan.

[Timppa Lammas]

Isoimmat puutteethan Suomen materiaalissa materialissa on laitapelaajien puute ja kärjestä puuttuva helvetin iso ja vittumainen karpaasihyökkääjä jota on vaikea pitää boksissa. Sellainen pelaaja kuitenkin sitoo vastustajan topparit aika tehokkaasti ja myöskin vastustaja joutuu rikkomaan jos eivät muuten saa pidettyä poissa palloista. Tuo Itävallan Janko on aika lailla se pelaajatyyppi jota haetaan. Sellaista pelaajatyyppiä ei ole Suomella oikein koskaan ollut, tuollaisia köyhän miehen jankoja vaan. Sellainen tekisi Suomen kaltaisen oienemmän pelistä paljon helpompaa.

Ja kun Suomi ei oikein muuten saa paikkoja rakenneltua, jokaisen kulman, rajaheiton ja erikoistilanteen joka on 30 metrin säteellä vastustajan maalista, pitäisi olla potentiaalinen maalipaikka. Nykyään voi lähteä huoletta käymään jääkapilla jos tällainen tulee.

[Rikkiviisas]

Kunnon target-pelaaja monipuolustaisi pelaamista, mutta ei se nyt enää vuonna 2017 ole sidoksissa mihinkään laitureihin ja 80-luvun britti/norskipalloon. Samalla tavalla sitä vastustajan linjaa saadaan sotkettua pienempien kaverien juoksuilla ja moderneilta laitureilta/laitapakeilta odotetaan enemmänkin kykyä murtautumiseen ja mataliin keskityksiin kuin korkeisiin keskityksiin targetille, millaisen kuvan tuosta Timppa Lampaan viestistä sai. Jos vielä löytyy heikompia maita niin näitä vastaan iso boksipelaaja on edelleen hyvä ase, mutta esim. nyt Itävaltaa ja Turkkia vastaan saa olla maailmanluokan pelaaja, jotta olisi merkittävää hyötyä.

Suomen pelaamisen ongelmat eivät ole niinkään pelaajatyypeissä vaan siinä, että selkeitä murtautumismalleja ei ole ja tällöin juoksut sekä syötöt vain harvoin osuvat kohdallaan. Pitäisi löytää paremmin yhteinen sävel ja se on valmennuksen homma. Tarvittaessa vaikka kädestä pitäen näyttää, että mitä tehdään missäkin tilanteessa, jolloin saadaan jotain koordinaatiota syöttöihin ja taustajuoksuihin, jotka tällä hetkellä voisivat olla Suomen ase.

Erikoistilanteista niin vaikka Yaghoubi ei pysy tempossa mukana ja rikkoo liikaa, niin pitkästä aikaa kulmat näyttivät pahoilta: sopivan matalia, kovia ja kierteisiä palloja maalinsuulle.

[Lalli]

del

[Sportacus]

Kyllä ongelma on pelaajien yleisen tason lisäksi myös pelaajatyypeissä. Suomelta puuttuu nopeat haastamaan pystyvät pelaajat lähes kokonaan. Tämä helpottaa vastustajan pelaamista merkittävästi, kun eivät joudu juurikaan tuplaamaan puolustaessa.

Lisäksi Suomen pelaajamateriaalin pelaajatyypit sopii parhaiten pallonhallintapeliin, mutta taso ei oikein riitä siihen kovempia maita vastaan. Mixu sitä yritti, sinänsä varsin loogisesti.


Tuosta pelaajamateriaalisti on varsin vaikeaa löytää selkeitä vahvuuksia ja sellaista pelitapaa, joka niitä vahvuuksia hyödyntäisi tehokkaasti.

[Lalli]

del

[Lalli]

del

[joku roti]

Leppälahdelta tiukkaa analyysia:

http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/huuhkajien-katastrofipelin-taustalla-hurjan-opettavainen-tarina-lokaa-niskaan

Olisi mielenkiintoista ja kiinnostavaa kuulla Kanervan suhde tuohon positional play pelitapaan eli ylivoimien säännönmukaiseen ja systemaattiseen luontiin.

Onko Leppälahti joskus avannut mitä tuo positional play tarkoittaa käytännössä? Esim. hänen kritisoimissaan tilanteissa miten pelaajien olisi pitänyt liikkua tai sijoittua tai miten tämä positional play käytännössä toteutetaan, että se ratkaisee Suomen hyökkäysongelmat?

Itse olen törmännyt hänen kohdallaan vaan perusjargoniin ja käsitteisiin, jotka monesti eivät välttämättä avaudu minulle lainkaan. Voi olla tietysti kyse siitä, että en tunne futisterminologiaa, enkä lajia tarpeeksi hyvin, mutta jotenkin sellainen konsulttien businesjargondada välillä tulee mieleen, vaikka oikeita ja hyviä huomioita saattaa joukossa olla.

Lisätään vielä, että en ole kovin paljon Leppälahtea seurannut, joten en osaa hänestä tehdä kattavaa analyysiä. Tämä on enemmänkin sellainen ensivaikutelma ja olen valmis siihen, että ensivaikutelma todistetaan vääräksi.

[Lalli]

del

[Timppa Lammas]

Mun mielestä on ainakin turha seurata nyt mitä jotkut Espanjat ja barcelonat tekee. Niillä on niin paljon enemmän vaihtoehtoja kentälle, että voivat valita melkeinpä haluamansa joukkueen sen mukaan miten halutaan pelata. Enemmänkin olisi tärkeämpää katsoa, miten joku Islanti tai Slovakia saa jatkuvasti paljon irti vähintäänkin keskinkertaisesta joukkueesta. Jollain Slovakialla ei ole kuitenkaan kuin ne pari kovaa yksilöä, muu on aika keskitasoa ja valmentajana on joku seniili ukko. Silti ne oli kisoissa ja nytkin kamppailee MM-kisapaikasta.

[RevoSniper]

Eihän tässä ole mitään epäselvää...

4-4-1-1

Kärkeen ei ole varaa uhrata enempää kuin yksi pelaaja, sinne paras maalintekijä. Keskikentän keskustaan vapaampaan rooliin joukkueen taitavin pallonpitäjä, 2 muuta kk äijää keskittyy puolustamiseen. 0-0 haetaan joka vihua vastaan ja jos sattuu muutama maali sillon tällöin tulla niin tulkoon.

[6-paikka]

Ihan hyvää jutustelua (vaikkakin suht pinnallista) Pallokerhon podcastissa Suomen (tai ennemminkin yleisesti suomalaisten pelaajien) vahvuuksista. Suomalaiseen mentaliteettiin liittyvä kurinalaisuus pitäisi valjastaa kompaktin prässin ja joukkuepuolustuksen tarpeisiin. Hodari tämän taisi aikoinaan nähdä.

[Hauccuceecaicci]

Ihan hyvää jutustelua (vaikkakin suht pinnallista) Pallokerhon podcastissa Suomen (tai ennemminkin yleisesti suomalaisten pelaajien) vahvuuksista. Suomalaiseen mentaliteettiin liittyvä kurinalaisuus pitäisi valjastaa kompaktin prässin ja joukkuepuolustuksen tarpeisiin. Hodari tämän taisi aikoinaan nähdä.

Joo, siellä hyvin heitettiin ilmoille se, että Suomella pitäisi olla edellytykset olla maailman tiiveimmin yhteen pelaava joukkue ja se voisi olla ainoa realistinen kilpailuvaltti, mikä meillä olisi. Siihen pitäisi pyrkiä ihan tosissaan.

[Krishito]

Iso kiitos pelaajille ja Rivelle, nyt tarvittiin voitto enemmän kuin koskaan!

Itse pelitapaan, eilisen kaltaisella pelillä tulee karsintavoitto tosiaan noin kerran kahdessa vuodessa.

Suomelta on jo monta vuotta puuttunut erilaisia, menestyvään jalkapallon pelaamiseen vaadittavia pelaajatyyppejä. Eilinen toi asian karusti esille. Suomi oli pulassa pelatessaan miehen ylivoimalla. Häpeällistä. Ringin, Perpan, Lodin ja kumppaneiden on aika helvetin vaikea muodostaa toimivia ja monipuolisia syöttökombinaatioita, jotka johtaisivat pallonhallintaan, pelin hallintaan ja sitä kautta myös maalipaikkoihin. Miksi tämä on vaikeaa? Koska kentällä on 10 tasapaksua duunaria, joilta harvalta löytyy kykyä ratkaista hyökkäyspäässä. Eilen pelanneista jätkistä vain Robin Lod on kyvykäs ratkaisemaan hyökkäyspäässä maalien muodossa.

e. nojoo Kappe toki myös, jos tarjoilu pelaisi.

En väitä, etteikö Sparvit, Perpat, Ringit ja kumppanit olisi hyviä jalkapalloilijoita. Päinvastoin. Mutta pelien voittamiseen ja tasaisempaan suorittamiseen jatkossa yksinkertaisesti tarvitaan fredrikjensenit, mikaelsoisalot ja jassetuomiset. On tosi vaikeaa olla vaarallinen ja tehdä maaleja, kun pelaajatyypit ovat keskenään liian samanlaisia, keskikentän raatajia. Eilisen hyökkäyskaksikon anti Suomen maajoukkuelle tulevaisuudessa kävi varmaan kaikille selväksi.

Nuoret kyvyt pitää saada kehiin jo tänä syksynä.

[bluewhite]

Juuri näin. Kosovoa vastaan rohkeasti kentällle Tuomistoa ja Jenseniä. Toivottavasti Suomen avaus näyttää tältä.

           Pukki
Lod Jensen Tuominen
         Sparv Lam
Pirinen Väisänen Arajuuri Granlund
       

[Lalli]

del

[Blaugranes]

Eiköhän siellä niitä ole käyty läpi. Todennäköisesti pelaajatkin on  seurajoukkueessaan pelanneet selkeiden murtautumismallien kautta, joten tuskin sekään sinänsä on uutta. Maajoukkueessa vaikuttaa varmaan se, että kun on eri valmentajien kanssa totuttu pelaamaan milloin mitäkin, kynnys uuden opettelulle oikeasti on todella suuri. Miksi nyt pitäisi erityisemmin vaivautua? Aito sitoutumisen taso muutokseen on ilmeisen matalalla kaikesta mediapuheesta huolimatta.

Pelaajat pitäisi ensin saada sitoutettua asian tärkeyteen ja uskomaan sekin että selkeillä malleilla joukkue kokonaisuutena pelaisi paremmin ja he itsekin oppisivat uutta. Haaste on ensisijaisesti  korvien välissä. Heikolle jäädään, jos kaikki jää nyt Riven varaan, eikä liitto ja muut taustatoimijat tee mitään. Vanhanajan "työrauhan" antaminen valmentajalle tulkitaan nykypäivänä välinpitämättömyydeksi ja valmentajan selän taakse piiloutumiseksi. Ei tämä tarkoiteta sitä, että joukkueen kenttätoimintaan tulee  lisää kokkeja soppaa keittämään vaan sitä, että maajoukkuetoiminta kokonaisuutena viedään moderniin aikaan. Pelaajat ovat ihmisiä eivät mitään pallokoneita ja kaikki psykofyysiset tekijät merkitsevät.

Nythän on hyvin yksinkertaisesti kyse siitä miten nykypelaajista saadaan joukkueena paras irti ja se tarkoittaa, että joukkueena toimimisen kaikki osatekijät pitää olla kunnossa. Eiköhän nyt ole aika moneen kertaan nähty, että vain perinteisellä vanhan tyyli "pelituotantoon" keskittymisellä
joukkueesta ei saada parasta irti. Uutta pitää hakea. En oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Valakarilla ja Johanssonilla ei olisi ajatuksia siitä, miten toimintaa voisi kehittää, kun ovat läheltä asioita katsoneet. Turha siellä kuitenkaan on huudella, jos liitto ei vastaa ja Rive lienee liian kiltti näitä asioita puskemaan. Mixu otti liian suuren taakan, kun lähti koko pelajatuotantoa uudistamaan. Aikuisten(!) majut ensin. Kummallista apatiaa nyt majutoiminnan ympärillä.

Aika mielenkiintoinen näkökulma että pelaajien sitoutuminen ei ole riittävällä tasolla. Puhutaan kuitenkin noin 25 pelaajasta joista käytönnössä kaikki ovat raivanneet tiensä ammattilaisiksi ulkomaalaisiin sarjoihin maailman kilpaillummassa urheilulajissa, kova sitouminen varmaan suurimpana yhteisenä nimittäjänä jokaisen pelaajan uralla. Eivät sitten jostain syystä sitoudu maajoukkueessa yhteiseen tekemiseen? Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen urheilijan perusluonteen kaikista palloilulajeista ja yhdistää sen meidän majupelaajan perusprofiiliin, niin ensimmäisenä tulee mieleen tunnollinen, kunnollinen, taisteleva joukkuepelaaja. Ihan kautta linjan jokainen suomalainen palloilun maajoukkue elää sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueeseen, mutta Huuhkajissa nyt sitten sattuu olemaan sitoutumisvajetta pelaajien puolelta? En millään usko.

Näille samoille pelaajille jotka seurajoukkueissaan sitoutuvat murtautumismalleihin ja valmennuksen ohjeisiin on sitten Huuhkajissa kynnys uuden opettelulle suuri? Nämä huippuammattilaiset Huuhkajissa poikkeavat jotenkin muiden palloilulajien ammattipelaajista, jotka kyllä pystyvät opettelemaan sekä seurajoukkueen että maajoukkueen murtautumismalleja? Jälleen kerran esimerkkinä muut kotimaiset palloilulajit? Tai muut jalkapallopuolen maajoukkueet? Huuhkajissa tämä on vaikeaa mutta kaikilta muilta se onnistuu maasta ja lajista riippumatta? En usko.

Onko vika sitten siinä että Huuhkajien harjoituspäivät, yhteinen aika, leirit jne ovat niin vähissä ettei voida ajanpuutteen vuoksi oppia vuosien saatossa mitään monimutkaisempaa pelitavan suhteen kuin sen että kentällä on 11 miestä kun peli alkaa? Tämänkin kuulee usein. Jälleen kerran ihmetyttää että miten se sitten onnistuu muualla jalkapallomaailmassa?

Oliko esimerkiksi Mauro Berrutolla käytössään huippusitoutunut, erittäin nopeasti sopeutuva, pikkujunnuista asti yhteiseen pelitapaan koulutettu, huippulaadukas ja laaja pelaajamateriaali kun aloitti aikanaan lentopallomaajoukkueen päävalmentajana? Tai oliko Henrik Dettmannilla vastaavat avut korismaajoukkueen kanssa? Ei ollut. Mutta heillä oli rautainen ammattitaito ja ymmärrys siihen mitä pitää tehdä käytössä olevilla(kilpailijoihin verrattuna olemattomilla) resursseilla, jotta saadaan maksimaalinen tuotto irti kyseisen lajin keihäänkärjestä eli maajoukkueesta.

A-maajoukkueessa vika iso vika yhdessä paikassa, valmennuksessa. Kuinka Suomen tulisi pelata? Yhdentekevää niin kauan kun meillä on valmennusjohto, joka ei ole tehtäviensä tasalla, eikö osaa vastata ko.kysymykseen tai pysty viemään sitä käytäntöön. Voidaan jauhaa pelaajatuotannosta ja suomalaisen jalkapallojärjestelmän rakenteiden kuntoon laittamisesta. Totta, kuralla ovat mutta jos puhutaan vain Huuhkajista niin nopeimmin ja konkreettisimmin tuloksia saadaan kun valmennusjohto on tehtäviensä tasalla=vastaa edes jollain tasolla kilpailijamaiden vastaavaa. Nykyisistäkin palikoista on otettavissa huomattavasti enemmän irti kuin mitä nyt saadaan, meidän ei tarvitse pelkästään tyytyä odottamaan/toivomaan pelaajatuonnnon parantumista ja sen hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua.

[donggarit]

Aika mielenkiintoinen näkökulma että pelaajien sitoutuminen ei ole riittävällä tasolla. Puhutaan kuitenkin noin 25 pelaajasta joista käytönnössä kaikki ovat raivanneet tiensä ammattilaisiksi ulkomaalaisiin sarjoihin maailman kilpaillummassa urheilulajissa, kova sitouminen varmaan suurimpana yhteisenä nimittäjänä jokaisen pelaajan uralla. Eivät sitten jostain syystä sitoudu maajoukkueessa yhteiseen tekemiseen? Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen urheilijan perusluonteen kaikista palloilulajeista ja yhdistää sen meidän majupelaajan perusprofiiliin, niin ensimmäisenä tulee mieleen tunnollinen, kunnollinen, taisteleva joukkuepelaaja. Ihan kautta linjan jokainen suomalainen palloilun maajoukkue elää sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueeseen, mutta Huuhkajissa nyt sitten sattuu olemaan sitoutumisvajetta pelaajien puolelta? En millään usko.

Näille samoille pelaajille jotka seurajoukkueissaan sitoutuvat murtautumismalleihin ja valmennuksen ohjeisiin on sitten Huuhkajissa kynnys uuden opettelulle suuri? Nämä huippuammattilaiset Huuhkajissa poikkeavat jotenkin muiden palloilulajien ammattipelaajista, jotka kyllä pystyvät opettelemaan sekä seurajoukkueen että maajoukkueen murtautumismalleja? Jälleen kerran esimerkkinä muut kotimaiset palloilulajit? Tai muut jalkapallopuolen maajoukkueet? Huuhkajissa tämä on vaikeaa mutta kaikilta muilta se onnistuu maasta ja lajista riippumatta? En usko.

Onko vika sitten siinä että Huuhkajien harjoituspäivät, yhteinen aika, leirit jne ovat niin vähissä ettei voida ajanpuutteen vuoksi oppia vuosien saatossa mitään monimutkaisempaa pelitavan suhteen kuin sen että kentällä on 11 miestä kun peli alkaa? Tämänkin kuulee usein. Jälleen kerran ihmetyttää että miten se sitten onnistuu muualla jalkapallomaailmassa?

Oliko esimerkiksi Mauro Berrutolla käytössään huippusitoutunut, erittäin nopeasti sopeutuva, pikkujunnuista asti yhteiseen pelitapaan koulutettu, huippulaadukas ja laaja pelaajamateriaali kun aloitti aikanaan lentopallomaajoukkueen päävalmentajana? Tai oliko Henrik Dettmannilla vastaavat avut korismaajoukkueen kanssa? Ei ollut. Mutta heillä oli rautainen ammattitaito ja ymmärrys siihen mitä pitää tehdä käytössä olevilla(kilpailijoihin verrattuna olemattomilla) resursseilla, jotta saadaan maksimaalinen tuotto irti kyseisen lajin keihäänkärjestä eli maajoukkueesta.

A-maajoukkueessa vika iso vika yhdessä paikassa, valmennuksessa. Kuinka Suomen tulisi pelata? Yhdentekevää niin kauan kun meillä on valmennusjohto, joka ei ole tehtäviensä tasalla, eikö osaa vastata ko.kysymykseen tai pysty viemään sitä käytäntöön. Voidaan jauhaa pelaajatuotannosta ja suomalaisen jalkapallojärjestelmän rakenteiden kuntoon laittamisesta. Totta, kuralla ovat mutta jos puhutaan vain Huuhkajista niin nopeimmin ja konkreettisimmin tuloksia saadaan kun valmennusjohto on tehtäviensä tasalla=vastaa edes jollain tasolla kilpailijamaiden vastaavaa. Nykyisistäkin palikoista on otettavissa huomattavasti enemmän irti kuin mitä nyt saadaan, meidän ei tarvitse pelkästään tyytyä odottamaan/toivomaan pelaajatuonnnon parantumista ja sen hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua.

Ottamatta kantaa nyky-maajoukkueen valmennuksen tasoon, on ylläolevassa erittäin paljon asiaa.
Meillä ei lentiksessä tai koriksessa ole ikinä suurin - tai taitavin joukkue, mutta pelitapa on tehty tukemaan joukkueen vahvuuksia ja perustuu nimenomaan joukkue-peliin. Ehkä meillä voisi olla jotain opittavaa em. lajeista/valmentajista.

[Tresor]

Ottamatta kantaa nyky-maajoukkueen valmennuksen tasoon, on ylläolevassa erittäin paljon asiaa.
Meillä ei lentiksessä tai koriksessa ole ikinä suurin - tai taitavin joukkue, mutta pelitapa on tehty tukemaan joukkueen vahvuuksia ja perustuu nimenomaan joukkue-peliin. Ehkä meillä voisi olla jotain opittavaa em. lajeista/valmentajista.

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.

Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.

[törömömmö]

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.

Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.

Ehkä se pelitapa vain oli huono? Mikä ei tarkoita, etteikö olisi todellakin tarpeen kehittää selkeä oma pelitapa. Se ei vain voi olla ihan minkälainen tahansa, vaan myös sen laadulla on merkitystä.

[supstanssi]

Ihan samalla tavalla voidaan pärjätä kuin koripallossa. Siinäkin on pitkään puuttunut kv tason yksilötaitoa ja se menestys mitä on tullut on tullut yhteishengellä, ja taistelutahdolla fyysisellä kunnolla ja ennenkaikkea rohkean ja aktiivisen joukkuepuolustuksen kautta. On pyritty tekemään vastustajan olo epämukavaksi ilman suurta taitoa ja toisaalta niille joilla on taito, muut pyrkivät tekemisellään luomaan tilaa ja mahdollisuuksia mahdollisimman paljon. Nythän Rivekin selvästi pyrkii tällaiseen peliin, ongelmana on ehkä vain se että pelirohkeutta on puuttunut vielä hieman ja vastustajalle annetaan liian suuri osa kentästä. Ja sitten se merkittävä juttu että puuttuu niitä ratkaisevia yksilöitä kuten Markkanen koriksessa joka lähes yksin tekee tarvittavat pussit. Heitä pitäisi saada lisää ja toisaalta kaikki se taito mitä nyt on pitäisi saada mukaan matseihin (Roman, Jolle).

[Rikkiviisas]

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.
Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.

Paatelainen sortui tärkeämmällä mikromanagerointiin ja katkaisi joukkueen henkisen selkärangan.
Paatelaisen pelitavassa oli paljon hyvää, mutta tärkeimmällä hetkellä suurten linjojen vakiinnuttamisen asemesta mentiin liian hienoon maajoukkueympäristössä ja joukkueelle kasattiin turhan suuret paineet. Pelitapaa ei nimenomaisesti pidä maajoukkueessa opetella viimeistä piirtoa myöten vaan pelitapa on luonnos, jota täydennetään roolituksilla käytössä olevan materiaalin perusteella ja viimeistellään ottelu- ja vastustajakohtaisilla jutuilla. Loppusilaus annetaan tukemalla joukkuetta henkisesti.

[Lalli]

del

[Paasio]

Näinpä näin. Kyse ei ole olosuhteista, ei resursseista, ei pelaajamateriaalista.

Suomella on kaikki mahdollisuudet kisoihin, kun nämä tärkeimmät asiat tehdään oikein. Kyse on nimenomaan joukkueenrakennuksesta, johon kuuluu taktinen, tekninen ja henkinen puoli. Saada pelaajat sitoutumaan yhteisen päämäärän puolesta. Toki tätä auttaisi, jos pelitapa oli selkäytimessä.

[Hiiritin]

Pitäisi olla sama pelitapa jokaisella majulla eikä niin, että valmentajasta riippuen vedetään mitä sattuun. Nyt U19 pelaa jollain tavalla, Augen jengi vetää ties mitä omaansa ja sitten majussa säädetään milloin joulukuusta, kolmen alakertaa ja tsemppifutista 4-4-2:lla. Tai ei välttämättä edes yksi yhteen sama pelitapa, mutta niin että ne jotenkin kommunikoisivat keskenään.