FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.10.2017 klo 17:58:27 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 34 [35] 36 ... 38
 
Kirjoittaja Aihe: Kuinka Suomen tulisi pelata?  (Luettu 110261 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #850 : 30.03.2017 klo 20:51:11

Markkanen toki ihan paska viimeistelemään, joten valitettavan huono ehdokas. Pohjanpalo viimeistelee boksista huomattavasti tehokkaammin. Eero sutii viivalta yli.

- Maajoukkueen muutamista tilanteista toki näin. Pohjanpalolla muutama näyttävä onnistuminen, Eerolla huomattavasti vähäisemmällä peliajalla pari epäonnistumista. Laajempaa otantaa löytyy, kun katsoo Eeron AIK-maaleja. On tainnut sielläkin vetää kerran tai kaksi yli, mutta myös paljon komeita maaleja. Ei se maajoukkueessa niin erilaista voi olla. Kunnolla peliaikaa ja vastuuta, niin varmasti jytisee.
« Viimeksi muokattu: 30.03.2017 klo 20:59:10 kirjoittanut The Real Wolf »
Ensimmäinen kosketus

Poissa Poissa


Vastaus #851 : 30.03.2017 klo 21:06:27

- Maajoukkueen muutamista tilanteista toki näin. Pohjanpalolla muutama näyttävä onnistuminen, Eerolla huomattavasti vähäisemmällä peliajalla pari epäonnistumista. Laajempaa otantaa löytyy, kun katsoo Eeron AIK-maaleja. On tainnut sielläkin vetää kerran tai kaksi yli, mutta myös paljon komeita maaleja. Ei se maajoukkueessa niin erilaista voi olla. Kunnolla peliaikaa ja vastuuta, niin varmasti jytisee.
  Kyllä se on. Maajoukkueessa niitä paikkoja ei ole alkuunkaan.
Timppa Lammas

Poissa Poissa


Vastaus #852 : 31.03.2017 klo 12:26:40

Isoimmat puutteethan Suomen materiaalissa materialissa on laitapelaajien puute ja kärjestä puuttuva helvetin iso ja vittumainen karpaasihyökkääjä jota on vaikea pitää boksissa. Sellainen pelaaja kuitenkin sitoo vastustajan topparit aika tehokkaasti ja myöskin vastustaja joutuu rikkomaan jos eivät muuten saa pidettyä poissa palloista. Tuo Itävallan Janko on aika lailla se pelaajatyyppi jota haetaan. Sellaista pelaajatyyppiä ei ole Suomella oikein koskaan ollut, tuollaisia köyhän miehen jankoja vaan. Sellainen tekisi Suomen kaltaisen oienemmän pelistä paljon helpompaa.

Ja kun Suomi ei oikein muuten saa paikkoja rakenneltua, jokaisen kulman, rajaheiton ja erikoistilanteen joka on 30 metrin säteellä vastustajan maalista, pitäisi olla potentiaalinen maalipaikka. Nykyään voi lähteä huoletta käymään jääkapilla jos tällainen tulee.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2017 klo 12:31:07 kirjoittanut Timppa Lammas »
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #853 : 31.03.2017 klo 12:41:37

Kunnon target-pelaaja monipuolustaisi pelaamista, mutta ei se nyt enää vuonna 2017 ole sidoksissa mihinkään laitureihin ja 80-luvun britti/norskipalloon. Samalla tavalla sitä vastustajan linjaa saadaan sotkettua pienempien kaverien juoksuilla ja moderneilta laitureilta/laitapakeilta odotetaan enemmänkin kykyä murtautumiseen ja mataliin keskityksiin kuin korkeisiin keskityksiin targetille, millaisen kuvan tuosta Timppa Lampaan viestistä sai. Jos vielä löytyy heikompia maita niin näitä vastaan iso boksipelaaja on edelleen hyvä ase, mutta esim. nyt Itävaltaa ja Turkkia vastaan saa olla maailmanluokan pelaaja, jotta olisi merkittävää hyötyä.

Suomen pelaamisen ongelmat eivät ole niinkään pelaajatyypeissä vaan siinä, että selkeitä murtautumismalleja ei ole ja tällöin juoksut sekä syötöt vain harvoin osuvat kohdallaan. Pitäisi löytää paremmin yhteinen sävel ja se on valmennuksen homma. Tarvittaessa vaikka kädestä pitäen näyttää, että mitä tehdään missäkin tilanteessa, jolloin saadaan jotain koordinaatiota syöttöihin ja taustajuoksuihin, jotka tällä hetkellä voisivat olla Suomen ase.

Erikoistilanteista niin vaikka Yaghoubi ei pysy tempossa mukana ja rikkoo liikaa, niin pitkästä aikaa kulmat näyttivät pahoilta: sopivan matalia, kovia ja kierteisiä palloja maalinsuulle.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #854 : 31.03.2017 klo 15:53:03


Suomen pelaamisen ongelmat eivät ole niinkään pelaajatyypeissä vaan siinä, että selkeitä murtautumismalleja ei ole ja tällöin juoksut sekä syötöt vain harvoin osuvat kohdallaan. Pitäisi löytää paremmin yhteinen sävel ja se on valmennuksen homma. Tarvittaessa vaikka kädestä pitäen näyttää, että mitä tehdään missäkin tilanteessa, jolloin saadaan jotain koordinaatiota syöttöihin ja taustajuoksuihin, jotka tällä hetkellä voisivat olla Suomen ase.


Eiköhän siellä niitä ole käyty läpi. Todennäköisesti pelaajatkin on  seurajoukkueessaan pelanneet selkeiden murtautumismallien kautta, joten tuskin sekään sinänsä on uutta. Maajoukkueessa vaikuttaa varmaan se, että kun on eri valmentajien kanssa totuttu pelaamaan milloin mitäkin, kynnys uuden opettelulle oikeasti on todella suuri. Miksi nyt pitäisi erityisemmin vaivautua? Aito sitoutumisen taso muutokseen on ilmeisen matalalla kaikesta mediapuheesta huolimatta.

Pelaajat pitäisi ensin saada sitoutettua asian tärkeyteen ja uskomaan sekin että selkeillä malleilla joukkue kokonaisuutena pelaisi paremmin ja he itsekin oppisivat uutta. Haaste on ensisijaisesti  korvien välissä. Heikolle jäädään, jos kaikki jää nyt Riven varaan, eikä liitto ja muut taustatoimijat tee mitään. Vanhanajan "työrauhan" antaminen valmentajalle tulkitaan nykypäivänä välinpitämättömyydeksi ja valmentajan selän taakse piiloutumiseksi. Ei tämä tarkoiteta sitä, että joukkueen kenttätoimintaan tulee  lisää kokkeja soppaa keittämään vaan sitä, että maajoukkuetoiminta kokonaisuutena viedään moderniin aikaan. Pelaajat ovat ihmisiä eivät mitään pallokoneita ja kaikki psykofyysiset tekijät merkitsevät.

Nythän on hyvin yksinkertaisesti kyse siitä miten nykypelaajista saadaan joukkueena paras irti ja se tarkoittaa, että joukkueena toimimisen kaikki osatekijät pitää olla kunnossa. Eiköhän nyt ole aika moneen kertaan nähty, että vain perinteisellä vanhan tyyli "pelituotantoon" keskittymisellä
joukkueesta ei saada parasta irti. Uutta pitää hakea. En oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Valakarilla ja Johanssonilla ei olisi ajatuksia siitä, miten toimintaa voisi kehittää, kun ovat läheltä asioita katsoneet. Turha siellä kuitenkaan on huudella, jos liitto ei vastaa ja Rive lienee liian kiltti näitä asioita puskemaan. Mixu otti liian suuren taakan, kun lähti koko pelajatuotantoa uudistamaan. Aikuisten(!) majut ensin. Kummallista apatiaa nyt majutoiminnan ympärillä.
Sportacus

Poissa Poissa


Vastaus #855 : 31.03.2017 klo 20:14:53

Kyllä ongelma on pelaajien yleisen tason lisäksi myös pelaajatyypeissä. Suomelta puuttuu nopeat haastamaan pystyvät pelaajat lähes kokonaan. Tämä helpottaa vastustajan pelaamista merkittävästi, kun eivät joudu juurikaan tuplaamaan puolustaessa.

Lisäksi Suomen pelaajamateriaalin pelaajatyypit sopii parhaiten pallonhallintapeliin, mutta taso ei oikein riitä siihen kovempia maita vastaan. Mixu sitä yritti, sinänsä varsin loogisesti.


Tuosta pelaajamateriaalisti on varsin vaikeaa löytää selkeitä vahvuuksia ja sellaista pelitapaa, joka niitä vahvuuksia hyödyntäisi tehokkaasti.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2017 klo 20:42:50 kirjoittanut Sportacus »
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #856 : 08.06.2017 klo 16:09:50

Leppälahdelta tiukkaa analyysia:

http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/huuhkajien-katastrofipelin-taustalla-hurjan-opettavainen-tarina-lokaa-niskaan

Olisi mielenkiintoista ja kiinnostavaa kuulla Kanervan suhde tuohon positional play pelitapaan eli ylivoimien säännönmukaiseen ja systemaattiseen luontiin. Miten Kanerva näkee asian:

1) Onko asia hänen valmennusfilosofiassaan vain sivuroolissa?
2) Eikö hän koe pystyvänsä sitä opettamaan joukkueelle maajoukkueen muodostamissa puitteissa?
3) Arvioiko hän, että Suomen pelaajat ei pysty sen mukaista pelitapaa sisäistämään omista lähtökohdistaan?

Onko tämä asia, joka pitäisi vahvemmin aloittaa jo junnujoukkueista, tokihan jonkin sortin ylivoimien luontiin suurin osa futiksesta perustuu, mutta ollaanko tässä toteutuksissa taas jäljessä, kuten esim prässin käyttöön liittyen on oltu? Oma tietämykseni ei tällaisiin arviointeihin riitä?
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #857 : 12.06.2017 klo 10:31:59

Kanervankin aikana Suomi yrittää liian vaikeita asioita. Eilisestä pelistä voi väittää, että se oli yleisellä tasolla taktisesti hyvä valinta Kanervalta ottaen huomioon Ukrainan vahvuudet. Perusongelma oli kuitenkin se, että se oli liian haastava Suomen pelaajille. Jo lähtökohta siitä, että monet pelaajat joutuvat pelaamaan itselleen vierailla pelipaikoila (mm. Uronen, Hämäläinen) miesten maajoukkueessa on täysin tuhoon tuomittu. Ei miesten maajoukkue voi olla mikään uuden harjoittelupaikka. Maajoukkue on tuloksentekopaikka.

Tottakai pelaajat yrittävät parhaansa. Uuteen totuttelu syö vain valtavasti energiaa, joka näkyy sitten siinä, että keskittymiskyky ei riitä koko pelin ajaksi vaan aletaan tekemään aloittelijamaisia virheitä. Maajoukkuevalmennuksen tehtävä olisi tehdä asiat niin yksinkertaiseksi, että pelaajat pystyvät kovissa maajoukkuepaineissakin rennon tarkkaavaisesti pelaamaan koko pelin. Jos näin ei käy,ongelmat näkyvät muun muasa keskitysten ennakoinnissa, missä joukkueen pitäisi aina jaksaa havainnoida muutama askel eteenpäin sitä mitä vastustaja on tekemässä ja miten siihen reagoidaan.

Kanervan perusheikkous on se, että hän on ottanut jonkinlaisen kasvattajan rooli, jossa uutta joukkuetta aletaan kehittää nuorten pelaajien pohjalta. Se vaan on miesten maajoukkueessa väärä strategia. Maajoukkueen pitää elää tässä ja nyt. Vuosien päähän ajattelu on virhe ja vie haavemaailmaan, joka kuuluu junnuosatolle. Se mitä maajoukkuevalmentaja voi tehdä on pientä täsmävalmennusta maajoukkueen näkökulmasta siihen mitä pelaajat tekevät seuroisssan ja ennen kaikkea joukkueen tekemisen ja ilmapiirin saaminen selllaiseksi, että se on rentoa ja mutta samalla tiukan tavoitteellista.

Suomen futiksessa tuntuu olevan ongelma kovatasoisten aikuisvalmentajien puute. Kaikki pyrkivät junnujen selän taakse vaikka yleensä tulosta tekevä joukkue onnistuu sen mukaan, miten se onnistuu parhaiden ja kokeneiden pelaajiensa valmentamisessa. Näille pelaajille on aivan turha lähteä selittämään jotain itsestäänselvyyksia tai puhua lapsellisuuksia virheiden välttämisestä. Valmentajan pitää olla samalla tasolla ja ymmärtää miten joukkueesta saadaan paras irti niin, että nämäkin pelaajat siihen oikeasti motivoituvat. Suomen valmennus ei nyt ole tällä tasolla Suomen parhaisiin pelaajiin nähden, valitettavasti!

Suomen majusta on tullut kuin jonkinlainen futismanageripeli, jossa pelaajia ja ryhmityksiä vaihdetaan päivän fiiliksen mukaan yhtään miettimättä sitä mihin pelaajat ja joukkue oikeasti pystyy.
joku roti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: "guaranteed orgy of bullshit"


Vastaus #858 : 12.06.2017 klo 11:00:17

Leppälahdelta tiukkaa analyysia:

http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/huuhkajien-katastrofipelin-taustalla-hurjan-opettavainen-tarina-lokaa-niskaan

Olisi mielenkiintoista ja kiinnostavaa kuulla Kanervan suhde tuohon positional play pelitapaan eli ylivoimien säännönmukaiseen ja systemaattiseen luontiin.

Onko Leppälahti joskus avannut mitä tuo positional play tarkoittaa käytännössä? Esim. hänen kritisoimissaan tilanteissa miten pelaajien olisi pitänyt liikkua tai sijoittua tai miten tämä positional play käytännössä toteutetaan, että se ratkaisee Suomen hyökkäysongelmat?

Itse olen törmännyt hänen kohdallaan vaan perusjargoniin ja käsitteisiin, jotka monesti eivät välttämättä avaudu minulle lainkaan. Voi olla tietysti kyse siitä, että en tunne futisterminologiaa, enkä lajia tarpeeksi hyvin, mutta jotenkin sellainen konsulttien businesjargondada välillä tulee mieleen, vaikka oikeita ja hyviä huomioita saattaa joukossa olla.

Lisätään vielä, että en ole kovin paljon Leppälahtea seurannut, joten en osaa hänestä tehdä kattavaa analyysiä. Tämä on enemmänkin sellainen ensivaikutelma ja olen valmis siihen, että ensivaikutelma todistetaan vääräksi.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #859 : 13.06.2017 klo 12:23:53

Onko Leppälahti joskus avannut mitä tuo positional play tarkoittaa käytännössä? Esim. hänen kritisoimissaan tilanteissa miten pelaajien olisi pitänyt liikkua tai sijoittua tai miten tämä positional play käytännössä toteutetaan, että se ratkaisee Suomen hyökkäysongelmat?

Itse olen törmännyt hänen kohdallaan vaan perusjargoniin ja käsitteisiin, jotka monesti eivät välttämättä avaudu minulle lainkaan. Voi olla tietysti kyse siitä, että en tunne futisterminologiaa, enkä lajia tarpeeksi hyvin, mutta jotenkin sellainen konsulttien businesjargondada välillä tulee mieleen, vaikka oikeita ja hyviä huomioita saattaa joukossa olla.

Lisätään vielä, että en ole kovin paljon Leppälahtea seurannut, joten en osaa hänestä tehdä kattavaa analyysiä. Tämä on enemmänkin sellainen ensivaikutelma ja olen valmis siihen, että ensivaikutelma todistetaan vääräksi.

Enpä osaa sanoa, kun en ole Urheilulehteä lukenut. Positional play kait yleensä yhdistetään ns tikatakan kehittyneemmiksi muodoksi, jota erityisesti Guardiola on kehittänyt. Kun kaikki ammattivalmentajat jo tuntevat perinteiset staattiset formaatiot ja niihin pohjautuvat taktiikat on pitänyt kehittää jotain uutta eli tässä tapauksessa keinoja avata etenemismahdollisuuksia, jotka eivät ole yhtä helposti puolustettavissa.

Suomen nykymaajoukkueen yhteydessä nämä varmaan ovat aika haastavia high end asioita vaikka voisikin ajatella, että osaava valmentaja poimisi jotain uudesta, jota voitaisiin soveltaa Suomenkin majussa niin että saataisiin toisteisia peliä edistäviä malleja.  Nyt  Sami Hyypiä Akatemiassa ja ulkomaisissa akatemioissa näitä jo käytäneen läpi, eli voi olettaa, että joskus tulevaisuudessa pelaajilla on valmiudet näitä soveltaa paremmin myös maajoukkueena.

Suomen maajoukkueen ongelmat on kyllä aika eri tasolla ja aivan perusasioissa. Suomen maajoukkueidentiteetti on vuosia ollut sitä, että  haetaan jotain kikkakolmosia ja "luovuutta" vaikka juuri ne vaatisivat eniten pelaajien perustasolta. Tärkein kriteeri on ollut se, että joku alkaa "näyttää hyvältä", jolloin odotukset heti nousevat tappiin ja sitten jos se ei enää seuraavassa pelissä toimikaan taas laitetaan kaikki uusiksi. Jotain tekemisen kulttuurista kertoo se, että vaikkapa pakkia saatetaan "kokeilla" maajoukkueessa hyökkääjänä. Ei tulisi kuuloonkaan vaikkapa lätkässä vaihtaa maajoukkueessa pakin ja hyökkääjän paikkaa. No futis onkin niin helppo, erikoistumaton ja heikosti kilpaltu laji, että sinähän kuka vaan pelaa mitä vaan pelipaikkaa! Tämä sama "kokeillaan nyt jotain" tuntuu vallitsevan muissakin pelillisissä asioissa. Sitten ihmetellään kun sekametelitekemisellä ei tule tuloksia!
« Viimeksi muokattu: 13.06.2017 klo 12:29:37 kirjoittanut Lalli »
Timppa Lammas

Poissa Poissa


Vastaus #860 : 13.06.2017 klo 13:47:21

Mun mielestä on ainakin turha seurata nyt mitä jotkut Espanjat ja barcelonat tekee. Niillä on niin paljon enemmän vaihtoehtoja kentälle, että voivat valita melkeinpä haluamansa joukkueen sen mukaan miten halutaan pelata. Enemmänkin olisi tärkeämpää katsoa, miten joku Islanti tai Slovakia saa jatkuvasti paljon irti vähintäänkin keskinkertaisesta joukkueesta. Jollain Slovakialla ei ole kuitenkaan kuin ne pari kovaa yksilöä, muu on aika keskitasoa ja valmentajana on joku seniili ukko. Silti ne oli kisoissa ja nytkin kamppailee MM-kisapaikasta.
« Viimeksi muokattu: 13.06.2017 klo 13:49:26 kirjoittanut Timppa Lammas »
RevoSniper

Poissa Poissa


Vastaus #861 : 13.06.2017 klo 18:45:59

Eihän tässä ole mitään epäselvää...

4-4-1-1

Kärkeen ei ole varaa uhrata enempää kuin yksi pelaaja, sinne paras maalintekijä. Keskikentän keskustaan vapaampaan rooliin joukkueen taitavin pallonpitäjä, 2 muuta kk äijää keskittyy puolustamiseen. 0-0 haetaan joka vihua vastaan ja jos sattuu muutama maali sillon tällöin tulla niin tulkoon.
6-paikka

Paikalla Paikalla


Vastaus #862 : 01.09.2017 klo 21:51:12

Ihan hyvää jutustelua (vaikkakin suht pinnallista) Pallokerhon podcastissa Suomen (tai ennemminkin yleisesti suomalaisten pelaajien) vahvuuksista. Suomalaiseen mentaliteettiin liittyvä kurinalaisuus pitäisi valjastaa kompaktin prässin ja joukkuepuolustuksen tarpeisiin. Hodari tämän taisi aikoinaan nähdä.
Hauccuceecaicci

Poissa Poissa


Vastaus #863 : 02.09.2017 klo 10:26:25

Ihan hyvää jutustelua (vaikkakin suht pinnallista) Pallokerhon podcastissa Suomen (tai ennemminkin yleisesti suomalaisten pelaajien) vahvuuksista. Suomalaiseen mentaliteettiin liittyvä kurinalaisuus pitäisi valjastaa kompaktin prässin ja joukkuepuolustuksen tarpeisiin. Hodari tämän taisi aikoinaan nähdä.

Joo, siellä hyvin heitettiin ilmoille se, että Suomella pitäisi olla edellytykset olla maailman tiiveimmin yhteen pelaava joukkue ja se voisi olla ainoa realistinen kilpailuvaltti, mikä meillä olisi. Siihen pitäisi pyrkiä ihan tosissaan.
Krishito

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Klubi, Huuhkajat, Celtics


Vastaus #864 : 03.09.2017 klo 19:59:00

Iso kiitos pelaajille ja Rivelle, nyt tarvittiin voitto enemmän kuin koskaan!

Itse pelitapaan, eilisen kaltaisella pelillä tulee karsintavoitto tosiaan noin kerran kahdessa vuodessa.

Suomelta on jo monta vuotta puuttunut erilaisia, menestyvään jalkapallon pelaamiseen vaadittavia pelaajatyyppejä. Eilinen toi asian karusti esille. Suomi oli pulassa pelatessaan miehen ylivoimalla. Häpeällistä. Ringin, Perpan, Lodin ja kumppaneiden on aika helvetin vaikea muodostaa toimivia ja monipuolisia syöttökombinaatioita, jotka johtaisivat pallonhallintaan, pelin hallintaan ja sitä kautta myös maalipaikkoihin. Miksi tämä on vaikeaa? Koska kentällä on 10 tasapaksua duunaria, joilta harvalta löytyy kykyä ratkaista hyökkäyspäässä. Eilen pelanneista jätkistä vain Robin Lod on kyvykäs ratkaisemaan hyökkäyspäässä maalien muodossa.

e. nojoo Kappe toki myös, jos tarjoilu pelaisi.

En väitä, etteikö Sparvit, Perpat, Ringit ja kumppanit olisi hyviä jalkapalloilijoita. Päinvastoin. Mutta pelien voittamiseen ja tasaisempaan suorittamiseen jatkossa yksinkertaisesti tarvitaan fredrikjensenit, mikaelsoisalot ja jassetuomiset. On tosi vaikeaa olla vaarallinen ja tehdä maaleja, kun pelaajatyypit ovat keskenään liian samanlaisia, keskikentän raatajia. Eilisen hyökkäyskaksikon anti Suomen maajoukkuelle tulevaisuudessa kävi varmaan kaikille selväksi.

Nuoret kyvyt pitää saada kehiin jo tänä syksynä.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2017 klo 20:32:00 kirjoittanut Krishito »
bluewhite

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Klubi


Vastaus #865 : 03.09.2017 klo 20:20:21


Juuri näin. Kosovoa vastaan rohkeasti kentällle Tuomistoa ja Jenseniä. Toivottavasti Suomen avaus näyttää tältä.

           Pukki
Lod Jensen Tuominen
         Sparv Lam
Pirinen Väisänen Arajuuri Granlund
       
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #866 : 03.09.2017 klo 20:36:13

Nyt saatiin sitten taas uusi variaatio Suomen maajoukkueen kokeilujen loputtomaan kirjoon. olikohan tämä nyt jonkinlainen "nurmela" variaatio.
Isojen jätkien (joukkueen keskipituus 186cm!) johdolla pyrittiin jonkinlaiseen muskelifutikseen, jossa pelaajat ajetaan kovaa pelaamalla lopussa aivan piippuun. Pienellä tuurilla tuli nyt voitto, mutta vaikea nähdä tällä tavalla erityistä jatkumoa, ei Suomella vaan ole tämän tyylin äijiäkään riittävästi. Älliäkin pitäisi käyttää ja hioa sen mukaan pelitaktiikka.

Todellinen yllätys oli se, että Suomi pystyi vaarallisiin erikoistilanteisiin. Hämmästyttävä tason nousu sillä saralla ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Blaugranes

Poissa Poissa


Vastaus #867 : 04.09.2017 klo 03:33:52

Eiköhän siellä niitä ole käyty läpi. Todennäköisesti pelaajatkin on  seurajoukkueessaan pelanneet selkeiden murtautumismallien kautta, joten tuskin sekään sinänsä on uutta. Maajoukkueessa vaikuttaa varmaan se, että kun on eri valmentajien kanssa totuttu pelaamaan milloin mitäkin, kynnys uuden opettelulle oikeasti on todella suuri. Miksi nyt pitäisi erityisemmin vaivautua? Aito sitoutumisen taso muutokseen on ilmeisen matalalla kaikesta mediapuheesta huolimatta.

Pelaajat pitäisi ensin saada sitoutettua asian tärkeyteen ja uskomaan sekin että selkeillä malleilla joukkue kokonaisuutena pelaisi paremmin ja he itsekin oppisivat uutta. Haaste on ensisijaisesti  korvien välissä. Heikolle jäädään, jos kaikki jää nyt Riven varaan, eikä liitto ja muut taustatoimijat tee mitään. Vanhanajan "työrauhan" antaminen valmentajalle tulkitaan nykypäivänä välinpitämättömyydeksi ja valmentajan selän taakse piiloutumiseksi. Ei tämä tarkoiteta sitä, että joukkueen kenttätoimintaan tulee  lisää kokkeja soppaa keittämään vaan sitä, että maajoukkuetoiminta kokonaisuutena viedään moderniin aikaan. Pelaajat ovat ihmisiä eivät mitään pallokoneita ja kaikki psykofyysiset tekijät merkitsevät.

Nythän on hyvin yksinkertaisesti kyse siitä miten nykypelaajista saadaan joukkueena paras irti ja se tarkoittaa, että joukkueena toimimisen kaikki osatekijät pitää olla kunnossa. Eiköhän nyt ole aika moneen kertaan nähty, että vain perinteisellä vanhan tyyli "pelituotantoon" keskittymisellä
joukkueesta ei saada parasta irti. Uutta pitää hakea. En oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Valakarilla ja Johanssonilla ei olisi ajatuksia siitä, miten toimintaa voisi kehittää, kun ovat läheltä asioita katsoneet. Turha siellä kuitenkaan on huudella, jos liitto ei vastaa ja Rive lienee liian kiltti näitä asioita puskemaan. Mixu otti liian suuren taakan, kun lähti koko pelajatuotantoa uudistamaan. Aikuisten(!) majut ensin. Kummallista apatiaa nyt majutoiminnan ympärillä.

Aika mielenkiintoinen näkökulma että pelaajien sitoutuminen ei ole riittävällä tasolla. Puhutaan kuitenkin noin 25 pelaajasta joista käytönnössä kaikki ovat raivanneet tiensä ammattilaisiksi ulkomaalaisiin sarjoihin maailman kilpaillummassa urheilulajissa, kova sitouminen varmaan suurimpana yhteisenä nimittäjänä jokaisen pelaajan uralla. Eivät sitten jostain syystä sitoudu maajoukkueessa yhteiseen tekemiseen? Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen urheilijan perusluonteen kaikista palloilulajeista ja yhdistää sen meidän majupelaajan perusprofiiliin, niin ensimmäisenä tulee mieleen tunnollinen, kunnollinen, taisteleva joukkuepelaaja. Ihan kautta linjan jokainen suomalainen palloilun maajoukkue elää sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueeseen, mutta Huuhkajissa nyt sitten sattuu olemaan sitoutumisvajetta pelaajien puolelta? En millään usko.

Näille samoille pelaajille jotka seurajoukkueissaan sitoutuvat murtautumismalleihin ja valmennuksen ohjeisiin on sitten Huuhkajissa kynnys uuden opettelulle suuri? Nämä huippuammattilaiset Huuhkajissa poikkeavat jotenkin muiden palloilulajien ammattipelaajista, jotka kyllä pystyvät opettelemaan sekä seurajoukkueen että maajoukkueen murtautumismalleja? Jälleen kerran esimerkkinä muut kotimaiset palloilulajit? Tai muut jalkapallopuolen maajoukkueet? Huuhkajissa tämä on vaikeaa mutta kaikilta muilta se onnistuu maasta ja lajista riippumatta? En usko.

Onko vika sitten siinä että Huuhkajien harjoituspäivät, yhteinen aika, leirit jne ovat niin vähissä ettei voida ajanpuutteen vuoksi oppia vuosien saatossa mitään monimutkaisempaa pelitavan suhteen kuin sen että kentällä on 11 miestä kun peli alkaa? Tämänkin kuulee usein. Jälleen kerran ihmetyttää että miten se sitten onnistuu muualla jalkapallomaailmassa?

Oliko esimerkiksi Mauro Berrutolla käytössään huippusitoutunut, erittäin nopeasti sopeutuva, pikkujunnuista asti yhteiseen pelitapaan koulutettu, huippulaadukas ja laaja pelaajamateriaali kun aloitti aikanaan lentopallomaajoukkueen päävalmentajana? Tai oliko Henrik Dettmannilla vastaavat avut korismaajoukkueen kanssa? Ei ollut. Mutta heillä oli rautainen ammattitaito ja ymmärrys siihen mitä pitää tehdä käytössä olevilla(kilpailijoihin verrattuna olemattomilla) resursseilla, jotta saadaan maksimaalinen tuotto irti kyseisen lajin keihäänkärjestä eli maajoukkueesta.

A-maajoukkueessa vika iso vika yhdessä paikassa, valmennuksessa. Kuinka Suomen tulisi pelata? Yhdentekevää niin kauan kun meillä on valmennusjohto, joka ei ole tehtäviensä tasalla, eikö osaa vastata ko.kysymykseen tai pysty viemään sitä käytäntöön. Voidaan jauhaa pelaajatuotannosta ja suomalaisen jalkapallojärjestelmän rakenteiden kuntoon laittamisesta. Totta, kuralla ovat mutta jos puhutaan vain Huuhkajista niin nopeimmin ja konkreettisimmin tuloksia saadaan kun valmennusjohto on tehtäviensä tasalla=vastaa edes jollain tasolla kilpailijamaiden vastaavaa. Nykyisistäkin palikoista on otettavissa huomattavasti enemmän irti kuin mitä nyt saadaan, meidän ei tarvitse pelkästään tyytyä odottamaan/toivomaan pelaajatuonnnon parantumista ja sen hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua.
donggarit

Poissa Poissa


Vastaus #868 : 04.09.2017 klo 08:14:45

Aika mielenkiintoinen näkökulma että pelaajien sitoutuminen ei ole riittävällä tasolla. Puhutaan kuitenkin noin 25 pelaajasta joista käytönnössä kaikki ovat raivanneet tiensä ammattilaisiksi ulkomaalaisiin sarjoihin maailman kilpaillummassa urheilulajissa, kova sitouminen varmaan suurimpana yhteisenä nimittäjänä jokaisen pelaajan uralla. Eivät sitten jostain syystä sitoudu maajoukkueessa yhteiseen tekemiseen? Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen urheilijan perusluonteen kaikista palloilulajeista ja yhdistää sen meidän majupelaajan perusprofiiliin, niin ensimmäisenä tulee mieleen tunnollinen, kunnollinen, taisteleva joukkuepelaaja. Ihan kautta linjan jokainen suomalainen palloilun maajoukkue elää sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueeseen, mutta Huuhkajissa nyt sitten sattuu olemaan sitoutumisvajetta pelaajien puolelta? En millään usko.

Näille samoille pelaajille jotka seurajoukkueissaan sitoutuvat murtautumismalleihin ja valmennuksen ohjeisiin on sitten Huuhkajissa kynnys uuden opettelulle suuri? Nämä huippuammattilaiset Huuhkajissa poikkeavat jotenkin muiden palloilulajien ammattipelaajista, jotka kyllä pystyvät opettelemaan sekä seurajoukkueen että maajoukkueen murtautumismalleja? Jälleen kerran esimerkkinä muut kotimaiset palloilulajit? Tai muut jalkapallopuolen maajoukkueet? Huuhkajissa tämä on vaikeaa mutta kaikilta muilta se onnistuu maasta ja lajista riippumatta? En usko.

Onko vika sitten siinä että Huuhkajien harjoituspäivät, yhteinen aika, leirit jne ovat niin vähissä ettei voida ajanpuutteen vuoksi oppia vuosien saatossa mitään monimutkaisempaa pelitavan suhteen kuin sen että kentällä on 11 miestä kun peli alkaa? Tämänkin kuulee usein. Jälleen kerran ihmetyttää että miten se sitten onnistuu muualla jalkapallomaailmassa?

Oliko esimerkiksi Mauro Berrutolla käytössään huippusitoutunut, erittäin nopeasti sopeutuva, pikkujunnuista asti yhteiseen pelitapaan koulutettu, huippulaadukas ja laaja pelaajamateriaali kun aloitti aikanaan lentopallomaajoukkueen päävalmentajana? Tai oliko Henrik Dettmannilla vastaavat avut korismaajoukkueen kanssa? Ei ollut. Mutta heillä oli rautainen ammattitaito ja ymmärrys siihen mitä pitää tehdä käytössä olevilla(kilpailijoihin verrattuna olemattomilla) resursseilla, jotta saadaan maksimaalinen tuotto irti kyseisen lajin keihäänkärjestä eli maajoukkueesta.

A-maajoukkueessa vika iso vika yhdessä paikassa, valmennuksessa. Kuinka Suomen tulisi pelata? Yhdentekevää niin kauan kun meillä on valmennusjohto, joka ei ole tehtäviensä tasalla, eikö osaa vastata ko.kysymykseen tai pysty viemään sitä käytäntöön. Voidaan jauhaa pelaajatuotannosta ja suomalaisen jalkapallojärjestelmän rakenteiden kuntoon laittamisesta. Totta, kuralla ovat mutta jos puhutaan vain Huuhkajista niin nopeimmin ja konkreettisimmin tuloksia saadaan kun valmennusjohto on tehtäviensä tasalla=vastaa edes jollain tasolla kilpailijamaiden vastaavaa. Nykyisistäkin palikoista on otettavissa huomattavasti enemmän irti kuin mitä nyt saadaan, meidän ei tarvitse pelkästään tyytyä odottamaan/toivomaan pelaajatuonnnon parantumista ja sen hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua.

Ottamatta kantaa nyky-maajoukkueen valmennuksen tasoon, on ylläolevassa erittäin paljon asiaa.
Meillä ei lentiksessä tai koriksessa ole ikinä suurin - tai taitavin joukkue, mutta pelitapa on tehty tukemaan joukkueen vahvuuksia ja perustuu nimenomaan joukkue-peliin. Ehkä meillä voisi olla jotain opittavaa em. lajeista/valmentajista.
Tresor

Poissa Poissa


Vastaus #869 : 04.09.2017 klo 11:04:36

Ottamatta kantaa nyky-maajoukkueen valmennuksen tasoon, on ylläolevassa erittäin paljon asiaa.
Meillä ei lentiksessä tai koriksessa ole ikinä suurin - tai taitavin joukkue, mutta pelitapa on tehty tukemaan joukkueen vahvuuksia ja perustuu nimenomaan joukkue-peliin. Ehkä meillä voisi olla jotain opittavaa em. lajeista/valmentajista.

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.

Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #870 : 04.09.2017 klo 11:42:03

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.

Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.

Ehkä se pelitapa vain oli huono? Mikä ei tarkoita, etteikö olisi todellakin tarpeen kehittää selkeä oma pelitapa. Se ei vain voi olla ihan minkälainen tahansa, vaan myös sen laadulla on merkitystä.
supstanssi

Poissa Poissa


Vastaus #871 : 04.09.2017 klo 12:07:26

Ihan samalla tavalla voidaan pärjätä kuin koripallossa. Siinäkin on pitkään puuttunut kv tason yksilötaitoa ja se menestys mitä on tullut on tullut yhteishengellä, ja taistelutahdolla fyysisellä kunnolla ja ennenkaikkea rohkean ja aktiivisen joukkuepuolustuksen kautta. On pyritty tekemään vastustajan olo epämukavaksi ilman suurta taitoa ja toisaalta niille joilla on taito, muut pyrkivät tekemisellään luomaan tilaa ja mahdollisuuksia mahdollisimman paljon. Nythän Rivekin selvästi pyrkii tällaiseen peliin, ongelmana on ehkä vain se että pelirohkeutta on puuttunut vielä hieman ja vastustajalle annetaan liian suuri osa kentästä. Ja sitten se merkittävä juttu että puuttuu niitä ratkaisevia yksilöitä kuten Markkanen koriksessa joka lähes yksin tekee tarvittavat pussit. Heitä pitäisi saada lisää ja toisaalta kaikki se taito mitä nyt on pitäisi saada mukaan matseihin (Roman, Jolle).
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #872 : 04.09.2017 klo 12:40:12

Vaikka näinkin, mutta juuri sehän oli Mixun avoimesti myöntämä joulukuusen tavoite. Otetaan käyttöön taktisesti muita sofistikoituneempi pelitapa, opetellaan se viimeistä piirtoa myöten hyvin ja pystytään sillä dominoimaan materiaalisesti parempia joukkueita.
Kaikki muu onnistui, paitsi se dominointi. Kertooko se sitten Mixun puutteista, pelaajien puutteista vai lajien eroavaisuuksista.

Paatelainen sortui tärkeämmällä mikromanagerointiin ja katkaisi joukkueen henkisen selkärangan.
Paatelaisen pelitavassa oli paljon hyvää, mutta tärkeimmällä hetkellä suurten linjojen vakiinnuttamisen asemesta mentiin liian hienoon maajoukkueympäristössä ja joukkueelle kasattiin turhan suuret paineet. Pelitapaa ei nimenomaisesti pidä maajoukkueessa opetella viimeistä piirtoa myöten vaan pelitapa on luonnos, jota täydennetään roolituksilla käytössä olevan materiaalin perusteella ja viimeistellään ottelu- ja vastustajakohtaisilla jutuilla. Loppusilaus annetaan tukemalla joukkuetta henkisesti.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #873 : 04.09.2017 klo 20:24:58

Aika mielenkiintoinen näkökulma että pelaajien sitoutuminen ei ole riittävällä tasolla. Puhutaan kuitenkin noin 25 pelaajasta joista käytönnössä kaikki ovat raivanneet tiensä ammattilaisiksi ulkomaalaisiin sarjoihin maailman kilpaillummassa urheilulajissa, kova sitouminen varmaan suurimpana yhteisenä nimittäjänä jokaisen pelaajan uralla. Eivät sitten jostain syystä sitoudu maajoukkueessa yhteiseen tekemiseen? Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen urheilijan perusluonteen kaikista palloilulajeista ja yhdistää sen meidän majupelaajan perusprofiiliin, niin ensimmäisenä tulee mieleen tunnollinen, kunnollinen, taisteleva joukkuepelaaja. Ihan kautta linjan jokainen suomalainen palloilun maajoukkue elää sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueeseen, mutta Huuhkajissa nyt sitten sattuu olemaan sitoutumisvajetta pelaajien puolelta? En millään usko.

Näille samoille pelaajille jotka seurajoukkueissaan sitoutuvat murtautumismalleihin ja valmennuksen ohjeisiin on sitten Huuhkajissa kynnys uuden opettelulle suuri? Nämä huippuammattilaiset Huuhkajissa poikkeavat jotenkin muiden palloilulajien ammattipelaajista, jotka kyllä pystyvät opettelemaan sekä seurajoukkueen että maajoukkueen murtautumismalleja? Jälleen kerran esimerkkinä muut kotimaiset palloilulajit? Tai muut jalkapallopuolen maajoukkueet? Huuhkajissa tämä on vaikeaa mutta kaikilta muilta se onnistuu maasta ja lajista riippumatta? En usko.

Onko vika sitten siinä että Huuhkajien harjoituspäivät, yhteinen aika, leirit jne ovat niin vähissä ettei voida ajanpuutteen vuoksi oppia vuosien saatossa mitään monimutkaisempaa pelitavan suhteen kuin sen että kentällä on 11 miestä kun peli alkaa? Tämänkin kuulee usein. Jälleen kerran ihmetyttää että miten se sitten onnistuu muualla jalkapallomaailmassa?

Oliko esimerkiksi Mauro Berrutolla käytössään huippusitoutunut, erittäin nopeasti sopeutuva, pikkujunnuista asti yhteiseen pelitapaan koulutettu, huippulaadukas ja laaja pelaajamateriaali kun aloitti aikanaan lentopallomaajoukkueen päävalmentajana? Tai oliko Henrik Dettmannilla vastaavat avut korismaajoukkueen kanssa? Ei ollut. Mutta heillä oli rautainen ammattitaito ja ymmärrys siihen mitä pitää tehdä käytössä olevilla(kilpailijoihin verrattuna olemattomilla) resursseilla, jotta saadaan maksimaalinen tuotto irti kyseisen lajin keihäänkärjestä eli maajoukkueesta.

A-maajoukkueessa vika iso vika yhdessä paikassa, valmennuksessa. Kuinka Suomen tulisi pelata? Yhdentekevää niin kauan kun meillä on valmennusjohto, joka ei ole tehtäviensä tasalla, eikö osaa vastata ko.kysymykseen tai pysty viemään sitä käytäntöön. Voidaan jauhaa pelaajatuotannosta ja suomalaisen jalkapallojärjestelmän rakenteiden kuntoon laittamisesta. Totta, kuralla ovat mutta jos puhutaan vain Huuhkajista niin nopeimmin ja konkreettisimmin tuloksia saadaan kun valmennusjohto on tehtäviensä tasalla=vastaa edes jollain tasolla kilpailijamaiden vastaavaa. Nykyisistäkin palikoista on otettavissa huomattavasti enemmän irti kuin mitä nyt saadaan, meidän ei tarvitse pelkästään tyytyä odottamaan/toivomaan pelaajatuonnnon parantumista ja sen hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua.

Kyse ei ole siitä etteivät pelaajat haluaisi sitoutua vaan siitä ettei heidän anneta. Suomen majupelaajat laitetaan vihreälle matolle ja sitten milloin mistäkin kulmasta vedetään matto jalkojen alta. Majussa kokeillaan sitä sun tätä ja sitten aina välillä haukutaan pelaajat paskoiksi    Miten ihmeessä sellaisessa tilanteessa voisi oikeasti sitoutua.
Paasio

Poissa Poissa


Vastaus #874 : 04.09.2017 klo 21:50:43

Näinpä näin. Kyse ei ole olosuhteista, ei resursseista, ei pelaajamateriaalista.

Suomella on kaikki mahdollisuudet kisoihin, kun nämä tärkeimmät asiat tehdään oikein. Kyse on nimenomaan joukkueenrakennuksesta, johon kuuluu taktinen, tekninen ja henkinen puoli. Saada pelaajat sitoutumaan yhteisen päämäärän puolesta. Toki tätä auttaisi, jos pelitapa oli selkäytimessä.

 
Sivuja: 1 ... 34 [35] 36 ... 38
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines