Kanerva on nyt aika selvästi vastannut otsikon kysymykseen - ainakin niihin matseihin, joihin lähdetään altavastaajana. Riven Suomi aloittaa kahdella neljän linjalla joissa myös laitureilla vahvat puolustusvelvoitteet, ja ylhäällä aloittaa joko kymppipaikka+kärki tai kaksi hyökkääjää. Tarkoitus ei ole alussa vielä erityisemmin pitää palloa tai edes hyökätä (toki vastaiskuun lähdetään jos pystytään), kunhan nyt annetaan vastustajan prässätä kovalla kiimalla ja huolehditaan, että vihun maalipaikkojen laatu on kuitenkin mahdollisimman heikko. Jossain vaiheessa toista puoliaikaa sitten vastustaja vähän jo väsyy prässäämiseen, ehkä hieman laiskistuu kun saavat pitää palloa, jolloin Kanerva iskee tekemällä tarvittaessa pari hyökkäävämpää vaihtoa: puolustavan keskikentän tilalle pelintekijää, laidan rakkikoirien tilalle hyökkäävämpää laituria, kymppipaikan tilalle kärkimiestä, ihan lopussa vaikka topparia boksiin kunhan palloa saadaan ylös. Tällä systeemillä melkein vastustaja kuin vastustaja on tähän mennessä yllätetty housut kintuissa kun sen keskikenttä ei jaksakaan loppuvaiheessa enää tarjota riittävää tukea pulustukselleen Suomen jatkuvan tulituksen alla.
--
Kun mietitään tähän systeemiin pelaajia ensi syksyn Nations Leagueen (pelaajat joilla uskoisin olevan niiden aikana käyttöä boldattuna), on ainakin maalivahtiosaston tilanne selkeä. Kaikki on hyvin niin kauan kun
Hradecky on kentällä, helvetti on irti jos ei ole. Tai no on siellä Tanskassa peliaikaa saava Joronen sentään varalla, mutta ei Jesse mikään Luke siltikään ole ja kovat paineet nuorella miehellä ensimmäisessä tosipelissä maajoukkueessa olisi varmasti. Kaikki kunnia Mäenpäälle ja Jaakkolalle, mutta tuolla pelituntumalla kulkeva vesse maalissa saisi katsomossa lähinnä pistää kädet ristiin ja toivoa parasta, heidän takana onkin tunnetusti lähinnä tyhjää. Toivottavasti ei joudu tämmöisiä ihan hetkeen miettimään.
Toppariosaston tilanne on sikäli hyvä, että siellä on kahdelle paikalle kolme mitat täyttävää vaihtoehtoa, eli
Arajuuri, Ojala ja Väisänen, joita sitten kentälle tilanteen mukaan (Arajuuren asema toki aika betonoitu eli valinta tehdään noiden kahden muun välillä). Voi myöskin olettaa että tuon tyylisten isojen topparien suoritustaso pysynee suht samana ensi vuoteen asti - ja hätätilanteessakin, jossa kaksi noista kolmesta on sivussa, voi noita paikata ainakin
Toivio, Moisander ja varmaan myös Belgiassa ysikymppejä vetävä
Moren. Näistä
Moisander toki jatkossa ensisijaisesti vaspaksi, ensimmäinen stuntti Nikelle olisi
Uronen, ja ainakin
Pirisen sekä Raitalan kehtaa tuohon varmaan paremman puutteessa pistää myös. Oikean pakin paikka sitten aivan avoinna, varmaan
Raitala olisi puolustussuuntaan varmana kaverina oma ykkösvaihtoehtoni mutta Piri ja mahdollista skottifutisjengiä vastaan myös Toivio, kenties Uronenkin tuossa backup-vaihtoehtoina. Toivottavasti
Saksela pääsee yli loukkaantumisistaan, voisi olla tontin musta hevonen. Joo ja kai se Granlundkin voi hätäpaikata jos vastassa ei ole Perisicin tasoinen jannu, mutta toivottavasti ei tarvitse häneen enää turvautua. Arkivuon osalta taitaa valitettavasti aika ajaa ohi ja mies siirtymään itsekin kohti valmennuspuuhia, vaikka mielelläni näkisin kyllä vielä Arki-Karin ihmepaluun entiselle tasolleen vielä yhdeksi vuodeksi.
Kaikki näki eilen miten käy, kun keskikentän lukko
Sparv on sivussa. Kukaan muu ei hoida tuota roolia yhtä hyvin ja mies olisi aivan elintärkeä osa rivepalloa, kunhan mies nyt olisi saatavilla kentälle edes yhtä usein kuin Litmanen... Näkisin että Timpan viereen ykkösvaihtoehto on NYCFC:ssä hyvin pelaava
Ring, ja
Yaghoubi sitten isona jokerikorttina pelintekijäksi. Backup-vaihtoehdot lienevät ensisijaisesti vielä alle 25v
Kamara ja
Lam. Schüller on saanut ehkä vähän liikaakin kritiikkiä näistä esityksistään, mutten näe sitä siltikään maajoukkuetason pelaajana. Halstikin on tainnut vanheta ulos maajoukkueesta, ja Mattilan pitäisi pystyä toipumaan loukistaan sekä pelaamaan maajoukkuetasolla hyvin useammin kuin kaksi kertaa vuodessa ollakseen vaihtoehto. Mehmet Hetemaj ja Joni Kauko molemmat ihan hyviä ukkoja majun treeneihin jos 23 pelaajan nimilistaa ei saada muuten täytettyä, toivottavasti ei käyttöä otteluissa. Kaan Kairiselle Nations League taitaa tulla liian pian.
Hetemaj ja
Lod voisivat nuokin pelata keskellä ja jälkimmäinen vaikka hyökkääjänäkin, mutta omissa papereissani (ja varmaan Rivenkin) ovat otteluiden aluissa ensisijaisesti ykkösvaihtoehdot laidoille: molemmilla kun on annettavaa kumpaankin suuntaan. Erityisesti Röbän peliä tuli katsottua epäuskoisin silmin kun eihän sitä nyt voi uskoa että Suomen maajoukkue hyökkää niin, että pelaajat menee 1vs1-tilanteissa ohi. Luonnollisesti myös Perpa on lähes korvaamaton palanen Riven systeemiä väsyttäessään vastustajan keskikenttää. Vaihtoehdoista
Hämäläinen on vanhetessaan menettänyt hyökkäyssuunnan parhaasta aseestaan eli nopeudesta, mutta työmoraalinsa ansiosta Kappe menee kyllä edelleen tuossa 60 min laiturina ja vaihtoon -roolissa. Uronen saattaisi olla joitakin vastustajia vastaan vaihtoehto myös keskikentällä vasemmalle ja Ring (sekä mahdollisesti myös Saksela) oikealle.
Yksi ryhmänsä ovat sitten nämä hyökkäävämmät kk-pelaajat, jotka ovat vaihtoehto avaukseen lähinnä kärkimiehen pariksi - muuten heidän roolina olisi lähinnä vaihdosta kentälle tuomaan hyökkäysvoimaa. Siitä kiitollinen ryhmä, että mahdolliset vaihtoehdot tähän rooliin eivät lopu ihan heti kesken ja lisäksi kaverit ovat nuoria, eli juuri sopivia kavereita tuollaiseen supersubin rooliin. Ainakin
Jensen, Soiri ja
Skrabb kuuluvat tähän porukkaan. Toivottavasti myös
Tuominen jatkaa vastuun saamista Valko-Venäjällä. Pullukka-Forsellin näkisin kentällä maksimissaan kun kaikki muu toivo on mennyt. Riku Riski saa peliaikaa Norjassa, mutta se on edelleen se sama Riku Riski. Robert Taylorilla on potentiaalia mutta peliaikaa pitäisi löytää jostakin, Soisalolle ja Ylätuvalle taitaa heillekin tulla 2018 vielä liian pian.
Hyökkäysosastolla meillä on
Pohjanpalo, Pukki ja Riven suosikki
Markkanen. Positiivisena voi sanoa että ne kaikki ovat pelaajaprofiililtaan sopivan erilaisia, negatiivisena puolena kaikki kaipaisivat peliaikaa kipeästi. Lisäksi Markkasen pitäisi opetella tekemään maaleja muuallakin kuin Allsvenskanissa. Riskin Roope sitten köyhänmiehen Pukki/Pohjanpalona ja Sadik jonkinlaisen varallisuuden miehen Markkasena. Väyrys-Timin osalta olen heittänyt jo kaiken toivoni.
Sitten on vielä
Roman Eremenko. Vapautuu pelikiellostaan juuri ennen toista maajoukkuetaukoa, mutta en usko että miestä uskaltaa laittaa kentälle ilman yhtään seurajoukkueottelua kahteen vuoteen (jos siis majun edustaminen jaksaa ylipäätään kiinnostaa vielä): Romalle olisi käyttöä siis vain kahdessa viimeisessä ottelussa. Luotan kyllä että taso riittää yhä majun avaukseen karsinnoissa 2019, varmaan ensisijaisesti kymppipaikalle, mutta kannattaako majun permanentti rikkoa vielä marraskuussa 2018 ennen mahdollisia kuolemanotteluita?
Kapteenikeskustelun näen aika epäoleellisena kun mun mielestä kentällä ei ole mitään johtavuusongelmaa näkyvissä. Joo, moni muu pelaaja olisi varmaan Moisanderia miehekkäämpi vaihtoehto kantamaan nauhaa ja vetämään haistattelut Ylelle, mutta toimii se homma käytännössä näinkin että Nikke, Perpa, Tim, Luke ja Paukku hoitavat kapun tehtävät tavallaan "porukalla" enkä näe syytä rikkoakaan tätä status quota.
--
Näissäkin syksyn otteluissa oli jokaisessa syystä tai toisesta 5-6 ukkoa sivussa, vaan ihan hyvin se silti meni. Oikeastaan vain Hradeckyn, Sparvin ja Hetemajn poissaolot (+ mahdollisesti Pukin ja Pohjanpalon yhtäaikainen sellainen) olisi vaikea tyydyttävästi paikata Suomen materiaalilla joten jos nuo avainpelaajat vain pysyvät ensi vuoteen saakka kunnossa, varovaisin luottavaisin mielin lähtisin katsomaan mitä tahansa mahdollista Nations Leaguen lohkoa tune:
https://twitter.com/timofuruholm/status/437555914242260993
