Tämä pääsiäinen oli minulle jo viides peräkkäinen Lontoossa. Joka reissuun olen mahduttanut vähintään yhden futismatsinkin. Niin tälläkin kertaa. Tämänvuotinen valinta osui päiväretkeen Lontoon ulkopuolella ja Birminghamissa pelattavaan
West Bromwich-Queens Park Rangers-otteluun.
MatkavalmistelutNettiaikana ei vaihtoehtojen selvittely vie pahemmin aikaa. Futiksen ulkopuolisia reissuparametrejä helpottaa vuodesta toiseen jatkuva taloudellinen taantuma. Lennot ovat kohtuuhintaisia vielä viimeiselle viikolle asti ja niinikään hyvää business-tasoa olevan hotellin erinomaiselta sijainnilta saa pääsiäiseksi reippaasti alle puolella siitä hinnasta mitä moisesta on joskus saanut maksaa. Ottelun valinnassa minulla painoi halu löytää uusi kohde ja lievä ärtymys siihen miten hankalaksi Lontoon huippuseurat tekevät lipun löytämisen satunnaiselle turistille. Kun muuta tarjontaa on sopivan paljon niin saavat minun puolestani pitää tunkkinsa jatkossakin. Onhan nekin tullut ainakin kertaalleen katseltua. West Bromwichilla ei ole varaa ylikalliisiin lippuihin tai ikäviin turistien kyykyttämisiin kaikenmaailman jäsenyysvaatimusten kanssa. Nettikaupasta irtosi printtilippu 26 punnalla minun makuuni varsin hyvälle paikalle muutamassa minuutissa otteluvalinnan syntymisen jälkeen. Näin sen pitää mennäkin!
Siirtymistä Lontoosta Birminghamiin olin scoutannut sen verran että suurnopeusjunia tuntia menevän useita tunnissa Eustonin asemalta. Matkaan ei näköjään aikataulun mukaan tuhraantunut kuin reilu tunti. Muualtakin pääsisi, mutta selvästi hitaammin. Tämän verran tein taustatyötä. Reissun aikana paljastui että pikkaisen enemmänkin olisi voinut tehdä.
Reissu alkaaAloitan raporttini siitä, mistä reissun futisosuuskin alkaa eli Charing Crossin metroasemalta. Matka Eustoniin taittui kuten kuuluukin, mutta jo aseman käytävillä alkoivat kuulutukset ratatöiden vuoksi ajamattomista junavuoroista. Karu totuus paljastui sitten Eustonin aavemaisen hiljaisessa asemahallissa. Näyttötaululla oli ainoastaan junia Watford Junctioniin. Logistiikkasuunnitelmani oli selvästi menossa uusiksi.
Kuva. Ei näytä ihan normaalilta. Eustonin asemahalli lähes tyhjillään. Ei täältä ainakaan Birminghamiin pääse. Plan B:tä tarvitaan juuri nyt! Pienen scouttailun ja avuliaan (koska Suomessa?) rautatietoimihenkilön kanssa jutustelun jälkeen uudeksi suunnitelmaksi muodostui metromatka Marylebonen asemalle, josta selvästi hitaammalla (reilu kaksi tuntia suuntaansa) yhteydellä ehtisin Birminghamiin hyvissä ajoin ennen matsia.
Kuva. Marylebonen lontoolaiseksi varsin idylliseltä pikkuasemalta pääsee kohtuullisen usein Birminghamiin kahdessa tunnissa. Huoleni siitä, että nämä Marylebonen junat olisivat ääriään myöten täynnä niin ettei niihin edes saisi lippua tai mahtuisi istumaan osoittautui aiheettomaksi. Juna Birminghamiin oli liikkeellä ehkä noin tuntia myöhemmin kuin olin alunperin kaavaillut Eustonista. Saapuminen viivästyi sitten toisellakin tunnilla, koska tämä ajoi eri rataa pitkin tunnin hitaammin.
Kuva. Avataan tavan mukaan futiskuvasato heittolaukauksella junan ikkunasta. Tämä Marylebonesta menevä rata menee ihan Wembleyn vierestä. Joskus vielä ehdin sinne matsiinkin. Birminghamin keskustaan kaavailemani parin tunnin käkäily ja rennon hidas lounas olivat pyyhkiytyneet suunnitelmistani kokonaan. Keskustaan ehdin tässä vaiheessa perehtyä pikaisen Pret-A-Manger-voileivän muodossa ja palasin Snow Hillin asemalle odottelemaan The Hawthornsiin menevää paikallisjunaa.
WBA:n kohta alkava Valioliigaottelu ei näkynyt millään tavalla Birminghamin keskustan katukuvassa eikä vielä oikein Snow Hillin asemalaiturillakaan, vaikkei aloituspotkuun ollut kuin 45 minuuttia. Junakin oli vain täydehkö, kenenkään ei tarvinnut seistä. Matkustajien jutuista ja vaatteista päätellen matsiin menijöitä oli kuitenkin kyyydissä aika paljon.
Kävelymatkalla The Hawthorninsin asemalta The Hawthorns-stadionille oli sitten jo selvää että jonkinlaiseen suurtapahtumaan ollaan menossa, vierasfanit otettiin jo asemalta eri kulkureitille. Kohtuullisen rauhalliseen ja koruttomaan tyyliin edettiin teollisuus- ja pientaloasutuksen läpi. Tein jo tässä vaiheessa paluumatkaa varten mental noten ettei leppoisaa junaruuhkan poisodottelupubia taida löytyä tältä(kään) reitiltä.
Kuva. The Hawthorns ulkoapäin. Brittityylissä mennään. Sijaintikin on etäisissä esikaupungeissa teollisuushallien ja pientaloasutuksen keskellä. 
Kuva. Toinenkin ulkopuolelta. Aika tarkoituksenmukaisen koruton rakennus. The Hawthorns (kapasiteetti 26850) on Valioliigaan pienehkö ja monella tavalla kulahtaneen ja vanhahtavan oloinen ahtaine aulatiloineen ja erilaisilla profiileilla eri aikoina tehtyine katsomoineen. Kyllä täältäkin omaleimaisuutta ja persoonaa löytyi ihan mukavasti vaikka ihan pahimpia vanhanaikaisuuksia kuten tolpat keskellä katsomoa tai onnettomat näkölinjoja ei löytynytkään. Itse asiassa ihan mukava ja sympaattinen stadion siis!
Kuva. The Hawthornsin D-katsomon erittäin matalat ja ahtaat aulatilat. Tarpeellinen löytyy muttei mitään ylimääräistä. Noin mataliksi ei tällaisia tiloja enää suunnitella. 
Kuva. Ensivaikutelmat paikaltani. Vasemmanpuoleinen päätykatsomo. 
Kuva. Vastapäinen sivukatsomo. Se puoli, jolla minä istuin oli hieman matalampi. 
Kuva. Ja toinen päätykatsomo. Tältä(kin) stadionilta näkee kuinka britit osaavat (ja ovat ennen osanneet) hallita tuulta ja sadetta. Mikäli penkkejä ei riitä katsomon umpeen rakentamiseksi ymmärretään kuitenkin estää tuulen pääsy stadionille katsomoiden välistä. Äkkiseltään tulee mieleen parikin uudempaa rakennusta, joissa tätä ei ole tajuttu. Ennakkoasetelmat itse otteluun olivat ihan mielenkiintoiset. Vierasjoukkue QPR sinnitteli sarjassa toiseksi viimeisenä, neljä pistettä huonoimman säilyjän takana. Myöskään West Bromwichin sarjapaikka ei ollut mitenkään selvä, vaikka eroa parhaaseen putoajaan olikin kahdeksan pistettä. Näiden kevätkauden tuskaisten sarjapaikka-pelissä vääntöjen tunnelma on ollut varsin usein parempi kuin kärkikamppailussa. Nytkin olivat odotukseni korkealla sen suhteen.
Kuva. Sitten mennään. Ottelun ensimmäinen puoliaika oli Valioliigaotteluksi varsin vaisun tuntuinen, kotijoukkue ei oikein tuntunut saavan konetta käyntiin tai kenttätasapaino tuntui olevan aika sekaisin. Vieressä istuneet harmaapartaäijät totesivat toisilleen keskikentän pelaavan aivan liian alhaalla ja Albionin pelaavan käytännössä kahdeksalla puolustajalla. Vieraat hallitsivatkin avausjaksoa suhteellisen vaivattoman oloisesti ja hankkiutuivatkin ansaittuun 0-3-johtoon taukoon mennessä.
Kuva. Puolet oikeanpuoleisesta päätykatsomosta oli varattu QPR-faneille. Ihan hyvän vierastunnelman saivat aikaiseksi. Kyseessä oli kuitenkin sarjassa toiseksi viimeisenä oleva joukkue, jolla ennen päivän ottelua oli yksi vierasvoitto. 
Kuva. West Bromwichin vaparikuvio ensimmäisellä jaksolla. Ei maalia. Toisella jaksolla peli tasoittui, joko West Bromwich oli saanut ongelmansa ratkaistua, tehdyt pelaajavaihdot vaikuttivat tai QPR:n keskikentän prässi ei vain jaksanut toista 45-minuuttista samaan tahtiin.
Kuva. QPR:n kulmapotku ensimmäisellä jaksolla. Tästä taisi tulla maali. 
Kuva. Alkaa vaikuttaa epätoivoiselta. QPR:llä ei ole johtoasemassa mitään kiirettä antaa vapaapotkuaan. 
Kuva. Peli käynnissä toisella jaksolla. Aika ponnettomaksi jäi West Bromwichin takaa-ajo. Kotijoukkueen tehtyä kavennusmaalin muuttui puoliunelias lauantailäpsytttelykin sitten tunnelmaltaan brittifutikseksi joksikin aikaa kun letarginenkin kotiyleisö näki syyn herätä. Mitään hirvittävän dramaattista takaa-ajoa ei Albion kuitenkaan saanut aikaiseksi ja sekin mikä oli käynnissä tyrehtyi kymmenkunta minuuttia ennen loppua otettuun suoraan punaiseen korttiin.
Vajaamiehistä ja luovutettua takaa-ajoa ei kotiyleisö sitten jaksanut katsoa ihan viimeiseen minuuttiin vaan alkoi hyvässä järjestyksessä häipyä stadionilta. Edes omille tai tuomaristolle suunnattua kovaäänistä mylvintää ei saatu aikaiseksi.
Itse ottelusta löytyy enemmän detaljeja vaikka tuolta:
http://www.premierleague.com/en-gb/matchday/matches/2014-2015/epl.html/west-brom-vs-qpr
Kuva. Merkki vanhemmasta stadionrakentamisesta. Ensimmäisellä penkkirivillä istuvat katselevat ottelunsa takapuoli selvästi kenttätason alapuolella. Mitenköhän tuosta mahtaa näkyä? Seisomakatsomoiden aikaan näki varmaan paremmin.Ottelun jälkeen ei pahasti kylvetetyn kotijoukkueen stadionilta pois päin valuva yleisöjoukko ollut mitenkään äärimmäisen riehakas. Jo tullessa olin siis scoutannut ettei täältä löytyisi junajonojen odotteluun sopivaa pubia. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut kovin kauaa jonotella; paikallisjunat Birminghamiin päin vetivät varsin hyvin verrattuna esim. Lontoon seudun Valioliigatapahtumiin.
Paluumatka ja lopputunnelmatEnnen Lontooseen paluuta sain vielä hieman perehtyä Birminghamin keskustaan. Aina välillä tekee hyvää nähdä ettei koko Englanti todellakaan ole ihan samanlainen kuin keski-Lontoo. Maailmankaupungin kosmopoliittista vilinää kaikkialta maailmasta tulleine turisteineen, ravintolatarjointoineen ja ihan jatkuvasti silmissä vilisevine vaurauden osoituksineen ei täältä juurikaan löytynyt, englantilainen versio pienestä suurkaupungista kylläkin. Ei kovin pahoin taantunut muttei liian vauraskaan. Pystynee elättämään kolmea potentiaalista Valioliigajoukkuetta jatkossakin.
Kaupungin epäkosmopoliittisuuden takia keskustan ravintolatarjonta oli kuitenkin ihan muuta mitä olin odottanut. Mielessä pyörineen intialaisruoan sijasta jouduinkin tyytymään italialaiseen ennen paluuta Snow Hillin asemalle ja kahden tunnin junamatkaa takaisin Maryleboneen. Sattuipa samaan vaunuun kohtuullisen äänekäs ja avoimen humalahakuinen viskipulloa tyhjentävä nuorten miesten ja naisten seurue. Jossakin vaiheessa mölinästä kävi sitten ilmi niin minulle kuin muulle vaunullekin että siinä oli Rangers-faneja paluumatkalla. Toisenlaisen lutuurin maassa näitä olisi riittänyt useamman junan täydeltä ja olisivat tunnustaneet väriä niin ettei olisi tarvinnut mölinän sanoihin kiinnittää huomiota
. Mukavaa toki näinkin.
Kuva. Birmingham alkaa olla koettu. Vielä olisi pari tuntia hitaassa junassa kököttelyä ennen Lontooseen pääsyä. Varsin runsaslukuinen QPR-kannattajajoukko ei ollut täyttämässä ainakaan tätä junaa. Pääsiäissunnuntaina on Lontoossakin lähes kaikki kiinni, joten hyvin ehdin kirjoittelemaan raporttitekstit hotellilla. Tälläkin kertaa jäi matsin vaisuudesta hyvä mieli. Hyvin ehtii näköjään tehdä Lontoosta päiväretken Birminghamin etäisyydelle. Ehtisi vielä paremmin, mikäli nopeita juniakin ajettaisiin. Voi olla että jalostan konseptiani futismatkailussa laajennetusta Lontoosta edelleen. Reilun parin tunnnin matkan päästä löytyy vaikka mitä.
