Ajatellaan, että jaetaan katsojat kahteen ryhmään: elämyksiä hakevat satunnaiset katsojat ja aktiiviset seuraajat. Elämyksi hakevat satunnaiskatsojat käyvät katsomassa vuoden aikana korkeintaan muutamia matseja fiiliksen mukaan. Heitä kiinnostavat heidän mielestään suuret spektaakkelit, kuten Barca-HJK, Derby, europelit. He eivät mene katsomaan perjantai-iltana pelattavaa HJK-KuPS-ottelua eikä muitakaan vähemmän kiinnostavia perusotteluita. Katsojakeskiarvot ovat kuitenkin riippuvaisia noista normaaleista peruspeleistä, joita suurinosa kauden otteluista on. Näihin tarvitaan niitä aktiivisia seuraajia. Tarvitaan perinteitä. Aktiiviset seuraajat menevät matsiin, vaikka vituttaisi ja sataisi vettä, koska se on TAPA.
Miten estetään matsissäkäyntitavan ja perinteiden syntyminen kaikista tehokkaimmin? Pistetään pelit eri viikonpäiville ja eri kellonaikoihin. Kukaan ei tiedä milloin pelataan. Miten ihmeessä perinteitä voi syntyä, kun niille ei ole mitään kasvualustaa? Kuinka moni juhlisi joulua, jos se olisi joka vuosi eri ajankohtana? Entä jos juhannus olisi tänä vuonna toukokuussa ja ensi vuonna heinäkuussa, niin säilyisikö juhannusperinteet? Kuinka moni katsoisi salkkareita, jos ne eivät tulisi tv:stä joka päivä klo 19:30, vaan satunnaisesti eri päviä ja eri kellonaikoina?
Salkkareita en tosin katso, mutta puhut asiaa.
Se mitä kutsut tavaksi ja perinteeksi, on avainkysymys. Ja sitä meillä ei valitettavasti riittävästi futiksessa nykyään ole.
Jääkiekkopuolella on Stadissa 60-70 - lukujen vaihteesta näihin päiviin kehittynyt pientä perinnettä, joka ei tosin tuon vanhempaa ole, mutta joka takaa keskinkertaiseen tiistai-illan matsiin Nordikselle SM-liigaan sen 5500-7000 katsojaa kuitenkin joka kerta. Jaffalle tulee KHL-matseja seuraamaan vielä 2-3 tuhatta enemmän. Vaikka vastustajien nimiäkään eivät useimmat katsojat osaa lausua, saati että tietäisivät edes suunnilleen mistäpäin jengit ovat kotoisin. Lätkä on osattu brändätä taitavasti, kuten nykyään asia ilmaistaan.
Potentiaalia Stadisssa olisi isoille futiskatsomoillekin. Derbyyn tulisi varmaan (vähintään) pari-kolme tuhatta enemmänkin, jos Sonskille mahtuisi. Tämä osoittaa sen, että mikäli tietyt ehdot täyttyvät, katsojat tulevat matsiin. Ne perinteet on hyvä elvyttää näillä Derbyillä. Aikanaan Stadissa oli isoja katsojamääriä jalkapallossa ja ne ajat täytyy kyetä palauttamaan. Mutta nykyään ihmiset ovat vaativampia ja nirsompia ja kaikenlaisia katsojatapahtumiakin, jotka kilpailevat suosiosta, on enemmän. Tuote ja tapahtuma täytyy tehdä mahdollisimman houkuttelevaksi. Pitää pystyä luomaan uusi perinne. Otteluajankohta ts. säännölliset (samat) pelipäivät ja -ajat on yksi tekijä.
Suurissa futismaissa liigaa pelataan pääsääntöisesti lauantaisin alkuiltapäivästä. Arkisin pelataan rästiotteluita, mutta niihinkin saadaan porukkaa, kun se tapa tulla lauantaina matsiin on kyetty ensin rakentamaan. Joukkueen menestys on osatekijä toki, mutta niillä isoilla perinneseuroilla riittää katsojia huonompinakin aikoina. Vaikka edellisestä pokaalista olisi jo vuosikymmen tai pari. Näin, koska on olemassa perinteitä. Ihmiset kasvavat "oman seuran" kanssa ja luovat siitä osan omaa identiteettiään. Ja se sitten kulkee perintönä seuraaville sukupolville.
Miten Suomessa sitten tällainen seuraidentiteetti rakennetaan? Kyllä se siitä lähtee, että faija vie matsiin säännöllisesti. Itse näen, että aikuisille, jotka eivät ole futiksesta innostuneita, voidaan markkinoida tätä "tuotetta" vain rajoitetusti. Ihminen, joka ei ole 30-40 vuotiaana vielä futiksesta innostunut, ei todennäköisesti koskaan tule täysillä hurahtamaankaan. Sen sijaan, jos on lapsesta asti tottunut käymään peleissä, voi kasvaa jalkapalloon niin, että siitä tulee se tapa ja silloin ei enää ajatella sivuseikkoja, kuten säätä tms. Viekää siis lapsenne peliin, viekää toki ne potentiaaliset kaverinnekin, joiden tiedätte edes jossain määrin olevan kiinnostuneita ja vaikka vielä ne bisnestututkin, joista vain pieni osa on kiinnostunut. Kaikki lasketaan. Ollaan itse aktiivisia ja ostetaan kausareita lahjaksi, viedään frendejä messiin stadikoille, tehdään pelistä tapahtuma. Otetaan pari oluttakin ja pidetään hauskaa. Yhteisöllisyys syntyy tällaisista asioista.
Itse ostin tälle kaudelle kolme kausaria. Broidille yhden joululahjaksi ja itselle käyttöön kaksi, jotta voin ottaa perheenjäseniä, vanhoja pelikavereita, tai vaikka naapurin Kaken messiin. Levittää ja elvyttää perinnettä. Ainakin kaksi kavereistani, joita olen ottanut mukaan, aikovat ostaa ensi kaudeksi kausarin itse. Näin se pikkuhiljaa edistyy. Kannettu vesi ei kaivossa tunnetusti pysy, mutta jos annat ihmisille ottelukokemuksen, niin...ajanoloon joku innostuu. Ja mikäli esim. tuhat fania saa jokainen yhden (tai useamman) kaverinsa kiinnostumaan, niin katsomossa on jo sen jälkeen ihan eri fiilis.
Ja loppusilaus tulee sillä, että media alkaa antamaan ilmaista mainosta, auttaa luomaan hysteriaa ja se tekee sen varmasti sitten, kun on tiedossa, että riittävän suuri yleisö on jo ostanut lipun ja alkaa näyttää, että matsi myydään loppuun. Tällaisesta tapahtumassa ihmiset haluavat olla osallisina. Suorastaan kilpailevat lipuista.
Vielä lopuksi vähän kertauksena. Ei jäädä vain valittamaan asiasta. Tehdään sille itsekin jotain. Ollaan aktiivisia, puhutaan matseista, ostetaan joskus flaba frendillekin, kukin tietysti oman taloudellisen kykynsä mukaan. Pienistä puroista into kasvaa ajan kanssa.
