Onko sun mielestä meillä Suomessa nyt aikaa odottaa sitä, että ne pojan pojan pojat löytävät sinne katsomoihin? Ja onhan suomifutiksessakin ollut hyviä katsojalukuja vuosikymmeniä sitten, niitä vain ei ole saatu siirrettyä eteenpäin vaikka pojat ovat kasvaneet ja lisääntyneet.
(...) Jos me tätä lukua kuitenkin halutaan nostaa, niin pelistä on luotava viihdyttävämpää, jotta useampi satunnaiskatsoja areenalle löytäisi.
Täällä esille nostetut massiiviset markkinoinnit, uutuuden viehätys yms on täyttä paskaa, jos itse tuote ei ole kunnossa. Varsinkin kun kyse on urheiluseurasta ja -tapahtumasta. Markkinoinnilla ja sillä uutuuden viehätyksellä saatetaan saamaan se katsoja kerran käymään tapahtumassa, mutta jos tuote on paskaa, niin ei se uudestaan tule. Urheilubisness kuitenkin nojaa aika tukevasti siihen, että ne katsojat tulisivat toistenkin, ja toisivat taas uusia kavereitaan paikalle.
Mitäs tässä on muuta kuin aikaa
Ei futis Suomesta lopu vaikka katsojamäärät junnaisivat paikallaan vuosikausia.
Jatkan vielä sen verran kysyäkseni sulta, että sitä miten pelin tasoa/viihdyttävyyttä (oletan että tarkoitat taidokasta hyökkäysvoittoista peliä, jossa tehdään paljon maaleja) voi parantaa ilman parempia taloudellisia resursseja, eli siis käytännössä parempia pelaajia? Mainitsemistasi markkinointikikoista olen samaa mieltä, eli niitä on periaatteesa helppo toteuttaa, mutta ne eivät välttämättä kanna pidemmän päälle. Mutta pelin tason nostaminen tosta noin vaan on oikeastaan jo mahdotonta.
Yleisömäärien nousu nojaa nähdäkseni johonkin tämäntyyppiseen positiiviseen kierteeseen (kyllä, stop the press -kamaa, mutta monelta voi tämäkin unohtua): paremmat fasiliteetit/puitteet -> enemmän katsojia ja enemmän rahaa -> parempia pelaajia (omia junnuja ja ulkomaisiakin) -> entistä parempaa peliä -> entistä enemmän katsojia, jne jne.
Moni tällä foorumilla tuntuu ottavan tuosta kierteestä yhden kohdan ja vaatii parannusta siihen. Fasiliteetit/puitteet on sikäli mielestäni hyvä aloituskohta, että siinä olisi "ilmaisia" kehityskohteita, kuten esimerkiksi Veikkausliigan ottelu-ohjelman, otteluaikojen ja tämän järjettömän kolminkertaisen sarjan rukkaaminen paremmiksi.
Tärkein asiahan tuosta kierteestä puuttuu eikä se sinne sovikaan: tunne. Tai yhteisöllisyys, seuraidentiteetti, miten vain. Tämän pitäisi kuitenkin olla ohjaavana tekijänä kaikessa seuran toiminnassa markkinoinnista ottelutapahtumiin. Pikavoittoja tässä on vaikea ottaa, mutta ei saisi unohtaa että urheilu ei ikinä ole vain bisnestä tai viihdettä.
