Mikä urheilulaji tukee parhaiten jalkapalloa?

[Junnumama]

Monet jalkapalloilijat ovat harrastaneet nuorena muita joukkuelajeja, yleisurheilua, kamppailulajeja.. Mikä laji tai millaiset lajit tukee parhaiten juniorijalkapalloilijan kehitystä? Jos kyseessä on esimerkiksi tilanne, että futistreenit on kolme kertaa viikossa, palo olisi harrastaa enemmän mutta siihen enemmän treenaavaan joukkueeseen ei vielä taidot riitä. Mitä kannattaa harrastaa ohessa, kakkoslajina ilman tavoitteita kilpailla siinä? Ennen futiksen aloittamista poika harrasti pari vuotta tennistä, mutta ei oikein innostunut lajista.

Sitten vielä, minkä ikäisenä olisi syytä päästä siihen kovempitasoiseen jengiin jos mielii päästä pitkälle jalkapallon parissa? Jos tilanne on se että jaot jyviin ja akanoihin on tehty jo kauan ennen kymppisynttäreitä, missä vaiheessa akanan on syytä haudata haaveet jyvien pariin pääsystä?

t. 11-vuotiaan vasta pari vuotta tosissaan ja intohimoisesti treenanneen junnun äiti

[Ironinen peliasento]

Omatoiminen harjoittelu jalkapallon parissa.

Poikasi on antanut pari vuotta etumatkaa perustaidossa näille aikaisemmin aloittaneille, ja ainoa keino saada taitotaso samalla viivalle on omatoiminen potkiskelu. Tietenki olisi loistava, jos joukkueen valmentaja pystyisi tällaiseen toimintaa vähän eväitä siellä joukkueharjoituksissa antamaan.

missä vaiheessa akanan on syytä haudata haaveet jyvien pariin pääsystä?

t. 11-vuotiaan vasta pari vuotta tosissaan ja intohimoisesti treenanneen junnun äiti

Ei vielä moneen vuoteen!

[Stürmer]

Futsal.

[Hincha en cancha]

Futsal tietysti on optimaalisin jalkapalloilullisten taitojen kehittäjä, mutta kehonhallinnallisesti esimerkiksi paini on erinomainen oheislaji. Yleisvaltaisesti (pallosilmä, koordinaatio jne.) hyviä lajeja ovat etenkin käsipallo ja koripallo. Lähtökohtaisesti monipuolinen liikunta on hyväksi lapselle yläasteikään saakka. Arviolta 14-16-vuotiaana harjoittelussa pitää sitten alkaa painottaa päälajia, jos tähtää huipulle. Siihen asti on järkevää kehittää yleisiä urheilullisia ominaisuuksia (lajitaitojen ohessa) loukkaantumisten ja ylirasitusvammojen ehkäisemiseksi.

[gv39]

Älä missään nimessä päästä lasta hiihtämään .

[koera]

Futsal tietysti on optimaalisin jalkapalloilullisten taitojen kehittäjä, mutta kehonhallinnallisesti esimerkiksi paini on erinomainen oheislaji. Yleisvaltaisesti (pallosilmä, koordinaatio jne.) hyviä lajeja ovat etenkin käsipallo ja koripallo. Lähtökohtaisesti monipuolinen liikunta on hyväksi lapselle yläasteikään saakka. Arviolta 14-16-vuotiaana harjoittelussa pitää sitten alkaa painottaa päälajia, jos tähtää huipulle. Siihen asti on järkevää kehittää yleisiä urheilullisia ominaisuuksia (lajitaitojen ohessa) loukkaantumisten ja ylirasitusvammojen ehkäisemiseksi.

Nyt on kyllä melko kamalaa schaissea pl. futsal, sori

[Mawa]

poistettu

[unique]

Nyt on kyllä melko kamalaa schaissea pl. futsal, sori

Ja milläköhän perusteella?

[koera]

Ja milläköhän perusteella?

No lähdetään vaikka siitä että 14-16 -vuotiaana erikoistuminen on nykymaailmassa auttamatta liian myöhäistä. Tai siitä että vaikka ohjeislajit voivat olla monella tapaa kehittäävää toimintaa, jos ne eivät ole pois futisharjoittelulta, mutta suomalaisjunnut eivät vietä läheskään tarpeeksi aikaa pallon kanssa. Näin tuollaisella myöhäisen erikoistumisen ja monilajisuuden yhdistelmällä mennään mahdollisimman syvälle ryteikköön.

Otetaan esimerkiksi se kuuluisa pelisilmä. Moni katsomovalmentaja ihmettelee kun vaikkapa Veikkausliigapelaaja ei "näe" ilmiselvää läpisyöttölinjaa pystyjuoksua tekevälle pelaajalle. Ratkaisuksi tarjotaan koripalloa ja muita pallopelejä. Näitä pelaamalla saattaakin oivaltaa jotain, joka jalkapallokentällä jää puutteellisen taitotason ja huonosti suunnitellun harjoittelun takia ymmärtämättä. Mutta muiden pallopelien pelaaminen on oireiden hoitoa, jossa ei puututa varsinaiseen ongelmaan.

Jalkapalloilijan hyvä pelisilmä koostuu
1) riittävän hyvästä pallonkäsittelytaidosta, jonka turvin nappulaikäinen pelaaja oppii pitämään katseensa ylhäällä yhä vaativimmissa tilanteissa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa pallonkäsittelytaito mahdollistaa ympäristön tarkkailun, sen suurempi etumatka pelisilmän kehittymisessä saadaan muihin verrattuna.

2) riittävästä määrästä strukturoitua (pienpeli-) harjoittelua, jonka johdosta pelaaja kykenee hahmottamaan usean liikkeessä olevan pelaajan muodostamia tilanteita lyhyillä vilkaisuilla, sekä ennakoimaan tilanteen kehittymistä treeneissä kertyneiden mallien pohjalta

Vaikka on ihan selvää että suomlaislapset ja -nuoret eivät liiku tarpeeksi, joten kaikki liikunta on hyvästä, on samaan hengenvetoon todettava että edes eurooppalaista keskitasoa on ihan mahdoton saada kiinni, jos edes futisihmiset eivät ymmärrä mitä haasteita jaloilla pallon pelaaminen asettaa pelisilmän kehittymiselle ja ympäristön tarkkailulle.

   

[Siperia]

koera hyvä, lueppa tuo http://www.valmennustaito.info/taito/otsa-hiessa-sinun-on-leipasi-ansaitseman-vai-onko/

[John Rambo]

Melkoisen suoria johtopäätöksiä monet vetävät tuosta Kalajan tekstistä, vaikka sama Kalaja on siunannut mm. SHA:n tavoitetuntimäärät varsin osuviksi, samoin kuin harjoittelusisällön jakautumisen. Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji, ja huipulle tarvittavan riittävän taitotason saavuttamiseksi tunnit pallon kanssa ovat tarpeen. Muut lajit ovat sitten hyväksi siihen kylkeen, mutta suuresta työmäärästä jo aikaisessa vaiheessa emme pääse yli emmekä ympäri.

Tuo erikoistuminen myös on varsin suhteellinen käsite, kun puhutaan aivan eri tason jalkapallokulttuurista kuin Suomessa...

[koera]

Ei näe aikaisemman kirjoitukseni kanssa muuta ristiriitaa kuin tuon tutkimuksen mukaan huippuja yhdistävän "voimakkaan panostuksen lajiharjoitteluun 22-vuotiaana", joka ei voi pitää millään muotoa paikkaansa. Tai pitäisi määritellä voimakas panostus, mutta käsittääkseni esimerkiksi Joel Pohjanpalo on jo panostanut voimakkaasti lajiharjoitteluun, vaikka siteeratun tutkimuksen mukaan vielä olisi reilu vuosi aikaa pelailla korista ja kokeilla alppihiihtoa. Myös esim. Jari Litmanen panosti melko voimakkaasti lajiharjoitteluun jo hyvin nuorena. Jne x100.

Löytyykö huipulle päässeiltä jonkinlaista monilajihistoriaa sen takia, että kokevat niin voimakasta vetoa kaikenlaiseen pelailuun, vai onko kaikeinlainen pelailu tehnyt huipuista vieläkin parempia? Kallistuisin ensinmainitun selityksen puoleen. Eli ne jotka kulkevat koulumatkatkin pallo jalassa ovat hyvin todennäköisesti kiinnostuneita kaikenlaisista pallopeleistä. 

Lisäksi olen sitä mieltä että höntsät ja omalla ajalla pelailu muodostavat yhden oppimisen kivijaloista, joten ne tulisi ilman muuta laskea "deliberate play/practice" -kategorian alle, jolloin tuo Ericssonin 10,000 tunnin sääntö näyttäisi täyttyvän suurimman osan huippupelaajista kohdalla. Puhumattakaan siitä, että tyypillisesti jälkikäteen arvioidessa nuo tuntimäärät arvioidaan roimasti alakanttiin. 

[Latvis]

Jääpallo.

[ALPPIK]

Paini

[Siperia]

No pointtihan tekstissä on se että pelailu tapahtuu omalla ajalla, leikinomaisesti. Eli ei niin paljon drillejä ja joukkueharjoittelua, vaan enemmän höntsää.

Ja tuo miksi huiput harrastavat useita palloilulajeja, niin itse epäilen ettei vastaus ole joko-tai vaan kummatkin. Huipulle päässeet ovat harrastaneet useita palloilulajeja, kosla rakastavat palloilua ja urheilua, mutta ovat myös huipulla sen takia, koska monipuolinen harjoittelu lisää taitopankkia mikä taas helpottaa uuden oppimista. Monipuolinen harjoittelu kuormittaa myös lihaksistoa tasaisemmin--->vähemmän lihasepätasapainoa ja samoin vähemmän loukkaantumisia.

Monella täällä tuntuu olevan harmillisen mustavalkoinen kuva ja ehdoton näkemys mikä on paras polku huipulle. Sellainen voi olla tai ei sitten ole, mutta sellaista ei ole vielä ainakaan löydetty. Niin kauan kun sitä ei ole löydetty ja koko ajan löydetään uusia näkökantoja oppimisen ja kehittymisen suhteen, on toisten näkökulmien täydellinen teilaaminen erittäin kapeakatseista ka jopa huvittavaa.

[Siperia]

koera, Litti pelasi ns.paljon kaikkea. Esim.jääkiekkoa ilmeisesti harjoitteli junnuna yhtä paljon kuin futista.

[nozick]

Pari pointtia:

Kalaja viittaamassa artikkelissa todettiin että joukkueharjoitteluksi kumuloitui 4500 tuntia. Suomessa äärimmäisen harva jalkapalloilija pääsee joukkueharjoittelussa näihin tuntimääriin. Laskekaapa itse huviksenne, paljonko tunteja kertyy vuodessa kun huomiotte poissaolot, kesätauot ja muut.. Oma superjunnu harjoittelee ja pelaa kilpajoukkueessa joka treenaa suomalaisittain paljon ja usein. Poissaoloja ei ole 'koskaan', eli ainoastaan sairaspoissaolot ja joku aivan satunnainen lomamatka tms. Siitä huolimatta tuntimäärät jäävät sen verran alhaisiksi, että tuonne 4500 on vaikeaa tällä tahdilla päästä.

Jalkapallo on taitolaji ja taidon harjoittelu vaatii tunteja. Noin 99% suomalaisista jalkapalloilijoista harjoittelee jalkapalloa liian vähän. Jos lapsesi sattuu kuulumaan siihen yhteen prosenttiin ja energiaa on vielä muiden lajien harrastamiseen, niin siitä vain. Lajivalinnalla ei ole väliä, kunhan lapsi nauttii. Tai sitten voi harrastaa lapsikeskeisesti sitä mikä tuntuu kivalta. Tämäkin on hyvä vaihtoehto, vaikkei se huippujalkapalloilijaksi johtaisikaan.

[gv39]

I Jos juoksulahjoja on (tai vaikka ei ole), niin pikajuoksu ei ole pahaksi. Ensimmäiset viisi-kymmenen metriä tekee monella pelaajalla eron siitä onko haluttu "kilpapelaaja" vai ei.

II Olisin ehdottanut kamppailulajia. Mutta jos jo harrastanut varmaan ei pelkää kontaktia>>> avut siitä jo saatu.

III Nostalginen ehdotus, eli pihapelit kehittävät. Edessä pitkä kesä, jolloin voi notkua päivät kentällä kavereiden kanssa.  

Havaintoni on, että parhaan potkutekniikan joukkueissa omaava/t pelaaja/t on aina vetelemässä vapareita kentällä kun itse ohi kävelee. Samaa kai väittävät Litmasestakin. Oman junnun suurin kehityshyppäys pallotaidossa/potkutekniikassa oli, kun piti illalla väkisin kentältä hakea pois ettei tule rasitusvammoja/nivusvammoja juuri ennen kesän (kallista ) pääturnausta.
 

[Riemumieli]

Painin ansioksi voi ainakin katsoa oman superjunnun ylivertaisen kehonhallinnan joukkueen muihin pelaajiin nähden. Lisäksi molskilla vääntäminen on tuonut mukanaan sen, että kaksinkamppailut päättyvät useimmiten voittoon.

[Siperia]

nozick, 4500 tuntia monessa vuodessa? 

[nozick]

nozick, 4500 tuntia monessa vuodessa? 

Hyvä kysymys. Minä laskeskelin 6 ja 18 ikävuoden välillä, mutta nyt huomasinkin että tuossa Hornigin tutkimuksessa ei tällaista aikarajoitetta ollut. Keskimäärin tuo 4500 tuntia oli kertynyt 17 vuoden kuluessa, mikä siis vastaa keskimäärin 265 tunnin vuotuista harjoittelua. Tähän on jo paljon helmpompi päästä.

[Siperia]

Suomessa varmaan tavoitteellisilla joukkueilla harjoituksia keskimäärin neljä kertaa viikossa ja 1,5h kerta. Nuorempana enemmän pienempänä vähemmän. 312 tuntia tulee 52 viikossa kaikki reenit käydessä.

[Siperia]

Toki yleensä aktiivista toimintaa on noin 10 min per harjoitus ainakin pienemmillä lapsilla.

[nozick]

Suomessa varmaan tavoitteellisilla joukkueilla harjoituksia keskimäärin neljä kertaa viikossa ja 1,5h kerta. Nuorempana enemmän pienempänä vähemmän. 312 tuntia tulee 52 viikossa kaikki reenit käydessä.

Harva joukkue treenaa yli 46 viikkoa vuodessa. Enkä ole nähnyt vielä pelaajaa joka pääsisi yli 90 prosentin läsnäoloon.

[Snoopy]

Jos lähdetään SHA keskiarvojen mukaan, niin pelaajien keskimääräinen harjoitteluaika viikossa tulisi olla 12,5 tuntia. Neljästi 1,5tuntia ja toisen vastaava määrä omatoimisia, suunniteltuja tai oheislajia. Tällöin kuukaudessa olisi n. 50 tuntia ja yhdentoista kuukauden periodilla laskettuna siis 550 tuntia vuodessa. Kymmenessä vuodessa siis 5500tuntia.

Kun katselin vuoden ajalta noita SHA:n keskiarvoja niin aika hyvin tuo pitää kutinsa vuoden ympäri, heittoja suuntaan ja toiseen on kuukausittain, mutta keskiarvo pysyy hyvin kohdallaan.

Mielestäni jos puhutaan tällaisista lukemista, niin vertailukohta tulisi olla aina kilparyhmät, koska pelkällä ohjatulla toiminnalla näihin lukemiin jalkapallon osalta ei voi päästä, ainoastaan omatoimisten kanssa on mahdollista. Myöskään haastajatason pelaajat usein eivät harjoittele ja pelaa lähellekkään näitä lukemia. Mutta mielestäni ohjatun ei tarvitse olla pelkästään jalkapalloa, esimerkiksi jääkiekko on todella hyvä oheinen jalkapallolle ja usein ne jotka pelaavat kiekkoa ja jalkapalloa ovat molemmissa hyviä.

Jos itse valitsisin oheista, niin ehdottomasti suosittelisin lajia joka on fyysinen ja nopea, kuten jääkiekko, koska se luo hyvää vastapainoa jalkapallon tekniselle harjoittelemiselle.

-Snoopy-