Ensimmäinen taktiikka

[crawler]

Vuosikymmenten vaihtuessa tulee yleensä uusi taktiikka. 4-4-2:lla on menty jo pidempää, mutta nykyään jo siitäkin on kehitetty uusia muunnelmia joita huippujoukkueet käyttävät. Taktiikoiden muuttumiselle on varmasti osasyynsä se, että säännöt muuttuvat. Se mikä on paras, ei ole keskustelun aihe, vaan se millä pitäisi junioreita valmentaa (11v11). Mikä on se perus taktiikka, eli mahdollisimman yksinkertainen ja helppo omaksua ja jolla opitaan parhaiten ns. peliälyä? Ja miksi?

[Messi]

Aloitus vaikuttaa varsin lupaavalta

[Lenko]

Suomen Palloliitto on lähtenyt siitä, että opetuksen perusteena pitäisi olla 4-4-2 ja siihen liittyvä roolitus. Aika lailla jokainen pelaaja maailmalla lähtömaasta riippumatta osaa pelata omaa pelipaikkaansa 4-4-2 ryhmityksessä. Ryhmitys on tasapainoinen ja omasta mielestäni varsin helppo oppia. Sen avulla on yksinkertaista opettaa tiettyjä taktisia perusasioita, kuten vaikka puolustuslinjojen liikkumista, joukkueprässiä ja siihen liittyvää hyökkääjien liikkumista. Myös hyökkäyssuuntaan ryhmitys on lähtötilanteessa helppo hahmottaa, vaikka hyökkäysryhmitys riippuukin sitten valmentajan taktisista valinnoista. Toiminnan voi perustaa kuitenkin paljon pelaajapareihin, jotka on alussa helpompaa hahmottaa kuin useamman pelaajan yhteistoiminta.

Sitten on toisia mielipiteitä, joiden mielestä 4-4-2 on vanhentunut ja juniorivalmennukseen on olemassa parempiakin lähtökohtia. Hollannissa on ymmärtääkseni opetuksen perusteena 4-3-3 ryhmitys, jolla on omat puolestapuhujansa. Minulla ei ole riittävän syvää ymmärrystä ryhmityksiin liittyvien taktiikoiden eroista, jotta voisin antaa tyhjentävän vastauksen, kumpi on parempi.

Suomessakin on junnupuolella eroja. Kotikaupunkini valmennuslinjaus perustuu vahvasti 4-4-2 pelaamiseen, mutta kaikki eivät ole purematta nielleet Palloliiton linjauksia. HJK:n junnupuolen linjaukset esimerkiksi perustuvat 4-3-3 ryhmitykseen.

Vastauksena kysymykseen. 4-4-2 on helppo sekä valmentajalle että valmennettaville. Ensinnäkin se on helppo hahmottaa taktisesti ja toiseksi siitä on hyvin saatavilla painettua materiaalia. 4-3-3 ryhmitys ja siihen liittyvät roolitykset voivat olla pitkällä ajanjaksolla parempia monellakin tavalla.

Varsinkaan alussa numerosarja ei ole tärkeä. Numerosarja ei kuitenkaan pelasta siltä, että valmentajan pitää tietää, mitä ja miten haluaa opettaa. Jos olisin tekemässä valintaa, lähtisin 4-4-2:lla liikkeelle, jotta pääsisin opettamaan itse asiaa suuntanumeroiden sijaan.

Ja Messi vetää naaman peruslukemille, ettei vaikuta ylimieliseltä nilkiltä. Minusta kysymys oli ihan asiallinen avaus. Kaikki eivät ole olleet FF2:lla heti Jeesuksen syntymän jälkeen eivätkä ole välttämättä lukeneet niitä miljoonaa viestiä, joita junnuvalmennuksesta on kirjoitettu.

[crawler]

#Lenko,
Kiitos viestistä. Noin olen itsekin tota pähkäillyt eli 4-4-2 olisi helppo valmentaa, ja helppo omaksua. Kohtuu yksinkertainen ja kutakuinkin joka osa alueen täyttävä niin ettei suuria alueita tai paikan vaihtoja tule yksittäisen pelaajan vastuulle. Etäisyydet toisiinsa lyhyitä ilman suurempia liikkumisia ja pystyy olemaan jokseenkin omalla paikalla kutakuinkin koko ajan. Siitä on sitten helppo lähteä eteenpäin. 4-3-3 :ssa, varsinkin keskikentällä on iso alue joka pitäää jokaisen hoitaa, ja pystyä liikkumaan leveyssuunnassa pallottomana huomattavasti suuremmalla alueella, kuten myös hyökkäys rivistön pitää osata enemmän liikkua syvyyssuunnassa, jotta tukea löytyy muille pelaajille.

#Messi,
Pidä tunkkis, kommenttiasi ei kukaan kaipaa. Varsinkin kun ei ymmärrä niinkin monimutkaista merkkiä kuin "?". Rautalankaselitys: Ei vastaa kysymykseen vaan täytyy päteä!

[Snoopy]

Lyhyesti tuohon ensimmäiseen 11v11 joukkueen muodostamiseen, että taktiikka riippuu paljon siitä minkälaisia pelaajia joukkueessa on. Lähtötilannehan olisi ihanteellinen, jos joukkueessa olisi monipuolisesti erilaisia pelaajia ja jotka vielä asettuisivat hyvin isolle kentälle.

En hetkeen ole ollut mukana 11v11 peleissä, mutta itselleni mieluisin tapa valmentaa on aina ollut kolmen alakerta, koska siinä saa helpommin roolitettua pelaajia. Itse tahtoisin pitää keskikenttään mahdollisimman hyvin hallinnassa jotta pelin painopiste pysyy tarpeeksi korkealla. Hyökkäyksessä tahtoisin aina käyttää kolmea hyökkääjää. 3-4-3 olisi itselleni se ihanteellisin pelitapa, varsinkin niin että selkeästi kaksi keskikentänpelaajaa pelaisivat alempaa ja ylempää keskikenttää. Tällöin pelinhallinta on helpompaa keskikentällä ja joukkueen liikkuminen alas ja ylös on nopeampaa. Tämä myös muokkautuu helposti pelin mukaan ja muutoksia voi tehdä hyvinkin nopeasti.

Mutta siis enemmän katsoisin sen mukaan miten pelaajia on saatavilla, me kun ei sentään niitä voida hankkia haluamallemme pelitavalle...

-Snoopy-

[Messi]

No, mutta ei nyt hernettä nessuun kannata laittaa. Mielestäni vain kysymyksen asettelu oli hassu. Lisäksi taktiikkaan (lue otsikko muutamaan kertaan) nyt kuuluu lähinnä kaikki millä pyritään pelejä voittamaan.

Mikä on se perus taktiikka, eli mahdollisimman yksinkertainen ja helppo omaksua ja jolla opitaan parhaiten ns. peliälyä? Ja miksi?

En siis oikein voinut vastata mihinkään, koska pelkkä numerosarja ei ole taktiikka vaan peliryhmitys (toki yksi osa taktiikkaa). Joten päädyin piruilemaan.

Ja tuohon numerosarjaan. En oikein tiedä onko mitään erityistä numerosarjaa, jolla parhaiten voisi peliälyä kehittää vai kehittävätkö kaikki numerosarjat ja niistä vedetyt harjoitteet peliälyä tasapuolisesti? Lähtökohtaisestihan tuolla numerosarjalla kuvataan puolustuksen ryhmittymistä kun vastustajalla on pallo. Pelin sisällä sitten roolit (osa taktiikkaa) ratkaisevat mitä kukin kentällä tekee.

Jos nyt joku numerosarja pitää heittää junioripuolelle, niin 4-2-1-3 tai 4-1-2-3 on mielestäni kohtuu helppo. Siinä esimerkiksi
1. laitapuolustajien nousuilla tehdään laitaan ylivoimatilanteita.
2. Laitahyökkääjien kavennuksilla keskustaan luodaan laitaan tyhjää tilaa mihin pelata.
3. Tarvitaan keskikenttäpelaajilta jatkuvaa pelisilmää tehdä itseä pelattavaksi.
4. jne. Enempää ei jaksa, koska lista olisi loputon... Loppujen lopuksi liike, uskallus kokeilla ja katseen ylhäälläpitäminen kehittää peliälyä parhaiten.

Yst. terv. Ex valmentaja 10v / puoliammattimaisena pelaajana 20 v / nykyään vain vittuilijan roolissa  

[crawler]

No nii, rupeehan niitä asiallisia vastauksia tulee.

Aloituksen pointtina oli ajatus siitä, että miten opettaa (valmentaa) pelaajia sisälle peliin ja mikä tukee kaikkia, nimenomaan juniorien kehitystä.

Tarkoitus ei ollut edes ajatella, että mikä on valmentajan "oma" ajatus parhaasta pelitaktiikasta vaan nimenomaan kasvatus/opetus näkökulmasta.

Juu, pelaajista riippuu, vai riippuuko sittenkin vastustajasta. Aina on kaksi puolta.

[Snoopy]

No nii, rupeehan niitä asiallisia vastauksia tulee.

Aloituksen pointtina oli ajatus siitä, että miten opettaa (valmentaa) pelaajia sisälle peliin ja mikä tukee kaikkia, nimenomaan juniorien kehitystä.

Tarkoitus ei ollut edes ajatella, että mikä on valmentajan "oma" ajatus parhaasta pelitaktiikasta vaan nimenomaan kasvatus/opetus näkökulmasta.

Juu, pelaajista riippuu, vai riippuuko sittenkin vastustajasta. Aina on kaksi puolta.

Älä pelaa vastustajan mukaan tässä vaiheessa, se tulee vasta paljon myöhemmin. Täytyy oikeasti luottaa siihen mikä on ollut kausisuunnitelma ja mitä sillä haetaan. Minulla ei kestä käpy katsoa niitä joukkueita jotka jokaisen pelin jälkeen lähtevät hakemaan uutta suuntaa ja tapaa. Jokainen löytää ongelmia pelistään, mutta se ei todellakaan paranna peliä, että eletään vastustajan mukaan, varsinkin kun ollaan vasta ihan alussa.

Ota aluksi itsellesi ja joukkueelle sopiva taktiikka, muuta sitä alussa hieman jos tuntuu, että se olisi oikea veto ja sen jälkeen pidä se sekä harjoittele sitä. Luottamuksen kautta syntyy toimiva pelitapa. Jokaisessa pelitavassa on hyviä ja huonoja asioita, mutta niiden mukaan on mentävä ja kun ne tiedostaa niin silloin pääsee hyvin eteenpäin.

-Snoopy-

[Lenko]

Hmmm...

Ehkä tässä voisi kääntää vähän keskustelua tuosta suuntanumerosta. Mitkä ovat mielestänne ensimmäisiä asioita, joita isolle kentälle siirryttäessä pitää taktiikasta opettaa? Ikäluokka on siis yleisesti tuossa vaiheessa noin D13. Oletuksena on, että taustoja on tehty jo ennen tätä eivätkä sanat ensimmäinen puolustaja, toinen puolustaja, ohjaaminen, tukeminen, pelin avaaminen, peliasento, ensimmäinen kosketus, murtautuminen, triggeri (mitä sanaa muuten käytätte vai käytättekö?) jne ole kkoonaan uusia tuttavuuksia.

Ensimmäinen askel olisi minusta opettaa puolustuslinjan toiminta. Tämä elementti toistuu jokaisen joukkueen puolustamisessa. Se on melko helppo opettaa ja omaksua. Tämä puoltaa myös 4-4-2 ryhmitystä, koska keskikentällä on ryhmityksessä toinen selkeä linja. Tähän on myös suhteellisen helppoa myöhemmin liittää kahden hyökkääjän liikkeen ja vastuiden opastaminen, kun siirrytään joukkueprässin opettamiseen.

Toinen opetettava asia on hankalampi päättää. Joku valmentajista tahtoo heti perään opettaa joukkueprässin, koska se on looginen askel linjojen toiminnasta ja sillä tehdään tulosta, kun vastustajat eivät vielä osaa. Toinen haluaa ottaa ensin pelinavauksen ja kun se opitaan, opettaa joukkueprässin, jotta puolustuslinja joutuu oikeasti koetukselle. Tiki-taka-Tikulle ja -Takulle pallonhallinta ja kierrättäminen ovat sydämenasioita ja kaikki panokset laitetaan pelinrakenteluvaiheeseen. Kolmas haluaa opettaa pitkän pystysyötön ja pudotuksen ja sitä jauhetaan ikävystymiseen saakka. Neljännelle murtautuminen on se juttu, jolla edetään. Viides haluaa panostaa tilanteenvaihtoihin ja nopeisiin hyökkäyksiin. Kuudes haluaa opettaa erikoistilanteita, koska niistä tehdään maaleja ja joukkueessa on kylän pisin poika. Seitsemäs haistattaa taktiikalle tässä iässä pitkät ja keskittyy yksilötaitoon.

No, oma listani opetettavista taktisista asioista on suunnilleen tällainen.

- Puolustuslinjan toiminta (neljän puolustuslinja ja siihen liittyvät roolit)
- Pelinavaaminen (yksinkertainen pelinavauskuvio, johon liittyy pelaajien liike ja pelinavaamisvaihtoehtoja)
- Kierrättäminen alakerran ja keskikentän kautta
- Pelinrakentaminen (tässä tykkään käyttää selkeää tavoitetta, mihin tilanteeseen pyritään ja miten)
- Murtautuminen ja maalinteko (tässä tykkään käyttää triggereitä, eli millaisessa tilanteessa tapahtuu ja mitä, liittyy siihen, mihin pelinrakentelulla on pyritty)
- Joukkueprässi (pelaajien liike, prässikorkeus, mihin pallo ohjataan, milloin riistetään, kenen toimesta, mahdolliset triggerit)
- Tilanteenvaihdot (nopeat vastaiskut, välitön prässi, vetäytyminen jne.)
- erikoistilanteet (näihin saa halutessaan hukattua vaikka kuinka paljon aikaa ja ne ovat treeninä varsin tehotonta tekemistä, minusta on kuitenkin hyvä käydä tiettyjä perusasioita läpi sovittujen ratkaisujen puitteissa, esimerkiksi kulmassa on ihan hyvä olla yksi perusratkaisu pitkälle kulmapotkulle ja yksi lyhyelle ja erikoistilanteiden puolustaminenkin on ihan kiva osata....jne)

No niin, tuossa olikin muutamaksi vuodeksi opetettavaa pojille, jotka eivät vielä aluksi potkaise heikommalla jalalla palloa juuri yli 20 metriä eivätkä kunnolla hahmota isoa kenttää. Omasta kokemuksestani juuri kentän koon ja etäisyyksien hahmottaminen on aluksi pojille haastavaa ja aiheuttaa hankaluuksia kaikessa pelaamisessa .

Kannattaa kuitenkin muistaa, että taktiikan opettaminen ja pelin osa-alueiden yhteensovittaminen ei tule hetkessä. Hommaan voi vahingossa kadota ja unohtaa, että poikien treenaamisen pääpainon pitäisi hyvinkin vahvasti olla yksilöiden kehittämisessä. Ei sillä, etteivätkö taktiikka ja yksilötaidot sovi samaan treeniin, mutta (minusta) olennaisempaa kuin harjoitellut erikoistilanteet on esimerkiksi se, että keskikenttäpelaaja osaa hakea palloa oikeassa kulmassa, osaa kääntää rintamasuunnan oikein, havainnoi peliä, pystyy ottamaan tarkoituksenmukaisen ensimmäisen kosketuksen, osaa pelitilanteessa tehdä oikeita ratkaisuja, tajuaa liikkua pallottomana, osaa kommunkoida ja tietysti pystyy myös teknisesti peliä pelaamaan. Fysiikkaakaan ei kannata unohtaa, koska kukaan ei voi olla huippu jalkapalloilija olematta ensin huippu urheilija. Yksilökehitystä tukemaan on sitten hyvä olla pelitapa ja pelaamisen runko, jossa noita taitoja voi soveltaa ilman, että pyörä tarvitsee keksiä joka maanantai uudestaan.

Opetettavaa ja harjoiteltavaa on kuitenkin ihan jumalattoman paljon eikä D13 iässä joukkuetaktiikan harjoittelu saa haudata alleen kaikkea muuta. Joku muu saa olla eri mieltä tai samaa mieltä tai ihan mitä mieltä vain. Ottakaa kantaa, tehkää oma priorisointinne tai jotain.

Ai joo, minkään joukkueen kanssa en ole suunnittelusta ja ajatuksista huolimatta päässyt listaani kovin perusteellisesti läpi. Aiempien haastaja-harrasteryhmien taso tai kiinnostus ei ole riittänyt juuri Koti-pizzaan ryhmittäytymistä pidemmälle. Nyt olen kilpa-haastaja-harraste joukkueessa jonkinlainen taustapiru-apuvalmentaja enkä vastaa sen paremmin taktiikasta kuin vuosisuunnittelustakaan. Kiinnostusta kyllä olisi vetää motivoitunutta ryhmää ja katsoa, mihin eväät riittävät.

En siis ole pro enkä edes semipro. Kunhan louskutan leukojani. Jokainen saa itse päättää kuinka tosissaan minut ottaa.

[nozick]

Lähtökohtaisestihan tuolla numerosarjalla kuvataan puolustuksen ryhmittymistä kun vastustajalla on pallo.

Puutun tähän yksityiskohtaan, koska olen tämän saman lausuman aiemminkin nähnyt ja kaikki tuntuivat silloinkin sen hyväksyvän totuutena.

Ei se näin ole. Ei esimerkiksi 4-2-3-1 muodostelmalla pelaava joukkue ole tässä muodostelmassa omalla kenttäpuoliskollaan kun vastustajalla on pallo. Aika moni joukkue näyttää ryhmittyvät kolmeen linjaan esim. 4-5-1. Enemmännkin tuo 4-2-3-1 kuvaa nimenomaan roolitusta ja jonkinlaista keskimääräistä sijaintia kentällä sekä hyökkäys- että puolustustilanteissa.

[crawler]

Ei ole tarkoituskaan lähteä rakentamaan peliä vastustajan mukaan, se oli vain anekdoottina.

Itse olen ajatellut 4-4-2:sta ja juurikin numerosarjan merkityksen esiintuomiseksi, jotta jokainen tietää mitä ollaan tekemässä. Samoin jokaisella on mahdollisuus myös itse opetella, vaikka lukemalla teoriaa. Sen sijaan 3-5-2, 3-4-3 etc. ovat mielestäni hieman vaikeampia ja varsinkin junnuille haasteellisimpia. Mutta kuten avauksessani kirjoitin niin mielelläni luen ajatuksia siitä mikä palvelee junnujen kehitystä parhaiten. Mielestäni myös 4-4-2 sopii sekä puolustus, että hyökkäys kuvioksi junnuilla, joskin on selvää, että se hajoaa eri tilanteissa, mutta valmenuksellisesti on helpompaa ajaa sisälle asiaa niin, että jokainen palaa tietyissa pelin vaiheissa alkuasetelmaan.

Hyvä kommentti Lenkolta, kiitos siitä. Itsekin olen samoilla linjoilla, eli neljällä mielestäni on hyvä lähteä puolustuslinjaa valmentamaan, ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tämän luulisi olevan helpoin omaksua, sama määrä pelaajia myös keskikentälle, jotta etäisyydet pysyy lyhyinä ja syöttölinjoja on riittävästi, kuten myös syöttöjen katkoille on paremmat mahdollisuudet. Puolustus- ja keskikenttä linjan kun saa pysymään kasassa on mielestäni seuraava askel avaukset ja hyökkäykseen nousu joukkueena.

Olen monesti ihmetellyt kun kentänlaidalla huudetaan ylösylösylös niin kuin sinne olisi kiire (jääkiekossa vedetään pitkä päätyyn ja  perään tyylillä). Kun hyökkäys on koordinoitua ja osataan myös kierrättää alakautta peli rauhoittuu huomattavasti ja pallo pysyy omilla. Sen sijaan jos kauhealla kiireellä lähdetään ylös pitkillä/nopeilla avauksilla seuraa siitä yleensä pallon menetys kun ryhmitys ei ole hyökkäyspäässä valmiina eli pallolliselle ei löydy tukea.

Muutamalla erikoistilanne harjoittelulla saadaan peliin iloisuutta vaikka paitsio ja rajaheitto tilanteisiin. Junnuilla yksinkertainenkin kuvio yleensä toimii ja niillä saadaan helposti rakenneltua nopeasti maalintekotilanne. Siksi näillä on mielestäni paikka jo aikaisessa vaiheessa vaikka niihin ei kuitenkaan kannata paljon aikaa uhrata.

[Snoopy]

Ei ole tarkoituskaan lähteä rakentamaan peliä vastustajan mukaan, se oli vain anekdoottina.

Itse olen ajatellut 4-4-2:sta ja juurikin numerosarjan merkityksen esiintuomiseksi, jotta jokainen tietää mitä ollaan tekemässä. Samoin jokaisella on mahdollisuus myös itse opetella, vaikka lukemalla teoriaa. Sen sijaan 3-5-2, 3-4-3 etc. ovat mielestäni hieman vaikeampia ja varsinkin junnuille haasteellisimpia. Mutta kuten avauksessani kirjoitin niin mielelläni luen ajatuksia siitä mikä palvelee junnujen kehitystä parhaiten. Mielestäni myös 4-4-2 sopii sekä puolustus, että hyökkäys kuvioksi junnuilla, joskin on selvää, että se hajoaa eri tilanteissa, mutta valmenuksellisesti on helpompaa ajaa sisälle asiaa niin, että jokainen palaa tietyissa pelin vaiheissa alkuasetelmaan.

Hyvä kommentti Lenkolta, kiitos siitä. Itsekin olen samoilla linjoilla, eli neljällä mielestäni on hyvä lähteä puolustuslinjaa valmentamaan, ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tämän luulisi olevan helpoin omaksua, sama määrä pelaajia myös keskikentälle, jotta etäisyydet pysyy lyhyinä ja syöttölinjoja on riittävästi, kuten myös syöttöjen katkoille on paremmat mahdollisuudet. Puolustus- ja keskikenttä linjan kun saa pysymään kasassa on mielestäni seuraava askel avaukset ja hyökkäykseen nousu joukkueena.

Olen monesti ihmetellyt kun kentänlaidalla huudetaan ylösylösylös niin kuin sinne olisi kiire (jääkiekossa vedetään pitkä päätyyn ja  perään tyylillä). Kun hyökkäys on koordinoitua ja osataan myös kierrättää alakautta peli rauhoittuu huomattavasti ja pallo pysyy omilla. Sen sijaan jos kauhealla kiireellä lähdetään ylös pitkillä/nopeilla avauksilla seuraa siitä yleensä pallon menetys kun ryhmitys ei ole hyökkäyspäässä valmiina eli pallolliselle ei löydy tukea.

Muutamalla erikoistilanne harjoittelulla saadaan peliin iloisuutta vaikka paitsio ja rajaheitto tilanteisiin. Junnuilla yksinkertainenkin kuvio yleensä toimii ja niillä saadaan helposti rakenneltua nopeasti maalintekotilanne. Siksi näillä on mielestäni paikka jo aikaisessa vaiheessa vaikka niihin ei kuitenkaan kannata paljon aikaa uhrata.

Tuolla aikaisemmin olikin jo maininta, että taktiikka ja peliryhmittymä ovat eri asia. Tietenkin voimme sen käsittää myös samana asiana, niinkuin se helpointa onkin eikä se silti valmennuksesta vielä väärää tee, mutta mikäli se osataan osittaa omiksi asioiksi saadaa valmentamisesta usein enemmän irti.

Mutta oli peliryhmittymä mikä tahansa, niin ne ovat vain numeroita. Minulle puolustaessa peliryhmittymä muuttaa ja hyökätessä se on erilainen. Peliryhmittymä tulee ilmi, kun katsotaan paikallaan olevia pelaajia esimerkiksi ennen vastustajan maalivahdin avausta, mutta kaikki mitä tapahtuu sen jälkeen on jo omaa toteutettua suunnitelmaa ja varsinkin pelitapaa. Mutta asioiden helpottamiseksi puhutaan yhdestä ja samasta peliryhmittymästä.

Itse en ajattele mistä pelitapa tulisi lähteä liikkeelle, koska itselleni kaikkein tärkein asia on linjojen väliset etäisyydet. Jos kahden linjan välinen etäisyys erkanee liikaa tai kaventuu liikaa on peliryhmittymä eri kuin mikä sen tulisi olla. Tällöin myös pelitapa hajoaa. Nyt sillä ei ole väliä pelataan 7v7, 9v9 tai 11v11 peliä, koska vain sillä on väliä, että linjat pitävät. Kun palloa siirretään linjalta toiselle muuttuu peli hyökkääväksi tai puolustavaksi. Tässä tulee mukaan pelin rytmittäminen joka on hyvin tärkeää ja painopisteen siirtämistä voidaan tehdä ilman prässiä.

Pelitapa on myös todella tärkeä asia mikä vaikuttaa paljon peliryhmittymään. Ei voida sanoa, että helpointa on oppia jokin tietty pelitapa, nyt vaikka 4-4-2, koska jos joukkue (valmentaja + tähän kykenevät pelaajat) haluaa pelata esimerkiksi hyökkäykset laidalta sisään on tällä pelitavalla vaikea saada sitä toteutettua. Tällöin joukkueessa tulee olla nousevat laitapelaajat jolloin hyökätessä peliryhmittymä onkin taas ihan eri kuin 4-4-2. Itse osaan valmentaa leveyden kautta ja siksi haluan aina käyttää kolmea hyökkääjää, jolloin leveys pysyy hyökätessä hyvänä, siksi käytän 3-4-3:sta, mutta todellisuudessa peliryhmittymä on taas erilainen puolustaessa ja hyökätessä.

Mielestäni onkin siis tärkeää ensin kartoittaa minkälaisia pelaajia ryhmästä löytyy ja vasta sitten päättää miten pelataan. Mitä jouhevammin pelaajat asettuvat omille paikoille niin sen paremmin koko pelitavan sisäänajaminen menee. Myös itse olen joutunut muuttamaan peliryhmittymää sen mukaan minkälaisia pelaajia on joukkueessa ollut, valitettavasti näinkin, mutta pelaajien kehityksen (joukkueen toimivuuden) kannalta tämä on tärkeää.

Itsekin olen kuullut paljon ylös huutamista sekä myös itse sitä huutanut. On tärkeää, että pelaajat tietävät mitä tällä haetaan, kentänlaidalta  sitä ei aina vain tiedä. Mutta ylös huutaminen on usein sama kuin linjat ylös huutaminen, eli esimerkiksi puolustuslinjan jäädessä kävelemään tulee keskikentän ja puolustuslinja välille liikaa tilaa johon peliä voidaan vastustajan puolelta pelata. Kaikkein tärkeää on linjojen väliset etäisyydet ja prässättävän linjan ylhäällä pitäminen. Tähän jälleen kerran vaikuttaa peliryhmittymä, koska esimerkiksi yhdellä kärjellä tehtävässä prässäämisessä ei kyllä ole yhtään mitään järkeä, yhden kärjen pelissä ei ole tärkeää ylhäältä prässääminen vaan keskikentän tukkiminen, joten tuossa tapauksessa kärjen juoksuttaminen on jo ihan yhtätyhjänkanssa.

Pelinrytmittäminen on hyvin, hyvin, hyvin tärkeää... Harva pelaaja ja valmentaja tämän osaa ja tuntuu, että pyrimme pitämään temmon ylhäällä koko pelin vaikka se kyllä on melkeimpä täysin mahdotonta. Pitkää ja perään, silläkin on paikkansa, aivan niinkuin on Valioliigassakin. Ei myöskään peliä aina tule aloitta rauhoittumisella jne... Kaikelle on oma paikkansa, kunhan siinä on jokin järki mitä tehdään.

No miten sitten oikeasti itse tahtoisin pelata.
Kolmen alakerrassa tahtoisin saada peliärakentavan topparin jonka ensimmäinen tehtävä puolustaessa on katkoa peliä ja toisekseen haastaa paljon 1v1 tilanteita, kahden puolustajan tulee olla tukevia pelaajia ensisijaisesti topparille ja toisekseen tukevia pelaajia laitapelaajalle. Eli keskialueella alakerran kolmion painopiste on keskellä topparin takana ja laidalla laitapelaajan tukevana. Itse nostan puolustaessa puolustustajan hyvin lähelle laitapelaajaa, jolloin porrastus tapahtuu topparin toimesta. Hyökätessä toppari irtoaa aika helposti, mutta puolustajien rooli pysyy hyvin passiivisena.

Keskikentällä haluan olevan selkeä ylempi ja alempi keskikentän pelaaja, joista toinen on myös selkeästi hyökkäävämpi ja toinen puolustavampi. Mikäli joukkueessa on kaksi tasavahvaa keskikentän pelaajaa toimivat oman tekemisensä mukaan, en ohjaa heidän tekemistä ollenkaan. Laitapelaajilla on hyvin iso rooli ja tässä peliryhmittymässä laitapelaajien tulee olla hyvin juoksuvoimaisia. Hyökätessä laitapelaajien linja on keskikentänpelaajien keskilinjaa korkeammalla ja puolustaessa alempana. Tahdon, että palloa pelataan käytännössä aina laitapelaajien kautta ja molemmat laitapelaajat pelaavat hyökätessä hyvin leveällä ja puolustaessa painoton laitapelaajaa siirtyy erittäin lähelle keskustaa, samalla kun paineellinen laitapelaajaa ajaa prässiä keskelle. Eli hyökätessä haluan pelata laidalla ja puolustaessa haluan pelata pallon laidalta sisään.

Kolmen hyökkäyksessä onkin jo sitten paljon variaatioita, mutta yleisesti palloa pelataan 1) laidalta laita hyökkääjälle 2) ladalta keskikentälle ja sieltä laitahyökkääjälle 3) laidalta keskikentälle ja sieltä painottomalle laitahyökkääjälle. Yleisesti kuitenkin niin, että palloa pelataan laidalta maalialueen sisään hyökkääjälle ja painottomalle laitahyökkääjälle sekä nousevalle keskikentänpelaajalle. Tämä on hyvin nopea tapa pelata ja vaatii paljon linjojen välisiltä etäisyyksiltä.

Mutta itse pyrin myös pitämään pelin suunnitelman mukaisena ja noudattamaan sitä.

-Snoopy-

[Pixie]

Vuosikymmenten vaihtuessa tulee yleensä uusi taktiikka. 4-4-2:lla on menty jo pidempää, mutta nykyään jo siitäkin on kehitetty uusia muunnelmia joita huippujoukkueet käyttävät. Taktiikoiden muuttumiselle on varmasti osasyynsä se, että säännöt muuttuvat. Se mikä on paras, ei ole keskustelun aihe, vaan se millä pitäisi junioreita valmentaa (11v11). Mikä on se perus taktiikka, eli mahdollisimman yksinkertainen ja helppo omaksua ja jolla opitaan parhaiten ns. peliälyä? Ja miksi?

Ehkä voisi olla hyvä aloittaa tarkastamalla vaikkapa netistä mitä termi "taktiikka" tarkoittaa. Samalla voisi luntata "pelitapa" ja "pelijärjestelmä".

[Messi]

Puutun tähän yksityiskohtaan, koska olen tämän saman lausuman aiemminkin nähnyt ja kaikki tuntuivat silloinkin sen hyväksyvän totuutena.

Ei se näin ole. Ei esimerkiksi 4-2-3-1 muodostelmalla pelaava joukkue ole tässä muodostelmassa omalla kenttäpuoliskollaan kun vastustajalla on pallo. Aika moni joukkue näyttää ryhmittyvät kolmeen linjaan esim. 4-5-1. Enemmännkin tuo 4-2-3-1 kuvaa nimenomaan roolitusta ja jonkinlaista keskimääräistä sijaintia kentällä sekä hyökkäys- että puolustustilanteissa.

Hyvä, että puutuit tähän. Itselleni tuo lause ("kuvaa puolustuksen ryhmittymistä") jäi 5 vuotta sitten palloliiton B-kurssilta päähän soimaan ja olen siitä asti pitänyt sitä "virallisena totuutena". Tosiaan numerosarja tarkoittaa lähtökohtaisesti Puolustajat - keskikenttä - hyökkääjät. Tähän löytyy sitten erilaisia variaatioita.

Tuolta voisi jotain mukavaa löytyä: http://www.football-lineups.com/tactic/3-2-3-2

[crawler]

Ehkä voisi olla hyvä aloittaa tarkastamalla vaikkapa netistä mitä termi "taktiikka" tarkoittaa. Samalla voisi luntata "pelitapa" ja "pelijärjestelmä".

Terminologia ei ole se pointti. Pelitapa+pelijärjestelmä=taktiikka, siis taktiikka on se josta keskustelua hainkin. Jos lukee ja ymmärtää avaukseni niin tarkoitan nimenomaan juniorien pelikäsityksen kehittämistä eli taktiikasta, pelitavasta ja pelijärjestyksestä.

[miguel19]

Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka aloittaa 11v11 pelaamisen tylysti kolmen puolustuslinjalla. Lähtökohtana oli opettaa puolustajia voittamaan oma mies. Vasta myöhemmin opetettiin puolustamaan neljän linjalla.  Muutenkin haettiin yksilötaitoja joukkuepelaamisen sijaan 15 vuotiaaksi asti.

[Lenko]

Hmmm...katsoin eilen Suomi-Viro pelin. Ehkä ensimmäinen taktiikka on kumminkin lapsille sellainen, että laitat pojat kentälle ja sanot, että pelatkaa, yrittäkää maaleja ja koettakaa joku välillä kans puolustaa. Ei se maajoukkuekaan sen kummempaa taktiikkaa näytä noudattavan, joten päätön höntyily valmistaa hyvin tuleviin maajoukkuepeleihin.

[crawler]

Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka aloittaa 11v11 pelaamisen tylysti kolmen puolustuslinjalla. Lähtökohtana oli opettaa puolustajia voittamaan oma mies. Vasta myöhemmin opetettiin puolustamaan neljän linjalla.  Muutenkin haettiin yksilötaitoja joukkuepelaamisen sijaan 15 vuotiaaksi asti.

Totta tuokin, mitä kerrot. Ajatuksena mulla vain, että miten muut tekevät ja miksi. Olen samaa mieltä, että taktiikka on jokseenkin sivuseikka. Pääasia, että se on yksinkertainen ja tunnettu, jotta varmasti kaikille aukeaa. Junioreille yksilö taito on aika merkittävää eli 1v1 voittaminen on sitten kyse pallollisesta tai pallottomasta. Ja palloahan sitä potkitaan, joten pallotekniikka on lähes kaiken aa ja oo (syötöt, syötön vastaanottaminen ja laukaisu jne.).

Olen myös myös huomannut, mitä enemmän on joukkueessa yksilövalmennusta (keskeytetään eri tilanteissa yksilön  ratkaisuja) opastetaan ja mietitään kulloisenkin vaiheen ratkaisuja ja vaihtoehtoja sille, sen paremmin joukkue pelaa. Näiden joukkueiden peleissä on myös selkeästi nopeampi tempo. Syynä lienee se, että asioita on mietitty ja ratkaisut syntyvät ns. takaraivossa. Harvoin vaan näkee valmentajaa joka panostaa tämän tyyppiseen valmentamiseen. Monesti näkee, että alkulämmittely, vähän jotain teemaa ja loppuaika pelataan, ilman sen kummempaa opastusta.