Olen samaa mieltä siitä, että nykytilanteessa pitää kyseenalaistaa luottamushenkilöiden asema. Selvä se, tulosvastuu pitää olla. Huomauttaisin kuitenkin, että kyse ei ole varsinaisesti väen jumittumisesta asemiinsa. Lahjus-Pertti on suht tuore kaveri pestissään, ja sitä ennen siellä hääri lyhyen aikaa Sauli "Pääoma" Niinistö leikkimässä urheilujohtajaa ja haaveilemassa kendomenestyksestä.
Oma huomioni kiinnittyy siihen, että kenttäväki oli yhtenäisenä rintamana valitsemassa kendomiestä johtoon. Tarkoittaa siis sitä, ettei niilläkään ole hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Oikeastihan me tarvitsemme vahvan tiennäyttäjän, jonkinlaisen suomalaisen Mathias Sammerin.
Sinänsä luottamushenkilöiden työtä täytyy arvostaa. Kuka viitsiikin käyttää omaa aikaansa toimintaan, josta palaute on lähinnä haukut. Se miksi Palloliitto on nykyjamassa on varmasti pitkä tarina, eikä kulttuurin muutos ole mikään vuoden tai parinkaan asia vaikka johdossa olisi kuka tai strategiapaperi sanoisi mitä.
Niinistön valinnan taustalla oli tietty järki. Futiksen pitäisi päästä siihen asemaan, johon se kuuluu. Positiivinen voima ja kasvualue, joka yhteiskunnassa tuottaa elämyksiä, oppimista, työtä jne. Se oliko Niinistö oikea henkilö voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Pahinta oli se että odotettiin taas "jonkun muun" tekevän työt. Niinistön olisi jollain mahtikäskyllä pitänyt avata rahahanat. Futiisyhteisö oli kuitenkin koko ajan hiljaa kuten vanhan ajan fanit. Ei osattu vähääkään käyttää tilannetta hyväksi.
Oikeasti futiksen asema ei muutu ennenkuin seuratasollakin ollaan aktiivisia. Esimerkiksi kuinka moni seura tekee säännömukaisesti roadshown oman alueensa päättäjille kertoen toiminnastaan ja tavoitteistaan. Rahaa kyllä anotaan! Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on nykypäivänä muuta kuin kabinettien hämäryydessä tapahtuvaa hyvävelitoimintaa.
Palloliitonkin imago on aika sisäänpäinkääntynyt ja suttuinen, eikä ilmeisesti syyttä. En kuitenkaan usko siihen, ettei tiedettäisi mitä tehdä vaan ongelma on apatia - ei saada aikaiseksi.
