Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[Timppa Lammas]

Niissä neljässä pelissä, jotka Kanerva valmensi, niitä keskitysmaaleja ei tainnut tulla ensimmäistäkään? Mistähän lie johtui? Olisiko vaikka se että siinä laidassa oli pari pelaajaa antamassa painetta, jolloin saivat joko estettyä keskitykset tai ne lähti paineen alla niin huonoina ettei niistä voinut saada kunnon laukausta aikaiseksi. Tässä Ukraina-pelissä se vahinko oli jo tapahtunut siiä, että Ukraina pääsi johtoon. Jos peli olisi jatkunut 0-0:ssa, Ukraina olisi luuultavasti alkanut ylihyökkäämään, jolloin Suomelle olisi avautunut ihan eri tavalla tilaa hyökkäämiseen.

[Zazar]

Mun mielestä oleellisin strateginen kysymys on juuri se, että pitääkö Suomen pelata varman päälle vai riskillä.

Varman päälle pelaaminen tarkoittaa juuri sitä "perus 442 maininkiä", jolla saadaan siedettäviä tuloksia, voitetaan ne jotka pitääkin ja hävitään niille joille pitääkin, ja ollaan sitten lohkossa kolmantena tai neljäntenä.

Riskinottaminen tarkoittaa sitten sitä, että haetaan jotain erilaista meininkiä, jolla sitten ei sitten saada sitä keskivertotulosta, vaan joko onnistutaan komeasti tai epäonnistutaan karmeasti. Kaikki nämä nykyisin loistavat pikkumaat - Islannista Pohjois-Irlantiin, Walesista Belgiaan - eivät suinkaan ole olleet mitään tasaisia suorittajia, vaan niillä kaikilla on ollut myös aivan karseaa konttaamista ennen nykyistä menestystään.

Mun mielestä strategisessa mielessä sekä Mixun että Backen ajatus peluuttaa Suomea hieman toisin kuin muut pelaavat, on ollut aivan oikea. Valittu pelifilosofia ja sen toteutus on taas sitten ollut jotain muuta.

Riippuu lohkosta. Tietenkään Espanjaa ja Ranskaa vastaan rivepallolla ei pärjätä ja silloin tarvitaan riskipeliä ja taikatemppuja, mutta sitten tämmöisissä lohkoissa missä niitä huippumaita ei ole - paitsi kroatia mutta sekin sattui olemaan tampereella aneeminen ja vajaamiehinen - se, että vedetään tasaisesti hyviä 442 perussuorituksia voisikin riittää sinne kakkossijan tuntumaan (em-karsinnoissahan kolmossijakin olisi riittänyt karsintaan). Ei nämä meitä vastaan syksyllä pelanneet jengit vaikuttaneet olevan merkittävästi kovempia kuin viime vuoden syksyn vastustajat, joilta vietiin 8 pinnaa.

[CharlieG]

Veikataan nyt että aallonpohjaa ei ole vielä edes nähty. Nämä karsinnat menee päin helvettiä ja pöllöliitto ottaa päämärkänä näitä hupikohtaamisia harjoituspeleinä niin miehet löytyvät ensivuoden lopulla sijalta 139. Siitä sitten ylös, toivottavasti.

[Rikkiviisas]

Tietenkään numerosarja ei ole ainut asia pelitavassa. On kuitenkin syytä nostaa esille että sekä Mixu että Backe on pelänneet yhdellä laitapelaajalla mikä on merkityksellistä pelitavan ja pelaajavalintojen takia.

Islantia vastaan Suomi tuplasi laidat. Kolmen topparin linjassa topparin ja Paatelaisen muodostelmassa keskikenttäpelaajan on tuettava laitaa.

Ukrainaa vastaan ainakin Lod ja Ring on monissa kaavioissa asetettu laitaan.

Takavuosien maajoukkuetähdistä esim Kolkka olisi ehkä jäänyt ulos molempien majuringistä, toisaalta Arkivuo tuskin olisi nykyisen kaltainen korvaamaton avainpelaaja, jos olisi pakit ja laitahyökkääjät. Aiemmin siellä laidassa on ollut Sjölund, Losa, Pasanen, Porokara ja Kappe ihan ok menestyksellä, Mixun tai Backen laitalinkeiksi tarvittaisiin erilaisia pelaajia.

No Kolkan tasoista laituria ei ole, joten sikäli turhaa spekulaatiota.
Muutenkin vähän nurinkurista lähteä ajattelemaan, että ihan huvikseen olisi lähdetty tiputtamaan laiturit pois kun todennäköisesti syynä molemmilla on ollut se, että Suomella ei ole Kolkan ja Nurmelan tasoisia laitapelaajia.

Väittäisin myös että kokeillut ryhmitykset ovat olleet pelaajille vähemmän tuttuja millä voi olla huonoja vaikutuksia.

Tätä väitettä on toisteltu vuosikausia, joten kai joku voisi listata maajoukkueen pelaajien seurajoukkueiden numerosarjat ja ryhmitykset?

Pikaotannalla oma:
Hradecky: 5-4-1
Lam: 3-5-2
Arajuuri: 3-2-3-1
Toivio: 4-4-2
Ojala: 4-3-3
Väisänen: 3-1-4-2
Raitala: 4-4-2
Arkivuo: 4-3-3
Saksela: 4-1-4-1
Mattila: 4-1-4-1
Hetemaj: 3-5-2
Ring: 4-4-2
Lod: 4-3-3
Schüller: 4-3-3
Halsti: 4-1-4-1
Pukki: 4-3-1-2
Markkanen: 3-1-4-2
Sparv: 4-1-4-1
Eremenko: 4-2-3-1
Hämäläinen: 4-4-2
Pohjanpalo: 4-4-2
Moisander: 4-1-4-1

Puolustuksen pelaajista on siis normilinjasta suurin osa pelaa kolmen linjaa ja Moisanderkin on sitä pelannut Sampdoriassa.

Iki-ihanaan 4-4-2 numerosarjaan tottuneet taas ovat Pohjanpaloa lukuunottamatta lähes sama kuin lista maajoukkueen paskimmista pelaajista viime aikoina.

Muutenkin varmasti rankkaa olla ammattijalkapalloilija, jos ei saa pelata kuin yhtä taktiikkaa.

[Ehis]

Raitala: 4-4-2

Jugi vissiin vedelly kolmen/viiden alakerrassa. Ei toki muuta suurta kuvaa.

[Rikkiviisas]

Jugi vissiin vedelly kolmen/viiden alakerrassa. Ei toki muuta suurta kuvaa.

Varmasti, ei nämä ole mitään absoluuttista totuutta vaan netistä napattuja kuvauksia seurajoukkueiden yleisimmästä muodostelmasta.

[Earl Godwin]

Voisiko pikkuhiljaa alkaa vakavasti pohtia sitä vaihtoehtoa, että suomalainen pelaajakehitys ei olisi riittävän laadukasta kansainväliseen kilpailuun? Tässä on aika monta valmentajaa ja ryhmitystä kokeiltu - kuinka montaa pitää vielä kokeilla, että alkaisi näyttää siltä, ettei viisastenkiveä löydy valmentaja-ryhmitys -akselilta?

[Rikkiviisas]

Voisiko pikkuhiljaa alkaa vakavasti pohtia sitä vaihtoehtoa, että suomalainen pelaajakehitys ei olisi riittävän laadukasta kansainväliseen kilpailuun?

Voisi myös pohtia, että onko vesi märkää.
Voisi myös pohtia, että onko paavilla hassu hattu.
Voisi myös pohtia, että paskoo karhu metsään ja Viinioksa samalla argumentilla vuodesta toiseen FF2:lle.
Voisi myös pohtia, että kannattaako itsestäänselvyyksiä pohtia kaikissa mahdollisissa otsikoissa.

Esittämääsi vaihtoehtoa on tälläkin foorumilla vain pohdittu lähes kymmenen vuotta ja varmasti pohditaan seuraavat kymmenet, joten ehkä kannattaisi lukea sitä pohdintaa ja jättää valmentaja- ja taktiikkakeskustelu väliin, jos kerran kaikki suomalainen on aina ollut, on ja tulee olemaan paskaa.

Suomalaisessa pelaajakasvatuksessa on hirveästi ongelmia, mutta materiaaliselitys on edelleen laiskan miehen selitys.
Suomen maajoukkue on saavuttanut ajoittain hyviä tuloksia ja nytkin viimeisein Ukraina-peli oli hyvä, samoin kuin näiden karsintojen Islanti-peli. Samaten aiemmista karsinnoista on tukku hyviä pelejä, joten materiaalista on mahdollista saada enemmän irti kuin mitä nyt useampi valmentaja on saanut. Ainakin materiaalista olisi saatavissa irti parempaa taistelua ja tuloksia, se on sitten eri asia mihin se riittää.

[idänihme]

Iki-ihanaan 4-4-2 numerosarjaan tottuneet taas ovat Pohjanpaloa lukuunottamatta lähes sama kuin lista maajoukkueen paskimmista pelaajista viime aikoina.

Ainakin itse laskisin "iki ihanaan 442 meininkiin" kaikki ryhmitykset joissa on neljä puhdasta tai lähes puhdasta laitapelaajaa. Näillä ryhmityksillä hieman viiveellä trendeihin heräävät maajoukkueet ovat pelanneet. Erityisesti 4231 on ollut numerosarja joissain arvokisoissa 90%lla joukkueista. Seurajoukkueissakin prosentti on iso, varsinkin jos ottaa kahdeksi jonkun aiemman kuin tämänhetkisen(Mixun aikakausi). Itseasiassa kahden hyökkääjän ryhmitykset olisi myös olleet normista poikkeavia Mixun aikakaudella. Se, että Mixunkin systeemissä jonkun olisi pitänyt tukea laitaa ei tee systeemistä samanlaista kuin sellaisesta että laidassa on valmiiksi toinen pelaaja tukena tai edes kärkkymässä ylhäällä hillitsemässä pakin nousuintoa.

Muista taktisista valinnoista Mixun pallonhallinnan haluaminen oli taas valtavirtaa hänen kaudellaan. Molempien valmentajien passiivinen prässi myös aika normin mukaista maajoukkueille.

[Callit]

Kun nyt näistä suuntanumeroista keskusttellaan, niin todettakoon pari anekdoottia..

Lähes kaikki 442:t muistuttavat nykyään 451:stä, kun ainakin toinen osallistuu aktiivisesti keskikentän pelaamiseen.

Miksei kukaan puhu 361:stä? Esim. Saksa on käyttänyt hyvällä menestyksellä 451:stä, jossa laitureitten rooli on sama kuin monissa 352:ssa. Itse olen tykännyt tuosta systeemistä, koska sillä on helppo pelata miesylivoima paikkaan kuin paikkaan, kunhan jannut liikkuu.

[Timppa Lammas]

No, ei noilla numeroilla muuten runkattaisi, mutta kun se 4-4-2 on ollut se kuvio jolla on tulosta tullut, kaikki muut on menneet päin persettä enemmän tai vähemmän.

[Tango Rosario]

Edit: Kirjoitin viestini ennen tiksan kommenttia. Olen samaa mieltä että pitikin vetää riskillä. Tosin toteutuksen lisäksi ehkä myös toinen riskivalmentaja ilman "maineen palautusta" välissä oli liian iso riski maajoukkuetoiminnan uskottavuudelle(ja sille että uskalletaan riskeerata uudelleen).

Jos nyt olisi edes se ensimmäinenkin joskus.

[Kannattelija]

Palloliitto on mielestäni osavastuullinen siihen, miksi juuri jalkapallossa valitettavan monen lupaavan pelaajan ura kaatuu tai jämähtää siihen, että pää ja/tai kroppa pettää ratkaisevalla hetkellä.

Peiliin katsomisen jälkeen mallia voisi ottaa vaikka jääkiekkoliitolta, jonka alaisuudessa kehittyvistä nuorista tehdään kokonaisvaltaisia ammattiurheilijoita jo mopoikäisinä.

[paluuosa2]

Kun nyt näistä suuntanumeroista keskusttellaan, niin todettakoon pari anekdoottia..

Lähes kaikki 442:t muistuttavat nykyään 451:stä, kun ainakin toinen osallistuu aktiivisesti keskikentän pelaamiseen.

Miksei kukaan puhu 361:stä? Esim. Saksa on käyttänyt hyvällä menestyksellä 451:stä, jossa laitureitten rooli on sama kuin monissa 352:ssa. Itse olen tykännyt tuosta systeemistä, koska sillä on helppo pelata miesylivoima paikkaan kuin paikkaan, kunhan jannut liikkuu.

Kappas, kiva huomata, että joku ymmärtää hivenen enemmänkin näiden numeroiden taakse.

Pelataan 442 siten, että toinen kärki laskee puolustuksessa alemmaksi. (puolustetaan melkein koko peli, mikäs meidän numerosarja oli tässä pelissä)
Pelataan 442 siten, että että toinen keskikentän keskimmäinen nousee kärkien alle selvästi 10 paikalle ja toinen laita kk kaventaa pallottomalta, jotta tasapaino pysyy. (hyökätään paljon pelissä, mikäs meidän numerosarja oli tässä pelissä)
Pelataan 442 siten, että toinen kärki laskee puolustuksessa alemmaksi ja silloin toinen alkuperäisistä keskikentän kk tippuu vielä alemmaksi. (puolustetaan melkein koko peli, mikäs meidän numerosarja oli tässä pelissä)

Kivoja numeroleikkejejä mutta 442, 451, 433 voi pelata niin monella tavalla, että onko sillä numerosarjalla väliä vai sillä miten on sovittu pelattavan eri tilanteissa ja osataan reagoida tilanteisiin kentällä.

[petteri72]

Kun nyt näistä suuntanumeroista keskusttellaan, niin todettakoon pari anekdoottia..

Lähes kaikki 442:t muistuttavat nykyään 451:stä, kun ainakin toinen osallistuu aktiivisesti keskikentän pelaamiseen.

Nykyään alkaa olla jo aika yleistä, ettei puhtaita hyökkääjiä vanhan ajan malliin ole. Esimerkiksi Kloppin Liverpoolissa kaikki hyökkääjät pelaavat myös aktiivisesti keskikenttää, toki paikat myös vaihtuvat eli joku on aina myös ylempänä. 4-2-4-0, 4-3-3-0 tai 4-6-0 ryhmitys voisi kuvata tuota ehkä parhaiten. Joku kyllä puhuu myös 4-2-3-1:stä, mutta kun tuo ylin prässääjä kuitenkin vähän vaihtuu ja käy välillä aika syvälläkin keskikentällä, joten tuokaan ei oikein kuvaa tilannetta. Kuitenkin pelitapa on huomattavan aktiivisesti hyökkäävä.

Pointtina on se, että nykyään isojen liigojen joukkueissa peli-, paikanvaihto- ja prässäystavat ja -pelaajat vaihtelevat sen verran, että oikeastaan ainoa selvämpi  juttu numeropuolella on onko joukkueella 3, 4 vai 5 puolustajaa.

Toki Suomen maajoukkueelle on aika luonteva puolustava taktiikka, silloin pitää mennä katsomaan miten isojen liigojen jälkipään joukkueet pelaavat, siinäkin on vaihtoehtoja. Suomen pelaajamateriaali kun ei nyt eikä lähitulevaisuudessa oikein riitä pallonhallintaan, ainakaan niissä otteluissa joissa vastassa on vakavasti kisoihin pyrkiviä maita.