Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[kamaveli]

Tässä on käynyt nyt vähän niin, että kun viime vuosina on ollut näitä outoja pelaajavalintoja, pelipaikkoja ja roolituksia, niin kukaan tuskin tietää mikä se Huuhkajien ykköspaletti tällä hetkellä on. Tuon korjaamiseen menee väkisinkin aikaa senkin jälkeen kun aloitetaan mitään toimia, joilla yritetään päästä aallonpohjalta pois.

[pilkku seiska]

Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin mun mielestä yksittäisten pelaajien arviointia on hyvin huono tehdä niin pitkään kun jengi on väärin valmennettu. Ihan sama mikä koskee tällä hetkellä vaikka HJK:ta myös Suomessa, eli ei puhuta mistään uudesta asiasta, vaan asiasta mikä toistuu jalkapallossa.

Asia on juuri näin.

Lisäksi puheenvuorot, joissa vaaditaan Riven jatkoa sillä perusteella, että pelaajien laskennallinen taso on muita huonompi, tekevät suurta vahinkoa Suomi-futikselle.

Jo junnupeleissä näkee, että taitotasoltaan heikoimmat joukkueet usein yrittävät satsata taktiikkaan voittaakseen tai edes välttääkseen rökälerappion - mikä tietysti jossain 5v5-maailmassa on täysin väärin pelaajien kehityksen kannalta.

Majun kohdalla tämä kuitenkin mielestäni tarkoittaa sitä, että jos pelaajiston tasoa ei voida nopealla aikataululla kehittää paremmaksi, silloin satsataan valmennukseen, jotta taktinen puoli olisi priimaa ja tässä kohtaa ei annettaisi ylimääräistä siimaa vastustajille.

Ehdottomasti Riven kuuluisi väistyä ja luovuttaa valtikka apuvalmentajilleen. Nykyinen systeemi, jossa kaikki tuovat jotain omaansa soppaan - Riven tehdessä lopulliset päätökset - ei ole toimiva.

Honsu ja Teme voivat hyvinkin saada homman toimimaan. Olihan siellä eilenkin Temen masinoima hyökkäyspään erikoistilanne, josta Källman melkein puski maalin, joten kyllä ainakin häneltä löytyy osaamista. Rive, nykyisellään, aiheuttaa vain sotkua, joten hänet olisi syytä vapauttaa tehtävistään.

[Ehis]

Olihan siellä eilenkin Temen masinoima hyökkäyspään erikoistilanne, josta Källman melkein puski maalin, joten kyllä ainakin häneltä löytyy osaamista.

Onkohan Temen vastuulla erikoistilanteiden puolustaminen? Se ei nyt varsinaisesti vakuuta. Toki se nyt vaan oli Hoskosen dualihäviö (joskin loistavaan vapariin), joita e ihan hirveästi kundille ilmassa tapahdu. Niin vain majussa pääsi nyt käymään.

Aallonpohja saavutettiin nyt valmennuksen sekoilulla, eikä sitä nyt voisi paremmin tässä kohtaa selittää. Anteeksiantamattoman kauan tätä alamäkeä on katseltu, että ei kaukana olla Backen ajan fiiliksistä.

[pilkku seiska]

Onkohan Temen vastuulla erikoistilanteiden puolustaminen?

Enpä osaa sanoa, mutta sekin on jo suurta edistystä, että edes hyökkäyspään erikoistilanteissa saadaan jotain aikaan. Muistat varmaan Nuren ajan ja silloiset erikoistilanteet - no, eipä niissä paljon ole muisteltavaa?

[pomelo anderson]

Ernolta hyvä viesti, joka antaa hieman toivoa tuleviksi vuosiksi. Moni kulmakivi tulee lopettamaan lähitulevaisuudessa ja valitettavasti uskon, että marraskuussa nähdään monet jäähyväiset (Pukki, Uronen, Schüller, ehkä Hradecky). Toivottavasti uudet nimet pystyvät nousemaan korvaajiksi nopealla aikataululla ja osin näin on jo käynytkin, joskin pakon tai Riven sanelemana.

Oikeastaan ainoa osasto, joka lähitulevaisuudessakin tulee todennäköisesti olemaan huonoissa kantimissa on puolustus kokonaisuudessaan - toppariehdokkaita ei ole jonoksi asti ja avauksessa pelaa Puolan sarjan penkkimies ja kakkosbulin häntäpäässä majailevan seuran toppari. Topparit toki puhkeavat kukkaan hieman myöhemmin kuin vaikkapa laiturit, joten tälle osastolle voi nousta yllättäviäkin nimiä, kuten vaikka Hoskonen ja Ivanov ovat molemmat olleet. Juhani Pikkarainen valittiin nyt mukaan maajoukkueeseen ensi kertaa enkä pidä mahdottomana, että pelaisi ulkomailla parin vuoden sisällä ihan kunnollisessa joukkueessa, mutta samalla sitä "toivoisi", että puolustukseen ei jouduttaisi valitsemaan pelaajia Veikkausliigasta. 

Laitapakeista Uronen on ollut pitkään ykkönen ja jos ei pelaisi rapakon takana ja ei olisi historiaa isommista ja pienemmistä vammoista, hän olisi avauksen mies jatkossakin, mutta nyt en enää ainakaan itse ole varma, onko miehestä pelaamaan joka ikkunassa, mikä on miehen nykytaso ja mikä on ylipäänsä kiinnostus lennellä mannertenvälisiä lentoja kerran kuukaudessa, kun kotona on lapsia ja ura alkaa olla ehtoopuolella. Ei tuolla vasemmalla ihan muuten vaan olla nähty Ollilaa, Galvezia ja Niskasta.

Kun muistellaan viimeisintä aallonpohjaa, on myös muistettava, kuinka hienolla ja oikeastaan yksinkertaisella tavalla sieltä noustiin nopeasti aina EM-kisoihin saakka. Suomen jalkapallollahan ei tuolloin pitänyt olla mitään tulevaisuutta ja siltä se välillä tuntuikin. Nyt Suomella on tulossa poikkeuksellisen hyviä ikäluokkia läpi junnuista, erilaisia pelaajatyyppejä kuin mitä ollaan maajoukkueessa totuttu näkemään ja tarunhohtoisissa top 5-sarjoissakin pelaa ihan kelpo määrä pelaajia. Pieni nollaus valmennuspuolelle, junnuja rohkeasti mukaan ja aina ne vastuunkantajat on joukkueeseen löydetty, vaikka vanhat ovat väistyneet tieltä.

[Elmo]

Aalto alkoi laskea syksyllä 2020, ja siitä se on jatkunut.

[Julkea bulbul]

Hieman olen huolissani siitä, että lähitulevaisuudessa huolommilla kantimilla tulevat olemaan tosiaan topparit ja hyökkäys (Jollen takana tai lopetettua). Ovat kuitenkin melko oleellisia jonkinlaisen tuloksen tekemiseen. Osaan jo nähdä, miten Skyttä/Liimatta pyörivät ilman tehoja valeyseinä ja koittavat taistella n. 5 %:n onnistumisilla korkeista hätäpurkupalloista samalla, kun vastustaja tuplaa Hollannin tasolla huippunsa saavuttaneet laitakiiturit. Pallo pyörii kuitenkin kivasti keskiakselilla 30 metriä maalista.

[idänihme]

Aallonpohja saavutettiin nyt valmennuksen sekoilulla, eikä sitä nyt voisi paremmin tässä kohtaa selittää. Anteeksiantamattoman kauan tätä alamäkeä on katseltu, että ei kaukana olla Backen ajan fiiliksistä.

Aika pitkälti sama tilannehan se oli viime kerrallakin. Ensin oltiin suht lähellä kisoja Mursun naivilla ja Hodarin inhorealistisilla pelitavoilla, ja vaikutti että jompaakumpaa vähän viilaamalla oltaisiin kisoissa. Baxter toikin uusia jippoja ja sai jotkut asiat toimiman paremmin, toiset huonommin. Sen jälkeen ensin Mixun, sitten Backen aikakaudella käytiin optimoimaan taktiikkaa teoreettisesti hionoksi (ei tarvii laitapelaajia kun ne on huonoja) ja päädyttiin pelaamana yhä oudommilla taaktiikoilla joita ei osattu ja peli meni aina vaan pahemmin jumiin. Tuohon aikaanhan "kapeat muodostelmat" kuten joulukuusi ja 3 linja olivat ehkä aavistuksen eksioottisempia kuin Riven alkaessa kokeilemaan niitä 2021.

Tavallan Rive sekä pätkäpestillään että 2018-2020 toi yksinkertaisen perusfutiksen takaisin ja nosti pelaajat pelaamana omalla tasollaan. Ei välittänyt että joutui laittaman kehiin Jasse Tuomisen eikä jotain absoluuttisesti parempaa topparia, jotta sai ryhmityksen (olisi varmaan yhtä hyvin voinut olla myös 433, mutta ei 343 tms eksoottisempi) ja pelitavan joka oli helppo kaikille oppia. Siihen pari vähän onnekastakin onnistumista (esim Viro voitettiin ~viimeisen minuutin maalilla) päälle niin itseluottamus nousi ja alettiin pelaamana oikeasti hyvin. Tämän nosteen ansiosta peli ei mennyt heti ihan täysin vituksi kun käytiin kokeilemaan vähän eri pelitapoja ja vaikka avainpelaajia korvattiin nuorilla. Nyt ollaan vaan kikkailtu liikaa ja menetetty vanhojen hyvien aikojen noste ja ollaan takaisin lähtöruudussa.

Tavallaan luonnollista että buumi jäi lyhyemmäksi koska pelaajien taso ei koskaan ollut ihan yhtä hyvä kuin Mursun aikaan ja kisapaikka loi tietyn vaatimustason. Tuo vaatimustaso saattoi jopa alkuun olla eduksi kun B-liigan heikoimmat jengit "piti voittaa", mutta kun hommat meni huonommin siitä tuli myös rasite joka loi paineita (myös valmennusjohdolle tehdä jotain uutta tilanteessa jossa voisi olla fiksumpaa olla tekemättä mitään).

[Rikkiviisas]

Oikeastaan ainoa osasto, joka lähitulevaisuudessakin tulee todennäköisesti olemaan huonoissa kantimissa on puolustus kokonaisuudessaan - toppariehdokkaita ei ole jonoksi asti ja avauksessa pelaa Puolan sarjan penkkimies ja kakkosbulin häntäpäässä majailevan seuran toppari.

Toki tämänkin saa näyttämään pahemmalta, mutta esimerkiksi Hoskosen kohdalla on nähty, että taso on parhaimmillaan maajoukkueessa kova.
Ongelmahan on tuo penkillä istuminen ja sitä kautta pelituntuman puuttuminen. Jos nuo korjaantuvat, niin eihän tässä mistään katastrofista ole kysymys ja aika kovat on odotukset, jos kakkosbundesliigassa pelaava toppari ei kelpaa...

Ei tuo Irlannin paperilla kovempi topparipari myöskään vakuuttanut.

Kun muistellaan viimeisintä aallonpohjaa, on myös muistettava, kuinka hienolla ja oikeastaan yksinkertaisella tavalla sieltä noustiin nopeasti aina EM-kisoihin saakka. Suomen jalkapallollahan ei tuolloin pitänyt olla mitään tulevaisuutta ja siltä se välillä tuntuikin. Nyt Suomella on tulossa poikkeuksellisen hyviä ikäluokkia läpi junnuista, erilaisia pelaajatyyppejä kuin mitä ollaan maajoukkueessa totuttu näkemään ja tarunhohtoisissa top 5-sarjoissakin pelaa ihan kelpo määrä pelaajia. Pieni nollaus valmennuspuolelle, junnuja rohkeasti mukaan ja aina ne vastuunkantajat on joukkueeseen löydetty, vaikka vanhat ovat väistyneet tieltä.

Juuri tämä.
Sellainen viivan alla liikkuvia pelaajia ja ylipäätään siis muita kuin Veikkausliigapelaajia alkaa olla tarjolla paljon. Kanerva yksinkertaisti Suomen peliä ja vei kisoihin.

Nyt siis tarvittaisiin uusikanerva, joka saisi revittyä tästä materiaalista irti edes hyvän suorituksen.
Materiaalille emme voi mitään, mutta hyvällä valmennuksella siitä saadaan paras irti ja jos se ei riitä, niin hävitään edes hyvän esityksen jälkeen.

Otsikon kysymykseen vastaus on vähän sama kuin aiemminkin eli valmentajan valinta ja sitä kautta taktiset päätökset.

[uupuja]

Jos katsot Suomen A-maajoukueen tiedottajan karviasta pärstää/pälliä, niin se kertoo kaiken mikä meni vikaan. Tuonne saatanan Palloliittoon on pesiytynyt MAFIA ja sen kulttuuri on mätä, kun nämä entiset pelaajat on sen mädättänyt. Suurinpana Casakyrpä, joka kyrpäilee siellä vuodesta toiseen ilman minkäänlaista vastuuta mistään.

[idänihme]

Tuo Urosen vähäinen peliaika kyllä harmittaa. Ei kai hän olisi turhaan lennellyt Atlantin yli, jos ei olisi pelikunnossa? Hän on kuitenkin tästä (ylipäänsä Riven) joukkueestaan ehkä selkeimmin pelaaja joka ottaisi oman pelipaikkansa myös kaikkien aikojen maajoukkueessa. Ihan kaikkien muiden kohdalla (prime Pukki, jopa Luke) kohdalla voidaan keskustella, mutta hyviä pakkeja ei oo oikein ikinä ollut kummallekaan laidalle. Siksi niin outoa että häntä ei yritettäisi kaikissa olosuhteissa saada aina kentälle kuten tehtiin aikanaan Miklun ja Litin kanssa.

Edit:

Ja siis jos mietitään miten tuosta noustiin niin Rive nyt ylipäänsä sai pestinsä koska oli halpa ja valmiiksi liitossa töissä. Hän ei hyvin todennäköisesti olisi absoluuttiselta tasoltaan sen parempi valmentaja kuin suurin osa liigavalmentajista hän kuitenkin uskalsi "antaa poikien pelata" ja selvästikin uskalsi myös kysellä nöyrästi apuja muilta. Kaikki eivät tuohon pysty enkä tiedä pystyykö Rivekään enää?

[Mameluukki]

Hoskosesta tulee vähän Arajuuri fiboja. Luotan siihen että vaikka miehestä tuskin mitään kovan jengin topparia ikinä tulee, niin majussa homma toimii kuin Pauluksella. Silti, ei voi kuin harmitella ettei DOS ja Halme pysyneet kasassa. Tämä kaksikko näyttiä vuosia siltä, että siellä on kohta Hyypiä-Tihinen vol 2 kehissä, kunnes molempien ura taantui loukkien takia.

Maalivahtipuolella en koe ongelmia, siellä on Joronen seuraavana ja takanakin löytyy kyllä. Se lähitulevaisuuden kompastuskivi on laitapulustajat sekä kärki. Ja tietysti tällä hetkellä kaikkein isoin ongelma on valmennus, joka on onneksi helppo korjata yhdillä potkuilla.

[Rikkiviisas]

Ja siis jos mietitään miten tuosta noustiin niin Rive nyt ylipäänsä sai pestinsä koska oli halpa ja valmiiksi liitossa töissä. Hän ei hyvin todennäköisesti olisi absoluuttiselta tasoltaan sen parempi valmentaja kuin suurin osa liigavalmentajista hän kuitenkin uskalsi "antaa poikien pelata" ja selvästikin uskalsi myös kysellä nöyrästi apuja muilta. Kaikki eivät tuohon pysty enkä tiedä pystyykö Rivekään enää?

Viime kesän EM-finaalissa oli vastakkain kaksi "paikallista riveä".
Pointtina on siis se, että ei liittotausta ole mitenkään erikoista saati haitallista ja ylipäätänsä ihan huipulla menestyneitä seurajoukkuevalmentajia on viime vuosina ollut vähemmän maajoukkuevalmentajina, saati menestyneinä sellaisina. Hallitsevan maailmanmestarin valmentaja Scaloni toki loi Super-Deporin, yli 20 vuotta sitten.

[Sinappi Syö Veren]

Tässä on käynyt nyt vähän niin, että kun viime vuosina on ollut näitä outoja pelaajavalintoja, pelipaikkoja ja roolituksia, niin kukaan tuskin tietää mikä se Huuhkajien ykköspaletti tällä hetkellä on. Tuon korjaamiseen menee väkisinkin aikaa senkin jälkeen kun aloitetaan mitään toimia, joilla yritetään päästä aallonpohjalta pois.

Muutama vuosi sitten, Huuhkajien ollessa "huipulla" tiesi aika tarkkaan avauksen/runkopelaajat jo etukäteen. Nythän porukka elää todella isosti ja uusia kavereita kokeillaan lähes joka kerta.

Hyvä että runkoa levennetään tietysti, mutta tällä hetkellä se tehdään menestyksen kustannuksella. Matka käy C-koriin ja alempiin rankingeihin karsintojakin ajatellen. Sieltä on junnumaajoukkueista kasvamassa kovaa runkoa muutaman vuoden päähän. 5v päästä Huuhkajat voivat hyvinkin olla taas B-liigatasoa, tällä hetkellä todellakaan ei.

Ehkä Honkavaara saa työstää sitten omaa projektiaan rauhassa. Se alkanee vasta 2026, kun KuPS saa hoidettua omat euroseikkaulunsa mestareiden polkua pitkin lohkovaiheeseen.

[pomelo anderson]

Aalto alkoi laskea syksyllä 2020, ja siitä se on jatkunut.

Se on toisaalta ihan luonnollista, koska suunnilleen tuohon 2019-2021 ajanjaksolle osuu Sparvin lopullinen hajoaminen, Toivion ja Arajuuren tasonlasku ja Pukin palaaminen meidän kuolevaisten tasolle. Lisäksi hienot karsinnat pelannut Kamara ei ole esiintynyt varsinaisesti hyvin kenenkään muun kuin Sparvin vierellä ja tästä voi toki Riveäkin syyttää, mutta ei siitä, etteikö hän olisi kokeillut Kamaran (ja muidenkin) kanssa yhtä sun toista. Nämä miehet olivat korvaamattomia kisoihin johtaneissa karsinnoissa ja samalle tasolle ei ole yksin eikä yhdessä päästy sen koommin. Mielestäni Arajuuri-Toivio-Sparv-Raitala -nelikon lopettaminen on suurin syy tähän alhoon eikä siihen ole Rive syyllinen, vaikka ei olekaan keksinyt mitään korvaavaa, toimivaa suunnitelmaa. Sinänsä siihen pitäisi maajoukkueen koutsina pystyä, mutta Rive ei tosiaan tappele itse pääpalloista erikoistilanteissa, vaikka niihin pitäisikin saada järkeä.

Ja varmaan se toiseksi suurin syy sitten lopulta tähän alakuloon ja paskoihin tuloksiin on se, että 2019 paletti oli aika selkeä ja tulosta saatiin simppelillä pelillä, tämän jälkeen pelaajisto on vaihtunut ja ei ollakaan oltu enää niin varmoja, miten tätä jalkapalloa pelataan pelaajamateriaalin vahvuuksia tukevalla tavalla eikä ne parhaat pelaajatkaan eivät ole olleet selvillä. Jos em. nelikko olisi kaikki neljä vuotta nuorempia, olisin ollut katsomassa Suomen pelejä Saksassa menneenä kesänä.

Toki tämänkin saa näyttämään pahemmalta, mutta esimerkiksi Hoskosen kohdalla on nähty, että taso on parhaimmillaan maajoukkueessa kova.
Ongelmahan on tuo penkillä istuminen ja sitä kautta pelituntuman puuttuminen. Jos nuo korjaantuvat, niin eihän tässä mistään katastrofista ole kysymys ja aika kovat on odotukset, jos kakkosbundesliigassa pelaava toppari ei kelpaa...

Kyllähän kakkosbulin pelaajat kelpaavat oikein hyvin, mutta ehkä Ivanovilla seurastatusta suurempi ongelma on heikkoudet kaksinkamppailupelaamisessa ja puolustuksen organisoinnissa. Hän on pelannut toppareista eniten viimeisen 3-4 vuoden aikana, mutta mitään linjan johtajaa hänestä ei ole kasvanut.

Mutta joo, oikeassa olet tässä, ehkä sitä vaan kaipailee Huuhkajiin taas väkivahvaa, kaksinkamppailuvoimaista ja toisensa tuntevaa kaksikkoa, jonka preesensillä saisi boksia puolustettua ja linjaa organisoitua paremmin kuin nyt. Tomasin heikko viimeinen vuosi hieman harmittaa, koska hänestä olisi mielestäni voinut tulla toinen palanen tai ainakin yksi vakavastiotettava vaihtoehto. O'Shaughnessy taidettiin menettää lonkkavaivoille.

[eikka okapi]

Kisoihin päästiin kun:

1. Prime time Pukki teki joka paikasta maalin

2. Löyty Arajuuri+Toivio ja Sparv siihen

3. Yksinkertainen 4-4-2

4. Muut pelas ristiin ja 6-0-4 saldo riitti

Nyt näitä mitään ei enää ole.

Nostaisin kohdan 4 ylimmäksi ja ykköseksi. Noissa karsinnoissa tosiaan riitti kotivoitot enemmän tai vähemmän sekaisin olleita kahta päävastustajaa vastaan, joilta vieraissa tuli turpaan. Suomella toki oli tuolloin hyvin toimiva ja prime time -keskikaista veskasta lähtien.

Tuon karsinnan lisäksi Riven aikana tullut muutama kiva 1-0 voitto Kansojen liigassa samalla rungolla, jossa noustiin B:hen ja pysyttiin siellä.

[Hunaja]

Nostaisin kohdan 4 ylimmäksi ja ykköseksi. Noissa karsinnoissa tosiaan riitti kotivoitot enemmän tai vähemmän sekaisin olleita kahta päävastustajaa vastaan, joilta vieraissa tuli turpaan. Suomella toki oli tuolloin hyvin toimiva ja prime time -keskikaista veskasta lähtien.

Ja homma pysyi yksinkertaisena, jokainen pelaaja oli ensinnäkin tarkkaan roolitettu pelaamaan omimmalla pelipaikallaan ja omilla vahvuuksillaan, jokainen myös tiesi roolinsa ja avaus oli kiveenhakattu. Toki tuolla samallakaan konseptilla ei voitu hamaan loppuun saakka jurnuttaa, jotain muutosta oli tehtävä ja tuotava jotain lisää peliin. Onkin vain käynyt niin, että mitä enemmän on yritetty säätää, sitä enemmän umpisolmu on kiristynyt.

2020 Kansojen liigassa esimerkiksi eilinen vastustaja Irlanti kaatui varsin eleettömän esityksen päätteeksi Stadikalla pelissä, jossa Suomella ei oikeastaan missään vaiheessa ollut hädänpäivää ja peli oli kontrollissa alusta loppuun.

Viime syksyn Kazakstan-peliin saakka Suomea heikommat kaatuivat tehtaan takuulla kotona sekä vieraissa ja lisäksi kotona myös samantasoiset tai hivenen kovemmat, Sloveniaa, Bosniaa ja Kreikkaa myöten.

[erno]

Tuo Urosen vähäinen peliaika kyllä harmittaa. Ei kai hän olisi turhaan lennellyt Atlantin yli, jos ei olisi pelikunnossa? Hän on kuitenkin tästä (ylipäänsä Riven) joukkueestaan ehkä selkeimmin pelaaja joka ottaisi oman pelipaikkansa myös kaikkien aikojen maajoukkueessa. Ihan kaikkien muiden kohdalla (prime Pukki, jopa Luke) kohdalla voidaan keskustella, mutta hyviä pakkeja ei oo oikein ikinä ollut kummallekaan laidalle. Siksi niin outoa että häntä ei yritettäisi kaikissa olosuhteissa saada aina kentälle kuten tehtiin aikanaan Miklun ja Litin kanssa.

Pardon my french, mutta Hradecky on kerran kerrasta kaikkien aikojen maajoukkueessa. Ysipaikkana Miklun paras kausi 03/04 on paras mitä suomalainen kärki on koskaan pelannut, mutta Pukin ura kokonaisuudessaan sitten taas täysin eri tasolla. Ja se täysin eri taso nimenomaan ylöspäin.

Miklu:
Valioliiga 126 / 34
Bundesiga 60 / 14
First div / championship 75 / 17
2. Bundesliga 16 / 3

Pukki:
Valioliiga: 72 / 22
Bundesliga: 37 / 8
First div / championship 125 / 65
Skottiprem: 27 / 7
Superliga: 130 / 55
EL: 21/13

Tuossa kummaltakin pelaajalta merkittävät maininnat ulkomaanurilta. Ton voi kattoa myös toisella tavalla. Yli kymmenen maalin kaudet ulkomailla:

Miklu: 03/04 (Valioliiga), 00/01 (Ykkösdivari)

Pukki: 18/19 (Championship), 20/21 (Championship), 16/17 (Superliga), 17/18 (Superliga), 19/20 (Valioliiga), 21/22 (Valioliiga), 22/23 (Championship)

Täysin eri keskustelu on se mihin Miklulla olisi voinut riittää, jos olisi pysynyt kunnossa. Miklun osalta vaan ongelmaksi muotoitui se, että onnistuttuaan 03/04 Valioliigassa seuraava ehjä kausi oli heti perään 07/08 ja siihen perään toinen 08/09. Sen jälkeen niitä ehjiä kausia ei enää tullutkaan. Tossa 03/04 - 07/08 kausien välissä teki kolmen kauden aikana aivan kaikki kilpailut ja harjoitusottelut huomioiden seurajoukkueessa yhteensä 13 maalia ja näistä 9 virallisissa otteluissa.

[atletico1]

Toki tämänkin saa näyttämään pahemmalta, mutta esimerkiksi Hoskosen kohdalla on nähty, että taso on parhaimmillaan maajoukkueessa kova.
Ongelmahan on tuo penkillä istuminen ja sitä kautta pelituntuman puuttuminen. Jos nuo korjaantuvat, niin eihän tässä mistään katastrofista ole kysymys ja aika kovat on odotukset, jos kakkosbundesliigassa pelaava toppari ei kelpaa...

Ei tuo Irlannin paperilla kovempi topparipari myöskään vakuuttanut.

Toppariosasto on täysin riittämätön tällä hetkellä. Arajuuri oli parhaimmillaan kuitenkin isossa roolissa Bröndbyssä Tanskan mestarijoukkueessa. Lisäksi oli pelaajatyyppinä sellainen jonka Suomi tarvitsee aina. Eli hyvä puolustamaan omaa boxia ja erityisen hyvä keskityksissä. Nyt jokainen sivuvapari on vaaran paikka kun ei noilla vaan riitä. Irlannin molemmissa maaleissa oma boksi hävitiin keskitystilanteessa 100-0. Ja noita tulee jokaisessa pelissä.
Tuohon tarvitaan nopeasti fyysisyydellä dominoiva keskuspuolustaja tai maaleja ropisee omiin jatkossakin. Hoskonen ei vain riitä ja Ivanov ei ole riittävän agressiivinen puolustussuuntaan.

[atletico1]

Ja puolustuslinja on kokonaisuudessaan todella huono puolustamaan. Tilanteen katastrofaalisuudesta kertoo paljon se että 29-vuotias Allsvenskan jyrä on laillistettu passin myötä pelikelpoiseksi.
ja itse aiheeseen- pimputtelusukupolven ongelma on siinä että pelaajat eivät osaa puolustaa riittävän hyvin 1vs1. myös sinänsä hyvässä u21 maajoukkueessa toppariosasto on kenties se heikoin lenkki, tietysti laitapakkien ohella.

[barbarian]

Kuten edellä mainittu, Riven aika oli selkeää ylisuorittamista ja siihen sisältyi paljon onnea ja ristiinpelaamista. Näin ollen katsoisin, että mitään jättimäistä pudotusta ei sinänsä ole edes sen jälkeen tapahtunut, on vain palattu lähemmäs normaalia suoritustasoa.

Yhdessä asiassa on kuitenkin menty todella rajusti taaksepäin, ja se on Suomen puolustuspelaajien laatu. Suomen puolustuslinjana oli eilen:

1. Ainoastaan Premier League 2 -tasolla pelannut junioripelaaja
2. Saksan 2. Bundesligan selkeästi heikompiin kuuluvan joukkueen suhteellisen mitäänsanomaton runkopelaaja. Käytännössähän Braunschweig menisi tällä hetkellä laadukkaasta 3. Ligan joukkueesta.
3. Puolan pääsarjan ylemmän keskikastin penkkiveikko
4. Parhaassa peli-iässään Allsvenskanin kärkipään joukkueen suhteellisen mitäänsanomattomana runkopelaajana peakannut jätkä

Urosen tai vaikka Alhon perään voidaan haikailla, mutta Suomen nykyisen puolustuspelaajien materiaalin absoluuttinen sysipaskuus ei Urosen ja Alhon tai kenenkään muun käytettävissä olevan suomalaispelaajan (pl. Thiaw) myötä muutu oikeastaan mihinkään suuntaan. Suomella ei ole tulevina vuosina mitään edellytyksiä pärjätä kansainvälisessä jalkapallossa, jos jostain ei onnistuta taikomaan meille selkeästi laadukkaampia puolustajia.

Toinen selkeä asia on johtajuusvaje ja tietynlainen henkinen "pehmeys", joka tuntuu nykypelaajistoa vaivaavan. Tätä on vaikea mitata ja todentaa aukottomasti, mutta uskoisin että moni jakaa tämän näkemyksen. Kaiken kentällä tapahtuvan ohella myös esimerkiksi haastatteluista välittyy joukkueesta tällä hetkellä tietynlainen aneemisuus. En osaa tarkkaan sanoa, mistä tämä mielikuva esim. haastatteluissa syntyy, mutta yksikään pelaaja ei oikein tunnu henkivän sellaista aitoa johtajuutta ja itseluottamusta. Luken johtajuus on hyvin toisenlaista, eikä se ole selvästikään riittävää. Jollessa on tiettyä jämäkkyyttä, mutta samaan aikaan sellaista hiljaista virkamiesmäisyyttä, joka ei ollenkaan ole sitä mitä tässä tarvitaan.

Lukas Hradecky menee omissa kirjoissani johonkin top kolmoseen Suomen kaikkien aikojen suosikkipelaajistani ja siksi on ikävä sanoa tätä, mutta mielestäni Luke ei ole sopivan tyylinen kapteeni Suomen maajoukkueelle tässä ajassa. Tai selvää on, että hänen kapteeniutensa ja johtajuutensa ei riitä tälle joukkueelle.

[Tsei Tsei]

Kanerva ja valmennusjohto ovat nyt syystäkin syntisäkkeinä, mutta faktahan on, että myös pelaajiston suhteellinen taso on heikoin 1990-luvun alun jälkeen.
 
Etenkin puolustajien osalta tilanne on historiallisen huono. Jos joku keksii verrata Galvez-Ivanov-Hoskonen-Ståhl -alakertaa Uronen-Arajuuri-Toivio-Raitala -nelikkoon, niin jälkimmäisessä kahdella top4-liigakokemusta, Arajuuri pelasi Tanskan ja Puolan huippujoukkueissa ja Toiviokin Norjan huippujoukkueessa. Joten taso on laskenut merkittävästi tuostakin, saati Hyypiän ja Tihisen (ja Pasasen jne.) ajoista.

Juuri näin. Toki meidän puolustus on vielä usein hyvin heikosti organisoitu, jolloin heikot yksilöt vielä korostuvat.

Eikä tietysti maalipaikkojakaan kovin hyvin luoda, vaikka ollaan edelleen kohtuullisen tehokkaita niissä.

[erno]

Toinen selkeä asia on johtajuusvaje ja tietynlainen henkinen "pehmeys", joka tuntuu nykypelaajistoa vaivaavan. Tätä on vaikea mitata ja todentaa aukottomasti, mutta uskoisin että moni jakaa tämän näkemyksen. Kaiken kentällä tapahtuvan ohella myös esimerkiksi haastatteluista välittyy joukkueesta tällä hetkellä tietynlainen aneemisuus. En osaa tarkkaan sanoa, mistä tämä mielikuva esim. haastatteluissa syntyy, mutta yksikään pelaaja ei oikein tunnu henkivän sellaista aitoa johtajuutta ja itseluottamusta. Luken johtajuus on hyvin toisenlaista, eikä se ole selvästikään riittävää. Jollessa on tiettyä jämäkkyyttä, mutta samaan aikaan sellaista hiljaista virkamiesmäisyyttä, joka ei ollenkaan ole sitä mitä tässä tarvitaan.

Lukas Hradecky menee omissa kirjoissani johonkin top kolmoseen Suomen kaikkien aikojen suosikkipelaajistani ja siksi on ikävä sanoa tätä, mutta mielestäni Luke ei ole sopivan tyylinen kapteeni Suomen maajoukkueelle tässä ajassa. Tai selvää on, että hänen kapteeniutensa ja johtajuutensa ei riitä tälle joukkueelle.

Tän hetken ongelma on se, että kukaan ei usko Riven ajatuksiin. Suomen mittapuulla sangen poikkeuksellista, että maajoukkueen kapteeni ottaa jälkikäteen kantaa roolituksiin ja peluutuksiin. Mutta uskon myös, että ei tossa ole vaihtoehtoa, vaan sitä painetta on annettava myös joukkueen suunnasta.

[atletico1]

Kuten edellä mainittu, Riven aika oli selkeää ylisuorittamista ja siihen sisältyi paljon onnea ja ristiinpelaamista. Näin ollen katsoisin, että mitään jättimäistä pudotusta ei sinänsä ole edes sen jälkeen tapahtunut, on vain palattu lähemmäs normaalia suoritustasoa.

Yhdessä asiassa on kuitenkin menty todella rajusti taaksepäin, ja se on Suomen puolustuspelaajien laatu. Suomen puolustuslinjana oli eilen:

1. Ainoastaan Premier League 2 -tasolla pelannut junioripelaaja
2. Saksan 2. Bundesligan selkeästi heikompiin kuuluvan joukkueen suhteellisen mitäänsanomaton runkopelaaja. Käytännössähän Braunschweig menisi tällä hetkellä laadukkaasta 3. Ligan joukkueesta.
3. Puolan pääsarjan ylemmän keskikastin penkkiveikko
4. Parhaassa peli-iässään Allsvenskanin kärkipään joukkueen suhteellisen mitäänsanomattomana runkopelaajana peakannut jätkä

Urosen tai vaikka Alhon perään voidaan haikailla, mutta Suomen nykyisen puolustuspelaajien materiaalin absoluuttinen sysipaskuus ei Urosen ja Alhon tai kenenkään muun käytettävissä olevan suomalaispelaajan (pl. Thiaw) myötä muutu oikeastaan mihinkään suuntaan. Suomella ei ole tulevina vuosina mitään edellytyksiä pärjätä kansainvälisessä jalkapallossa, jos jostain ei onnistuta taikomaan meille selkeästi laadukkaampia puolustajia.

Toinen selkeä asia on johtajuusvaje ja tietynlainen henkinen "pehmeys", joka tuntuu nykypelaajistoa vaivaavan. Tätä on vaikea mitata ja todentaa aukottomasti, mutta uskoisin että moni jakaa tämän näkemyksen. Kaiken kentällä tapahtuvan ohella myös esimerkiksi haastatteluista välittyy joukkueesta tällä hetkellä tietynlainen aneemisuus. En osaa tarkkaan sanoa, mistä tämä mielikuva esim. haastatteluissa syntyy, mutta yksikään pelaaja ei oikein tunnu henkivän sellaista aitoa johtajuutta ja itseluottamusta. Luken johtajuus on hyvin toisenlaista, eikä se ole selvästikään riittävää. Jollessa on tiettyä jämäkkyyttä, mutta samaan aikaan sellaista hiljaista virkamiesmäisyyttä, joka ei ollenkaan ole sitä mitä tässä tarvitaan.

Lukas Hradecky menee omissa kirjoissani johonkin top kolmoseen Suomen kaikkien aikojen suosikkipelaajistani ja siksi on ikävä sanoa tätä, mutta mielestäni Luke ei ole sopivan tyylinen kapteeni Suomen maajoukkueelle tässä ajassa. Tai selvää on, että hänen kapteeniutensa ja johtajuutensa ei riitä tälle joukkueelle.

Lihavoituun kiteytyy kaikki.
Valmentajavalinnoista, pelitavasta, johtajuusvajeesta ynnä muusta voidaan spekuloida hamaan tappiin asti, mutta niin kauan kuin puolustuslinja koostuu yllä mainituista yksilöistä niin menestyksestä haaveilu on pelkkää haihattelua.
Jos katsotaan nyt vaikka tuo Irlannin tasoitus jossa sivuvapari heitetään suomen boksiin. Siinä on pelitilanne joka toistuu useita kertoja jalkapallo-ottelussa. Jos Hoskonen (tai kuka tahansa muu) häviää nuo pallot yksilönä 100-0 niin aika vaikea on menestyä tasaisissa peleissä.

[hungrywolf]

Ei ole. Kannattaa muistaa, että Hans Backen aikaan pelattiin karsintapeli niin, että meidän keskikentällä alotti Sakari Mattila ja Markus Halsti niin, että vaihtopenkillä ainoa vaihtoehto tohon oli Joni Kauko.

Laidoissa oli Lod ja Ring, vaihtoehtoina näille oli Simon Skrabb eikä muita. Kärkeen oli Teemu Pukki, Eero Markkanen ja Roope Riski.

Laitapakit oli Kallu Arkivuo, Jukka Raitala, Albin Granlund ja Janne Saksela. Ring lopetti muistikuvieni mukaan maajoukkueuransa ton pelin jälkeen.

Jos mietit tuota top-4 sarjojen pelaamista, niin muista yhtälailla että Jere Uronen ja Fredrik Jensen oli eilen mukana kokoonpanossa, mutta kumpikaan ei päässyt pelaamaan jalkapalloa. Jere pelas suunnilleen vuosi sitten Schalkessa ja Fredrik Jensen viime viikolla Augsburgissa.

Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin mun mielestä yksittäisten pelaajien arviointia on hyvin huono tehdä niin pitkään kun jengi on väärin valmennettu. Ihan sama mikä koskee tällä hetkellä vaikka HJK:ta myös Suomessa, eli ei puhuta mistään uudesta asiasta, vaan asiasta mikä toistuu jalkapallossa.

Siten kun Suomen pelisysteemi, formaatio ja taktiikka on muodostettu suunnilleen käytössä olevan pelaajamateriaalin mukaan, niin voidaan siirtyä ottamaan kantaa pelaajistoon. Tossa kohtaa maan parhaimmistoon kuuluvista pelaajista Glen pelaa suunnilleen omaa rooliaan, Jere Uronen pelaa kentällä jalkapalloa ja Fredrik Jensen on vaihtoehto kentälle.

Topi/Antman--Jolle--Jensen
--Glen-Kaan-Walta
Jere-Ivanov-Hoskonen-Alho
----------Hradecky

Tässä on mun mielestäni todella hyvää ajatusta, ihan perusjuttuna itseäni on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt valmennusjohdon pelaajavalinnat eri pelipaikoille. Jos Uronen on nyt kuitenkin valittu rinkiin ja oletettavasti on normikondiksessa, on todella vaikeaa ymmärtää miksei ole täysin selkeä ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi ennen Galvezia tai Niskasta. Samoin myös Jensenin ja Pohjanpalon todella vähäinen peliaika vituttanut jo pidemmän aikaa.