Maajoukkue vuonna nolla: mistä tie eteenpäin

[Lounasseuralainen]

Tässä ollaan. Lopullinen pohjakosketus. Ei tullut EM-lopputurnausta, ei menty eteenpäin, lopussa ei saatu edes kulmaa.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessa tarvitaan vallankumous heti. Ei tilanne muutu miksikään, jos Mika-Matti Paatelaisen sopimus pistetään poikki jo tänä iltana. Nyt on muutettava koko organisaatio, kaikki vanhat helvettiin. Kakkos-, kolmos-, nelos- ja viitosvalmentajat, kykyjenetsijät, joukkueeenjohtajat, huoltajat, lääkärit, fysioterapeutit ja vaikka pallopojatkin ulos. Palloliiton puheenjohtaja Alaja ulos, kaikki jeesmiehet ulos (Iris saa jäädä, Iris on kiva!).

Tämä on aloitettava ihan alusta uudelleen. Uudelle puheenjohtajalle ja päävalmentajalle on annettava vapaat kädet koko joukkueen ja taustahenkilöstön kanssa. Jos tulee ulkomaalaisia, sitten tulee ulkomaalaisia. Loppukarsinnat menee opetteluksi ja ihmettelyksi, mutta niin pitääkin. Viitoskorista sitten lähdetään liikkeelle uusien huuhkajien kanssa vuoden 2018 MM-karsintoihin.

[sonny burnett]

Tämähän oli kuin suoraab Lasun kynästä vuonna 200X.

[Vince]

Tämähän oli kuin suoraab Lasun kynästä vuonna 200X.

Ja taas ollaan tässä. Pitäiskö kohta herätä?

[Louhikkokoskettaja]

Ei ole mitään lopullista pohjakosketusta. Karsinnoista ei voi pudota, ainakaan vielä...

Kyseessä on vain yksi uusi epäonnistuminen, minkä jälkeen pitäisi pystyä rakentamaan toimintaa siihen suuntaan, että seuraavissa karsinnoissa natsaisi. Ei nollapistettä, ei pohjakosketusta, ei mitään ylidramaattista, vain yksi tavanomainen epäonnistuminen useiden epäonnistumisten sarjassa.

[Jack the Ripper]

Vitos- tai kutoskori on pohjakosketus? Noh, kutoskoriin Suomi tuskin sentään vajoaa...

[Leka Harkko]

Osataan sitä muuallakin. Färsaaret vie Kreikkaa kotonaan...Ja tällä tuloksella Suomi on lohkossaan Kreikan edellä (kuka olisi uskonut ennen karsintoja) ja Färsaarien takana.

[hungrywolf]

Ei ole mitään lopullista pohjakosketusta. Karsinnoista ei voi pudota, ainakaan vielä...
Kyseessä on vain yksi uusi epäonnistuminen, minkä jälkeen pitäisi pystyä rakentamaan toimintaa siihen suuntaan, että seuraavissa karsinnoissa natsaisi. Ei nollapistettä, ei pohjakosketusta, ei mitään ylidramaattista, vain yksi tavanomainen epäonnistuminen useiden epäonnistumisten sarjassa.

Kerrotko kuitenkin oman mielipiteesi millä tavalla? Jotakin konkreettista.

[Louhikkokoskettaja]

Kerrotko kuitenkin oman mielipiteesi millä tavalla? Jotakin konkreettista.

En sinällään, minä en ole ammattivalmentaja... Ja jos olisinkin, niin venaisin palloliiton yhteydenottoa ennen kuin lähtisin ideoista julkisesti kertomaan.

[darkside]

Rohkeana ehdotuksena "projekti 2020" nykyistä karsintaa seuraavia em-kisoja varten.

Seuraava päävalmentaja "harjoittelee" yhdet mm-karsinnat vailla tulosvastuuta ja paineita luodakseen joukkueelle yhtenäisen ilmeen ja pelitavan. Em-karsinnoissa väännetään sitten seuraava vaihde silmään ja hymy on herkässä kaikilla, "united smile"

[kaiserw]

Suomi pelasi tasollaan. Tässä me olemme. Tällaisia.
Ei se Paatelainen ollut kentällä kun unkari tälläsi pallon suomen maaliin.
Ei Mixu ollut ruuhkassa ottamassa keskityspalloa kun romania, pirlanti, ja unkari tekivät maalinsa.
Mixu ei rakentanut, hyökännyt, ja lopulta tyrinyt viimeistä syöttöä.
Pelaajat sen tekivät. Moisander tunnusti tv:ssä aivan oikein, taso ei ole tarpeeksi hyvä kisoihin.
Hän tunnusti myös omat, penkin alle menneet, karsinnat.
Suomella ei ole laadukkaita pelaajia muodostamaan tarpeeksi hyvä joukkue, joka selvittäisi tällaiset
karsinnat läpi parhaalla tuloksella. Niitä ei vain ole.
Eikä ole laadukasta valmennusta joka ymmärtää pelin taktiikan ja hienoudet...jo junioritasolla.
Pitäisikö alkaa huutamaan että kaikki suomen juniorivalmentajat ULOS?

Unkari, Romania, Pohjoisirlanti ovat kivikovia futismaita. Sen nämä karsinnat osoittivat.
Kreikka joka pelasi MM kisoissa konttaa lohkon viimeisenä. Omaa huonouttaan? Varmaan osittain mutta
myös tämä sijoitus osoittaa että suomi pelaa kovassa lohkossa. Ym joukkueet ovat kehittäneet oman
tavan pelata peliä. Tuloksekasta.

Tässä olemme emmekä muuta voi. Kultainen sukupolvi oli yksi pilkahdus joka antoi meille hetkellisen
tunteen että osaisimme pelata ja voisimme selvitä kisoihin. Se saatiin elää mutta se valo sammui.
Tasomme on nyt jotain aivan muuta. Arvokisojen karsinnat kannattaa tästä lähtien pelata ja kehittyä
ja ottaa niitä pieniä askelia joka vie kuitenkin meitä eteenpäin. Ja odottaa sitä hetkeä jolloin
meillä on koko kentällinen kivenkovia ammattilaisia jotka pelaavat joukkueidensa avauskokoonpanoissa.
Ja heille on samantasoiset korvaajat.
Ja heillä on oltava pelikäsitys joka on toisella tasolla mitä tämän hetken pelaajilla.
Vasta sitten voimme puhua arvokisoihin selviämisestä.
Sitä ennen laahaudumme kuin suomen talouselämä pitkin pimeää kujaa.

[harjoituspäiväkirja]

Suomi pelasi tasollaan.

Miksi seurajoukkueessaan hyvin pelaavat pelaajat menettävät kaikki taitonsa tullessaan maajoukkueeseen?

Näyttää kuin joku vepsu olisi pelaamassa.

[Stürmer]

Vastaus löytyy muutetusta otsikosta. Palloliitossa täytyy tapahtua totaalinen linjanmuutos ja toiminnan fokusoituminen jalkapallon edistämiseen nykyisen sulle-mulle -edunjakamisen ohi.

[Norppa]

Jos jotain "positiivista" hakee, niin Paxun aikakausi on lopulta varsin tehokkaasti onnistunut tappamaan kaikki odotukset A-maajoukkuetta kohtaan ja hänen seuraajansa saa aloittaa työnsä varsin odotusvapaista asetelmista.

[Hugo Salmela]

Palloliitto muutettava korruptoituneiden viiksiperkeleiden saunamafiasta organisaatioksi, joka paiskii hartiavoimin töitä luodakseen mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset suomalaisille jalkapalloseuroille. Ruohonjuuritasollahan tätä toimintaa jo harjoitetaan, eikä Palloliitto ole ihan läpeensä mätä. Ylin johto kyllä on, ja se on kerta kaikkiaan vaihdettava. Mikä tämän sitten voisi saada aikaan? Esimerkiksi se tv-sopimuksen koplaaminen ja siihen liittynyt korruptio voitaisiin yrittää saada kunnon poliisitutkinnan piiriin.

Valmentajakoulutusta Palloliitto voi (ja sen tulee) järjestää, mutta varsinainen pelaajien kehittämistyö on kerta kaikkiaan jätettävä seuroille. Ikäkausimaajoukkueet ja A-maajoukkue sitten toimivat sillä periaatteella, että ammattitaitoinen valmentaja poimii parhaat pelaajat käyttöönsä.

[Jopi]

Huvittavaa tässä on se, että nyt kun tarvittaisiin perus persroiskimiseeen perustuvaa pelifilosofiaa, niin entisistä pelaajista ensimmäisenä Mieleen tulee Mixu, joka tämän homman hanskaisi. Mutta ei, Mixu on vain tainnut katsoa liian monia tsämppärimatseja ja ei suostu heräämään tästä positiivisen jalkapallon unesta..

[radics]

Tossa avauksessa esitetään että kun annetaan vaan kaikille kenkää ja uudet kehiin niin homma muuttuisi paremmaksi. Wrong.

Ei tämä ole henkilöistä kiinni, vaan koko systeemistä. Palloliiton organisaatio pitää romuttaa ja rakentaa uudelleen. Vanhat valmennusjärjestelmät pitää romuttaa ja rakentaa uudet. Vanhat linjaukset ja visiot kaatikselle ja uudelta pohjalta uudet linjaukset. Tästä se lähtee. Tietoa, taitoa ja oppimishalua tästä maasta kyllä löytyy. Onko vain riittävää uskallusta ottaa se käyttöön?

Ja mitä Mixuun tulee niin hän on se joka kantaa henkilökohtaisen vastuun maajoukkueen menestyksestä. Eroaminen olisi ainoa miehekäs teko tässä tilanteessa. Siksipä hän ei eroa koska sitä miestä ei juipista löydy. Alaja taas on se johon koko Palloliiton nykytilanne henkilöityy, joten hänen väistyminen olisi signaali uudelle alulle.

[Missikeisari]

Rohkeana ehdotuksena "projekti 2020" nykyistä karsintaa seuraavia em-kisoja varten.

Seuraava päävalmentaja "harjoittelee" yhdet mm-karsinnat vailla tulosvastuuta ja paineita luodakseen joukkueelle yhtenäisen ilmeen ja pelitavan. Em-karsinnoissa väännetään sitten seuraava vaihde silmään ja hymy on herkässä kaikilla, "united smile"

Kuulostaa hyvältä! Laitahan Palloliitolle ehdotusta!

[Ilvespoika]

Siitä mistä kaikki puhuivat matsin jälkeen on totta. Muutos pitäis tapahtua koko Suomen futisihmisten keskellä. Olen pelannut junioorijalkapallo IFK Mariehamnissa koko nuoruudessaani. Olen kohtaannut monta joukkoetta sekä Ruotsista että Suomesta ja tiedän kyllä se ero niitten maaiden väliä. Jalkapallo ei ole mikään voimalaji vaan tanssia ja nautintoa. Kuinka monta jalkapallopelaajia tänään Suomessa osaavat suhtautua jalkapalloon kuin täysnautinto ja vapautta? Katso Messia tai Neymaaria - siellä loistaa just sitä mitä täällä Suomessa kaivataan - peliiloa! Tämän maan tylsällä tappajamentaaliteetillä emme koskaan pääse eteenpäin...

[Jämpti]

Portugalissahan tehtiin aikanaan tällainen tietoinen koko systeemin nollaus, jossa kartoitettiin millaisia pelaajatyyppejä systeemi tuottaa ja mihin pitäisi panostaa, sitten sitoutettiin seurat tekemään töitä yhteisen filosofian eteen ja tuloksena oli vuosikymmenen päästä maailman huipulla ollut maajoukkue ja Cristiano Ronaldon, Nanin ja Quaresman kaltaisia huippuyksilöitä. Siellä panostettiin tietoisesti maailman parhaiden laitureiden tuotantoon ja tähän sopiviin taktisiin ratkaisuihin.

Suomalaisen pelaajatuotannon vahvuus on perinteisesti ollut sinnikkäiden, nöyrien ja kestävien taistelijoiden tuottamisessa. Ehkä tähän vahvuuten pitäisi panostaa sen sijaan, että sitä kammoksutaan ja haaveillaan 1vs1 haastavista taitopelaajista ja pallonhallinnasta. Suomeen voisi kehittää tietoisesti kollektiiviseen joukkuepeliin, kärsivällisyyten ja taisteluun perustuvan futisfilosofian, jossa ei kerätä tyylipisteitä. Pelaajalahjakkuuksien haussa panostetaan erityisesti taktisen ymmärryksen, kurinalaisuuden, kaksinkamppailuvoiman ja henkisen vahvuuden löytämiseen. Pallolliset huippuyksilöt, jos sellaisia löytyy, tulevat kyllä esiin ominkin voimin, ja joukkueeseen voi mahtua yksi tai kaksi sooloilijaa, jos tarpeeksi hyviä löytyy. Valmentajakoulutuksessa reivataan suuntaa pallonhallinnasta suunnanmuutospeliin. Teemalauseeksi "Maailman vittumaisin vastustaja 2030".

[Icarus666]

Suomalaisen pelaajatuotannon vahvuus on perinteisesti ollut sinnikkäiden, nöyrien ja kestävien taistelijoiden tuottamisessa. Ehkä tähän vahvuuten pitäisi panostaa sen sijaan, että sitä kammoksutaan ja haaveillaan 1vs1 haastavista taitopelaajista ja pallonhallinnasta. Suomeen voisi kehittää tietoisesti kollektiiviseen joukkuepeliin, kärsivällisyyten ja taisteluun perustuvan futisfilosofian, jossa ei kerätä tyylipisteitä. Pelaajalahjakkuuksien haussa panostetaan erityisesti taktisen ymmärryksen, kurinalaisuuden, kaksinkamppailuvoiman ja henkisen vahvuuden löytämiseen. Pallolliset huippuyksilöt, jos sellaisia löytyy, tulevat kyllä esiin ominkin voimin, ja joukkueeseen voi mahtua yksi tai kaksi sooloilijaa, jos tarpeeksi hyviä löytyy. Valmentajakoulutuksessa reivataan suuntaa pallonhallinnasta suunnanmuutospeliin. Teemalauseeksi "Maailman vittumaisin vastustaja 2030".

Tietysti välillä tuntuu, että se nöyryys on mennyt ihan helvetin liian pitkälle ja se näkyy helvetin pehmeänä pelaamisena ja melkein tuntuu että kaikissa tilanteissa ollaan mallia "anteeks, voisinko mä vaikka vähän taklata/laukoa/riplata?" Perpa on hyvä esimerkki, pelannut kovassa roolissa kovassa sarjassa ja sen johdosta näyttää monesti keskikentällä ainoalta pelaajalta jolla on edes munat.

Pitäisi mennä jakeluun joukkueen valmennuksessa, että jos yksilötaidossa ollaan jäljessä, osalla pelipaikoista jopa aivan järkyttävästi, pelitapa on pakko sorvat asen mukaiseksi. Laitapakkien taso on paskaa? No sitten ei varmaan kannata niitä nostaa ylös. Suomella on kyllä materiaalia lyödä tarvittaessa keskikenttä ja puolustus laadukkaastikin tukkoon, mutta jollain tavalla siellä haihatellaan jostain seksikkäästä futiksesta ihan vaan sillä, että "Meillä on Roman, se on hyvä pelaaja, taitava pelaaja". Kanaantan jatkossa äärimmäisen kyyynistä lähestymistapaa ja jopa "rumaa" futista.

[Kansanvalta]

Tässä ollaan. Lopullinen pohjakosketus. Ei tullut EM-lopputurnausta, ei menty eteenpäin, lopussa ei saatu edes kulmaa.

Tässä olemme emmekä muuta voi. Kultainen sukupolvi oli yksi pilkahdus joka antoi meille hetkellisen
tunteen että osaisimme pelata ja voisimme selvitä kisoihin. Se saatiin elää mutta se valo sammui.
Tasomme on nyt jotain aivan muuta. Arvokisojen karsinnat kannattaa tästä lähtien pelata ja kehittyä
ja ottaa niitä pieniä askelia joka vie kuitenkin meitä eteenpäin. Ja odottaa sitä hetkeä jolloin
meillä on koko kentällinen kivenkovia ammattilaisia jotka pelaavat joukkueidensa avauskokoonpanoissa.
Ja heille on samantasoiset korvaajat.
Ja heillä on oltava pelikäsitys joka on toisella tasolla mitä tämän hetken pelaajilla.
Vasta sitten voimme puhua arvokisoihin selviämisestä.
Sitä ennen laahaudumme kuin suomen talouselämä pitkin pimeää kujaa.

2019 tässä terve! Kisoissa ollaan ja

Kansalaistorilla oli kansanjuhla, jossa koko kansan artisteilla oli Suomen jalkapallomaajoukkueen paidat ja fanikamat päällä. Suomalaisen jalkapalloväen nimiä ja naamoja toisteltiin kuin ”kaikkihan nämä tuntee”. Jarkko Tamminen imitoi Pasi Rautiaista ja vääntelee Toivion ja Arajuuren nimiä hassunhauskoiksi. Kaikki tämä televisioitiin suorana pääkanavalla.

Mistä tie eteenpäin sitten tuli, sitä en osaa sanoa.

[drone]

2019 tässä terve! Kisoissa ollaan ja
Mistä tie eteenpäin sitten tuli, sitä en osaa sanoa.

Hyvä askel eteenpäin olisi kertoa suomalaisille jalkapalloilusta lajina - kollektiivisesti. Nyt ovat heräilemässä sellaiset ihmiset, jotka eivät lajia kauheasti ole seuranneet. Heille EM-kisapaikan saavuttaminen ei ole mitään. Heille urheilua on se, että MM-kisat ovat joka vuosi ja niistä otetaan mitali.