Palloliitto ja huippufutis

[6660]

Sekä EURO2016 että VISIO 2020 tavoitteet pohjaavat samaan kokonaisuuteen. Se oli aika, jolloin Palloliiton johdossa oli kunnianhimoisia ihmisiä, jotka asettivat  haasteellisia tavoitteita. Miten tähän tilanteeseen yleensäkään päädyttiin? Arvaus on, että  yleisellä tasolla kovat tavoitteet tuntuivat ensin houkuttelevilta ja  Palloliiton omistajat eli jäsenkuntakin saatiin houkuteltua  mukaan. Mikä sitten meni pieleen?

Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun alkoi paljastua mitä tämä kaikki oikein vaatisi, alettiin lyödä liinoja kiinni. Kun päättäjät tajusivat, minkälaisiin satsauksiin Palloliitto joutuisi,  käännettiin suuntaa. Palloliitto ei enää ollutkaan kiinnostunut huippufutiksen kehittämisestä. Palloliito ei kerro taloudestaan ja siitä mihin rahat käytetään ja millä perustein. On aika selvää, että huippufutisprojektista tuli uhka, mutta on mahdoton sanoa tarkemmin kenen intressit olivat vaarassa.
 
Puheenjohtajaksi haettiin ensisijaisesti henkilöä, jolla ei olisi liian isoja ambitioita huippufutiksen suhteen.  Alaja oli sopiva valinta tähän, koska hän ymmärsi seuratoimijoiden intressit. Hän hankkiutui eroon niistä henkilöistä, jotka olivat tähän linjaan sitoutuneet. Nimellisesti projektit olivat voimassa, mutta EURO2016 projektista tuli valmentajan valintaprojekti ja VISIO2020 kutistettiin Sami Hyypiä Akatemia- projektiksi.  Siinä vaiheessa oli jo päivänselvää, että tavoitteet ja se mitä tehtiin olivat täysin epäsuhtaiset.

EURO2016 näyti menevän ensin odotetusti. Kukaan liitossa tuskin todellisuudessa uskoi sinne pääsyyn. Henki varmasti oli, että katsotaan nyt mitä uusi päävalmentaja saa aikaan. Mitään muuta asian eteen ei siksi tehtykään. Asiat alkoivat sitten mennä odottamattomasti, kun karsintalohko paljasti, että mahdollisuus oikeasti oli. Se, että tässäkään vaiheessa liitto ei mitenkään reagoinut vahvisti sen, että tavoitteeseen ei oltu sitouduttu. Päävalmentaja jätettiin yksin selviytymään tilanteesta. Mitään konkreettista tukea ei tullut. Liito ei halunnut tai pystynyt reagoimaan. Lopputulos on nyt nähtävissä.

Visio 2020 puolikin on jo kutistunut ”siltarumpuprojekteiksi” maakuntiin. Toteutusta tehdään sen pohjalta, jos jotain ylimääräistä jostain jää. Mitään todellista tahtotilaan kansainväliselle tasolle pääsyyn ei näy. Karkeakin vertailu siihen, mitä menestyneissä maissa on futiksen eteen tehty kertoo sen, että täällä on jääty huultenheiluttelun asteelle.

Asioita on helppo henkilöidä, mutta tosiasiassa Alajakin on vain Palloliiton toimihenkilö. Huippufutis ei vain ole liitolle tärkeä asia. Jos se olisi, ei liitto olisi nykyisen lailla passiivinen. Se käyttäytyy kuin fanit, jotka tulevat stadikalle katsomaan mitä on saatu aikaiseksi. Huippufutiksen se on ulkoistanut muuten, paitsi että antaa vähän taskurahaa, jotta jotain puuhaa saadaan aikaan.

Aika pahasti näyttää siltä, että kun tämä karsintapettymys on ohi, palataan vanhaan arkeen.  Valitaan uusi valmentaja ja aletaan toivoa maajoukkuemenestystä ja perustetaan pari aluekeskusta ja toivotaan, että junnut  kehittyisivät. Huippufutista ei pystytä näkemään kokonaisuutena, jonka osaset riippuvat toisistaan. Kysehän ei ole poissulkemisesta. Kaikkeen ammattimaisuuteen lähdetään harrastuneisuuden pohjalta, mutta siitä ei tule mitään, jos asioita sotketaan toisiinsa.

Miten muutokseen?

Onko oikein että Suomen isoimman lajin yhteydessä toimintaa ei pystytä kunnolla erikoistamaan. Olisiko aika perustaa huippufutiksen yhteyteen aivan oma kokonaisuus! Se ei vain näytä toimivan, että harrastustoiminnan kautta yritetään työntää ammattimaista toimintaa eteenpäin. Eikä ihme. Mitä siitäkin tulisi, jos samalle työpaikalle tuotaisiin harrastajatkin samojen sorvien ääreen. Tarvitaan siis rakenteellisia muutoksia. Vaikka laji on sama futisperheen jäsenet ovat aikuistuneet ja vaativat kukin omia tarpeitaan vastaavaa toimintaa.

[Stürmer]

"Palloliitto" ja "huippufutis" samassa lauseessa, hinnatonta .

[Jan Maat]

Mielestäni nyt olisi aloitettava neuvottelut, että saadaan SMJK:n valitsema ehdokas Suomen Palloliitton liittohallitukseen!

[Tiksa]

Visio 2020 jäi pelkäksi visioksi. Siitä ei ilmeisesti koskaan tehty mitään käytännön tasolle vietävää suunnitelmaa, niin että Palloliiton jokainen alueellinen junnuvalmentaja tai markkinointipäällikkö olisi tiennyt mitä hänen on tehtävä toisin.

Tässä taas Ägän työnäyte Klubista siitä miten strategiaa viedään pari tasoa visiosta alaspäin: https://www.hjk.fi/uutiset/Miehet-2000. Ja nämä lienee viety myös käytännön tekemisen tasolle päätelleen siitä, että monessa noissa mahdollistajissa on myös havaittavasti tapahtunut jotain.

Euro2016-floppia käsitellään muualla, joten siitä ei tässä yhteydessä enempää. Huippufutista ei kuitenkaan rakennettaisi vain yksien karsintojen menestyksen perusteella, joten se on sinällään erillinen asia.

[laivakoira]

Meil on visio, meil on huippujalkapallojohtaja. Jos ei näillä onnistu, niin vika on pelaajissa.

[6660]

Visio 2020 jäi pelkäksi visioksi. Siitä ei ilmeisesti koskaan tehty mitään käytännön tasolle vietävää suunnitelmaa, niin että Palloliiton jokainen alueellinen junnuvalmentaja tai markkinointipäällikkö olisi tiennyt mitä hänen on tehtävä toisin.

Tässä taas Ägän työnäyte Klubista siitä miten strategiaa viedään pari tasoa visiosta alaspäin: https://www.hjk.fi/uutiset/Miehet-2000. Ja nämä lienee viety myös käytännön tekemisen tasolle päätelleen siitä, että monessa noissa mahdollistajissa on myös havaittavasti tapahtunut jotain.

Euro2016-floppia käsitellään muualla, joten siitä ei tässä yhteydessä enempää. Huippufutista ei kuitenkaan rakennettaisi vain yksien karsintojen menestyksen perusteella, joten se on sinällään erillinen asia.

Miksei sitä ei viety? En usko että kyse oli varsinaisesta osaamattomuudesta vaan siitä, että Palloliitto ei ole halunnut lähteä tarvittaviin satsauksiin. Húipputasolla per pelaaja tarvitaan varmasti aivan toista panostusta kuin harrastelijatasolla. Pystyykä siihen Suomi edes yksin vai pitäisikö tehdä kansainvälistä yhteistyötä? Yhteisiä junnuleirejä vaikkapa. Kiinteät kulut toiminnan nostamiseen nousevat helposti suhteettomiksi.

Joka tapauksessa on selvää, että nyt kärsii sekä harrastepuoli että kilpapuoli. Harrastepuoli pelkää menettävänsä ja kilpapuoli kituu. Nykyrakenteilla ei vain päästä siihen, että kilpapuolelle voitaiisiin erilaisin toimin alkaa ajaa sisään uutta toimintakulttuuria ja myös kanavoida omaa rahoitusta. Nyt kaikki on isoa mössöä. jossa muutama päätöksentekijä tekee impulsiivisia päätöksiä vähän siihen tyyliin kuin kyse olisi heidän omasta yrityksestään. Pitkäjänteisyys puuttuu.

Malleja voi hakea vaikka Norjasta, jossa tällaista erikoistumista on jo harjoitettu. Kysehän ei ole vain maajoukkueista vaan kaikesta huippufutiksesta. Ensin tarvitaan toki tahtoa. Ilman sitä ei mikään etene. Onko sitä?

[Stürmer]

Saksan Palloliitto DFB käynnisti oman Talentförderung -pelaajakehitysohjelmansa vuonna 2002. Siihen tuotettiin liiton toimesta kattava valmennustietopaketti, joka koostui nelivärisestä ohjekansiosta ja saksalaisella perusteellisuudella tehdystä perustekniikan opetusvideoita sisältävästä CD:stä.  Tuo materiaalipaketti "Trainingtipps für die Stars von morgen" oli tilattavissa DFB:ltä noin postikulujen hinnalla, minkä mahdollisti ainakin osittain pääsponsoreiden (Deutsche Telekom, Mercedes-Benz ja Adidas) taloudellinen tuki.

Kansion sisältö: 1. Konzeption / 2. Techniktraining / 3.Taktiktraining / 4. Trainingtipps / 5. Trainingsformen / 6. Trainingseinheiten / 7. Service / 8. Individuelle Förderung / 9. Trainieren im Team / 10. Trainingsplanung.

Puoli-ilmaisen materiaalipaketin lisäksi liiton johdolla maahan rakennettiin perinpohjainen ja systemaattinen talenttien seulontajärjestelmä ja siihen liittyen perustettiin myös 400 alueellista valmennustukipistettä.  Tämän talenttiohjelman tuloksista onkin Saksan seura- ja maajoukkueissa nautittu ever since

Seuraavassa siis lyhyesti kuvaus siitä miten jalkapallon lutuurimaa huolehtii pelaajatuotannostaan ja millaisia panostuksia se on valmis tekemään.  Palloliiton puuhastelu näyttääkin siihen verrattuna... no ... puuhastelulta:

Die Behauptung, es gebe in deutschen Fussball keine Talente, ist falsch.  Vielleicht verfügt er über weniger Talente als zur Hoch-Zeit des Strassenfussballs, doch damals war der Fussball ein Selbstläufer an der Basis.  Unter den 80 Millionen Deutschen gibt es jedoch weiterhin genügend Fussballtalente! Und wir können wegen dieser idealen Startposition selbstbewusst unseren Anspruch formulieren, an die Erfolgszeiten unserer Nationalmannschaft anknüpfen und dauerhaft ganz vorne in Konzert der weltbesten Mannschaften mitspielen zu wollen.  Das gilt vor allem mit Blick auf die Weltmeisterschaft 2006 in eigenem Land.

Doch wichtiger als früher ist es, alle Talente zu finden und dann systematisch zu fördern. Diese Anforderung an unser Talentfördersystem war noch nie so wichtig wie heute! Das ist nur zu schaffen, wenn alle, die ein Talent auf dem Weg vom Anfänger bis hin zum Spitzenspieler begleiten, kooperieren.

---

Wir dürfen nichts unversucht lassen, um unsere Talente zu fordern und fördern.  Dazu müssen alle, die sich mit viel Herz für die jungen Spieler engagieren, bereit sein, in Sinne eines Qualitätssprungs unseres Fussballs traditionelle Strukturen zu optimieren, teilweise auch neue Wege zu beschreiten und Visionen zu entwickeln.

Der Deutsche Fussball-Bund übernimmt hier zusammen mit seine Landesverbänden mit dem Aufbau des Talentförderprogramms eine Vorreiterrolle und garantiert erstmals in seiner Historie in ganz Deutschland Sichtungs- und Förderstrukturen von gleich hoher Qualität.  In allen Teilen der Bundesrepublik werden für etwa 22.000 Mädchen und Jungen fast 400 einheitliche und flächendeckende Stützpunkte eingerichtet.  Hier sichten und fördern qualifizierte Honorartrainer die Talente aus der jeweiligen Region. Jeder leistungswillige und talentierte Spieler kann auf Basis eines qualifizierten Trainings sein fussballerisches Potential ausschöpfen!  Dabei ist es egal, in welcher Region Deutschlands er spielt."

Barbaarinkieltä taitamattomille tässä Google-tason käännös:

The claim that there is no talent in German football, is wrong. Perhaps it has less talent than during the heyday of street football, but at that time football was a sure-at the base. Among the 80 million Germans there are still plenty of football talent! And we can confidently formulate our ambition to build on the success of our national team and periods lasting up front to play in the concert of world's best teams want to because of this ideal starting position. This is especially true in view of the 2006 World Cup in their own country.

But it is more important than before to find and then systematically promote all talents. This request to our talent promotion system has never been so important as today! This can only be achieved when everybody guiding a talent on the way from  beginner to a top player, cooperate.

---

We must leave no stone unturned in order to encourage our talents and promote. In addition, all those involved with a lot of heart for the young players must be prepared, in terms of a quantum leap in our football, to optimize traditional structures, and partly to tread new paths and develop visions.

The German Football Association takes over here along with its regional associations with the development of talent development program pioneered and guaranteed for the first time in its history in Germany sighting and funding structures of the same high quality. In all parts of the Federal Republic almost 400 uniform and nationwide bases will be set up for about 22,000 girls and boys. Here sift and promote qualified honorary coaches the talents from the region. Every determined and talented player can exploit on the basis of a qualified training his footballing potential! It does not matter in which part of Germany he plays. "

Erityisesti huomattavaa on se, että edes Saksan kokoisessa maassa ei nähdä olevan varaa jättää yhtäkään talenttia huomaamatta.  Meillähän pelaajatarkkailu on suurpiirteistä, varhaisteini-ikään ajoittuvaa, lähinnä isojen seurojen härskiä kotiinpäinvetoa ja oman kilven kiillotusta.  Ja tuloksethan tästä on johdonmukaisesti näkyvissä.

Pointtini on se, että Suomen Palloliitto Ry voisi lopettaa käsien levittelyn, kääriä hihat ja suunnata 17 miljoonan vuosibudjetistaan huomattavasti suuremman osan seurojen valmennus- ja pelaajakehitystyön tukemiseen.  Jos se oli Saksassa tarpeen, niin tuskinpa meiltä löytyy oikotietä onneen.

[6660]

Lisää Saksasta: http://www.businessinsider.com/germany-youth-system-2014-7?IR=T

[6660]

Islannista: http://www.theoriginalcoach.com/#!the-icelandic-football-model/ctm6

               http://www.siggiraggi.is/uncategorized/3-amazing-facts-on-player-development-in-icelandic-football/

[Nouseva voima]

Tämän päivän aamulehdessä juttua Varalan urheiluopistolla järjestettävästä leiristä kori-ja jalkapalloilijoille. Toistasataa nuorta. Vetäjinä mm. Perparim Hetemaj ja Sasu Salin. Palloliitto ei suostunut mainostamaan, eikä muutenkaan tukemaan kyseistä tapahtumaa, koska ei järjestetty Eerikkilässä. Olisihan tuossa joku lapsi voinut kehittyäkin tai ainakin saanut lisää kipinää harrastukseen ja sehän on niin väärin.

[Maakuntasatraappi]

Tämän päivän aamulehdessä juttua Varalan urheiluopistolla järjestettävästä leiristä kori-ja jalkapalloilijoille. Toistasataa nuorta. Vetäjinä mm. Perparim Hetemaj ja Sasu Salin. Palloliitto ei suostunut mainostamaan, eikä muutenkaan tukemaan kyseistä tapahtumaa, koska ei järjestetty Eerikkilässä. Olisihan tuossa joku lapsi voinut kehittyäkin tai ainakin saanut lisää kipinää harrastukseen ja sehän on niin väärin.

Niin, koska Eerikkilä on bisnes. Mutta tämäkin on hyvin lyhytnäköistä, sillä jos pelaajakehitys asetettaisiin rahastamisen edelle nousisi koko suomifutis ja bisnes menestyisi paremmin ja enemmän väkeä voitaisiin palkata hyödyllisiin ja hyödyttömiin duuneihin.

[6660]

Palloliiton toimet uuden valmentajan rekrytoinnin suhteen viittaavat vahvasti siihen, että mikään ei muutu. Seuraava yrittäjä sisään. Asiat on muuten kunnossa!

Samalla alkaa paljastua koko tilanteen karmeus huippufutiksen näkökulmasta. Alajan eroa huudetaan, mutta ilman sitä, että Alajalla keitti Unkarimatsin yhteydessä, Mixu jatkaisi mitä ilmeisemmin päävalmentajana ilman mitään paineita Palloliiton puolelta.

Sitäkin on ihmetelty, että miksi Litti on Palloliiton ”neuvoton” neuvonantaja ja Alajan luottomies. Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että kun Litti on tavannut Palloliiton johtoa, hän on nopeasti tajunnut, että mitä ihmettä hän voi niille ihmisille ”konsultoida”. Hehän ovat ihan ulkona siitä, mitä huippufutis on.

Onko niin, että Alaja on ainoa Palloliiton todellisista päättäjistä, jolla kaikista puutteistaan huolimatta on jotain tajua siitä, mitä huippufutis on. Muut ovat täydellisiä turisteja.  Kaikki Pelaa systeemissäkin oli moderneja piirteitä. Se, että sitä alettiin soveltaa typerän kaavamaisesti, kertoo lähinnä suomalaisesta futiskulttuurista. Ilman sitä Suomessa ei olisi koeteltu vähäisintäkään systematiikkaa futiskasvatuksessa.

En ole mikään Alaja fani, enkä hänen monia toimiaan hyväksy, mutta ilmeistä on, että liitossa Alajan takana on vain väritöntä ja hajutonta hallintoa, joille futis on poikien ja tyttöjen kiva  harrastus. Mitään poltetta huippufutiksen suhteen siellä ei ole.

Jos tällä menolla mennään Suomi on kohta Euroopan pohjalla. Maltallakin satsaavat enemmän menestykseen.

http://www.timesofmalta.com/articles/view/20131027/football/What-can-Malta-learn-from-Iceland-s-football-success-.492059#.UoVUc3DxrZ4

[supstanssi]

Alajan takana on vain väritöntä ja hajutonta hallintoa

Tuo on varmaan totta, mutta olet unohtanut että Pertti on sen lafkan nokkamies ja vastuussa koko saunakerhon puuhasteluista. Hänen siellä pitäisi möyhentää ja katalysoida kehitystä, mutta joo.

[Cretinhop]

Sitäkin on ihmetelty, että miksi Litti on Palloliiton ”neuvoton” neuvonantaja ja Alajan luottomies. Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että kun Litti on tavannut Palloliiton johtoa, hän on nopeasti tajunnut, että mitä ihmettä hän voi niille ihmisille ”konsultoida”. Hehän ovat ihan ulkona siitä, mitä huippufutis on.

Tää loputon lapsenusko Litin erinomaisuuteen kentän ulkopuolella jaksaa ihmetyttää. Ei mitään näyttöjä yhtään mistään, mutta kyllä sen täytyy olla kova kun se on Litti. Nytkin sillä on duuni josta kukaan ei tiedä mitä se tekee. Ja jos se ei tee mitään niin sekin on muiden vika kun ne muut on niin tyhmiä ettei nille kannata mitään opettaa.

Ja paskat. Ihan samanlainen saunakaveri se näyttää olevan kuin muutkin palloliiton suojatyöpaikoissa olevat.

[6660]

Varmasti Litillä on osaamista ja suhteita, mutta Palloliito ei pysty niitä hyödyntämään, koska sen tavoitteet on lähnnä toiveita eikä toteutettaviksi tarkoitettuja.

Aika paljon toitotetaan siitä, että esimerkiksi Kultaisen sukupolven pelaajien pitäisi uransa jälkeen tuntea vastuunsa ja auttaa suomalaista futista eteenpäin. Tietenkin tällainen kuulostaa sinänsä kauniilta, mutta se voi johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen. Hyvällä tahdolla ei pitkälle pääse.
Pelaajaurankin jälkeen he ovat ensisijaisesti vastuussa omasta kehityksestään. Jos he kehittyvät siinä mitä valitsevat, vasta sitten heistä voi olla hyötyä Suomenkin futikselle.

Fanit eivät yleensä näe kuin pelaajat ja valmentajat. Futis on kuitenkin ammattitasolla toimiala, joka vaatii monenlaista osaamista. Suomenkin kannalta parasta olisi, jos mahdollisimman moni huippupelaajakin rakentaisi seuraavan uransa osaavissa kv-organisaatioissa ja toisi sitten aikanaan osaamistaan Suomeenkin. Tilanne on aivan sama kuin pelaajanakin. Suomessa kehittyy vain tiettyyn pisteeseen oli kyse sitten mistä tahansa organisaation pestistä.

Ägallekin tekisi varmaan hyvää olla toimarina vaikka jossain brittiseurassa. Toivottavasti Littikin uskaltaa tehdä ratkaisuja oman kehittymisensä näkökulmasta, eikä jää hautomaan mitään "velkaa" Suomelle. Jos ollaan realistisia, Palloliitossa tuskin tapahtuu merkittäviä muutoksia pitkään aikaan. Seuratason kautta tapahtuu vähittäistä kehitystä, joskus kehityshyppäyksiäkin ja välillä takapakkia. Seuroissakin tarvitaan yhä enemmän vankkaa kansainvälistä kokemusta ja osaamista kaikilla futiksen osa-alueilla. Sitä kautta Suomifutiiskin etenee.

[6660]

Yksi alue, jota aika vähän käsitellään on Suomen valmentajakoulutus. Sehän on Palloliiton keskeisiä alueita. Mikä on oikeasti Suomen valmentajakoulutuksen taso? Pohjalta huipulle.

Varmastikin Suomen koulutus on jollain muodollisilla FIFA/UEFA kriteereillä riittävän hyvää. Samoja asioita periaatteessa  käydään läpi kaikkialla maailmassa, mutta mikä on tilanne käytännön tasolla? Suomesta ei nouse valmentajia maailmalle edes samassa suhteessa kuin pelaajia. Edes maailman divaritasoille. Jotain on siis pielessa. 

Kuinka moni suomalainen valmentaja edes ajattelee kansainvälistä uraa? Ilmeisen harvassa he ovat. Aikanaan oli esimerkiksi Kuusela maailmalla. Nyt Mixu on ollut ainoita ja Hyypiä aloittelee. Mutta kumpikaan ei ole suomalaisen valmennusosaamisen ja koulutuksen kasvattamia vaan etenevät aivan muista syistä.

Mitä erityisiä eväitä Suomen valmennuskoulutus antaa? Otetaanko täkäläisessaä valmennuskoulutuksessa esimerkiksi lainkaan sitä huomioon, että pelaajat on yksilöitä ja joukkue on yleensä monikulttuurinen organisaatio? Mennäänkö jalkapallon tekniikka ja taktiikka edellä. Valmentajatyypistä itsestään sitten riippuu näkeekö edessään ihmisiä. Voi olla että suomalaisesa valmennuskulttuurissa tällaiset asiat on perinteisesti ollut höpöhöpöä, mutta koulutuksen kautta tätä kulttuuria juuri pitäisi muuttaa.

Miten sitten hoidetaan valmentajien täydennyskoulutus. Jalkapallo kehittyy kovaa vauhtia, eikä mediasta tai kursseilla istuen saatu oppi riitä. Valmennustaito on tekemisen taitoa. Ajatus siitä, että valmentamista oppii vain valmentamalla on yhtä tyhmä kuin että pelaamista oppisi vain pelaamalla. Taito vaati sitä, että tiettyihin asioihin keskitytään kerrallaan, valmentajan virheitä korjataan ja osaamista hiotaan - tottakai mahdolliamman aidoissa valmennustilanteissa. Ei valmentajakaan opi, jos koko ajan kaikki valmennuksen asiat ovat yhtä aikaa täysillä päällä. Sillä ei saada aikaan kuin höntsävalmentajia, jotka vain yrittävät selviytyä.

Sellaiset pelaajat kuin valmentajatkin! Ja sellaiset valmentajat kuin johtokin! Uuden maajoukkeen päävalmentajan valinta tulee olemaan vahva viesti siitä, millaista valmennusta Suomessa halutaan edistää. Näillä näkymin valmennuksen linjauksia voisi Suomessa verrata siihen kuuluisaan ajopuuhun. Reagoidaan jälkijättöisesti siihen, kun esteitä tulee. Mitään omaa linjaa ei haeta.

Fyysisiin resusseihin kyllä satsataan, mutta  jos valinnaisina vaihtoehtoina on vaikka uusi tekonurmi tai valmennukseen satsaaminen, 99,9% sesti valitaan edellinen. Ei väliä sillä, jos pelaajat on valmiuksiltaan ja toimiltaan kuin kelopuita, kunhan nurmi kiiltää. Olisi syytä vaihtaa painopisteitä.

[6660]

Palloliitto on tehostanut omaa sisäistä toimintaansa, mutta todellisia vaikuttavia muutoksia ei liene luvassa.
Avoimuutta kaipaisi ensimmäiseksi lisää: Koskahan päästään siihen, että asiat kerrotaan läpinäkyvästi kuten Ruotsissa, jossa myös kaikki liiton tulos ja tasetiedot on julkisia. http://fogis.se/medieservice/dokumentbank/verksamhetsberattelser/

Suomessa Palloliiton puheenjohtajakin on suorastaan ihmeellisessä vastuussa. Odotetaan samanlailla ihmeitä kuin päävalmentajalta.
Epäilen ettei Ruotsin vastaava puheenjohtaja ole samanlaisten odotusten ja vainon kohteena, kun liitto siellä on avoimempi kollektivi. Puheenjohtaja on siellä muuten entinen dumari ja avoimen poliittinen eli sosiaalidemokraatti https://sv.wikipedia.org/wiki/Karl-Erik_Nilsson_%28fotbollsdomare%29

Kilpafutis (paitsi maajoukkueet) on Ruotsissa eronnut liitosta jo 1928 ja SEF (Förening Svensk Elitfotbol) vetäjä haetaan ja valitaan yritysmäiseen tyyliin http://svenskfotboll.se/arkiv/allsvenskan/2011/enquist-ny-sef-vd/

Se, että Suomessa futiksen tulevaisuus aina lopulta kaadetaan syyttömien eli junnujen harteille on sekä surkuhupaisaa että tragikoomista samaan aikaan. Kertoo lähinnä siitä, että futiksessa mukanaolevat sinänsä varmasti fiksut ammattijohtajatkin muuttuvat pikkupojiksi Palloliiton hiekkalaatikolla.

[drone]

Enpä ole aikaisemmin vieraillut tässä Futisforumin osastossa, mutta nyt päätin tulla vilkaisemaan sen motivoimana, että todelliset jalkapallomaat kuten Islanti, Pohjois-Irlanti, Albania ja Wales pelaavat "kaikkien aikojen EM-kisoissa" - ja Suomi voivottelee. Suomihan ei toki ole jalkapallomaa, mutta meitä on silti monia, jotka haluaisivat sen olevan.

Ensi vaikutelma foorumin keskusteluista: Hiljaista on.
Toinen havainto: Keskustelijoiden piiri on pieni.

Ihmeteltävää siinä mielessä, että Palloliiton pitäisi toimia suomalaisen jalkapalloilun veturina ja johtajana. Yrityksissä jos menee alle odotusten, niin johto  laitetaan vastuuseen ja tarvittaessa tehdään henkilöstömuutoksia. Kenelle Palloliitto vastaa toiminnastaan? Periaatteessa sen tulisi vastata asiakkaalle - meille suomalaisen jalkapalloilun ystäville ja yhteiskunnalle. Veronmaksajat eivät halua maksaa katteettomista lupauksista. Ja sikaa säkissä ei tolkun ihminen osta.

Tartunpa nyt yhteen tärkeään asiaan, joka tässä ketjussa jo nostettiin esille: avoimuuteen.

Aina puhutaan resurssipulasta ja vaaditaan lisäresursseja. Mutta Islannin menestyksen myötä kaikilta näiltä puheilta on pudonnut pohja pois perinpohjaisesti ja lopullisesti. Maassa, jossa on yli 100000 lisenssipelaajaa, täytyy olla riittävästi muskelia tehdä asiat yhtä hyvin kuin maassa, jossa on 20000 lisenssipelaajaa.

Ennen lisäresurssointia nykyjärjestelmä on katselmoitava läpikotaisin. Se on tapa, jolla yritykset toimivat. Eli tasekirjat ja tilitiedot esiin! Katsotaan, mistä raha tulee ja kuinka paljon sekä minne menee ja kuinka paljon sitä menee. Onko järjestelmässä toimimattomia prosesseja? Jos on, prosessi joko korjataan tai lakkautetaan.

Palloliitothan eivät edes ole mitään yrityksiä. Tämä mahdollistaa mm. sen, että "salaista" tietoa on hyvillä neuvottelutaidoilla saatavissa vaikkapa Ruotsista tai Islannista. Voidaan pyytää heidän tase- ja tilikirja ja laittaa se vieretysten omien vastaavien tietojen kanssa ja ottaa oppia resurssitehokkuudesta. Puhumattakaan, että avoimemmalla toiminnalla resurssien jakamisesta voisivat päästä keskustelemaan myös asiakkaat - me jalkapallon ystävät.

Ja kirjoitettakoon vielä tännekin ketjuun, että Islannin malli todellakin voidaan kopioida Suomeen, jos vain halutaan. Se vaatii ainoastaan niukkojen resurssien kohdentamista sinne, missä menestymisen edellytykset ovat parhaat ja toisaalta joustavuutta ja pitkäjännitteisyyttä sekä jossain määrin omista eduista luopumista yhteiseksi hyväksi.

Sitäkin sopinee miettiä, kannattaako ne vähät rahat laittaa miesten maajoukkueen päävalmentajan palkkaan vai satsata junioreihin Islannin mallin mukaisesti.

[Koom]

Tällä hetkellä Palloliitossa keskitytään huippufutikseen enemmän kuin koskaan, sillä ennatysmäärä liiton väkeä on matkustanut/matkustaa Ranskaan seuraamaan EM-kisoja.

[Janne S]

Tällä hetkellä Palloliitossa keskitytään huippufutikseen enemmän kuin koskaan, sillä ennatysmäärä liiton väkeä on matkustanut/matkustaa Ranskaan seuraamaan EM-kisoja.

Ei perkele mitään tolkkua.

Myös Mixulle maksettu korvaus on täysin kohtuuton, niillä meriiteillä mitä miehellä oli.

[drone]

Ei perkele mitään tolkkua.
Myös Mixulle maksettu korvaus on täysin kohtuuton, niillä meriiteillä mitä miehellä oli.

Edelleen kysymys kuuluu: mistä raha tulee ja minne se menee? Jos käytetään veronmaksajien tai maksavien asiakkaiden rahoja, maksajilla on oikeus tietää.
Jos väki matkustaa kisoihin omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan, niin sehän on tietysti heidän oma asiansa.

[Thalian]

Aina puhutaan resurssipulasta ja vaaditaan lisäresursseja. Mutta Islannin menestyksen myötä kaikilta näiltä puheilta on pudonnut pohja pois perinpohjaisesti ja lopullisesti. Maassa, jossa on yli 100000 lisenssipelaajaa, täytyy olla riittävästi muskelia tehdä asiat yhtä hyvin kuin maassa, jossa on 20000 lisenssipelaajaa.

Islannissa on yksi asia, joka nostaa tehokkuutta Suomeen nähden: lyhyet etäisyydet. Suomessahan piiriorganisaatio syö rahaa, mikä on jossain määrin ymmärrettävää, sillä kovin kaukaa on vaikea järjestää paikallisia sarjoja kovin tehokkaasti. Toki piiriorganisaatiossa on paljon ilmaa (esim. linjaus, että joka piirissä pitää olla piiripäällikön lisäksi sekä nuorisopäällikkö että kilpailupäällikkö. Pienet piirit tulivat kuitenkin hyvin toimeen vähemmällä työntekijämäärällä vielä aikaisemmin), mutta jonkinlaista kustannusta pitkät etäisyydet väkisinkin tuovat.

[drone]

Islannissa on yksi asia, joka nostaa tehokkuutta Suomeen nähden: lyhyet etäisyydet. Suomessahan piiriorganisaatio syö rahaa, mikä on jossain määrin ymmärrettävää, sillä kovin kaukaa on vaikea järjestää paikallisia sarjoja kovin tehokkaasti. Toki piiriorganisaatiossa on paljon ilmaa (esim. linjaus, että joka piirissä pitää olla piiripäällikön lisäksi sekä nuorisopäällikkö että kilpailupäällikkö. Pienet piirit tulivat kuitenkin hyvin toimeen vähemmällä työntekijämäärällä vielä aikaisemmin), mutta jonkinlaista kustannusta pitkät etäisyydet väkisinkin tuovat.

Ratkaisu on yksinkertainen. Otetaan Islannin malli käyttöön rajatulla alueella Suomessa ikään kuin pilottina ja kohdistetaan resursseja ensin sinne. Kyllä meiltäkin löytyy suurin pelaajamassa varsin kompaktilta alueelta (Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere).

[Thalian]

Ratkaisu on yksinkertainen. Otetaan Islannin malli käyttöön rajatulla alueella Suomessa ikään kuin pilottina ja kohdistetaan resursseja ensin sinne. Kyllä meiltäkin löytyy suurin pelaajamassa varsin kompaktilta alueelta (Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere).

En tunne Islannin mallia niin hyvin, että osaisin sanoa, olisiko tämä mahdollinen idea vai ei. Liitossa on kuitenkin menossa piiriorganisaation uudelleenjärjestäminen ja odottaisin sen läpimenoa ennen kuin lähtisin tekemään muita suuria muutoksia. Tarkoitus olisi, että vuoden-kahden päästä meillä on uusi piiriorganisaatio olemassa.

[drone]

En tunne Islannin mallia niin hyvin, että osaisin sanoa, olisiko tämä mahdollinen idea vai ei. Liitossa on kuitenkin menossa piiriorganisaation uudelleenjärjestäminen ja odottaisin sen läpimenoa ennen kuin lähtisin tekemään muita suuria muutoksia. Tarkoitus olisi, että vuoden-kahden päästä meillä on uusi piiriorganisaatio olemassa.

Toisesta viestiketjusta lainattua ("Islannin ihme"):
"Pointteja:
- 130 tekonurmipäällysteistä minikenttää koulujen pihoilla
- kaikilla taloudellinen mahdollisuus harrastaa fudista - kunnat maksavat kolmanneksen seurojen kausimaksuista
- koulutus: jokaisella valmentajalla (myös pienten lasten) pitää olla vähintään Uefan B-tutkinto suoritettuna
     - maassa 600 B/A/Pro-tutkinnon suorittanutta valmentajaa
     - kuka tahansa pääsee B-kurssille, hinta 715€
- tutkimusten mukaan pisimmälle jalkapallossa päässeet ovat harrastaneet useampia lajeja
     - useampaa lajeja harrastetaan jopa 14-vuotiaaksi asti
     - 90% alle 10-vuotiaista harrastaa useampaa lajia

- uudistuksilla maan jalkapalloilu saatiin uudelle tasolle 10 vuodessa
- Islannin juniorikoulutus on niin laadukasta, että tutkimusten mukaan ulkomaille ei kannata lähteä kovin nuorena"
   
Sanoisin, että tätä kannattaa vakavasti miettiä. Jos Islanti on 20000 harrastajan pelaajamassalla jyrännyt EM-kisoihin ja saaneet juniorituotantoon virtaa, kyllä he jotakin ovat tehneet oikein. Luulisi, että Palloliitto on tuon menestyksen innoittamana ottanut tarkoin selvää, miten siellä on asiat hoidettu.

Nämä ovat pitkäjänteisiä projekteja eli ei tuuliviireille. 10 vuodessa islantilaisetkin vasta ovat saaneet tuloksia. Pitää vain olla järkähtämätön usko ja tahto ja sitoutuminen tehdä ne jutut kunnolla. Suomella on 100000 harrastajan massalla edellytykset mennä Islannista ohi ja kehittyä maaksi, joka vierailee säännöllisesti arvokisoissa. Mikäli (enkä epäile yhtään) malli onnistutaan ajamaan läpi jostakin Suomen osasta alkaen, sitä voidaan resurssien kasvaessa (yleisön ja sponsorien kiinnostuessa) laajentaa kaikkialle Suomeen, jolloin jokainen pelaaja ja seura ovat maailman tehokkaimman pelaajakehitysmallin piirissä.

E: Ja lisäkommenttina: eivätkä muutokset todellakaan ole mitään radikaaleja. Kysymys on vain resurssien käytön tehostamisesta ja sitoutumisesta tavoitteisiin.