Tässä nyt pitää ottaa muutama asia esiin. Ensinnäkin itse koen että nykyinen 7vs7 liian isolla kentällä on tukenut liikaa seuraavia asioita:
- Pelaajilla liikaa aikaa&tilaa
- Pelkällä juoksemisella voit pärjätä
- Valmentajat jotka pelaavat voitosta(näitähän valitettavasti riittää turhan paljon) muodostavat pelitavan sen yhden nopean(ja ehkä muuten fyysisesti kehittyneen) pelaajan mukaan
- Koska liikaa aikaa ja tilaa, niin sitten kun pelataankin vähän kovemmassa prässissä, niin aletaan miettiä miten välttää menetyksiä
Miten tämä vaikuttaa yksilötasolla:
- Se nopea ja ehkä kehityksessä edellä oleva kaveri ei opi mitään muuta kuin juoksemaan pystyyn linjan taakse pitkää palloa. Eli muut osat pelistä eiväh kehity. Sitten maksimi taso on Kappe Hämäläismäinen ura Puolassa melko mukavassa roolissa ja maajoukkueessakin jopa kentällä. Mutta ei mitään asiaa koskaan huipulle. Ja suurimmalle osalle käy niin, että siinä vaiheessa kun sitten ei enää se yksi ominaisuus riitä dominoimaan(tämä useimmiten viimeistään nuorisomaajoukkueessa, joskus jo piirijoukkueessa), niin siihen se ura jäikin.
- Koska on liikaa aikaa ja tilaa niin riittää se, että vaikka se ensimmäinen kosketus ei olisi ihan paras, riittää että peliasentokaan ole ihan paras, jne. Näin mennään sitten kunnes taas törmätään esim. 14-15vuotiaana siihen että ei pärjätäkkään, varsinkaan ulkomaalaisia vastaan
- Yksipuolinen peli karsii pelistä pelin eri vaiheet pois. Tästä voi mennä katsomaan vaikka jotain perus E10-D13 joukkueiden peliä kentän laidalle ja tämä suorastaan hyppää silmille. Pelin käynnistyksen jälkeen usein esim. avaamisvaiheesta hypätään suoraan murtautumiseen kun vedetään pitkää palloa ylös, jne.
- Sitten kun siellä isolla kentällä ei uskalleta hakea niitä pienempiä välejä ja tiloja, niin pelataan safetya ja kierrätetään vaan palloa alhaalla tai pelataan "barcaa". Ei osata tehdä terävää tilanteenvaihtoa, eikä edes pelata vähän tiukempiin väleihin.
Hienosti kopioit suoraan Jatkoajan keskustelupalstalta tämän. Jatkoaika näemmä hallitsee tätäkin palstaa.
