Laitetaanpa uutta kausitopikkia pystyyn pikkuhiljaa. Avaus voisi varmasti olla analyyttisempi ja nasevampi, mutta eipä sillä niin väliä. Historiaakin on aiemmissa avauksissa käyty ansiokkaasti läpi, etenkin viime kauden topikissa. Keskustelu ja katse on vanhassa ketjussa ollut jo viikkoja kohti tulevaisuutta, joten jätetään perusteellinen kertausharjoitus tällä kertaa väliin.
Associazione Sportiva RomaValmentaja: Rudi Garcia
Kapteeni: Francesco Totti
AS Roma – seura jonka kannattaminen on vaikeinta ja ihaninta maailmassaItalian kaunein seura on perustettu verrattain myöhään, vuonna 1927 kun Italo Foschin aloitteesta kolme wanhaa seuraa (Roman FC, SS Alba-Audace ja Fortitudo-Pro Roma SGS) fuusioituivat. Ikuisen kaupungin seuroista S.S. Lazio,
burini, valitsi ulkopuolisen tiensä jo tuolloin, eikä tullut mukaan yhteisen seuran luomiseen.
Menestys Romalla on ollut vaihtelevaa, eikä samanlaista kultaista glooriaa kuin vaikka pohjoisen milanolaisilla tai torinolaisilla suurseuroilla olla Roomassa nähty. Kolme scudettoa, joista viimeisin on kaudelta 2000-2001, ovat kuitenkin sitäkin kallisarvoisempia. Gloryhunterit ovatkin perinteisesti etsineet rakkautensa muualta.
Menestys Euroopassa on antanut odottaa itseään. Karvaita finaalitappioita toki löytyy, eikä niistä vähäisimpänä kunniakkaan vuoden 1984 tappio Euroopan Cupin loppuottelussa Liverpoolille. Bruce Grobbelaarin pelleilyt maalilla ovat tämän ketjun aloittajan ensimmäinen muisto AS Romasta, jos Bruno Contin dominointia 1982 MM-turnauksessa ei oteta huomioon. UEFA Cupin finaalissa tuli takkiin vuonna 1991 Interiltä, mikä sattui kovaa.
AS Roman kannattajalle tuska on ikuinen seuralainen. Aiemmin mainitut tappiot ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta. Sanonnan mukaan yksi aikuisen perustehtävistä on tuottaa lapselle pettymyksiä, sillä vain näin lapsi oppii rakastamaan onnistumisia, ja sitä kautta itseään. AS Roma on meille romanistoille tämän saman teesin airut. Seura antaa meille rakastettavaa niin paljon juuri siksi, että se ottaa niin paljon. Kuka arvostaa kolmattakymmenettä Scudettoa yhtä paljon kuin kolmatta? Silloin kun voiton hetki vihdoin koittaa, on se riemun tunne jotain sanoinkuvaamattoman upeaa.
Kausi 2014-2015Kausi alkoi suurin odotuksin, olihan valmentaja Rudi Garcia onnistunut nostamaan romahduksen partaalla olevan joukkueen yhdessä Walter Sabatinin täydellisen mercaton takaisin Italian huipulle. Kakkossija heti ensimmäisellä kaudella, ja varsinkin kauden aloittanut kymmenen ottelun voittoputki nostivat kiimaa eksponentiaalisesti, semminkin kuin edellinen kevät oli päättynyt kirvelevään Coppa-tappioon Laziota vastaan.
PuolustusMehdi Benatian saagaa on foorumillakin ruodittu pitkään ja hartaasti, ja johtavan topparin lähtö Bayerniin johtikin koko puolustuksen kriisiin. Samaan aikaan Benatian luottopari Castanilta löytyi laskimoepämuodostuma aivoista, josta syystä mies oli sivussa koko kauden. Suurin luuloin Roomaan saapunut Ashley Cole osoittautui hukkahankinnaksi, jonka surullisuus korostui katkerassa 1-7 murskatappiossa UCL-lohkovaiheen ottelussa Bayernia, Benatian uutta seuraa, vastaan. Cole sai elämänsä läksytyksen, ja oli Arjen Robbeniin verrattuna jähmeä kuin suolapatsas. Topparikolmikko Astori-Manolas-Mapou ei vakuuttanut, ja onkin odotettavaa, että näistä ainoastaan Manolas jää seuraavaksi kaudeksi Romaan. Astorin osto-optiota ei haluttu käyttää, ja Cagliarin miehen panos koko kautena oli ehkä yksi vuoden suurimpia pettymyksiä. Oikean pakin paikalle Garcia alkoi ajaa Roman omaa poikaa Alessandro Florenzia, ja vaikkei Florenzi aina häikäissytkään, potentiaalia löytyy. Etenkin ylöspäin ja hyökkäävämmässä roolissa Florenzi oli yksi Roman parhaista pelaajista viime kaudella. Kauden liikuttavin hetki koettiin Florenzin maalatessa kotiottelussa Cagliarissa vastaan, sunnuntaina 21. syyskuuta, kun mies komean suorituksen jälkeen rynnisti katsomoon halaamaan isoäitiään.
Tätä on tunne, tätä on rakkaus, tätä on Roma!
MaalivahditMorgan De Sanctisin otteet maalilla olivat haparoivia, eikä mies vakuuttanut oikein missään vaiheessa kautta. Torjujana De Sanctis on edelleen hyvää Serie A-tasoa, mutta jalalla pelaaminen, pelin lukeminen ja etenkin avaaminen ovat asioita, joita De Sanctis ei ole koskaan urallaan osannut. UCL-tasolle miehen kyvyt eivät riitä, joskin jonkinlainen synninpäästö on annettava siinä mielessä, ettei Roman puolustus juurikaan apuja antanut. Yksi suurimmista toiveista hankintalistalla, romanistan mielestä, onkin mitat täyttävä ykköskassari kaudelle 2015-16.
Aina sympaattinen Bogdan Lobont, pukukoppipelaajien arkkityyppi ja ikuinen optimisti, ei saanut juurikaan kaudella vastuuta, mikä oli odotettavaa. Skorupski torjui silloin harvoin kun pääsi pelaamaan ihan kohtalaisesti, mutta onkin tätä kirjoitettaessa vaihtamassa maisemaa.
KeskikenttäDaniele De Rossi, Capitano Futuro, on ikoni. Valitettavasti jälleen kerran ikonistatus oli vahvin kontribuutio, jonka Daniele joukkueelle pystyi antamaan. Mies on väsyneen oloinen, ikääntynyt vahvasti, terävyys on poissa ja vanha kunnon rappauskonekin vaikuttaa olevan ruosteessa. Tunnetta kuitenkin piisaa, etenkin derbyissä, mutta toivoa sopii että uusi kausi toisi vielä vanhan Danielen esiin.
Onneksi muilla osa-alueilla tuli onnistumisia. Radja Nainggolan, joka onneksi saatiin lunastettua pysyvästi Romaan tänä kesänä, oli koko kauden Roman kantava voima. Nälkä, tahto, osaaminen ja ennen kaikkea asenne ovat tässä miehessä yhtä suurta vahvuutta. Nainggolanissa on paljon samaa kuin De Rossissa aikoinaan, eikä tämä ole ihan vähän sanottu. Kovaotteisuus tuo välillä kortteja (sekä katkenneita jalkoja vastustajille), mutta kokonaisuus on niin vahvasti plussalla, että Nainggolan pystyy henkilökohtaisella panoksellaan ratkaisemaan ottelun lopputuloksen.
Toinen keskikentän ratkaisija, hieman yllättäen, oli allekirjoittaneen raa’asti dumaama Seydou Keita. Todellinen jymy-yllättäjä, jonka asenne on vähintään samalla tasolla kuin Nainggolanin. Keitan flegmaattinen olemus ja näennäinen hitaus ovat vain ulkopuolista hälinää, peliäly ja kovuus ovat edelleen maailmanluokkaa. Mies nauttii kunnioitusta myös pukukopissa, mikä kävi ilmi ottelussa Genoaa vastaan joulukuussa, kun Totti ei vaihdosta kentälle tullessaan suostunut ottamaan kapteeninnauhaa Keitalta, varakapteenilta, vastaan. Aivan ansaitusti Keita jatkaa vielä yhden kauden.
Pjanic alkoi lunastaa niitä odotuksia, joita häneen ollaan asetettu. Miralem vaatii valmentajalta hieman pelisilmää, ja on välillä hukassa jos taktiikka ei satu kohdalleen tai vastustaja pääsee pelaamaan syötöt pois. On ollut myös mielenkiintoista huomata, että Pjanic ei välttämättä näy koko ajan toiminnan keskipisteessä, mutta silloin kun tapahtuu, todella tapahtuu. Maaginen tekniikka, syöttöjen tarkkuus ja erikoistilannetaidot ovat kovaa valuuttaa myös siirtomarkkinoilla, ja toivoa sopii, että Pjanic saadaan pidettyä Romassa vielä pitkään.
Ikävämpi tapaus keskikentällä on tietenkin Strootman. Sabatinin suurhankinta edelliseltä kesältä ei juurikaan päässyt edes pelaamaan, kun polvivaiva ei ottanut parantuakseen. Ansaitsemattomasti fanien silmätikuksi joutuminen Moskovassa tapahtuneen tasoitusmaalin jälkeen ei varmastikaan auttanut, mutta tänä kesänä Strootman on päässyt jo harjoittelemaan täysillä, ja mikäli mies pääsee kuntoon, on varmasti viimeinen palikka Serie A:n kovimmassa keskikenttäkokoonpanossa.
HyökkäysTotti on edelleen henkisesti Romalle todella tärkeä pelaaja, mutta viime kaudella ikä alkoi näkyä jo toden teolla. Maalit Laziota vastaan 11.1.2015 olivat kuitenkin osoitus siitä, että Capitanon aika ei ole vielä täysin ohi. Florenzin aiemmin mainitun tempauksen ohella ne olivat kauden ehdottomia kohokohtia. Selfiestä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta karavaani kulkee, koirat haukkuu.
Mattia Destron siirryttyä lainalle Milaniin Romalla ei ollut mitat täyttävää keskushyökkääjää. Ljajic pelasi hyvin silloin kun pelasi, muttei ole häikäissyt ihan sillä tavalla kuin mitä odotukset ovat olleet. Laidalla Iturbe ja etenkin Gervinho olivat pettymyksiä. Ensiksi mainittu siirtokorvauksensa, ja viimeksi mainittu edelliskauden otteiden vuoksi. Kun Gervinho vielä suuntaisi Afrikan mestaruusturnaukseen talvella, ei Roman edelliskauden voittava systeemi ottanut toimiakseen. Paniikkiratkaisuina hankitut Seydou Doumbia ja Victor Ibarbo olivat puolikuntoisia, ja etenkin Doumbia suorastaan huono. Urheilutoimenjohtaja Walter Sabatini myönsikin, ettei ollut ymmärtänyt tilannetta oikein, ja että prioriteetit menivät sekaisin. Tämä ei varmasti ainakaan nostanut saapuneiden pelaajien itseluottamusta.
Hyökkäyspelin irrottaminen kokonaisuudesta on kuitenkin vaarallista. On mahdollista, ja pidän sitä jopa todennäköisenä, että Roman heiveröinen puolustus johti läpi kauden siihen, etteivät hyökkäykset lähteneet tarpeeksi ahnaasti liikkeelle. Epävarmuus selustasta on varmasti asia, joka kaihertaa mieltä etenkin laidoilla ja keskikentällä.
Kausi 2014-15 kokonaisuutenaOn selvää, ettei Roman mercato viime kesänä mennyt nappiin. Puolustukseen tuli ammottava aukko Benatian lähdön takia, eikä Castanin tilannetta osattu ehkä arvioida oikein. Maiconin loistokausi edellisvuonna osoittautui suonenvedoksi, eikä paikkaavaa pelaajaa osattu hankkia. Vasemman pakin tontti tuntuu olevan vaikea kaikille, mutta eritoten Romalle. Ajoittain erinomaisia otteita esittänyt John Arne Riise oli mielestäni viimeinen mitat täyttävä vaspa, mutta Candelan ajoista olemme voineet vain haaveilla viimeiset 15 vuotta. Toisaalta tuolloin oli oikealla Cafu, ja keskelläkin eri miehet... oi aikoja.
Epävarma puolustuspeli, mukaan lukien maalivahti, leimasi koko kautta. Vaikutukset hyökkäykseen tuli jo lyhyesti analysoitua, mutta viimeistään katastrofi oli valmis kun Bayernilta tuli kuokkaan. Ilta oli yksi seurahistorian surullisimmista, ja jälkikäteen ajatellen katkaisi koko joukkueen selkärangan. Garcia yritti valaa uskoa ja puhui Scudettosta, mutta juna meni.
Loukkaantumisia oli paljon, ja kunto- ja lääkintähenkilökuntaa onkin vaihdettu viime kauden jälkeen raskaalla kädellä. Kausi ei varmastikaan kaatunut ainoastaan tähän, mutta onhan se selvää, että Castanin ja Strootmanin poissaolot todella näkyivät. Tässä mielessä Garcian syntitaakkaa voi jopa vähän keventää, vaikka itse katsonkin, että Rudi Garcia oli viime kauden pettymyksen pääarkkitehti yhdessä Walter Sabatinin kanssa. Taktisia muutoksia ei juuri nähty, vaikka vastustajat olivat selvästi oppineet pelaamaan Romaa vastaan.
Kausi päättyi kuitenkin kakkossijaan ja suoraan UCL-paikkaan. Tätä voi kutsua jossain määrin onnistumiseksi, vaikka tapa jolla se saavutettiin, ei ollut kovin kaunis. Juventus oli kuitenkin omassa luokassaan, eikä Roma varmasti olisi pystynyt todelliseen haastoon vaikkei loukkaantumisia olisi ollutkaan. Kauden loppuun saatu makoisa derby-voitto jätti kuitenkin jossain määrin hyvän mielen, ja loi luottamusta kohti seuraavaa kautta.
Odotuksia kaudelle 2015-2016Roma ei ole toistaiseksi tehnyt merkittäviä hankintoja alkavalle kaudelle. Tulopuolella ovat avauksen miehistä Nainggolan (lunastus) sekä Roman oma kasvatti Alessio Romagnoli, joka tekee paluun oltuaan yhden kauden mittaisella lainalla Sampdoriassa. Romagnolin perässä on kuitenkin sekä entisiä että nykyisiä suurseuroja, viimevuotisen Sampdoria-luotsi Sinisa Mihajlovicin uusi seura Milan etunenässä. Toivoa sopii, että Roma ymmärtää ja pystyy pitämään helmestään kiinni, etenkin kun mies siirtyisi yhteen pahimmista kilpailijoista, ja vielä sellaiselta tontilta, johon Roma kipeästi tarvitsee tekijää.
Vasen pakki on pakko saada, etenkin Holebasin lähettyä. Vaikkei kreikkalainen missään nimessä ollut vakuuttava, oli hän kuitenkin tuolle tontille viime kauden paras. Colen varaan ei voi toivoa muuta kuin pikaista lähtöä, mutta pahalta näyttää sekä miehen oman että ennen kaikkea muiden kiinnostuksen suhteen. Käsittämätön hankinta, joka edelleen jaksaa ihmetyttää.
Keskikentällä Romalla on kuitenkin vahvuutta, jota kilpailijoilla ei ole. Jatkuvuus on tärkeää, ja tämän hetken tilanne näyttää tosiaan siltä, että Keitan jatkosopimuksen myötä keskikentän kokoonpano on aika lailla sama kuin viime kaudella. Tämä on pelkästään erinomainen asia.
Mielenkiintoiseksi menee! Juventus on Tevezin ja Pirlon poistumisista huolimatta edelleen ainoa suosikki, ja on saattanut jopa entisestään vahvistua, semminkin kun pääsevät vielä Vidalista eroon. Milanin tilanteesta on vaikea sanoa mitään, mutta sielläkin näyttää nyt paremmalta kuin vuosiin. Inter on myös mahdollisesti entistä vahvempi, mutta rehellisyyden nimessä molemmat milanolaiset ovat olleet niin yössä viime kaudet, ettei sieltä oikein muuta suuntaa ole kuin ylöspäin. Tämä on kuitenkin varmasti huomattu myös Roman leirissä, ja näin penkkiurheilijan kannalta vahvistuva Serie A on tietenkin vain hyvä asia. Napoli, Lazio ja Fiorentina lienevät ensi kaudella askeleen muita jäljessä, mutta eipä sitä koskaan tiedä.
AS Roman yllä leijuu tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä. Garcia jatkaa, Sabatini jatkaa, Totti jatkaa... jossain vaiheessa tulosta on tultava. Veikkanpa, että jos alkukausi menee penkin alle, kaksi kolmesta mainitsemastani ei enää kevättä Ikuisessa Kaupungissa näe. Ja kuten kaikki tiedämme, Kultapoju ei lähde kuin jalat edellä. Toisaalta Roma osaa myös yllättää. Niin kauan kuin joukkueessa on Nainggolanin kaltaisia asenne edellä töitä tekeviä yksilöitä, seuraan rakastuneita ikoneita ja nuorta verta sopivassa suhteessa, on kaikki mahdollista. Alkavan kauden ihanuus on juuri tätä, odotusta, kiimaa, tunnetta, kihelmöintiä...
FORZA ROMA!
