Juventus Football Club S.p.A 2015/2016 - L'Inizio: Non Sconfitto, Ancora Odiato

[Juventus Football Club S.p.A]

Juventus Football Club S.p.A

2015/2016:  L'Inizo: Non Sconfitto, Ancora Odiato

    Uusi kausi, uudet ideat ja uudet pelaajat; tiivisttettyna uusi alku. Paljon kesan aikana tapahtunut, puhumattakaan viime kaudesta, ja vain holmo kuvittelisi allekirjoittaneen raapivan kaiken kasaan ranskalaisin viivoin ja tiivistettyin sanakaantein orthodoksiseen tapaan. Juventuksen dominointi Italiassa toi menestysta mutta myos vihaa vastustajien leirista; nelja perakkaista scudettoa ei ainoastaan ala tympimaan vaan laittaa kiehumaan tietyissa piireissa. Historiallisestihan tama ei ole mitaan uutta vaan oikeastaan arkipaivaa mustavalkoisessa arjessa; karavaanit kulkevat ja Milanon seka Rooman koirat haukkuvat edelleen. Tama kausiotsikko on hapeilematta italoromanttinen, puhummehan sentaan Italian Vanhasta Rouvasta, la Vecchia Signorasta ja unohtumattomasta kaudesta; kypsempi hedelma vaatii hellavaraisemman kasittelyn.

    Sen sijaan etta menisimme kauas historiassa taakse pain heijastamaan menestyksentayteista aikaa, mielestani taman kausiotsikon teema tulisi keskittya viimeisen viiden vuoden jaksoon jolloin Andrea Agnelli saapui Juventuksen presidentiksi ja sen aikainen, negatiivinen trendi muuttui historialliseksi voittojen kausiksi; ensimmainen tripletta Italiassa sitten 1930-luvun kevaalla 2014, historiallinen neljas perakkainen scudetto vuosi myohemmin seka ensimmainen doppio (scudetto+coppa) sitten Marcello Lippin kultavuosien. Taman lisaksi projektin eteneminen Euroopassa vei Juventuksen Champions Liiga-finaaliin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Menestyksen mukana tuli myos pari supercoppaa. Viiden (5) vuoden jakso tiivistettyna nayttaa talta:





     Menestys ja siihen johtavat syyt on helppo yhdistaa laadukkkaisiin pelaajiin, onnistuneisiin valmentajavalintoihin ja omaan, innovatiiviseen stadioniin mutta suurempi syy loytyy Corso Galileo Ferrarikselta. Mustavalkoinen historia on tuntenut vain yhden nimen synonyymina voittamiselle, menestykselle ja motivaatiolle. Agnellit. “Italian Kennedyt” eivat ainoastaan nousseet Italian sisalla yhdeksi aristokraattisimmaksi ja vaikutusvaltaisimmista perheista vaan siteet ulottuivat ympari maailman. Historia tuntee Fiatin tarinan ja Giovanni Agnellin, ja miten yhtion kasvu kansainvaliseksi autovalmistajaksi avasi Agnelleille oven maailmaan. Loppu on historiaa. Juventuksen historia Agnellien omistuksessa, alkaen aina Umberton presidenttiydesta muutaman vuoden takaiseen Andrean nimittamiseen, katkee sisalleen menestysta. Andrea Agnelli, legendaarisen Gianni Agnellin tyttarenpoika nimitettiin, John Elkannin toimesta Juventuksen presidentiksi calciopolin jalkimyrskyissa ja tilastojen valossa varsin kehnoon aikaan. Mutta oli vain ajan kysymys milloin kurssi kaantyisi; Agnellin sukunimi vetaa menestysta puoleensa kuin viini totuutta. Yksi Andrea Agnellin ensimmaisista tehtavista oli Giuseppe Marottan nimittaminen Direttore Generalen paikalle. Seuran aikaisempi paamaarattomyys ja ulapalla ajelehtiminen ilman siteita historiaan, joukkueen identiteettiin tai kulttuuriin johti Juventuksen kuihtumiseen, poislukien muutaman persoonan [voittajan] lasnaolon muuten niin sieluttomassa joukkueessa. Marotta toi mukanaan hanen oikeana katena toimineen Fabio Paraticin avustamaan joukkueen kokoamista ja kuolleista herattamista. Kannattajien kannalta todellinen kruunun jalokivi oli ikoni Pavel Nedvedin nimittaminen Juventuksen johtokuntaan, ja “La Furia Ceca” on edelleen osa Agnellin johtamaa kabinettia ja menestyksen jaksoa.





     Johtokunnan kokoaminen dominoefektin muodossa ja historian havinan muodossa johti Antonio Conten palkkaamiseen Juventuksen valmentajaksi joten myos kentan laidalle saatiin aimo annos kuuluisaa mustavalkoista voittamisen kulttuuria, jota entinen kapteeni hengitti intohimon, uhrautuvaisuuden ja tulenkatkuisen menestyksen nalan kautta joukkueeseeen; hetki jolloin tyhjat ja kuolleet pelaajat herasivat henkiin haviamatta otteluakaan. Vuosi aiemmin annettu tekoelvytys Luigi Del Nerin muodossa ei palauttanut pulssia kuolevaan jattilaiseen; vasta leccelainen tulivuori pystyi tarjoamaan salvezzan niin joukkueelle kuin kannattajillekin. Menestys seurasi vuosi toisensa jalkeen; Juventuksesta tuli jalleen pelatty vastustaja ja mannavuosien hapea vaihtui scudettoihin. Kaikki oli taas kuin ennallaan; Juventus taisteli mestaruuksista joka vuosi ja yritti imitoida samaa Euroopassa taloudellisista realiteeteista huolimatta. Legendat ylistivat joukkuetta jokainen vuorollaan, mieltaen Conten, kulttuurin ja menestyksen milloin Trapattonin aikaan ja milloin Lippin kultavuosiin. Kannattajalle tama oli kuin unta, mista kukaan ei haluaisi herata. Mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kolmen vuoden projekti Conten kanssa tuli paatokseen viime kesana jattaen Juventuksen jalleen uuden alun eteen.



     Vuoden takaiset tapahtumat jattivat tietynlaisen trauman; ei niinkaan faktasta etta Conten projekti oli tullut paatokseen vaan tavasta milla se tuli paatokseen. Huhut johtokunnan tiukkalinjaisuudesta budjettia koskien ja Conten reaktio [“et voi illallistaa 100 euron ravintolassa 10 euron setelilla”] soi huhujen mukaan keskinaista luottamusta osapuolien valilla. Myos puheet Conten vaatimuksista suuremmasta roolista, henkilokohtaisesta motivation puutteesta ym. kavivat esilla. Oli totuus mika tahansa, Juventus astui viime kesana uuteen aikaan epavarmuuden ja himmeamman valivuoden maalautuessa Torinolaiseen taivaanrantaan.

Kausi 2014/2015:

     Toiveet ja puheet uudesta italialaisesta Sir Alex Fergusonista, joukkueen nopeasti saavutetusta menestyksesta ja tulevaisuuden visiosta romuttuivat tulisieluisen Antonio Conten vaihduttua varittomampaan, mauttomampaan ja muuten vain hieman mitaansanomattomampaan virkaveljeen nimelta Massimiliano Allegri. Ilmapiirista ja sen valtavasta muutoksesta saa graafisen kuvan muistellessamme tapaa milla mies otettiin Vinovossa vastaan kananmunien, syljen ja muiden eritteiden kautta. Menestysta, saati sen jatkumista, oli vaikea kuvitella tapahtuvan sekasortoisessa ilmapiirissa ja eittamatta alavireisen valmentajan alaisuudessa. Kannattajat olivat haljeta epauskosta, puhuttiin pelaajien joukkopaosta Pirlon, Vidalin ja Tevezin johdolla ja vuosien tyon pilaamisesta; paluu menneisyyteen ja eramaassa tarpomiseen. Jalkikateen ajateltuna menestys henkiloityi vain ja ainoastaan Conteen, kun tosiasiassa se oli eri osien summa, kuin ketjureaktio lahtien aina Andrea Agnellin presidenttiydesta asti.



     Allegri kerasi viime kaudella ihailijoita lahestymalla joukkuetta tutuin prinsiipeiin; tamakin foorumi on todistanut paskamyrskyn valjahtaneeseen 3-5-2 –formaatioon, sen riittamattomyydesta Euroopassa ym, ja jo Milanista tuttu “4-3-something” nahtiin vaistamatta uutena tuulahduksena pelitapamuutokseen kun kausi viime syksyna lahti kayntiin. Mr. Allegri muutti joukkuetta kuitenkin hitaasti mutta varmasti, ja viime marraskuun tienoilla kolmen alakerta ei enaa ollut ykkosvaihtoehto, vaan turvallinen varavaihtoehto tarjoten taktista joustavuutta. Vapaampi pelillinen ote tarjosi Tevezille mahdollisuuden haaria joka puolella kenttaa, ja tama nakyi argentiinalaisen tehoissa ja otteissa nostaen miehen ehkapa koko kauden tarkeimmaksi pelaajaksi; 20 maalia ja 7 syottoa Serie A:ssa.





   Livornolainen todisti kuitenkin epailijoiden olevan vaarassa; Juventus marssi enemman tai vahemman kontrollissa neljanteen perakkaiseen scudettoon. Kauden merkittavimpina otteluina voidaan nahda kotiottelut Romaa (3-2) ja Torinoa (2-1) vastaan seka upea nousu coppassa Fiorentinaa vastaan vieraissa (0-3). Roman rooli mannakauden anti-juvena tarjosi haasteen ensimmaisiksi kuukausiksi mutta paakaupunkilaisten pelillinen romahdus kevatkaudella veti luun carcian kurkkuun; ylevat puheet mestaruudesta ja menestyksesta vaihtuivat pettymykseen kun tallakaan kaudella Juventukselle ei Serie A:ssa loytynyt vastusta. Kriittisimmatkin epailijat taipuivat viimeinkin poskisuudelmiin Maxin kanssa kun Juventus voitti coppan dramaattisessa finaalissa Lazion 2-1. Harva osasi kuitenkaan odottaa todellista yllatysta kauden lopussa, kun Vanha Rouva valmistautui kohtaamaan Barcelonan kesakuun 5. paiva Uefa Champions Liigan – finaalissa, jo scudetto ja coppa taskussaan. Tie Berliiniin oli taynna uhrauksia, taisteluja ja uskoa. Jo tietynlaiseksi painajaiseksi muodostunut lohkovaihe venyi aina viimeiselle kierrokselle asti jolloin tasapeli Atletico Madridia vastaan varmisti huojentavan jatkoonpaasyn.



 
       Ensimmaisen pudotuspelikierroksen Dortmund oli ennakoltaan vaikea vastustaja saksalaisten alavireisesta kaudesta huolimatta. Kuitenkin tama ottelupari, ja ennenkaikkea Juventuksen esitys synnytti uudenlaisen uskon joukkueen menestymisesta Euroopassa. Juventus hallitsi otteluparia ja jatkoi selkeana voittajana seuraavalla kierrokselle. Arpaonni jatkui, ja Monacoa vastaan Juventus oli jo tiukemmilla, mutta Arturo Vidalin rangaistuspotku vei Juventuksen sensaatiomaisesti valieriin ja ensimmaiseen kunnon testiin Real Madridia vastaan. Kyseisen otteluparin merkitys modernina eurooppalaisena klassikkona enteili upeaa otteluparia, ja sita se myos oli. Juventus voitti ensimmaisena kotiottelun 2-1,  tasaisesti kauden mittaan parantaneen Alvaro Moratan iskiessa ensimmaisena paluupallon lahietaisyydelta maaliin. Espanjalainen ei tuulettanut mutta stadion repesi. Real Madrid tasoitti ottelun Cristiano Ronaldon hallitulla puskulla. Ensimmaisen puoliajan lopussa kolumbian Hames kuin ihmeen kaupalla puski pallon aivan lahietaisyydelta ylarimaan. Huutonaurut hyokkajaan luokattomasta viimeistelysta ja silmat kiinni puskemisesta vaihtuivat kuin varkain epatodelliseen, varsin akrobaattiseen Stefano Sturaron vasemman jalan pelastukseen. Tama draama tuli paatokseen Tevezin iskiessa rangaistuspotkun sisaan, johdattaen Juventuksen voittoon.





       Finalisti ratkaistiin Madridin illassa. Tuntuu kuin Alvaro Moratan ratkaisevat maalit molemmissa osaotteluissa olivat kuin ennaltakirjoitettu naytelma jalkapallon nayttamolla, pelaajien naytellessa draamaa parhaansa mukaan. Real paasi johtoon pilkulta mutta toisella puoliajalla Juventuksen voitontahto ja nalka kaivaa tarvittava maali tuli esiin; kulman jalkitilanne, Vidal palauttaa pallon boxiin, Pogba voittaa paapallon ja Morata pomputtaa pallon maalin kattoon. Maalin jalkeinen puolituntinen tarjosi paikkoja lisaosumille mutta viimeistaan Balen lahietaisyydelta missattu pusku ei voinut kuin tarkoittaa Juventuksen jatkopaikkaa. Kapteeni Buffonin tunteikkaat voitontuuletukset kauan odotetusta finaalista jaavat elamaan ikuisiksi ajoiksi. Joukkue oli ylittanyt itsensa ja muiden odotukset.




   Unohtumaton kausi tuli paatokseen Berliinissa Barceloonaa vastaan. Giorgio Chiellinin poissaolo finaalista loukkaantumisen vuoksi heikensi joukkueen fyysisyytta ja mediassa paljon esilla ollut chiellon ja Suarezin kohtaaminen ei toteutunut. Tasta huolimatta Juventus pelasi hienon finaalin, taisteli loppuun asti uskoen voittoon asti mutta se ei riittanyt talla kertaa: Barcelona oli parempi numeroin 3-1 ja kausi paattyi tappioon. Tama fakta ei kuitenkaan poista sita tosiasiaa etta Juventus palasi ryminalla takaisin Euroopan kartalle.



   Mita edellinen kausi sitten oikeastaan merkitsi? Sen merkitysta joukkueelle joka koki ison mullistuksen valmentajavaihdon myota ei voi vaheksya. Menestymisen jatko Italiassa valaa joukkueen dominoinnin yha syvemmalle niemimaan historiaan ja viime kauden menestys Euroopassa antaa erinomaiset lahtokohdat rakentaa jatkumoa myos Italian ulkopuolella. Mestareiden liigan finaalin jalkimainingeissa liikuttunut Andrea Agnelli jakoi ylpeana mitalit joukkueelleen, lisaten myohemmin lehdistotilaisuudessa: “Juventus pelaa aina voitosta ja huolimatta viimeisimmasta tappiosta, joukkueen esitys koko turnauksessa ja finaalissa voi merkita uutta alkua Juventuksen tulevaisuudelle”. Viiden vuoden jakso on tullut paatokseen ja Andrea Agnelli, Giuseppe Marotta ja muu johtokunta on rakentanut Juventuksesta vahvan joukkueen. Loppuun viela retrospektisesti Andrea Agnellin ajatuksia viiden vuoden takaisesta tilanteesta (englanniksi):

“When I took direct responsibility of the club, we knew that we had to completely turn around both the team and the company. A lot of unwanted overheads – such as players who had underperformed but no other club wanted to buy – were fixed into the balance sheet. In order to get some of the players to leave we had to pay them incentive money.”
“So when I analysed the situation in 2010 I knew what I was getting into, and we’re going to post a significant loss [in 2011-12] as well, although it will be far from the previous one, and that was part of the plan approved at boardroom level in July 2011.
“Following that, if everything goes to plan we should start to fall into an equilibrium by the 2012-13 results. That should bring us back on track in terms of the investments we’ve made, lower the average age and give us better quality. Returning to victory is part of it because that will increase commercial sponsorships and media rights.”

   Kauden 2013-2014 kokonaistulot ylittivat ensimmaisen kerran historiassa 300 miljoonan (300,000,000) rajapyykin. Huomioonottaen hyvan viime kauden ja pitkan kauden Euroopassa kokonaistulot jatkanevat positiivista kasvua pitkalle tulevaisuuteen, oman stadionin turvatessa vahvan taloudellisen jalustan. Continassa-projekti etenee ja valmistunee ensi vuonna tarjoten keskitetyn harjoituskeskuksen eri palveluineen Juventuksen kayttoon.

Suurten muutosten kesa:



       On erittain todennakoista etta pelillisesti samoilla linjoilla jatketaan myos talla kaudella, kun seka Marottan ja Allegrin suulla on vahvistettu trequartistan mahdollinen hankinta viela taman kesan aikana. Pelaajiston suhteen muutoksia on erittain paljon ja voidaan puhua jopa pienimuotoisesta uudesta alusta; joukkueeseen on tahan mennessa hankittu seitseman (7) uutta pelaajaa: Paulo Dybala (32m+bonukset), Sami Khedira (ilmainen), Mario Mandzukic (19m), Daniele Rugani (3.5m), Simone Zaza (18m), Guido Vadala (3.5m) ja Neto (ilmainen). Kahdeksan pelaajaa ovat poistuneet joiden jokkoon kuuluvat Carlos Tevez (6.5m+etuosto-oikeus Rodrigo Bentacuriin, Franco Cristaldoon ja Adrian Cubasiin), Andea Pirlo (ilmainen), Marco Storari (ilmainen) Angelo Ogbonna (11m) ja Arturo Vidal (35m). Romulo ja Alessandro Matri palaavat lainalta takaisin seuroihinsa ensi kaudeksi. Joukkueen jokeri, lupsakka Simone Pepe jatkaa peliuraansa muualla. Luca Marrone (Capri) seka Federico Mattiello (Chievo) pelaavat lainalla ensi kauden. Superlupaus Domenico Berardi on kokonaan Sassulon omistuksessa Juventuksen myydessa oman osuuden paivien neuvottelujen jalkeen (10m). Marotta ja Paratic ovat kuitenkin luultavasti ujuttaneet takaisinosto-option mieheen joko ensi kesaksi tai sita seuraavaksi. Suurin muutos koskee kuitenkin Tevezin, Pirlon ja Vidalin poistumista. Kyseinen trio oli tarkea osa Juventuksen menestysta viimeisien vuosien aikana niin kentalla kuin pukuhuoneessa.

    Andrea Pirlon merkitysta Juventuksen uudessa nousussa on vaikea sivuuttaa. Han naytti olevansa maailmanluokan pelaaja, vapaapotku-spesialisti ja voittaja edelleen vanhoilla paivillaan. Maestro jatkaa Atlantin talla puolella, puhkuen samaa innostusta kuin nelja vuotta sitten saapuessaan Torinoon. Carlos Tevez tuli, naki ja voitti. Kaksi scudettoa, 95 ottelua ja 50 maalia. Kantoi hyokkayspelia hartioillaan ja teki kanssapelaajistaan parempia. Arturo Vidalin siirto Bayern Muncheniin oli sitten jo suurempi yllatys, pelaajan halun ilmeisesti olevan keskiossa. Tuore Copa American mestari pelasi hieman vaisumman viime kauden mutta kolme ensimmaista kautta Juventuksessa olivat unohtumattomia; teki toita aivan alyttoman maaran molempiin suuntiin, teki siina sivussa maaleja ollen sen aikaisia hyokkaajiakin tehokkaampi pelaaja ja pelasi valilla jopa loukkkaantuneena. Suuri kiitos menestyksekkaista vuosista.



Juventus 2015/2106

Portieri:


#1 Gianluigi Buffon (37): Kaikkien aikojen kallein maalivahti ja joukkueen kapteeni aloittaa 15. kautensa Juventuksessa. Iastaan huolimatta edelleen yksi maailman parhaimmista maalivahdeista; joukkueen henkinen turvasatama ja puolustuksen johtaja.


#25 Norberto Murara Neto (26): Storarin paikalle hankittu Buffonin understudy. Fiorentinassa hyvia otteita, hyvat perustorjunnat ja olisi ykkonen monessa muussa seurassa mutta tuli Juventukseen. Tuleeko pelaamaan enemman kuin pelkkaa coppaa, aika nayttaa.


#34 Rubinho (33): Pelannut muutaman pelin Juventuksessa ja voittanut kolme scudettoa, kaksi supercoppaa ja viimeisimpana coppan. Pelannee jonkun huumoripelin tallakin kaudella.

Difensori:


#3 Giorgio Chiellini (31): Joukkueen fyysinen pelote, pelaa aina kovaa ja lujaa saantojen rajamailla ja voittaa kaksinkamppailuja solkenaan. Valilla sortuu paineen alla ramapaisyytensa vuoksi. Joukkueen varakapteeni ja johtajahahmo.


#4 Martin Caceres (28): Urugualainen puolustaja pystyy pelaamaan molemmilla laidoilla kuin keskella ja jopa wingbackina. Rooli tallakin kaudella lienee paikata kun hata on suurin. Viihtyy joukkueessa ja monipuolisuutensa takia arvokas lisa puolustuksessa.


#15 Andrea Barzagli (34): Rikkonainen viime kausi ja toipuminen jalkavammasta venyi aina kevaaseen asti. Ei ollut pelaamattomuutensa takia varma ja rauhallinen itsensa mutta on edelleen laadukas italialainen puolustaja pelinlukunsa ja keskittymisensa turvin. The Wall.


#19 Leonardo Bonucci (28): Pelasi viime kaudella 52 ottelua erittain hyvalla tasolla ja jatkaa erinomaista kehittymistaan. Vahva ja monipuolinen keskuspuolustaja oli Allegrin ykkosvalinta viime kaudella. Joka vuosi vahemman bonuiluja.


#24 Daniele Rugani (21): Viime kauden komeetta. Pelasi kaikki ottelut ottamatta korttiakaan Empolissa. Sijoittuminen, rauhallisuus ja pelinluku huippuluokkaa, hyvat fyysiset ominaisuudet 21 vuotiaaksi. Seuraava suuri italialainen keskuspuolustaja?
 

#28 Stephan Lichtsteiner (31): Sveitsilainen terasmies aloittaa viidennen kauden Juventuksessa, inhottava pelaaja vastustajille. Juoksee, juoksee ja juoksee. Tuo energiaa, urheillullisuutta ja asennetta oikealle laidalla.
 

#29 Paolo De Ceglie (29): Parmasta talvella kotikaupunkiin palannut oman kaupungin poika on jalleen tutussa asemassa: taso ei meinaa riittaa Juventuksen avaukseen asti joten pelannee vain ja ainoastaan jos on pakko. Huhuttu Watfordiin, ja jos vain ostaja loytyy niin lahto tulee.


#33 Patrice Evra (34): Viime kaudella Italiaan palannut veteraani oli arvokas osa siirtymisessa takaisin neljan linjaan. Kokemus, oikea-aikaisuus ja johtajuus avainominaisuuksia. Haastaa varmasti avauksen paikasta tallakin kaudella.

Centrocampisti:


#6 Paul Pogba (22): Joukkueen suurin tahti ja parhaimpia pelaajia. Rooli kasvanee Vidalin ja Pirlon poistuttua. 22 vuotiaana lahes taydellinen keskikenttapelaaja; loistavat fyysiset ominaisuudet, erinomainen tekniikka ja henkisesti vahva ja maan pinnalla. Loistava laukaus.
 

#8 Claudio Marchisio (29): Junnusysteemin lapi kaynyt Juventuksen oma poika saanee myos isomman roolin tulevalla kaudella. Pelasi erittain hyvin keskikentan pohjalla; pyorittaa pelia nopeasti, loistava laukaus ja taktisesti monipuolinen. Varakapteeni.


#20 Simone Padoin (31): Viimeistaan talla kaudella miehen monipuolisuus tuli ilmi: pelasi laitapuolustajana ja wingbackina molempia laitoja ja keskikentalla eri rooleissa paikaten jopa itse Andrea Pirloa. Erittain hieno mies, tekee tyonsa aina hyvin.


#22 Gwadwo Asamoah (26): Afrikan mies oli suurimman osan viime kaudesta telakalla. Fyysinen, nopea ja taktisesti valveutunut pelaaja laskettaneen laitapuolustajiin silla kestavyys ja tyonteko ovat luokkaa priima. On koulutukseltaan keskikenttamies. Toivottavasti parempi kausi edessa ilman loukkaantumisia.


#27 Stefano Sturaro (22): Raatava keskikenttamies tuli Genoasta talvella mukaan ja pelasi erinomaisen kevatkauden. “Il nuovo gattuso” paremmalla tekniikalla ja syottotaidoilla. Saanee peleja rotaatiossa.


#28 Sami Khedira (28): Saksalainen maailmanmestari saapui ilmaiseksi Madridista. Lisaa weltklassea keskikentan osalta, karsi loukkaantumisista viime kaudella mutta ottanee paikan keskikentan kolmikosta. Dynaaminen, vahva ja iso mies.


#37 Roberto Pereyra (24): Yrittelias argentiinalainen pelasi erittain hyvan kauden Juventuksen keskikentalla eri rooleissa ja siirtyi lainan paatteeksi kokonaan Juventuksen omistukseen. Nopea ja tyontayteinen pelaaja hyvalla tekniikalla.

Attaccanti:


#7 Simone Zaza (24): Sassulosta saapunut nuori italialainen iski kaikkiaan 10 maali viime kaudella. Voimakas, lupaava hyokkaaja josta on toivottavasti iloa tulevalla kaudella ja vastaa huutoon kalliista hintalapusta. Italian maajoukkueen miehia, toivottavasti kasvattaa parran takaisin.


#9 Alvaro Morata (22): Loukkaantuminen hidasti nousua pelaavaan kokoonpanoon viime kaudella mutta paastyaan kuntoon oli loistava hyokkaaja, lapimurtokausi. Loistava suojaamaan palloa, nopea ja tekninen maalintekija.


#11 Kingsley Coman (19): Joukkueen nuorimpia pelaajia, pelasi mukiinmenevan kauden paikaten hyokkayksessa seka hyokkaavana keskikenttapelaajana. Tekninen, nopea ja vaarallinen pallon kanssa mutta fyysisesti heikko. MoM Serie A debyytissaan. Hiomaton timantti ja suuri tulevaisuuden lupaus.


#14 Fernando Llorente (30): Hyokkayksen todellinen uudistus on jattanyt sympaattisen espanjalaisen jo lahes varman ulostuksen kohteeksi. Viime kausi oli vaikea, ja ei taipunut staattisena hyokkaajana uusiin kuvioihin. Moratan mentori. Gracias hermano, mutta aika jatkaa matkaa.


#17 Mario Mandzukic (29): Kliininen, mobiili ja erinomaiset fyysiset ominaisuudet Kroatian ikiliikkujalla. Lempinimi Dilkos (royhkea, sivistymaton) kuvaa hanta erittain hyvin. Vahva preesens kentalla ja varteenotettava vaihtoehto aloittavaksi karjeksi.


#21 Paulo Dybala (21): Juventuksen kallein hankinta sitten Buffonin, Nedvedin ja Thuramin paivien. La Joya (helmi) iski Palermolle 13 maalia ja syottaen 10 maalia. Kutsuttu uudeksi Agueroksi eli on nopea, taitava ja omaa loistavan pallonkasittelytaidon. Potentiaalinen. The real deal vai Zamparinin kusetus? Aika nayttaa mutta ennusmerkit ovat lupaavat.

Honorable mentions:

Guido Vadala (18): Bocasta saapunut juniori on pieni ja vikkela pelaaja jonka rooli on viela hieman epaselva tulevalle kaudelle. Pystyy pelaamaan hyokkaavana keskikenttapelaajana ja hyokkaajana. Nayttaa nuorelta Vidalilta. Kahden vuoden lainalla.

Mauricio Isla (27): Copa Americassa vakuuttanut mutta varsin vaisusti niin Juventuksessa kuin viime kaudella QPR:ssa pelannut chilelainen on kysymysmerkki. Ostaako kukaan? Riittaako taso? Mika on ongelmana?

Mattia Vitale (17): Muutaman vuoden primaveran mukana ollut nuorukainen pelaa keskikentan eri rooleissa, sai alleen Serie A debyyttinsa viime kaudella. Laina lienee todennakoisin vaihtoehto mutta toivottvasti nahdaan harjoitusotteluissa mukana

Filippo Romagna (18): Primaveran kapteeni ja suurimpia lupauksia koko maassa. Pystyy pelaamaan keskuspuolustajana seka puolustavana keskikenttapelaajana. Vaihtoehtoina joko laina tai jaaminen primaveraan.

Andres Tello (18): Kolumbialainen juniori pystyy pelaamaan keskikentan eri rooleissa. Pelasi Dortmundia vastaan. Lainalla ja ilmeisesti miljoonan optio kauden paatteeksi.
 
Harjoitusottelut:
25.7 Borussia Dortmund vs. Juventus (2-0)
29.7 Lechia Gdansk vs. Juventus (1-2)
1.8 Marseille vs Juventus
19.8 Juventus Primavera vs Juventus

2015/2016 peliasu:






   Ensimmaisen kerran Juventuksen vareja kantaa urheilujatti Adidas, jonka kanssa solmittu yhteistyosopimus kattaa seuraavat kuusi vuotta ja on n. 140 miljoonan euron arvoinen. Kolme tahtea palaavat rinnukseen scudetton ja coppan rinnalle. Onnistunut kotiasu ja hieman erikoinen vieraspaita ovat kokonaisuudessaan ihan onnistuineita luomuksia ensimmaiselle kerralle.Vieraspaidan historialliset varit mutta erikoinen kaytto tulee olemaan mielenkiintoinen paalla. Maalivahtien asut ammentavat inspiraatiota Dino Zoffin ajoista asti.

Odotukset uudelle kaudelle?

   Asetelmat uudelle kaudelle Juventuksen osalta ovat odottavan positiiviset; viime kauden menestyminen niin Italiassa kuin Euroopassakin antaa hyvat lahtokohdat Juventukselle lahtea pelaamaan ennakkoluulottomasti. Pelaajiston vaihtuvuus tuo mukanaan hieman epavarmuutta ja muuttuvia tekijoita mutta joukkueen runko on edelleen kohtuullisen sama ja laadukas. Joukkue tulee varmasti tahtamaan viidenteen perakkaiseen scudettoon joka olisi toteutuessaan historiallinen suoritus. Euroopassa Juventus yrittaa vakiinnuttaa paikkansa kahdeksan parhaan joukossa. Viimeisen viiden vuoden aikana Juventus on vakiinnuttanut dominoinnin Italiassa ja uskoisin eurooppalaisen menestyksen olevan seuraava osa suurempaa visiota.

   Myos kapteeni Buffonin ja valmentaja Allegrin puheet ns. “uudesta ajasta” ja “alusta” viittauksineen nuorentuneeseen joukkueeseen ja vanhojen mestareiden lahtoon tekee tulevasta kaudesta erittain kutkuttavan. Allegrin kaytossa on n. 10 pelaajaa jotka ovat syntyneet 90-luvulla, ja Marottan prinsiippi nuorista kyvyista, taloudellisten ohjenuorien kunnioittamisesta ja italialaisiin pelaajiin panostaminen on ollut kesan valloittava trendi. Jo vuosia sitten Marotta ilmaisi halunsa luoda Juventuksesta joukkueen, joka tuottaisi laadukkaita, nuoria pelaajia edustusjoukkueen kayttoon. Prinsiippi on ihaltava, ja beppe ylpeana ilmoitti Juventuksen tehneen oman osansa koko sarjan tason parantamisen puolesta investoimalla miljoonia pelaajakauppojen kautta saapasmaan jalkapalloon.


"We used to be very lovable, between 2006 and 2010. That was when Juventus was losing" (Andrea Agnelli).

   Viisi vuotta sitten Juventus oli pelillisessa ja taloudellisessa laaksossa, ja tulevaisuus naytti vahemman ruusuiselta. Viidessa vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon, kiitos Andrea Agnellin ja C.o:n paattavaisesta visiosta ja tyosta. Toteamus siita etta jalkapallojoukkuetta johdetaan ylhaalta kasin, selkean vision, suunnitelmallisuuden ja paattavaisyyden kera on totta; kabinetin epavarmuus heijastuu valttamattomasti pelikentille ja piazzoille. Taman voi varmasti jokainen taman foorumin juventino allekirjoittaa vuosista 2007-2011. Juventus oli polvillaan, runneltu ja saalitty koko jalkapalloilevan maailman puolesta.

       Mutta Herran vuonna 2015 Juventus on Italian paras, seuratuin ja yha vihatuin seurajoukkue jalleen kerran, ja uuteen kauteen se lahtee ennakkosuosikkina huolimatta isoista muutoksista taman kesan aikana. “Vincere Non È Importante È L’Unica Cosa che Conta” voi ja elaa edelleen vahvasti joukkueen pelaajissa, organisaatiossa ja kulttuurissa. Uudet pelaajat hakevat viela tuntumaa ja lisaa uusia pelaajia (hyokkaava kk+vasen laitapakki) on viela tana kesana tuloillaan joten Allegri on ihan luonnollisesti puhunut siita miten pelaajien hitsautuminen joukkueeksi ottaa oman aikansa. Ensimmainen oikea testi on Supercoppa elokuun 8. paiva Laziota vastaan joka pelataan Kiinassa. Varmaa on etta Juventukselle kelpaa vain yksi tulos tastakin mittelosta. Teeman mukaisesti, loppuun viela Agnellin omia mietteita kuukauden takaa (englanniksi):

“Four years ago we were in my office and Claudio told me with a great deal of honesty that he wouldn’t want to be one of the few players who didn’t win anything at Juventus. I replied that I didn’t want to be the only Agnelli who didn’t bring any silverware to the club. The rest is history.”

Loppu on historiaa. Ja osaa tasta historiasta ei ole viela kirjoitettu.
Fino Alla Fine! Forza Juventus!

e;

[Carlos83]

Hieno avaus.

Tässä alleviivatussa arviossa taitaa kuitenkin olla muutama nolla liikaa:

Kauden 2013-2014 kokonaistulot ylittivat ensimmaisen kerran historiassa 300,000,000 miljoonan rajapyykin.

Topic seurantaan toivottaen Juvelle menestystä Euroopassa ja sukellusta Italiassa. Ja jotta ei nyt aivan liian kehumiseksi menisi, niin kiiteltäköön vielä päätöstä ottaa vain viisi viimeistä vuotta käsittelyyn, niitä edeltäneet vuodethan Torinossa todennäköisesti halutaan unohtaa keinolla millä hyvänsä.

[iivu]

.. kiitokset - ringraziamenti - isosta työstä ja tyylivalinnasta. Menestyksen jälkeenkin on hyvä muistaa - ja muistuttaa -, mistä lähdettiin liikkeelle ja mitä kautta on kuljettu. Sohaisin naapuriotsikossa tuoreeltaan itsekin hieman herkkää seuraidentiteettiä ja -kunniaa, kyseenalaistamalla esimerkinomaisesti roomalaisen toimintaympäristön ja kaupungin realiteetit. Sekin on kuitenkin tarpeellista, koska keskustelussa on tunnustettava seurojen identiteetin olevan selvästi erilainen ja heijastuvan eri pinnoilta.

Juventuksen identiteettiä siis leimaa voimakkaasti - vaikkapa kotikaupunkia repivän etujärjestöjen valtataistelun sijaan - torinolainen oligarkia ja aristokraattinen historia; eli tässä tapauksessa perhehistoria, jota sivuttiin avauksessa myös mukavalla tavalla.

Mielestäni Juventusta ei voi - tai ei ainakaan pitäisi - edes kannattaa ilman tuntumaa Agnellien nimen kaikuun; niin tavattoman voimakas se on italialaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa ollut (ja on vähintäänkin myyttinä sitä yhä tänäkin päivänä). Paljon Juventuksen maan piazzoilla kohtaamista - usein äärimmäisen voimakkaista - antipatioistakin kohdistuu itse asiassa jalkapalloilun ohi suoraan Agnellien - ja laajemmin Casa Savoian piemontelaisen aristokratian - edustamaan historianäkemykseen. Symbolisella tasolla se jakaa edelleen voimakkaasti ainakin Pohjois- ja Etelä-Italiaa.

Italian historiassahan piemontelaiset olivat tosiasiassa eräänlaisia konkistadoreja, jotka alistivat etelän kansat piemontelaiseliitin käskyläisiksi ja pohjoisen tehtaiden tuotantokoneiksi ottamalla haltuunsa etelän varat, infran ja sivilisaation. Agnellit puolestaan ovat teollisuuspatruunoja, joiden kädestä söi 1900-luvulla puoli Italiaa. Gianni Agnellia ei siis turhaan kutsuttu maan "Viimeiseksi kuninkaaksi". Jokainen kiihkeä juventino lienee sisimmässään jonkinasteinen monarkisti; siksi kai futiskentillä haalittuja kruununjalokiviäkin - eli pokaaleja - vaalitaan meillä niin voimakkaasti.

.. Calciopolia välittömästi edeltänyttä aikaa on toisaalta syytäkin muistella edelleen aktiivisesti, sillä joukkue ja organisaatiohan oli niin satumaisen hyvä. Sitä pidettäköön siis vertailukohtana myös tähän päivään. Delnerien, ranierien ja zaccheronien mustaa harsoa ommellakseen täytyy sen sijaan hypätä aina 1990-luvun alun Montezemolon aikaan asti. Luigi Maifredi, never forget.

[mailou]

Odotettu avaus ei pettänyt. Juventus

[Nautiskelija]

Avaukselle

Allegri ollut vihainen Moratalle eilen.

[Lester Polsfuss]

Saakeli, legendaarista settiä. Hyvä avaus ja seurantaan!

[Peelo]

Hieno avaus

Luetaan vielä ajatuksen kanssa uudelleen kunhan keretään.

[La Magica Roma]

Upea ja viime kauden arvoinen suoritus oli tämä avaus

Pieni korjaus tuohon stadionin tukijalka-asemaan, ottelupäivän tuotot ovat 40-41 miljoonaa, ja siinä ei valtavasti taida olla nostettavaa. Italassahan se on silti omaa luokkaansa, mutta kokonaisliikevaihdosta se on 13-14% eli aika pieni osuus.

[Pintu]

Hyvä että saatiin kausi käyntiin tältä osin. Trequartistan paikalle hankittava pelaaja saa maksaa vaikka sen 100 miljoonaa kunhan on vain ehdotonta ei-saksalaista maailmaneliittiä tai sitten Pogban tapainen suurlupaus. Mieluiten kuitenkin panostaisin hieman alemmas ja hankkisin Verrattin pelilliseen kotiinsa. Siinä olisi runkomies kymmeneksi vuodeksi.

Avaukseen sen verran, että käytetyt termit tulisi käydä läpi ja määritellä missä merkityksessä niitä käytetään kyseisessä kontekstissa. Tämä osio tulee luonnollisesti sijoittaa johdantoon.

[grasso]

Hieno avaus Todella mielenkiintoinen kausi juvellakin edessä. Viime kauden menestykselle eurokentillä halutaan varmasti jatkoa, eikä pelkästään lohkosta jatkoon pääseminen takuulla riitä seuralle. Kolmen keskeisen pelaajan poistuminen seurasta luo myös omat haasteensa, joihin juven on pystyttävä vastaamaan tulevalla kaudella. Etumatka Italiassa on vielä suuri, enkä usko kilpailijoiden pystyvän haastamaan juvea täysipainoisesti koko kautta. Seura lähtee toki jälleen selkeänä ennakkosuosikkina sarjaan, mutta pelaajiston muutokset ja muiden vahvistuminen tarjoavat kuitenkin kilpailijoille edellistä kautta hieman paremmat saumat juven haastamiseen. Näin ollen koko kaudesta on tulossa taas huomattavasti mielenkiintoisempi kuin parista aikaisemmasta.

[MamboBob]

Huikea avaus! Näitä lukee kyllä kilpailijankin topicista enemmän kuin mielellään

Vaikka Serie A:ssa Juvelle pienoista kompastelua toivonkin, niin vaikea raitapaitojen viime vuosien toimintaa on olla arvostamatta. Calcion saadessa kuraa niskaan joka puolelta viimeisten vuosien ajan, on Juve toiminut samalla koko Italian lippulaivana Euroopassa. Hienosti johdettu seura, joka on näyttänyt, että nykyfudiksessa voi pärjätä myös ilman sheikkimiljoonia. Lisäksi kotimaisuusasteelle vielä hatunnosto.

De Ceglie suoraan muuten vahakabinetista?

[pastore del dio]

Hieno avaus.

Tässä alleviivatussa arviossa taitaa kuitenkin olla muutama nolla liikaa:

Topic seurantaan toivottaen Juvelle menestystä Euroopassa ja sukellusta Italiassa. Ja jotta ei nyt aivan liian kehumiseksi menisi, niin kiiteltäköön vielä päätöstä ottaa vain viisi viimeistä vuotta käsittelyyn, niitä edeltäneet vuodethan Torinossa todennäköisesti halutaan unohtaa keinolla millä hyvänsä.

No nyt lipsahti. Korjattu.

[Smacker]

Todella hieno avaus!

Kovin suopeissa merkeissä ei ole pre-season alkanut, Barzagli ja Chiellini, joka loukkaantui eilisessä matsissa ovat molemmat poissa 3 viikkoa. Nyt huhuillaan Juven havittelevan Astoria paikkaamaan orastavaa keskuspuolustaja vajetta.

http://www.football-italia.net/70319/juventus-turn-astori

[Heiska]

Jopas oli mukavaa luettavaa. Kiitos.

[Frantisek]

Avaukselle iso

Siinä tuli sanottua kaikki oleellinen ja vielä paljon enemmänkin. Oikein nautinnollista luettavaa, joten kiitos siis siitä.

Seurassa todellakin on käynnissä nyt sellainen uuden ajanjakson alku neljän menestyksekkään vuoden jälkeen. Kolme isoa palaa lähtivät palapelistä ja uusia on hankittu tilalle. Joukkuetta on nuorennettu.

Kiteyttäisin Juventuksen tämän hetken ja tulevaisuuden kolmeen pelaajaan: Leonardo Bonucciin, Claudio Marchisioon ja Paulo Dybalaan.
Bonucci & Marchisio raapustivat molemmat nimensä kesällä jatkosopimuksiin, jotka pitävät herrat seurassa pitkään. Kyseessä on kaksi todellista Juventinoa. Dybala puolestaan on Andrea Agnellin aikakauden kallein hankinta, kymppipaidan jättäneen Carlitos Tevezin korvaaja. Merkittävän #21 paidan kantaja. Paineet ovat nuorella argentiinalaisella kovat, mutta eihän totuudessa Dybalan pidä vielä heti ensimmäisenä kautena suorittaa Tevezin tasolla. Toki tulosta on odotettava, mutta rajansa kaikella. Ensimmäinen kausi isossa seurassa on Dybalalle vielä pientä opettelua kokeneiden pelaajien opastuksessa. Juvella on todellinen timantti käsissään, en malta odottaa, miten kova tekijä Dybalasta vielä tuleekaan.

Nykyistä joukkuetta voi jo todella sanoa Allegrin joukkueeksi, kunhan vielä pari viimeistä hankintaa tehdään ja joukkue saadaan tältä erää valmiiksi. On mielenkiintoista nähdä, miten Allegri pystyy pelaajia viemään eteenpäin ja mitä kentällä saadaan aikaan.

Scudetto on päätavoite, UCL:ssa puolivälieriin pääsy on todennäköisesti se mihin tähdätään. Uudistumisen myötä en näe viime kautisen menestystarinan Euroopassa olevan mahdollista. Tosin, onhan kyseessä Juventus.

Mahtava kausi edessä. Forza Juve!

[divin codino]

Käsittämättömän hyvä avaus, kiitos!

Pelikentillä Ruganille lyödään heti erinomainen mahdollisuus näyttää kyntensä, toivottavasti mitään astoreita ei ruveta naarailemaan vaan pysytään pääprioriteettien perässä.

[SOINIO]

300 biljoonaa olisi kyllä kieltämättä ollut kova veto. Mikään muu seura ei kuitenkaan yllä edes miljardiin. Eipä olisi tarvinnut paljon jonkun Draxlerin kanssa nuukailla. Ja näin. No, leikki leikkinä.

Ottelupäivistä kirjoittelinkin hiljan talousotsikon puolelle. Juvella on todellakin itse asiassa ottelupäivien suhteellinen osuus tuloista ihan pienimpiä isoista seuroista. Puhumattakaan siitä, että kyseisen kategorian "big four" eli Real, Barca, ManU ja Arsu tienaa niistä noin kolme kertaa Juveen nähden.

Kaupallisista tuloista puhuttaessa tullaan siihen, että vastaavasti ManUn kymmenvuotinen soppari Addun kanssa on kokonaisarvoltaan nykykurssilla yli miljardin euron luokkaa ja Bayernin vuoteen 2030 asti ulottuva diili 900 milliä. Arsunkin paitavalmistasopimus on vuositasolla noin tuplat Juveen nähden.

Juven vahvuus ovat nimenomaan tv-tulot. Serie A:han on jo pidemmän aikaa ollut toiseksi eniten tv-tuloja keräävä sarja, ja lisäksi tulonjako suosii kärkiseuroja. Juve hyötyy myös siitä, että muut italialaiset eivät CL:ssä tahdo nykyisin pärjätä, joten se käärii Italian tv-poolista aina leijonanosan. Finaalikaudesta palkintorahoja tuli muistaakseni jotain 80 miljoonan luokkaa.

Juven taloudellisiin resursseihin pätee joka tapauksessa vähän sama kuin suomifutikseen - eli EOM, mutta niin on menty muuallakin ja mennään koko ajan vielä kovempaa. Kaudella 2016-17 voidaan hyvinkin puhua ManUn kohdalla liikevaihdosta jostakin 700 miljoonan euron suuruusluokasta. Toki vielä oleellisempaa on se, että Andrea ja kumppanit ovat aika lyhyessä ajassa saaneet Juven talouden sinänsä hyvään kuntoon, vaikkei se liikevaihdossa edelleenkään ihan suurimmille pärjääkään.

PS. Forbesin toimituksen tytöt lähetteli Heiskalle terkut.

[Heiska]

PS. Forbesin toimituksen tytöt lähetteli Heiskalle terkut.

Kerro takaisin.

Oleellisinta on edelleen se, mihin niitä rahoja käytetään. Trequartista-jahkailua lukuunottamatta ei taas kovin harmissaan tarvitse mercatosta olla.

[ikeri]

Huhupuheissa Schalke on asettamassa Draxler-siirron takarajaksi sunnuntaita...

Onko siis realismia, tai foorumistien mieleen, jos Khedira tai Pereyra olisi ensi kaudella säännöllisessä avauksessa?

[Heiska]

Onko siis realismia, tai foorumistien mieleen, jos Khedira tai Pereyra olisi ensi kaudella säännöllisessä avauksessa?

Realismia on, mieleen ei. Vaikka olen Pereyraa puolustanut, niin tarvitseehan tuo vaihtoehdon kymppipaikalle. Ja siis mieluummin kovemman, joka lähtökohtaisesti tuossa avaa. Ammatin mies Khediraa vastaan ei ole mitään, ja penkiltä kärkkyvä Sturaro luo kivasti paineita keskustan pelaajille.

Vaikka siis en usko, etteikö uutta kymppipaikan miestä tässä ikkunassa tulisi. Jos ei Draxler, niin sitten joku muu. Ja siis Pereyralla riittää kyllä taso liigapeleissä ja toivon mukaan myös UCL-vastustajat ovat syksyllä sellaisia, että niissäkin. Keväällä tulee kyllä sitten noutaja.

Ja voihan se olla, että Allegri alkaa preferoimaan 4-3-3:a, jos mitat täyttävää trequartistaa ei sittenkään mistään ehdi löytyä. Tuohon nyt riittää ukot ainakin.

[ikeri]

Ja voihan se olla, että Allegri alkaa preferoimaan 4-3-3:a, jos mitat täyttävää trequartistaa ei sittenkään mistään ehdi löytyä. Tuohon nyt riittää ukot ainakin.

Samaa 4-3-3:sta olen itsekin pähkäillyt, mutta riittääkö laiturit? Kwadwo puhtaimpana, mutta Dybala, Zaza, Coman myös?

e. Edelletyksiä mainitun taktiikan käyttämiseen ainakin löytyy, trequartistan hankinta tosiaan melko ratkaisevana tekijänä.

[Heiska]

Samaa 4-3-3:sta olen itsekin pähkäillyt, mutta riittääkö laiturit? Kwadwo puhtaimpana, mutta Dybala, Zaza, Coman myös?

Pereyra. Taipuisiko jopa Mandzukic.

Mä olen muuten jotenkin unohtanut tai jättänyt prosessoimatta tuon koko Zazan siirron.

edit. ja Isla se pyörii harjoitusvahvuudessa mukana... Tuosta varmaan Allegri sorvaa vielä sen puuttuvan kymppipaikan.

[vammalapsi]

tulipa Il Principinon paita laitettua. Komea ku mikä.

Huikea avaus ketjulle, oli ilo lukea kiitos tästä!!

Nyt on Juve viimein lähtenyt tekemään nuorennusleikkausta joukkueeseen ja mielestäni Marrotta ja Paratici ovat jälleen tehneet hyvää työtä Mercatossa. Nimenomaan pitkällä tähtäimellä tämä oli välttämätöntä tehdä viimeistään nyt. Silti ensi kausi saattaa olla vaikein sitten Conten ensimmäisen vuoden ja jollakin mittarilla jopa välivuosi ainakin chämppärin osalta. Serie A:ssa sitä ollaan edelleen ennakosuosikkeja, mutta tulevasta kaudesta voi tulla todella mielenkiintoinen varsinkin kun Milanolaiset taitavat viimein alkaa noussa suostansa. Tämä mahdollinen välivuosi saattaa kulminoitua nimenomaan hyökkäyspäähän, sillä vanhoista kärjistä vain Morata jää Torinoon (eiköhän tuo Llorente ole lähdössä). Voisin kuvitella että hyökkääjillä menee pieni tovi omaksua pelitapa ja myöskin heidän välisessä yhteispelin kehittymisessäkin tulee menemään aikaa.

Tevezin ja Pirlon poistuminen tulee vääjäämättä näkymään ensi kaudella. Tevez oli aivan omaa luokkaansa Juventuksessa all around roolinsa takia, hän haki palloa jopa puolustuksesta asti ja oli vaarallinen terävillä pystyjuoksuilla. On mielenkiintoista nähdä kuinka nyky Juve tulee muuttamaan hyökkäyspeliään, sillä niin paljon se pyöri Tevezin ympärillä. Pirlon poissaolon mainitsen ihan vain vapaapotkujen takia. Marchisio kykenee hyvin paikkaamaan Pirlon roolia syvällä makaavana keskikenttäpelaajana jos tässä halutaan pysyä. Lisäksi ainakin päästään nyt eroon Pirlon hasardeista pallonmenetyksistä. Juve kuitenkin nousi silti hyvin usein ja voitti pelejä viime kausilla juuri Pirlon vaparimaalien toimesta ja Juve on nyt ensimmäistä kertaa sitten vuoden -90 (Baggio) siinä tilanteessa että joukkueessa ei ole maailmanluokan vaparispesialistia (Korjatkaa minua vanhemmat mikäli mennään vieläkin kauemmaksi historiassa, Platini?). Itse olen tottunut aina luottamaan Juven kykyyn ratkaista erikoistilanteista pelejä nimenomaan esim. Del Pieron maagisen jalan myötä. Nyt kun katselin näitä kahta harjoitusottelua niin ei tästä Dybalasta tunnu olevan sateentekijäksi tässä vaparimiehen tehtävässä ja Pogban yrityksetkin karkailivat reippaasti yli.

Vidalin menetystä en näe itse katastrofina, jos saadaan kelvollinen trequartista joukkueeseen varsinkin kun Vidal oli äärimmäisen hyvä myös hyökkäys suuntaan parhaimpina vuosinaan. Tämä näyttää tällä hetkellä kuitenkin melko pahalta sillä Schalke tuskin myy Draxleria ja elokuun loppu lähestyy pelottavan nopeaa muiden vaihtoehtojenkin metsästämisen osalta. Jokatapauksessa tulevalla kaudella olisi äärimmäisen tärkeää, että Pogba nostaa itsensä keskikentän liideriksi ja että Khedira kykenisi paikkaamaan Vidalia puolustavassa roolissa. Hyökkäyspäässä mielestäni tärkeintä olisi että Dybalan onnistuminen tälläkaudella, sillä hän on avausmiehistä ainoa joka kykenee luomaan peliä. Hän on ainoa joka voisi yrittää korvata Teveziä hyökkäyksen ja keskikentän linkkinä toimivana pelaajana. Kaikenlidäksi kaversta on maksettu levottoman kova summa niin tehoja pitäisi tulla. Tässä jos mies epäonnistuu niin maalintekemisestä voi tulla vaikeaa ja Juve alkaa Bonuccin ja Marchision toimesta nakkelemaan vain korkeita pystypalloja. Siksi myös kelvollinen trequartista olisi hyvä saada joukkueeseen. Moratan, Mandzukicin ja Zazan tilanne vuorostaan osalta olen melko toiveikas, koska joutuvat varmasti tappelemaan keskenään avauspaikastaan. Toivoisinkin nimenomaan Zazalta onnistumisia jotta Morata ja Mandzukic olisivat varpaillaan ja joutuisivat pistämään parastaan kentällä.

Toivottavasti vältytään välivuodelta. Kovasti olisi tehnyt mieli oksentaa kaikkea ja puolet mitä olisi tehnyt mieli mainita varmasti unohtui, mutta onhan tuossa jo mietteitä tarpeeksi.

E. Pereyran ja Sturaron tason nosto entisestään poistaisi toki paljon huolia tuon keskikentän osalta.

[vammalapsi]

Ja Khediralla revähti takareisi Marseillea vastaan just nyt. Helvetin helvetti.

[BandW]

Hyvä avaus, ketju seurantaan. Kuka lensi ulos Marseillea vastaan, ei näy tulosseurannassa?