"Hollannin paras seura Hollannin kauneimmasta kaupungista Hollannin mukavimmilla ja sivistyneimmillä ihmisillä."- koera
FC Twente EnschedeKultaisten päivien, tai ehkä paremminkin pääasiassa Joop Munstermanin aikakauden, päättyminen. Se lienee olennaisin asia Twenten menneeltä kaudelta. Enschedeläisseuran taivalta vuodesta 2004 aina tähän kesään on vaikea kuvailla ilman kyseisen käkkäräpään nostamista keskiöön. Kannuksensa lehdistöalalla hankkinut kaupungin oma poika saapui aikanaan konkurssin partaalla toikkaroineen seuran ruoriin, käänsi kurssin ja teki tasaisin väliajoin Eredivisien
subtopperina häärineestä seurasta lyhytaikaisesti valtakunnan kärkiseuran. Vuosikymmenen alun taistelu [seuran] elämästä vaihtui muutamassa vuodessa seurahistorian ensimmäiseen Alankomaiden mestaruuslautaseen, KNVB-bekerin voittoon, yhteen finaalipaikkaan sekä kahteen kakkostilaan vuoroin Louis van Gaalin Alkmaarin sekä äärimmäisen täpärästi tulokasluotsi Frank de Boerin Ajaxin takana. Tämän lisäksi seuran hieman ennen vuosituhannen vaihdetta rakennettua stadionia laajennettiin lähes 20 000 paikalla. Vaikka Munstermanin aikakausi päättyi käytännössä samaan paikkaan kuin mistä se oli aikanaan alkanutkin - talousvaikeuksien syövereihin -, on miehellä luonnollisesti oma erityinen paikkansa seurahistoriassa.
Toukokuun alku 2010 ei unohdu.
... miksi ennennäkemättömän menestyksekäs aikakausi sitten vaihtui nykyiseen ahdinkoon? Pääasiassa, sen verran kuin vallitsevasta kaaoksesta on saanut selvää, samasta syystä kuin aikoinaan menestystäkin niitettiin. Munstermanin alaisuudessa FC Twenteä rakennettiin pienen markkina-alueen realiteetit huomioiden luovin keinoin ja muun muassa ulkoisen rahoituksen tai osaomistusten käyttöä ei kavahdettua miehistöä kasattaessa. Tämän lisäksi Munstermaniin läheisineen iski vauhtisokeus enschedeläisten noustua odotettua nopeammin valtakunnalliselle huipulle. Twente halusi haukata kerralla liian suuren palan kakkua. Pokaaleita haluttiin lisää, stadionin kapasiteetin lähes kolminkertaistaminen toteutettiin lyhyellä aikataululla ja katsomot haluttiin pullistelemaan. Samaan aikaan menestysmiehistön kulmakiviä kupattiin suurempien seurojen toimesta pääasiassa ulkomaiden suuntaan tai näillä alkoi tulla ikä vastaan. Bryan Ruizin, Douglasin, Theo Janssenin, Miroslav Stochin, Luuk de Jongin tai seuraikonien Peter Wisgerhofin, Blaise N'Kufon ja Sander Boschkerin kaltaisia miehiä ei Twenten kokoluokan seurassa ykskaks korvata. Yritystä silti löytyi. Enschedessä otettiin rahaa käteen ja seuraan tuotiin suurin korvauksin muun muassa Emir Bajramin, Marc Jankon, Leroy Ferin sekä Luc Castaignosin kaltaisia miehiä. Siirtokrvauksiin paloi rahaa, palkkakustannukset nousivat - suoritustaso ei. Sieniliigakarsinnoista jäi kahdesti luu käteen, torstailiigassa lohkovaiheeseenkin pääsy oli poikkeus ja Dusan Tadicin monsterikautta lukuun ottamatta Eredivisien kärkitaistelu vaihtui Alankomaiden itäosassa tasapaksuun taaperrukseen.
Tämän yhtälön seuraukset osannee laskea lyhyelläkin matematiikalla. Lyhyen aikaa hollantilaispalloilun malliseurasta käynyt FC Twente on kehkeytynyt sen suurimmaksi mustaksi lampaaksi. Asema
categorie 3n taloudellisessa itsenäisyydessä on vaihtunut KNVBn valvovan silmän alle
categorie 1n, vaikkakin Munsterman ei aina tälle malttanut antaa suurta arvoa ja kiersi säännöstöä sakkoja sekä palloiluväen paheksuntaa osakseen keräillen. Kehitys huipentui menneenä keväänä liiton vähentäessä Twenteltä kahdesti kolme pinnaa taloudellisten rikkomusten takia. Urheilullisesti suora vaikutus oli mitätön enschedeläisten vajottua talvimasennuksessaan kolmospaikalta harmaaseen keskikastiin, mutta seurassa tämä kaaos kulminoitui muun muassa Munstermanin lähtöilmoitukseen, pääsponsorin karkaamiseen ja pakkoon laittaa asiat vihdoin järjestykseen. Yksi tässä lomassa tehdyistä päätöksistä oli muun muassa luopua
Fair Play-paikasta Europa Leaguessa, sillä ennen lohkovaiheeseen pääsyä tuosta saatavilla rahoilla ei kuluja paikata ja kesän pakollisten myyntien sekä hankalien hankintamahdollisuuksien takia takeita iskukykyisestä kaaderista ei ollut. Valitettavaa, mutta minkäs teet? Hollantilaisten tiukkojen säädösten takia seuran kerryttämän palttiarallaa €90Mn velan, tästä noin €35M stadionista, lyhentäminen on prioriteettilistan ykköspaikalla. Muussa tapauksessa se on lisenssi veks.
Kausi 2014/15Twenten menneestä kaudesta ei paljoa positiivista raportoitavaa löydy viheriönkään puolelta. Tahti oli loppusyksyn parikuukautista suonenvetoa lukuun ottamatta alusta asti tahmea. Tasurit kaikista kuudesta (!) ensimmäisestä taistoista tarkoittivat Eredivisiessä valumista taulukon häntäpäähän, Europa Leaguessa taas karsiutumista lohkovaiheesta Suomessakin tuttua Karabakhia - tai mikä lie - vastaan. Pääasiassa häntäpään hassutteluporukoiden ja nimimerkki ikharon sydäntä lähellä olevien orkesterien kustannuksella
Tukkerien onnistui taistella itsensä marraskuun puolivälin tienoilla taulukkokolmoseksi, mutta tämä vauhti ei kauas kantanut ja tammikuun taittuessa helmikuuhun alkoi laskettelu taulukkoa kauas kolmospaikasta. Helmikuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana enschedeläisten onnistui napata täysi pistesaalis vain taistoista Zwollea ja GAEta vastaan. Ajaxilta ja PSVltä otettiin odotusten mukaisesti tauluun, mutta tappiot ADOn tai Excelsiorin kaltaisia pilipaliporukoita vastaan satuttivat. Heikkenevien esitysten lomassa kasaantuneiden talouspuolen katastrofiuutisten myötä tunnelma hollantilaisittain valmiiksikin kriittisen yleisön keskuudessa kääntyi myrkylliseksi. Munstermankin sai osansa, mutta ennen kaikkea valkku Alfred Schreuder löysi tiensä myrskyn keskelle. Harva se matsi sujui ilman miehen päätä vaatineita huutokuoroja ja kauden päätösvaiheessa
Vak-Pn ultrat muun aktiiviskenen kanssa vaativat uhkauksin Schreuderin välitöntä lähtöä avoimin kirjein. Aivan huhutunlaista protestia ei nähty, Alkmaaria vastaan huhuiltiin suunnitelmissa olevan matsin katkaisun pysyvästi katsomosta käsin, mutta tunnelma tuossa mainitussa taistossa oli yksi kummallisimmista allekirjoittaneen kokemista käytännössä ilman minkäänlaista kannatusta suuntaan tai toiseen. (Paikallisen lain sanelemien raamien takia vierailta ei valtaosissa tapauksia kannata paljoa odottaa.)
Kaiken tämän taaperruksen huipentuma oli kuitenkin KNVB-bekerin välierämatsi kotona Zwollea vastaan. Twente oli pari viikkoa tätä taistoa ennen lyönyt Overijsselin asukit Enschedessä suvereenisti 2:0, mutta myöhemässä taistossa tämä oli muisto vain. Schreuder lähti kauden tärkeimpään otteluun löysät punteissaan, lyöden miehistöltään liinat kiinni ja riistäen tältä sen myötä parhaat aseensa. Punaisten hidas läpsyttely oli kostautua jo ysikymppisen aikana, kun kautta edeltävänä kesänä Enschedestä lähtenyt ja aikansa sopimuksettomana miehenä työtä etsinyt Twente-ikoni Wout Brama pamautti pallon ohi avauspuolikkaalla Sonny Stevensin loukkaantumisen takia maaliin vaihdetun Nick Marsmanin.
Tukkerit pelastautuivat lopulta kuitenkin jatkoajalle ja rankkareihin asti Youness Mokhtarin runnottua pallon maaliin muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa. Se ei silti riittänyt, sillä rankkareissa Marsman ei yltänyt Doetinchemissa sankariksi nousseen Stevensin tasolle ja niin Kyle Ebeciliolta kuin Robbert Schilderiltäkin pettivät hermot omissa yrityksissään. Hatutus oli tämän myötä ymmärrettävän suuri. Twente oli kuitenkin käytännössä hävinnyt taiston omaa hölmöyttään Schreuderin pelkuruuden takia ja kun vihatun Feyenoordin
De Kuipilla oltaisiin päästy kokeilemaan pokaalin hakua Groeningenin kaltaista keskikastin seuraa vastaan, niin... Noh, tämä sopi täydellisesti kauden kuvaan.
Kausi 2015/16Alkaneen kauden osalta Twenteä tai Twenten näkymiä on tällä haavaa vaikea arvioida paketin avoimuuden takia. Kaaderista on kesän aikana kadonnut pakkomyyntien ja kululeikkausten myötä lukuisia suurissa rooleissa nähtyjä miehiä. Luc Castaignosissa lähti punaisten ykköskärkimies, mutta toisaalta en osaa nähdä tätä välttämättä kauhean kovana iskuna. Kankeahkolta, pallollisesti kömpelöltä vaikuttavasta miehestä ei ainakaan minun silmissäni ollut oikeastaan koskaan täydentämään Dusan Tadicin tai Hakim Ziyechin kaltaisten näppärien miesten tahdittamaa hyökkäystä. Tähän kun lisätään ex-feyenoordilaisen suuri palkka ja maalimääristä huolimatta ruudin märkyys hyvissäkin paikoissa, voisi markkinoilta tarttua taatusti parempaakin miestä tassuun. Harmillista on toki, ettei Castaignosista enää tänä kesänä saatu pähkinöitä suurempaa maksua ja tästäkin summasta puolet valuu ulkopuolisen investorin taskuun. Olympiakosista ja Manchester Citystä lainasopimuksilla hyökkäykseen hankituista Michael Olaitanista ja Thomas Agyepongista ei osaa sanoa mitään. Täysiä arvoituksia molemmat. Lainaltaan palannut takavuosien talentti Jerson Cabral taas ei vakuuta, vaikka menneen kauden molemmat maalinsa iskikin nimenomaan Twenteä vastaan. Kauas on tultu N'Kufon, Ruizin, Jankon ja de Jongin päivistä.
Samanlaisia kysymysmerkkejä on ilmassa puolustuksen suhteen. Tälläkin alueella Douglasin ja Wisgerhofin kaltainen duo on vain kaukainen muisto, eikä paraikaa ole takuita edes edeltävän kauden korkeintaankin välttävälle tasolle noususta. Kapteeninakin luutinut Rasmus Bengtsson vapautettiin jo menneen kauden aikana kalliista sopimuksestaan Malmön suuntaan, vakiokasvot Cuco Martina ja Andreas Bjelland häippäisivät Englantiin ja samaan suuntaan poistui useasti nähty Darryl Lachmankin. Vasen laitapakki ja cupvälierän rankkarikisan antisankari Robbert Schilder on ainoa punaisten alakerrassa säilynyt vakiomies. Henkilökohtaisesti en kauheammin ensi keväänä kolmekymppisestä Schilderistä perusta. Tanskalaisessa Joachmin Andersenissa ja erityisesti omassa kasvatissa Hidde Ter Avestissa Twenteltä taas löytyy kaksi hyvin lupaavaa puolustussuunnan nuorukaista, joille soisin edeltävänä kautena positiivisesti mieleen jääneiden esitysten myötä runsaasti vastuuta alkaneena kautena. Tämän kaksikon varaan pystynee lähivuosina rakentamaan hyvän puolustuskalusto, vaikka toisaalta ulkomailta kuultaneenkin nopeasti seireenilauluja. Lähtökohtaisesti aloitusmiehistöön lainapapereilla hankittujen, kokeneempien Bruno Uvinin ja Georgios Katsikasin tasosta en osaa taas sanoa sanaakaan suuntaan tahi toiseen.
Kaikista olennaisinta alkaneen kauden menestyksen osalta on Twenten näkökulmasta kuitenkin keskikentän toiminta. Tällä alueella kasassa on yhä yksi Eredivisien eliittimiehityksistä, vaikka Theo Janssenin kaltainen liideri tuolta puuttuukin ja Wout Bramallekin keksisin yhä käyttöä. Valtaosan menneestä kaudesta loukkaantuneena huilanneen chileläistähti Felipe Gutiérrezin, perulaislupaus Renato Tapian ja hyökkäyspään ykkösmiehen Hakim Ziyechin kautta keskialueen akseli on paperille suorastaan fantastinen. Copa American voittamassa käyneestä Gutiérrezista ei tarvinna sanoa paljoa, Ziyech taas osoittautui helposti häneen investoidun rahan arvoiseksi 13+15-kiekkotehoillaan menneellä kaudelta. Tästä syystä luonnollisesti kilpakosintaa riitti kesän aikana, mutta kapteeninnauhan saanut nuorukainen näyttäisi skulaavan ainakin vielä yhden kauden Hollannissa ennen edeltäjänsä Dusan Tadicin polulle astelemista. Parikymppinen Tapia taas on yksi allekirjoittaneen nykykaaderin suosikeista. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan kovaa luokkaa oleva nuori mies vaikuttaa nurmella hieman koomiselta tapaukselta, välillä kontrolloimattomalta, mutta kaikkinensa Tapia tekee paljon oikeita ratkaisuja, grindaa keskialueella hampaat irvessä ja saa toimitettua palloa yllättävän usein maaliin asti. Tämän kolmikon päälle Twenteltä löytyy keskialueelle näilläkin tonteilla laatusuorituksiin kykenevä Ter Avest ja käyttö- sekä tarvittaessa avauskokoonpanokelpoinen Kamohelo Mokotjo. Nuori Shadrach Eghan on vaikuttanut sähäkältä kaverilta penkiltä käsin.
Yksi kuumimmista kysymyksistä tällä erää lienee meksikolaisen Jesús Coronan kohtalo. Tämä on kunnossa ollessaan taattu aloitusnipun mies ja Ziyechin kanssa Twenten vaarallisin hyökkäyssuunnan kaveri. Edeltävän kauden orastavan läpimurron myötä halukkaita uusia palkanmaksajia on kuitenkin huhuiltu löytyvän ja meksikolaisesta voisi saada hyvän siivun rahaa, vaikka osa menisikin muihin taskuihin. Tämä tarkoittaisi toisaalta selkeää heikennystä enschedeläisten hyökkäystoimintaan ja valitettavasti myös vastuuta allekirjoittaneen inhokkeihin lukeutuvalle, pelikäsitykseltään retiisin tasolla liikkuvalle Youness Mokhtarille. (Shaqirista hyvin, hyvin köyhän miehen painos - ei osaa syöttää, vaikka henki olisi tästä kiinni.) Tältä osin huippulupaavan Bilal Ould-Chikhin karkaaminen miniklausuulinsa kanssa Benficaan harmittaa valtavasti. Vaikka nuorukainen oli fyysisesti yhä kaukana Eredivisie-tasosta, taidoiltaan tuollaiselle väkkärälle olisi löytynyt kasvattiseuran paidassa käyttöä ja parin vuoden sisään tuohta oltaisiin revitty huomattavasti nyt saatua enemmän. Ymmärtääkseni toisaalta suhde seuraa [valitettavasti] yhä valmentavaan Schreuderiin ei ollut parhaita mahdollisia. Hukattu mahdollisuus kaikki tyynni
Tukker-näkökulmasta.
Varrottaessa yhä kesän siirtoikkunan viimeisiä käänteitä on Twentellä paperilla kasassa teoriassa vaivatta
subtopper-tasolle yltävä miehistö. Schreuder luotsina on kuraa, mutta tuo keskialueen miehitys ja Corona päälle on Eredivisiessä silkkaa rautaa. Puolustuksen palapelin palojen asettuessa edes kohtalaisesti paikoilleen, taistellaan tällä kaaderilla taatusti paikasta pleijarihassutteluihin. Valtakunnan suurimmat ratkokoon rauhassa mestaruuden kohtalon, Twenten maali on siellä Vitessen ja Alkmaarin vanavedessä. Tässä tuo mainittu puolustuksen löytäminen yhteen on kuitenkin välttämätöntä, sillä kärki- tai maalivahtiosastola ei luultavasti suuria apuja ole saatavissa nykymiehityksellä. Huonoimmassakin tapauksessa paikka harmaassa keskikastissa on saletti. Se Eredivisien häntäpää on niin kauheaa kuraa. (Erityisesti nimimerkillä 'Dordrechtissa menneellä kaudella käynyt'.)
Sisään €0M
Georgios Katsikas (PAOK Saloniki, ilmaissiirto)
Bruno Uvini (SSC Napoli, lainasiirto)
Michael Olaitan (Olympiakos Pireaus, lainasiirto)
Thomas Agyepong (Manchester City, lainasiirto)
Jerson Cabral (Willem II Tilburg, palasi lainalta)
Ulos €9M
Luc Castaignos (Eintracht Frankfurt, €2.5M)
Andreas Bjelland (FC Brentford, €2.5M)
Bilal Ould-Chikh (SL Benfica, €1.5M)
Cuco Martina (FC Southampton, €1.5M)
Kasper Kusk (FC København, €1M)
Daniel Fernandes (San Antonio Scorpions FC, lainasiirto)
Tim Breukers (Heracles Almelo, ilmaissiirto)
Dico Koppers (Willem II Tilburg, ilmaissiirto)
Filip Bednarek (FC Utrecht, ilmaissiirto)
Ryo Miyaichi (Arsenal FC, laina päättyi)
Chris David (Fulham FC, laina päättyi)
Darryl Lachman (Sheffiel Wednesday)
Orlando Engelaar
SuperstarMuuta- FC Twente
juhlii tällä kaudella 50-vuotista olemassaoloaan; tällaisia kekkereitä voisi viettää paremmissakin merkeissä
- Vak-P ja muu aktiiviskene on yhä enemmän tai vähemmän tyytymätön seuran kesän aikaiseen toimintaan, Schreuderin luotsina säilymisestä puhumattakaan
- tästä huolimatta toivoisi Vak-Pn saavan taas uutta puhtia pari vuotta alamaissa olleeseen toimintaansa, vaikka seuran lisäksi poliisikin tuottaa tasaiseen tahtiin harmia
-
'Uh ah, Tapia..!'- Orlando Engelaar takaisin!
-
'Schreuder, rot op!'- Schalke antoi osan kauden avaustapahtumansa tuotoista ystävyysseurallensa Twentelle
-
'Schalke und der FCT!'-
'Wie wilt weer noar huus!'-
Zombie Nation!
Koska mennään, koera?