Ai helvetti...en muista koska olisin viimeksi pelannut tekonurmella. No, eilen tuli pari tuntia höntsätty Vehkalammen tekonurmella ja pakko sanoa, että ymmärrän yhä paremmin tekonurmien vastustajia.
Toki osansa voi olla siinä, etten ole tottunut tuohon alustaan niin en osaa siinä sitten pelata kuten alusta edellyttäisi, mutta tuli kyllä kovasti fiilis, että loukkaantumisriski on tuolla alustalla huomattavasti kovempi kuin esimerkiksi hiekkakentällä, nurmesta nyt puhumattakaan.
Alussa kun tuli otettua tuntumaa uusiin kenkiin ja vedeltyä palloa maaliin niin yhden kerran erehdyin yrittämään oikein täysillä ja iskin tukijalalle oikein kunnolla painoa ja aijai sentään, kyllä nilkkaan teki kipeää. Jotenkin tuossa tekonurmella jalka tökkää välillä niin pahasti kenttään, että nilkat ovat todella kovilla.
Sitten kun alkoi höntsäily niin en uskaltanut tehdä yhtään nopeita suunnan muutoksia ja vastaavia, kun alkoi pelottaa mitä kenttä tekisi siinä tapauksessa jaloille...nilkat tuli silti telottua muutamaan otteeseen, mutta onneksi polvet säilyivät vaurioitta.
Uudet nappikset hinkkasivat kantapäihin kivat rakot ja kun lopussa siirryttiin pelaamaan vielä isolla kentällä niin alkoi olla jo melkoisen tuskaista menoa.
Tänään on sitten jalat kipeät todella monesta kohtaa - mitä ei ole tänä keväänä kertaakaan hiekkakenttäpelien jälkeen tapahtunut.
Eli ensi kokemus tekonurmesta ei ollut kovin rohkaiseva, mutta ehkä siihenkin alustaan tottuu jos useammin sitä käyttää. Mutta tosiaan jäi kovasti sellaiset fiilikset, että kovempi se loukkaantumisriski tuolla kentällä on.
Ja sille venäläiselle(?) tyypille
, kun pelattiin isolla kentällä, varmaan ihan mukava ihminen, mutta pelissä ei todellakaan mikään fairplay tyyppi. Kivaa pelata puolustajaa, kun linjamiehiä ja paitsioita ei ole ja tämä tyyppi vain odottelee 20 metriä paitsiossa syöttöjä, että pääsee maalintekoon.
Mutta kaikesta tästä huolimatta pikkukentällä peluu oli ihan mukavaa.
edit: Ja minä en osaa näillä Niken nappiksilla vetää ulkokierteistä vetoa..
