La Società Sportiva Lazio 1900
2014-2015Lazio lähti viime kauteen kysymysmerkkien ympäröimänä. Palaisivatko kannattajat protestiaallon jälkeen stadionille? Miten vähäisin näytöin seuraan palkattu valmentaja Stefano Pioli kestäisi Rooman paineet? Kuinka useat uudet hankinnat sopeutuisivat Olimpicolle? Pre-season herätti positiivista väreilyä. Pioli keräsi pelaajien kehut ja kannattajat rakastuivat valmentajan tapaan koota joukkue yhteen laulamaan Lazion ikiaikaista hymniä Vola Lazio Volaa.
Neljän ensimmäisen ottelun jälkeen oltiin kuitenkin ongelmissa; 3 tappiota ja yksi kotivoitto. Silti useimmat näkivät Lazion pelissä aineksia pitkälle. Pitkäjänteisemmin ajatelleet saattoivatkin jo pian todeta, että kriisiotsikoiden tehtailijat olivat väärässä. Piolin dynaaminen, ylhäältä kovaa prässäävä ja nopeisiin suunnanmuutoksiin perustunut hyökkäävä 4-3-3 alkoi kantaa hedelmää. Lazio nousi sarjataulukossa tasaisesti kohti eurosijoja. Peli oli nautinnollista, vaikka syksyyn mahtui myös huteja. Talvitauon lähetessä taivaansiniset löysivät riveistään uuden Maradonan, Felipe Andersonin, joka lähes yksin murskasi vastustajien puolustuslinjat puolentoista kuukauden ajan.
Tyylikäs herrasmies ja määrätietoinen taktikko – Stefano Pioli Keskitalvella Pioli monipuolisti pakkiaan. Lazio oli tyrmätä 1. derbyssä Roman kanveesiin hiukan tasapainoisemmin rytmitetyllä 4-2-3-1-muodostelmalla, jossa hyökkäyspään pelaajat vaihtelivat sujuvasti paikkoja ja rooleja ottelun edetessä. Vaikka voitto jäi tulematta, luotiin näin pohja kevään ihmevireelle. Helmi- huhtikuussa Lazio voitti sarjassa peräti kahdeksan ottelua putkeen ja kaatoi Coppan semifinaalissa Napolin. Viimeinen tuon historiallisen putken voitoista tuli Empolia vastaan täydellä Olimpicolla, jossa hurmoshenkistä tunnelmaa kuvastivat kymmenet tuhannet kauden 1986–87 (kausi jolloin Lazio vältti kuin ihmeen kautta Serie C:n ja konkurssin) uudelleen painettuun pelipaitaan sonnustautuneet kannattajat. Stadionilla soi lopuksi lazialen, 1970-80-lukujen italialaisen musiikin suuren miehen Lucio Battistin I Giardini di Marzo. Haikea laulu otettiin koko loppukaudeksi käyttöön taivaansinisellä Olimpicolla. Samalla Lazio nousi sarjataulukossa toiseksi ohittaen monilla tavoin Piolin antiteesin, Garcian Roman.
8. peräkkäistä voittoa seurasi täysi tupa. Pelaajilla päällä legendaarinen 1980-luvun asu ”L’aquila sul petto”. Toukokuussa lazialet pääsivät mukaan vuoristoradalle vailla vertaa. Mukaan mahtui hieno ja epäonninen taistelu Juventusta vastaan Coppan finaalissa, pettymys kauden toisessa derbyssä ja sitten CL-paikan ratkaissut ilta Napolissa, joka jäi historiankirjoihin. 0-2 johdon menettäminen, kuola suusta valuen huutaneet kymmenet tuhannet napolilaiset, Gonzalo Higuainin epäonnistunut rangaistuspotku ja lopulta kaikista pelaajista Eddy Onazin 2-3 voittomaali. Onazin ”tardellimainen” juoksu ympäri San Paolon nurmea liikutti paatuneempaakin jalkapallon ystävää; Laziolle se avasi portit Mestareiden liigan karsintoihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007. Roomassa sankareita oli vastassa aamuyön tunteina tuhansia kannattajia, jotka läsnäolollaan kertoivat siitä, että kausi 2014–2015 oli Laziolle suuri menestystarina.
Harjoituskeskus Formello kello 3:00 Napolista saavutetun ratkaisevan vierasvoiton jälkeen. Pelaajien seurana 5000 kannattajaa.LE PAGELLEI PORTIERI Federico Marchetti (30) 7: ”Tarzan” palasi painajaismaisen edelliskauden jälkeen Lazion ykkösmaalivahdin paikalle. Vuosina 2011-2013 Italian parhaanakin pidetty veräjänvartija näytti peitonneen suurimmat henkiset ja fyysiset ongelmat. Silti jotain puuttui. Marchetti ei ollut aivan sellainen kuin aikoinaan; uskomattomat refleksit välähtivät muutamaan otteeseen, eikä pisteitä maalivahdin takia menetetty, mutta ei sen enempää voitettukaan. Askelmerkkejä parempaan on joka tapauksessa ilmassa, mistä kertoo myös Marchettin paluu maajoukkueeseen.
Etrit Berisha (10) 7: Berishan epäkiitollinen tehtävä oli olla jatkuvasti jotain ykkös- ja kakkosmaalivahdin väliltä. Albanialainen astui kentälle Marchettin poissaolojen ajaksi ja joidenkin mielestä hänen olisi pitänyt antaa jatkaa siellä italialaisen paluun jälkeenkin. Virheetön Berishankaan kausi ei tosin ollut, mieleen jäi mm. Napolia vastaan pelatun kotiottelun hörppäys. Kohokohtana Mauro Icardin rankkarin torjuminen Marchettin ulosajon jälkeen toukokuussa. Uran jatko Laziossa kysymysmerkkien peitossa; periaatteessa pärjäisi useissa pienemmissä Serie A-seuroissa ykkösenä, mutta haluaa silti onnistua tässä Laziossa.
I DIFENSORIDusan Basta (27) 8: Viime kesän siirtorintaman yksi suurista onnistumisista. Serbialainen liehuletti otti paikkansa Lazion puolustuksen oikealta laidalta yllättävän itsevarmasti. Alkua häiritsivät muutamat loukkaantumiset, mutta etenkin keväällä Basta oli yksi pelipaikkansa parhaita saapasmaassa. Hyökkäyssuuntaan Basta on suvereeni; erittäin hyvä pallon kanssa, juoksuvoimainen ja älykäs. Ongelmat puolustaessa periytyvät Udinesen ajoilta, kun Basta pelasi puolustajan sijaan 3-5-2-systeemissä keskikentän laidalla. On silti kehittynyt myös alaspäin pelattaessa parempaan. Kädet ristiin, etteivät vanhat vaivat palaa kummittelemaan, kun ottelumäärä ensi kaudella kasvaa.
Luis Pedro Cavanda (16) 7: Lazion oma Jekyll & Hyde- kasvatti. Parhaimmillaan Cavanda oli nopea ja vaarallinen laidallaan, hyvä jopa puolustaessa. Huonoimmillaan myöhästyi harjoituksista, kiukutteli ja teki edelleen amatöörimäisiä virheitä rangaistusalueen sisällä. Molempia puolia nähtiin viime kaudella, mutta silti enemmän sitä positiivisempaa. Jätti Italian kesällä ja siirtyi Turkkiin.
Bruno Pereirinha (3): ”Brunoo brunoo”, huusivat kannattajat aina kun sympaattinen portugalilainen pääsi kentälle. Viime kaudella vain kolme kertaa. Jäänee ikuiseksi mysteeriksi miksi varsin asiallisesti aina esiintynyt ja teknisesti taitava Pereirinha ei koskaan päässyt urallaan kunnolla esiin. Jätti Lazion heinäkuun alussa, suuntana kaukainen Brasilia.
Abdoulay Konko (2): Konkon uran alamäki jyrkkeni viime kaudella kohti pohjaa. Ei pysynyt millään Bastan, eikä lopulta Cavandankaan perässä. Peliaika jäi minimiin ja parissa ottelussa tehdyt virheet takasivat sen, ettei kukaan surrut perään. Pitäisi saada kaupattua, mutta nähtäväksi jää herättääkö ranskalainen lasinilkka enää juuri kiinnostusta muualla.
Stefan De Vrij (30) 8+: De Vrij saapui Roomaan loistavasti menneiden MM-kisojen jälkeen suurten odotusten saattelemana. Ensimmäisissä otteluissa kokemattomuus näkyi, mutta sitten hollantilainen sai juonesta kiinni. Loistava pallollinen taito yhdistettynä vahvaan fysiikkaan hurmasi Piolin lisäksi kannattajat. De Vrij’n nöyrä asenne niitti kiitosta. Hollantilaisella on kaikki mahdollisuudet nousta Lazion 2000-luvun suurien keskuspuolustajien joukkoon maanmiehensä Jaap Stamin ja sellaisten suuruuksien kuin Nestan, Couton ja Mihajlovicin rinnalle.
Lorik Cana (17) 7-: Tulisieluinen albanialainen piti asemansa ennallaan; pelasi topparina silloin kun muiden loukkaantumiset siitä vaativat, muttei paljon muuta. Cana on pysynyt viime vuodet ennallaan. Samat virheet ja ylipelaaminen jatkuu, samoin päättäväinen loppuun asti yrittäminen. Ura tuskin jatkuu enää Laziossa. Enimmäkseen tästä liitosta jäi hyviä muistoja ja monille Serie A-kärjille jalkoihin Canan nappuloiden kuvat.
Maurício (15) 7-: Tammikuussa Sportingista hankittu brassi tuli korvamaan pitkäaikaispotilas Gentilettin. Mauricio istutettiinkin välittömästi De Vrij’n pariksi keskuspuolustukseen. Lupaavahkon alun jälkeen homma muuttui epätasaisemmaksi kuukausi kuukaudelta. Kyseessä on klassinen fyysiseen preesensiin pelinsä perustava eteläamerikkalainen toppari. Taktinen osaaminen ja pallollinen pelaaminen eivät Mauricion vahvuuksiin kuulu. Näiltä osin jatkaa Laziossa tuttua sarjaa Emilson Cribarin ja Andre Diasin jalanjäljissä. Toivottavasti enemmän vaihtopenkillä kuin avauksessa tulevalla kaudella.
Mickael Ciani (12) 7-: Ranskan jättiläinen jäi pieneen rooliin, vaikkei varsinaisesti pelannut sen huonommin kuin kilpailijansa. Vanha hasardimaine painoi ehkä turhankin paljon. Ei saanut yllätyksettömästi uutta sopimusta vaan suuntaa ensi kaudeksi Sporting Lissaboniin.
Santiago Gentiletti (5/1) 7: Argentiinalainen saapui Lazioon viime elokuussa; tarkoitus oli istuttaa Gentiletti De Vrij’n pariksi keskuspuolustukseen, mutta kohtalo päätti toisin. Loistavasti menneiden 1,5 ottelun jälkeen Gentiletti loukkaantui vakavasti Marassilla Genovassa. Gentiletti palasi kentille vasta toukokuussa samalla kentällä ja teki tarinaan sopivasti elintärkeän Doria-ottelun voittomaalin. Jalkaansa hiukan arastellut Gentiletti ei ollut aivan parhaimmillaan kauden viimeisissä otteluissa, mutta osoitti silti että tasoa on enemmän kuin muilla Lazion tusinatoppareilla. Mielenkiintoista nähdä miten ensi kaudella Gentilettille käy.
Diego Novaretti (5) 7-: ”Novan” toinen kausi Laziossa ei ollut paljon ensimmäistä parempi; hyvin vähän vastuuta, paljon loukkaantumisia. Jotenkin traaginen hahmo; asiallinen kentän ulkopuolella, vaikka asiat eivät menneet putkeen Roomassa. Pitkänhuiskea Novaretti pakkasi kauden jälkeen tavaransa ja päätti palata Meksikoon. Parempi näin kaikille osapuolille.
Stefan Radu (24) 7: Lojaali taistelija ja varakapteeni, mutta samalla myös viime aikoina huolestuttavan epätasainen pelikentillä. Radu oli parhaimmillaan viime kaudellakin Lazion puolustuksen vasemman laidan isäntä. Jotain on silti puuttunut jo jonkin aikaa; liikaa virheitä ja nukahtamisia isoissa paikoissa, jotta romanialaista voisi ylistää vanhaan malliin. Teki kauden jälkeen kuitenkin merkittävän linjanvedon allekirjoittamalla pitkän jatkosopimuksen. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että kannattajien keskuudessa suurta suosiota edelleen nauttiva romanialainen on päättänyt löytää motivaationsa uudestaan.
Edson Braafheid (16) 7: Omituiselta vaikuttanut hankinta osoittautui kauden mittaan ihan hyväksi sellaiseksi. Kokenut hollantilainen korvasi tarvittaessa Radun vasemmalla laidalla ja teki työnsä ilman suuria eleitä. Ainoastaan Coppan semifinaalin toinen osa Napolissa meni pahasti pieleen, mutta siitäkin selvittiin kokonaisuudessaan säikähdyksellä. Sai kiitoksena vähäisiä odotuksia selvästi paremmin menneestä kaudesta uuden sopimuksen.
I CENTROCAMPISTIMarco Parolo (34/10) 9: Loistokauden 2013-2014 Parmassa pelannut Parolo oli viime kesänä monien seurojen mielessä, mutta muut päättivät ohittaa keskikentän monitoimikoneen, koska mies oli jo 30-kympin rajapyykin pinnassa. Lazio sijoitti Paroloon tarvittavat 5 miljoonaa – luojan kiitos. Parolo osoittautui kauden mittaan todelliseksi koneeksi. Uskomattomia juoksumääriä sävyttivät ratkaisevat syötöt ja huikeat maalit. Sana dynaaminen ei voisi kuvata ketään paremmin kuin kentällä ylös ja alas uskomatonta vauhtia ravaavaa Paroloa. Keväällä Parolo mursi kylkiluunsa; ja palasi kentälle kahden viikon jälkeen kuin mitään ei olisi käynyt. Paluuottelussaan Parolo kiskaisi yhden tavaramerkkimaaleistaan 30 metristä vanhan seuransa Parman verkkoon. Yhdessä Biglian kanssa Parolo muodostaa Lazion pelin sydämen. Viime kauden tehoja on vaikea toistaa, mutta urallaan hiukan myöhään kukkaan puhjenneelta Parololta on silti lupa odottaa paljon.
Lucas Biglia (27/3) 9: Piolille valinta oli selvä: Lazion keskikenttä rakennettaan Biglian varaan, eikä asiasta keskustella sen enempää. Valinta maksoi itsensä täysimittaisesti takaisin. Biglian renessanssi oli sellainen, ettei voinut kuin ihmetellä mitä Biglian ensimmäisellä Lazio-kaudella tehtiin väärin. Argentiinalainen toimi Lazion hyökkäyspään ilotulituksen arkkitehtina ihailtavalla tavalla. Biglia oppi (ehkä maajoukkueesta tutun roolinsa kautta) myös hoitamaan puolustustehtäviä kiitettävästi. Puhetta on piisannut siitä, miten seurat Real Madridista Manchester Unitediin asti olisivat Biglian perässä. Laziossa haasteeseen päätettiin vastata lupaamalla Biglialle kapteeninnauha. Pioli tietää hyvin, että muut hän pystyy jotenkuten korvaamaan, mutta Bigliaa todennäköisesti ei.
Senad Lulic (25/3) 8: Tasavarma keskikentän monitoimikone pyyhki siirtopuheilla lopulta lattiaa ja pelasi hyvän kauden Laziossa. Bosnialainen ei varsinaisesti kerää otsikoita, kuten keskikentän ja hyökkäyspään muut miehet, mutta mieheen voi luottaa. Keskikentällä urallaan vasemmalta laidalta kohti keskustaa liikkunut Coppa-sankari, tuo Lazion peliin erityisesti jalkoja ja vauhtia. Tekniikka ei silmiä hivele, mutta taktisesti Lulic on kypsynyt viime vuosina. Jatkosopimuksesta on neuvoteltu pitkään, mutta toistaiseksi sen kohtalo on auki.
Danilo Cataldi (16) 7: Cataldi omaa paljasjalkaisena roomalaisena, Lazion kasvattina ja nuorena lazialena erilaisen taustan kuin kukaan muu nykyjoukkueessa. Vasta 21-vuotias keskikenttäpelaaja vietti kuitenkin rankan syksyn sairastuvalla. Serie B:ssä edeltävällä kaudella tehdystä läpimurrosta ei näyttänyt olevan hyötyä, kunnes tammikuussa Cataldi päästettiin irti. Varsinkin ensimmäisissä otteluissaan nuorukainen häikäisi kypsällä pelityylillään. Cataldi istutettiin suuriin saappaisiin korvaamaan väliajoin loukkaantunutta Bigliaa. Näin hän ohitti ”jonossa” isähahmonsa Ledesman. Loppukauteen mahtui myös epätasaisia esityksiä, mutta niistä suuri osa on laitettavissa iän piikkiin. Toivotaan että esimerkiksi Antonio Conten ennustus siitä, että Cataldi on tulevaisuuden suuria italialaisia keskikenttäpelaajia toteutuu jo lähitulevaisuudessa; edellytykset tähän ovat erinomaiset.
Ogenyi Onazi (16/1) 7-: Nuori nigerialainen jatkoi edelliskauden hiukan alavireisellä linjalla. Pallollinen ja taktinen taito ei tunnu millään riittävän registan paikalle, eikä toisaalta jaloissa ole ”parolomaista” liikettä kahdensuunnan keskikenttäpelaajaksi. Onazi on parhaimmillaan puolustustaistelun alkaessa, mutta silloinkin hiukan turhan helppojen rikkeiden mies. Niinpä Onazin iskemä voittomaali San Paolon pimenevässä toukokuisessa illassa olikin todellinen piristysruiske nigerialaisen uralle. Jää nähtäväksi onko siitä aluksi jonkun suuremman vai joudutaanko Onazi lopulta kauppaamaan italialaiseen jalkapalloon hiukan huonosti sopivana pelaajana muualle.
Cristian Ledesma (13) 7: Ledesman ura Laziossa tiivistyi hänen viimeiseen otteluunsa Lazion paidassa. Argentiinalainen otettiin kentälle San Paolon illassa tilanteen ollessa heikoimmillaan; rauhallinen katse ja kentälle, jossa Ledesma hankki vastustajalle punaisen, syötti Lazion voittomaalit ja taisteli jokaisesta pallosta kapteenin lailla. Muuten veteraanin kaudesta ei jäänyt sanottavaa, koska paikka avauksessa meni pysyvästi Biglialle ja Cataldille. Tietenkään Ledesma ei valittanut, vaan kirjoitti julkisen kirjeen Cataldille, jolle hän ennusti suurta tulevaisuutta. Jätti Lazion kauden päätyttyä yhdeksän dramaattisen ja hienon vuoden, yhteensä 318 ottelun, 14 maalin ja 41 maalisyötön jälkeen – hattu päästä!
Alvaro Gonzales (4): ”Tatan” kausi ei koskaan oikeastaan alkanut. Liikaa loukkaantumisia, liian vähän näyttöjä Piolille, joka preferoi keskikentällä muita pelaajia. Keskikentän terrieri yritti keväällä herätellä uraansa henkiin lainalla Torinossa, mutta fyysiset vammat tekivät tämän mahdottomaksi. Uran jatko hämärän peitossa.
Stefano Mauri (29/9) 8+: 35-vuotiaana uransa parhaan kauden pelannut keskikentän ylemmän osaston pallollinen intellektuelli todisti jälleen kerran tasonsa. Varsinkin kauden keskivaiheilla Mauri tuntui olevan kaikkialla. Kärjen takana vapaasti häärinyt monzalainen piti kiinni vanhoista hyveistään; harvalla on Maurin taitoa liikkua kentällä oikeisiin paikkoihin pallottomana pelaajana. Johtajan ominaisuuksistaan tunnettu Mauri oli tärkeä esimerkki joukkueen nuorille lupauksille. Siksi moni järkyttyi kun kauden jälkeen paljastui, etteivät seura ja Mauri löytäneet yhteisymmärrystä jatkosopimuksesta. Kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta silti jäi epäilys, tehtiinkö tämä vain sen lokakampanjan takia, joka Mauriin on viime vuosina eri medioissa suunnattu. Ledesman tavoin toinenkin suuri senaattori siirtyy pois takanaan huikeat tilastot: 284 ottelua taivaansinisissä, 46 maalia ja 40 maalisyöttöä.
Antonio Candreva (34/10) 9: ”Turbo” jatkoi edelliskauden linjoilla, ollen Lazion hyökkäyspelin varma tehopakkaus. Erona oli se, ettei Candrevan tarvinnut tehdä kaikkea yksin, vaan hän saattoi nauttia Andersonin, Maurin, Parolon ja Biglian tuomasta taustatuesta. Pahat kielet väittivät, että hiukan egoistiseksi tiedetty Candreva olisi masentunut Andersonin saamasta huomiosta. Jos näin olikin niin ei se ainakaan vaikuttanut negatiivisesti roomalaisen pelaamiseen. Sen verran saumatonta laiturin tekeminen oli kauden ratkaisevissa viimeisissä otteluissa. Loistava tekniikka, painava laukaus ja hurja juoksuvoima kun saisivat vielä ripauksen lisää Maurilta tuttua peliälyä niin puhuisimme Candrevan kohdalla maailmanluokan pelaajasta.
Felipe Anderson (32/10) 8+: Viime joulukuussa Felipe Anderson heräsi eloon 1,5 vuoden horroksen jälkeen eloon ja aloitti sellaisen 2-3 kuukauden mittaisen shown, ettei vastaavaa ole Laziossa nähty pitkiin aikoihin. Keskikentän laidalle, aivan kärjen taakse, Piolin sijoittamana brassin kaikki parhaat ominaisuudet pääsivät esiin; pehmeä tekniikka, loistava laukaus ja nopeus. Vuoron perään ”Felipetto” tyrmäsi puolustajat niin provinsseissa, derbyssä kuin San Sirollakin. Pitelemätön brassi nousi pikavauhtia maajoukkueeseen ja keräsi suorituksillaan apoloodit myös vastustajilta (Sinisa Mihajlovicin sanoin ”kuin olisimme pelanneet Cristiano Ronaldoa vastaan”). Andersonin paras vauhti kuitenkin selvästi hiipui viimeisen kuukauden aikana. Peribrasilialaiseen tyyliin Andersonia vaivasi tapa höntyillä omalla puolustusalueella. Tästä seurannut virhe Napolissa oli maksaa Laziolle CL-paikan. Vetisin silmin tuon ottelun lopun vaihtopenkillä seurannut Anderson saattoi kuitenkin huokaista helpotuksesta lopputuloksen varmistuttua. Nähtäväksi jää pystyykö Anderson kasvamaan pelaajana vai jääkö hän yhden kauden ihmeeksi, kuten taannoin eräs Mauro Zarate.
Balde Keita Diao (23/1) 7-: Viime kauden harvoja pettymyksiä oli Lazion nuoren timantin Keitan alavireisyys. Keita jäi pahasti Andersonin ja Candrevan varjoon laituriosastolla, eikä onnistunut sen paremmin yksinäisenä kärkenä. Erityisesti Keitan viimeistely oli itseluottamuksen menettämisen jälkeen tuskallista katsottavaa. Pyörinyt siirtohuhuissa, mutta jäämässä sittenkin Lazioon.
Ederson (4/1): Lasinilkkojen lasinilkan kaudesta ei jäänyt käteen juuri muuta kuin yksi maali, kieltäytyminen siirrosta Sampdoriaan ja toimiminen yleisenä ja ilmeisen pidettynä pukukoppitsemppaajana. Harmittava tapaus sinällään; potentiaalia oli todella pitkälle, mutta kaikki romahti heikkoon fysiikkaan. Purki kauden päätyttyä kalliin sopimuksensa ja palasi kotimaahansa Flamengon riveihin.
I ATTACANTIMiroslav Klose (34/13) 8+: Klose pelasi vaatimattoman syksyn ja jäi Djordjevicin taakse Piolin papereissa. Alettiin puhua mahdollisesta kotiinpaluusta Saksaan. Tammikuusta eteenpäin Legenda kuitenkin todisti taas kerran arvonsa. 11 maalia jotka Klose kevään aikana iski varmistivat osaltaan Laziolle paikan kolmen joukkoon. Toisinaan Miro hukkaa maalipaikkoja, joita ehkä vuosi kaksi sitten hän ei tuhrinut, mutta silti se uhrautuvuus, millä mies pelaa hämmentää monia vastustajiakin. Torinon valmentaja Venturan sanoin: ”Klose, 37-vuotta, prässäsi ympäri kenttää, koko puolustustamme. Se teki minuun suunnattoman vaikutuksen”. Kauden jälkeen Klose teki vielä kerran jatkosopimuksen. Euroopassa Klosen kokemukselle on takuulla käyttöä, vaikka kaikki tietävät, ettei mies pysty pelaamaan viikossa kolmea täyttä ottelua.
Filip Djordjevic (24/8) 7+: Kauden räjähtävästi aloittanut serbikärki kangistui hiukan matkan varrella. Todellinen kylmä suihku tuli tammikuussa Milania vastaan, kun ”Djordje” loukkasi vakavasti polvensa. Köyhän miehen Christian Vieri taisteli kuitenkin tiensä vielä pelikentille kauden lopussa, mutta joutui tällöin tyytymään lähinnä vaihtomiehen rooliin Miron otettua omansa takaisin. Romuluinen pelaaja, joka voittaa hyvällä prosentilla kaksinkamppailuja. Miinuksena hiukan staattinen pelityyli, josta puuttuu todellisen ”bomberin” ilkeys. Toiveissa ehjä pre-season ja nousu takaisin viime vuoden syys-marraskuun vireeseen.
Bryan Perea (5): Djordjevicin loukkaantumisen jälkeen lainalta takaisin kotiin kutsuttu Perea ei onnistunut vähissä näytönpaikoissaan. Uran jatko Laziossa pahasti vaakalaudalla. Tarvitsisi alle paljon onnistumisia, mutta Laziossa niitä tuskin on tarjolla. Lainalle taas?
IL MERCATO
Lazion "uusi Gazza" Ravel Morrison ottamassa italialaista oppia vastaanLazion kesän siirtomarkkinoiden tavoitteeksi asetettiin joukkueen trimmaaminen ja nuorentaminen. Ymmärrettävää sikäli. Onhan kasassa jo valmiiksi erittäin laadukas ryhmä, eikä suurimpia rahallisia panostuksia haluta ottaa ennen kuin CL-karsinnan tulos on selvillä.
Lähtö onkin koittanut usealle tutulle kasvolle, kun taas sisään on ostettu nuoria suurlupauksia. Jälkimmäistä linjaa kuvastavat hankinnat kautta linjan: Wesley Hoedt (Eredivisiessä vasta läpimurtonsa tehnyt toppari), Patric (laitapuolustaja Barcelonan nuorisopuolelta), Ricardo Kishna (Ajaxin avauskokoonpanon monipuolinen laituri – ikää 20-vuotta), Ravel Morrison (ongelmalapsi, josta Alex Ferguson aikoinaan totesi, ettei hän ole koskaan nähnyt yhtä lahjakasta pelaajaa) ja viimeisimmäksi pitkän saagan jälkeen varmistunut Sergej Milinkovic-Savic (20-vuotta, uudesta Jugovicista puhuvat..). Näin raju nuorennusleikkaus pitää sisällään merkittäviä riskejä. Usein Tare on onnistunut löytämään aidot lahjakkuudet markkinoilta (Muslera, Lulic, Kolarov, Anderson…), mutta näissäkin tapauksissa panos on jäänyt useimmiten debyyttikaudella vielä vaatimattomaksi.
Näyttäisi siltä, että CL-paikan varmistuessa Lazio käy vielä kalassa mahdollisesti Välimerta pidemmällä. Huhuissa on sitkeästi pyörinyt muun muassa Mario Balotellin nimi. Motivoitunut Super-Mario saattaisi tuoda Laziolle arvaamattoman jokerikortin pelipakkaan, mutta toisaalta viime kaudella harmonisena pidetty joukkuehenki joutuu luultavasti koetukselle. Silloin voi tulla ikävä pukukopin johtajia Stefano Mauria ja Cristian Ledesmaa, jotka eivät enää ole paikalla rauhoittamassa tilannetta.
AQUISTI: Wesley Hoedt (AZ), Ravel Morrison (West Ham), Patric (Barcelona), Ricardo Kishna (Ajax), Sergej Milinkovic-Savic (Genk)
CESSIONI: Mickael Ciani (sopimus päättyi, Sportin Lissaboniin), Pereirinha (sopimus päättyi, Atlético Paranaenseen), Diego Novaretti (sopimus purettu, Leóniin), Ederson (sopimus purettu, Flamengoon), Cristian Ledesma & Stefano Mauri (sopimukset päättyivät, ei uusia seuroja selvillä), Luis Pedro Cavanda (Trabzonspor), Josip Elez (Aarhus, laina), Joseph Minala (Latina, laina), Thomas Strakosha (Salernitana, laina)
IL FUTURO Tulevana lauantaina pre-season päättyy virallisesti, kun Lazio kohtaa Juventuksen Supercoppan finaalissa Shanghaissa. Harjoitusottelut menivät Piolin joukkueelta tuloksien valossa surkeasti; pelkkiä tappioita. Onkin mielenkiintoista nähdä kertoivatko ne oikeasti mitään tämän hetken Laziosta. Joukkueesta johon kohdistuu paljon enemmän odotuksia kuin vuosi sitten.
Claudio Lotiton ajoin despoottisessa komennossa Lazio on ottanut usein askeleen eteen ja sitten kaksi taakse. Yhtä kautta lukuun ottamatta urheilulliset tulokset ovat silti olleet hyviä läpi 2010-luvun. Piolin kanssa Lotito onnistui jossain määrin pesemään kasvonsa. Presidentin ego janoaa Mestareiden liigaa yhtä paljon kuin lazialet haluavat kuulla Handelin sinfoniat täydellä Olimpicolla. Ainakin tovin seurajohdolla ja kannattajilla tuntuu olevan sama suunta, Roomaan jalkapallon tuoneen S.S. Lazion yhteinen etu.
La Lazio è un ente morale, molto di più rispetto ad una semplice società di calcio.
