Ei tässä Simoa olla mihinkään potkimassa! Ei muutama heikko ottelu muuta hyvää valmentajaa huonoksi.
On tässä nyt pelattu jo enemmän kuin muutama ottelu päin persettä.
Jo kesäkuussa peli oli ajoittain kuraa ja kammottavan europupelluksen jälkeen on ilonaiheet olleet todella vähissä. Lidmanin VL-debyytti ja Pelvas-show IFK-kotivoitossa olivat hienoja, mutta muuta hyvää en tästä ja viimekuusta keksi. Maalinteko ongelmien kanssa painittiin ajoittain jo kesäkuussa, eikä Simo oo vieläkään löytäny ratkaisua. Mikään ei ole muuttunu. Samat naamat tuhnuilee avauksessa ja samat istuu penkillä. Atajic oli heinäkuun aikana parissa pelaamassaan pelissä ylivoimaisesti kentän paras ja nyt istuu taas penkillä. Lidman ei ole kunnollista näyttöpaikkaa edes saanut.
-Pidetään palloa 20-metrissä, muttei saada kunnon tekopaikkoja.
-Saadaan kulmia. Laitetaan pallokorva vetämään. Pallo leijailee sivurajalle asti tai maalivahdin syliin.
-Saadaan veto maalia kohti. Laitapulustaja Tahvis "pyssyttää" väärällä jalalla.
-Saadaan avopaikka! Talven ykköshankinta ei osu palloon.
jne.
Kaikki nämä tapahtuneet noin suurinpiirtein jokaisessa häviöllisessä ottelussa kesä-heinä-elokuun aikana.
Pelin jälkeen Simo hymyilee haastiksessa ja nauraa kun joku väittää joukkueen olevan kriisissä. "Jatketaan samalla lailla, kyllä ne maalit tulee vielä."
Ja osaahan Simo valmentaa. Ei siitä ole kysymys. Lyhyessä valmentajaurassa jo monenmoista meriittiä. Edelleen ollaan mitalissa kiinni, joka tosin näiden peliesitysten jälkeen on maailman kahdeksas ihme.
Ennen kautta puhuttiin asiantuntijapiireissäkin, että Simo ei ole vielä kohdannut juurikaan isoja hankaluuksia urallaan. Eli ei tiedetä miten mies handlaa vastoinkäymiset.
€-pupelluksen jälkeen on menty vastavirtaan. Simo ei ole onnistunut kääntämään laivaa.
RoPS-peli oli jo parempi, silti hävittiin. Jos Vaasassa tulee selkään, ULOS!
