Saksan futis - yleiskeskustelu

[Merte]

Konkka.


https://www.swr.de/sport/fussball/1-fc-kaiserslautern/artikel-fc-kaiserslautern-finanzielle-situation-zukunft-100.html
Harmi kun ei ole perehtynyt talousasioihin sen vertaa että tajuaisi mikä tässä nyt on se idea.

Aika sekava tuosta artikkelista on kyllä selvää ottaa, mutta ilmeisesti onni onnettomuudessa on tämä korona nyt. Muussa tapauksessa tipahtamista amatööritasolle tuskin olisi ollut vältettävissä, mutta rahaa tosiaan ensi kautta varten tarvitaan, mutten se putoaminen tulee urheilullisesti.

[Nooa]

Nyt kun Bundesligaa on tämän illan jälkeen pelattu kuusi täyttä kierrosta koronatauon jälkeen, niin olisiko pienen välitilinpäätöksen paikka?

Pelit näyttävät rullaavan mukavasti ja muitakin isoja liigoja käynnistellään tai on jo käynnistetty. Mitä sanoo foorumin nahkahousuosasto? Oletteko edelleen sitä mieltä että kauden jatkuminen oli pöyristyttävää? Ja oletteko edelleen vakuuttuneita että loppukausi tulee kuitenkin kaatumaan "omaan mahdottomuuteensa"?

Yllättävän hiljaista on tällä hysteeriosastolla ollut kun Saksassa odotetusti viedään homma maaliin asti. Hieno juttu futiksen kannalta ja muutenkin yhteiskunnan kannalta että saadaan elämä jatkumaan. Mahtaa Ranskassa ja muissa liigoissa jotka keskeytettiin olla kova jälkipuinti, miksi näin idioottimainen päätös tehtiin.

Futis osoittanut jälleen suuruutensa niin urheiluna kuin yhteiskunnan kannaltakin. Hienoa esimerkkiä - hyvä Saksa! On se vaan ikävää että näitä futiksen vihaajia riittää tänne forumille asti.

[Echte liebe.]

Aivan näin voimakkaita ilmaisuja en minä haluaisi esittää. Jälkiviisaus on aina helppoa. Pari kuukautta sitten näkemykset molempiin suuntiin olivat yhtä lailla perusteltuja ja molemmat ennustukset yhtä huonoja. Eiköhän futis meille kaikille tällä foorumilla ole varsin iso asia - kullekin omalla tavallaan ja omassa kontekstissaan.

Henkilökohtaisesti suhtauduin jatkamispäätökseen melko neutraalisti, lähinnä uteliaisuudella. Ajatuksella ’saa nyt nähdä miten tässä käy’. Ennakko-odotuksiin nähden pitää kyllä myöntää että tämä ’kokeilu’ on mennyt yllättävän hyvin. Toki yhtä hyvin se olisi voinut mennä huonosti - ja voi vieläkin mennä - mutta tähän asti ongelmia on ollut ihmeen vähän. Ja kyllä minä olen kyennyt nauttimaan jalkapallosta näin poikkeusolosuhteissakin. Vaikutukset jalkapallokulttuurin näkökulmasta tietysti ovat hyvin harmillisia, mutta minun on hieman hankalaa nähdä miten jokin toinen ratkaisu olisi ollut tätä merkittävästi parempi. Sen verran vielä haluan korostaa, että minun kokemukseni / näkemykseni rajoittuvat lähinnä 1. Bundesliigan (+ hieman 2.:sen) kokemuksiin, ja täten kokonaiskuva vaikutuksista saksalaiseen jalkapalloon on pahasti vajavainen. Sellaisen tekeminen tässä vaiheessa toki on vielä hyvin vaikeaa, mutta muutamilla syvemmin saksalaista jalkapallokulttuuria ymmärtävillä foorumisteilla on siihen huomattavasti minua paremmat edellytykset!

[Catweazle]

Yllättävän hiljaista on tällä hysteeriosastolla ollut kun Saksassa odotetusti viedään homma maaliin asti. Hieno juttu futiksen kannalta ja muutenkin yhteiskunnan kannalta että saadaan elämä jatkumaan. Mahtaa Ranskassa ja muissa liigoissa jotka keskeytettiin olla kova jälkipuinti, miksi näin idioottimainen päätös tehtiin.

Futis osoittanut jälleen suuruutensa niin urheiluna kuin yhteiskunnan kannaltakin.

Saisiko tähän nyt tarkennusta, kun itseltäni on päässyt tämä BuLin elintärkeä yhteiskunnallinen merkitys ja moraalinen buusti lipumaan ohi silmien?

[Wanha futaaja]

Nyt kun Bundesligaa on tämän illan jälkeen pelattu kuusi täyttä kierrosta koronatauon jälkeen, niin olisiko pienen välitilinpäätöksen paikka?

Pelit näyttävät rullaavan mukavasti ja muitakin isoja liigoja käynnistellään tai on jo käynnistetty. Mitä sanoo foorumin nahkahousuosasto? Oletteko edelleen sitä mieltä että kauden jatkuminen oli pöyristyttävää? Ja oletteko edelleen vakuuttuneita että loppukausi tulee kuitenkin kaatumaan "omaan mahdottomuuteensa"?

Itse toivon aina pääsääntöisesti hyvää - kaikille.

Ei minulla ollut kovin kummoiset odotukset liigan ”haamupelien” suhteen ja kieltämättä vähän omituinen fiilis on ollut havaita katsomot tyhjillään. Pelaajat tosin tuntuvat ottavan matsit tosissaan ja tunnetta näkyy ynnä korttejakin jaellaan.

Jos näin, kun jo kauden loppusuoralla ollaan, pitäisi arvioida päätöstä jatkaa matseja, niin minusta tämä riskinotto oli uskalias päätös, ilmeisesti puhtaasti rahan sanelema, ja ymmärrän kritiikin edelleen, vaikka taudin suhteen (toistaiseksi) on onnistuttukin. Nyt toivon, että loput ottelut saataisiin vietyä päätökseen ilman ongelmia ja sitten katseet tulevaan kauteen, joka olisi ensiarvoisen tärkeätä saada pelattua ilman pandemioita tai muita hankaluuksia. Luottamus liigaan ja futikseen, yhteiskuntaan ylipäätään, olisi kyettävä palauttamaan.

Olen kaikesta huolimatta seurannut matseja tiiviisti ja näköjään futis tässäkin muodossa tuntuu paremmalta kuin ei futista ollenkaan. Silti loppukaneettina haluan todeta, että kyllä tässä paljosta jäädään paitsi ilman katsojia ja tavanomaista hienoa hässäkkää ennen otteluita. Ehkä nämä haamupelit saavat kaipaamaan normipelejä vielä entistä enemmän. Paljon on tunnetta padottuna. Onko se hyvä vai huono? Mene ja tiedä.

[Lord Bendtner]

Jälkiviisaus on parasta viisautta. Tässä tapauksessa huutelijoita olisi ollut kaikissa mahdollisissa skenaarioissa. Vaikka Saksan päätös nyt vaikuttaakin olleen monessa suhteessa oikea, niin ei se poista sitä tosiasiaa että riskit olivat suuret ja vaikeasti ennakoitavissa kun kauden jatkamisesta päätettiin. Samalla toki myös hyvä huomioida, että "pelkästään rahan sanelema" antaa aika kylmän kuvan tuosta kokonaisuudesta. Eittämättä raha oli tärkeimpiä syitä jatkaa kautta, mutta samalla se tarkoitti myös monien seurojen olemassolon suojelua. Eikä mielestäni tule myöskään unohtaa urheilullista kokonaisuutta. Olisi ollut yksinkertaisesti todella väärin pyyhkiä pois tämän kauden saavutukset tai vastaavasti päättää sijoituksista vajaan kauden perusteella. Se että osa forumisteista ei halua syttyä tälle loppukaudelle on valitettavasti vain teidän subjektiivinen mielipide. Ette varmasti ole yksin ja ymmärrän kyllä kannan, mutta kauden kesken jättäminen olisi ollut monessa suhteessa epäoikeudenmukaisempi ja huonompi ratkaisu, nyt kun tautitilanne kauden jatkamisen kuitenkin salli. Samaan aikaan ei kuitenkaan tule unohtaa millaisen riskin päättäjät ottivat jatkamalla kautta. Ei heillä ollut varmaa tietoa siitä kuinka otteluiden jatkaminen tulee tautitilanteen kehittymiseen vaikuttamaan.

Saisiko tähän nyt tarkennusta, kun itseltäni on päässyt tämä BuLin elintärkeä yhteiskunnallinen merkitys ja moraalinen buusti lipumaan ohi silmien?

Onko tämä nyt jotain ironiaa mikä ei itselleni aukea, sillä tuntuu vähän oudolta ettei jalkapallokulttuurin ja perinteiden nimeen vannova forumisti osaisi nähdä jalkapallon ja sen korkeimman sarjatason merkitystä Saksassa, Euroopassa ja maailmalla. Jalkapallon merkitystä ylipäätään yhteiskunnan kannalta voitaneen puntaroida jossain toisessa topikissa, mutta onhan se nyt selvää että tämänkaltaisessa tilanteessa kaikki uusi / normaali sisältö elämään tämän kaiken koronarummutuksen keskellä on omiaan viemään ajatuksia muualle, tuomaan uutta ajateltavaa, uutta keskusteltavaa ja toivoa 'normaaliin' paluusta. Kyllä minä ainakin olen nähnyt lukuisia kommentteja siitä kuinka jalkapalloihmisille ympäri Euroopan Bundesliigan jatkuminen on ollut osoitus siitä että tästäkin poikkeusajasta selvitään. Jalkapallokulttuuri ja merkitys yhteiskunnalle on hyvin tärkeää myös niiden stadioneiden ulkopuolella.

Voin olla täysin väärässä, mutta kommenttien perusteella hieman vaikuttaa siltä että olisit jopa toivonut koronan aiheuttavan enemmän tuhoa saksalaiselle jalkapallolle liiketoiminnallisessa mielessä, jotta korona olisi voinut toimia herätteenä sille että järjestelmää olisi rankasti alettu rukkaamaan. Vaikka ymmärränkin näkemyksesi ja kaipuusi, niin valitettavasti omaan silmääni tuo vaikuttaa lähinnä tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta.

[HNV]

Se että osa forumisteista ei halua syttyä tälle loppukaudelle on valitettavasti vain teidän subjektiivinen mielipide.

Kyllähän tässä näin etäkannattajana on aika nopeasti lämmennyt peleille, kun niitä on taas pelattu. Ymmärrän tosin paikallisfoorumistien mielipiteen ja itse saattaisin olla edelleen samoilla linjoilla, jos täällä olisi kotoinen kausi pistetty kesken poikki ja alettu veivaamaan taannoin nähtyjä skenaarioita. Mitään vapaan keskustelun hysteerikkoja asiasta ei nähdäkseni ole täällä vääntänytkään, vaan enemmänkin on ollut kyse juurikin (kannatus- ja seura)kulttuurisesta näkökulmasta. Tai vitustako minä tiedän kuka lymyää vieläkin pottukuopassa.

[Wanha futaaja]

Lord Bendtnerille kiitos kattavasta kannanotosta.

Yleisenä jatkokommenttina se, että ei tämä Korona(kaan) ratkaise rakenteellisia ongelmia, taloudellista eriarvoisuutta, tai moraalisia ongelmia Saksan futiksessa, vaikka moni ehkä niin toivoi. Pikemmin päinvastoin.

Yleisen vallankumousteorian mukaan tosin ensin on saatava aikaan sekasorto, joka kaataa valtarakenteet, jotta niiden tilalle syntyisi uusi auvoisempi järjestys. Koronaan ehkä saattoi anarkismin kautta purifikaatioon uskova laittaa toivoaan, mutta realistisemmin (kyynisemmin) asioita tarkasteleva torppasi tämän helposti. Lopputulos oli minusta nähtävissä jo etukäteen. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät edelleen. Eikä pelkästään Saksassa, vaan laajemmin koko Euroopassa. Laman laki, aiheuttipa sen laman mikä tahansa. (Tuli joskus luettua laivanvarustaja-miljardööri Aristoteles Onassiksen ajatuksia...)

Pikkuseurat taistelevat olemassaolostaan (”pikkuseura” ei tarkoita kannattajapohjaltaan pieni, tai vailla perinteitä oleva) ja ovat pakotettuja myymään syömähampaansa, ne parhaat pelaajat, jotka pitävät vielä uppoavaa laivaa pinnalla. Ahneet ökyt ostavat pilkkahintaan lisäarvoa omiin jo ennestään koviin kaadereihinsa ja erot joukkueiden välillä vain kasvavat. Tämä pätee ympäri Euroopan. Peli on raakaa, ehkä jopa raaempaa kuin koskaan ennen.

Kansa tarvitsee sirkushuveja. Futis on niistä suurimpia nykyaikana ja sen merkitystä ei tule väheksyä. Miten hyvin ammattilaisliigat pystyvät vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, jää nähtäväksi. Parin suuren seuran liigat eivät todennäköisesti jaksa kiinnostaa jatkossa kuin ehkä Aasiassa. Euroopan futista ei voida kuitenkaan rakentaa vain moraalisesti kyseenalaisista lähteistä (osin kirjaimellisesti öljy- ja kaasulähteistä) tulevalle rahalle ja vallalle ja ”uusien markkinoiden” suosiolle. En usko sen kestävän, koska se ei ole sitä mitä ns. kansa lopulta haluaa. Se ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi monia.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Toivottavasti mahdollisimman moni seura selviää hengissä ensi kaudelle.

[Lord Bendtner]

Kyllähän tässä näin etäkannattajana on aika nopeasti lämmennyt peleille, kun niitä on taas pelattu. Ymmärrän tosin paikallisfoorumistien mielipiteen ja itse saattaisin olla edelleen samoilla linjoilla, jos täällä olisi kotoinen kausi pistetty kesken poikki ja alettu veivaamaan taannoin nähtyjä skenaarioita. Mitään vapaan keskustelun hysteerikkoja asiasta ei nähdäkseni ole täällä vääntänytkään, vaan enemmänkin on ollut kyse juurikin (kannatus- ja seura)kulttuurisesta näkökulmasta. Tai vitustako minä tiedän kuka lymyää vieläkin pottukuopassa.

Joo en minä väitä että siellä olisi kaikissa tapauksissa ihan asiallisia tai ainakaan parhaita ratkaisuja tehty. Koronatilanteen takia on kuitenkin suhteellisen selvää, ettei kautta olisi pystytty jatkamaan yleisön kanssa. Ilman sitä jatkaminen toki vie kokonaisuudesta hyvin oleellisen osan pois. Samalla kuitenkin on hyvä muistaa että koronatilanteen takia nämä ovat monessa suhteessa pakkoratkaisuja. Kauden päättäminen ennenaikaisesti olisi saattanut viedä seuroja konkkaan ja uskon että suurin osa faneista haluaa nähdä perinneseurat kuitenkin pystyssä. Tehtyjen ratkaisuiden motiiveja voi arvuutella ja arvostella, mutta nähdäkseni tässä kuitenkin kauden jatkaminen isossa kuvassa on ollut paras ratkaisu myös fanien kannalta. Itse näen että Saksassa otettiin isoja riskejä osittain kyseenalaisin motiivein, mutta itse toteutus on hoidettu asiallisesti ja sillä on monia positiivisia vaikutuksia myös liiketoiminnallisen tuloksen ulkopuolella.

Tässä monia hyviä pointteja ja näkökulmia. Samoilla linjoilla lähes kaikista nostoista.

[Catweazle]

Onko tämä nyt jotain ironiaa mikä ei itselleni aukea, sillä tuntuu vähän oudolta ettei jalkapallokulttuurin ja perinteiden nimeen vannova forumisti osaisi nähdä jalkapallon ja sen korkeimman sarjatason merkitystä Saksassa, Euroopassa ja maailmalla. Jalkapallon merkitystä ylipäätään yhteiskunnan kannalta voitaneen puntaroida jossain toisessa topikissa, mutta onhan se nyt selvää että tämänkaltaisessa tilanteessa kaikki uusi / normaali sisältö elämään tämän kaiken koronarummutuksen keskellä on omiaan viemään ajatuksia muualle, tuomaan uutta ajateltavaa, uutta keskusteltavaa ja toivoa 'normaaliin' paluusta. Kyllä minä ainakin olen nähnyt lukuisia kommentteja siitä kuinka jalkapalloihmisille ympäri Euroopan Bundesliigan jatkuminen on ollut osoitus siitä että tästäkin poikkeusajasta selvitään. Jalkapallokulttuuri ja merkitys yhteiskunnalle on hyvin tärkeää myös niiden stadioneiden ulkopuolella.

... tällaista näkemystä siellä on yritetty esittää ja levittää DFLn sun muiden taholta, mutta se ei nähdäkseni vastaa realiteettejä. Futiksen ja sen myötä BuLinkin vetovoima on sen sosiaalisessa ulottuvuudessa, mikä ei sattuneista syistä tällä hetkellä realisoidu. Futis on yhdessä olemista, yhdessä kokemista, yhdessä elämistä. Tämä kaikki puuttuu paraikaa.  Kalsarikännääminenkin voi olla kivaa, mutta enemmän siitä brenkun kittaamisesta saa irti oman porukan kanssa hölmöiltäessä.

Allekirjoittanut ei tähän mennessä ole juuri suurta intohimoa ja iloa huokuneisiin kannanottoihin näitä Geisterspielejä kohtaan törmännyt. Omassa kuplassani tämä ei luonnollisesti ole yllättänyt, sillä valtaosa kyseisistä tahoista lukeutuu viikonloppu viikonlopulta stadioneita kiertävään väestöön. Ei se futiksen paluu silti niin sanotun tuulipukukansan kohdallakaan ole ottanut erityisemmin tuulta purjeisiinsa. Kaksi ensimmäistä kierrosta kellotti ennätyslukemia television osalta, mutta tämä perustui ilmaisesityksiin. Maksumuurin taakse paluun myötä on nähty, ettei BuLille ole löytynyt minkäänlaista kasvanutta kysyntää poikkeusoloissa. Katsottaessa Sportschaun tai Sportstudion kaltaisten klassikkojen - ilmaistelevisiossa näkyviä koostelähetyksiä - sukeltavia katsojalukuja voisi oikeastaan väittää kurssin näyttävän päinvastaiseen suuntaan. Ilman futiksen sosiaalista ulottuvuutta ja sen viikonloppuisin liikekannalle sysäämiä kansainvaelluksia futis ei näy liiemmin katukuvassakaan. Nimimerkki Nooan rikkinäisen radion tapaan toistamalle väitteelle koronafutiksen kansakunnan moraalia vahvistavasta vaikutuksesta ei siis löydy katetta.

Koronafutiksen kautta ainoa normalisoitunut asia on 22 ylipalkatun tyhmän pojan paluu kirmaamaan kuulan perässä läpimätää systeemiä kannattelevien rahavirtojen turvaamiseksi. Television kautta ilman suurempaa sidettä näkemäänsä kohtaan futista seuraavien penkkiurheilijoidenkin arki lienee normalisoitunut, mutta näitä kahta asiaa ei mielestäni saisi sotkea kuin korkeintaan hyvin etäisellä tasolla futiskulttuuriin. Futiskulttuuri ei elä televisiossa. Se kuolee siellä.

Voin olla täysin väärässä, mutta kommenttien perusteella hieman vaikuttaa siltä että olisit jopa toivonut koronan aiheuttavan enemmän tuhoa saksalaiselle jalkapallolle liiketoiminnallisessa mielessä, jotta korona olisi voinut toimia herätteenä sille että järjestelmää olisi rankasti alettu rukkaamaan. Vaikka ymmärränkin näkemyksesi ja kaipuusi, niin valitettavasti omaan silmääni tuo vaikuttaa lähinnä tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta.

Olen toivonut saksalaisen modernin futiskonstruktion tuhoutumista yli kymmenen vuotta ja vuosi vuodelta halu nähdä tämän toteutuvan kasvaa. Tämä nykyinen ammattilaissysteemi on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle ja sen ylläpitämiseksi vastuulliset, ruohonjuuri- ja perustatasolta täydellisesti erkaantuneet tahot ovat valmiita tekemään yhä enemmän lajin sielua jäytäviä myönnytyksiä. On esimerkiksi täysin kestämätöntä, että seura seuralta - Schalke valitettavasti etunenässä - sidosryhmiä ja kannattajia käytännössä painostetaan 'lahjoittamaan' heille kuuluvat rahansa ennakkoon hankituista pääsylipuista vain sen takia, että kolmisenkymmentä lenkkitossun kumipohjan älykkyydellä siunattua nuorta miestä kussakin kylässä saisi edelleen nostettua miljoonapalkkojansa. Tavallisten ihmisten talousongelmat pätkätöiden, lomautusten tai irtisanomisten seurauksena ei näitä omahyväisiä, omaan erinomaisuuteensa pakahtuvia tonttuja kiinnosta.

Tämä systeemi työntää aitoja futisihmisiä yhä kauemmaksi futiksen ytimestä. Olen tästä kirjoittanut kymmeniä kertoja, mutta se on helvetinmoinen sääli nähdä tuttujen kasvojen vähä vähältä vähenevän katsomon puolella. Tätä futistouhua ei vaan koeta enää omaksi. Se ei ole sitä, mihin joskus muinoin ihastuttiin. (Ja ehkä rakastuttiinkin.) Yksi omaan kaveri-/tuttavapiiriin kuuluva taho käänsi näistä syistä selkänsä Schalkelle vuosikymmenten jälkeen, mutta löysi itselleen tuulahduksen takavuosien fiiliksiä ja tuntemuksia toisaalta: nykyään [viikonloppu]illat sujuvat paikallista kakkostason kääkkäseuraa kannustaessa.

Tällä hetkellä ruuvia kiristetään aivan liikaa talouden sanelemilla ehdoilla. Nykykehityksellä homma on karkaamassa yhä pahemmin yhä suuremmilla riskeillä operoimiseksi, sikäli kun taustalta ei sattuisi sattumoisin löytymään pienimunaista egohyväilyä kaipaavaa wanhaa rikasta setämiestä. (Maailman syrjityin ihmisryhmä, kysykää vaikka Dietmarilta ja Dietrichiltä!) Siinä matkan varrella [lähes] kaikki on myynnissä ja ennemmin tai myöhemmin erään itävaltalaiskonsernin tapaan muissakin 'seuroissa' lähetellään uhkakirjeitä sidosryhmille 'seuran' logon käytöstä esimerkiksi sosiaalisen median avatarina, tämä kun kusee brändin päälle ja haittaa sen markkinoinnillista imagoa. Uusi uljas maailma.

... taistelenko tältä osin tuulimyllyjä vastaan? Luultavasti. Minä haluan silti tuoda sitä todellisuuden nurjempaa puolta esiin, sillä rahavetoisessa valtavirtadiskurssissa se haudataan maksetun pumpulinpehmeän liirumlaarumlässytyksen alle. Ja toisaalta allekirjoittaneelle varmaan riittäisi vain Schalken irtaantuminen tästä nykykehityksestä. Oma seura ja omat tutut ihmiset, se oma yhteinen juttu vuosien sekä vuosikymmenten takaa. Münchenin sinisten leijonien hengessä: "Scheiß auf den Scheich, Scheiß auf sein Geld / Egal was er sagt, egal was er denkt / Wir woll'n nur eines, wir woll'n das Glück / Freiheit für Sechzig und nach Giasing zurück..." Tältä osin nimimerkki Anzander voinee kuvailla alkuperäisten epäilyjensä jälkeisiä fiiliksiään, kun [taloudellisesti ja urheilullisesti] epätoivoisen kakkosliigassa sekä Fröttmaningilla rimpuilun jälkeen Sechzig kävi hakemassa nelosesta vauhtia päästäkseen skulaamaan taas autenttisempaa futista kaljamahasaschamölderseineen Grünwalder Straßen traditionaaliseen pyhättöön. Tämä on sitä futiskulttuuria. Ei muutama televisiossa näkyvä tyhjille katsomoille käytävä 08/15-matsi.

[Catweazle]

Kauden päättäminen ennenaikaisesti olisi saattanut viedä seuroja konkkaan ja uskon että suurin osa faneista haluaa nähdä perinneseurat kuitenkin pystyssä.

Yksikään näistä konkursseista ei olisi [ollut] ansaitsematon. Savimaalle ei kannata yrittää rakentaa prameita kivitaloja. Saksalainen futis ei ole oppinut Kirch-skandaalista mitään.

Ei paskasti johdettuja seuroja tarvitse sääliä. Aika useassa tapauksessa aavistuksenkin syvällisemmällä perehtymisellä on pystynyt ennakoimaan eri tapauksissa eri seurojen tulevia vaikeuksia leikkimättä sen yhden Yleisen keskustelun wannabenobelistin tasolla. HSVn touhun kestämättömyydestä tuli kirjoiteltua muistaakseni toissavuosikymmenellä, Bremenin resurssien rajallisuuden näki myös samoihin aikoihin ja Schalken kohdalla osasi viime vuosina sanoa seuran laittavan kaiken alttiiksi aivan järisyttävän typerällä tavalla. Saksassa on huutava pula osaavasta seurajohtamisesta. Positiivisina esimerkkeinä osaisin nostaa BuLista lähinnä pikkuseuroista Freiburgin ja Unionin sekä isommista nykyisen Mönchengladbachin ja konkurssin partaalta maltilla parrasvaloja kohti palanneen Eintracht Frankfurtin. (Peter Fischer on ehdoton ykkössuosikkini.) Negatiivisia esimerkkejä taas voi hakea talavuosien BuLi- -ja tämän hetken alasarjataulukoista.

... ja sillä on monia positiivisia vaikutuksia myös liiketoiminnallisen tuloksen ulkopuolella.

Tässähän alkaa tuntea itsensä savolaiseksi hallitsijaksi, mutta kysyn silti uudemman kerran: mitä nämä positiiviset vaikutukset ovat olleet ja millä niitä on mitattu?

[Lord Bendtner]

... tällaista näkemystä siellä on yritetty esittää ja levittää DFLn sun muiden taholta, mutta se ei nähdäkseni vastaa realiteettejä. Futiksen ja sen myötä BuLinkin vetovoima on sen sosiaalisessa ulottuvuudessa, mikä ei sattuneista syistä tällä hetkellä realisoidu. Futis on yhdessä olemista, yhdessä kokemista, yhdessä elämistä. Tämä kaikki puuttuu paraikaa.  Kalsarikännääminenkin voi olla kivaa, mutta enemmän siitä brenkun kittaamisesta saa irti oman porukan kanssa hölmöiltäessä.

Ehdottomasti. Tämä on mielestäni itsestään selvää. Mutta futis on yhdessä olemista, yhdessä kokemista ja yhdessä elämistä myös stadioneiden ulkopuolella. Se on yhteisiä hetkejä pubeissa, olohuoneissa ja isojen skriinien äärellä. Se on intohimoinen keskustelu baaritiskillä pikkutunneilla, leppoisa keskustelu työpaikan kahvitauolla ja taktinen analyysi divarijoukkueen pukuhuoneessa. Jalkapallo ehdottomasti elää kaikkein vahviten juuri stadioneilla, mutta se elää myös niiden ulkopuolella.

Koronafutiksen kautta ainoa normalisoitunut asia on 22 ylipalkatun tyhmän pojan paluu kirmaamaan kuulan perässä läpimätää systeemiä kannattelevien rahavirtojen turvaamiseksi. Television kautta ilman suurempaa sidettä näkemäänsä kohtaan futista seuraavien penkkiurheilijoidenkin arki lienee normalisoitunut, mutta näitä kahta asiaa ei mielestäni saisi sotkea kuin korkeintaan hyvin etäisellä tasolla futiskulttuuriin. Futiskulttuuri ei elä televisiossa. Se kuolee siellä.

Tässä nyt mielestäni olet vain yksinkertaisesti väärässä. Mielestäni on selkeästi havaittavissa tasoeroja siinä miten futiskulttuuri elää livenä vs. television välityksellä. On kuitenkin hyvä muistaa että monet niistä livenä futiselämyksistä nauttivista katsovat kuitenkin suurimman osan peleistä television välityksellä. Monet myös ylipäätään kiinnostuvat lajista ja siihen liittyvästä kulttuurista juuri television välityksellä, ehkä jopa liittyvät niihin joka viikko stadionille raahautuviin porukoihin. Nämä stadioneilla viikosta toiseen viihtyvät ovat ehdottomasti futiskulttuurin tärkeimpiä kulmakiviä, mutta on aika käsittämätöntä väittää etteikö jalkapallokulttuuri eläisi myös stadioneiden ulkopuolella. Jos kaikki siirtyvät pysyvästi stadioneilta televisioiden ääreen, niin silloin futiskulttuuri alkaa luonnollisesti kuolemaan. Nyt on kuitenkin kyse poikkeusoloista ja näillä nykyisillä toimilla myös pidetään pystyssä seuroja joissa monissa elää vahva futiskulttuuri.

Olen toivonut saksalaisen modernin futiskonstruktion tuhoutumista yli kymmenen vuotta ja vuosi vuodelta halu nähdä tämän toteutuvan kasvaa. Tämä nykyinen ammattilaissysteemi on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle ja sen ylläpitämiseksi vastuulliset, ruohonjuuri- ja perustatasolta täydellisesti erkaantuneet tahot ovat valmiita tekemään yhä enemmän lajin sielua jäytäviä myönnytyksiä. On esimerkiksi täysin kestämätöntä, että seura seuralta - Schalke valitettavasti etunenässä - sidosryhmiä ja kannattajia käytännössä painostetaan 'lahjoittamaan' heille kuuluvat rahansa ennakkoon hankituista pääsylipuista vain sen takia, että kolmisenkymmentä lenkkitossun kumipohjan älykkyydellä siunattua nuorta miestä kussakin kylässä saisi edelleen nostettua miljoonapalkkojansa. Tavallisten ihmisten talousongelmat pätkätöiden, lomautusten tai irtisanomisten seurauksena ei näitä omahyväisiä, omaan erinomaisuuteensa pakahtuvia tonttuja kiinnosta.

Tämä systeemi työntää aitoja futisihmisiä yhä kauemmaksi futiksen ytimestä. Olen tästä kirjoittanut kymmeniä kertoja, mutta se on helvetinmoinen sääli nähdä tuttujen kasvojen vähä vähältä vähenevän katsomon puolella. Tätä futistouhua ei vaan koeta enää omaksi. Se ei ole sitä, mihin joskus muinoin ihastuttiin. (Ja ehkä rakastuttiinkin.) Yksi omaan kaveri-/tuttavapiiriin kuuluva taho käänsi näistä syistä selkänsä Schalkelle vuosikymmenten jälkeen, mutta löysi itselleen tuulahduksen takavuosien fiiliksiä ja tuntemuksia toisaalta: nykyään [viikonloppu]illat sujuvat paikallista kakkostason kääkkäseuraa kannustaessa.

Tällä hetkellä ruuvia kiristetään aivan liikaa talouden sanelemilla ehdoilla. Nykykehityksellä homma on karkaamassa yhä pahemmin yhä suuremmilla riskeillä operoimiseksi, sikäli kun taustalta ei sattuisi sattumoisin löytymään pienimunaista egohyväilyä kaipaavaa wanhaa rikasta setämiestä. (Maailman syrjityin ihmisryhmä, kysykää vaikka Dietmarilta ja Dietrichiltä!) Siinä matkan varrella [lähes] kaikki on myynnissä ja ennemmin tai myöhemmin erään itävaltalaiskonsernin tapaan muissakin 'seuroissa' lähetellään uhkakirjeitä sidosryhmille 'seuran' logon käytöstä esimerkiksi sosiaalisen median avatarina, tämä kun kusee brändin päälle ja haittaa sen markkinoinnillista imagoa. Uusi uljas maailma.

Yllä oleva teksti onkin mielestäni nyt tämän jonkinasteisen väittelyn pihvi. Teikäläisellä on hyvin vahva tunneside gelsenkircheniläiseen jalkapalloon ja erityisesti siihen mitä se on ollut. Tämä on mielestäni hyvin kunnioitettavaa ja vaikka olenkin monista asioista eri mieltä, niin arvostan suuresti jakamiasi mielipiteitä tuollaisen faniyhteisön sisältä, jos näin nyt voi sanoa. Tekstistä kuitenkin hyvin vahvasti huokuu kaipuu aikaan menneeseen. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta samalla mielestäni sen myötä aika vahvasti unohdat mitä kaikkea se jalkapallo onkaan ihmisille noiden faniyhteisöjen ulkopuolella. En siis itse halua missään nimessä vähätellä sinun tai kenenkään muiden kokemuksia siellä päässä, mutta toivoisin hieman myös kykyä nähdä asioita toisenlaisten lajia seuraavien näkökulmasta.

... taistelenko tältä osin tuulimyllyjä vastaan? Luultavasti. Minä haluan silti tuoda sitä todellisuuden nurjempaa puolta esiin, sillä rahavetoisessa valtavirtadiskurssissa se haudataan maksetun pumpulinpehmeän liirumlaarumlässytyksen alle. Ja toisaalta allekirjoittaneelle varmaan riittäisi vain Schalken irtaantuminen tästä nykykehityksestä. Oma seura ja omat tutut ihmiset, se oma yhteinen juttu vuosien sekä vuosikymmenten takaa. Münchenin sinisten leijonien hengessä: "Scheiß auf den Scheich, Scheiß auf sein Geld / Egal was er sagt, egal was er denkt / Wir woll'n nur eines, wir woll'n das Glück / Freiheit für Sechzig und nach Giasing zurück..." Tältä osin nimimerkki Anzander voinee kuvailla alkuperäisten epäilyjensä jälkeisiä fiiliksiään, kun [taloudellisesti ja urheilullisesti] epätoivoisen kakkosliigassa sekä Fröttmaningilla rimpuilun jälkeen Sechzig kävi hakemassa nelosesta vauhtia päästäkseen skulaamaan taas autenttisempaa futista kaljamahasaschamölderseineen Grünwalder Straßen traditionaaliseen pyhättöön. Tämä on sitä futiskulttuuria. Ei muutama televisiossa näkyvä tyhjille katsomoille käytävä 08/15-matsi.

Kuten aiemmin tuolla viittasinkin, niin mielestäni on hienoa että tuot sitä nurjempaakin puoleta esiin, erityisesti kun selkeästi ilmaiset millaisesta näkökulmasta asiaa tarkastelet.

Yksikään näistä konkursseista ei olisi [ollut] ansaitsematon. Savimaalle ei kannata yrittää rakentaa prameita kivitaloja. Saksalainen futis ei ole oppinut Kirch-skandaalista mitään.

Ei paskasti johdettuja seuroja tarvitse sääliä. Aika useassa tapauksessa aavistuksenkin syvällisemmällä perehtymisellä on pystynyt ennakoimaan eri tapauksissa eri seurojen tulevia vaikeuksia leikkimättä sen yhden Yleisen keskustelun wannabenobelistin tasolla. HSVn touhun kestämättömyydestä tuli kirjoiteltua muistaakseni toissavuosikymmenellä, Bremenin resurssien rajallisuuden näki myös samoihin aikoihin ja Schalken kohdalla osasi viime vuosina sanoa seuran laittavan kaiken alttiiksi aivan järisyttävän typerällä tavalla. Saksassa on huutava pula osaavasta seurajohtamisesta. Positiivisina esimerkkeinä osaisin nostaa BuLista lähinnä pikkuseuroista Freiburgin ja Unionin sekä isommista nykyisen Mönchengladbachin ja konkurssin partaalta maltilla parrasvaloja kohti palanneen Eintracht Frankfurtin. (Peter Fischer on ehdoton ykkössuosikkini.) Negatiivisia esimerkkejä taas voi hakea talavuosien BuLi- -ja tämän hetken alasarjataulukoista.

Mutta olisivatko ne konkurssit sitten olleet hyviä futiskulttuurin kannalta? Raunioiden päälle olisi varmaan lähdetty kasaamaan jotain, mutta pidän suurena vaarana että tuossa kohtaa olisi sitten pykätty kasaan jotain muovia. Vaikka siellä kuinka olisi tehty seurajohtojen toimesta vääriä ratkaisuja monessa suhteessa, niin minä en haluaisi nähdä HSV, Werder Bremenin, Eintracht Frnakfurtin tai Schalken kaltaisten seurojen päätyvän konkurssiin. Jos näistä jollekin kävisi noin, niin mitä silloin kävisi paikalliselle fanikulttuurille? Itse ihan aidosti uskoisin että edellä mainittujen perinneseurojen kohdalla raunioita kiinnostaisivat erilaiset pyrkyrit, jotka voisivat hyödyntää suuren kaupungin ikonista seuraa ja/tai hienoa stadionia omiin tarkoituksiinsa. Ei se konkurssiin meneminen välttämättä tarkoita sitä että fanit saisivat seuran taas haltuunsa, eikä se automaattisesti tarkoita että futiskulttuuri palaisi siihen vanhaan.

Tässähän alkaa tuntea itsensä savolaiseksi hallitsijaksi, mutta kysyn silti uudemman kerran: mitä nämä positiiviset vaikutukset ovat olleet ja millä niitä on mitattu?

Ei minulla ainakaan ole mitään dataa heittää ja veikkaan ettei sellaista ole hirveästi kerätty. Ainakaan sellaista millä voisi selkeästi todeta mitään, suuntaan tai toiseen. Itselläni siis havainnot perustuvat niihin futiksen seuraajiin joita tunnen ja kommentteihin mitä on tullut vastaan Saksan maalta ja muualta. Selkeästi ne jotka ovat alun alkaenkin vastustaneet pelien jatkamista ilman yleisöä eivät ole mielipidettään halunneet muuttaa, mutta monet niistä jotka ovat olleet vain skeptisiä asian suhteen ovat nähneet pelien jatkamisen positiivisena ilmiönä. Ihan jo pelkästään forkalla näkee sen, että tietynlainen korona-ahdistusten purkausten määrä on nähdäkseni selkeästi vähentynyt sitä mukaan mitä enemmän on tullut live-jalkapalloa telkkariin ulkomailta ja konkreettisempia uutisia ja raportteja kotimaan futikseen liittyen. Futiskulttuurin selkein ja vahvin ilmentymä ovat fanit stadionilla, mutta se on hyvin paljon muutakin.

[Apsu]

Voi olla väärä paikka kysyä, mutta osaako joku pidenpään Bundesliigaa, Bayern Münchenia tai Torsten Frinkiä seurannut kertoa millainen tilanne tuo oli kun Frink pelasi uransa kaksi viimeistä kautta Bayernin kakkosjoukkueessa.  Ikää kaverilla oli jo ja pari edeltävää kautta oli enemmän tai vähemmän kulunut kakkosjoullueen matkassa. Lähinnä kysyn tätä kun oli itselle täysin uutta tietoa tällainen uran lopetus.

[Zorbas]

Voi olla väärä paikka kysyä, mutta osaako joku pidenpään Bundesliigaa, Bayern Münchenia tai Torsten Frinkiä seurannut kertoa millainen tilanne tuo oli kun Frink pelasi uransa kaksi viimeistä kautta Bayernin kakkosjoukkueessa.  Ikää kaverilla oli jo ja pari edeltävää kautta oli enemmän tai vähemmän kulunut kakkosjoullueen matkassa. Lähinnä kysyn tätä kun oli itselle täysin uutta tietoa tällainen uran lopetus.

Ilmeisesti siis kysytään Thorsten Finkistä, ei esim. Torsten Fringsistä?
Fink nyt oli aina hyvin keskinkertainen futari. Ennemmin voinee ihmetellä, miten pääsi pelaamaan niinkin paljon Buyernin ykkösjoukkueessa.

[Apsu]

Ilmeisesti siis kysytään Thorsten Finkistä, ei esim. Torsten Fringsistä?
Fink nyt oli aina hyvin keskinkertainen futari. Ennemmin voinee ihmetellä, miten pääsi pelaamaan niinkin paljon Buyernin ykkösjoukkueessa.

Käsi ylös virheen merkiksi. Sauna ja keppana teki taikoja.

[straiter]

https://www.kicker.de/777959/artikel/dfl_bestraft_union_berlin_und_zwei_spieler

Ei jumalauta

[Osterdeich]

No. Se oli nyt vaan Union Who cares.

[Wanha futaaja]

https://www.kicker.de/777959/artikel/dfl_bestraft_union_berlin_und_zwei_spieler

Ei jumalauta

OK. Säännöt ovat sääntöjä, mutta mitä tuolla rangaistuksella saavutetaan? Pieniä rikkeitä on sitä paitsi näkynyt suunnilleen jokaisessa matsissa.

[Osterdeich]

Schalke-teurastaja Tönniesin teurastamokatastrofi sen kun laajenee. Nyt Güterslohissa ja ympäristössä on jo yli 800 tartunnan saanutta ja yli 8000 karanteenissa ja testejä jatketaan eli lisää tulee. Maanantaina keskustellaan jo melko laajan NRW-osa-alueen (mukana mm. Bielefeld ja Hamm) asettamisesta eristyksiin, mikä olisi inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös taloudellisesti erittäin tuhoisaa. Taustalla ovat selkeät korona- sääntöjen rikkomukset työskentelyolosuhteissa ellei pahempaa. Asiaa tutkitaan myös poliisin toimesta, kuten kauniisti sanotaan. Tämä tietenkin sen lisäksi, että lähinnä Itä- Euroopasta tulevien työläisten olot ovat muutenkin varsin heikot, kuten useimmissa suurteurastamoissa yleensäkin. Tönniesin veljenpoika, jolla on 50 %:n osuus osakkeista, vaatii dramaattisia muutoksia firman hallintoon ja toimintatapaan, lisäksi keskustellaan myös jättimäisistä vahingonkorvauksista. Jännästi yleensä niin innokkaasti päätään aukova kyljyskeisari on ollut hiiren hiljaa koko skandaalin ajan. Mielenkiintoista, kun kytkee tämän Schalke-kriisiin. Dieter toki osannee kertoa paljon enemmän näistä kytkennöistä.

[Catweazle]

Ehdottomasti. Tämä on mielestäni itsestään selvää. Mutta futis on yhdessä olemista, yhdessä kokemista ja yhdessä elämistä myös stadioneiden ulkopuolella. Se on yhteisiä hetkejä pubeissa, olohuoneissa ja isojen skriinien äärellä. Se on intohimoinen keskustelu baaritiskillä pikkutunneilla, leppoisa keskustelu työpaikan kahvitauolla ja taktinen analyysi divarijoukkueen pukuhuoneessa. Jalkapallo ehdottomasti elää kaikkein vahviten juuri stadioneilla, mutta se elää myös niiden ulkopuolella.

... kyllä, tätä en kiistä. Koronan osalta vain argumentti ontuu, sillä aloiteltaessa kautta uusiksi näistä kaikista Saksassa oli sallittua lähinnä se olohuoneessa kyykkiminen ja sekin vain oman perheen kesken. Argumentointi näiden Geisterspielien suuresta merkityksestä jalkapallokulttuurillisesta näkökulmasta ontuu tästäkin syystä.

Nyt on kuitenkin kyse poikkeusoloista ja näillä nykyisillä toimilla myös pidetään pystyssä seuroja joissa monissa elää vahva futiskulttuuri.

Tällaisissa poikkeusoloissa saattaisi varmasti olla hyväksi hakea kaikki osapuolet samaan paattiin, mutta nyt päätökset tehtiin yksipuolisesti sakufutiksen päättävien tahojen toimesta. Kansalaisilta, kannattajilta tai pelaajilta ei kysytty. Sinä haluat edelleen väenväkisin nähdä päätöksen taustalla yleviä arvoja, vaikka kyse on lähes sataprosenttisesti läpimädän systeemin iskemisestä kiinni taloudelliseen ECMOon. Tämän lisäksi sinulta on päässyt livahtamaan ohi silmien se näiden 'vahvan futiskulttuurin' seurojen käyttäytyminen kannattajiaan kohtaan, mistä on hyvin usein 'vahva futiskulttuuri' ollut hyvin kaukana. Tähän päälle sitten pelaajien valitukset pienistä palkanleikkauksistaan tai toilailut siviilissä karanteenisääntöjä vastaan, niin yhä relevantimmaksi nousee kysymys siitä, minkä tässä täytyisi tavallisen pulliaisen moraalia niin buustata tai jalkapallokulttuuria edistää?

Tekstistä kuitenkin hyvin vahvasti huokuu kaipuu aikaan menneeseen. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta samalla mielestäni sen myötä aika vahvasti unohdat mitä kaikkea se jalkapallo onkaan ihmisille noiden faniyhteisöjen ulkopuolella. En siis itse halua missään nimessä vähätellä sinun tai kenenkään muiden kokemuksia siellä päässä, mutta toivoisin hieman myös kykyä nähdä asioita toisenlaisten lajia seuraavien näkökulmasta.

Ei tässä kyse ole kaipuusta menneeseen, vaan halusta säilyttää futis kansanlajina. Taloudellista ruuvia väännetään lähes kaikilla saroilla yhä kireämmälle, millä on seurauksensa. Televisiosta [satunnaisesti] sirkushupia sipsipussin ja oluttölkin painikkeeksi kaipaava ei näitä asioita näe, sillä pääasiassahan näillä muutoksilla pyritään tarjonnan kasvattamiseen heile. Silloin esimerkiksi maanantai-iltaisin käydyt koitokset saattavat näyttäytyä hyviltä ideoilta. Tai BuLin matsien aloittaminen sunnuntaisin kello 13:30. Vaakakupissa ei tällöin paljoa paina kannattajilta usein vaadittavat kaksi lomapäivää tällaisen matsin näkemiseksi tai se, että ammattilaismatsien lisääntynyt ripottelu vie kohta kaiken elintilan amatööriseuroilta. Valtaosa ihmisistä valitsee mieluummin sen oman kotisohvansa katsoakseen Bayernia tai keltamustia kuin lampsii läheiselle Sportplatzille katsomaan naapurin Horstin taistelua kaupunginosaseuran nutussa. Amatöörifutiksen puolelta on kritisoitu näitä asioita yli vuosikymmenen ajan, mutta koska solidaarisuus on vain tarkoituksenmukaisissa yhteyksissä ammattilaisfutispiireissä tuttu sana, on tälle viitattu kintaalla. Näitä esimerkkejä olisi lisää vaikka kuinka. Harvemmin tosin siellä televisiossa.

Mutta olisivatko ne konkurssit sitten olleet hyviä futiskulttuurin kannalta? Raunioiden päälle olisi varmaan lähdetty kasaamaan jotain, mutta pidän suurena vaarana että tuossa kohtaa olisi sitten pykätty kasaan jotain muovia. Vaikka siellä kuinka olisi tehty seurajohtojen toimesta vääriä ratkaisuja monessa suhteessa, niin minä en haluaisi nähdä HSV, Werder Bremenin, Eintracht Frnakfurtin tai Schalken kaltaisten seurojen päätyvän konkurssiin. Jos näistä jollekin kävisi noin, niin mitä silloin kävisi paikalliselle fanikulttuurille? Itse ihan aidosti uskoisin että edellä mainittujen perinneseurojen kohdalla raunioita kiinnostaisivat erilaiset pyrkyrit, jotka voisivat hyödyntää suuren kaupungin ikonista seuraa ja/tai hienoa stadionia omiin tarkoituksiinsa. Ei se konkurssiin meneminen välttämättä tarkoita sitä että fanit saisivat seuran taas haltuunsa, eikä se automaattisesti tarkoita että futiskulttuuri palaisi siihen vanhaan.

Sikäli kun se kautta oltaisiin vauhditettu tämän nykyisen läpimädän systeemin kaatumista, niin kyllä. Muilta osin sinulta vaikuttaisi tässä kohtaa puuttuvan annos mielikuvitusta ja aihepiirin tuntemusta. Itäisestä Saksasta kannattaa hakea esimerkkejä savuavilta raunioilta vahvan yhteisön ansiosta nousseista seuroista, oli kyse sitten Lok tai Chemie Leipzigista, Dynamo Dresdenistä tai Magdeburgista. Näillä neljällä on enemmän futiskulttuuria takanaan kuin noin puolella BuLin seuroista yhteensä. Allekirjoittanutta ei paljoa HSVn, Bremenin, Frankfurtin tai Schalken kohtalo pelottaisi. Sieltä tultaisiin takaisin. Ja mikäli se paluu tyssäisi pyrkyreihin haksahtamiseen, niin oma syy ja oma vika.

Ihan jo pelkästään forkalla näkee sen, että tietynlainen korona-ahdistusten purkausten määrä on nähdäkseni selkeästi vähentynyt sitä mukaan mitä enemmän on tullut live-jalkapalloa telkkariin ulkomailta ja konkreettisempia uutisia ja raportteja kotimaan futikseen liittyen.

Tämä nyt on ihan silkkaa dadaa.

[Zazar]

Ei siitä montaa kuukautta ole kun Diitter kirjoitti varsin ansiokkaan ja tunteellisen avautumisen siitä, miten hoffenheimien, ingolstadtitien ja viktoriakölnien kaltaisia muoviseuroja tulee ylemmille sarjatasoille viemään sieltä perinneseurojen elintilan, pilaamaan rotweissessenien nousupyrkimykset ja siksi pilaamaan nahkahousufutiksen.

Hämmentää, miten dogma on parissa kuukaudessa kääntynyt täysin ympäri ja ratkaisumaali on nyt ajaa vielä vähän lisää perinneseuroja konkkaan, jotta niitä ei jäisi Bundesliigaan Bayerniä, Dortmundia ja Leipzigiä häiritsemään enää yhtä ainuttakaan

[Lord Bendtner]

... kyllä, tätä en kiistä. Koronan osalta vain argumentti ontuu, sillä aloiteltaessa kautta uusiksi näistä kaikista Saksassa oli sallittua lähinnä se olohuoneessa kyykkiminen ja sekin vain oman perheen kesken. Argumentointi näiden Geisterspielien suuresta merkityksestä jalkapallokulttuurillisesta näkökulmasta ontuu tästäkin syystä.

Eikä onnu. Jalkapallokulttuurin olennaisimpia asioista ei päästä nauttimaan, mutta niitä kulttuurin ilmentymisiä on nähty hyvin monella eri tavalla. Vaikkeivat ne tavat olisikaan niitä jotka sinua liikuttavat niin monia muita ne liikuttavat.

Tällaisissa poikkeusoloissa saattaisi varmasti olla hyväksi hakea kaikki osapuolet samaan paattiin, mutta nyt päätökset tehtiin yksipuolisesti sakufutiksen päättävien tahojen toimesta. Kansalaisilta, kannattajilta tai pelaajilta ei kysytty. Sinä haluat edelleen väenväkisin nähdä päätöksen taustalla yleviä arvoja, vaikka kyse on lähes sataprosenttisesti läpimädän systeemin iskemisestä kiinni taloudelliseen ECMOon. Tämän lisäksi sinulta on päässyt livahtamaan ohi silmien se näiden 'vahvan futiskulttuurin' seurojen käyttäytyminen kannattajiaan kohtaan, mistä on hyvin usein 'vahva futiskulttuuri' ollut hyvin kaukana. Tähän päälle sitten pelaajien valitukset pienistä palkanleikkauksistaan tai toilailut siviilissä karanteenisääntöjä vastaan, niin yhä relevantimmaksi nousee kysymys siitä, minkä tässä täytyisi tavallisen pulliaisen moraalia niin buustata tai jalkapallokulttuuria edistää?

Tässä kohtaa teet kyllä täysin vääriä päätelmiä minun kirjoituksistani. Juurihan heti tulla alkuun mainitsin että päätökset tehtiin monessa suhteessa kiistanalaisin motiivein, jonka lisäksi mainitsin että tavoissa hoitaa tätä asiaa oli merkittävästi puutteita. Ja tuohon viimeiseen kysymykseen vastuksena on jalkapallo. Suuri osa tätä lajia seuraavista myös tykkää lajista itsessään.

Sikäli kun se kautta oltaisiin vauhditettu tämän nykyisen läpimädän systeemin kaatumista, niin kyllä. Muilta osin sinulta vaikuttaisi tässä kohtaa puuttuvan annos mielikuvitusta ja aihepiirin tuntemusta. Itäisestä Saksasta kannattaa hakea esimerkkejä savuavilta raunioilta vahvan yhteisön ansiosta nousseista seuroista, oli kyse sitten Lok tai Chemie Leipzigista, Dynamo Dresdenistä tai Magdeburgista. Näillä neljällä on enemmän futiskulttuuria takanaan kuin noin puolella BuLin seuroista yhteensä. Allekirjoittanutta ei paljoa HSVn, Bremenin, Frankfurtin tai Schalken kohtalo pelottaisi. Sieltä tultaisiin takaisin. Ja mikäli se paluu tyssäisi pyrkyreihin haksahtamiseen, niin oma syy ja oma vika.

Ei tässä ole kyse mistään mielikuvituksen tai aihepiirin tuntemuksen puutteesta, vaan siitä etten näe muutamien perinneseurojen kaatumisen olevan mitenkään hyvä asia saksalaisen jalkapallon tai jalkapallokulttuuria kannalta. Perinneseuran raunioille todennäköisesti kasattaisiin joku uusi viritys, mutta se kuinka onnistunut ratkaisu se tulisi olemaan on täysi mysteeri. Vaaroja on monia. Lisäksi on huomatava se että perinneseurojen omien tilanteen arvaamattomuuden lisäksi noiden häviäminen kartalta antaisi taas tilaa näiden Hoffeneheimien, RB Leipzigien ja Wolfsburgien kaltaisille seuroille.

[Catweazle]

Hämmentää, miten dogma on parissa kuukaudessa kääntynyt täysin ympäri ja ratkaisumaali on nyt ajaa vielä vähän lisää perinneseuroja konkkaan, jotta niitä ei jäisi Bundesliigaan Bayerniä, D(...) dia ja Leipzigiä häiritsemään enää yhtä ainuttakaan?

... kauan sinä uskoisit saksalaisen seurafutiksen kantavan ilman näitä massoja sitovia perinneseuroja? Skyn kaltainen toimija ei hyväntekeväisyydestä niitä valtavia summia televisiointioikeuksista maksa ja leverkuseneilla, wolfsburgeilla tai sinsheimeilla ei tilauksia myydä. Ammattilaisfutis Saksassa luhistuisi korttitalon tapaan pikavauhtia. Silloin ehkä paljastuisi hitaimmillekin, kuinka haitallinem ja epäterve tämä nykyinen järjestelmä on selkeine sekä simppelisti eliminoitavine kipupisteineen.

[Catweazle]

Eikä onnu. Jalkapallokulttuurin olennaisimpia asioista ei päästä nauttimaan, mutta niitä kulttuurin ilmentymisiä on nähty hyvin monella eri tavalla.

Asiasta näin vakuuttuneesti puhuessasi voinet nyt mainita muutaman konkreettisen esimerkin. Tähän mennessä tällaisia ei ole mainittu ainuttakaan.

Ja tuohon viimeiseen kysymykseen vastuksena on jalkapallo. Suuri osa tätä lajia seuraavista myös tykkää lajista itsessään.

Haluaisin edelleenkin nähdä jonkinlaista dataa tai konkreettisia esimerkkejä näistä asioista. Tähän mennessä, ja oma kosketuspintani tematiikkaan on hieman nettikeskusteluita laaja-alaisempi, oikeastaan mikään ei ole täällä esitettyjä väitteitä tukenut. Olen aina valmis harkitsemaan näkemyksieni paikkaansapitävyyttä, mikäli aiheesta on dataa tarjolla.

Ei tässä ole kyse mistään mielikuvituksen tai aihepiirin tuntemuksen puutteesta, vaan siitä etten näe muutamien perinneseurojen kaatumisen olevan mitenkään hyvä asia saksalaisen jalkapallon tai jalkapallokulttuuria kannalta. Perinneseuran raunioille todennäköisesti kasattaisiin joku uusi viritys, mutta se kuinka onnistunut ratkaisu se tulisi olemaan on täysi mysteeri. Vaaroja on monia. Lisäksi on huomatava se että perinneseurojen omien tilanteen arvaamattomuuden lisäksi noiden häviäminen kartalta antaisi taas tilaa näiden Hoffeneheimien, RB Leipzigien ja Wolfsburgien kaltaisille seuroille.

... tänä kesänä Lok Leipzig karsii paluusta ammattilaisfutikseen aloitettuaan nousunsa kaupunkiliigoista. Magdeburg nousi aina kakkoseen asti, 1860 Münchenillä on sauma nousta takaisin kakkoseen ilman Fröttmaningin rasitetta ja Fortuna Düsseldorf skulasi viimeksi tänään BuLia ilman itävaltalaisen energiajuomakonsernin logoa rinnassaan. (Fortuna oli yksi Mateschitzin alunperin haikailemista seuroista.) Kun seurayhteisö on tarpeeksi vahva, se paluu kyllä onnistuu Saksassa. Varsinkin, mikäli samaan aikaan liitto ja muut toimijat noudattaisivat omia sääntöjään.

Muilta osin futis ei Saksassa edelleenkään myy pelkkänä pelinä. Ilman perinneseuroja systeemi ei kanna. BuLi tusinalla hoffenheimeja kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

[Lord Bendtner]

Asiasta näin vakuuttuneesti puhuessasi voinet nyt mainita muutaman konkreettisen esimerkin. Tähän mennessä tällaisia ei ole mainittu ainuttakaan.

Jos nyt kerta pitää rautalangasta lähteä vääntämään, niin kyllä se näkyy niissä olohuoneissa, keskustelufoorumeilla, työpaikoilla ja niin edelleen. Tämä nyt on mielestäni niin itsestään selvää, että lähinnä hämmentää miten tästä pitää vääntää. Se on toki sitten hyvin subjektiivista miten arvokkaana osana jalkapallokulttuuria minkäkin osan haluaa arvottaa.

Haluaisin edelleenkin nähdä jonkinlaista dataa tai konkreettisia esimerkkejä näistä asioista. Tähän mennessä, ja oma kosketuspintani tematiikkaan on hieman nettikeskusteluita laaja-alaisempi, oikeastaan mikään ei ole täällä esitettyjä väitteitä tukenut. Olen aina valmis harkitsemaan näkemyksieni paikkaansapitävyyttä, mikäli aiheesta on dataa tarjolla..

Siis sä kaipaat nyt jotain dataa siitä että jalkapallo ihan lajina kiinnostaa ihmisiä? Konkreettisia esimerkkejä on koko maailma täynnä jos avaa silmänsä myös oman piirinsä ulkopuolelle. Ja tällä nyt ei ole tarkoitus vähätellä yhteisöjen ja kulttuurin merkitystä, mutta kyllähän hyvin moni ensi alkuun nimenomaan lajiin ihastuu.

... tänä kesänä Lok Leipzig karsii paluusta ammattilaisfutikseen aloitettuaan nousunsa kaupunkiliigoista. Magdeburg nousi aina kakkoseen asti, 1860 Münchenillä on sauma nousta takaisin kakkoseen ilman Fröttmaningin rasitetta ja Fortuna Düsseldorf skulasi viimeksi tänään BuLia ilman itävaltalaisen energiajuomakonsernin logoa rinnassaan. (Fortuna oli yksi Mateschitzin alunperin haikailemista seuroista.) Kun seurayhteisö on tarpeeksi vahva, se paluu kyllä onnistuu Saksassa. Varsinkin, mikäli samaan aikaan liitto ja muut toimijat noudattaisivat omia sääntöjään.

Nämä ovat hienoja ja inspiroivia esimerkkejä. Jaan myös kanssasi periaatteen tasolla uskon siitä että vahvojen kannatajayhteisöjen nousevat nimenomaan noiden yhteisöjen kautta takaisin jaloilleen, jollain tapaa. Se on kuitenkin eri asia minne saakka ne palaisivat, millä aikataululla ja millä keinoilla. Ei ole olemassa takeita siitä että uudelleen synnytetty seura toimisi yhtään paremmin kuin konkkaan mennyt edeltäjä.

Muilta osin futis ei Saksassa edelleenkään myy pelkkänä pelinä. Ilman perinneseuroja systeemi ei kanna. BuLi tusinalla hoffenheimeja kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Kyllä ja ei. Ei varmasti toimisi samassa laajuudessa ja syvyydessä mihin olemme tottuneet. Jossain määrin kuitenkin. Tätä skenaariota emme toivottavasti joudu näkemään ja tästä syystä myös lähtökohtaisesti toivon perinneseurojen mieluummin pysyvän pystyssä kuin kaatuvan.