Yksi kuninkaansinisen valtakunnan legendaarisimmista persoonista on poissa. Asi-Erich, karkeasti suomennettuna etuliitteenään
pummi, menehtyi 68 vuoden iässä. Kaikkien, varsinkaan virkavallan tai liikennelaitosten henkilökunnan, makuun Erich ei koskaan ollut, mutta kyseessä oli ehdoton originaali.
Kurtin varren juottoloissa ennen pandemiaa Erichin näki lähes aina tai sitten viimeistään stadionin spårapysäkillä.
"Aaaalter, wie geht's" raikasi Erichin suusta miehen nähdessä tuttuja kasvoja, mutta se tärkeämpi kysymys seurasi lähes kuiskaten perään:
"Haste noch 'n Euro?", "Oisko sulla euroa heittää?". Ja olihan meillä aina. Viimeisinä vuosina, miehen ollessa tuetun asumisen piirissä, kannattajakunnan kesken kerättiin vuosittain sievoisia summia Erichille uusia vaatteita, hygieniatarvikkeita sun muuta varten.
Matseissa mies oli haluttua seuraa valokuvia varten ja käytäntönä oli, tästä asiaan vähemmän vihkiytyneitä huomautettaessa, että yhteiskuvaa vastaan oli suotavaa sujauttaa se euro tai pari Erichin taskuun. Parhaimmillaan mies takoi päivässä kunnollista tiliä. Mihin se raha sitten päätyi, kuka tietää. Ei Erichin tarvinnut omia juomiaan tai ruokiaan ostaa, kyllä ne hänelle maksettiin. Stadionille pääsyynkään ei tarvittu pilettiä. Nuorna miehenä mies taiteili itsensä tavalla tai toisella sisään, vanhempana sisään marssittiin liputta ihan omalla naamakertoimella. Niin kotona kuin vieraissakin, sillä elämäntavoistaan huolimatta Erich oli aina pandemiavuosiin asti harva se kerta vierasreissuillakin. Miten mies näihin saapui, sitä ei aina osattu sanoa. Vanhaan aikaan Erich piilotteli usein stogeissa istuinten alla konnareita piilossa, myöhemmin mies saatettiin poimia matkaan milloin mistäkin ja aina huolehdittiin siitä, että Erich pääsisi vähintään Gelsenkircheniin takaisin. Välillä tie saattoi viedä putkan kautta, mutta seuraavaan kotimatsiin mennessä Erich oli taas mestoilla.
Tällaista elämäntapaa ei luonnollisestikaan voi kellekään suositella ja ei sitä varauksitta kannata ylistääkään. Erichille tarjottiin matkan varrella apua, mutta miehen valinta oli tämä. Siviilipuolestaan en osaa niin sanoa, mutta taannoin vanhassa kantapaikassa Erichin kanssa keskusteltaessa mies sanoi katuvansa vain yhtä asiaa elämässään: niitä aikoja, kun hän kävi töissä. Päälle räkäistä naurua röhisevän tupakkayskän pätkimänä.
Schalke oli Erichin elämän kiintopisteitä tai
se kiintopiste. Yksi kaveri kertoi aikoinaan miehen voittaneen kerran nuorena miehenä lotossa tai raaputusarvalla tukun rahaa. Ei luonnollisestikaan miljoonia, mutta useampia tuhansia nykyeuroja. Sille rahalle olisi varmasti löytynyt monenlaista käyttöä, mutta Erich pysyi itselleen uskollisena ja tilasi vähän parempaa pirssiä matkustaakseen kyydissä Schalken seuraavaan awaymatsiin eteläisessä Saksassa.
Saksalaiseen tapaan tällaisella miehellä saattoi olla vain yksi titteli:
Fußballgott, jalkapallojumala. Välillä kesken matsin ultrien luota alkoi kuulua huudettavan Erichin nimeä ja ykskaks mies oli megafoni kädessään aloittamassa seuraavaa laulua.
"Auf geht's Schalke, schieß ein Tor" oli useimmiten miehen valinta ja tarvittaessa tämä kehotti ihmisiä rauhoittumaan jämäkillä
"Ruuuuheee"-huudoillaan. Näitä mies toki toisteli mieluusti lempikysymyksensä kanssa kapakoissakin.
Erich oli
Schalker päästä varpaisiin, koko sydämellä ja sielullaan. Erichin voisi sanoa myös ruumiillistaneen osaltaan ideaalin Schalkesta. Ei kaikista korein ja koristelluin, mutta aito ja inhimillinen, maanläheinen ja uskollinen. Erichin kaltaisilla ihmisillä ei futisseuraa varsinkaan nykyaikana markkinoida, vaikka ehkä pitäisi. Jalkapallon muuttuessa yhä vahvemmin raharössien ja kaikenlaisten silmäätekevien temmellyskentäksi kauas tavallisista ihmisistä tai myydessä itsensä Qatarin kaltaisiin ihmisiä kastittaviin sekä alistaviin perseenreikiin, näytti Erich lajin ja ilmiön kauniimman puolen. Oli miehen elämä sitten millaista ja kuinka vaikeaa tahansa, Erich hyväksyttiin osaksi yhteisöä ja miestä tuettiin sen sisällä. Erich oli yksi meistä, siinä missä porukan lääkärit, lakimiehet, arkkitehdit ja toimitusjohtajatkin. Tärkein asia oli kaikkia yhdistävä kuninkaansininen sydän.
Lepää rauhassa, Erich! Sano terveisiä kaikille aiemmin lähteneille ja huudata Schalke pilvenreunalta voittoon!
"Asi-Erich, Fußballgott..!"P.S.
Lange lebe Asi-Erich! Saksalaisen lutuurimedian taannoinen kirjoitus Erichistä.
