Mieshuorauksesta parantuminen.....

[Trésone]

Pikkupoikana kun kuningaspeli alkoi tosissaan kiinnostaa, valitsin suosikkijoukkueekseni Manchester Unitedin. Seurassa, jossa itse pelasin oli sen verran junnujoukkueita, että ne nimettiin "Arsenaliksi", "Ajaxiksi" ym. Oma joukkueeni sattui olemaan "ManU", jonka myötä aloin kiinnostua oikeasta Unitedista. Vuosi vuodelta seurasin joukkuetta yhä tiiviimmin, ja todelliseksi mieshuoraamiseksihan se lopulta meni. Elin jonkinlaisessa illuusiossa ja uskottelin itselleni rakastavani Unitedia. Old Traffordillakin tuli kerran käytyä. Nyt se vaihe on onneksi mennyt ohi. ManU ja muu kansainvälinen jalkapallo kiinnostavat toki edelleen, mutta vain sen takia, että rakastan jalkapalloa missä tahansa maassa pelattuna.
   Suomifutis on kiinnostanut aina, mutta pari kautta takaperin koin valaistuksen ja "potkupallo" vei mennessään. Se on vaan niin eri asia käydä itse kentän laidalla katsomassa peliä kuin katsoa lädejä kiinalaisselostuksella suhruiselta streamilta. Vaikka kansainvälisillä kentillä kausi on jänittävimmässä vaiheessa, on mielenkiinto kohdistunut Liigacupiin sekä Veikkausliigan ja muiden Suomen sarjojen käynnistymiseen.
   Tulevalla kaudella olisi tarkoitus käydä mahdollisimman monessa oman kylän seuran Nelosdivarin pelissä sekä kaikissa HJK:n kotiottelussa, vaikken Klubia kannatakaan. Ja tottakai maajoukkueen kotipeleissä ollaan mukana kannustamassa Suomi Alpeille. Tuntuu että nyt olen löytänyt jalkapallon todellisen hienouden.
      Olen parantunut.

[J.P. Sarja]

Sinänsä kyllä harmi, että tämä topic löytyy suomalaisen jalkapalloilun alta. Jää varmaan monelta, aidosti ulkomaalaista seuraa kannattavalta, huomaamatta. Mutta, toivotaan että edes osa tänne tiensä löytää ja saadaan kunnon keskustelua pystyyn molemmista näkökulmista.

Tosin vieläkin hieman ihmetyttää miksi minä, Suomen maajoukkuetta parikymmentä vuotta kannattanut ja TUPSia kutakuinkin saman verran, täällä lähes yksin ulkomaalaisen seuran kannattamisesta&rakastamisesta puhun.

Varmaan löytyy niitäkin, jotka eivät suomalaista jalkapalloilua seuraa lainkaan ja ulkomaalaista seuraa rakastavat. Hyvä se vain on, että näitäkin ihmisiä löytyy. Erilaisuus on rikkaus ja heiltä varmasti saa jälleen ihan toisenlaista näkökulmaa koko keskusteluun. Eli rohkeasti esiin vain, jos löytyy

[Kansio]

Valitseeko todellinen Suomi-fani nimimerkikseen dasMan? Suomi-pojalle suomalainen nimimerkki.  :keskari:

[niftan]

Tiedän sen faktaksi, koska tiedän olevani aito ulkomaalisseuran kannattaja. Henkeen ja vereen, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Lisäksi uskon, kuten Ylliksen mummokin, että Suomesta löytyy aitoja ulkomaalaisseuran kannattajia. Varmasti myös noita ihailijoita, sitäkin enemmän.

Kyllä kannattaminen on aina vuorovaikutusta joukkueen kanssa. Kannattaminen on huutoa ja laulua katsomossa, fanituotteita kaulassa, kausikortti taskussa. Kannattamista ei ole otteluiden televisiosta seuraaminen. Tässä on vissi ero.

[Benny Pronssijalka]

Pikkupoikana kun kuningaspeli alkoi tosissaan kiinnostaa, valitsin suosikkijoukkueekseni Manchester Unitedin. Seurassa, jossa itse pelasin oli sen verran junnujoukkueita, että ne nimettiin "Arsenaliksi", "Ajaxiksi" ym. Oma joukkueeni sattui olemaan "ManU", jonka myötä aloin kiinnostua oikeasta Unitedista.

Sivuhuomiona mainittakoon, että näille Ajax/Barcelona/ManU-loppuliitteille junnujoukkueissa  :keskari: Meillä sentään oli nimetty West ja East.

[Phizza]

Itse voin suoraan sanoa, etten seuraa paikan päällä juurikaan kotimaista futista. Jotenkin se ei vain ole koskaan sytyttänyt siinä määrin, että haluaisin käydä jatkuvasti peleissä. Kyse ei kuitenkaan ole kotimaisen futiksen halveksumisesta, ei ollenkaan. Joskus toki tulee puhuttua ihmisten kanssa kriittiseen sävyyn kotimaisesta futiksesta, viimeksi tänään, mutta kritiikki ja halveksuminen on hyvä erottaa toisistaan. Itsekään en tahdo käsittää ihmisiä, jotka sijoittavat ulkomaisen maajoukkueen Suomen edelle. Sen ymmärrän, että arvokisoissa huntataan jotain tiettyä maata, mutta kyse on varmasti suurimmalla osalla pelkästään siitä, ettei Suomi ole mukana.

Itselleni ManU on aina ollut se ykkösseura ja tuskin se tulee mihinkään muuttumaan. Tavoitteeni on kuitenkin seuraavana parina vuotena käydä kotimaisissa peleissä aiempaa enemmän. Sinänsä minulla ei ole mitään omaa kotimaista seuraa ja tämä on se syy, miksi en peleissäkään juuri käy. HJK on helsinkiläisenä itselleni se ykkösjoukkue, mutta sekään ei herätä hirveästi tunteita. HJK:n "kannattaminen" onkin juuri sillä tasolla, että toivoo heidän voittoaan ja vilkaisee pelaajaluettelot, tulokset ym. asiat, mutta esim. tappion tullessa en voi sanoa olevani erityisen pettynyt.

Täällä on nyt kovasti toitotettu sitä, että vain suomalaista seuraa voi kannattaa ja että esim. englantilaiset nauravat vaikkapa suomalaisille ManU-faneille, mutta on niitä kuulkaa muuallakin samanlaisia tapauksia. Eikä läheskään kaikki englantilaisetkaan seiso Englannin maajoukkueen takana 100-prosenttisesti. Osa välittää vain siitä omasta suosikistaan seurajoukkuetasolla ja vähät välittää maajoukkueen tuloksista. En koe kannattavani Suomen maajoukkuetta, mielestäni sen pitäisi olla itsestään selvä asia meille suomalaisille jalkapallo-ihmisille. Seurajoukkuetasolla tilanne on kuitenkin mielestäni erilainen, koska mitään yhtä tiettyä joukkuetta ei ole, minkä takana "täytyisi" seistä (=Suomen maajoukkue).

Lähes aina kun keskustelu menee tähän "kotimaiset vs ulkomaiset fanit", niin syytetään siitä, että joku esim. brittiläistä seuraa kannattava henkilö haluaa olla tai esittää olevansa englantilainen, eikä suomalainen. Itse en ainakaan koe olevani millään lailla englantilainen, saati haluaisin olla. Eikä kyse ole siitäkään, että kokisin tärkeäksi kannattaa nimenomaan ulkomaista, englantilaista, seuraa kotimaisen sijasta, vaan puhtaasti siitä, että aloin seuraamaan ulkomaista seuraa silloin, kun jalkapallosta aloin jotain ymmärtämään. Omassa suvussani jalkapallo-kannatus ei vain ole ollut kovin vahvaa, menee enemmänkin kendon puolelle, joten sellaista perinnettä matsien seuraamisesta paikan päällä ei koskaan päässyt syntymään.

Minusta on sääli, että tällaisessa keskustelussa aina pitää etsiä syyllisiä ja "väärin kannattavia". Olisi mukava vaihtaa ajatuksia siitä, mikä tekee joidenkin silmissä ulkomaisten seurojen kannattajista jotenkin "tyhmiä" tai "huonompia" ihmisiä, ja onko ainoaa oikeaa kannattamista se paikan päällä paikallisen seuran väreihin pukeutuneena kannustaminen.

[Udi]

Eli sinä saat pistää täyslaidallisen teini-ikäistä vittuiluasi kenen suuntaan vaan, mutta jos Veikkausliiga ei kiinnosta niin pitää olla siis turpa kiinni että Veikkausliigaa gloryhunttaavat saavat gloryhuntata keskenään?

Kyllä. Onko se niin vaikeaa. Perusjanarille se näyttää olevan. Jo on kumma, kun ei pysty pitämään turpaansa kiinni ja antaa SUOMALAISELLA JALKAPALLOFOORUMILLA suomalaisten kannattaa suomalaista jalkapalloa.

Ja en minä mitään täyslaidallisia jalkapallofanien suuntaan laita. Janarit erikseen.

No, turhahan tässä on mitään yrittää vääntää. Sama homma on tullut näiden (lätkä)janareiden kanssa eteen jo koko lyhyen elämäni aikana. Aika harva heistä tajuaa yhtään mitään jalkapallosta, jp taas yksi hyvä esimerkki siitä.

Ja Phizzalta taas asiaa. Kuten aina. Antaa kaikkien kannattaa juuri sitä mitä haluavat. Jokaiselle löytyy tältäkin foorumilta ihan omat osionsa, mutta jp:n kaltaisille elämäntapaspämmäreille ko. rajat ovat ilmaa.

Ja Lasun kanssa kyllä siitä samaa mieltä, että heikosti menee, jos jokin muu joukkue, kuin Suomi, menee maajoukkueissa edelle perussuomalaisella kaverilla. Jos vielä puhutaan "lajin harrastajasta", niin silloin täytyy olla kyllä jotain muutenkin kierossa korvien välissä.

Pikkutyttöjen Ronaldo fantasiat sitten erikseen.

[Xabi Alonso]

Siinä hyvä kirjoitus Phizzalta, jonka kanssa olen kyllä aika pirun pitkälle samaa mieltä. Aivan vitun typerää ja tekopyhää olettaa olevansa jotenkin aidompi kannattaja, tai "parempi" jalkapallofani sen takia, että seuraa suomalaista jalkapalloa, tai että kannattaa kotimaista seuraa ulkomaisen seuran sijaan. Ihme on(tai oikeastaan ei ole), jos nyt yhdelle foorumille eivät mahdu eri joukkueita ja eri maiden jalkapalloa seuraavat ihmiset. 

[toonraider]

jipskun linjoilla tässä mennään minkä nyt voi varmaan jo nimimerkistäkin päätellä. Taustakin on monella tavalla samanlainen, eli Tipsiin on juniorivuosien kautta tullut läheinen suhde, mutta johtuen seuran ainaisesta tarpomisesta aladivareissa/ yhdistämisestä joihinkin väsyneisiin muoviseuroihin ei tämä suhde ole kuitenkaan kehittynyt aktiiviseen kannattamiseen asti. Toki kotipelejä tulee mahdollisuuksien mukaan jonkin verran seurattua paikanpäältäkin. Ajatuksen jonkin veikkausliigaseuran kannattamisesta tekee mahdottomaksi se tosiasia, että Tipsin tullessa vastaan toivoisin kuitenkin vanhan junnujoukkueeni voittoa.

Newcastle on kannatus on peruja 90-luvun puolivälistä jolloin joukkueella meni vielä kovaa, eli jonkinasteinen gloryhunttaustausta tässä kieltämättä on. No, glooriaa ei ole näkynyt, mutta Newcastle on edelleen se seura joka saa aikaan voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa. Onko kyseessä jonkun virallisen määritelmän mukaan kannattamista vai ihailua ei kiinnosta minua pätkääkään.

En tiedä mikä näille antimieshuorille tässä asiassa on niin vastenmielistä että siitä pitää jatkuvasti forumilla itkeä. Jos löytää rakkaan seuran Suomesta niin hienoa, mutta miten se on suomifutiksesta pois jos joku tykkää seurata englantilaista, espanjalaista, tai italialaista futista ja kirjoitella siitä forumille?

Edit. Phizzalta tulikin mainata tekstiä siinä yllä

[Xabi Alonso]

Eikö Suomesta löydy yhtään paikkaa, missä ei jalkapalloa ja varsinkin suomalaista jalkapalloa mollattaisi ja sen arvoa tarkoitukselliseti vähäteltäisi?
Koko elämän saanut puhua fudiksen puolesta, avoimesti kertonut kannattavansa Klubia ja suomalaista jalkapalloa. Ja tuloksena tulee joka paikassa kasa paskaa niskaan kaiken maailman janareilta.

Ja tämä sama näkyy siis täälläkin vai?

[Edmund]

Kristian Sundqvist kirjoitteli tästä aiheesta mielestäni ihan osuvasti Hesarin urheilublogiin. En jaksa etsiä linkkiä, KVG.

Minusta yksi jalkapallon parhaista piirteistä on se, että sitä pelataan jokaisessa maailmankolkassa, ja futiksen seuraaminen/ihaileminen/kannattaminen jne. on varsin universaali ilmiö. Jalkapallo on vähän musiikin tavoin universaali kulttuuri-ilmiö, jossa kussakin maassa ja kaupungissa pelattava futis tavallaan ilmentää (joko oikeasti tai mielikuvissa) sen paikan muutakin kulttuuria ja luonnetta. Minusta on ihan positiivista, että osoitetaan kiinnostusta oman kylän ulkopuolista elämää kohtaan, eri maiden musiikkia, ruokaa, kieltä, ja vaikka futista kohtaan.

Ulkomaisten futisseurojen "kannattajien" joukossa on varmasti puhtaita gloorihunttereita, joiden suhde seuraan on päiväperhomainen, vailla syvempiä merkityksiä. Mutta entäs sitten? En ollut ymmärtänyt, että jalkapallosta tavalla tai toisella kiinnostuneiden kiintiö olisi tullut Suomen osalta jo täyteen, ja nämä pintaliitäjät veisivät arvokkaita oikeinkannatusmahdollisuuksia tosifaneilta?

Entäpä sitten, jos nämä päiväperhot päätyvät gloorihunttaamaan Suomen maajoukkuetta, kun se raivaa tiensä finaaliturnaukseen? Jos ne saadaan sinne huutamaan mukaan, ei kai sillä ole väliä, millä tavalla se futiskipinä on aikanaan syttynyt?

Futis on niin monitahoinen laji, että kannattamisen syitä ja tapoja on monia. Tämä forum ymmärtääkseni ajoittain menestyksekkäästikin nostaa suomalaista futiskuttuuria ja promotoi futiksen asemaa Suomessa. Luulisin, että suurin osa kirjoittajista (ehkä ajoittaisia provoja lukuunottamatta) kuitenkin kokee suomalaisen sarja- ja maajoukkuejalkapallon nousun hyvänä asiana, vaikka eivät kaikki ensisijaisesti näitä joukkueita "kannatakaan". En siis jaksa millään nähdä futisfaneja ongelmana, enemmän taakkana ovat tällaiset väännöt skolastisesta oikeinkannattamisesta, herjaavat leimat ja puolin ja toisin mollaavat provot.

[Brindellone]

Kyllä ne jotka löytävät tiensä Suomalaisen jalkapallon pariin, löytävät sen jos sen aika tulee. Ei ketään voi pakottaa ja syyllistää sillä saralla. Ei kukkokaan käskemällä laula.

Kaiken takanahan on se, että saataisiin lisää populaa Suomalaisiin katsomoihin ja sitä kautta fiilistä paremmaksi. Mutta mihin silloin mennään jos sinne "väkisin" haalataan porukkaa joilla ei ole todellisia tunteita näitä seuroja kohtaan? Ja seuran kannattamisen lähtökohdassa tunnetta pitää olla mukana. Vai haetaanko näistä "mieshuorista" tyyliin Veikkausliigan kannattajia, jos heille ei löydy sitä seuraa minkä joukoissa seistä?  :

[Udi]

Ja tämä sama näkyy siis täälläkin vai?

En tarkoittanut tuolla, että täällä tulisi kasaa paskaa kaiken maailman janareilta. Tarkoitin tekstilläni vain sitä, että Suomessa ei jalkapallosta pysyt helposti puhumaan eikä jalkapallon seuraamiseen/kannattamiseen suhtauduta Suomessa kovin myötämielisesti. Sen vuoksi olisikin suvaittavaa, että täällä majailevat janarit pitäisivät turpansa kiinni ja antaisivat suomalaisen jalkapallon ystäville rauhan kannattamiseen edes täällä.

Täällä näkyy myös se, että yhteiskunnan aivopesu näköjään tepsii myös henkilöihin, jotka itseään jalkapallokannattajaksi kutsuvat. Suomessahan on perinteisesti jalkapalloon suhtauduttu todella negatiivisesti ja lähes aina nämä kärkkäimmät kritisoijat ovat vain tietämättömiä lajista ja sen hienouksista.

Jos jalkapallofoorumilla joku kertoo "kannattavansa" ulkomaista seuraa ja samalla dissaa kotimaan sarjoja, niin ansaitsee todellakin mieshuora-nimikkeen. Jalkapallo on aina jalkapalloa: riippumatta puitteista, pelaajien tuloista ja seurojen budjeteista, yleisön määrästä ja pelialustasta. Haukkumalla suomalaista jalkapalloa haukkuu samalla koko lajia. Ja tekemällä hallaa lajille ei todellakaan voi kyseisen lajin kannattaja olla. Ennemminkin tällaista henkilöä kiehtoo lajissa jo aiemmin mainittu seuran tai sen pelaajien ihannointi. Samalla tavalla kuin pikkutytöt ihastuvat Ronaldoon. Siinä on se pointti.


Seuraavanlaiseen paskaan en kuitenkaan ollut koskaan ennen törmännyt:

Ongelmahan on siinä, ettei muualla kuin Valioliigassa osata pelata jalkapalloa. Ihan mielelläni Suomi-futista seuraisin, jos siellä pelattaisiin kunnon futista. Sunnuntaipotkupallo ei vain jaksa kiinnostaa, täten en seuraa Veikkausliigaa tai muita Suomen sarjoja. Jotain Mifk-HJK -peliä yritin viime kesänä kattoa, nukahdin noin kymmenen minuutin kohdalla. Hyvä niin, sillä suunnittelin itsemurhaa jo parin minuutin kohdalla, kun en voinut sulattaa sitä miten alennuin seuraamaan noin tylsää huttua.

Ja vaikka jo kuinka nyt yritää selitellä, niin tuota en provoksi usko ikinä. Sen verran samansuuntaisia ajatuksia hän on aiemminkin heittänyt.

[JLCM]

Korjattakoon sen verran että oma mieshuoraamisesta luopuminen ei ole johtunut mistään suomifutispuristien syyttelystä tai mistään FF2:en suomiosion aivopesusta, vaan ihan siitä että lähdin "reflektoimaan" mitä omalta ManU-fanitukseltani saan/sain. Kunnolla mietittyäni huomasin etten saanut siitä "oikeasti" juuri mitään, vaikka itse varmaan joskus niin luulinkin. Tuntuu jopa oudolta käyttää tässä tälläisiä käsitteitä kun vielä kolmisen viikkoa sitten vaahtosin muna pystyssä OShean yliajan maalista....

Rupesin kunnolla miettimään että mitä se oikeasti minulle merkitsee jos ManU voittaisi vaikka triplan tänä vuonna.

Voisinko kävellä ylpeänä kadulla vittuilemassa vastaantuleville City-kannattajille heidän joukkueen paskuudesta?

Voisinko käydä onnittelemassa ja kiittämässä Gary Nevilleä kun häneen jossain supermarketissa lihatiskillä törmäisin?

Voisinko mennä viikko kauden jälkeen lähipubiin niiden kavereiden kanssa joiden kanssa matkustin vierasotteluihin ja joiden kanssa lauloin kurkku suorana kotimatseissa läpi pitkän kauden ja muistella heidän kanssaan kuinka hienolta tuntui kun OShea viimeisteli yliajalla Kopin edessä meidän juhliessa toisessa päässä?

Olisiko tilannetta että olisi jäätävä töistä/koulusta kotiin seuraavana päivänä Cityn voittaessa Unitedin, kun ei pystyisi kestämään sitä vittuilun määrää mitä siellä odottaisi?

Voisinko viedä kukkia stadionille muistoksi kun joku seuralegenda kuolee?

Voisinko kulkea kadulla ylpeänä tyyliin "vittu, ME voitettiin tripla, meidän joukkue koleasta pohjois-Englannista kaatoi kaikki lontoolaishomot ja latinoääliöt matkalla kunniaan, VITTU että tuntuu kyllä hienolta eikä enää niin paljoa vituta että tilillä on 2 euroa"?

Vastaus kaikkiin on EI! Ainoa mitä voin tehdä on "jee maali"tella foorumilla ja pomppia ilosta omassa pienessä opiskelijayksiössäni Suomen Turussa, ja samalla vittuilla jollekin jpnumerosarjalle tai kevelille kuinka MEIDÄN joukkue on parempi kuin TEIDÄN! Katkeran vierastappion hetkellä klikkaan X:ää SopCastin ylänurkassa eikä tämä asia OIKEASTI vaikuttaisi elämääni lainkaan, foorumille vaan parit  :keskari: tuomarille tms. ilman että koskaan joutuisi kokemaan pitkää walk of shamea kävellessä vierasstadionilta kohti juna-asemaa kotijoukkueen fanien haukkuessa ja nauraessa vieressä.

Tämän kaiken tajuttuani ymmärsin että minusta ei oikeastaan koskaan voi tulla Manchester Unitedin kannattajaa, ellen nyt sitten sattuisi sinne muuttamaan, ja joukkueen matseissa aktiivisesti käymään samalla kun integroituisin paikalliseen kulttuuriin. Mieshuoraukseni lopettaminen ei johda suoraan siihen että tämän korvaisi automaattisesti ja välittömästi joku suomalaisjengin täysipainoinen rakastaminen(vaikka Interille nyt mahdollisuuden annankin), vaan se vain johti siihen että tajusin että "mitä vittua minä oikein puuhaan! Miksi minä käytän niin paljon aikaani tämän seuran otteiden seuraamiseen, vaikken koskaan voi olla oikea osa sitä". Manu-huoraamistani voisikin kutsua vähän samanlaiseksi kuin jos "stalkkaisi" jotain julkkista. Koittaisi hillua kokoajan jonkun Jessica Alban perässä opetellen kaiken mitä hänestä voi tietää muodostellen päässään kuvitelmia että meistä tulee vielä pari, vaikkei oikeasti edes ole koskaan puhunut henkilön kanssa eikä lainkaan tunne ihmistä kuitenkin väittäen että rakastaa häntä.

Ja itse en edes ole ollut mieshuora sieltä pahimmasta päästä, koska itse olen kuitenkin aina tiedostanut etten ole klassisessa mielessä OIKEA ManU:n kannattaja, enkä ole koittanut vetää mitään lädiroolia kuten eräät. Silti voin sanoa että käytökseni tälläkin foorumilla hävettää minua aivan suunnattomasti ja viestihistoriaani lukiessa en enää pysty tunnistamaan itseäni kirjoituksistani.

Huomasin myös taas kerran eilisen suomitappion jälkeen kuinka se mitä tunnen Suomen maajoukkuetta on aitoa verrattuna johonkin ManU-gloorihunttaamiseeni. Se täydellinen vitutus, fyysinen kipu ja ennenkaikkea HÄPEÄ mitä tunsin kun Azerit maalin tekivät ja ottelun voittivat, ja toisaalta taas se suunnaton riemu ja ennenkaikkea YLPEYS mitä Suomen kaataessa Puolan tunsin on jotain mitä en minkään ManU:n voiton/tappion jälkeen pysty kokemaan. ManU:sta en koskaan oikeasti voi olla ylpeä, enkä koskaan voi hävetä sitä, koska seura ei ole oikeasti osa minua, aivan kuten ei ketään muutakaan miehuoraa. Suomea todella kannatan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Elämässäni menee oikeastaan paremmin kuin aikoihin(koulu/työt kulkee, naisrintamalla uusia tuulia, talous tasapainossa) mutta silti Suomen tappio vie miltei kaiken ilon kaikesta hyvästä mitä tapahtuu, kun taas Suomen voittaessa Puolan olin muuten aika maassa(perheessä vakava sairaus joka onneksi parani sekä hienoiset rahavaikeudet), mutta silti se riemu mitä koko sen viikon ja sen jälkeenkin ottelusta/otteluista sain piti hymyn kasvoilla ja mielen iloisena. Tämä on mielestäni kannattamista, ja vaikken sitä välttämättä moneen vuoteen voi minkään suomalaisseuran parissa kokea, en aio ainakaan enää käyttää aikaani minkään sellaisen tavoitteluun josta ei koskaan voi mitään aitoa syntyä. Vertauskuvana voisi sanoa että "mielummin sinkkuna, kuin parisuhteessa sitoutumiskammoisen ja lapsivihaajan kanssa kun itse haluaisi perhettä perustaa"

Toivon että joskus voin Interiäkin oikeasti sanoa kannattavani, edellytykset siihen ainakin löytyvät(asuinpaikka, stadion lähellä, luontainen viha paikallisvastustajaa kohtaan), mutta vaikken koskaan suomalaiseen seuraan rakastuisi, en aio enää käyttää aikaani muovin perässä hunttaamiseen.....

ManU:lle silti  kiva seura, toivottavasti kulkee ja eiköhän matsit silti katsota......

[Udi]

Ja laitetaan nyt vielä, että itsekin kannatan ulkomaista seuraa ja seuraan ulkomaan liigoja varsin paljonkin. Ero on mielestäni siinä, että ymmärrän jalkapallon olevan aina jalkapalloa, riippumatta sarjatasosta tai resursseista. Jalkapallo on ykkösharrastukseni ja elämäntapa. Haukkumalla Suomen sarjat osoittaisin vain, etten lajissa oikeasti ole sisällä tai, että avautumiset on oire jostain pahemmasta.

Edit: hieno kirjoitus JLCM:ltä

[John Devey]

Edit: hieno kirjoitus JLCM:ltä

Todella hieno 

[Brindellone]

JLCM:ltä ihan vitun pätevää tekstiä... 

[J.P. Sarja]

Kyllä. Onko se niin vaikeaa. Perusjanarille se näyttää olevan. Jo on kumma, kun ei pysty pitämään turpaansa kiinni ja antaa SUOMALAISELLA JALKAPALLOFOORUMILLA suomalaisten kannattaa suomalaista jalkapalloa.

Oliko tämä minulle tarkoitettu? Ainakin oletin niin. Pääasiassahan kirjoittelen kv-osioon (nykyään toki ykköselle), kun Arsenalia kannatan ja ihan muista asioista sitten yleiselle. Suomen maajoukkueen rinnalla seison ja täten usein siellä pyörähdän, kun jotain ajankohtaista on. Kuten jo sanoinkin, Veikkausliigaosiosta pysyn pääasiassa erossa, jos en nyt jostain junnuvuosilta tutusta kaverista (kuten Vasse) kysele tms.

Tähän topiciin otin osaa siksi, että mielestäni "mieshuoraus" on sen verran provosoiva termi ulkomaalaisen jalkapalloilun ystäville, että tänne voi hyvillä mielin tulla jakamaan mielipiteitään. Eikö sinusta? Lähinnä se "piikki lihaan", josta aiemmin jo mainitsinkin. Otsikko jopa kutsuu meitä "mieshuoria" tähän topiciin ja niinhän meitä täällä on myös näkynyt. Hyvä niin. Pysy itse pois, jos et sitä kestä. Edelleen suosittelen sitä UG:ta vahvasti sinulle, varmasti saat kaltaisiasi mukaan.

Ja en minä mitään täyslaidallisia jalkapallofanien suuntaan laita. Janarit erikseen.

Tästä voi olla montaa mieltä.

No, turhahan tässä on mitään yrittää vääntää. Sama homma on tullut näiden (lätkä)janareiden kanssa eteen jo koko lyhyen elämäni aikana. Aika harva heistä tajuaa yhtään mitään jalkapallosta, jp taas yksi hyvä esimerkki siitä.

Tämän voinee laittaa jälleen kerran sen henkilökohtaisuuksiin menevän teini-iän uhon piikkiin, vai?

Aiemmin tuossa jo puhuin asiantuntijuudestani eli käytännössä lähinnä sen puutteesta, joten ei siitä enempää.

Ja Phizzalta taas asiaa. Kuten aina. Antaa kaikkien kannattaa juuri sitä mitä haluavat. Jokaiselle löytyy tältäkin foorumilta ihan omat osionsa, mutta jp:n kaltaisille elämäntapaspämmäreille ko. rajat ovat ilmaa.

Phizzalta jälleen kerran täyttä asiaa

Elämäntapaspämmäreistä voi sitten olla montaa mieltä. Käyttäjältä Udi löytyy näköjään 3125 viestiä ja 9,766 viestiä per päivä, jokainen voi päätellä ihan siitä itse. Toki itsellä tuon voi kertoa kahdella

Ja Lasun kanssa kyllä siitä samaa mieltä, että heikosti menee, jos jokin muu joukkue, kuin Suomi, menee maajoukkueissa edelle perussuomalaisella kaverilla. Jos vielä puhutaan "lajin harrastajasta", niin silloin täytyy olla kyllä jotain muutenkin kierossa korvien välissä.

Onko tähän keskusteluun osallistunut vielä yksikään, joka nostaisi jonkun muun maajoukkueen Suomen edelle? Muuten kuin tuossa Phizzan mainitsemassa arvokisafiilistelyssä, jota itsekin harjoitan.

Eiköhän yhteenkuuluvuuden tunne olisi ennennäkemätön, jos Suomi joskus itsensä arvokisoihin kampeaisi. Toivon todella, että näin vielä joskus tapahtuu ja futisbuumi Suomessa jatkaa kasvuaan.

Ja laitetaan nyt vielä, että itsekin kannatan ulkomaista seuraa ja seuraan ulkomaan liigoja varsin paljonkin.

Kannatat vai ihailet? :

Haukkumalla Suomen sarjat osoittaisin vain, etten lajissa oikeasti ole sisällä tai, että avautumiset on oire jostain pahemmasta.

Minun pointtini sille, että en lähes yhtään Veikkausliigaa seuraa, ovat edelleen:
-huono taso
-hidas tempo
-"oma" seura puuttuu, tämä ehdottomasti tärkeimpänä.

Seurailen siis mieluummin TUPSia ja kolmosta kuin Veikkausliigaa, koska kyseisen seuran kanssa olen jalkapallon pariin ajautunut ja kyseisen seuran kanssa kasvanut. Rakas seura, ihan ehdottomasti.

Ja jos jollakin ottaa niin koville, että vetää herneen nenäänsä hitaasta temposta&huonosta tasosta (minun subjektiivisena näkemyksenä) niin en voi sanoa muuta kuin että voi voi.

[toonraider]

Tältä sivulta löytyy kyllä hienoa pohdintaa mieshuorauksen syvimmästä olemuksesta

[Xabi Alonso]

En tarkoittanut tuolla, että täällä tulisi kasaa paskaa kaiken maailman janareilta. Tarkoitin tekstilläni vain sitä, että Suomessa ei jalkapallosta pysyt helposti puhumaan eikä jalkapallon seuraamiseen/kannattamiseen suhtauduta Suomessa kovin myötämielisesti. Sen vuoksi olisikin suvaittavaa, että täällä majailevat janarit pitäisivät turpansa kiinni ja antaisivat suomalaisen jalkapallon ystäville rauhan kannattamiseen edes täällä.

Jos jalkapallofoorumilla joku kertoo "kannattavansa" ulkomaista seuraa ja samalla dissaa kotimaan sarjoja, niin ansaitsee todellakin mieshuora-nimikkeen. Jalkapallo on aina jalkapalloa: riippumatta puitteista, pelaajien tuloista ja seurojen budjeteista, yleisön määrästä ja pelialustasta. Haukkumalla suomalaista jalkapalloa haukkuu samalla koko lajia. Ja tekemällä hallaa lajille ei todellakaan voi kyseisen lajin kannattaja olla. Ennemminkin tällaista henkilöä kiehtoo lajissa jo aiemmin mainittu seuran tai sen pelaajien ihannointi. Samalla tavalla kuin pikkutytöt ihastuvat Ronaldoon. Siinä on se pointti.

Täällä majailevat janarit voisivat tosiaan pitää turpansa kiinni, ja antaa suomalaisen jalkapallon ystäville rauhan keskittyä kannattamiseensa. Ihan samalla tavalla myös muiden maiden jalkapalloa seuraavat ihmiset toivon mukaan saisivat saman rauhan oman juttunsa seuraamiseen, eikä heitä tarvisi syyllistää ja haukkua mieshuoriksi. Kuten todettua, jokaisella on vapaus valita oma porukkansa, jonka otteita seuraa, ja sillä sökö.

Se on sitten toki harmillista, jos kotimaisesta jalkapallosta ei Suomessa ole kovinkaan helppo puhua, eikä siihen suhtauduta myötämielisesti. Mieshuoraksi tai vaikka miksi vituksi saa mielestäni haukkuakin, jos kotimaista futista dissaa, koska näin tekemällä tosiaan vaan aiheuttaa sille hallaa. Turha yleistäminen ja suurin piirtein jokaisen muun kuin suomifutiksen seuraajan mieshuoraksi nimitteleminen ja huonompana jalkapallofanina pitäminen on kuitenkin aivan lapsellista ja varsin harmillista, koska siihen tuntuu törmäävän jatkuvasti. Täälläkin moni janari varmasti laukoo tuota pointtia aivan aivottomana, ja luulee olevansa aidoista aidoin ja patrioottisin jalkapallofani, mitä foorumi, ja maa päällänsä kantaa.

[J.P. Sarja]

jipskun linjoilla tässä mennään minkä nyt voi varmaan jo nimimerkistäkin päätellä. Taustakin on monella tavalla samanlainen, eli Tipsiin on juniorivuosien kautta tullut läheinen suhde, mutta johtuen seuran ainaisesta tarpomisesta aladivareissa/ yhdistämisestä joihinkin väsyneisiin muoviseuroihin ei tämä suhde ole kuitenkaan kehittynyt aktiiviseen kannattamiseen asti. Toki kotipelejä tulee mahdollisuuksien mukaan jonkin verran seurattua paikanpäältäkin. Ajatuksen jonkin veikkausliigaseuran kannattamisesta tekee mahdottomaksi se tosiasia, että Tipsin tullessa vastaan toivoisin kuitenkin vanhan junnujoukkueeni voittoa.

Helvetin tiukkoja vääntöjä muuten junnuna Tipsiä vastaan oli Samoilla linjoilla ollaan siis. Ihan jo tuon asian vuoksi en usko, että yksikään veikkausliigaottelu voisi sytyttää yhtä paljon kuin Tipsin ja Tupsin kohtaaminen. Näillä mennään.

En tiedä mikä näille antimieshuorille tässä asiassa on niin vastenmielistä että siitä pitää jatkuvasti forumilla itkeä. Jos löytää rakkaan seuran Suomesta niin hienoa, mutta miten se on suomifutiksesta pois jos joku tykkää seurata englantilaista, espanjalaista, tai italialaista futista ja kirjoitella siitä forumille?

Tätä itsekin tässä ihmetellyt. Onneksi Udi kertoi jo, että olen tyhmä enkä vain ymmärrä jalkapallosta mitään. Enkä siinä samalla mistään muustakaan, luonnollisesti. Johtunee siis siitä

[J.P. Sarja]

Täällä majailevat janarit voisivat tosiaan pitää turpansa kiinni, ja antaa suomalaisen jalkapallon ystäville rauhan keskittyä kannattamiseensa. Ihan samalla tavalla myös muiden maiden jalkapalloa seuraavat ihmiset toivon mukaan saisivat saman rauhan oman juttunsa seuraamiseen, eikä heitä tarvisi syyllistää ja haukkua mieshuoriksi.

Itse tuossa yrittäntyt moneen kertaan sanoa, että arvostan kyllä Veikkausliigaa seuraavia. Enkä tosiaan Veikkausliiga-osioon kirjoittele, kun en juurikaan seuraa. Ja edelleen, jos omat syyni olla seuraamatta Veikkausliigaa joku ottaa haukkumisena niin sille en mitään voi. Haukkumiseksi ne eivät missään nimessä ole tarkoitettu. Minun makuun tosiaan vain liian hidas tempo, alhainen taitotaso ja kannattamani seuran puuttuminen. Ei mitään vittuilua vaan minun henkilökohtaisia näkemyksiä ja syyt olla seuraamatta.

Sitä en puolestaan ymmärrä, että joku tulee kertomaan minulle, miten minä saan/en saa kannattaa. Miten minä en voi olla Arsenalin kannattaja. Miten minä en voi rakastaa ulkomaalaista seurajoukkuetta, eikä kukaan muukaan suomalainen voi. Tunteeko porukka täällä minut todella paremmin, kuin minä itse? Ei jaksa ymmärtää.

Mutta, ihan ehdottomasti osaan siis arvostaa veikkausliigajoukkueen kannattamista. Sen verran monta kertaa jo sanonut, että todennäköisesti ilman tätäkin tuli jo selväksi.

Kuten todettua, jokaisella on vapaus valita oma porukkansa, jonka otteita seuraa, ja sillä sökö.

Aamen

[T. G. Meister]

Jlcm, etkö kestänyt kun Samuldinho ja Marenho alkoivat koulukiusaamaan kun "kannatit" "tämän hetken ylivoimaisinta seuraa"

Sama Marenhon tapauksessa, lopetti Chelsean "kannattamisen" kun se voitti kaksi mestaruutta ja sitten olikin "rahalla pilattu seura"

[Luis Garcia]

Ei sitä rakkautta ulkomaalaista seuraa kohtaan voi poistaa mitenkään, oli sitten seuraan vaikuttamassa kannattajana (sanokaa nyt vielä se määritelmä) tai minä muuna tahansa. Tottakai on hienoa olla matseissa paikan päällä jne. kotimaista seuraa kannattaessa, mutta kyllä se palo kauan arvostamaa ulkomaalaista seuraa kohtaan löytyy ainakin allekirjoittaneen sydämestä. En voisi ikipäivänä kuvitella luopuvani LFC:stä. Tunne on käsittämätön, kun Liverpool etenee vaikka UCL:ssä jatkokierroksilla. Sitten taas, kun tappio tulee, vitutus on käsittämätöntä. Suomen maajoukkueen kohdalla tapahtuu samoin, mutta tottakai paljon paljon vahvempana. Maajoukkue menee aina edelle, niin kuin varmasti lähes kaikilla. En tiedä, mikä tilanne sitten olisi, jos Suomesta olisi pikku-Luis Garcian (nimi muutettu ) aikana löytyny samanlainen jalkapallokulttuuri, kuin jalkapallon suurmaista. Silloin ulkomaalainen seura ei olisi välttämättä koskaan televisioista tai jalkapallopeleistä koskaan tehnyt niin suurta vaikutusta. Nyt kun se vaikutus on tehty ja rakkautta on itsekin ajettu vuosien varrella eteenpäin, ei mikään sitä enää voi poistaa. Kyse ei silti ole siitä, kuinka Englanti on hyvä ja Suomi paska, vaan aidosta tunteesta. Mielestäni suomalaista futista on aivan yhtä mielenkiintoista katsoa kuin englantilaistakin. Tulkitkaa tämä nyt sitten vaikka mieshuoraukseksi. En tiedä, mikä nykyään näitäkin juttuja määrittelee (muut kuin uhoavat forumistit), mutta itselläni yleisesti fiilikset ovat nämä. Toki nekin vaihtelevat, esimerkiksi nyt juuri halu Veikkausliigan katsomoihin on suuri.

[Xabi Alonso]

ManU:sta en koskaan oikeasti voi olla ylpeä, enkä koskaan voi hävetä sitä, koska seura ei ole oikeasti osa minua, aivan kuten ei ketään muutakaan miehuoraa.

JLCM, millä se mielestäsi mitataan, onko seura osa ihmistä vai ei? Tekstistäsi päätellen tosiaan et ole ollut niin kova ManU-fani, että olisit ymmärtänyt sen, että ulkomainenkin seura voi täysin hyvin olla osa ihmistä. Hyvää reflektiota toki, mutta ainakaan itse en olisi missän nimessä voinut kirjoittaa tekstiä, jossa noin selkeästi vähätellään tuota suhdetta kotimaan ulkopuolelta olevaan seuraan.