Mieshuorauksesta parantuminen.....

[dasMan]

Kuin myös sukurutsaajien

Toi nyt on ihan vitun ankea takaisinisku. Onko Liverpoolin liverpoolilaiset kannattajat siis myös sukurutsaajia ja aasialais- tai suomalaisfanit poolfanit siis ainoita oikeita kannattajia, sitäkö yrität sanoa?

Koska jos suomalainen paikallista seuraa kannattava henkilö on sukurutsaaja, niiin tietty sitten on liverpoolilainne Liverpool-kannattaja. Aika uskomaton näkökulma.

Se että on osa seuraa edellyttää paikallista sidettä kyseiseen seuraan ja kaupunkiin. Piste. Niin yksinkertaista se on. Kapitalismin myötä jalkapallo on kaupallistunut ja tottakai maailman japanilaistytöt ja suomalaishomppelit ihailevat näitä ison rahan suuria tähtiä ja rahan glamouria siinä kuten just muita kapitalismin tuotteita kuten Hollywood-leffoja jne, isoja rokkitähtiä. Paljastitkin korttisi aika lailla kun vertasit omaa jalkapallosuhdettasi nimenomaan leffaan. Aidosta jalkapallorakkaudesta ja seurana osana olemisesta siinä ei todellakaan ole kyse.

Uskontovertauskin oli huono. Seurakunnatkin on paikallisia, eli uskovainen kuuluu nimenomaan oman kylän / kaupunginosan seurakuntaan ja on siellä osa paikallista uskovaisten yhteisöä, osa omaa seurakuntaa. Ei uskovainenkaan hylkää omaa seurakuntaa ja yhteisiöä sen takia että jossain ulkomailla on ehkä isompi seurakunta jolla on isompi ja näyttävämpi kirkko ja enemmän rahaa. Samalla tavalla aito jalkapallofani kuuluu oman kaupungin futisyhteisöön, eikä lähde kumartelemaan vääriä ja vieraita rahan (epä)jumalia.

[J.P. Sarja]

Toi nyt on ihan vitun ankea takaisinisku. Onko Liverpoolin liverpoolilaiset kannattajat siis myös sukurutsaajia ja aasialais- tai suomalaisfanit poolfanit siis ainoita oikeita kannattajia, sitäkö yrität sanoa?

Tuolla vertasin lähinnä siihen, että aivan muualta olevaan seuraan rakkaus voi olla jopa kiihkeämpää kuin sellaiseen, johon on ns. syntynyt. Eli perheeseen. Tällöin rakkaus on erilaista. Hyvä niin, rakkautta kun vain on erilaista. Itse ainakin olen tyytyväinen, etten romanttisesti ja kiihkeästi ole koskaan rakastunut omaan siskooni Perheeni ulkopuolelta tätä rakkautta olen todella kokenut, upeaa sellaista. Hyvä niin.

Sukurutsaaja on kutakuinkin yhtä paska ja naurettava termi kuin mieshuora. Mielestäni sopii siis tähän asiayhteyteen kuin nenä päähän, vaikka kumpikaan ei oikeastaan kauempana todellisuudesta voisi ainakaan tietyissä tapauksissa olla. Molempia toki esiintyy, ikävä kyllä.

Se että on osa seuraa edellyttää paikallista sidettä kyseiseen seuraan ja kaupunkiin. Piste. Niin yksinkertaista se on.

Itse en näin usko edes vähää alusta ja omalta kohdaltani jopa tiedän, ettei tämä voi pitää paikkaansa. Sinulla on toki oikeus omaan mielipiteesi edelleen. Tuskin minun tunteeni sinun mielipiteeseesi mitään vaikuttaa ja hyvä niin. Mutta en oikein ymmärrä miten voit siinä vaahdota asiasta, josta et mitään tiedä - eli ole aidosti kannattanut ja rakastanut ulkomaalaista seuraa, jos oikein ymmärsit. Tällöin voi olla perin vaikeaa ymmärtää, että tämäkin on mahdollista. Vaikka mitä sanoisi.

Mutta onneksi minun ei tarvitse tosiaan todistaa rakkauttani sinulle tai kenellekään muullekaan, ei edes todistella. Se riittää, että tietää, mitä itse tuntee. Ja ihan mukavahan näistä asioista on joka tapauksessa keskustella, etenkin kun mielipiteitä riittää ja kaiken lisäksi aivan eri suunnilta. Hieno topic, kerta kaikkiaan.

Kapitalismin myötä jalkapallo on kaupallistunut ja tottakai maailman japanilaistytöt ja suomalaishomppelit ihailevat näitä ison rahan suuria tähtiä ja rahan glamouria siinä kuten just muita kapitalismin tuotteita kuten Hollywood-leffoja jne, isoja rokkitähtiä.

Niin, nimenomaan ihailevat. Se varsinainen tunneside, joka niin oleellista seurarakkaudessa on, puuttuu. En sitä epäile, etteivät ihailisi. Itsekin ihailen monia asioita.

Paljastitkin korttisi aika lailla kun vertasit omaa jalkapallosuhdettasi nimenomaan leffaan. Aidosta jalkapallorakkaudesta ja seurana osana olemisesta siinä ei todellakaan ole kyse.

Luetun ymmärtäminen?

Painotin useaan otteeseen, etten halua rinnastaa tunteitani esimerkiksi Arsenalia kohtaan missään nimessä siihen, miksi jostain leffasta pidän. Kerroin siitä, miksi joitain sarjoja tai seuroja seuraan (kuten Barcelona) ilman tuota tunnesidettä. Ja miksi en vastaavasti Veikkausliigaa seuraa.

Lisäksi käytin leffoja esimerkkinä sen suhteen, ettei leffan alkuperällä ole minulle mitään merkitystä. En aio alkaa pitämään saati katselemaan Ponterosaa useampaan otteeseen, koska se on suomalainen leffa. Suomalaisuudella ei siis ole tässä(kään) asiassa mitään merkitystä. Katson jonkun leffan useampaan otteeseen, jos se tarjoaa minulle nautintoa ja elämyksiä. En minä leffaa katsoessani tosiaan katso sitä, missä maassa se leffa on tehty. Katson sitä itse leffaa. Samasta syystä seuraan Barcelonan otteluita mieluummin kuin VPS:n, kuten aiemmin jo sanoin.

Mitään erityistä tunnesidettä (kuten siihen Arsenaliin tai Suomen maajoukkueeseen) minulla ei ole Trainspottingiin, Ponterosaan, Barcelonaan tai Vepsuun.

Joko ymmärsit, vai vieläkö pitää vääntää?

Uskontovertauskin oli huono. Seurakunnatkin on paikallisia, eli uskovainen kuuluu nimenomaan oman kylän / kaupunginosan seurakuntaan ja on siellä osa paikallista uskovaisten yhteisöä, osa omaa seurakuntaa.

Moni uskovainen lähtee esimerkiksi luostariin, kauas kotoaan. Tekee pyhiinvaellusmatkoja paikkoihin, joissa ei ole koskaan ennen käynyt. Esimerkkejä löytyisi valtavasti.

Samalla tavalla aito jalkapallofani kuuluu oman kaupungin futisyhteisöön, eikä lähde kumartelemaan vääriä rahan jumalia.

Tästä jälleen paistaa läpi ihmisen näkemys, joka ei muuta ole kokenut kuin seurarakkautta paikallista joukkuetta kohtaan. Olet ehkä ihaillut, jopa ulkomaalaista Jessica Alba -seuraa, mutta tuskin rakastanut. Ainakaan kuten minä, koska tiedän ettei loppupeleissä mainitsemallasi asialla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tiedän sen omalta kohdaltani

[dasMan]

Sinä et voi olla oikeasti ikinä yhtä aito Arsenal-kannattaj kuin oikeat pohjoislontoolaiset. Arsenalin oikeat kannattajat nauravat sinulle ja japanitytöille. Samalla petät suomifutis aatteen ja jalkapalloyhteiskunnan synnyn. Olet petturi kotimaassa ja pelle ulkomailla. Häpeä.

[J.P. Sarja]

Summasummarum, seurarakkauteen voi liittyä se, mihin on syntynyt. Yhteisö. Minkä parissa on kasvanut. Aivan kuten minun kohdallani suhteeni Suomen maajoukkueeseen tai Tupsiin. Molemmat ovat sydämessäni. Tämä on sitä perhettä.

Rakkaus voi syntyä myös perheen ulkopuoliseen, niin naiseen kuin jalkapalloseuraaan. Tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti, sitä kuuluisaa rakkautta ensi silmäyksellä. Se kolahtaminen. Sen vain tuntee sydämessään. Tämä on sitä, mitä haluan. Tämä on sitä, minkä kanssa haluan elää. Toki tuo rakkaus voi alkaa ihastumisesta ja syventyä pitkän ajan kuluessa rakkaudeksi. Missään nimessä se ei vuosikymmenten yhdessä elämistä vaadi, naisen tai seurankaan (/seuran kotipaikan) kanssa, kuten DasMan (multinikkeilijä Lasu?!) tuossa esitti.

Nämä ovat aivan eri asia. Eivät kumpikaan kuitenkaan sen enempää tai sen vähempää kuin toinen. Molemmat voivat olla hyvin syvää rakkautta ja niihin liittyä samoja piirteitä. Niihin liittyy myös paljon eri piirteitä ja voivat olla hyvinkin eroavaisia toisistaan. Tämä on ollut minun pointtini koko ajan tässä.

Jos jotain ei ole kokenut, sitä ei voi tietää. Minä olen kokenut nämä molemmat henkilökohtaisesti, joten omalta osaltani sen tiedän. En kuitenkaan edes halua esittää sitä minään "ainoana ja oikeana" tai todistella sitä kenellekään. Näin kuitenkin rehellisesti tunnen. Osaan myös arvostaa sitä, mitä muut tuntevat. Ehdottoman hieno asia sekin.

Tajusinpa juuri olevani sekä mieshuora että sukurutsaaja. No mutta, näillä mennään

[J.P. Sarja]

Sinä et voi olla oikeasti ikinä yhtä aito Arsenal-kannattaj kuin oikeat pohjoislontoolaiset. Arsenalin oikeat kannattajat nauravat sinulle ja japanitytöille. Samalla petät suomifutis aatteen ja jalkapalloyhteiskunnan synnyn. Olet petturi kotimaassa ja pelle ulkomailla. Häpeä.

Et tiedä, millaisesta rakkaudesta olet jäänyt paitsi, kun et ole kokenut elämäsi aikana vastaavaa perheen ulkopuolista rakkautta seuraa kohtaan kuin minä. Harmi.

Noin muuten säälin sinua suuresti tavasta, jolla noita asioita esität. Kun argumentit loppuvat, aletaan haukkumaan henkilökohtaisesti. Päälle tietysti itkuraivareita ja kiukuttelemista. Ja ikää oli mitä, kaksitoista...? Ainakin noin henkisesti. Toivottavasti edes hieman kasvat tuosta.

Kasvun yhteydessä oppii usein myös arvostamaan muita, jopa erilaisuutta, sekä ymmärtää, että asioilla on usein monia eri puolia. Oma tapa voi hyvinkin olla oikea tapa itselle. Tämä on usein kuitenkin hyvin kaukana siitä, mikä on oikea tapa jollekin toiselle. Tai edes oikea tapa todellisuudessa, jos sellaista tapaa on olemassakaan. Toivottavasti sinä joku päivä kasvat, valaistut ja ymmärrät myös tämän.

Voimia sinulle joka tapauksessa.

[Seitsemän]

Kas, on Kalevi merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan,

ja vaikk' onkin tuuli vain yltynyt, Kalevi laulaa innoissaan:

Hii-u-li-hei ! Huolta nyt ei ! Mieshuora näin käy merta päin !

Hii-u-li-hei ! Merimies ei pelkoa tunne ei !

Ja kun aallot Kalevia keinuttaa, kotirannat kauas jää.

Oi, oi, mikä kummitus tuolla ? Haa ! Kalevi aivan säikähtää.

Oon lasse veikko hä-rä-räh-hää ! Tyi-rät-tät-tät-tät-tät-tää !

Purtes' on heikko, aaltoihin jää, tyi-rät-tät-tät-tät-tää !

Rää-rä, rää-rä, rät-tät-tät-tää-rät-rät-tää.

Oi-oi-oi-oi ! Pelkään jo, voi ! Armoa suo, vie emoni luo !

Oi kiltti lasu veikko, olen niin heikko, pelasta, auta oi !

Myrsky nyt purtesi hävittää. Tyi räh-häh häh-häh-häh-hää.

Vaan, mik' ihme ! tarkkis yli kuohuin kiitää päin.

Kas noin ! ELK käy auttamaan,

ja nyt laulu soi taas näin; :,: Hii-u-li-hei ! Huolta nyt ei !

Mieshuora näin käy merta päin ! Hii-u-hei ! Mieshuora ei pelkoa

tunne ei ! :,:

[J.P. Sarja]

Montako saman ulkomaisen seuran matsia muuten porukka täällä on nähnyt paikanpäällä? Ihan mielenkiinnosta kyselen, antaa vähän perspektiiviä näihin keskusteluihin.

Minäkin voisin ihan mielenkiinnosta kysellä, kuinka moni oli katsomassa Suomen peliä Azerbaidzanissa, Kazakstanissa ja Armeniassa?

Put yer money where yer mouth is.

Prioriteetit ennenkaikkea.

[niftan]

Minäkin voisin ihan mielenkiinnosta kysellä, kuinka moni oli katsomassa Suomen peliä Azerbaidzanissa, Kazakstanissa ja Armeniassa?

Prioriteetit ennenkaikkea.

Suomen kotikenttä ei kylläkään ole Azerbaidzanissa, Kazakstanissa tai Armeniassa... Itse ainakin oletin, että kyse olisi kotikentällä nähdyistä otteluista.

[Röhmyrolle]

Jp ei vaan pysty tunnustamaan itselleen, että on parantumaton mieshuora.

[lasse11]

Chippie at L4 

[dasMan]

Et tiedä, millaisesta rakkaudesta olet jäänyt paitsi, kun et ole kokenut elämäsi aikana vastaavaa perheen ulkopuolista rakkautta seuraa kohtaan kuin minä. Harmi.

Noin muuten säälin sinua suuresti tavasta, jolla noita asioita esität. Kun argumentit loppuvat, aletaan haukkumaan henkilökohtaisesti. Päälle tietysti itkuraivareita ja kiukuttelemista. Ja ikää oli mitä, kaksitoista...? Ainakin noin henkisesti. Toivottavasti edes hieman kasvat tuosta.

Kasvun yhteydessä oppii usein myös arvostamaan muita, jopa erilaisuutta, sekä ymmärtää, että asioilla on usein monia eri puolia. Oma tapa voi hyvinkin olla oikea tapa itselle. Tämä on usein kuitenkin hyvin kaukana siitä, mikä on oikea tapa jollekin toiselle. Tai edes oikea tapa todellisuudessa, jos sellaista tapaa on olemassakaan. Toivottavasti sinä joku päivä kasvat, valaistut ja ymmärrät myös tämän.

Voimia sinulle joka tapauksessa.

En jaksanut argumentoida, koska vertauksesi on lähtökohtaisesti väärä. Ajatellaan maajoukkuetta. Leimaat Suomen maajoukkueen (olemme suomalaisia!) sukurutsaamiseksi, kun taas vieraan maan maajoukkueen kannattamisen aidoksi, seksuaaliseksi naisen rakastamiseksi. Tämähän on aivan perverssi lähtökohta. (Puhuit toki seurajoukkueista mutta seurajoukkueisiin ja maajoukkueisiin pätevät samat säännöt.)

Maajoukkue on osa identiteettiä: olemme suomalaisia, siksi Suomen maajoukkue heijastaa meitä suomalaisia, me olemme osa sitä halusimme tai emme. Emme me voi valita Japanin maajoukkuetta, ei Japanin pelaajat ajattele meitä pelatessaan, eivät he pelaa meille, heidän kärsimyksensä ja ilonsa ei ole meidän kärsimystä ja iloa, vaikka kuinka kuvittelisimme. Japanilaiset pelaavat japanilaisille. Japanin maajoukkue edustaa japanilaisia, japanilaiset ovat Japanin maajoukkueet aito ja tosi yleisö.

Voimme luonnollisella tavalla elää Suomen maajoukkueen menestyksen mukana, koska me olemme suomalaisia. Emme voi elää minkään muun maajoukkueen mukana, koska emme ole japanilaisia, emme namibialaisia, emmä jenkkejä. He eivät pelaa meille, me emme voi nauttia heidän menestyksestään aidolla tavalla.

Samalla tavalla Liverpool pelaa liverpoolilaisille ja Arsenal lontoolaisille, ei sinulle Jipsku. Saat niin kuvitella harhaisessa maailmassasi, mutta se on aivan yhtä naurettavaa kuin kuvittelisit, että Japanin maajoukkueen pelaaja ajattelisi sinua tehdessään maalia. Japanin maajoukkue ei pelaa sinua Jipsku varten, Arsenal ei pelaa sinua varten, vaan omia aitoja kannattajiaan.

Suomalaisseuraa sinä voisit olla osa, mutta et lontoolaisseuraa. Piste.

Kasvun kautta voi oppia arvostamaan toisia, mutta pitkällisen ja syvällisen ajattelun myötä iän myötä tulee myös tietoiseksi siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ja mikä on esim. suomalaisen kulttuurin epäkohtia, jotka pitää korjata. Meille on päässyt syntymään tällainen säälittävä mieshuorauskulttuuri historiallisista syistä koska meidän oma seurakulttuuri on ollut heikkoa samalla kun tänne on päästetty lauantain vakiokierrosten ja Veikkauksen kautta syntymään tällainen isä ja poika kannattaa yhdessä Liverpoolia muna pystyssä -kulttuuri.

Eli tämä ikävän yleinen mieshuoraus on johtunut suomalaisen jalkapallon heikkoudesta, ja kaikkien suomifutisihmisten pitää nyt hylätä vanhat englantilaiset epäjumalat ja lähteä kehittämään meidän omaa kulttuuria, vahvistamaan suomalaista jalkapalloilua, nostamaan suomalainen futis yhdessä Euroopan huipulle. Mieshuoraus on sen este, ja vaikka periaatteessa arvostan erilaisuutta, täytyy myös olla rohkea ja tunnustaa ne tekijät, jotka estävät oman kulttuurin syntyä ja karsittava ne tieltä.

[Ylliksen Mummo]

Täällä ne fanaatikot jaksaa vaan huutaa. Ikävä kyllä kovempaa huutaminen EI muuta totuutta miksikään. Tämän kun myös ääri-islamistit ymmärtäisivät... 

[J.P. Sarja]

En jaksanut argumentoida, koska vertauksesi on lähtökohtaisesti väärä. Ajatellaan maajoukkuetta. Leimaat Suomen maajoukkueen (olemme suomalaisia!) sukurutsaamiseksi, kun taas vieraan maan maajoukkueen kannattamisen aidoksi, seksuaaliseksi naisen rakastamiseksi. Tämähän on aivan perverssi lähtökohta. (Puhuit toki seurajoukkueista mutta seurajoukkueisiin ja maajoukkueisiin pätevät samat säännöt.)

Nyt teet alusta asti täysin vääriä olettamuksia. Älä laita sanoja suuhuni perustellessasi omia argumenttejasi, ok? Täysin väärä oletus on tuo vieraan maajoukkueen kannattaminen. Älä siis oleta, jos et tiedä.

Kannatan Suomen maajoukkuetta, koska olen syntynyt Suomessa ja kasvanut joukkueen mukana yhdeksi perheeksi. Toisen maajoukkueen kannattaminen sotisi tätä vastaan, koska kannatan ensisijaisesti aina kuitenkin Suomea. Vaikka saatankin muiden maiden maajoukkueita ihailla. Tämä on sitä mainitsemaani sukurutsausta.

Kannatan Tupsia, koska olen syntynyt Tuusulassa ja kasvanut seuran mukana. Jopa jalkapalloon tutustunut seuran myötä, loistava asia. Tämä on jälleen sitä sukurutsausta mitä suuremmassa määrin.

Kannatan Arsenalia muista syistä, kuin näitä kahta, jotka ovat osa perhettäni. Perheen rakastamisella viittasin nimenomaan Suomen maajoukkueeseen ja Tupsiin. Arsenalin osalta viittasin naisen rakastamiseen: hän on perheeni ulkopuolelta ja jopa eri paikkakunnalta. Monien kohdalla eri valtiostakin. Nämä alueeseen liittyvät asiat, yhteisöön liittyvät asiat jnejnejne eivät liity mitenkään tähän rakkauteen.

Samalla tavalla Liverpool pelaa liverpoolilaisille ja Arsenal lontoolaisille, ei sinulle Jipsku. Saat niin kuvitella harhaisessa maailmassasi, mutta se on aivan yhtä naurettavaa kuin kuvittelisit, että Japanin maajoukkueen pelaaja ajattelisi sinua tehdessään maalia. Japanin maajoukkue ei pelaa sinua Jipsku varten, Arsenal ei pelaa sinua varten, vaan omia aitoja kannattajiaan.

Suomalaisseuraa sinä voisit olla osa, mutta et lontoolaisseuraa. Piste.

Nyt puhut jälleen asiasta, josta et tiedä. Sinä et ole rakastunut tai rakastanut perheen ulkopuolellasi. Olet siis sukurutsaaja sanan varsinaisessa merkityksessä (vrt. mieshuora) ja lapsenomaisesti pidät kiinni niistä näkemyksistä, joista sinä tiedät. Mutta koska et ole tuota perheen ulkopuolista rakkautta kokenut, sinä et siitä tiedä. Etkä näköjään sitä lainkaan ymmärrä.

Jaksat kuitenkin vaahdota omista näkemyksistäsi lopullisena totuutena, vaikka et ole tätä asian toista puolta koskaan edes kokenut. Miksi siis puhua asiasta tuohon sävyyn, asiasta josta sinä et voi omalta kohdaltasi tietää?

Tuosta esittämästäni perherakkaudesta tiedät varmasti paljonkin. Puhuisit mieluummin mieluummin siis siitä, niistä tunteista joita sinä koet kotimaista seurajoukkuetta kohtaan tai Suomen maajoukkuetta kohtaan. Jättäisit arvostelun ulkopuolelle ulkomaisen seurajoukkueen kannattamisen, jopa ulkomaisen maajoukkueen kannattamisen. Näistähän sinulla ei käsittääkseni ole kokemusta -> mistä siis voisit tietää edes vähää alusta, miltä se tuntuu tai mitä se on?

Itse olen todella ajatellut, että tuo "minä olen aina oikeassa!" -asenne kuuluu tosiaan sinne kehityskaaren alkupuolelle, jopa uhmaikään. Hämmentävää.

Kasvun kautta voi oppia arvostamaan toisia, mutta pitkällisen ja syvällisen ajattelun myötä iän myötä tulee myös tietoiseksi siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ja mikä on esim. suomalaisen kulttuurin epäkohtia, jotka pitää korjata. Meille on päässyt syntymään tällainen säälittävä mieshuorauskulttuuri historiallisista syistä koska meidän oma seurakulttuuri on ollut heikkoa samalla kun tänne on päästetty lauantain vakiokierrosten ja Veikkauksen kautta syntymään tällainen isä ja poika kannattaa yhdessä Liverpoolia muna pystyssä -kulttuuri.

Kasvun kautta voi oppia ymmärtämään, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Erityisesti kasvun myötä voi oppia sen, että on sinut itsensä kanssa: tällöin ei ole tarvetta kaiken muun mustamaalaamiseen. Tällöin osaa arvostaa sitä, mitä toiset tuntevat ja kokevat.

Mielipiteistä voi aina keskustella ja mielipiteitä voi aina esittää. Kasvun myötä voi oppia myös sen, että nämä todella ovat mielipiteitä. Eivät ehdottomia totuuksia. Eli sinulla voi olla mielipiteesi epäkohdista ja hyvä niin. Mutta siitä, mitä minä tunnen, sinä et tiedä mitään. Vaikka kovasti väitätkin tietäväsi.

En minäkään tiedä mitään siitä, mitä sinä todella tunnet. Hyvä niin. Mielipiteistäsi, ehdottomuudestasi, siitä että olet mielestäsi aina (ainakin tämän asian suhteen) oikeassa ja asenteestasi muita kohtaan ikävä kyllä tiedän jo liikaakin. Täten en osaa sinua henkilönä arvostaa lainkaan. Päinvastoin.

Eli tämä ikävän yleinen mieshuoraus on johtunut suomalaisen jalkapallon heikkoudesta, ja kaikkien suomifutisihmisten pitää nyt hylätä vanhat englantilaiset epäjumalat ja lähteä kehittämään meidän omaa kulttuuria, vahvistamaan suomalaista jalkapalloilua, nostamaan suomalainen futis yhdessä Euroopan huipulle. Mieshuoraus on sen este, ja vaikka periaatteessa arvostan erilaisuutta, täytyy myös olla rohkea ja tunnustaa ne tekijät, jotka estävät oman kulttuurin syntyä ja karsittava ne tieltä.

Kaikki nyt seuraamaan Ukko Ylijumala dasMania. Hän tietää totuuden. Varokaa, epäuskoiset. Teitä rankaistaan vielä.

[JLCM]

Noniin, kokeillaanpa taas.......

Ensinnäkään jp, kukaan ei kyseenalaista sitä ettetkö rakastaisi tai ainakin kokisi rakastavasi Arsenalia, siitä ei nyt ollenkaan ole kyse, joten lopeta jo sen hokeminen. Et(kuten muutkaan) tunnu lainkaan ymmärtävän sitä että kyseessä ei edes ole se kuinka usein käy matseissa tai kuinka kovaa laulaa. Esimerkiksi minä voin kutsua itseni Jokereiden jääkiekkojoukkueen kannattajaksi. Olen lapsuuden kahtiajaon jälkeen kannattanut omaa synnyinkaupunkini seuraa Jokereita. On ollut vuosia että olen käynyt melkein kaikissa otteluissa, on ollut vuosia että olen käynyt vain muutamassa. Olen matkustellut jonain vuonna seurani kanssa vierasmatkoilla, joskus taas en ole kuukauteen katsonut edes otteluiden tuloksia kuten edellisenä parina vuotena on ollut. Silti, minä olen "aidompi ja oikeampi" Jokereiden kannattaja kuin sinä JP olet Arsenalin. Vaikken pysty tällä hetkellä sanomaan edes ykköskentän ketjukoostumusta ja sinä pystyt kertomaan jonkun togolaisen arsujunnun hamsterin nimen, ei tämä muuta sitä asiaa että minä olen Jokereiden kannattaja, ja sinä et ole Arsenalin.PISTE. Minä olen syntyperältäni helsinkiläinen, olen asunut helsingissä melkein koko elämäni, ja seura on legitiimi osa minua. Viimeaikojen aktiivisen seuraamisen hiipuminen on johtunut paikkakunnanvaihdosta sekä yleisestä jääkiekon seuraamattomuudesta, mutta Helsingin Jokerit on silti minun joukkueeni sellaisella tavalla jota Arsenal ei voi koskaan sinulle olla, tulit sitten thierrylakanoihisi kuinka monta kertaa tahansa.

Haluaisinkin nyt keskustelun avaajana, että keskustelu siirtyisi molemminpuolisen inttämisen sijaan keskusteluun mitä kannattajuudella oikeasti tarkoitetaan, mitä se on ja mitä se ei ole, ja avaanpa nyt itse pelin......

Kuten N5 tuossa jossain sanoi on penkkiurheilu mitä mukavinta puuhaa, ja mikäs sen kivempaa kuin olla jonkun puolella ja jotakuta vastaan. Oli kilpailu sitten Idols, Valioliiga tai Tanssii tähtien kanssa, on aina kivempaa ja jännittävempää seurata kun voi tsempata jotakuta kuten hevi-aria, kekeä tai ManU:a ja toivoa vastoinkäymisiä jollekin ruslanasille, vanessa forsmanille tai Liverpoolille. Aivan kuten jo aiemmin mainitsemani Andy Roddick ja Colin Montgomerie, jotka molemmat ovat eri tavoilla sympaattisia herrasmiehiä joille toivon menestystä tahoillansa ja heidän pelatessaan omia lajejaan tulee heille suotua onnistumisia. Tällaisille asioille löytyy sitten eri tasoja, hevi-arin symppaamisesta, omaan ManU-suhteeseeni aina jipsun Arsenal-suhteeseen asti.
 Tätä ei kuitenkaan missään nimessä saa sekoittaa kannattamiseen. Palataksemme jipsun, Xabin, ja Phizzan tapauksiin hetkeksi. Sanoitte muistaakseni kaikki jo tässä topikissa että ette koe olevanne Englantilaisia, Liverpoolilaisia, Manchesterilaisia tai pohjois-Lontoolaisia. Ja tämän myöntäessänne te todistitte minulle että ette voi olla oikeita joukkueidenne kannattajia. Jos eläisitte edes jossain suuren itsepetoksen maailmassa missä todella kuvittelisitte niin, voisin vielä kannatuksenne olkaakohauttamalla ohittaa.
 Parhaat jipsuxabiphizzat! Joukkueenne pelaa kaikki Englannin valioliigassa, eli maan korkeimmalla sarjatasolla, jonka voittaja vuosittain kruunataan Englannin jalkapalloliiton viralliseksi mestarijoukkueeksi. Eli toisin sanoen Englannin parhaaksi joukkueeksi kyseisenä vuotena Englannin virallisen jalkapalloliiton sisällä. Mitä siis esim. Arsenalin mestaruus sinulle jipsu merkitsee ja miten voit verrata sitä jonkun pohjoislontoolaisen arsenalmiehen tunteisiin, kun Arsenal voittaa Valioliigan ja on täten Englannin paras seurajoukkue. Jos et koe itseäsi englantilaiseksi ja Englanti on sinulle maa muiden joukossa, miten Arsenalin kruunaaminen Englannin mestariksi eli maan parhaaksi joukkueeksi voi merkitä sinulle jotain samanveroista kuin pohjoislontoolaiselle(niin entinen kuin nykyinen kulttuuriin integroitunut henkilö) jonka kotiseudun joukkue jota hän on enemmän tai vähemmän kannattanut matseissa käyden, pubissa katsoen tai vaikka ihan teksti-tv:stä tuloksia katsoen kruunataan hänen oman maansa PARHAAKSI jalkapallojoukkueeksi. MITEN VITUSSA VOITTE VERRATA ITSEÄNNE HEIHIN! Entä miten voit Xabi A. verrata omia tuntemuksiasi Istanbulin illan jälkeen niihin mitä koko englannin halveksima scouseri jota Liverpool on oikea legitiimi osa, oli hän sitten paikalla tai ei,joka kokee parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja kaikkien paskanjauhajien kritiikin jälkeen niin hänen omaa joukkuettaan kuin hänen omaa synnyinseutuaan kohtaan, että hänen oma Liverpool FC kruunataan kiistattomaksi Euroopan Mestariksi, eli että hänen oma kotiseuransa, seura joka edustaa häntä ja hänen halveksittua synnyin/asuinseutuaan on koko suuren Euroopan paras jalkapallojoukkue! MITEN VITUSSA VOITTE VERRATA ITSEÄNNE HEIHIN! Mistä kumpuaa se ylpeys, mitä oikeasti merkitsee että "kannattamanne" seura voittaa maan mestaruuden jonka maalaisiksi ette omien sanojenne mukaan itseänne tunne, ja johon teillä ei ole mitään suhdetta suuntaan tai toiseen.
 Tämä on juuri se tunne minkä sain kun Jokerit voitti edellisen Suomen Mestaruutensa(olin paikalla). Minun synnyinkaupunkini seura, jota olen kannattanut lapsesta asti, on oman isänmaani paras jääkiekkoseura, ja missä tahansa suomenmaassa matkustellessani voin tästä asiasta ylpeänä mainita muille jääkiekon ystävälle. Aivan kuten voisin tehdä ja tuntea niin tänäkin vuonna jos mestaruuden sattuisivat voittamaan, vaikken helsingissä enää asukaan.

Kertokaapa omat näkemyksenne, miksi on Liverpoolilaiselle Liverpoolin kannattajalle tärkeää että Liverpool voittaa hänen maansa mestaruuden, ja miten tätä voi verrata suomalaisen Liverpoolin kannattajan tunteisiin siitä että hänelle täysin "randomilla" valittu seura voittaa hänelle täysin olemattoman maan mestaruuden?

[TeukkaS]

Nuo kysymykset ovat liian vaikeita vastattavaksi, arvaan.

[dasMan]

Nuo kysymykset ovat liian vaikeita vastattavaksi, arvaan.

Sama.

[J.P. Sarja]

Ensinnäkään jp, kukaan ei kyseenalaista sitä ettetkö rakastaisi tai ainakin kokisi rakastavasi Arsenalia, siitä ei nyt ollenkaan ole kyse, joten lopeta jo sen hokeminen.

Olenko tosiaan aivan väärässä, jos sanon, että esimerkiksi nimimerkki dasMan joidenkin säestäessä on tässä topicissa nimenomaan sitä jo pitkään kyseenalaistanut? Yrittänyt jopa kumota koko mahdollisuuden, todella löyhin perustein toki. Niin minun kohdaltani, kuin muidenkin suomalaisten kohdalta, jotka aidosti kannattavat ja rakastavat ulkomaalaista seuraa. Omista, henkilökohtaisista ja hyvinkin erilaisista syistään. Tärkeintä lienee edelleen se tunne, näin ainakin minulle. Se puhdas rakkaus. Ei ihailu, vaan kannattaminen.

Et(kuten muutkaan) tunnu lainkaan ymmärtävän sitä että kyseessä ei edes ole se kuinka usein käy matseissa tai kuinka kovaa laulaa.

Jos olisit noita romaanejani lukenut edes vähän alusta, olisit varmasti huomannut, ettei tämä väite voisi minun mielestäni pitää vähempää paikkaansa

Silti, minä olen "aidompi ja oikeampi" Jokereiden kannattaja kuin sinä JP olet Arsenalin.

Tässä kohtaa et voisi olla enempää väärässä. Jo siitä syystä, ettet sinä voi tietää, mitä minä tunnen ja koen. Teksteistäsi käy ilmi, ettet sinäkään ole rakastanut sen perheesi ulkopuolella. Miksi siis esität ehdottomia totuuksia minulle jostain, mistä minä tiedän, mutta sinä et?

Jokereille toki Seurasin janarina useita vuosia, otteluiden lisäksi kävin seuraamassa harjoituksiakin. Vieläkin symppaan, mutta tämä oli nimenomaan sellainen ohimenevä ihastus. Kaukana aidosta rakkaudesta.

Mutta, nyt seuraamaan kannattamani Arsenalin otteita Liverpoolia vastaan. Suuria tunteita on varmasti tiedossa: onnen kyyneleitä, riemun kiljahduksia, pettymyksen kyyneleitä, tuskaa, katkeruutta, iloa ja puhdasta nautintoa, että näkee jälleen rakkaan seuransa pelaavan. Edes ihan sen television välityksellä

Suosittelen ottelua kaikille jalkapallon ystäville. Varmasti hieno ottelu tiedossa, ihan siitä riippumatta, mitä seuraa ja mistä maasta kannattaa

[T. G. Meister]

Nyt se sitten paljastui - JCLM on kendojanari. Jotenkin ounastelin että tässä pääsee näin käymään.

[Udi]

Onpas paljon tekstiä No, hyvä että tulee keskustelua!

Asun Talissa, joten vain käännän nokkani pian kohti hallia. Vaihtoehtona jäädä kotiin "katsomaan" Englannin liigataistoja tekstitv:stä.

[JLCM]

Mutta, nyt seuraamaan kannattamani Arsenalin otteita Liverpoolia vastaan. Suuria tunteita on varmasti tiedossa: onnen kyyneleitä, riemun kiljahduksia, pettymyksen kyyneleitä, tuskaa, katkeruutta, iloa ja puhdasta nautintoa, että näkee jälleen rakkaan seuransa pelaavan. Edes ihan sen television välityksellä

Suosittelen ottelua kaikille jalkapallon ystäville. Varmasti hieno ottelu tiedossa, ihan siitä riippumatta, mitä seuraa ja mistä maasta kannattaa

Minä odottelen torrenttia matsista, ja katselen sitten illalla/huomenaamulla, joten jos saan pyytää ettei tähän topikkiin lainkaan "spoilereita" matsin tuloksesta, ei edes vittuiluna siksi ettei minusta pidä!

[niftan]

Nyt se sitten paljastui - JCLM on kendojanari. Jotenkin ounastelin että tässä pääsee näin käymään.

Voisiko joku selventää, miksi on paheksuttavaa rakastaa kahta lajia? Itselläni nämä lajit ovat jalkapallo ja koripallo - onko tämä myös yhtä paheksuttavaa?

[dasMan]

eipä osannut Jipsku vastata yhteenkään JLCM:n kysymyksistä. Odotettua, mutta huvittavaa silti.

[Udi]

Otetaanpa tähän väliin pieni vertailu:

Trainspotting vs. Pahat Pojat
David Bowie vs. Antti Tuisku

Tästä huomaa, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä asiassa on kyse.
Asiaa  pitää katsoa suuremmassa mittakaavassa, kuin vain verrata Arsenalia ja HJK:ta keskenään.
Jos olet leffafriikki tai muusiikinharrastaja niin olisiko vähän naiivia sanoa, että englantilaiset elokuvat ja musiikki ovat parhaita ja kotimaiset paskoja? Luuletko, että Peter von Bagh alan harrastajan lähtisi yleistämään ja sanomaan, että kotimaiset elokuvat ovat paskoja ja jossain muussa maassa on parhaat elokuvat? Tai Mikko Alatalo sanoisi sumalaisen musiikin olevan maailman parasta, mutta kaikki ruotsalainen musiikki on paskaa? Ja tätä he sitten vielä jankuttaisivat kahvipöytäkeskusteluissa ja kapakoissa.

Toki sekä Peter että Mikko voivat sanoa, että heidän mielestään ranskalaiset elokuvat ja kuubalainen musiikki ovat heidän mielestään parhaita ja hei niitä katselevat/kuuntelevat mieluiten, mutta eivät kai he alan harrastajina lähde haukkumaan kotimaista tuotantoa. Se vain odottaisi, että he ovat oman alansa mieshuoria.

[dasMan]

Olenko tosiaan aivan väärässä, jos sanon, että esimerkiksi nimimerkki dasMan joidenkin säestäessä on tässä topicissa nimenomaan sitä jo pitkään kyseenalaistanut? Yrittänyt jopa kumota koko mahdollisuuden, todella löyhin perustein toki. Niin minun kohdaltani, kuin muidenkin suomalaisten kohdalta, jotka aidosti kannattavat ja rakastavat ulkomaalaista seuraa. Omista, henkilökohtaisista ja hyvinkin erilaisista syistään. Tärkeintä lienee edelleen se tunne, näin ainakin minulle. Se puhdas rakkaus. Ei ihailu, vaan kannattaminen.

Korjataan nyt sen verran, että en usko että sinä voit koskaan olla osa Arsenalia niin kuin lontoolainen on tai niin kuin suomalainen on osa Suomen maajoukkuetta. Sikäli en usko että voit koskaan rakastaa Arsenalia niin kuin oikea kannattaja joka on oikeasti osa kannattamaansa seuraa. Perusteet tähän löytyvät omista ja hienostuneemmin ilmaistuna JLCM:n viestistä, lue jälkimmäisiä jos mun tyyli ärsyttää. Perusperiaate on että ne on englantilaisia ja englantilaisten seuroja, et sä ole osa niitä etkä voi elää niiden mukana - jos näin teet niin kyseessä on illuusio, ei mitään muuta. Aidosti ei voi englantilaista seuraa kukaan muu englantilainen kannattaa, ei japanilainen teinityttö eikä omaa kulttuuriansa häpeävä suomalainen janarikaan.

Se että mä en ole ikinä langennut ulkomaalaisen seuran glooryhunttaukseen, vaan ollut suomifutisihminen henkeen ja vereen aina pikkujunnusta astia, ei tarkoita sitä, etten voi kommentoida asiaa. Mulla ei ole koskaan ollut syöpääkään, mutta silti tiedän ja voin sanoa, että syöpä on sairaus.

[lasse11]

Tästä huomaa, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä asiassa on kyse.
Asiaa  pitää katsoa suuremmassa mittakaavassa, kuin vain verrata Arsenalia ja HJK:ta keskenään.
Jos olet leffafriikki tai muusiikinharrastaja niin olisiko vähän naiivia sanoa, että englantilaiset elokuvat ja musiikki ovat parhaita ja kotimaiset paskoja? Luuletko, että Peter von Bagh alan harrastajan lähtisi yleistämään ja sanomaan, että kotimaiset elokuvat ovat paskoja ja jossain muussa maassa on parhaat elokuvat? Tai Mikko Alatalo sanoisi sumalaisen musiikin olevan maailman parasta, mutta kaikki ruotsalainen musiikki on paskaa? Ja tätä he sitten vielä jankuttaisivat kahvipöytäkeskusteluissa ja kapakoissa.

Toki sekä Peter että Mikko voivat sanoa, että heidän mielestään ranskalaiset elokuvat ja kuubalainen musiikki ovat heidän mielestään parhaita ja hei niitä katselevat/kuuntelevat mieluiten, mutta eivät kai he alan harrastajina lähde haukkumaan kotimaista tuotantoa. Se vain odottaisi, että he ovat oman alansa mieshuoria.

Osuvampi vertaus olisi ehkä sanoa olevansa jonkun lontoolaisen teatterin vakiokävijä koska katsoi youtubesta kännykkäkameralla kuvatun viiden minuutin pätkän sen menestysnäytelmästä.