Mieshuorauksesta parantuminen.....

[Lazy Town]

Mieshuoraa voisi verrata pörssimeklariin: Kumpikin vaihtaa suosikkiaan (mieshuoralla joukkue, meklarilla yhtiö) silloin kun seuran/yhtiön menestys tai arvo tippuu.

ESIM: Manu voitti viime kaudella Champions Leaguen. Toyota taas oli maailman ykkösbrändi. Tällä kaudella CL:än voi voittaa vielä neljä joukkuetta: Werder Bremen, Juventus, Valencia tai Chelsea. Ykkösbrändin tavoittelussa kaikki yritykset ovat toki mukana mutta realistiset mahdollisuudet on vain neljällä yhtiöllä: Coca-Cola, McDonald's, Ford tai Samsung. Tällöin aito mieshuora alkaa kannattamaan kaikkia neljää seuraa. Meklari sijoittaa rahansa näiden neljän yhtiön osakkeisiin. Werder voittaa CL:än ja mieshuora ryhtyy seuran "faniksi". Samsung taas on vuoden brändi ja meklari myy kaikki muut osakkeensa pois paitsi Samsungin.

LOPPUTULOS: Mieshuora vaihtoi ManU-paidan Werder-paitaan ja meklari myi Toyotan osakkeensa ja osti Samsungin osakkeita.

!HUOM! Tilanne on täysin hypoteettinen eikä se liity millään lailla kehenkään tällä foorumilla vaikuttavaan kirjoittajaan.

[niftan]

Muutama irtonainen pointti, mitä on tässä ketjua lukiessa tullut mieleen:

- Ulkomaista joukkuetta "kannatettaessa" voidaan toki tuntea ylpeyttä joukkueesta, mutta paikallista joukkuetta kannatettaessa ylpeys kohdistuu koko yhteisöön - tässä on suurin ero. Kun HJK voittaa mestaruuden, se ei tee minua ylpeäksi pelkästään joukkueesta, vaan myös kaupungista, jossa asun ja jota rakastan. Kotikaupungin joukkue on vaan kotikaupungin joukkue - siitä ei pääse mihinkään. Myös Glasgown Celtic on suosikkijoukkueeni, mutta en varsinaisesti voi sanoa kannattavani seuraa, vaikka paitsi kaupungissa asumisen, myös uskonnollisen siteen joukkueeseen omaankin (looginen valinta siis vanhan asuinkaupunkini kahdesta suurseurasta). Jos Celtic voittaa, en ole sen enempää tai vähempää ylpeä omasta uskonnostani, kuin nytkään, enkä myöskään kaupungista. En myöskään tue joukkuetta taloudellisesti mitenkään, paitsi satunnaisesti käymällä pelissä, kun kaupungissa satun olemaan.

- Kannattaminen (support) on myös antamista. Kotisohvalta ei pysty joukkueelle antamaan konkreettisesti yhtään mitään. Rakkaus joukkueeseen on kannattamisen lähtökohta ja tämä ilmenee esim. äänenä katsomossa ja ostettuina fanituotteina. Siihen on oikeasti syynsä, miksi joukkue kiittää ensin fanikatsomoa pelin jälkeen ja tuulettaa maaleja fanikatsomolle. Tätä kannattaisi näiden etäfanittajien miettiä.

- Jalkapalloa rakastavat ihmiset, jotka aliarvioivat ja puhuvat negatiivisesti suomalaisesta jalkapallosta, eivät joko ole perehtyneitä suomalaiseen jalkapalloon ja sen tasoon tällä hetkellä ja puhuvat siis asiasta, josta eivät tiedä - tai yksinkertaisesti eivät rakasta jalkapalloa. Suomalainen futis ei todellakaan ole puoliksikaan niin huonoa, kuin osa näistä ns. jalkapallofaneista väittää. Omaan pesään kuseminen on vain yksinkertaisesti helvetin tyhmää.

- Tässä keskustelussa on monta kertaa otettu esiin "kendojanari" -kortti. Aikaisemmin kysyin, miksi kahdesta lajista pitäminen on niin paheksuttavaa ja tähän en tietenkään saanut minkäänlaista vastausta. Päädyinkin siihen lopputulokseen, että tuo kortti otetaan paniikkinappulan tavoin esiin siinä vaiheessa, kun huomataan olevansa alakynnessä. Olenko oikeassa?

[J.P. Sarja]

Pidän itseäni Jokereiden kannattajana, ja "oikeampana" sellaisena kuin mitä jipsu on arsenalin kanssa, vaikka jipsu varmasti rakastaa Arsenalia enemmän kuin mitä minä tykkään Jokereista. Minä jaan tämän seuran kanssa jotain sellaista mitä jipsu ei koskaan(nykymenolla) voi Arsenalin kanssa jakaa.

- Ulkomaista joukkuetta "kannatettaessa" voidaan toki tuntea ylpeyttä joukkueesta, mutta paikallista joukkuetta kannatettaessa ylpeys kohdistuu koko yhteisöön - tässä on suurin ero.

Itsehän kanssa symppaan Jokereita, tiedän jopa että taitavat vielä olla pudotuspeleissä mukana! HPK taitaa olla vastustaja! Otteluvoitoista ei kyllä mitään hajua.

Itsehän ravasin katsomassa janarina pelejä ja pelaajia muutenkin, mm. harjoituksissa ja kyyläilemässä erinäisiä kiekkokouluja jne valokuvien&nimmarien toivossa. Näitä riittääkin.

Kendo-sairaudestani olen onneksi kuitenkin parantunut, enää ei voi vähempää kiinnostaa. Se oli muutaman vuoden vaihe elämässäni ja aivan eri asia kuin rakkauteni Arsenalia kohtaan. Jo sen vuoksi, etten ikinä kääntäisi Arsenalille selkääni. Enkä osaa kuvitella, että minua ei kiinnostaisi. Vaikka vieläkin saatan jonkun tuloksen katsoa, ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita kuitenkaan.

Eli en usko kertomasi perusteella, että olet jokereiden kannattaja. Alkuunkaan. Sen tiedän, etten minä ollut. Vaikka eri kannattajaryhmiin kuuluinkin ja pelejä joskus seurailin.

Tätä ihailua voi ehkä ennemminkin verrata siihen Jessica Alban kuvan äärellä runkkailuun. Tai Barcelonan ihailuun jne. Ei kuitenkaan minun silmissäni aitoa kannattamista, tai aitoa seurarakkautta. Vaikka paikallissiteet, muut kannattajat jne ympäriltä löytyivätkin. Se ei riitä edes vähää alusta, jos aito tunne puuttuu. Paikallissiteet ja kannattajapiirit sekä peleissä käyminen, harjoituksissa fanittamassa käyminen ei merkitse mitään, ne ovat vain pieniä turhia asioita, jos rakkaus ja vaikka sitten se uskollisuus puuttuvat.

Ja ennenkun alat mitään vastaväitteitä hieromaan jos ymmärsit mitä tarkoitin, harkitsen lopettamaan, koska luultavasti me olemme vain eri mieltä, eikä se tästä mihinkään muutu jankkaamalla.

Jatkoin kuitenkin. Hieman hankalaa olla jatkamatta, jos minkäänlaista piikkiä omaan suuntani näen. Tai edes olenkin näkevinäni, vaikka ymmärränkin että asia on jo moneen kertaan käsitelty. Paha tapa

Myös Glasgown Celtic on suosikkijoukkueeni, mutta en varsinaisesti voi sanoa kannattavani seuraa, vaikka paitsi kaupungissa asumisen, myös uskonnollisen siteen joukkueeseen omaankin (looginen valinta siis vanhan asuinkaupunkini kahdesta suurseurasta).

Katolilaisuus ja kelttiläisyys taitaa olla tietenkin Glasgow:n lisäksi ne "maalliset" siteet. Katolilainen suomalainen? Wau!

Suomessa katolilaisia on lähes 10 000

Glasgow:n joukkueet ovat kyllä hyvä esimerkki noista erilaisista siteistä. Aiemmin ottanut esiin mm. Arsenalin ja Spursin välisiet asiat. Eli näillä asioilla aivan varmasti on paikallisille täysin erilainen merkitys. Itse en esimerkiksi tunne mitään erityistä vihaa Spursia kohtaan. Mutta kuten moneen kertaan sanottua: rakkautta on niin monenlaista. Ilmenemismuoto ei ole tärkeää (vrt. äidin rakkaus&romanttinen rakkaus), vaan se itse tunne ja tärkein yhdistävä tekijä: rakkaus.

[JLCM]

Haluisin vielä selvennystä erääseen asiaan, jipsu ja miksei muutkin....

Eli, kerropas uudestaan siitä ylpeydentunteesta mitä sinä koet Arsenalin menestyessä? Kun minä en vain millään, vaikka miten paljon "mielikuvitustani venyttäisin" pysty sisäistämään sitä että mikä se on se asia Arsenalissa joka saa sinut kokemaan että "minä ja Arsenal olemme yhtä". Sanoit että kannattajan ja seuran paikkakunnalla ei ole väliä (et koe itseäsi lädiksi), ja oletan ettei seuran taktiikallakaan ole(koska ovat sinun kahdenkymmennen vuoden fanituksen aikana menneet ääripäistä ääripäähän) merkitystä uskollisuutesi suhteen, eikä varmaan pelaajillakaan ole väliä(koska nekin ovat kaikki muuttuneet), eikä valmennusportaallakaan ole merkitystä Arsenal-suhteessasi(koska nekin on vaihtuneet muutamaan kertaan), ja vaikka nykyinen chairmani pikaisella googlettamisella onkin Arsenalissa ollut hommissa jo ennen fanituksesi alkua, ei varmaan boardinkaan vaihto uskollisuuttasi vaimentaisi, olettaisin. Arsenalin logonvaihtokaan ei varmaan vaikuttaisi(en tiedä ovatko jopa sitä muuttaneet edellisvuosien aikana?), peliasun värinvaihto keltavihreeseenkään ei varmaan vaikuttaisi, eikä luultavasti jopa niin äärimmäinen tapaus kuin seuran nimenvaihto "Arsenal Football Clubista" "Gunners FC:ksi" vaikuttaisi uskollisuuteesi.

Eli kerro nyt minulle hyvä ihminen, mitä sinä rakastat!! Jos HH:si jota niin palavasti rakastat, yhtenä päivänä tulisi kotiin tummaihoisena, aivan eri kasvonpiirteillä, erikokoisena, sukupuolenvaihdoksen tehneenä täysin päinvastaisen luonteen omaavana, täysin erilailla puhuen, ja täysin eri kiinnostuksenaiheet omaavana henkilönä niin väitätkö tosissasi että automaattisesti rakastaisit tätä ihmistä, ja pysyisit uskollisena?

Jos samalla kerrot pystyväsi rakastamaan samalla tavalla nykyarsua ja kuvitteellisessa tilanteessa viiden vuoden päästä olemassa olevaa keltavihreätä Plymouthissa kotiottelunsa pelaavaa Gunners FC:tä jolla on täysin eri pelityyli, henkilökunta, pelaajisto ja johto, niin hypoteesini harhaluuloisuudestasi, ja siteettömän kannatuksen onttoudesta pitävät paikkansa.

Eli miksi SINÄ olet ylpeä Arsenalin menestyksestä, siitä että pohjois-lontoolainen(alue johon sinulla ei ole mitään sidettä) seura voittaa Englannin(jonka maalainen et ole etkä halua olla) mestaruuden? Mitä sinulle merkitsee että Arsenal mestaruuttaan juhliessaan ajelee bussilla läpi pohjois-lontoon katuja(alue johon sinulla ei ole mitään sidettä) osoittaen kannattajilleen pyttyä joka kertoo voitetusta Englannin mestaruudesta(jonka maalainen et ole etkä halua olla) sen merkiksi että ovat tuoneet maan(jonka maalainen et ole etkä halua olla) parhaan joukkueen pokaalin kotiin pohjois-lontooseen(alue johon sinulla ei ole mitään sidettä).

Tätä en yksinkertaisest pysty käsittämään, joten saat sen takia mielellään kokeilla uudestaan tämän selittämistä. Koska en nimittäin usko että sinun oletetusti rakastamasi TuPS:in menestys kovettaisi sinua yhtään jos seura olisi edelliskautena kärrätty Gambian pääkaupunkiin Banjuliin ja se juhlisi poliisisaattuessa Banjulin kaduilla FIFA:n Club World Championshipin mestaruutta.

Sanoit pari sivua sitten että "Syvästi rakastamani seura on saavuttanut sen, mitä se eniten tavoittelee. Voiko tuota tunnetta pukea sanoiksi? Seura, jonka rinnalla olen seisonut niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Seura, jonka puolesta on vuodattanut niin ilon- kuin surun kyyneleitä. Tämä kannattamani seura saavuttaa sen suurimman tavoitteensa. Miltä sinä luulisit, että se tuntuu?", joten haluaisinkin tietää miten hyvältä tuntuisi kun Gambialainen TuPS juhlisi Banjulilaisten fanien keskellä seurajoukkueiden maailmanmestaruutta?

Eli rakasta mitä rakastat, mutta kerro nyt hyvä ihminen edes yksi asia mitä sinä Arsenalissa rakastat!!!

[J.P. Sarja]

Eli rakasta mitä rakastat, mutta kerro nyt hyvä ihminen edes yksi asia mitä sinä Arsenalissa rakastat!!!

Selaile noita viestejäni, niistä löytyy vastaus tähän(kin) jo Kaivelen linkin kautta sinulle, jos ehdin, ennen kuin pitää hypätä lentokoneeseen ja suunnata Berliiniin

e. en kyllä tiedä, löydätkö koko vastausta viestiisi saati sinulle riittävää vastausta, mutta tuskin parempaan pystyn. Olen jo useampaan otteeseen sanonut, etten pysty selittämään mitä rakkaus on. Olen kysynyt sitä sinultakin moneen otteeseen, mutta et ole kertaakaan vastannut - oletan siis, ettet sinäkään pysty sitä minulle kertomaan. Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle, ennen kuin mutupohjalta alkaa heittämään rakkauden eri "osia". Eli peruskäsitteestä.

Eräinä piirteinä olen maininnut niin naisen (yllätys) kuin Arsenalinkin osalta, että rakastan sitä, mitä se/hän "on". Sitä mitä se edustaa, etenkin minulle. Yhtenä esimerkkinä siis. Piirteenä voisi myös mainita (jo mainittu toki) sen, että jostain syystä minun on hyvä olla toisen (seuran/naisen) kanssa ja tunnen, että todella haluan olla tämän toisen kanssa. En kyllästy, vaan rakastun joka päivä uudelleen ja uudelleen, entistä enemmän. Ehkä alkuhuuman jälkeen se arki tulee vastaan kuten aina, mutta kyllä sen vain syvällä itsessään tuntee. Ihan varmasti.  Näitä tekijöitä on varmasti todella monia, niin tiedostettuja kuin tiedostamattomiakin.

Kerro sinäkin minulle se, mitä ihminen seurassa rakastaa? Tai toisessa ihmisessä? Haluaisin todella tietää, mahdollisimman yksiselitteisesti!

Oleellista edelleen on se, että mielenkiinto/ihastus on syntynyt -> olen lähtenyt tutustumaan ja tunnustelemaan -> ajan myöntä olen kiintynyt ja rakastunut. Mitkä kaikki lukemattomat tekijät tähän onkaan vaikuttanut niin... Siitä varmaan saisi kunnolla paneuduttuaan kirjoitettua kirjan?! Ja yhä jäisi todella monia tekijöitä selvittämättä.

Oleellista on myös se, että mielenkiinto/ihastus on syntynyt muihinkin seuroihin kuin Arsenal (esim. Leeds), mutta tässä suhteessa en ole kiintynyt ja rakastunut. Miksi en? Helvetin hyvä kysymys jälleen! Jostain syystä kaikkiin/kaikkeen ei voi vain rakastua. Se vaatii jotain todella erityistä.

Mieshuorasta minut erottaa se (kuten joku tuossa mainitsikin) etten vaihda "kannattamistani" aina menestyneimpään vaihtoehtoon. En osaa kuvitella että tilannetta voisi syntyä, jossa kääntäisin selkäni Arsenalille.

[JLCM]

Eräinä piirteinä olen maininnut niin naisen (yllätys) kuin Arsenalinkin osalta, että rakastan sitä, mitä se/hän "on". Sitä mitä se edustaa, etenkin minulle. Yhtenä esimerkkinä siis.

Mutta mitä se Arsenal on jos ei yhdelläkään Arsenalin ominaisuudella ole mitään merkitystä tähän rakkaussuhteeseesi? Eli jos alueellisilla, aatteellisilla, uskonnollisilla tai etnisillä seikoilla  tai myöskään sitten niillä jalkapallollisilla seikoilla kuten taktiikalla, kokoonpanolla, valmennusjohdolla, seurajohdolla jne. ei ole merkitystä suhteessasi Arsenaliin, en vain hyvällä tahdollakaan pysty näkemään että mitä enää jää jäljelle jota rakastaa?

Eli mainitse nyt hyvä mies edes yksi sellainen "yleismaailmallinen" seikka mitä Arsenalissa rakastat, tai edes seikka josta pidät! Ei voi olla niin vaikeaa....

[J.P. Sarja]

Mutta mitä se Arsenal on jos ei yhdelläkään Arsenalin ominaisuudella ole mitään merkitystä tähän rakkaussuhteeseesi? Eli jos alueellisilla, aatteellisilla, uskonnollisilla tai etnisillä seikoilla  tai myöskään sitten

Alue -> rakastat tiettyä aluetta.

Aatteet -> rakastat tiettyä aatetetta.

Uskonto -> rakastat tiettyä uskontoa.

Seura -> niin, missä on rakkaus seuraan?

taktiikalla, kokoonpanolla, valmennusjohdolla, seurajohdolla jne. ei ole merkitystä suhteessasi Arsenaliin, en vain hyvällä tahdollakaan pysty näkemään että mitä enää jää jäljelle jota rakastaa?

Niin, en tiedä sitten miten paljon nämä tekijät vaikuttavat. Taktiikkahan vaihtuu usein jopa kesken ottelun, etenkin ottelusta toiseen. Kokoonpano vaihtuu, pelaajat vaihtuvat, valmennusjohto vaihtuu, seurajohto vaihtuu ja niin edelleen. Rakkaus silti säilyy, eli se ei taida liittyä kovinkaan kiinteästi näihin. Osa sitä se toki voi olla, en tiedä, mutta vaikka viime vuosien yksi suurimmista idoleistani Patrick Vieira lähtikin, kuten myös Bergkamp lopetti, ei se ole rakastamisen määrää missään nimessä laskenut tai himmentänyt. Vaikka pahalta tuntuikin.

Näissäkin on ollut ensimmäisinä vuosina kuitenkin asioita, joihin on varmasti ihastunut. Yhtenä esimerkkinä Ian Wright, kun kannattamiseni oli vasta lapsen kengissä - jos se oli lähellekään varsinaista kannattamista edes kasvanut, ehkä ennemminkin sitä ihailuvaihetta jossa mielenkiinto oli jo suuresti herännyt.

Vastailetko noihin kysymyksiin, joita kysyin tuossa aiemmassa viestissäni? Jatketaan siitä! Ja enkös minä muutaman ominaisuuden tuossa heitellyt ilmoille, aiemmista viesteistä löytyy muistaakseni enemmänkin

[J.P. Sarja]

Mutta mitä se Arsenal on jos ei yhdelläkään Arsenalin ominaisuudella ole mitään merkitystä tähän rakkaussuhteeseesi?

Eli mainitse nyt hyvä mies edes yksi sellainen "yleismaailmallinen" seikka mitä Arsenalissa rakastat

Eiköhän se ole niin, että näillä "ulkoisilla" ja "yleismaailmallisilla" ominaisuuksilla on lähinnä vaikutusta siihen kiinnostumiseen ja ihastumiseen. Ei niinkään siihen syvempään matematiikkaan, joka johtaa rakkauden syntymiseen ja sen syvenemiseen.

Vanha kansa sanoo "ulkonäköön ihastutaan, ihmiseen rakastutaan". Lienee lähellä totuutta tämänkin asian suhteen.

tai edes seikka josta pidät!

Komia tykki

Ei voi olla niin vaikeaa....

Ei ollut! Tykki on todella komioisen komia

[SSL20]

- Ulkomaista joukkuetta "kannatettaessa" voidaan toki tuntea ylpeyttä joukkueesta, mutta paikallista joukkuetta kannatettaessa ylpeys kohdistuu koko yhteisöön - tässä on suurin ero. Kun HJK voittaa mestaruuden, se ei tee minua ylpeäksi pelkästään joukkueesta, vaan myös kaupungista, jossa asun ja jota rakastan. Kotikaupungin joukkue on vaan kotikaupungin joukkue - siitä ei pääse mihinkään.

Tähän haluaisin huomauttaa, että itse kannatan hämeenlinnalaista jalkapalloa, mihinkään seuraan vaan ei ole syntynyt kannatussuhdetta. Olen toki niiden puolella ja toivon menestystä, mutta se ei vaan ole samanlaista kuin Liverpoolin kanssa. Se on enemmänkin kotiseuturakkautta, jne. Joten toki tunnen ylpeyttä hämeenlinnalaisten menestyessä, mutta se onkin sitten ihan sama, mikä hämeenlinnalainen menestyy. Akatemia pääsi jatkoon alkulohkostaan, hienoa! Härmä nousi Kolmoseen, hienoa! B-juniorit putosivat Ykkösestä, harmitti kaupungin fudiksen kannalta. FC Hämeenlinnaa seuraan eniten ja se on tutuin seuroista, joten tietysti elän tavallaan joukkueen mukana. Mutta se johtuu siitä, että rakastan jalkapalloa ja olen hämeenlinnalainen. Jos FC Hämeenlinna putoisi ja vaikka Härmä nousisi, voisin yhtä lailla seurata Härmää, ei sillä joukkueen nimellä ole merkitystä, vain sillä, että se on hämeenlinnalainen. Joten en todellakaan ole joukkueen kannattaja silloin, koska voisin sen seuran vaihtaa helposti, mikäli kaupungin ykkösseuran asema muuttuisi. Ja sarjatasosta se ei ole kiinni, seuraan kaupungin lippulaivaa kuningaslajissa. Mielellään tietysti mahdollisimman tasokasta fudista.

Jääkiekossa tilanne on se, että kannatan HPK:ta ja jos sitä ei olisi, lopettaisin lajin seuraamisen ehkä jotain Olympialaisia ja World Cupia lukuun ottamatta. En todellakaan edes yrittäisi etsiä uutta seuraa. Liverpoolin kanssa tilanne on tavallaan sama. en ikinä lopettaisi jalkapallon seuraamista ja katsoisin varmasti Valioliigaa ja Mestarien liigaa jatkossa, mutta en voisi kannattaa mitään muuta seuraa, jos Liverpool yhtäkkiä lakkaisi olemasta. Täällä joku jo sanoikin, ettei kannattaja valitse seuraansa vaan seura kannattajansa. Sen vain tietää jostain ja rakkaus seuraa kohtaan kasvaa. Tietysti sitä toivoisi, että voisi seuransa eteen tehdä enemmän, mutta ei sitä kannattamista pysty lopettamaan siksi, ettei pysty Scouseriksi muuttumaan. Totta kai arvostan enemmän seuran liverpoolilaisia kannattajia, jotka luovat tunnelman Anfieldillä ja matkustavat joukkueen mukana ympäriinsä kannustaen. En laske itseäni samaan porukkaan ja maailman parhaista faneista puhuessani puhun heistä, en meistä. Liverpoolin lisäksi olen myös Liverpoolin kannattajien fani. Kuitenkin kannattamisessa mielestäni ratkaisee se tunne ja lojaalisuus seuraa kohtaan, joten täysillä seuran otteita television ääressä jännittävän kannattajan tuomitseminen tuntuu mielestäni tyhmältä. Ne kannattajat ovat etuoikeutettuja, joilla on mahdollisuus olla seuransa tukena fyysisesti koko ajan, jokainen aito kannattaja kuitenkin tekisi saman, jos olisi heidän asemassaan, joten tuntuu tyhmältä, että tuomitaan väärinkannattamiseksi, jos ei asu samassa kaupungissa joukkueensa kanssa. Itseni kohdalta toivon tähän muutosta jossain vaiheessa, mutta Scouseriksi en silti voi tulla. Voin kuitenkin kannattaa joukkuetta ihan yhtä paljon.

[SSL20]

Tuli muuten vertaus mieleen: puhutaan nk. rakkausavioliitoista ja järkiavioliitoista. Ensimmäisessä ei tarvitse perustella, miksi toista rakastaa, toisessa taas mennään naimisiin järkisyistä. Enkä sano, etteikö siinäkin rakkautta olisi, varsinkaan ajan kanssa ja voihan tietty olla rakkausavioliittokin, joka pätee myös järkisyistä. Yritän vaan sanoa, että miksi teidän mielestänne pitäisi jotenkin perustella miksi rakastaa jotakin ihmistä tai seuraa? Toki rakkautta oman kaupungin seuraan voisi verrata myös vanhempi-lapsi-rakkauteen, joka on automaattista, mutta miksi siinä tapauksessa ei rakastaisi kaikkia lapsiaan yhtä lailla, eli kaikkia kaupungin seuroja?

Ja ei, en pidä kumpaakaan kannattamista huonompana. Yritän vain sanoa, että on hienoa, jos rakastuu oman kaupungin seuraan, nämä kannattajat ovat etuoikeutettuja. Mutta en tajua, miten se tekee ihmisestä/jalkapalloihmisestä huonomman, jos rakastuu johonkin muuhun seuraan? Ei tunteilleen mitään voi. Enkä ainakaan minä haluaisikaan voida. Rakastan Liverpoolia ilman, että minun täytyisi sitä jotenkin perustella itselleni. Kannattakaa ketä kannatatte, tärkeintä on tunne ja uskollisuus seuraa kohtaan.

[JLCM]

Kerro sinäkin minulle se, mitä ihminen seurassa rakastaa? Tai toisessa ihmisessä? Haluaisin todella tietää, mahdollisimman yksiselitteisesti!

Ihmisestä minun on vaikea sanoa koska en käsittääkseni ole koskaan ketään ihmistä perheenjäsenteni ohella rakastanut(en o sukurutsari), ja seurajoukkueissakin on sama asia. Mutta voi ottaa esimerkiksi rakkauteni Suomen maajoukkuetta kohtaan. Suomen maajoukkueessa minä rakastan sitä, ja vielä tärkeämmin todellisen kannatuksen kannalta koen vahvaa yhteenkuuluvuden tunnetta sen kanssa, että pelaajat ja joukkue edustaa jotain sellaista jota minä olen, eli tässä tapauksessa minun maatani, maata jossa minä synnyin, ja maata jossa minä olen koko elämäni elänyt, ja ennenkaikkea maata jota minä kutsun kodiksi. Eli Suomi=minä=Suomi jolloin myös maajoukkue=minä=maajoukkue. Koen valtavaa yhdenkuuluvuuden tunnetta joukkueen kanssa, ja kyse ei siis sinänsä ole rakkaudesta(vaikka sitäkin on) vaan siitä perustavanlaatuisesta siteestä mikä Suomen maajoukkueen ja minun välilläni on. Suomen maajoukkue on maani eniten rakastamani urheilulajin virallisen lajiliiton joukkue, joka edustaa ei vaan koko Suomea kotona ja vieraissa, vaan ihan suoraan MINUA. Koen valtavaa ylpeyttä siitä että ulkomailla lomaillessani joku ulkomaalainen kertoo minulle ihailevansa Jari Litmasta, Sami Hyypiää, tai vaikkapa Suomen komeaa voittoa Puolasta. Voin ylpeydellä nämä kehut ottaa vastaan, ja välillisesti ottaa kehut vastaan aivan kuin ne olisivat suoraan minulle henkilökohtaisesti kohdistettu.

Siksi siis, kuten olen sivukaupalla sanonut, se rakkaus jota ilmeisesti koet Arsenalia kohtaan(vaikken vielä tiedä mihin se perustuu) ei koskaan riitä tekemään sinusta Arsenalin kannattajaa minun silmissäni, enkä koskaan tule onnittelemaan sinua Arsenalin erinäisistä voitoista, koska 1000:en kerran, Arsenalissa ei ole mitään sinua!

[J.P. Sarja]

eikä luultavasti jopa niin äärimmäinen tapaus kuin seuran nimenvaihto "Arsenal Football Clubista" "Gunners FC:ksi" vaikuttaisi uskollisuuteesi.

Nimen historia taitaa muuten mennä kutakuinkin Dial Square -> Royal Arsenal -> Woolwich Arsenal -> Arsenal FC. Enpä usko, että alkuaikojen kannattajilla ja seuraan jo rakastuneilla noinkaan äärimmäinen tapaus kuin nimenvaihto vaikutti mitään rakkauteen seuraa kohtaan. Mitä sinä luulet?

Noin muuten sanot joka toisessa viestissä, että "lopeta jo se rakkaudestasi jauhaminen!" ja joka toisessa viestissä pyydät minua perustelemaan rakkauttani. Ihan mielenkiinnosta, miksi minun pitää sinulle tätä todistella? Etenkin kun hyvin se ollaan jo nähty: sinä et rakasta ulkomaista seuraa. Miljoonannen kerran, miten minä voin kertoa sinulle jostain, mistä sinä et tiedä yhtään mitään? Tai jonka olemassaoloon sinä et edes usko?

Jokainen kanssani kutakuinkin samalla viivalla minun kanssani oleva (joka tuntee!) varmasti ymmärtää minua. Mutta ei silti osaa pukea tunteitaan oikein sanoiksi, saati siten, että sinä niistä mitään ymmärtäisit. Eikö se ole jo tässä topicissa moneen otteeseen ja monen nimimerkin osalta nähty? Mistä luulet, että tuo kertoo?

[J.P. Sarja]

Ihmisestä minun on vaikea sanoa koska en käsittääkseni ole koskaan ketään ihmistä perheenjäsenteni ohella rakastanut(en o sukurutsari), ja seurajoukkueissakin on sama asia.

No niin, päästiin asiaan. Oman näkemykseni tästä löydät teksteistäni, joissa vertailen perheen sisäistä rakkautta ja perheen ulkopuolista (romanttista) rakkautta. Sitten kun rakastut sen perheesi ulkopuolella, vaikka tyttöön (/poikaan, en tiedä seksuaalisesta suuntautumisestasi) niin huomaat aivan varmasti sen eron. Näillä alueellisilla tekijöillä, yhteisö(/perhe)tekijöillä, siitä mihin on syntynyt jnejnejne ei ole yhtään mitään tekemistä tuon "ulkopuolisen" rakkauden kanssa. Todennäköisesti ensin ihastut johonkin siinä toisessa, mielenkiintosi herää ja ennemmin tai myöhemmin rakastut, jos niin on tapahtuakseen. Tämä pätee täysin myös ulkomaalaiseen seuraan. Enkä jaksa uskoa, että "ulkopuolisen" rakkauden yksittäisiä tekijöitä osaisit purkaa tai esittää yhtään paremmin kuin minä tai kukaan muukaan. Se on sitä todella syvällistä matematiikkaa.. Psykologiaa.. Fysiikkaa.. jnejnejne. Harvemmin kuitenkaan maantiedettä, usko pois vaan

Perheen kohdalla tuo on helpompaa, aivan kuten Suomen maajoukkueen kohdalla (sehän on tavallaan perhettäsi!) kuten myös paikallisen seurajoukkueen kohdalla (sehän on tavallaan perhettäsi!). Ne on jotain, mihin sinä olet syntynyt. On syntynyt rakkaus jalkapalloon myös ja ajan myötä rakkaus sinua lähimpänä oleviin joukkueisiin.

Näillä rakkauksilla on kuitenkin suuriakin eroavaisuuksia. Itse pidän ainakin omalta kohdalta huomattavasti kiihkeämpänä tuota "ulkopuolista" rakkautta, mutta asia voi toki olla toisinkin päin. Vaikuttimet ovat erilaisia, ilmenemismuodot ovat erilaisia, mutta tunne pohjimmiltaan on sama: rakkaus. Ymmärrätkö yhtään?

Eli puhumme kahdesta täysin eri asiasta. Toisen olet kokenut niin jalkapallon parissa kuin perheesi sisällä. Toisesta sinä et ainakaan vielä tiedä mitään: tämän puolesta puhuu tekstisi ManU:stakin. Lisäksi mahdollisesti syystä, että sinä et tiedä, poistat koko ulkopuolisen rakkauden mahdollisuuden. Sinä tiedät vain tekijöistä, jotka omaan rakkauteesi (Maajoukkue/perhe) liittyvät.

Emme siis voi päästä mihinkään lopputulokseen, etenkään kun et anna mahdollisuuttakaan sille, että tiedostaisit, että jonkin muunkin on mahdollista olla olemassa, mistä sinä et (vielä ainakaan) tiedä. Et ole kokenut. Joten jauhat noista paikallisasioista jne mistä tiedät, ja minä jauhan tästä rakkaudestani joka sinulle on täyttä utopiaa.

Eli lopetetaanko jauhaminen tähän, koska emme voi päästä mihinkään lopputulokseen?

Toivottavasti joku päivä rakastut johonkin henkilöön romanttisesti, ja tulet tänne sitten kertomaan, mitkä asiat tähän vaikuttivat. Veikkaanpa, että olet yhtä pihalla kuin minä sen kanssa, että sinulla on tuo mahtava tunne jota et osaa selittää. Helvetin hieno tunne, parasta elämässä. Toivottavasti pääset kokemaan

[Kant]

Uskoisin, että yhteenkuuluvuus on se suurin syy, miksi ihmiset kannattavat jotain tiettyä seuraa. Asiasta löytyy varmasti paljon akateemisia tutkimuksiakin, joku paremmin tietävä voi kertoa asiasta lisää. Ainakin mitä eri lajien ja seurojen kannattajien kanssa olen jutellut tai haastatteluja lehdestä lukenut, niin tärkein asia on ollut juuri tunne yhteenkuuluvuudesta. Kannattajat jakavat yhdessä riemut ja surut, siitä kannattamisessa pitkälti on kyse. Tämä on mielestäni täysin luonnollista, sillä itse uskon vahvasti siihen, että ihminen on onnellisimmillaan juuri toisten ihmisten kanssa.

Kirjoitin aikaisemmin siitä kuinka taitava markkinointikoneisto suurseuroilla on. Entisenä Manchester United-lehden ja tv-kanavan tilaajana voin kertoa, että käsittääkseni tätä yhteenkuuluvutta he juuri yrittävät myydä. Kirjoituksissa ja puheissa luodaan me-henkeä ja esitellään ylpeinä kuinka joka puolelta maailmaa seuraa kannatetaan. Luodaan siis kuvaa eräänlaisesta United-perheestä, johon voi kuulua niin Maltalla kuin Indonesiassakin.

Ei ole siis mikään yllätys, että suurin osa ulkomaalaisia seuroja kannattavista suomalaisista rakastaa juuri suurseuroja. Tässä ei edellenkään ole mitään pahaa, mutta vaadin hyviä perusteita, jos joku kumoaa edellä esittämäni markkinakoneiston tehokkuuden tai väittää, ettei sillä juuri omaan kannattamiseen ole ollut mitään vaikutusta. Ilman osaavaa myyntityötä ei Suomessa olisi edes mahdollista seurata Valioliigaa, ainakaan samassa mittakaavassa kuin tällä hetkellä.

[JLCM]

Totta kai arvostan enemmän seuran liverpoolilaisia kannattajia, jotka luovat tunnelman Anfieldillä ja matkustavat joukkueen mukana ympäriinsä kannustaen. En laske itseäni samaan porukkaan ja maailman parhaista faneista puhuessani puhun heistä, en meistä.

Tässä se tuli mitä olen 12 sivua hakenut. 

Liverpoolin lisäksi olen myös Liverpoolin kannattajien fani. Kuitenkin kannattamisessa mielestäni ratkaisee se tunne ja lojaalisuus seuraa kohtaan, joten täysillä seuran otteita television ääressä jännittävän kannattajan tuomitseminen tuntuu mielestäni tyhmältä. Ne kannattajat ovat etuoikeutettuja, joilla on mahdollisuus olla seuransa tukena fyysisesti koko ajan, jokainen aito kannattaja kuitenkin tekisi saman, jos olisi heidän asemassaan, joten tuntuu tyhmältä, että tuomitaan väärinkannattamiseksi, jos ei asu samassa kaupungissa joukkueensa kanssa. Itseni kohdalta toivon tähän muutosta jossain vaiheessa, mutta Scouseriksi en silti voi tulla. Voin kuitenkin kannattaa joukkuetta ihan yhtä paljon.

Eli sinä ihan selkeästi koet, toisin kuin jipsu, vahvaa yhteenkuuluvuutta juurikin Liverpoolilaisten Liverpoolin kannattajien kanssa, ja ainakin rivien välistä toivot että olisit itsekin sellainen. Eläähän sitä miehiä naisen vartalossa ja toisinpäin, joten en osaa sanoa onko tuo nyt sitten sairasta vai ei.

Toki käsittääkseni olet vielä melko nuori, ja itsekin joskus 1,5 vuotta sitten olin aivan pomminvarma että menen vaihtooppilasvuodeksi Manchesteriin, ja koitan sinne pysyvästi muuttaa ja että minusta tulisi "true lad", joten kaikkea voi tapahtua.....

Ja jipsulle tuosta rakkaudesta. Intän sitä siksi koska käsittääkseni(et mielestäni ole kumonnut) olet sitä mieltä että Arsenalista voisi muuttaa ihan kaiken mitä se on, ja silti rakastaisit sitä! Tämä ei kaikessa "kokemattomuudessani" ja sinun rakkaustietämyksestä huolimatta vaikuta oikein vakuuttavalta. Koska voit olla varma ettei kovinkaan moni pohjois-lontoolainen Arsenal-fani jatkaisi sen kannattamista jos seura siirtyisi Liverpooliin, voit vain kysyä Winnipegiläisiltä kuinka kovaa Phoenix Coyotes kovettaa?

Ja ihan totta, ei sinun sitä sinänsä tarvitse todistella, en minä ole mikään kannattajuuden ylipappi jolta hyväksyntä tarvitsee saada tekemisilleen. Olen vain kiinnostunut, koska kaikesta epäilyistäsi huolimatta olin melkolailla samassa asemassa kanssasi ei niin kauan aikaa sitten. Vaikka rakastaisin Manchester Unitedia, en voi olla osa sitä, koska Manchester Unitedissa ei ole mitään minua!

[JLCM]

jipsulle vielä tuosta rakkaudesta. Vaikka minä sitä sinulta peräsinkin, niin oleellisin asia pointissani oli ettei Arsenal voi koskaan rakastaa sinua takaisin koska et voi olla osa Arsenalia, koska Arsenalissa ei ole mitään joka yhdistäisi seuran sinuun. Siksi on typerää että perustat vertauksesi kahden elävän olennon välisiin suhteisiin joilla ei ole mitään tekemistä seuran ja jonkun henkilön yhteyden kanssa, ja vielä "lapsellisempaa" on kuitata väittely sillä ettei toinen osapuoli ole kokenut tälläista rakkautta.

Eli ennen kun saan vastauksen siihen mitä sinua Arsenalissa on, ja millä tapaa Arsenal ja sinä kuulutte yhteen, en voi valitettavasti antaa senttiäkään periksi. Aivan samalla tavalla voisit rakastaa nykyistä naistasi, siten että nainen on osa sinua, mutta jos nainen ei sinusta välittäisi et ole osa häntä. Rakkautesi naiseen olisi samanlainen, mutta sinä ja tämä nainen ette olisi yhtä, aivan kuten sinä ja Arsenal ette ole.

Täytyy tulla joskus sinne tampereelle tumuttelmaan, niin saadaan varmaan kiva ilta.....nettiväittely alkaa väsyttämään pikkuhiljaa.....

[Hincha en cancha]

- Ulkomaista joukkuetta "kannatettaessa" voidaan toki tuntea ylpeyttä joukkueesta, mutta paikallista joukkuetta kannatettaessa ylpeys kohdistuu koko yhteisöön - tässä on suurin ero. Kun HJK voittaa mestaruuden, se ei tee minua ylpeäksi pelkästään joukkueesta, vaan myös kaupungista, jossa asun ja jota rakastan.

- Kannattaminen (support) on myös antamista. Kotisohvalta ei pysty joukkueelle antamaan konkreettisesti yhtään mitään.

Aamen. Aamen. Aamen. Aamen.
Jalkapallo on enemmän kuin peli. Lienette kuulleet lauseen aiemminkin.

- Jalkapalloa rakastavat ihmiset, jotka aliarvioivat ja puhuvat negatiivisesti suomalaisesta jalkapallosta, eivät joko ole perehtyneitä suomalaiseen jalkapalloon ja sen tasoon tällä hetkellä ja puhuvat siis asiasta, josta eivät tiedä - tai yksinkertaisesti eivät rakasta jalkapalloa. Suomalainen futis ei todellakaan ole puoliksikaan niin huonoa, kuin osa näistä ns. jalkapallofaneista väittää. Omaan pesään kuseminen on vain yksinkertaisesti helvetin tyhmää.

Juuri nuo "suomipotkis on niin huonoa, etten voi kannattaa sitä" jne. ovat täsmälleen ne lauseet, joilla "mieshuorat" paljastavat suhteensa omaan suosikkijoukkueeseen olevan nimen omaan ihailua eikä kannattamista.

[Taigu]

- Kannattaminen (support) on myös antamista. Kotisohvalta ei pysty joukkueelle antamaan konkreettisesti yhtään mitään. Rakkaus joukkueeseen on kannattamisen lähtökohta ja tämä ilmenee esim. äänenä katsomossa ja ostettuina fanituotteina. Siihen on oikeasti syynsä, miksi joukkue kiittää ensin fanikatsomoa pelin jälkeen ja tuulettaa maaleja fanikatsomolle. Tätä kannattaisi näiden etäfanittajien miettiä.

Erittäin hyvä pointti 

[Xabi Alonso]

Keskustelu tässä ketjussa tuntuu tosiaan junnaavan paikallaan, koska kaikki oleellinen tuntuu olevan jo sanottu. Vastataan nyt kuitenkin näihin JLCM:n esittämiin kysymyksiin, vaikka toistoa tämä pitkälti onkin.

Maantieteellinen sijainti ei vaikuta siihen minkä joukkueen kukakin haluaa menestyvän, mutta maantieteellinen tai muu suora kytkös (uskonto, rotu tms) seuraan on ainoa asia joka mahdollistaa täysivaltaisen kannattamisen, tämä siis minun mielestäni. En yhtään epäile vitutuksen tai onnen tunnettasi Liverpoolin otteista, mutta vahvasti epäilen sitä että todella koet ylpeyttä sanan varsinaisessa merkityksessä. Wikipedia: Pride refers to a strong sense of self-respect, a refusal to be humiliated as well as joy in the accomplishments of oneself or a person, group, or object that one identifies with.

Tuo ensimmäinen lause on pelkästään sinun oma subjektiivinen tulkintasi siitä, mikä mahdollistaa täysivaltaisen kannattamisen, ei mikään yleismaailmallinen totuuus. Ja jo alunperin se kannattaminenkin voidaan käsittää monella eri tavalla, ei pelkästään sillä tavalla, joka tässä ketjussa jo aiemmin esitettiin.  Siis jaottelu kannatuksen ja ihailun välillä. Maantieteellinen sijainti ei kyllä omasta mielestäni merkitse sitä, joka sen "oikean kannattamisen" tekee. Eli esim Liverpoolia tai mitä tahansa muuta seuraakin voi täysin hyvin kannattaa muukin ihminen, joka on syntynyt, tai jossakin vaiheessa elämäänsä asunut kyseisessä paikassa. On mielestäni naiivia ajatella, että joku scouseri on jollakin tavalla parempi kannattaja, kuin minä, joka joukkuettani seuraan täältä Suomesta käsin. Se on sitten eri asia, ja selvää myös on, että kannattajia on erilaisia, enemmän ja vähemmän oman elämänsä jalkapalloseuralle uhraavia. Mutta tuo maantieteellisyys ei ole mikään luokitteluperuste, jolla ihminen jaotellaan oikeaan-, ja feikkikannattajaan.

Muuten, ajatellaan näin: Ajatellaan, että Liverpoolissa syntynyt lädi seuraa koko kauden matsit telkkarista, mutta ei käy paikan päällä katsomassa yhtään ottelua. Minä suomalaisena "kannattajana" käyn täältä käsin katsomassa neljä matsia kauden aikana. Kumpi meistä kahdesta on sitten aidompi kannattaja, minä vai hän? Toki tiedän mitä vastaat, mutta eikö se tosiaan kuullosta kummalliselta, että tämä Liverpoolin lädi olisi tässä tapauksessa aidompi ja oikeampi kannattaja, joka täältä käsin maksan paljon rahaa, ja myös vaivaa siitä, että pääsen paikan päälle katsomaan "omieni" edesottamuksia?

Mutta ylpeyttä, ja suurta iloa todellakin koen, kun voitto tulee, ei sitä käy kieltäminen. Oikeastaan jos tätä käy omalla kohdallani miettimään lisää, niin oikeastaan ei tule mieleen toista asiaa, josta moista ylpeyttä tuntisin. Ja mielestäni olen elänyt ja elän tälläkin hetkellä ihan mukavaa elämää, jossa on muutakin sisältöä, kuin Pool ja tai jalkapallon seuraaminen yleensä. 

Eli mikä on se kytkös millä sinä "identifies" Liverpooliin jalkapalloseuraan. Mihin se perustuu? Mikä on se mikä yhdistää juuri SINUT Liverpoolin jalkapalloseuraan. Ei ole provo, haluan vain tietää.....

Itse en ymmärrä sitä ajettelutapaa, että jokin erityinen, esim jokin edellä mainituista kytköksistä pitäisi olla olemassa, että olisi siis 'oikeutettu' kannattamaan jotakin seuraa. Monella ihmisellä ja kannattajalla on varmaan lukemattomia eri syitä, miksi jokin seura on alunperin alkanut kiinnostamaan, ja miksi sen seuraamisesta on sitten tullut elämäntapa. Jokaisen oma syy olkoon ihan yhtä oikea, kuin mikä tahansa jonkun toisen ihmisen syy, jonka vuoksi hän on kiinnostunut omasta seurastaan. Subjektiivinen juttu siis tämäkin, ja kuten JPC3PO jo totesi, niin eikö se tunne ole kuitenkin kaikkein tärkein juttu tässäkin asiassa, ja ainakin omalla kohdallani se on juuri se asia, mikä yhdistää minua "omaan" seuraani.

Vielä lopuksi toistan....En todellakaan halua kyseenalaistaa ilon ja surun tunteitasi mitä seuran kautta koet, haluaisin vain huomauttaa että sinulla ei ole mitään oikeata sidettä seuraan, mitään sellaista joka tekisi seurasta osan sinua, ja se että joskus itse päätit alkaa seuran menestystä toivomaan ja se että olet sitä seuralle sen jälkeen "uskollisesti" toivonut, ei ole sama asia kuin seuran kannattaminen. Ja sitä ei muuta se tosiasia että maksat otteluiden katsomisesta, tilaat fanituotteita, tai laulat otteluissa......

Oikeata sidettä? Hmm. Jos sinun mielestäsi tarvitaan joku mainitsemistasi "oikeista siteistä", niin sitten en varmaan ole mikään aito kannattaja silmissäsi. Sille ei sitten voi mitään. Mutta kuten totesin, nuo luokitteluperusteet ovat vaan omaa subjektiivista tulkintaasi, ja moni on varmaan niistä myös eri mieltä, joku samaa mieltä. Ja ylipäätänsä, miksi tätä pitäisi todistella kenellekkään, onko seuraan jotakin aitoa sidettä, joka oikeuttaisi sen kannattamisen - tunteet asian ratlaisevat ainakin omalla kohdallani, kuten totesin.

Olin jo mennyt nukkumaan, mutta mielessäni pyöri vain Xabi A:n ja miksei muidenkin vastaus seuraaviin kysymyksiin, joten ei muuta kun takaisi sorvin ääreen.......
Eli haluaisin Xabi A:lta yksiselitteisen vastauksen siihen että mistä sinä olet tasan tarkkaan ylpeä silloin kun Liverpool voittaa? Mikä on se mikä saa sinut ylpeäksi? Miten Liverpoolin menestys vaikuttaa juuri sinuun? Mikä on se mikä saa sinut häpeämään Liverpoolin hävitessä?

Itse ainakin koen, että 'oman' seurani/porukkani kannattaminen ja seuraaminen on niin olennainen osa minua, ja elämääni, että se jollakin tapaa muodostaa suuren, jos ei suurimman osan identiteetistäni. Näin on ollut jo todella pitkään, ja luultavasti samansuuntaisena homma jatkuu. Luulisin myös, että jos vaikkapa ystäviltäni ja kavereiltani kysyttäisiin asiaa, joka heidän mielestään tulee minussa ensimmäisenä mieleen, niin vastaus olisi tasan varmasti tämä jalkapalloseura ja sen intohimoinen seuraaminen. Näin uskoisin asian olevan, ja esim baarissa tai missä tahansa muuallakin tuttuihin törmätessä harvoin kukaan kyselee ensimmäisena kuinka itsellä menee, vaan sitä ennen he ovat jo kysyneet kuinka Poolilla menee, tai kommentoineet sen viimeaikaisia esityksiä jne. Minulla ei tosiaankan ole mitään syytä ylpeillä koko asialla, että jonkun jalkapalloseuran kannattaminen on kenties suurin osa itseä, ei todellakaan. Mutta näin se on, usko pois, ja sen takia sitä ylpeyttä tunnen, jos/kun pelit ovat hyvi sujuneet, ja voitto on tullut. Tunne, intohimo, ja kyseisen jutun (seuraamisen, kannattamisen) oleminen läsnä jokaisessa päivässä, ovat ne tärkeimmät asiat, joiden mukaan tätä omaa hommaa "nimitän". Muut asiat vaan tuntuvat jotenkin toisarvoisilta tämän jutun rinnalla. Jos joku pitää hulluna tai minä tahansa, niin pitäköön, ei se muuta mitään tämän asian suhteen.

Se on kuitenkin jotenkin kummallista, jos nyt samalla jalkapallofoorumilla ei pystytä olemaan sovussa sen takia, että toiset kannattavat muuta, kuin jotakin kotimaista seuraa. Tuskin muuten tämän oman juttuni takia mitään on pois suomalaiselta futikselta, ei missään nimessä. Voin myös kertoa, että käyn kotikaupungissani kesäisin miltei säännöllisesta katsomassa kotimaista jalkapalloa, ja maaotteluita olen myös käynyt katsomassa, ja aion varmasti käydä jatkossakin. Telkkarista viimeisimmät karsinnat on tullut katsottua aivan ehdottomasti kaikki. Eli esim kalinajoukkueen seuraaminen ei tosiaan tarkoita sitä, että hidastaisi suomifutiksen kehittymistä, tai että sitä jollakin tapaa halveksuisi. Näinhän aika moni usein tuntuu ajattelevan.

[Xabi Alonso]

- Kannattaminen (support) on myös antamista. Kotisohvalta ei pysty joukkueelle antamaan konkreettisesti yhtään mitään. Rakkaus joukkueeseen on kannattamisen lähtökohta ja tämä ilmenee esim. äänenä katsomossa ja ostettuina fanituotteina. Siihen on oikeasti syynsä, miksi joukkue kiittää ensin fanikatsomoa pelin jälkeen ja tuulettaa maaleja fanikatsomolle. Tätä kannattaisi näiden etäfanittajien miettiä.

Ostettuina fanituotteina se ei varmastikaan ilmene missään nimessä, ainakaan omasta mielestäni. Mikään pelipaidan hankkiminen ja sen päällä pitäminen ei tee ihmisestä fania. Toki seuraa siinä tukee taloudellisesti, mutta ei se nyt kenestäkään kannattajaa tee.

Siitä kuitenkin samaa mieltä olen, että antamista se kannattaminen on siiä mielessä, että paikan päälle omaa porukkaa pitää mennä seuraamaan, ja kanattamaan, eikä sitä voi tosiaan kotisohvalta tehdä. Eikä sitä fiilistä kotisohvalta voi kokea millään tavalla, sen takia matseja pitääkin mennä seuraamaan paikan päälle.

Tietysti sitä toivoisi, että voisi seuransa eteen tehdä enemmän, mutta ei sitä kannattamista pysty lopettamaan siksi, ettei pysty Scouseriksi muuttumaan. Totta kai arvostan enemmän seuran liverpoolilaisia kannattajia, jotka luovat tunnelman Anfieldillä ja matkustavat joukkueen mukana ympäriinsä kannustaen.

Tässä se tuli mitä olen 12 sivua hakenut. 

Mutta onhan se nyt väärin olettaa, että tunnelman Anfieldillä luovat pelkästään seuran Liverpoolilaiset kannattajat. Toki heitä on varmaan enemmistö, mutta ihan samalla tavalla kai sitä pitää arvostaa myös sitä kannattajaa, joka vaikkapa Scandinaviasta matkustaa paikan päälle, ja laulaa kurkku suorana koko ottelun ajan, ja antaa täysivaltaisen kannustuksen omilleen. Jos esim scouseri puolestaan istuu matsin hiljaa tämän toisen kannustaessa, niin ainakin minun silmissä arvostan enemmän tätä ei-paikallista fania, jos siis puhutaan siitä tunnelman luomisesta.

[JLCM]

En jaksa Xabin kysymyksiin vastata kun niihin olen jo aikaisemminkin vastannut, niin haluaisin yhä selventää ettei se ole se tunne mitä sinä seuraasi kohtaan tunnet eikä se kuinka seura on osa sinua joka ratkaisee, vaan se kuinka itse olet osa seuraa. Mielestäni et ole, sinun mielestä olet. Asia selvä, ei se mikään katastrofi ole. Ja kuten sanoit nämä ovat vain omia näkemyksiäni jotka pohjautuvat oman jalkapalloelämäni viimeaikaisiin myllerryksiin, ja itse en vain pysty käyttämään itsestäni sanaa kannattaja seuran suhteen johon minulla ei ole molemminpuolista sidettä, vaikka eilen taas oli ilo melko sanoinkuvaamatonta kun ManU takaa ohi Blackburnista jyräsi.

Nyt lopetan, ihan oikeasti, tämän tähän. Jos joku vielä heittää kalasteluna jotain toistoa ilmaan, voin mahdollisesti privana sitten vastaulla, mutta enää ei vaan pää kestä tätä keskustelua....

LOPPU SLUT!

[Taigu]

Jälkilämpöihin mukaan:

Itse uskon että aika suuri osa mieshuorista on parantumattomia ja mitään ei voida oikeastaan enää tehdä. Tietyt sukupolvet on surullista kyllä menetetty. Ratkaisu ei ole kuitenkaan näiden mieshuorien yletön dissaus, vaan oman tekemisen parantaminen.

Pitää siis vain suomifutispiireissä panostaa enemmän ja tehdä oma juttu paremmin, että tulevaisuudessa Veikkausliiga/alasarjat/suomalainen futis olisi niin vetovoimaista, että ihmiset kokisivat sen samalla tavalla omakseen kuin nyt Valioliiga-futiksen.

Aika paljon tässä on nimenomaan lapsuuden/nuoruuden sosialisaatiosta kyse. Jos isä on tuonut jonkun Arsenalin paidan / Thierry Henry -lakanat herkässä iässä olevalle puberteettipojulle, ei siinä mikään järkipuhe aidomman kannattajasuhteen puolesta paljoa myöhemmin auta. Avainasiana siis on, että pyritään siihen että Veikkausliiga/suomifutis on niin siistiä, että isät ostavat tulevaisuudessa pojilleen Klubi/Mypa/FC Lahti -paitoja ja seurauskollisuus lähtee sitä kautta luonnollisesti kukkimaan.

Sama se oli mullakin, itse en hirveämmin futista nuorena seurannut (omaa futistaustaa on vain pihapeleistä ja nurtsihöntsäilyistä), kunnes ala-asteella silloinen paras kaverini ja Klubi-junnu pyysi mua mukaan Klubin peliin ja siitä se lähti, kiinnostus ja myöhemmin rakkaus Klubiin ja suomifutikseen.

[Xabi Alonso]

En jaksa Xabin kysymyksiin vastata kun niihin olen jo aikaisemminkin vastannut, niin haluaisin yhä selventää ettei se ole se tunne mitä sinä seuraasi kohtaan tunnet eikä se kuinka seura on osa sinua joka ratkaisee, vaan se kuinka itse olet osa seuraa. Mielestäni et ole, sinun mielestä olet. Asia selvä, ei se mikään katastrofi ole. Ja kuten sanoit nämä ovat vain omia näkemyksiäni jotka pohjautuvat oman jalkapalloelämäni viimeaikaisiin myllerryksiin, ja itse en vain pysty käyttämään itsestäni sanaa kannattaja seuran suhteen johon minulla ei ole molemminpuolista sidettä, vaikka eilen taas oli ilo melko sanoinkuvaamatonta kun ManU takaa ohi Blackburnista jyräsi.

Nyt lopetan, ihan oikeasti, tämän tähän. Jos joku vielä heittää kalasteluna jotain toistoa ilmaan, voin mahdollisesti privana sitten vastaulla, mutta enää ei vaan pää kestä tätä keskustelua....

LOPPU SLUT!

Aivan, samaa mieltä olen. Henkilökohtaisia näkemyseroja koko asiassa, joten miksi jatkaa kinaamista pidemmälle, varsinkin kun kaikki oleellinen on tosiaan sanottu jo. Ihan yhtä paljon kunnioitan tuota sinun näkemystäsi asiasta, kun taas uskon myös oman näkemykseni siitä olevan se "oikea." Joka tapauksessa hyvä huomata, että täältä löytyy varsin asiallista keskustelua, jota tässä ketjussa on nähty paljon, eikä millekkään lapselliselle vittuilulinjalle ole juurikaan menty. Se on varmaankin kaikille käyttäjille eduksi.

JLCM muuten, onko tuo nikkisi ollut koko ajan vain omassa käytössäsi, vai onko joku muu välillä kirjoitellut sillä?

[SSL20]

Mutta onhan se nyt väärin olettaa, että tunnelman Anfieldillä luovat pelkästään seuran Liverpoolilaiset kannattajat. Toki heitä on varmaan enemmistö, mutta ihan samalla tavalla kai sitä pitää arvostaa myös sitä kannattajaa, joka vaikkapa Scandinaviasta matkustaa paikan päälle, ja laulaa kurkku suorana koko ottelun ajan, ja antaa täysivaltaisen kannustuksen omilleen. Jos esim scouseri puolestaan istuu matsin hiljaa tämän toisen kannustaessa, niin ainakin minun silmissä arvostan enemmän tätä ei-paikallista fania, jos siis puhtutaan siitä tunnelman luomisesta.

No itse en ainakaan tässä eroa tee. Ajattelin selventää, ettei jää väärinkäsityksiä. Joten sitten, kun itse tuonne muutan ja olen kunnolla osa sitä, niin voin itseni muihin rinnastaa (tai ehken täysin, koska en ole siellä ollut pikkumuksusta saakka, jne). Tai siis Scouseriahan musta ei saa tekemälläkään, en mä sitä tarkoita. Mutta siis arvostan kyllä ihan kaikkia, jotka siellä sitä tunnelmaa luovat, kansalaisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

[T. G. Meister]

Itse pidän SS Laziossa seuran poliittisesta suuntauksesta.