Mieshuorauksesta parantuminen.....

[hotap]

Jalkapalloseuran vertaaminen johonkin helvetin brändeihin ja ylipäätään lajin näkeminen suoraan viinioksamaisesti tuotteena.

Jos nyt esimerkiksi katsoo Suomen pääsarjatasolla vaikuttavia muoveja, niin mitä muuta kuin brändejä ne ovat. Ja katsojanäkökulmasta jalkapallo on tuote siinä kuin kaikki muutkin vapaa-ajantoiminnot.

[2^16]

Jos nyt esimerkiksi katsoo Suomen pääsarjatasolla vaikuttavia muoveja, niin mitä muuta kuin brändejä ne ovat. Ja katsojanäkökulmasta jalkapallo on tuote siinä kuin kaikki muutkin vapaa-ajantoiminnot.

Jep. Blogiteksti aukaisi hyvin minkä takia todellisuudentajunsa menettäneitä tosifaneja ja meitä rahvaanomaisia tuulareita tarvitaan.

Sama ilmiö toistuu Italiassakin. Paikalliset ultrat tapaavat olla peräkammarin poika -osastoa, joilla ei ole kaikki inkkarit kanootissa, ei ammattia eikä työtä. Reppanoiden elämän valopilkku on paikallinen jalkapalloseura, jonka perässä juostaan kunnes mamma potkii pois kotoa. He roikkuvat seuran mukana tuloksista välittämättä eivätkä omaan erityislaatuiseen korvaamattomuuteensa luottaen aina maksa pääsylippujakaan. Seuran ylläpidon kustantavat namusedät, tuularit jotka tulevat katsomaan Juvea, Milania tai Interiä ja nykyään myös tasaisemmin jaetut tv-tulot Silvion mediaimperiumin kautta.

[Mr. Brownstone]

Olen yrittänyt parantaa kahta kaveriani mieshuorauksesta, turhaan. Toinen on Manun kannattaja, kysyin häneltä kerran "Mikä on kaikista maailman joukkueista suosikkisi?" Hän vastasi: "Tottakai ManU" Kysyin miksi et kannata jotain paikallista seuraa? Hän vastasi: Ai jotain JJK:ta, ei jumalauta ketkä luuserit sellasia kannustaa eihän ne koskaan tuu voittamaan edes mitään sämppiönliikaa.


Toinen "kaverini" taas on vannoutunut cityn fani. Vastoin edellistä mieshuoraa, hän ei edes käy paikallisen jengin matseissa.

Kuulostaa tutulta. Tässä on joskus itsekin tullut väiteltyä aiheesta kaverien kanssa, kunnes lopulta alettiin tajuta mikä asiassa on ropleema: heillä on eri prioriteetit jalkapallon seuraamisessa, jotka olen hyväksynyt jo aikaa sitten ja ymmärtänytkin täysin. Hyviä perusteluita oli, että toisille seura on enemmän se juttu, toisille enemmän itse laji ja siitä elämyksien (pelaajien suoritusten) nauttiminen. En oikeastaan ymmärrä edes mikä siinä on väärin, vaikka sellaiset toki vituttaa enemmän jotka samalla pelkästään haukkuvat kotimaista futista maailman paskimmaksi. Ja pitää myös muistaa, ettei Suomi ole tässä asiassa mikään yksinäinen poikkeus vaikka täällä sellainen vallitseva käsitys tuntuu joskus (aina) olevan.

[Vastapallo]

Kuulostaa tutulta. Tässä on joskus itsekin tullut väiteltyä aiheesta kaverien kanssa, kunnes lopulta alettiin tajuta mikä asiassa on ropleema: heillä on eri prioriteetit jalkapallon seuraamisessa, jotka olen hyväksynyt jo aikaa sitten ja ymmärtänytkin täysin. Hyviä perusteluita oli, että toisille seura on enemmän se juttu, toisille enemmän itse laji ja siitä elämyksien (pelaajien suoritusten) nauttiminen. En oikeastaan ymmärrä edes mikä siinä on väärin, vaikka sellaiset toki vituttaa enemmän jotka samalla pelkästään haukkuvat kotimaista futista maailman paskimmaksi. Ja pitää myös muistaa, ettei Suomi ole tässä asiassa mikään yksinäinen poikkeus vaikka täällä sellainen vallitseva käsitys tuntuu joskus (aina) olevan.

Tämähän on ehkä vammaisin perustelu ikinä. Jos kavereillesi itse laji olisi se prioriteetti, niin luulisi silloin olevan helmpompi nimenomaan käydä paikallisen seuran matseissa. Samaa lajiahan ne pelaavat jossain Tuusniemen pallokentällä kuin Old Traffordilla. Kavereillesi itse laji on todellakin täysin sivuseikka.

[Mr. Brownstone]

Tämähän on ehkä vammaisin perustelu ikinä. Jos kavereillesi itse laji olisi se prioriteetti, niin luulisi silloin olevan helmpompi nimenomaan käydä paikallisen seuran matseissa. Samaa lajiahan ne pelaavat jossain Tuusniemen pallokentällä kuin Old Traffordilla. Kavereillesi itse laji on todellakin täysin sivuseikka.

Niin, totta tuokin. Silti valtaosa seuraa mielummin myös satasen MM-finaalia kuin vastaavaa Kalevan kisoissa. Ja kyllähän he jokaisen Suomen ottelun seuraavat innolla, vaikka ei Suomenkaan voi kukaan hurskastelijakaan väittää pelaavan yhtä hyvin kuin Hollanti tai Espanja. Tarkoitan sitä, että suomalaisille maajoukkue on enemmän yhdistävä tekijä kuin seurajoukkueet. Suomessa ei kai sitten vain ole sellaista kotipaikkaylpeyttä, tiedä sitten.

[niftan]

Voisitko tarkentaa, mikä kirjoituksessa mielestäsi on paskaa?

Nimittäin täysin tottahan tuossa blogikirjoituksessa on oikeastaan joka sana.  Siinä ei vain mainita, että seuran pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman monista "tuulareista" "tosifaneja" samalla, kun se houkuttelee lisää "tuulareita" katsomoon (jotka taas ovat potentiaalisia tulevaisuuden "tosifaneja").

Paskaa siinä on se, että puhutaan seuratasolla, vaikka todellisuudessa tuossa käsitellään ainoastaan edustusjoukkueen toimintaa, joka kyllä toki kuuluukin olla voittoa tavoitteleva yksikkö ja jonka tuleekin tähdätä mahdollisimman korkealle. Koko seuran imagohan rakentuu seuran ulkopuolisten ihmisten silmissä edarin mukaan. Mutta seura on seura ja sitä kannatetaan, ei joukkuetta.

[Samson]

Voisitko tarkentaa, mikä kirjoituksessa mielestäsi on paskaa?

Kaikki. Vaikket multa kysynytkään.

[Jasseri]

Ja kyllähän he jokaisen Suomen ottelun seuraavat innolla, vaikka ei Suomenkaan voi kukaan hurskastelijakaan väittää pelaavan yhtä hyvin kuin Hollanti tai Espanja.

Oletko nähnyt yhtään Espanjan tai Hollannin peliä? Tai Suomen? Päin persettä nuo joskus pelaavat, niinkuin ManU tai Sevilla tai Haka. Mitä vitun highlight-showta jalkapallon pitäisi olla?

[Viinioksa]

Tämähän on ehkä vammaisin perustelu ikinä. Jos kavereillesi itse laji olisi se prioriteetti, niin luulisi silloin olevan helmpompi nimenomaan käydä paikallisen seuran matseissa. Samaa lajiahan ne pelaavat jossain Tuusniemen pallokentällä kuin Old Traffordilla. Kavereillesi itse laji on todellakin täysin sivuseikka.

Ja todelliselle musiikinystävälle ei ole merkitystä, kuunteleeko Lontoon sinfoniaorkeria Barbican Centressä vai Mambaa lähibaarin jukeboxista?

[Möpsi]

Ja todelliselle musiikinystävälle / Lontoon sinfoniaorkeri / Mamba

mikä ei kuulu joukkoon?

[Woland]

Ja todelliselle musiikinystävälle ei ole merkitystä, kuunteleeko Lontoon sinfoniaorkeria Barbican Centressä vai Mambaa lähibaarin jukeboxista?

Parempi varmaan vertailla maailmankiertueella vetävää stadionbändiä hienoine lavaspektaakkeleineen ja pienemmässä paikassa vetävää tuntemattomampaa kykyä.

[Viinioksa]

Parempi varmaan vertailla maailmankiertueella vetävää stadionbändiä hienoine lavaspektaakkeleineen ja pienemmässä paikassa vetävää tuntemattomampaa kykyä.

Ei toimi, koska stadionbändin ja paikallisen kyvyn soittotaidoissa ei välttämättä ole eroa - paikallinen kyky voi jopa olla kyvykkäämpi. Sen sijaan paikallisen futisporukan ja kansainvälisen huippujoukkueen pelitaidoissa on valtava ero.

[Pyhäinhäväistys]

Ei toimi

Jep, näin voidaan todetaan ylipäätään näistä naurettavista musiikkivertauksista.

[Fin_Gooner]

Kyllä se paikallisen seuran kannattaminen on Suomessa oudompaa kuin sen manchesterilaisen tai lontoolaisen huoraaminen. Meikäläinen kun on tuolla armeijassa pariin kertaan ottanut esiin vaikkapa Käpan huikean ykkösdivarikauden tapahtumia (Muden häkki suoraan aloituksesta, maalivahti Hämäläisen maali jne.), niin vastauksena on tullut lähinnä naureskelua ja "joo jospa puhuttaisiin nyt niistä oikeista joukkueista ja oikeista pelaajista" -settiä, minkä jälkeen keskustelu on siirtynyt lauantaiseen Chelsea-Wigan -spektaakkeliin tai Inter Milanin mainioon syyskauteen.

Armeijahan on ihan hyvä läpileikkaus ikäluokasta, ja meidän komppanian n. 150 varusmiehestä löytynee kahden käden sormilla laskettava määrä suomifutiksesta kiinnostuneita, kun jonkin tason mieshuoriksi voidaan varmasti laskea helposti viisikymmentä janaria. Suunnilleen sama suhde on meidän harrastejengissäkin, ja arvelisin että vähän kaikkialla sille yhdelle suomalaisen jalkapallon ystävälle naureskelee ne puolisen tusinaa aitoa, ulkomaisen joukkueensa ihan itse valinnutta tosikannattajaa.

Olen itse huomannut samanlaista, mutta ilahduttavasti täällä Kemissä porukkaa kiinnostaa oikeasti myös paikallinen futis. Lähes kaikki jalkapallosta kiinnostuneet kaverini ovat kiinnostuneet myös kemiläisten joukkueiden edesottamuksista. Toki monilla on ns. oma lehmä ojassa, eli kavereita tai tuttuja pelaa joukkueissa jne, mutta silti.

[ForzaInter]

Ei toimi, koska stadionbändin ja paikallisen kyvyn soittotaidoissa ei välttämättä ole eroa - paikallinen kyky voi jopa olla kyvykkäämpi. Sen sijaan paikallisen futisporukan ja kansainvälisen huippujoukkueen pelitaidoissa on valtava ero.

Eli sinfoniaorkesterissa osataan vetää Valokuvia skittalla paremmin?

[Möpsi]

Käytännössä kaikki KuPSia, jopa Kopareita tai Eloa suosikkijoukkueenaan pitäneet kaverini olivat kiinnostuneet myös jostain massojen suosikkijoukkueen (yleensä Liverpool, -manu tmv) edesottamuksista.

Kuopiolaisten keskuudessa meni aikoinaan nimen omaan noin päin.

[Fin_Gooner]

Kuopiolaisten keskuudessa meni aikoinaan nimen omaan noin päin.

No joo, oli miten päin vaan, niin mielestäni on pääasia, että molemmat kiinnostavat!

[vili bin ali muhammad]

Ainoa varma lääke on raportoida useampaan FF-Otsikkoon tavanneensa Pete Rantalan uimastadikalla tms...

[Samuldinho]

Ainoa varma lääke on raportoida useampaan FF-Otsikkoon tavanneensa Pete Rantalan uimastadikalla tms...

[R08]

Pientä töpselin vetämistä seinästä on ilmassa. Voi toki muuttua. Ei ole paskan vertaa kiinnostanut Stigin lailla mistä itse tai naapuri tykkää. Fiilispohjalta.

[BlueForce]

Mieshuorauksen puolustuspuhe IL:ssä. Kuka forumisti tunnustaa? http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2010081412185061_jp.shtml

Näkökulma:
Mieshuorauksen ytimessä?

Lauantai 14.8.2010 klo 18.57



Minusta on hienoa, että Valioliiga alkoi taas. Olin jopa odottanut sitä, vaikka kotimaassakin pelataan. Kannatan erästä englantilaista jalkapallojoukkuetta tulisemmin kuin mitään suomalaisseuraa.

En häpeile edellämainittuja tunnustuksia, vaikka joku voisi niiden perusteella kutsua minua jalkapallofoorumeilla käytetyllä mieshuora-termillä. Mieshuora ei nyt tarkoita itsensä myymistä seksiin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa väljästi tulkittuna oman lähiseuran sijaan ulkomaista jalkapalloseuraa kannattavaa suomalaista, joka seuraa suosikkiaan lähinnä television ja netin välityksellä.

Ihan puhdasoppiseksi mieshuoraksi en itseäni kuitenkaan laske.

Seuraan myös kotimaista jalkapalloa. Veikkausliigan alkaminenkin on joka kevät hieno asia. Käyn katsomassa sitä ja välillä alempiakin sarjatasoja. En kutsu suomalaista futista potkupalloksi. Arvostan sitä ja toivon sen kehittyvän.

Tällaisiakin ihmisiä on olemassa. Sellaisia, jotka seuraavat sekä kotimaista että ulkomaista futista. Millwall-innostuksensa takia leimattu Timo Soinikin käy katsomassa paljon kotimaista alasarjafutista. Samoin Chelsean nimeen vannova Paavo Arhinmäki.

Brittiseuran kannattaminen ei suoranaisesti ole suomalaiselta jalkapallolta pois. Muissa pohjoismaissa brittifutista fanitetaan innolla, mutta siellä yleisöä ja riittää silti myös oman sarjan peleihin.

Asian voi toki nähdä niinkin, että paikallisen seuran kannattaminen tukisi sitä vielä enemmän ja paremmin. Suomalaisen jalkapallon yksi suurimmista ongelmista on, etteivät seurat merkitse juuri mitään suurimmalle osalle ihmisistä.

Oman paikallisen joukkueen kannattaminen on hienoa ja suositeltavaa. Mutta pakottaa siihen ei voi.

Jos joku kannattaa brittiseuraa, onko vika kannattajassa vai kenties siinä paikallisessa seurassa?

Vai onko vikaa syytä etsiä lainkaan? Kuka määrittelee, mikä kannattaminen on oikein? Miksi kaukorakkaus on vähemmän arvokasta kuin lähisuhde?

Jos joku saa tunnekicksit paremmin television välityksellä kuin kotimaisella futisstadionilla, sitten se kai vain on niin.

"Oma joukkue" valitaan usein varsin nuorena. Syytä siihen, miksi tunneside johonkin tiettyyn seuraan muodostuu, voi olla hankala selittää. Tai vaikka alkupisteen tietäisikin, se saattaa olla täysin sattumanvaraisesti valikoitunut. Jollakin se on ensimmäinen nähty ottelu, jollakin vakioveikkauksesta mieleen jäänyt joukkue, joku saa sen verenperintonä... syitä voi olla yhtä paljon kuin on kannattajiakin.

Suomessa englantilaisella jalkapallolla on pitkät perinteet. On vakioveikkausta, Kakkosen lauantaisia tv-matseja, Veikkaus-Lotto-lehteä. Kenellä on oikeus sanoa, että lauantaisesta brittifutisannoksestaan 1970-luvulta asti nauttinut mies ei saisi sitä saada?

Ei mielestäni kenelläkään.

[Neulainen Jerkunen]

Minun mielestäni Stig Tøftingilla.

[Pyhäinhäväistys]

Millwall-innostuksensa takia leimattu Timo Soinikin käy katsomassa paljon kotimaista alasarjafutista. Samoin Chelsean nimeen vannova Paavo Arhinmäki.

Lisätietoa näistä. Hävettääkö niin paljon, ettei kehtaa mediassa ikinä mainita?

[Max Headroom]

Soini osalta kyllä paskaa. Kannattaisi tarkistaa fakt.... Ai jaa, se oli IL.

[SirLoser]

Mieshuorauksen puolustuspuhe IL:ssä. Kuka forumisti tunnustaa? http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2010081412185061_jp.shtml

On kyllä niin pullamössönörttifoorumistin näköinen janarikin, ettei yllätä yhtään, että todennäköisesti ainoa kosketuspinta jalkapalloon on ollut lähinnä tv:n ja tietokoneruudun tuijottaminen. Ja asiantuntemus näyttää olevan sen mukaista.