Mieshuorauksesta parantuminen.....

[Vorssander]

Ja vielä sen verran, että kun mainitsit tuon jonkun suomalaisen seuran alkavan tuntua omalta, niin eiköhän se useasti ole juuri kotipaikkakunnan joukkue. Tai sitten on jokin muu suhde seuraan/kaupunkiin. Itse käyn katsomassa aika laajasti eri seurojen pelejä, aika harvoin tulee miltään liiga tai ykkösenseuralta nähtyä yli 3 peliä.

[pablo arpa]

Muutaman elämänkerram täältä luettuani päätän jakaa oman tarinani:

Olen lahtelainen, joten mieshuoraus lienee jo tässä vaiheessa syntisintä ikinä. Pelasin junnuna repessä, joka edesauttoi polttamaan siltoja kyykän kasarikihoihin kuuluvaan isoisääni. Lopulta ura repessä kaatui jatkuvaan lässytykseen, huonosti tehtyihin painatuksiin sortseissa ja oikeastaan mielenkiinnon loppumiseen. Toki ura jatkuu nyt vanhempana paikallisessa puulaakiliigassa. Sain siis jo nuoruudessa suomifutikselta paljon, kiitti vaan vitusti "kaikki pelaa".

Skidinä suurimmat idolit vain löydettiin telkkarista tai kuultiin kavereilta. Kyllä 8-vuotiasta innostaa enemmän ottaa mallia uskomattomasta Michael Owenista kuin vaikkapa kehari-Tommi Kautosesta. Ja monissa tapauksissa sille tiellä on vaan jääty. Itselleni iski Barca ja sinne silloin siirtynyt entinen naapurini, muuan Jari.

Elettiin vuosituhannen vaihdetta ja FC Lahti kömpi vuodesta toiseen viivojen molemmin puolin. Saatiin kausarit ja käytiin matseissa, joskus oltiin pallopoikia, mutta ikinä ei oltu Ismo Liuksia kun pihalla pelattiin. FC Lahti iskee vieläkin, mutta toimintaan en oikein tahdo löytää itseäni mukaan. Truekannattajat tuntuvat etäisiltä, markkinointi on suorastaan myötähäpeää ja vapaaehtoishommia ei joko ole tai sitten niistä ei vain tiedoteta. Seura haluaisi porukkaa mukaan vain iltaisin stadionille, mutta siihen se jäisi. Lippiksen saisi kyllä ostaa 25 eurolla, mutta enempää ei saisi edes henkisesti irti.

Siksi suomifutis on niin etäistä minulle. Tosin on ulkomainenkin futis, ei siihenkään pääse sisälle täältä käsin, mutta kuitenkin koen pitäväni siitä. Ei sillä, ettenkö pitäisi kotimaisesta, mutta ainakaan ulkoimaista mieshuorajalkapalloa ei tyrkytetä ja pidetä ehdottomana samalla tavalla kuin suomifutista ja paikallista täällä foorumilla.

Paikallista pallojoukkuetta tyrkytetään täällä pakkopullana ja velvollisuutena, joka todellakin vaivannuttaa. Tosin se ei ole Suomen futiskulttuurin ongelma, vaan lähinnä foorumin. FC Lahden seuraaminen on siis kivaa ja metkaa, ja se antaa minulle paljon, mutta pitääkö samalla luopua ulkomaisesta jalkapallosta, varsinkin kun kyseessä on maailman suosituin urheilulaji?

[honkala]

FC Lahti iskee vieläkin, mutta toimintaan en oikein tahdo löytää itseäni mukaan. Truekannattajat tuntuvat etäisiltä, markkinointi on suorastaan myötähäpeää ja vapaaehtoishommia ei joko ole tai sitten niistä ei vain tiedoteta. Seura haluaisi porukkaa mukaan vain iltaisin stadionille, mutta siihen se jäisi. Lippiksen saisi kyllä ostaa 25 eurolla, mutta enempää ei saisi edes henkisesti irti.

Siksi suomifutis on niin etäistä minulle.

FC Lahden seuraaminen on siis kivaa ja metkaa, ja se antaa minulle paljon, mutta pitääkö samalla luopua ulkomaisesta jalkapallosta, varsinkin kun kyseessä on maailman suosituin urheilulaji?

Etäistä? Se on etäistä siksi että seuran markkinointi ei toimi ja talkoohommiin ei ole helppo päästä mukaan, mutta katsomossa voittoa toivomassa olet kuitenkin? Miten se silloin on etäistä? Eikö se muka ole seuran kannattamista ja mukana olemista, kun istuu kannattamansa seuran peleissä(sen seuran joka edelleen "iskee")? Millä tavalla pitäisi löytää mukaan toimintaan ja mihin toimintaan? Eikös se peleissä käynti juuri sitä yleisintä kannattajien "toimintaa" ja "osallistumista" ole? Itse seuran toimintahan on sitten yleensä seuraihmisten hommia. Tokihan sitä voi olla molempia jos tuollainen työnteko seuran puolesta tuntuu omalta jutulta. Eivät varmasti kieltäydy vapaaehtoisista, mutta kyllä sitä seuraa voi muutenkin kannattaa.

Lisäksi lopussa taas kysymys aiheeseen, jota edelleenkään kukaan ei ole vaatinut, eli "miksi en saa myös katsoa ulkomaisten joukkueiden pelejä". Kyllä nyt taas yritetään kiemurrella asiaa liian vaikeaksi Peleihin vain nauttimaan kotimaisesta futiksesta ei se sen vaikeampaa ole. Pelin jälkeen voi kotona sitten lukea netistä viimeisimmät Barca-uutiset jos siltä tuntuu....

[Callit]

No nyt alan ymmärtää mieshuoria paremmin. Jos he kerta ajattelevat noin myös parisuhteesta, niin ei ihme että myös mieshuoraavat. Mitä sitä naapurin Liisaa viemään vihille,

Ei, ei, ei. Kyllä sen Lissun voi viedä vihille ihan samalla tavalla kuin Poolin kannattaja voi käydä katsomassa Klubin pelejä tai huutaa kännipäissään, että "Suomi menee Portugaliin/tms".

kun voi saada kerran vuodessa pornotähdeltä pillua ja runkata sen leffoille vuoden muut päivät yksiön sohvan pohjalla

Runkkaaminen on maailman aliarvostetuin harrastus. Turvallisinta seksiä mitä löytyy, eikä tule ruokkoja rasittamaan taloutta.

[honkala]

Ei, ei, ei. Kyllä sen Lissun voi viedä vihille ihan samalla tavalla kuin Poolin kannattaja voi käydä katsomassa Klubin pelejä tai huutaa kännipäissään, että "Suomi menee Portugaliin/tms".

Eihän tuo vertaus noin mene, että Lissusta tulee vaimo, jos lähtökohta on että Pool on oma joukkue ja lisäksi käy HJK:n pelejä katsomassa satunnaisesti.

Se menee niin, että kerran vuodessa käy panemassa pornotähteä. Muina päivinä runkkaa sen leffoille ja jokusen kerran käy discossa väijymässä Lissua kun se pitää hauskaa omiensa kanssa ja lähtee lopuksi äijänsä kanssa kämpille panolle.

Jotta Lissun kanssa päätyisi vihille pitäisi tuon olla näin päin:

Ei, ei, ei. Kyllä sen Lissun voi viedä vihille ihan samalla tavalla kuin HJK:n kannattaja voi käydä katsomassa Poolin pelejä tai huutaa kännipäissään, että "Hollanti voittaa MM-kultaa".

Toki jos tuo otetaan vertauskuvaksi tarkoittaisi se myös sitä, että pettäisi Lissua, mutta ainakin se Lissu olisi se elämän ykkösjuttu jonka kanssa on menty vihille ja jonka kanssa halutaan olla loppuelämä. Noi pornotähdet on yleensä niitä ohi meneviä ihastuksia....tai jotain :

[ForzaInter]

Haiseva vitun silmä. Tämäpä se vasta häiritseekin Joonas "vitunrumajätkä" Partasen paikallisen futiksen seuraamisharrastusta, kun ei ees mestareiden liigassa juokse suomalaisia. Onneks on hoki.

Mitä helvettiä Kyllähän tuo on hyvä indikaattori, eikä mielestäni liitty tähän topiciin millään tavalla. Maajoukkueelle tekisi hyvää, jos avauksen kaverit pelaisivat jatkuvasti seurajoukkuetasolla näitä kristiinaronaldoja ja sneijdereita vastaan ilman muuta ja näiden pelien puute näkyy ilman muuta pitkässä juoksussa (jo karsintojen kokoisessa paketissa) pelissä, kun vastustajilla näitä ylimmällä huipputasolla pelaavia on enemmän.

Miten tyhmä saa olla, että tuon kommentin saa käännettyä mieshuorakommentiksi?

Edit: pistin täkyksi boldauksen siitä mihin osioon tuo Partasen kommentti kuuluu. Noin ihan varmuuden vuoksi.

[pablo arpa]

Tarkoitin lähinnä sitä, että seura ei tunnu omalta, vaikka samasta kylästä ollaankin. Toki toivon aina voittoa, mutta kuitenkin tunneside jää kylmäksi.

[Alty]

Nyt olet sen verran harhateillä, että kun kerta seuraat paljon suomalaista futista ja olet myös oman seudun seuran kannattaja, niin eipä siinä mitään jos samalla seuraa myös ulkolaisia seuroja. Todellisia mieshuoria ovat ne lukuiset tyypit, jotka kuuluvat samaan kategoriaan kuin nuo kaverisi.

Lisäksi kun ilmeisesti olet suht nuori kaveri, niin ei ihmekään että "huorauskohde" on edelleen voimakkaasti mukana, eikä mikään suomalainen seura ole vielä kunnolla iskenyt. Itse tiedän lukuisia tyyppejä, jotka ovat olleet kotoisin "pikkukunnista"(/anti-futiskunnista) ja jotka ovat vasta ajan ja aktiivisen futiksen seuraamisen myötä löytäneet Suomesta ns. oman seuran. Käytyään yleensä ensin tuon mieshuoraus-vaiheen läpi. Ennemminkin ihme olisi se, että jos seuraa vuosikausia aktiivisesti paikan päällä tiettyjen suomalaisten joukkueiden pelejä, mutta mikään niistä ei ala tuntumaan omalta ja herättämään tunteita. Monille mieshuorillehan joukkuetta ei löydy siksi, että sinne katsomoihin ei viitsitä mennä ja sitten viisastellaan että ei mikään seura tunnu omalta. Ei niitä omia seuroja "löydetä" kotisohvalta, toisin kuin huorauskohteita.

Sama. Kuten sanoin jo edellä, niin ei siinä mitään jos seuraa ulkomaista seuraa eikä mikään suomalainen seura sillai ole iskenyt. Tuo kotimaisen futiksen täydellinen dissaus sen sijaan pistää vihaksi. Yliampuva fanaattisuus ja "toisen identiteetin omiminen" taas on lähinnä koomista. Tapaan käydä usein lukemassa kirjoittelua eräällä ruotsalaisella Liverpool-foorumilla ja joka ainut kerta joku scouser-wannabe polttaa hihat kun joku erehtyy linkittämään The Suniin. Ylipäätään Pool-fanien ylitunteikas suhtautuminen Hillsborough-katastrofiin on jokseenkin huvittavaa kun ei oikein juuri ole tunnesidettä itse tapahtumaan.

[2^16]

Yliampuva fanaattisuus ja "toisen identiteetin omiminen" taas on lähinnä koomista.

Toisaalta moni larppaaja on varmasti kateellinen näiden kaverien eläytymiskyvystä, joilla on kotonaan teatteriharrastus Canal+:n hinnalla. Kotimaisen paperitehtaan palloilujoukkueen kannattaminen on sellaista kotikutoista kesäteatteripuuhastelua, joka ei jaksa kaikkia korkeakulttuurin ystäviä sytyttää.

Ketjun innoittamana aion jatkossakin seurata futista, korista ja keppitappelua tasan silloin ja siten kuin haluan. Keskustelupalstan kirjoittamattomista oikeinkannatussäännöistä piittaamatta.

[ForzaInter]

Yliampuva fanaattisuus ja "toisen identiteetin omiminen" taas on lähinnä koomista.

Mielestäni tällä ilmiöllä ei ole mitään eroa kotimaisiin faneihin. Kyse on, tuhannenen kerran, tunnetilasta jonka jokainen määrittelee subjektiivisesti.

[Pyhäinhäväistys]

Mielestäni tällä ilmiöllä ei ole mitään eroa kotimaisiin faneihin. Kyse on, tuhannenen kerran, tunnetilasta jonka jokainen määrittelee subjektiivisesti.

Kyllähän sen silti voi nähdä koomisena. Sekin on subjektiivista (päivän sana!).

[ForzaInter]

Kyllähän sen silti voi nähdä koomisena. Sekin on subjektiivista (päivän sana!).

Kyllä minä sen näenkin koomisena. Kuten kaiken fanaattisuuden.

[Siankasvattaja_31]

Kyllähän sen silti voi nähdä koomisena. Sekin on subjektiivista (päivän sana!).

Mutta onko kaikilla subjektiivinen oikeus kannattaa sitä joukkuetta jota haluaa?

[Alty]

Mielestäni tällä ilmiöllä ei ole mitään eroa kotimaisiin faneihin. Kyse on, tuhannenen kerran, tunnetilasta jonka jokainen määrittelee subjektiivisesti.

Kyllä, mutta mistä tämä tunnetila tulee? Mistä kumpuaa vaikkapa Pool-fanien viha manchesterilaisia kohtaan, jos ei ole ainuttakaan sellaista koskaan tavannut? Olet mitä mieltä tahansa, niin minusta tuo on koomista.

[Pyhäinhäväistys]

Mutta onko kaikilla subjektiivinen oikeus kannattaa sitä joukkuetta jota haluaa?

Parempi kysymys lienee, että onko kaikilla oikeus käyttää kannatus-sanaa jonkun seuran pelien seuraamisesta.

[Savon keisari]

kannattaa53*C (kannattava ks. myös erikseen)
1. kantaa t. kestää jk paino, pitää koholla, ylhäällä, tukea. Jää kannattaa jo. Pylväiden kannattama katto. Jalat hädin tuskin kannattivat.
Kuv. Uskon kannattava voima.
2. auttaa (taloudellisesti), avustaa, tukea, ylläpitää. Kannattaa yritystä rahallisesti.
3. tukea, puoltaa jtak mielipidettä, antaa kannatuksensa jllek. Kannattaa puheenjohtajan ehdotusta. Kannatetaan! Kannatan edellistä puhujaa. Kannattaa jtak puoluetta. Hanke tuntui kannatettavalta.
4. (vain yks. 3. persoonan muotoja) sopia, sietää, olla paikallaan, maksaa vaiva. Asiaa kannattaa harkita. Ei minun kannata [= hyödytä] yrittääkään. Ei kannata [= kestä, ansaitse] kiittää.
5. olla tuottavaa, taloudellisesti edullista t. mahdollista. Kyllä kauppa kannattaa. Ei minun kannata [= ei minulla ole varaa] ostaa näin kalliita kenkiä.
6. antaa kantaa, panna kantamaan. Kannatti ostokset kaupan lähetillä.

kannattaja10 (< vars. kannattaa 3) tukija, puoltaja, puolestapuhuja. (Jkn) innokas kannattaja. Puolueen kannattajat  ja vastustajat. Ehdotus sai  lukuisasti kannattajia. Perinteen  kannattaja säilyttäjä, ylläpitäjä.

fani5 ark. jkn (kuuluisuuden) ihailija. Rock-yhtyeen  fanit.

kannustaa53
1. hallita (vars. kiihdyttää) ratsua kannuksilla. Kannustaa hevosta. Kannusti ratsunsa laukkaan.
2. innostaa, rohkaista, kiihottaa, yllyttää. Kannustava esimerkki. Katsomo kannusti pelaajia huudoillaan.

[Siankasvattaja_31]

Parempi kysymys lienee, että onko kaikilla oikeus käyttää kannatus-sanaa jonkun seuran pelien seuraamisesta.

Savon keisarin toimiessa sanakirjana, sanoisin että on ainakin siinä tapauksessa, jos ostaa joukkueen krääsää tai lippuja peliin (ts. "2. auttaa (taloudellisesti), avustaa, tukea, ylläpitää. Kannattaa yritystä rahallisesti.").

[smiba]

Itken niin vitusti

No tulihan tän partasen asenne selväksi jo viime kolumnissa. Nyt onkin loistava kombo, kun löytyy kolumnit, joissa 1) mieshuorataan muna pystyssä 2) itketään miten paskasti suomalaisella futiksella menee ja tulee menemään vastaisuudessakin 3) puolustutetaan hokin erikois nouto pyyntöjä.
Aivan niin perinteinen suomalainen junttieemeli kuin vain voi. Mene sinä muualle teekkaroimaan, kuulut samaan kastiin.

[Alty]

Mutta onko kaikilla subjektiivinen oikeus kannattaa sitä joukkuetta jota haluaa?

Ilman muuta.

[ForzaInter]

No tulihan tän partasen asenne selväksi jo viime kolumnissa. Nyt onkin loistava kombo, kun löytyy kolumnit, joissa 1) mieshuorataan muna pystyssä 2) itketään miten paskasti suomalaisella futiksella menee ja tulee menemään vastaisuudessakin 3) puolustutetaan hokin erikois nouto pyyntöjä.
Aivan niin perinteinen suomalainen junttieemeli kuin vain voi. Mene sinä muualle teekkaroimaan, kuulut samaan kastiin.

Asenne ja kombo

Jos mies kirjoittaisi vaikka kelekkatehtaan lahjussyytteistä niin saataisiinko siihenkin joku mieshuoravivahde?

[ForzaInter]

Kyllä, mutta mistä tämä tunnetila tulee? Mistä kumpuaa vaikkapa Pool-fanien viha manchesterilaisia kohtaan, jos ei ole ainuttakaan sellaista koskaan tavannut? Olet mitä mieltä tahansa, niin minusta tuo on koomista.

Onhan tuo koomista. Mutta niin on viha naapurikunnan jalkapalloseuraakin kohtaan.

[niftan]

Mielestäni tällä ilmiöllä ei ole mitään eroa kotimaisiin faneihin. Kyse on, tuhannenen kerran, tunnetilasta jonka jokainen määrittelee subjektiivisesti.

Kyllä sillä taitaa olla paljonkin eroa. Synnyinpaikka, asuinympäristö tai vaikkapa se seura, missä voi itse pelata tai minne oman lapsensa voi viedä pelaamaan, ei kyllä omasta mielestäni ole subjektiivinen asia. Tunnetila tulee yhteenkuuluvuudesta, ylpeydestä ja tietoudesta, että seuran ja kannattajan välillä on vuorovaikutussuhde.

Niin kauan kuin esim. Manchester Unitedilla ei ole seuratoimintaa helsinkiläisissä kaupunginosissa ja niin kauan kuin kyseinen seura ei tuota yhtään mitään esim. helsinkiläiselle tai kotimaiselle jalkapallolle, ei vuorovaikutussuhdetta ole. Niin kauan kuin Manchester Unitedin kotipaikka on Manchester, tuottaa se ylpeyttä Manchesterille - omalle kotikaupungilleen ja vaikka kotipaikka muuttuisi, olisi ManUn synnyinpaikka aina Manchester. Tuntisivatko Manchesterilaiset ylpeyttä omasta seurastaan, jos sen kotipaikka olisi vaikka Tampere? Ei. Kyllä jalkapalloseura on vahvasti sidottu omaan kaupunkiinsa ja kunnian ottaminen/ylpeyden tunteminen muiden rakentamista menestystarinoista on kuin ylpeilisi naapurin hienolla autolla.

Tässä itsepetoksessa suomalaiset tuntuvatkin olevan maailman huippuja - ruotsalaiset huippu-urhelijat, joilla on kaukainen suomalainen esi-isä, omitaan suomalaisiksi ja lehdissä hehkutetaan suomalaisvoittoa. Ulkomaiset seurajoukkueet (lajista riippumatta), joissa on yksikin suomalainen pelaaja, on suomalaisjoukkue. Etsitään mitä tahansa porsaanreikiä ja suoranaisesti kusetetaan itseämme, että voitaisiin todistella voittaneemme jotain. Hypätään valmiin menestyksen kelkkaan, koska ei luoteta omaan kykyyn tehdä asioita. "Potkistahan se nimittäin on, eikä se seiso kuitenkaan". Kuten eräs kanssaforumisti aikaisemmin tässä ketjussa ilmaisi, on kaiken takana heikko itseluottamus.

Mutta miksi meitä joitain tämä ilmiö häiritsee? Jalkapallo itselleni on niin rakas lajina, että toivon sille omassa maassani kaikkea parasta. Toivon, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus harrastaa jalkapalloa hyvissä olosuhteissa, kokea kilpailutoimintaa ja päästä nauttimaan kovimmillakin kansainvälisilläkin mittareilla mitattuna laadukkaasta edustusjalkapallosta. Asenneilmapiiri vaikuttaa ihmisten mielikuviin lajista ja tätä kautta myös lajin parissa liikkuviin resursseihin. Omille seuroille naureskelu ja suomalaisen futiksen vähättely ei missään nimessä aja suomalaisen jalkapallon etua. Mitä vähemmän resursseja on käytössä, sitä vaikeampi on saada aikaan laadukasta valmennusta ja valmennusolosuhteita ylipäätänsä. Tämän vaikutukset näkyvät jokaisella sarjatasolla suomalaisen seurajalkapallon ja maajoukkuetason huipulle asti.

Asennemuutostahan tämä maa kaipaisi ja sitä, että suomalainen jalkapalloväki (myös ne, joiden intressit ovat enemmän ulkomaisessa jalkapallossa) ymmärtäisi, että kilpaurheilussa naapureille kumartelu on aina samalla pyllistelyä omille.

[ForzaInter]

Kyllä sillä taitaa olla paljonkin eroa. Synnyinpaikka, asuinympäristö tai vaikkapa se seura, missä voi itse pelata tai minne oman lapsensa voi viedä pelaamaan, ei kyllä omasta mielestäni ole subjektiivinen asia. Tunnetila tulee yhteenkuuluvuudesta, ylpeydestä ja tietoudesta, että seuran ja kannattajan välillä on vuorovaiktussuhde.

Niin kauan kuin esim. Manchester Unitedilla ei ole seuratoimintaa helsinkiläisissä kaupunginosissa ja niin kauan kuin kyseinen seura ei tuota yhtään mitään esim. helsinkiläiselle tai kotimaiselle jalkapallolle, ei vuorovaikutussuhdetta ole. Niin kauan kuin Manchester Unitedin kotipaikka on Manchester, tuottaa se ylpeyttä Manchesterille - omalle kotikaupungilleen ja vaikka kotipaikka muuttuisi, olisi ManUn synnyinpaikka aina Manchester. Tuntisivatko Manchesterilaiset ylpeyttä omasta seurastaan, jos sen kotipaikka olisi vaikka Tampere? Ei. Kyllä jalkapalloseura on vahvasti sidottu omaan kaupunkiinsa ja kunnian ottaminen/ylpeyden tunteminen muiden rakentamista menestystarinoista on kuin ylpeilisi naapurin hienolla autolla.

Ei ole. Mikään ei pakota sinua valitsemaan paikallista joukkuetta, vaan se on aina oma subjektiivinen valinta. Samoin esim. naapurikaupungin jengi voi olla yhtä hyvin se "oma". Ihmiset myös muuttavat paikkakunnilta toisille eri ikäisinä, pitäisikö "oma" joukkue siis määräytyä asuinpaikan mukaan? Aika absurdi oletus mielestäni.

Mielestäni tuo seuratoiminta on myös epärelevanttia. Toimiihan helsingissäkin ulkomaalaisseurojen jäseniä omina verkostoinaan.

Asuinpaikka ei määrää kuin veroäyrin, kaikki muu on subjektiivisia valintoja, eikä se todellakaan määrittele tunnetilaa.

[niftan]

Ei ole. Mikään ei pakota sinua valitsemaan paikallista joukkuetta, vaan se on aina oma subjektiivinen valinta. Samoin esim. naapurikaupungin jengi voi olla yhtä hyvin se "oma". Ihmiset myös muuttavat paikkakunnilta toisille eri ikäisinä, pitäisikö "oma" joukkue siis määräytyä asuinpaikan mukaan? Aika absurdi oletus mielestäni.

Mielestäni tuo seuratoiminta on myös epärelevanttia. Toimiihan helsingissäkin ulkomaalaisseurojen jäseniä omina verkostoinaan.

Asuinpaikka ei määrää kuin veroäyrin, kaikki muu on subjektiivisia valintoja.

Seuratoiminta on epärelevanttia? No niinpä on! Seuratoiminnalla ei ole mitään merkitystä itse lajille. Ei ihme, että suomalaisen jalkapallon asema on heikko, jos teitä puupäitä löytyy enemmänkin.

Olisit lainannut koko tekstin.

[Alty]

Onhan tuo koomista. Mutta niin on viha naapurikunnan jalkapalloseuraakin kohtaan.

Nojoo, mut en voi sanoa vihaavani vaasalaisia, vaikka en varsinaisesti Vepsua rakastakaan.