Ne voi lukea jotka jaksaa. Jos ette jaksa, katsokaa kuvat. Reissurapon toinen ja kolmas osa julkaistaan joskus myöhemmin. Kieliopin tarkistusta en suorita niissäkään versioissa.
Talvi ei ole parasta mahdollista aikaa futismatkailuun. Matseissa on kylmä, junat myöhästelee, bussit liukastelee ja pahimmassa tapauksessa matseja perutaan huonon sään takia. Senpä vuoksi tänä vuonna ajoitin pidemmän futisreissuni keski-Euroopan helteiden ajalle, ja toki samalla myös pahimpien turistirysien aikaan. Tarkoituksena oli käydä katsomassa muutaman sarjan ensimmäisiä kierroksia, sekä Klubin europeli ja mikäs sen parempi kohde tuolle kuin Slovenia. No Maribor puppeloi, ja täytyy Sloveniassa käydä sitten muissa merkeissä. Artomainen ultra en ole, ja kun reilipassi oli jo hommattuna niin piti jättää Kazakstan ja Klubin matsi väliin ja täyttää kalenteri muilla peleillä.
Suomen kesä oli omimmillaan lähtöpäivänä, ja vettä satoi kaatamalla. Norwegianin siivet kuljettivat minut parissa tunnissa Prahan kentälle, josta matka majapaikkaan jatkui bussilla ja metrolla. Lentokenttäbussissa jouduin jo kohtaamaan ensimmäistä kertaa kaikkien hostellien ja reppureissaajakohteiden pahimmat ihmissaastat, elikkäs espanjalaiset ihmiset. Manolot tukkivat bussin keskiosan ja soittivat ämyreistään koko bussin iloksi jotain espanjalaista Arttu Wiskaria ja yrittivät parhaansa mukaan huutamalla ja huutonauramalla pitää yllä keskustelua tuon helvetillisen varttitunnin ajan. Vajaa tunti lennon saapumisen jälkeen pääsin majapaikkaani, ja pääsin petaamaan oman sänkyni luksusta hehkuvassa 16-hengen dormissani. Onneksi espanjalaisia ei näyttänyt olevan huonetovereina.
Sparta Praha-Banik OstravaAamuaurinko paistoi jo mukavasti kymmenen jälkeen ja lämpömittari näytti 35 astetta. Aamupalaksi sämpylää jonka välissä oli majoneesia ja uppopaistettua juustoa. En voi suositella oikein kenellekkään. Tämän jälkeen pitikin saada sitten jo olutta, ja vanhasta kaupungista löytyi myös yksi Prahan sympaattisimmista olutkuppiloista. Tiskin takana häärineet vanhempi rouva ja herrasmies olivat koristelleet pubinsa futishuivein ja viirein, mutta hämmentävin aspekti sisustuksessa oli 30-vuotta vanhan putkitelkkarin yläpuolella komeillut Vaasan Sportin lippu. Pari 1,5 euron hintaista tuoppia kumottuani pääsin vielä liimaamaan Klubin tarran kaljakaapin oveen jossa oli jo ennestään sulassa sovussa ACAB-tarroja ja myös Ilveksen kendojaoston tarra. Kaljasta ei yleensä mitään riistohintoja pyydetty edes vanhassa kaupungissa, mutta aasialaisten pitämissä kioskeissa kannattaa vähän laskeskella että mitä ostaa ja millä summalla. 5 euron pieni Pringles-purkki, ja 1,5 vuodella "best before"-päivänsä ylittäneet energiajuomat eivät olleet harvinainen löytö.
Vihdoin koitti aika suunnata reissun ensimmäiseen otteluun lauantai-iltapäivänä. Luvassa suht mielenkiintoinen Sparta Prahan ja Banik Ostravan välinen kamppailu, joka oli myös Spartan kauden ensimmäinen kotiottelu. Reittiohjeeni eivät ihan parhaasta päästä olleet, mutta Spartan paitoihin sonnustautunutta väkeä, ja poliisihelikopterin surinaa kun seurasi niin Generali Arena löytyi varsin vaivattomasti. Matsilipun olin hommannut jo ennakkoon Ticketportalin sivuilta. Katsomokarttaan olisi voinut perehtyä hiukan tarkemmin sillä oma paikkani oli kotipäädyn ylimmän rivin aivan nurkassa ja haarojeni välistä nousi jopa normaalia isompi tanko joka peitti puolet kentän näkyvyydestä. Onneksi ottelu ei loppuunmyyty ollut joten anastin itselleni hieman paremman paikan toiselle jaksolle. Ennen ottelua piti suorittaa vielä pakolliset huiviostokset. Ensin fan shopista ja sitten Sparta Praha Hooligans-tekstein somistellusta kojusta jonka takana lihavat kaljupäät myivät tarroja, paitoja ja ultras Sparta-huivejaan.
Ottelu alkoi räväkästi ja Banik Ostrava oli lähellä maalintekoa heti ensimmäisestä hyökkäysestä. Tämän myötä toisessa päädyssä olleet Ostravan kannattajat innostuivat entisestään huutamaan. Kokonaismäärää on paha arvioida, mutta suht täynnä vierassektio oli ja ääntä tästä porukasta lähti kyllä todella kiitettävästi. Myös puolalaistyylinen koodisto oli hallussa, ja koko katsomo oli pukeutunut valkoisiin ja vartin jälkeen suoritettuun mahatifoonkin osallistui koko katsomo. Myös kotijoukkueen ultrat pitivät omassa nurkkaukseen ihan hyvää mekkalaa, ja tuularitkin lähtivät osaan huudoista ihan hyvin mukaan. Pelillisesti ensimmäinen jakso ei tarjonnut ihmeitä. Sparta ei vakuuttanut, ja hiukan ihmetytti miten tämä porukka onnistui saamaan tasapelin muutamaa päivää aikaisemmin CSKA Moskovan vieraana.
Olin hiukan pettynyt kun ennen ottelun alkua kummaltakaan kannattajaporukalta ei mitään kummoisempia tifoja nähty. Spartan ultrat olivat kuitenkin jostain syystä ajoittaneet tifoilunsa ottelun 40 minuutille jolloin kannattajakatsomon ylle levitettiin joku överi ja tämän alla sytytettiin muutamat savut. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tyylikäs anaaliseksin vastainen mielenilmaus
https://youtu.be/GzVu9avMBrM?t=359 . Kauden avauspelissä Plzenin ultrat puolestaan esittelivät omassa matsissaan maahanmuuttovastaisen tifonsa. Ilmeisesti siis kovin tiukka seula ei Tsekeissä tifojen kohdalla ole. Vieraskannattajat puolestaan jättivät tifoilun loogisesti ottelun 58 minuutille jolloin vierassektion ylle levitettiin kaivostyöläisiin viittaava overhead ja Spartan tavoin tämänkin lakanan alla sytytettiin muutamat pyrot.
Tauolla luulin, että osa pyroista oli sytytetty stadionin takatiloissa kun käytävillä levisi sankahko savu. Kävi kuitenkin ilmi, että savu levisi yhdestä myyntikojusta jossa kokonainen porsas käristyi avotulella. Sibyllalle tässä välissä terveisiä. Porsaskojun jono oli sen verran pitkä, että itse tyydyin ehkä elämäni parhaaseen hodariin ja radleriin. Tästä lystistä jouduin pulittamaan vajaat 3€. Nakkimukia ei tullut ikävä.
Toisen puoliajan alussa kentälläkin alkoi tapahtumaan. Banik Ostrava siirtyi 0-1 johtoon ja kotiyleisö alkoi hiukan turhautumaan huonosta pelistä ja parit cokistuopit saivat kyytiä. Jostain Sparta kuitenkin sai uutta virtaa, ja kuin tyhjästä sai duunattua kolme maalia ja lopulta voittikin ottelun aika vaivattomasti tuon 15 minuutin kirin ansiosta. Yleisömäärä oli kokonaisuudessaan hiukan päälle 10 000 mikä oli itselleni ehkä pieni pettymys, mutta muuten ei kyllä ottelutapahtumassa ole mitään valittamista. Tunnelma oli suht hyvä, ja paljon kiitosta tästä kyllä sietää saada Ostravan varsin kovaääninen porukka. Laitetaan samalla Ostravan kotiottelu tulevaisuuden to to do-listalle.
Dukla Praha-Viktoria Plzen
Spartan pelistä hyppäsin suoraan sporaan ja kävin heittämässä huivit hostellille ja sitten olikin pian suuntana seuraava ottelu. Viikonloppu oli aikamoinen stadionbongaajan unelma Prahassa sillä Dukla Prahan ottelu Viktoria Plzeniä vastaan oli tv-ottelu ja alkaisi sopivasti 3 tuntia Spartan pelin jälkeen.
Suunnistus Duklan stadionille olikin sitten hiukan hankalampi. Stadiumguiden ja Google mapsin reittiohjeita käytin reissullani, mutta Duklan stadionin kohdalla molempien vinkit olivat hiukan vanhoja. Reittejä oli muutettu tai kokonaan lakkautettu, ja lopulta raitiovaunun ja metron kombolla löysin perille. Itselläni ei ollut etukäteen oikein mitään tietoa Dukla Prahasta. Seura oli eniten tuttu minulle ja varmasti monelle muullekkin brittipopin ystävälle Half Man Half Biscuitin kappaleesta jossa joululahjaksi haaveillaan Dukla Prahan vieraspelipaitaa. Wikipedian avulla kuitenkin selvisi, että onhan Duklalla suht maineikas menneisyys. Tai no Duklalla ja Duklalla. Sen verran sekava seuran historia on, että nykyistä Dukla Prahaa ei ehkä voida pitää samana seurana joka aikanaan niitti mainetta eurokentilläkin. Se oli selvää, että Prahassa Dukla ei kovin suuria kannattajamassoja kerää ja seura on lähinnä tuollainen hiljainen lähiöseura. Hiljaisessa lähiössä joukkue ainakin pelaa sillä stadionin seudulla ei ollut oikein mitään muuta kuin asuintaloja sekä yksi vähän fiinimpi ravintola. Jonkinlainen Duklan fanikauppakin löytyi, mutta tuo oli loogisesti matsipäivänä kiinni. Otteluun kun oli aikaa vielä yli tunti niin istahdin ravintolan pöytään ja sain pöytään tarjoiltuna maukkaan Kozelin josta jouduinkin pulittamaan lähes 3€. Päiväbudjettini piti kuitenkin juuri ja juuri. Pre-match pintin jälkeen koitti aika kavuta kohti stadionin katsomoita. Stadion muistutti miljööltään hyvin paljon First Viennan stadionia Wienissä, joka tuokin on kukkulan päällä metsikön keskellä.
Tähänkin peliin olin ostanut liput etukäteen Ticketportalista ja matsilippu kustansi pyöristettynä noin 5€. Huivi piti täältäkin hommata, ja vaikka kaupungissa kaikki muu halpaa onkin niin huiveista saa kyllä maksaa suht perushinnat eli aina 12-15€. Stadionilla ei pahemmin mitään paikkalippuja ollut, joten katsoja sai rauhassa valita istahtaako keskiviivan tuntumaan vip-sektion viereen vai meneekö kenties sivummalle aistimaan vierassektion tunnelmaa. Itse valitsin jälkimmäisen jahka olin hakenut ensin makkaralautasen eli lautasen johon kuului jättimäinen grillissä käristetty makkara, leipä ja sinappikasa. Kylkeen vielä 0,4 litran olut ja hintaa kolme euroa. Olin tyytyväinen.
Kotijoukkueella oli noin 30 hengen kannattajaporukka joka hakkasi rumpuja ja aika tiuhaan tahtiin chänttäili. Muistutti hyvin paljon jotain pienemmän Veikkausliigaseuran kannattajapoppoota. Plzenin vierasedustus ei kovin kummoinen ollut. Porukkaa oli kyllä 200-300, mutta ääntä lähti aika heikosti. Ei tainut vierailu Duklassa olla kovin kiimainen reissu europelikiireiden keskellä.
Ensimmäisen jakson parhaat paikat olivat hiukan yllättäen kotijoukkueella. Kertaalleen pallo saatiin yläristikkoon mutta tauolle mentiin maalittomassa tilanteessa. Tauolla piti lähteä tyhjentämään rakkoa ja seurasin muuta porukkaa WC-kyltin taakse johonkin hämärään varastotilaan mistä pienen käytävän päästä löytyi muutama vessakoppi ja pisuaareja. Valoja ei tilassa ollut lainkaan ja kusilaarien vieressä säilytettiin ilmeisesti käyttämättömäksi jääneitä toimistotarvikkeita. Hajusta päätellen kusi lensi vähän sinne sun tänne mikä on ihan ymmärrettävää kun satoja humalaisia miehiä kuseskelee pimeässä huoneessa. Jos siis jostain syystä haluat tukea Dukla Prahaa ostamalla siltä ylijääneitä toimistotarvikkeita niin suosittelen harkitsemaan kahdesti. Ottelun jälkeen löysin "päävessan" jossa sentään roikkui katosta pari hehkulamppua, eikä nurkissa pyörinyt toimistopöytiä ja atk-tuoleja.
Mitä enemmän euron kaljoja tuli haettua niin sitä hienommaksi ottelutapahtuma muuttui. Kumma juttu. Ja ei kai tuosta voi kuin tykätä, jos olosuhteet ovat kohdillaan. Ilta viilenee mutta lämpötila on edelleen turvallisesti 20 asteen paremmalla puolella ja suomalaismies tarkenee helposti lyhythihaisissa, sympaattinen stadion komealla paikalla, viiden euron ottelulippu, pääsarjatason jalkapalloa, olut yhtä halpaa kuin Alepassa, makkarat käristyvät grillissä 90 minuuttia, röökiä saa polttaa, istut missä huvittaa, ja jos peli on kuraa niin voit ihailla stadionin taustalla Prahaa iltavalaistuksessa. Ei paljon paremmin voisi asiat olla. Kaiken lisäksi Dukla Praha päätti kentällä tehdä illasta vielä paremman. Selkeä altavastaava pisti Tsekin futista dominoivan "jättiläisen" tiukoille, ja lopulta noin 70 minuutin kohdalla sai johtomaalin aikaiseksi ja kansa hurrasi. No tottakai heti seuraavasta hyökkäyksestä Plzenille tuomittiin hivenen heppoinen pilkku. Ylimielisesti ampumaan lähtenyt janari roiskaisi kuitenkin pilkun pari metriä maalin yli, ja kansa sai taas hurrata. Toisella puolellani omassa aitauksessaan ollut Plzenin vierassektio veti entistäkin vaisummin monotonisiaan "Blzzeeen" "Viktoria" klap klap klap-laulujaan. Kello tikitti ja neutraalit katsojatkin alkoivat taputtamaan kotiporukan puolesta. Viereeni hoiperrellut nahkaliivinen sikaniska tarrasi olkapäästäni kiinni ja yltyi kanattajaporukan "Olee ole ole oleee"-rallatteluun. Lopulta Dukla kesti ja otti hallitsevasta mestarista todella komean voiton. Jään hetkeksi katsomaan pelaajien juhlintaa ja hymy huulillani poistun kohti Prahan yötä.
Eihän Duklan peleissä mitään kovaa ultras-meininkiä tai taitojalkapalloa näe. Mutta kaikille futisromantikoille ja futishipstereille tuo on varsin mukava kohde jos Prahan suurilla ei satu olemaan samaan aikaan peliä. Mukava stadion ja sympaattinen pieni seura jolta löytyy suuri sydän.
Slavia Praha-Slovan LiberecSeuraavana aamuna kello herättää minut kymmeneltä ja huomaan olevani pienessä krapulassa. Syytän asiasta shotteihin ihastuneita norjalaisia neitokaisia. Tarkoitus oli alun perin jatkaa jo nyt sunnuntai-iltana eteenpäin ja suunnata Klubin seuraavaan europeliin, mutta kun jostain syystä junayhteydet Astanaan olivat hiukan heikot niin jäin vielä pariksi päiväksi Prahaan. Hyvästelin Prahan vanhan kaupungin ja suuntasin seuraavan majapaikkaani joen toiselle puolelle. Mosaic House on varsin iso ja moderni hotelli/hostelli joka löytyy "uuden keskustan" tuntumasta. Mesta oli kyllä ihan helppo löytää, mutta laitetaan väsymyksen ja nestehukan piikkiin se että kiertelin korttelia ympäri lähes tunnin. Huonetta piti vieläkin odotella pari tuntia. Parta ajamatta, hampaat paskaisena ja hien hajuisena rojahdan hostellin aulan nahkatuoleille ja alan tuijottamaan kelloani ja päivittelemään päänsärkyäni. Siinä vaiheessa kun loungeen saapui lähes espanjalaisiin verrattavissa olevia vittupäitä eli brasilialaisia reppureissaajia hengaamaan ilman paitaa, vikittelemään naisia ja kolisuttelemaan flip-flopejaan, päätin karata paikalta ja menin läheisen puiston varjoisimpaan nurkkaukseen hörppimään jääkahvia ja energiajuomaa ja parantelemaan oloa.
Lopulta pääsin heittämään kamat huoneeseen ja lähdin saman tien kohti Slavia Prahan stadionia. Tällä kertaa reissaaminen sujuikin yllättävän helposti ja spora numero 22 kuljetti minut vartissa oven edestä suoraan stadikan holleille. Stadionin seutu oli aika mielenkiintoinen, joskaan nyt ei ihan uniikki jossain Tsekki/Puola/Ukraina-akselilla. Itse stadion oli moderni ja hieno, kadun toiselta puolelta löytyi Itistä muistututtava todella iso kauppakeskus(seksikkäältä kalskahtava Tesco Extra), mutta sillä suunnalla missä raitiovaunut kulkivat löytyikin sitten vanhoja ja rumia kerrostaloja joiden seinämiä komisti harakanvarpailla maalatut ja selvästi pitkällisen suunnittelun jälkeen kirjoitetut tagit kuten "Slavia football hooligans". Käväisin kauppakeskuksesta hakemassa vähän purtavaa, ja lopulta se itse Tesco sieltä alakerrasta löytyikin. Putiikkeja oli joka lähtöön ja myös mingolf-rata löytyi. Itse stadionin vierestä löytyi McDonalds sekä sporttipubi jossa tuopin hinta pyöri kahden euron hujakoilla. Kyllä tuolla stadionin seudulla siis aikansa saa kulumaan, jos sinne yhtä aikaisin eksyy kuin minä.
Ottelulippu tuli taas hommattua etukäteen Ticketportalista ja hintaa oli 6€. Kannatti ostaa ennakkoon sillä puolisen tuntia ennen ottelun alkua lippuluukulle sekä turvatarkastukseen muodostui todella pitkät ja hitaat jonot, ja useat katsojat missasivat pelin alkuhetket. Turvatarkastus oli paljon tiukempi kuin Spartan pelissä, ja pullonavaajani jäi järkkärin huomaan. Pelin jälkeen kuitenkin samainen kaljupää huuteli perääni ja antoi takaisin tuon 50sentin arvoisen metalin palasen. Esimerkillistä palvelua.
Itse ottelutapahtuma ja tunnelma oli minulle todella positiivinen yllätys. Slavia on varmasti urheilullisesti ja myös katsojamäärillä mitattuna Spartaan verrattuna se pikkuveli, mutta kannattajatoiminnassa Slavia ei kyllä Spartalle häviä yhtään. Oma lippuni oli Slavian kannattajapäätyyn, ja tarkoituksenani oli ostaa lippu hiukan syrjemmälle jotta turistina en palloilisi keskellä seisomakatsomoa, mutta omalta paikaltani löytyikin jo tunti ennen ottelun alkua kaiken maailman lippua ja paperilappua. Koin parhaakseni mennä tarkkailemaan tunnelmaa hiukan sivummalta, tifoilun aikana olisin varmasti lähinnä vain tiellä. Lopulta Slavian seisomakatsomo täyttyi varsin mukavasti ja silmämääräisesti porukkaa tuossa seisoi kyllä paljon enemmän kuin Spartan ultrien sektiossa. Siinä missä Spartalla tuo kannattajakatsomo oli aidoin erotettu muusta päädystä niin Slavian pelissä tunnelma oli vähän kuin Saksassa eli pääty oli iso ja runsaslukuinen, ja halukkaat seisoivat ja tunnelman aistijat istuivat sitten reunoilla. Muutenkin tykkäsin Slavian stadionista todella paljon, juuri sellainen millainen jalkapallostadionin täytyykin olla. Pienet miinukset siitä että tuoltakin löytyi sen verran avoimuutta katsomoiden ja katon rajasta että tuulen takia tunsin välillä olevani kotona.
Ne jotka eivät olleet ostaneet lippua ennakkoon missasivat vaatimattomasti 3 maalia, sillä ensimmäisen vartin aikana vieraat maalasivat kertaalleen ja kotijoukkue kaksi kertaa. Liberecistä toiseen nurkkaukseen oli saapunut vähän päälle 100 vierasjoukkueen kannattajaa, mutta chäntit kaikuivat toiseen päähän vain pariin otteseen. Kotipääty sen sijaan piti ajoittain todella hyvää tunnelmaa yllä, ja tuli vähän puskista kuinka hyvin pääty oli organisoitu. Edessä oli parikymppinen capo huutamassa mikrofoniin, päädyn keskellä oli ihmisen kokoinen rumpu teipattuna metalikehikkohin ja molemmissa nurkissa oli vielä pari capoa megafonien kanssa. Silti missään vaiheessa ei tullut sitä tunnetta, että olisit kuin Saudi-Arabian pääsarjassa kuuntelemassa rukoushuutoja mikrofonin välityksellä sillä päädyn mekkala oli sitä luokkaa, että kaikille capoille kyllä tarvetta oli.
Ottelua ja meininkiä seuratessani ajantajukin hiukan hämärtyi ja meni vähän ohi, että missä vaiheessa mikäkin tifo esiteltiin. Mutta tässäkin pelissä tifot levitettiin vähän epätavallisiin aikoihin, ja niitä myös riitti. Ensin oli luvassa isoin tifo missä molemissa reunoissa oli pienet lakanat ja keskellä mosaiikkitifona muodostui seuran väreistä sydän. Seuraavassa tifossa jossain vaiheessa toista puoliaikaa kunnioitettiin ilmeisesti jotain seuran legendaa. Reunoilla oli nyt puolestaan keltamustia papereita, ja keskellä komeili overheadissa jonkun herrasmiehen pärstä. Tifon kruununa toimi muutamat soihdut päädyn yläosassa.
Vielä kolmas tifoilu nähtiin ottelun jo päätyttyä, kun päädyssä levitettiin muutama banderolli joiden sanoma jäi sattuneesta syystä itseltäni väliin ja muutamat savut sytytettiin. Kentälläkin potkittiin palloa sen verran, että Slovan Liberec tasoitti toisella jaksolla pelin ja lopputulos oli 2-2. Kotijoukkueen kannattajat eivät kuitenkaan hirveästi murehtineet karannutta voittoa, vaan ottelun jälkeen antoivat vielä viimeiset kerrat komeasti kajahtaneet chäntit kotijoukkueelle. Kaiken kaikkiaan ottelu jossa oli yllättävän hyvä tunnelma, ja ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa Slavian kannattajapäädylle loistavasta meiningistä.
Välipäivinä oli tarkoitus käväistä ihmettelemässä Olomoucin kaupunkia mutta sen verran laiska olen, että päätin jäädä Prahaan makoilemaan puistoihin ja nauttimaan hellekeleistä.
Sparta Praha-CSKA MoskovaPrahan viimeinen matsipäivä valkeni jälleen kerran vähemmän yllättäen varsin kuumana. Aamu alkoi sillä kun kuuntelin jenkkijanarin avautumista kuinka taksikuski oli kusettanut tältä 2000 korunaa, ja jos ei maksua olisi tullut niin muilutushommiksi olisi kuulemma mennyt. Prahan takseilla ei kovin hyvää mainetta ole, ja itsekin vedin ainoastaan metrolla ja raitiovaunuilla. Illalla oli siis ohjelmassa Mestareiden liigan karsintaa Sparta Praha-CSKA Moskova ottelun myötä. Ensimmäisen osaottelun jälkee tässäkin pelissä jännitettävää riitti. Niin riitti myös Klubin pelissä Kazakstanissa, jota pääsin seuraamaan tekstiviestien välityksellä. Lopputulos ilmeni noin tunti ennen Spartan pelin alkua, joten ehti hyvin juoda nopeat vitutuskännit. Spartan peli muistutti hiukan Klubin omaa tuskien taivalta. Sparta siirtyi nopeasti 2-0 johtoon ja kaikki vaikutti varsin hyvältä. Sitten kuitenkin Roman Eremenko alkoi tosissaan pelaamaan, ja Eremenkon avustuksella CSKA pääsi peliin mukaan ja toisen jakson alussa tuli tasoihin. CSKA:n ensimmäinen maali oli Eremenkolta aikamoinen mestarin näyte. Kertaalleen Roma itsekin esitteli hehtaaripyssyään päätykatsomoon asti, ja oli vähällä kaataa tuoppini. Sain kuitenkin nyrkkeiltyä pallon väljemmille vesille. Ihan kansainvälisen tason maalivahdin suoritus siis.
Lopulta CSKA lopetti Spartan pyristelyt ja iski 2-3 maalin ihan komealla vedolla. Spartan kotiyleisö oli tähän saakka lähtenyt ihan hyvin ultrien huutoihin mukaan(ei tunnelma silti ollut samaa luokkaa kuin Slavian pelissä), mutta nyt tunnelma lässähti. Itse istuin vieraskatsomon vieressä jossa noin 300 venäläisen huudot alkoivat kunnolla kuulumaan vasta voittomaalin jälkeen. Mitään hulinaa ei matsin jälkeen ollut, ja ottelutapahtuma sujui muutenkin varsin nätisti. Matsin jälkeen ehti vielä viimeisen kerran nautiskella olutta joen rannassa. Praha on kyllä näin loppukesästä mitä mainioin kohde futismatkailuun. 4 pääsarjajoukkuetta, lämpöä piisaa, kalja on monesti halvempaa kuin vesi, brenkuttelua ei katsota pahalla ja ne naiset, naiset ovat suht huikeita. Vaimomatskua löytyy. 5/5.
Slovan Bratislava-FC KrasnodarTorstaiaamuna oli aika jättää haikeat hyvästit Prahalle ja siirtyä seuraavaan kohteeseen. Eurooppa-Liigan pelipäivältä Slovan Bratislavan ja Krasnodarin ottelu sopi hyvin omaan aikatauluuni. Aamupäivästä hyppäsin junaan ja tuskailin huonoa ilmastointia seuraavat 4 tuntia. Bratislavaan saavuttaessa jopa kaltaiseni kesämies joutui hiukan valittamaan. Lämpötila aurinkoisissa ja tuulelta suojassa olevissa paikoissa kohosi jo yli 40 asteen, ja kun Bratislavassa vietin vain päivän ja mitään majoitusta ei ollut niin hikoilemaan kyllä pääsi. Kylmä suihku olisi kelvannut. Stadionin sijainnista oli vain pientä hajua, joten jouduin turvautumaan McDonaldsin wifiin ja karttojen tutkailuun. Aikaa suunnistamiseen kyllä oli, ja lopulta oikea raitiovaunukin löytyi. Saavuin stadikalle pikkasen etuajassa eli yli kaksi tuntia ennen ottelun alkua. Määränpäässä kuitenkin odotti kaksi suurta helpotusta. Ensin suuri ilmastoitu kauppakeskus jossa ehti hyvin istuskella ja nauttia eväistä, mutta vielä hienompi löytö oli jonkinlainen järvi stadionin lähettyvillä. Paikalta löytyi aurinkotuoleja, paidattomia kaljamahaisia paikallisia keski-ikäisiä miehiä ja tottakai pari kaljakioskia. Uimahousuja en nyt älynnyt ottaa mukaan matsireissulle, mutta pikaisen pohdinnan jälkeen päätin itsekin heittää vaatteet pois ja pulahtaa bokserit jalassa uimaan. Uima-asukoodisto ei näyttänyt olevan kovin tarkkaa. On sitä puhtaammissakin vesissä tullut uitua, mutta ainakaan mitään Simpsoneista tuttuja kolmisilmäisiä mutanttikaloja ei tullut vastaan. Helteen ansiosta bokseritkin kuivuivat sopivasti ennen ottelua.
Bratislavan stadion on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta eipä tuo itseäni haitannut. Huiveja myytiin ja ruoka- ja juomatarjoilu pelasi. Alkoholia ei ollut myynnissä, mutta tsekkiläinen erikoisuus eli kofola toimi erinomaisena janon sammuttajana. Kotijoukkue oli hävinnyt ensimmäisen osan 2-0, joten kovin suurta yleisöryntäystä ei tässä pelissä nähty. Itselläni oli paikat taas halvimmat mahdolliset, viidellä eurolla irtosi mesta päätykatsomosta. Toisella puolella kaarretta seisoivat kotijoukkueen ultrat eli Ultras Pressburg. Väkimäärältään häviävät kyllä Helsingin kahden suurimman joukkueen seisomakatsomoille. Toisella puolella kaarretta oli puolestaan hämmentävä viiden hengen poppoo. Hiukan vanhemmat herrasmiehet levittivät aidalle mm. Serbian, Slovakian sekä Jugoslavian liput. Ainoat chäntit mitä kundit vetivät olivat juuri "Jugoslavia, Jugoslavia!!"-huutoja. Kannattajakatsomo puolestaan tyytyi lähinnä vittuiluchäntteihin joukkueen valmentajalle, joka ei ilmeisesti kovin suosittu ole. Suosio ei noussut ensimmäisen puoliajan aikana jolloin Slovan pelasi aivan surkeasti.
Peli oli pian 0-2 ja olisi hyvin voinut olla vähän enemmänkin. Tämä alkoi riittämään kotiyleisölle. Yksinäinen sankari yritti potkimalla murtaa metaliaitaa joka oli kieltämättä sen verran ruostunut, että kovemmilla potkuilla olisi varmasti murtunut pieniksi palasiksi. Nyt palasiksi murtuivat lähinnä janarin sandaalit ja varpaat. Slovakia-Jugoslavia ystävät ry puolestaan tyytyi potkimaan penkkejä irti kunnes järkkärit saapuivat rauhoittelemaan miehiä. Puoliajalle siirryttiin kovassa vihellyskonsertissa, ja samalla ultrat poistuivat stadionilta kokonaan ja kaikki lakanat otettiin myös pois. Slovanin ultrat olivat ilmeisesti viime kauden lopussa pitäneet jotain boikottia, ja nyt boikotoivat ainakin toista puoliaikaa.
Toisen puoliajan alussa suuren urheilujuhlan tuntua ei hirveästi ollut. Stadionilla oli aivan haudan hiljaista, minkäänlaisia kannattajahuutoja ei kuulunut ja pelikin vaikutti ratkenneelta. Krasnodarista oli saapunut 6 kannattajaa paikalle joiden yksinäiset huudot välillä rikkoivat aavemaisen tunnelman. Pohdin pelin seuraamisen ohessa kofolkan syvempää olemusta, ja tulin siihen tulokseen että se maistuu coca-colalta johon on upotettu salmarishotti. Toimii. Nälkääni tyydytin sangen suurehkolla hampurilaisella, jonka välissä oli grillissä kärissyt porsaan pihvi. Hiukan huolestuneena katselin purilaiseni valmistusta, kun paikallinen Jyrki Sukula viskoi muoviämpäristä porsaan palasia rasvalla täytettyyn grilliinsä, mutta kun ripulia ei tullut niin ilmeisesti kylmäketju ei ollut katkennut 40 asteen helteissäkään. Suorastaan gourmet-ruokaa Sibyllan sörsseleihin verrattuna.
Kentälläkin alkoi hiljalleen tapahtumaan. Kotiyleisön suuri suosikki ja Slovanin sankari Robert Vittek oli porukan ainoa pelaaja jonka nimen tunnistin, ja mies oli maineensa veroinen. Ensin syntyi kavennus, sitten tasoitus, ja lopulta mies viimeisteli hattutemppunsa ja vei Slovanin jo 3-2 johtoon. Ultrat pysyttelivät stadionin ulkopuolella, mutta nyt tuulariyleisö innostui. Vittek-chäntit vaihtuivat hiljalleen joukkueen kannattamiseen ja ilmassa alkoi olemaan jo kiiman tuntua. Aikaa oli 20 minuuttia ja Slovan tarvitsisi kaksi maalia jotta se tekisi kaikkien aikojen nousun. Kuban vaikutti lannistuneelta ja Slovanilla oli momentum. Ensin käytiin maaliviivalla, sitten vapaapotku kolahti yläristikkoon, sitten päästiin laukomaan 8 metristä puolityhjään maaliin mutta laukaus hipaisi Kubanin pakkia ja meni yläriman kautta yli maalin. Muu yleisö katseli hermostuneena peliä, itse pelikelloa. Yöjuna Krakovaan lähtisi reilun puolen tunnin päästä, ja kun itse kuljetuksesta rautatieasemalle ei ollut mitään varmuutta niin oli pakko poistua matsista kun 85 minuuttia oli vasta pelattu. Tottakai sitten stadionin ulkopuolelta löytyi heti taksi, mutta enpä viitsinyt enää ottaa riskiä ja jäädä katsomaan pelin viimeisiä minuutteja. Hyvä niin sillä Kuban ilmeisesti kävi tekemässä 3-3 maalin ja päätti Slovanin pyristelyt. Sangen mukava taksikuski heitti minut 10 minuutissa asemalle, jossa odotti seuraavat koettelemukset.
Bratislava-Krakova yöjuna ei mennyt ihan putkeen. Helsingin rautatiaseman työntekijän sähläämisen ja Bratislavan steissin hyödyttömän käsiään levittelevän työntekijän ansiosta, istuin ensin 3,5 tuntia paikallani ja katsoin muiden nukkumista, sitten istuin Bohuminin asemalla vajaan tunnin aamukolmelta ja lopulta pääsin Krakovaan menevään yöjunaan aamuyöstä. Änkesin täpötäyteen loossiin ja herätin hytin 5 muuta matkustajaa ja rynnin omalle paikalleni hytin keskiosaan. Seuraavan 4 tunnin aikana kukaan muu kuin kaksi aasialaista neitoa ei nukkunut. Yritin vetäytyä sikiöasentoon ja vältellä herättämieni kolmen hollantilaisen kundin murhaavia katseita. Krakovaan saavuttiin kahdeksan maissa aamulla, ei yhtään liian aikaisin....
