FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
01.12.2024 klo 04:59:26 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Pelitapa C-B junnuissa  (Luettu 2474 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
koutsiko

Poissa Poissa


: 21.08.2015 klo 11:08:48

En tiedä onko tästä aiheesta ollut aikasemmin keskustelua, pahoittelut jos tulee toistoa kun en koko foorumia jaksa kahlata läpi..

Olen uran alkupäässä oleva valmentaja ja ollut mukana lähinnä C-B -junioreissa. Ykköstavoite itsellä valmentajana on ollut pyrkiä kehittämään pelaajia sillä ajatuksella, että jokainen olisi mahdollisimman hyvä sitten joskus aikuisten peleissä. Se millä tasolla kukin pelaaja on C-B junnuissa on ollut melkeinpä yhdentekevää johtuen jo pelkästään isoista eroista fyysisessä ja henkisessä kehityksessä. Myös joukkueiden menestys tai tulokset tässä vaiheessa on valmennusfilosofiassani ollut toisarvoista, toki pelejä yritetään voittaa jo pelkästään senkin takia että pelaajat haluavat voittaa. Tuossa edellisessä lauseessa tullaankin asiaan, johon en ole keksinyt itse oikeaa vastausta. Eli miten mielestänne C tai B -junnuissa tulisi pelata? Kärjistetysti on kaksi ääripäätä:

1. Voiton hakeminen keinolla millä hyvänsä. Eli aikuisten maailmasta tuttu tapa, jossa pelitapa pyritään muodostamaan sellaiseksi, jolla käytössä olevalla pelaajamateriaalilla saadaan paras mahdollinen tulos ja muokataan sitä myös tarvittaessa vastustajan mukaan
2. Pelataan "Barcaa". Eli lyhytsyöttöpeliä, jossa tulee mahdollisimman paljon suorituksia joissa korostuu perustaidot ja pelin lukeminen (tilan tekeminen/täyttäminen, peliasennot, ajoitukset jne), mutta jolla ei välttämättä saada maksimaalisia tuloksia käytettävissä olevalla pelaajamateriaalilla

Tiedän että molemmilla ääripäillä on kannattajansa. Joidenkin mielestä pitää pelata aina parasta tulosta hakien, jotta pelaajat oppivat voittamaan ja jotta joukkue pääsee pelaamaan kovempia vastustajia vastaan jne. Toisten mielestä pitää pelata pelaajia kehittävällä tavalla vaikka tulokset olisivat kuinka huonoja.

Olen miettinyt, että mennäänkö Suomessa junnujen pelaamisessa jo vähän liian aikaisin tuohon joukkueen tuloksen maksimointiin? Omien kokemusten mukaan C-junnuissa suurin osa joukkueista pyrkii vielä pelaamaan paljon maata pitkin. B-junnuissa taas moni joukkue pelaa suoraviivaisemmin, joskus jopa bussi on parkissa ennakolta kovempaa joukkuetta vastaan. Tuntuu että suurimmalla osalla joukkueista B-junnuissa fokus on siirtynyt yksilön kehittämisestä joukkueen kehittämiseen. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, en osaa sanoa mutta tuntuu vähän aikaiselta.. 

Vielä isompi ja vaikeampi kysymys on, että mikä tapa pelata kehittää pelaajia mahdollisimman paljon missäkin iässä. Vähäisistä kokemuksista ulkomaisia joukkueita vastaan tulee mieleen suoraviivaisesti pelaavat norjalaiset ja maatapitkin hinkkaavat espanjalaiset. Ko. maiden pelaajamäärissä on tottakai moninkertainen ero, mutta suhteessa Espanjasta tulee enemmän huipputason pelaajia. Esimerkki on erittäin yksinkertaistettu ja huono, mutta jotenkin on sellainen kutina, että maissa joissa kulttuurina on lyhytsyöttöpelaaminen/taitoa korostava futis, tulee enemmän huippupelaajia. Norjassa on selkeä suoraviivaisen pelitavan kulttuuri ja espanjalaisen futiksen varmaan kaikki tuntee.. Suomellahan ei minkäänlaista kulttuuria futiksen suhteen ole ainakaan minun mielestä.
 
Mielestäni pelaajat pitäisi opettaa pelaamaan monipuolisesti ja tunnistamaan erilaisia tilanteita peleissä. Eli esimerkiksi jos vastustaja prässää 4 pelaajalla ylhäältä, niin miksi yrittää jauhaa väkisin tikitakalla ohi jos sen onnistumisprosentti on 50 luokkaa? Tai miksi ei edes yritetä rakentaa peliä alhaalta vaikka vastustaja vetäytyy puoleen kenttään? Pahimpia ovat Barca-fani valmentajat, jotka kieltävät poikia pelaamasta pitkiä syöttöjä tai vanhat miesten valmentajat, jotka "optimoivat" joukkueen tekemään tulosta opettamatta periaatteessa yhtään mitään. Molempia olen nähnyt..
koutsiko

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 24.08.2015 klo 11:38:59

Yksinkertaistetaan tajunnanvirtaa jos vaikka saisi mielipiteitä.. ;)

Eli tavoitteena olisi kehittää maailman parhaita pelaajia. Jotta tähän päästään, pitääkö mielestänne B-junnujen valmennuksessa keskittyä:

1. Joukkueen tuloksen maksimointiin
2. Pelaajien kehittämiseen
rukkanen

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 24.08.2015 klo 12:38:47

En ole (vielä) koskaan tuon ikäisiä valmentanut, mutta teoriassa ajattelisin asian niin, että joukkueen peruspelitavan tulisi olla pelaajien osaamista monipuolisesti kehittävää. Pallollisen pelaamisen kehittäminen on haastavampaa kuin puolustuspelin, joten painotuksen tulisi olla pallollisessa pelaamisessa kuitenkaan tasapainoista puolustamista unohtamatta. Ihannetilannehan olisi, että seurassa olisi jonkinnäköinen jatkumo pelitavan suhteen aikuisten edustusjoukkueesta junioripelaajiin, joskin tämä edellyttäisi myös edustusjoukkueen pelitavan jatkuvuutta päävalmentajien välillä, mikä ei taida oikein toteutua missään suomalaisseurassa tällä hetkellä. Tuon pelitavan sallimissa puitteissa olisi kuitenkin hyvä pystyä viilaamaan tekemistä vastustajan mukaan, sillä pitäähän tuon ikäisten jalkapalloilijoiden jo valmistautua aikuisten peliin myös ottelukohtaisten pelisuunnitelmien osalta. Kaiken tämän taustalla pitäisi kuitenkin jokaisessa ottelutapahtumassa olla perimmäisenä tavoitteena se, että pelaajat oppisivat mahdollisimman paljon. Pelkillä B-junnumestaruuksilla ei saavuteta ainuttakaan ammattilaissopimusta, joten sikäli tässäkin iässä tuloksen tavoittelun tulisi vielä kulkea tärkeysjärjestyksessä aina pelaajien kehittymisen perässä.
Asperiini

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Inter Milan, Muury


Vastaus #3 : 24.08.2015 klo 15:38:36

En ole (vielä) koskaan tuon ikäisiä valmentanut, mutta teoriassa ajattelisin asian niin, että joukkueen peruspelitavan tulisi olla pelaajien osaamista monipuolisesti kehittävää. Pallollisen pelaamisen kehittäminen on haastavampaa kuin puolustuspelin, joten painotuksen tulisi olla pallollisessa pelaamisessa kuitenkaan tasapainoista puolustamista unohtamatta. Ihannetilannehan olisi, että seurassa olisi jonkinnäköinen jatkumo pelitavan suhteen aikuisten edustusjoukkueesta junioripelaajiin, joskin tämä edellyttäisi myös edustusjoukkueen pelitavan jatkuvuutta päävalmentajien välillä, mikä ei taida oikein toteutua missään suomalaisseurassa tällä hetkellä. Tuon pelitavan sallimissa puitteissa olisi kuitenkin hyvä pystyä viilaamaan tekemistä vastustajan mukaan, sillä pitäähän tuon ikäisten jalkapalloilijoiden jo valmistautua aikuisten peliin myös ottelukohtaisten pelisuunnitelmien osalta. Kaiken tämän taustalla pitäisi kuitenkin jokaisessa ottelutapahtumassa olla perimmäisenä tavoitteena se, että pelaajat oppisivat mahdollisimman paljon. Pelkillä B-junnumestaruuksilla ei saavuteta ainuttakaan ammattilaissopimusta, joten sikäli tässäkin iässä tuloksen tavoittelun tulisi vielä kulkea tärkeysjärjestyksessä aina pelaajien kehittymisen perässä.

Komppaan tätä.

Pelitavan hakeminen joukkueelle on tärkeintä heidän omien ominaisuuksien kautta. Omasta mielestäni turhaa on yrittää tuputtaa pelaajille tiettyä pelitapaa, jos pelaajat eivät kertakaikkiaan sovellu siihen.

Tärkeintähän tuossa iässä on kehittää peruspelitaitoja (lyhyt syöttöpeli, laukaukset, paikanhaku, palloton pelaaminen ja ehkä tärkein taktinen liikkuvuus pelitilanteessa). Mielestäni tuossa iässä voisi myös alkaa kehittämään tietyille pelaajille tiettyjä pelipaikkaominaisuuksia. Lyhyelle pelaajalle turha opettaa pääpeliä? :P

Itse lähen hieman myöhäisemmässä iässä valmentajaksi ja koulutuksiin tässä kuussa. Palloliiton 2 ensimmäistä kurssia ja C-kurssi vielä tälle vuodelle. Tavoitteena on myös päästä joko apuvalmentajaksi tai "ns. harjoittelijaksi" paikalliseen seuraan katsomaan miten aikuisissa ja A-B ikäisissä valmennus tapahtuu.
Asperiini

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Inter Milan, Muury


Vastaus #4 : 24.08.2015 klo 15:45:00

Yksinkertaistetaan tajunnanvirtaa jos vaikka saisi mielipiteitä.. ;)

Eli tavoitteena olisi kehittää maailman parhaita pelaajia. Jotta tähän päästään, pitääkö mielestänne B-junnujen valmennuksessa keskittyä:

1. Joukkueen tuloksen maksimointiin
2. Pelaajien kehittämiseen

Jos haet kehitysväylää omaan valmentamiseesi, keskity B ---> junioreiden valmentamista. Jos haluat keskittyä vielä kehittämiseen, mutta et halua olla juniori-ikäisissä, keskity tietyn osa-alueen valmentamiseen tekniikassa.

Jos haet valmentajana tavoitteeksi tuloksen maksimointia ---> siirry aikuisvalmennukseen / A-junioreihin.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit ja kyläjoukkueet ml. Kups


Vastaus #5 : 25.08.2015 klo 09:56:40

Minkä tasoisista pelureista puhutaan?

Kun ollaan C/B junnuja, niin pelaajat ovat jo jakautuneet erilaisiin joukkueisiin "omalle tasolleen", ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa on valinnan varaa. Pallon kierrättäminen ja barcakukku edellyttää, että pallo ei pompi ja vieruskaverin taidot riittävät siihen. Suoraviivainen pelaaminen voi olla välttämättömyys, jos vain siihen on riittävät eväät.

Eikö ajokoirafutistakin voi harjoitella ja pelata älykkäästi? Siis on ero toivotaantoivotaan pitkällä syötöllä vastustajan kenttäpuoliskolle tai tarkoituksellisella pystysyötöllä hyökkääjälle tyhjään tilaan linjan taakse.  

« Viimeksi muokattu: 25.08.2015 klo 12:58:48 kirjoittanut gv39 »
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 25.08.2015 klo 11:09:12

Ymmärrän, että monella paikkakunnalla ei valmentajia ole juurikaan saatavilla, mutta itse pyrin olemaan hyvin kriittinen siihen millä tasolla ja missä ikäluokassa valmennan. En esimerkiksi tahtoisi tällä hetkellä siirtyä A tai B-ikäluokkiin, koska sinne minulla ei riitä rahkeita tai kokemus. Nyt puhutaan jo sen verran iäkkäistä kavereista, että täytyy olla jo muutakin ajatusta kuin että mennäänkö voitto edellä vai peliä rakentamalla.

Toinen asia mitä olen tässä jo tovin huudellut on se, että ei meidän tulisi näissä ikäluokissa edes kysyä tätä, koska jos Suomi futis olisi oikeasti kunnossa, niin tietyt asiat opetettaisiin pelaajille oikeassa järjestyksessä. Jos pelaajien tekemisen laatu ja pelillinen puoli on niin heikkoa B ikäisissä, että joudutaan lähtemään aivan perusteista ollaan jo pahasti myöhässä.

Valmentajien tulisi ensin tietää miten pelataan 9v9 (uusi 8v8) ja 11v11 pelitavoilla eri ikäluokissa. Varsinkin valmentajien tulisi tietää mitkä ovat ne eri variaatiot joilla erilaisella pelaajamateriaalilla pelataan. Mikäli hypätään suoraan tämän ikävän juniorvaiheen yli, niin en usko, että on mahdollista nähdä pelikenttää oikealla tavalla. Miksikö? Koska kaikki nuo aikaisemmat pelitavat löytyvät eri isonkentän osa-alueilta. Mikäli valmentaja ei kykene näkemään aluetta lohkottuna, pelaajakohtaisia pelialueita sekä pelaajien eri pelitapoja on tuloksena vain pitkää ja perään…

Olisi hyvin tärkeää, että valmentajalla olisi mahdollisimman laaja perspektiivi mihin nojata ja tämä syntyy vain kokemuksen kautta. Vaikka koulutus onkin tärkeää, niin se että käy E, D ja C koulutuksen parissa vuodessa ei kyllä tee kenestäkään vielä valmentajaa. Itse kuulun niihin valmentajiin, jotka peräänkuuluttavat valmennusvuosia, koska kun nyt teet jonkin asian näin, niin ensivuonna sinulla on siihen samaan asiaan taas hieman erilainen näkökanta. Viidenvuoden päästä jokainen valmentaja sanoo, että ehkä olin hieman lapsellinen ja tekisin asian sitten mieluimmin näin… Itselläni tuo kymmenen vuotta on sellainen aika, että sen jälkeen uskon, että valmentajalla on jo aikalailla perspektiiviä sanoa miksi oikeasti tulisi harjoitella ja pelata jollakin tavalla. Valitettavasti he jotka ovat olleet vuosia tässä mukana enemmän tai vähemmän talkoohengellä alkavat tippua pois jo pelkästään sen takia, että tämä ei ole enää se harrastus. Juuri heitä tulisi saada pidettyä mukana ja tuomassa sitä kallisarvoista kokemusta. Omakohtaiset pelivuodet ja valmennusvuodet ovat parempia kuin nopeassa tahdissa tehdyt koulutukset. Koulutusta en missään tapauksessa väheksy, mutta ei silti Litmanen ole valmis A-maajoukkueen valmentajaksi, koska valmennusvuodet puuttuvat. Perspektiiviä hänelläkin varmasti on pelikokemuksen myötä, mutta ei tarpeeksi vuosia sieltä penkinpuolelta, sen hän myös itse tietää. Olen myös nähnyt valmentajia jotka eivät ole koskaan käyneet käytännössä mitään koulutuksia, mutta ovat olleet mukana kymmeniä vuosia, hemmetti miten hyvää ja analyyttistä valmentamista, näistä kavereista olisi hyötyä myös SPL:n puolella. Itselläni vielä vuosia edessä, ennen kuin hakeudun lähellekkään aikuisia, siihen on vielä matkaa että löytyy tapa millä pelata, kun vastaan tulee selkeästi taitavampi ja tehokkaampi joukkue.

Pelaajien tekninen taito tulisi olla isolla kentällä niin hyvä, että isolla kentällä voidaan pelata. Mikäli tätä taitoa ei ole, niin miten ihmeessä voidaan opettaa pelaajalle tapoja joilla isolla kentällä pelataan? Vaikka kaveri ei D13 vuotiaana vielä ole 180cm pitkä, niin kyllä tietyt asiat täytyy jo osata fyysisten rajoitusten puitteissa:
-Hänen täytyy pystyä syöttämään tarkka lyhyt syöttö molemmilla jaloilla, molempien jalkojen sisä-ja ulkosyrjäsyöttä.
-Hänen täytyy osata vahvemmalla jalalla antamaan kova laakasyöttö sekä pystyttävä tekemään puolenvaihto. 
-Hänen täytyy pystyä ottamaan pallo haltuun molemmilla jaloilla, rinnalla sekä pudottaa päällä.
-Pelaajan tulee pystyä keskittämään vahvemmalla jalallaan sekä laukomaan molemmilla jaloillaan liikkeestä.
-Pelaajan tulee pystyä nostamaan juoksuvauhtinsa lähelle maksimiaan ja pitämään se maksimissaan 40m matkalla.
-Hänen tulee pystyä nostamaan vauhdista juoksuvauhtinsa maksimiin ja pitämään se siellä hetkenaikaa.. Liikkuminen eteen, sivuille, taakse, pujottelu… yms..

Kun pelaaja kasvaa ja saa lisää fysiikkaa helpottuu näiden kaikkien asioiden tekeminen, mutta mikäli näiden asioiden perusteita ei osata, kun siirrytään isolle kentälle, en usko, että näitä kerkeää opettamaan enää tarpeeksi hyviksi, että pelaaja voisi unelmoida ammattilaisuudesta. Nyt moni jo kauhistelee miten paljon asioita pitäisi pystyä hallitsemaan, mutta mikäli näiden tekeminen aloitettaisiin jo sieltä 5v5 peleistä, niin ei yhdenkään ominaisuuden hallitseminen ole edes iso asia. Iso asia se on, jos kaveri on B ikäryhmässä eikä osaa syöttää kuin vahvemmalla jalallaan, silloin se pelikenttä on ihan hemmetin iso.

Juuri näiden asioiden takia me tarvitsemme pelaajapolun joka on selkeä ja eteenpäin vievä. Ei sellaista pelaajapolkua jonka jokainen seura itse tekee vaan sellaisen jonka ohjeistus tulee SPL:n puolelta, mitkä taidot pelaajan täytyy osata 5v5 pelissä, mitkä 8v8 pelissä ja mitkä minkäkin ikäryhmän 11v11 peleissä, jotta kun puhutaan 13v, 15v ja 17v pelaajista, niin tiedetään mitä he jo osaavat jotta voidaan opettaa uutta.

-Snoopy-
koutsiko

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 25.08.2015 klo 12:18:36

En ole (vielä) koskaan tuon ikäisiä valmentanut, mutta teoriassa ajattelisin asian niin, että joukkueen peruspelitavan tulisi olla pelaajien osaamista monipuolisesti kehittävää. Pallollisen pelaamisen kehittäminen on haastavampaa kuin puolustuspelin, joten painotuksen tulisi olla pallollisessa pelaamisessa kuitenkaan tasapainoista puolustamista unohtamatta. Ihannetilannehan olisi, että seurassa olisi jonkinnäköinen jatkumo pelitavan suhteen aikuisten edustusjoukkueesta junioripelaajiin, joskin tämä edellyttäisi myös edustusjoukkueen pelitavan jatkuvuutta päävalmentajien välillä, mikä ei taida oikein toteutua missään suomalaisseurassa tällä hetkellä. Tuon pelitavan sallimissa puitteissa olisi kuitenkin hyvä pystyä viilaamaan tekemistä vastustajan mukaan, sillä pitäähän tuon ikäisten jalkapalloilijoiden jo valmistautua aikuisten peliin myös ottelukohtaisten pelisuunnitelmien osalta. Kaiken tämän taustalla pitäisi kuitenkin jokaisessa ottelutapahtumassa olla perimmäisenä tavoitteena se, että pelaajat oppisivat mahdollisimman paljon. Pelkillä B-junnumestaruuksilla ei saavuteta ainuttakaan ammattilaissopimusta, joten sikäli tässäkin iässä tuloksen tavoittelun tulisi vielä kulkea tärkeysjärjestyksessä aina pelaajien kehittymisen perässä.

Täysin samaa mieltä tuosta.

Itse olen onnellisessa asemassa ja valmennan puhtaasti kasvattajaseuraksi profiloituneessa seurassa, jossa tehdään töitä yhteiseen pelitapaan pääsemiseksi junnuista edustusjoukkueeseen ja ollaan siinä mielestäni hyvällä tiellä. Pelitavalla (toiminta-ajatus tms. olisi ehkä parempi termi tähän) tarkoitetaan siis laajemmin millaista futista seuran joukkueissa halutaan pelata ja pelitapa on pyritty miettimään pelaajakehityksen ehdoilla. Tästä on sitten johdettu paljon asioita kuten että millaisia valmentajia pitää olla, minkälaisia pelaajia tuotamme, mitä pelaajien pitäisi missäkin iässä osata yms. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seurassamme on oikea linja tekemiselle, mutta laatu selviää sitten vasta jonkun vuoden päästä..

Noissa suunnitteluissa kun on mukana ollut ja samalla valmentanut joukkuetta, joka on kasvanut C:stä B:hen, niin on herännyt ihmettelemään, etteikö muualla toisaan toimita näin? Useammissa seuroisssa joukkueet ovat valmentajansa näköisiä, eikä mitään yhteistä ajatusta esim. pelitavan suhteen ole. Järkyttävintä oli siirtyä B:hen kun huomasi, että osa joukkueista ei edes yritä rakentaa peliä vaan pelaa pitkää ja puolustaa tiiviisti. Ymmärrän tuon aikuisten tasolla, jossa pelataan tuloksesta ja pyritään pelaamaan tavalla joka käytettävissä olevalla pelaajamateriaalilla tuottaa parhaan tuloksen. Mutta mielestäni B-junnuissa pitäisi pyrkiä vielä pelaamaan pelaajia kehittävällä tavalla. Suurin ongelma ei mielestäni ole taito vaan pelikäsitys. Huonommallakin taidolla pärjää tiettyyn pisteeseen asti, jos pelaajat osaavat liikkua pelattavaksi oikea-aikaisesti ja oikeaan peliasentoon, osaavat lukea milloin kannattaa pelata lyhyt/pitkä syöttö ja mihin suuntaan.

Toki nuo luettelemani asiat ovat myös niitä, joita pitäisi ehkä jo pikkujunnuissa opettaa, mutta eikö noihin asioihin kannattaisi B-junnuissa vielä panostaa eikä heittää kirvestä kaivoon kun "ei näille ole opetettu oikeita asioita D-junnuina" -tyyppisesti? Puujalkaisesta B-junnusta ei saa enää taitavaa, mutta peliä sen voi opettaa ymmärtämään ainakin jollain tasolla. Omalla pitkällä pelaajauralla oppi ainakin sen, että pelikäsityksen kehittyminen ei lopu koskaan jos vain itse asioita koittaa miettiä. Viimeistään siinä vaiheessa on pakko oppia lukemaan peliä kun jalat ei enää liiku teinivuosien malliin ;)

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa