Veikkausliigassa tehdään paljon asioita hyvin jo nyt, mutta pienillä jutuilla sarjan imagoa on mahdollista nostaa. Monia hyviä ideoita on jo edellä mainittukin. Tämä nyt on ihan huru-ukkomaista maalailua, mutta seuraavanlaisia muutoksia ainakin itse mielelläni näkisin, jotta mahdollinen positiivinen kierre voisi lähteä rullaamaan. Joissain tapauksissa liiga voi jopa hankkia immuniteetin pelin huonolle tasolle tai ajoittaisille huonoille olosuhteille. Kyllä jääkiekkoliigaakin haukutaan paljon eri syistä, mutta silti se on tavallaan kritiikin ulkopuolella, koska sen asema on niin vakiintunut. Veikkausliigakin voisi seisoa yhä tukevammin omilla jaloillaan ja tehdä omaa juttuaan hyvällä itsetunnolla ja iloisesti.
1. Arvokkuus.
Nimi "Veikkausliiga" antaa jonkinlaisen b-luokan mielikuvan. Tässä olisi jopa hyvä tilaisuus ryöstää jääkiekolta vahva brändi, kun jääkiekkoliiga typeryyksissään luopui SM-liiga -nimestä. Vähän samalla tavalla siis kuin jalkapallo ryösti jääkiekolta Stadin derbyn. Nimi voisi olla vaikka Jalkapallon SM-liiga tai Jalkapalloliiga. Veikkaus voisi silti mahdollisesti yhä säilyä sponsorina, jolloin virallisena nimenä olisi esimerkiksi "Veikkauksen Jalkapalloliiga", mutta mediat käyttäisivät lyhempää muotoa. Lempiniminä sitten Futisliiga, SM-liiga tai pelkkä Liiga. SM-liigahan Veikkausliiga on todellisuudessa nytkin, sillä "SM-liigaa" voidaan pitää loogisena yleisnimityksenä palloilun korkeimmalle sarjatasolle.
Veikkausliigan audiovisuaalista julkikuvaa pystyy kohentamaan pienellä vaivalla. Kentälletulomusiikista voisi tehdä sovituksen klassisen musiikin orkesterille, jotta se Mestarien liigan hymnin tavoin tuntuisi huokuvan arvokkuutta ja tyyliä. Nyt se on vähän turhan räkäistä rokkia, jotta tulisi tunne, että "nyt ollaan osa jotain suurta". Veikkausliigalla on myös jo nyt hyvän tuntuinen sini-valko-punainen värimaailma, jota on mahdollista vahvistaa kentänlaitakylteissä ja tv-grafiikoissa. Yleisölle voisi vaikka selittää, että sininen ja valkoinen viittaavat Suomeen ja punainen palavaan intohimoon jalkapalloa kohtaan. Lisäksi pelinaikaiset äänimainokset on kiellettävä. Muuten mainoksia ei silti kannata liikaa suitsia, siihen liigalla ei ainakaan vielä ole varaa. Kuten rapidinwartti tuossa edellä sanoikin, jääkiekkoliiga on hoitanut jotkut tällaiset asiat mahdollisimman huonosti ja ollut luomassa lajille ylimielistä ja pöhöttyneen kaupallista imagoa.
Hyvin hoidetut pienet jutut voivat olla yllättävänkin isoja asioita. Esimerkiksi Veikkausliigan oma virallinen pelipallo on osaltaan myös tuonut liigalle lisäuskottavuutta. Samoin Ilta-Sanomien nettilähetykset ja monin paikoin mainio medianäkyvyys. Juuri toteutuvien stadionhankkeiden merkitys on toki vielä suurempi.
2. Juurevuus.
Liigan on myös pakko arvostaa itseään suomalaisen palloilun yhtenä kruununjalokivistä, eikä vain karsintakilpailuna eurokentille. Tärkeämpää kuin liigassa pelaavat seurat ja pelaajat on se, että voidaan olla varmoja siitä että liiga seisoo tukevalla pohjalla ja kunnioittaa itseään, historiaansa ja kaikkia sen parissa toimivia ihmisiä. On aika turhaa pohtia mitään sellaisia juttuja että "kunpa TPS ja AC Oulu nousisivat liigaan" tai "kunpa Suomi menisi arvokisoihin, silloin kaikki muuttuisi". Tämä on urheilua, joka ratkaistaan urheilullisesti, ei mitään stadioneiden ja talousalueiden välistä kisailua.
On lakattava puhumasta Veikkausliigasta vuonna 1990 alkaneena sarjana. On melkein käsittämätöntä, että nykyäänkin liiga vilisee perinteisiä seuroja ja suomalaisen jalkapallon pääsarjalla on yhtä pitkä historia kuin Italian Serie A:lla, mutta tätä historiaa ei haluta juuri mitenkään tuoda julki tarinoiden, tilastojen ja muisteluiden merkeissä.
Liigan on ymmärrettävä, että sillä on käsissään loistava ja värikäs historia, ja sen tulee auttaa seuroja rakentamaan tätä tarinaa jatkossakin. Voidaan myös miettiä, mitä Veikkausliiga haluaa viestiä kansallisella tasolla tapahtumana ja instituutiona. Esimerkiksi Jääkiekkoliiga on tässä onnistunut, samoin esimerkiksi Jukolan viesti, joka on vuosi vuodelta imenyt itseensä legendaarista auraa. Ääriesimerkkinä on Ranskan ympäriajo, joka on käytännössä yksi suuri Ranskan matkailumainos. Veikkausliiga on onnistunut, jos se saa keväällä lehdet kirjoittelemaan ja ihmiset huokailemaan Valioliiga-tyyliin "taas se alkaa, nyt on kaikkien aikojen kausi tulossa", vaikka kilpailun legendaarisuus olisi osittain vain imagollista ja hienovaraisen markkinoinnin kautta luotua illuusiota. Veikkausliigalla on onneksi valttinaan se, että se on jo nyt kirkkaasti Suomen kesän ykköspalloilulaji. Suomalainen kesäilta ja jalkapallo-ottelu (usein yhdistettynä muuhun kylätapahtumamaiseen tunnelmaan) on parhaimmillaan aivan lyömätön yhdistelmä.
Veikkausliigan vahvuus on myös siinä, että sarjaa pelataan suurella maantieteellisellä alueella ja maan sisällä huomattavastikin kulttuuriltaan eroavissa kaupungeissa. Jalkapallolla on tämänkin ansiosta mahdollisuus rakentaa itsestään uuden sukupolven "kansallinen peli", joka on luonteeltaan avoin ja laajalle levittäytynyt, eikä se sulje ketään ulkopuolelle tai rakenna turhia vastakkainasetteluita. Jalkapallokulttuuri syntyy pääosin orgaanisesti ruohonjuuritasolta, ja niin syntyvät myös intohimo ja rakkaus lajia kohtaan ja derbyjen kaltaiset terveet vastakkainasettelut. Sponsoritkin innostuvat, kun näkevät, mitä Jalkapalloliiga merkitsee ihmisille ja mitä se symboloi kansallisella tasolla.
3. Ilo.
Jalkapallon merkitys kasvaa ennen kaikkea tukijoista ja kannattajista käsin ja joku myyttinen "pelin taso" on siinä sivuseikka. Stadin derbyn nopeasti syntynyt arvokkuus ja yleinen fiilis on käytännössä kannattajien luoma. Vastakkainasettelu kannattajien, Palloliiton ja Veikkausliigan välillä pitäisi pikaisesti purkaa. Soihdut voisi sallia ainakin rajatuissa katsomonosissa. Kaikkiin lieveilmiöihin ja orastavaan väkivallan uhkaan on silti suhtauduttava tiukasti.
Otteluohjelma on uskallettava luoda pitkäjänteisesti ja osittain seurojen toiveiden vastaisesti. Kautta on pidennettävä, melkein kaikki pelit on pelattava sunnuntaina tai lauantaina ja katsojan on pystyttävä luottamaan, että pelikaavio pysyy suunnilleen samana, samoin sarjajärjestelmä ja joukkuemäärä. Silloin on helppo viestiä yleisölle esim. että "Jalkapalloliigaa pelataan viikonloppuisin". Sitten on turha enää kenenkään sanoa, etteivät tietäisi milloin pelejä pelataan.
Vaikka esim. Palloliitto tai Veikkausliiga ei suoranaisesti voi kuin mahdollistaa hyvää fiilistä, ei varsinaisesti luoda sitä, myös symbolisilla teoilla on merkitystä. Nykyinen sakotuskäytäntö pitää muuttaa radikaalisti. Veikkausliiga voi myös nostaa profiiliaan yksittäisillä positiivisilla tempauksilla. On esim. mahdollista luoda jonkinlainen vieraskannattajan kausikortti, jolla vaikkapa alle sadan euron sopuhintaan pääsisi aina oman joukkueensa vieraskatsomoon. Se nostaisi vieraskannattajamääriä ja tunnelmaa, ja monet hankkisivat kortin ihan vain kannatuksen tai helppouden vuoksi tai tietääkseen saavansa varmasti lipun seuraavaan derbyyn (vrt. uusi museokortti).
Jalkapalloyhteisö voi viestittää muille, että kaikki tällainen toiminta lähtee positiivisuuden kautta. Se voi sanoillaan ja tekemisillään kutsua muita liittymään mukaan. Tulee nähdä omat vahvuudet ja toimia niiden kautta, ei vain rypeä omien heikkouksien parissa. Kaikenlainen surkuttelu ja yleisömääräfetisismi tyyliin "no kun Ruotsissa on aina kaikki paremmin ja isompaa, me nyt ollaan vain tässä ankeassa suomifutistodellisuudessa" on lopetettava. Ruotsi on Ruotsi ja Suomi on Suomi. Meillä on oma juttumme, jota teemme innolla, emmekä edes haluaisi olla mitään ruotsalaisia - koska meillä tosiaan on se oma juttumme. Aina kaikessa on hyvät ja huonot puolensa; miksi jalkapalloihmisten täytyisi iänikuisesti märehtiä niissä huonoissa asioissa?
Pian ihmiset alkavatkin ihmetellä, että "mistä tämä kaikki rakkaus ja intohimo jalkapalloa kohtaan syntyy". Silloin vanhat kliseet ja ajatusmallit alkavat murtua.
No, nyt taisi kyllä mulla vähän mopo karata käsistä.
