Vaikka pitkään saikin sarjapaikan puolesta jännittää, niin nopeesti se kausi taas meni. Nyt voi taas hengittää rauhassa, ja alkaa pikkuhiljaa keskittyä talvikauteen ja tulevaan Veikkausliigasesonkiin. Päällimmäisenä tässä on mielessä luonnollisesti se, kuka joukkueen valmennusvastuun nyt ottaa. Saadaanko Mursu pidettyä puikoissa, vai pitääkö uutta pätevää valmentajaa alkaa metsästämään kissojen ja koirien kanssa. Harvoin jaksan tehdä tai lukea kouluarvosanoilla varustettuja pelaaja-arvioita kausien tai yksittäisten pelien päätteeksi, mutta tässä vaiheessa voisin vaikka omaksi huvikseni vähän paketoida tämän kauden pelaajien onnistumisia. Näissä tulee varmasti vähän erimielisyyksiä, mutta missäpä asioissa ei.
#1 Tomi Maanoja - 13 ottelua (4 nollapeliä)
Maanoja siirtyi Lahdesta elokuun ensimmäisenä päivänä loppukauden lainadiilillä IFK:hon, ja otti heti torjuntavastuun Sakun edestä. Loppukauden aikana Saku pelasi vain yhden matsin maalissa, joten marssijärjestys oli aika selvä. Eikä siinä mitään ihmeellistä ollut, Psykon visiitti meni loppujenlopuksi varsin hyvin, ja mies tuntui itsekin viihtyvän Helsingissä. Etenkin kahdessa viimeisessä vieraspelissä Maanoja esitti jo niitä torjuntoja, mitä mieheltä nähtiin
vanhoina hyvinä aikoina. Miehen viimeisimmän
twiitin perusteella ainakin jatko IFK:ssa olisi hänelle varsin mieleinen vaihtoehto.
#71 Carljohan Eriksson - 20 ottelua (2 nollapeliä)
Saku lähti tähän kauteen ykkösmaalivahdin statuksella, ja paljon odotuksia miehen suhteen varmasti on. Ihan täydellisesti ei hommat lähtenyt luistamaan, kun sekä Liigacupissa että Veikkausliigassa Sakulle sattui muutamia turhia hasseja, joiden seurauksena vastustajat pääsivät rokottamaan. Pikkuhiljaa luotto laski valmennuksenkin silmissä, ja koska aikaisempien kausien konkarivahti oli päivitetty nuorempaan versioon, joutui seura hankkimaan maalivahdin toisesta liigaseurasta. En todellakaan pistä kaikkea alkukauden sekoilua maalivahtien piikkiin, vaikka Saku ei puhtailla papereilla pääse. Toivottavasti ensi kaudella otteet ovat taas hieman tasaisempia.
#2 Tuomas Aho - 20 ottelua (1+0)
Puolustuksen liideri, esimerkki ja johtaja. Harva 35-vuotias pystyy pelaamaan pääsarjatasolla samanlaisella varmuudella illasta toiseen terveenä ollessaan. Ottelumäärät (jotka on btw poimittu Veikkausliigan sivuilta, joten en ota niiden paikkaansapitävyydestä vastuuta) kuitenkin osoittaa, että Skele on saatu pidettyä ihan hyvin kasassa. Ikä ja siviilielämän haasteellisuudet kuitenkin estää jatkossa jokapäiväisen reissaamisen Kymenlaaksosta Stadiin, joten Aho on päättänyt lyödä pläägät viimein naulaan. Hieno pelaaja ja ihminen, ja on hienoa että IFK sai kunnian olla hänen viimeinen edustamansa seura. One more year, koska tahansa.
#3 Pauli Kuusijärvi - 27 ottelua (1+0)
Mielestäni yksi kauden suurimpia onnistujia. Kuusijärvi sai pitää kapteenin nauhaa usein käsivarressaan, ja peliesitykset oli sen mukaisia. Miehekästä raatamista, vaikka välillä tunne meni pelillisten taitojen ohi. Kuitenkin, Kuusijärvi näytti että on ensi kaudella näillä otteillaan ottamassa topparin paikalle kausaria, mikäli vain otteet tulee jatkumaan samalla tasolla.
#4 Tommi Vesala - 19 ottelua (2+1)
Muistini saattaa hyvin pätkiä, mutta Vesala taisi olla alkukaudesta sivussa loukkaantumisten johdosta? Jokatapauksessa, oli jälleen loppukaudesta varsin omimmillaan taas laitapakkina, vaikka välillä saattoikin pelata vähän ylempänä. Tommista en sen enempää osaa sanoa mitään tämän kauden osalta, mutta ehdottomasti miehelle jatkopaperia kouraan.
#5 Jukka Sinisalo - 11 ottelua (0+1)
Jukka tuli viimeisten mukana rinkiin mukaan talvikaudella kärsittyään pahoista selkä(?)vammoista. Miehen rooli oli oikeastaan koko kauden läpi olla vaihtomiehenä, eikä vastuuta enää loppukaudesta pahemmin tullut. Ikää alkaa Sinisalollakin, 34, olemaan, ja voi hyvin olla että ensi kaudella miestä ei enää IFK:n paidassa nähdä mikäli samalle paikalle löytyy hyviä korvaajia. Monesti Sini pelasikin tällä kaudella laitapakin roolissa, missä ei kyllä ole parhaimmillaan.
#12 Otto-Pekka Jurvainen - 13 ottelua (0+1)
Viime kausi oli OP:lta monien muiden tapaan loistava, minkä johdosta tämän kauden esitykset jäi vähän, ainakin tehojen puolesta, vähän pliisuiksi. En tiedä mitä talven aikana tapahtui, kun OP:n peliaika putosi lähes olemattomiin? Varsin pätevä pelaaja tälle sarjatasolle, mutta tämä kausi meni lähinnä penkin puolella Vesalan, Masan ja Emekan takana. En tiedä onko ensi kaudella tulossa enemmän vastuuta.
#15 Juho Pirttijoki - 25 ottelua (1+1)
Toijalan Hercules oli talvella loistava kaappaus IFK:lta, ja peliesitykset topparilupaukselta olivat juuri niin hyviä kun toivoa osasi. Ahon tai Kuusijärven rinnalla on varmasti hyvä hakea kokemusta pääsarjatason peleistä, mutta jos ei miehen ikää tietäisi, voisi kuvitella Pirttijoen pelanneen pääsarjatason pelejä jo monen monta vuotta. Ensi kauden sopimus pitää herran seurassa, ellei joku ulkomaalainen seura ole iskenyt katsettaan mieheen.
#17 Jani Bäckman - 18 ottelua (2+3)
Ensiki pakko sanoa että noin suuri ottelumäärä tuli hieman puskista, mutta voi olla että olen ollut niin sokea tai tyhmä etten ollut asiaa sisäistänyt. Bäckman on omassa roolissaan hyvä. Shefki kaikesta muusta räksytyksestään huolimatta oli oikeassa kauden viimeisessä Interin ja IFK:n välisessä pelissä, toteamalla että Bäckmanin rooli on pelkästään rikkoa peliä. Toki muitakin vahvuuksia löytyy, mutta näitä kundeja tarvitaan joukkueeseen jonka suurimmat vahvuudet on vastaiskuissa ja jotka eivät pyri pelaamaan suurseurojen pallokontrollipeliä. Jos mahdollisesti pienempi peliaika riittää, niin miksi ei jatkoa tarjottaisi.
#18 Matias Hänninen - 24 ottelua (1+3)
Masalla meni kausi vähän kaksijakoisesti. Välillä miestä penkitettiin turhankin takia, vaikka tällä kaudella viimeistään näytti että taso riittää helposti liigakentille. Talven ankara kuntokuuri teki ilmeisesti tehtävänsä, sillä jalkaa Masalla riitti omaan silmään paremmin kuin aikaisemmin. Loppukaudesta vastuutakin alkoi tulla enemmän, ja ihan hyvin Masa näytönpaikkansa käytti. Hänninen voi hyvin olla yksi pelaajista kenet Honsu ehkä haluaisi Kuopioon kanssaan, mutta siellä olisi suurella todennäköisyydellä tiedossa paljon aikaa penkillä. Toivottavasti jatkaa meillä.
#27 Nnaemeka Anyamele - 22 ottelua (1+3)
Loppukaudesta yksi IFK:n parhaimmistoa. Haastot 1vs1 tilanteissa sekä pallon kuljettaminen tuntuu olevan nopeuden ohella hänen parhaita aseitaan, mikä selvästi osoittaa sen että tulevaisuudessa näkisin miehen paljon mielummin laiturina kuin laitapakkina. Antoi muutaman komean maalisyötön keskityksien kautta, vaikka monesti nuo keskitykset tuntuu edelleen olevan hänen suurimpia heikkouksiaan. Potentiaalia Emekalla on nousta todella kovaksi pelaajaksi, joten toivottavasti vastuuta on tulossa jatkossakin jos miehen kanssa saadaan uusi jatko tehtyä.
#6 Xhevdet Gela - 27 ottelua (0+0)
Gela pelasi eniten otteluita tällä kaudella IFK:n paidassa, ja vaikka alkukaudesta miestä vähän kritisoinkin niin loppujen lopuksi Sevestä jäi ihan hyvä kuva. Etenkin loppukaudesta Väykän rinnalla ei Gelalla ollut turhia paineita pyrkiä olemaan se keskikentän pelinrakentaja, joka luo kaikki hyökkäykset. Gela ei ole mitenkään korvaamaton, ja jos miehen matka jatkuu uusiin maisemiin, niin kiitos kuluneesta kaudesta on paikallaan.
#7 Daniel Rantanen - 4 ottelua (0+0)
Olen vähän kahden vaiheilla pitääkö Rantasen kohdalla edes sanoa mitään. Vastuuta ei vielä ensimmäisellä kaudella tullut, joten aika vaikea on antaa mitään arvosanaa. Viime kausi Vantaalla meni todella hyvin kun peliaikaakin tuli, mutta nyt sai tottua toisenlaiseen rooliin. Potentiaalia tässäkin kaverissa on, joten toivottavasti hän saa vielä näytönpaikan IFK:ssa ensi kaudella, kun sopimusta on vielä vuosi jäljellä.
#8 Jukka Halme - 8 ottelua (0+1)
Jugin kausi meni käytännössä kokonaan ohi loukkaantumisten johdosta. Pääsi vasta loppusuoralla mukaan matseihin, ja vaikka peliesitykset olivatkin suoraan sanottuna huonoja, on vaikea dumata koko miestä sen johdosta. Jatkosopimusta käteen, ja toivotaan että Jugi pääsee pelaamaan ehjän kauden, ja näyttämään viimein tasonsa.
#11 Eero Peltonen - 11 ottelua (0+1)
Ekin kohdalla käydään varmasti keskusteluja siitä jatkuuko miehen ura IFK:ssa tai ylipäätään pääsarjatasolla. Periaatteessa oikeassa joukkueessa ja oikeassa roolissa voi miehelle löytyä käyttöä, mutta ainakaan isoja minuutteja on varmaan turha odottaa jatkossakaan ainakaan IFK:ssa. Todella hieno vekkuli mies, joka valitettavasti voi olla yksi niistä pelaajista ketä ei tulevaisuudessa IFK:ssa nähdä.
#13 Esa Terävä - 22 ottelua (2+1)
Vähän sama tilanne on meidän kapteenin kanssa. Kaikki tietää minkälainen henkilö ja pelaaja Eski on, mutta suoraan sanottuna hänen peliotteet heittelee turhan paljon kauden aikana. Välillä kun vastuuta tulee, voi olla ottelun parhaimmistoa ja taas seuraavassa ottelussa kadota kokonaan kuvasta. Captain, leader, legend - mutta mihin asti se riittää? Paljon meluttu täälläkin siitä, että IFK:n pitää päästää näistä ikonisista divaritason pelaajista irti päästäkseen lähemmäs sarjan kärkeä, mutta kuuluuko Eski tähän kategoriaan? Terveystilanne on tietenkin toinen kohta, miten Eskillä selkä vielä kestää.
#19 Aleksi Ristola - 9 ottelua (1+0)
Rehellisesti sanottuna Gepardista jäi aika vaisu kuva tämän kauden osalta. Hyppäsi kesken kaiken mukaan, sai todella paljon vastuuta, mutta näytöt jäi aika minimaalisiksi. Otti Korkin paikan laidalta, mitä voi pitää hyvin kyseenalaisena. Ristola jatkaa myös ensi kaudella Tähtirinnoissa, mutta jos ei peliesitykset muutu, voisi toivoa ensi kauden roolin olevan enemmän supervaihtomiehen kaltainen. Kyllä Gepardi osaa maaleja tehdä, kaikesta huolimatta, mutta vaatii se maalipaikkojakin luvattoman paljon.
#20 Rickson Mansiamina - 12 ottelua (0+0)
Viime kaudella Sauli Väisänen oli ensimmäinen pelaaja joka liikkui Tukholmasta Helsinkiin, kun IFK ja AIK alkoivat suunnittelemaan yhteistyökuvioita. Tälle kaudelle naapurimaasta tuli kaksi testipelaajaa, Rickson Mansiamina sekä Patrick Kpozo. Näistä kahdesta Mansiaminan kanssa tehtiin sopimus, ja myöhemmin Ruotsiin paluun tehnyt Kpozo sai tyytyä pelaamaan isoja minuutteja AIK:n avauksessa.. Rickson hankittiin IFK:n laituripulaan, eikä suoraan sanottuna muutamista hyvistä otteistaan huolimatta tuonut liikaa arvoa IFK:n pelaamiseen. Lopulta Mansiamina palasikin takaisin Tukholmaan, mikä oli varmasti paras ratkaisu. Sen pituinen se.
#21 Ville Taulo - 7 ottelua (0+0)
Alkukaudesta, osittain loukkaantumisten johdosta, Taulo sai peliaikaa ja käytti mielestäni tilaisuutensa loistavasti hyväkseen. Taulo on edelleen kunnossa ollessaan todella varma pallollisena pelaajana, jolta ei hätiköityjä ratkaisuja liikaa tule. Miehen rooli oli varmasti kuitenkin hänelle itselleenkin selvä, ja taisi tämä kausi jäädä hänen viimeisekseen IFK:ssa. Paljon hyviä muistoja jäi ainakin elämään.
#22 Fredrik Lassas - 22 ottelua (0+1)
Ehkä tämän kauden yksi suurimmista pettymyksistä. Saksan reissun jälkeen ei tullut ihan samanlaista Fredaa takaisin kuin mitä vuosi sitten nähtiin, ja potentiaalinen nuori maajoukkuepelaaja ei ole saanut samaa roolia IFK:ssa mitä varmasti itselleen kaavaili kun vuosi sitten seuraan tuli. Eikä tässäkään ole tarkoitus moittia koko Fredan kautta tai uraa IFK:ssa, paljon on mahtunut tälläkin kaudella hyviä otteita mukaan, mutta silti kokonaiskuva jäi vähän heikomman puoleiseksi. En pitäisi ihmeenä vaikka ura jatkuisi jossain muualla.
#23 Mika Väyrynen - 14 ottelua (0+2)
Tuli niin ikään joukkueeseen mukaan vasta elokuun alussa. Valinta kahdesti Veikkausliigan kuukauden joukkueeseen, ja valinta kauden päätteeksi Veikkausliigan tähdistöjoukkueeseen. Vielä 34-vuotiaanakin Väykkä pystyy dominoimaan Veikkausliigaa, ja kuten olen sen aikaisemminkin sanonut, on varmasti paras pelaaja mitä IFK:ssa on nähty moneenkymmeneen vuoteen. Erikoistilanteet (kulmapotkut) muuttui kertaheitosta vaarallisemmiksi kun Väykkä siirti antamaan niitä, ja ylipäätään pelin rakentelu keskikentällä koki melkoisen ilmeenmuutoksen. Jos on mitään palaa pitää joukkueessa vielä ensi kaudella, niin toivottavasti office tekee kaikkensa sen eteen.
#31 Joni Korhonen - 29 ottelua (1+3)
Viime kaudella IFK:n parhaaksi, tai ainakin parhaimmistoon lukeutunut Korkki kantoi jälleen suurta vastuuta IFK:n hyökkäyspelaamisesta. Mitä pidemmälle kausi meni, alkoi kuitenkin Korhosenkin tekemisen taso laskea. En tiedä peluutettiinko mies loppuun mitä pidemmälle kausi eteni, vai mistä heikommat otteet johtui. Ristolan tultua mukaan alkoi vastuukin pienentyä, mikä oli aika käsittämätön juttu kaikesta huolimatta. Korkki on edelleen ykkösvaihtoehto laiturin rooliin, ja on parhaimmillaan liigassa sen alueen eliittiä, monien tilastojenkin perusteella. Toivottavasti jatkaa myös ensi kaudella, ja uskon että niin tapahtuu.
#9 Pekka Sihvola - 31 ottelua (8+3)
Pari maalia jäi vajaaksi viime kauden lukemista, eikä kokonaisuutenakaan Peksin kausi mennyt ihan nappiin. Ennen elokuun Mariehamn -voittoa Peksillä oli kasassa vain yksi maali, jonka jälkeen mies alkoi osua maalipuiden väliin paremmalla tahdilla. Nykyinen sopimus kattaa myös ensi kauden, joten täytyy toivoa että ensi kaudella saadaan nauttia Sihvolan maaleista hieman tasaisemmalla tahdilla, ja ehkä se kymppikin saadaan rikki. Tunteella Peksi ainakin pelaa, siitä ei miestä voida moittia.
#10 Juho Mäkelä - 28 ottelua (8+3)
Suurien otsikoiden ja kohujen saattelemana kolminkertainen maalikuningas siirtyi IFK:n riveihin, tehtyään edellisellä kaudella 16. liigamaalia VPS:n paidassa. Vastuusta huolimatta samanlaisista maalimääristä ei päästy tällä kaudella nauttimaan, ja suoraan sanottuna koko kausi ei ollut sitä mitä Mäkelältä odotettiin, tai vaadittiin. Mäksä oli Peksin kanssa IFK:n paras maalintekijä, mutta noilla paikoilla olisi maalimäärän suonut olevan suurempi. Etenkin loppukaudesta Mäkelän minuutit verrattuna Salmarin vastaaviin oli ainakin allekirjoittaneen mielestä melkein jopa kohtuuttoman suuret, tulokset huomioon ottaen. Maali derbyssä antaa kuitenkin paljon anteeksi. Ei se maailman loppu olisi, vaikka tämän kauden päätteeksi hänen ja IFK:n tiet eroaisivatkin.
#26 Ville Salmikivi - 24 ottelua (6+2)
Pelaaja kenestä ei voi olla pitämättä. Mies on varustettu maalintekijän ominaisuuksilla, ja toivon mukaan hänen otteistaan saadaan nauttia jatkossakin. Suurimpana erona esimerkiksi Mäkelään on nimenomaan työmoraali millä Salmari on varustettu. Pyyteetöntä munaravia ottelusta toiseen, ja pystyy luomaan vaarallisia maalipaikkoja muillekin. Yksi esimerkki tästä on kauden viimeinen Stadin derby, missä sai sidottua kolme Klubin pelaajaa itseensä, jonka seurauksena Peksi pääsi vapaasti tulemaan laidalta yksi läpi. Toinen pelaaja, kuka voi hyvin kuulua Honsun, tai oikeastaan monen muunkin liigavalmentajan suunnitelmiin tulevalle kaudelle. Viiden vuoden sopparia käteen.
+
Jani Honkavaara - 18 ottelua (0.72p/ottelu)
Seuralegenda, jonka tekemä työ ei tule koskaan unohtumaan yhdeltäkään IFK:n kannattajalta. Honsu on yksinomaan suurin syy sille, miksi IFK palasi pitkän korpivaelluksen päätteeksi Suomen korkeimmalle sarjatasolle. Moni on sanonut, että toinen kausi on aina vaikein, ja sitä se tuntui olevan koko seuralle. Pisteitä ei tullut halutulla tavalla, ja monet tiukat ottelut kääntyivät vastustajan voitoiksi. Oli siitä mitä mieltä tahansa, teki seura oikean päätöksen irtisanomalla Honsun sopimuksen kesken kauden. Voi olla hyvin mahdollista, että sarjapaikka olisi säilynyt myös Honsun kanssa, mutta ehkä oli parempi ettei sitä lähdetty kokeilemaan. Kiitos kaikesta työstä ja vaivannäöstä seuran eteen, ehkä tiet tulevat vielä kohtaamaan.
Antti Muurinen - 15 ottelua (1.40p/ottelu)
Paljon itse ainakin pohdin sitä, kuka olisi tarpeeksi kokenut, meritoitunut, ja pätevä vaihtoehto Honsun korvaajaksi jos potkuihin päädytään, ja sellainen nimi lopulta penkin päätyyn saatiin. Paljon on erilaisia mielipiteitä Mursusta, mutta onhan kyseessä ihan mielettömän kova valmentaja. Pelkkä pistesaldo per peli osoittaa sen, miten hyvin ja nopeasti Muurinen sai käännettyä IFK:n kurssin. Kun ottaa vielä huomioon miten kova IFK:n sarjaohjelma oli loppukaudesta, voidaan olla todella tyytyväisiä valmentajanvaihdokseen. Tuskin on myöskään sattumaa että saatiin Väykän tasoinen kaveri sen jälkeen kun Muurinen hyppäsi ruoriin. Myös Väyrysen pitäminen joukkueessa on varmasti todennäköisempää, jos Muurinen jatkaa IFK:n valmennuksessa. Jännä onkin nähdä, miten valmentajakuviot jatkuu ensi kautta ajatellen.
Lisäksi pelaajat kenelle ei tarpeeksi tullut peliaikaa, että mitään sen syvempää analyysiä olisi jaksanut alkaa hatusta heittämään - Jere Piirainen, Tuomas Mustonen sekä Emil Conti. Piiraisen rooli on todennäköisesti ensi kaudella hakea myös pelituntumaa jostain muualta, kun suurella todennäköisyydellä IFK aikoo hankkia uuden/uusvanhan (Maanoja/Viitala(toiveajattelua)) maalivahdin. Kaikki kunnia Mudelle, mutta todennäköisesti Veikkausliigaan hän tuskin on jäämässä. Kova maalintekijä alemmissa sarjoissa, ja kenties liigassakin olisi voinut olla jos mahdollisuuden olisi saanut. Conti oli varmaan muutenkin hankittu suurimmaksi osaksi pelaamaan junnujen pelejä, tai laitettu hakemaan vauhtia muualta lainasopparin muodossa.
Myöhemmällä ajalla voidaan ehkä paremmin paneutua muihin asioihin, mutta tulipahan nyt jotain kuitattua alta pois kauden päätyttyä. Värikäs kausi kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja tältäkin erää pitää antaa kiitokset foorumin kasvavalle, mutta asiantuntevalle IFK-henkiselle poppoolle
edit. Typoja mahtui varmasti enemmänkin sekaan, en jaksanut tällä kertaa lukea tekstiäni uudestaan läpi.
