Mahtavatko perinteiset matkaraportit olla katoavaa kansanperinnettä foorumkeskusteluissa? Lieneekö matkailu muuttunut niin jokapäiväisiksi ja kaikki kohteet niin tutuiksi että raporttien lukemisen ja kirjoittamisen arvo on katoamassa? Itse seurailen trendejä niin etäältä että uppiniskaisesti suollan jälleen yhden raportin
.
Tein viime viikonloppuna lyhyen kierroksen keski-Saksassa ja mahdutin reitille kaksi ottelua, 2. Bundesliigan
Kaiserslautern-Bielefeldin 30.10. ja ykkösliigan
Köln-Hoffenheimin 31.11. Ihan Saksan seksikkäimmistä kohteista ei tällä kertaa ollut kysymys mutta nuo nyt sattuivat olemaan tarjolla. Lisäbonuksena molemmat stadionit olivat minulle ennen kokemattomia.
MatkavalmistelutLippujen hankinnasta en anna tällä kertaa ihan täysiä pisteitä. Molemmilla oli toki hyvin toimivat nettikaupat, joiden kanssa ei pahemmin tarvinnut säätää. Kumpikaan ei kuitenkaan tarjonnut printtilippua. Kaiserslautern ei myöskään ollut suostuvainen lähettämään postitse lippua Saksan ulkopuolelle. Nouto
Hinterlegungskassesta sen sijaan onnistui molemmilta. Eipä tämäkään järin paha rasti ole, vaikka joskus noutaessa noutopisteen löytäminen tai jonot saattavatkin hieman nyppiä.
Kölnillä ei ilmeisesti ole kummempia vaikeuksia otteluidensa loppuunmyynnissä. Hajapaikkoja oli toki tarjolla moniin katsomoihin mutta useampien vierekkäisten haluajat olisivat joutuneet kyllä heikommmille paikoille. Itse pääsin valitsemaan paikkani sivuyläkatsomosta suhteellisen keskeltä. Kaiserslauternin katsomokartassa oli valinnanvaraa varsin runsaasti; paikkansa pääsi valitsemaan lähes mistä vain.
Muut matkavalmistelut menivät rutiinilla konseptin mukaisesti. Finnairilta löytyivät sopivimmat lennot Frankfurtiin ja takaisin. Hotellit otin Frankfurtista, Kaiserslauternista ja Kölnistä mahdollisimman läheltä rautatieasemaa. Tällä kertaa bookkasin myös junaliput ICEihin etukäteen kahdelle yhden tunnin ja yhdelle kahden tunnin junamatkalle.
ReissuunTämä reissu oli nimenomaan jalkapalloreissu, joten aloitan raportoinninkin jo ennen ottelupaikkakunnille saapumista. Saksassa ei ole vaikeakaan asettua jalkapallomatkan tunnelmaan kun laji tunkee mukavasti silmille kadulla kävellessä ja aikaa tappaessa ennen Kaiserslauternin junalle menoa. Frankfurtissa oli toki yksi vuoden suurimmista jalkapallopäivistä kun Bayern München oli tulossa samana iltana vierailulle, juurikin siihen otteluun jossa Lukas Hradecky sitten pelasi nollapelin. Sinänsä olisi kiinnostanut mennä sinnekin mutta tällä kertaa ei riittänyt energia trokausfirmojen kanssa asiointiin.
Kuva. Frankfurtin rautatieasemalta alkoi kolmen legin junareissuni. Junasiirtymä Kaiserslauterniin oli tunnin mittainen ja suoriutui joutuisasti ja mukavasti ICE:llä. Ne ovat toki hieman kalliimpia mutta joillakin välillä merkittävästikin nopeampia kuin paikallisjunat. Tällä reisulla vielä "hemmottelin" itseäni ja otin kaikille siirtymille ykkösluokan paikat. Mistään varsinaisesta luxuksesta ei niissäkään ole kysymys; jalka- ja kyynärpäätilaa on rahtusen enemmän ja lipulla pääsee isommilla asemilla DB:n loungeihin. Jälkimmäisellä on oma arvonsa matkatavaroiden kanssa liikkuessa.
Kuva. Penkki ICE:n ykkösessä. Eipä tämä mitään erityistä luxusta ole mutta matka taittuu nopeasti ja sujuvasti. Kaiserslautern-BielefeldSen verran paljon olen Saksassa matkustellut että täysin ennenkokemattomaan kaupunkiin päätyminen on minulle varsin harvinaista. Kaiserslauternissa en ollut kuitenkaan aiemmin käynyt. Pikagooglettelu oli kertonut legendaarisen Betzenbergin stadionin (virallinen nimi taitaa olla Fritz-Walter-Stadion) olevan aivan aseman vieressä ja näin toden totta olikin. Betzenberg on näin tasankosuomalaisen näkökulmasta ihan merkittävän korkea kukkula ja kun sen päälle rakentaa korkeakatsomoisen stadionin saadaan aikaan ihan näyttävä ilmestys.
Kuva. Ensi näkymät Kaiserslauternin rautatieasemalta Betzenbergin stadionin suuntaan. Äkkiseltään ei tule mieleen muuta paikkaa, jossa stadion samalla tavalla dominoisi kaupukikuvaa kuin mikäkin linnoitus. Hieno paikka! Reissun muihin kohteisiin Kölniin ja Frankfurtiin tai Bundesliigakaupunkeihin yleensäkin verrattuna Kaiserslautern on melkoinen pikkupaikkakunta. Kokoonsa nähden sillä on liki ainutlaatuisen uljaat jalkapalloperinteet: muutama Saksan mestaruus, joista pari viimeisintä modernilta ajalta 1990-luvulta ja lisäksi nippu isännöityjä MM-lopputurnausotteluita vuodelta 2006. Ihan normaalista keskisuuresta kaupungista siis ei ole kysymys.
Lyhyellä kävelymatkalla valitsemaani hotelliin tuli bongattua kaikenlaista pientä merkkiä jalkapallolutuurista. Fanikrääsäkojut olivat toki pystyssä jo muutamaa tuntia ennen arki-iltaottelua ja siellä täällä näkyi lupaavan näköisiä kaljaporukoita nostelemassa tunnelmaa.
Kuva. Puisto Kaiserlaternissa. Nämä pelaajahahmot lienevät muistuttamassa stadionin kunniakkaasta esiintymisestä MM-kisoissa 2006.Keskisuuren kaupungin etuihin suuriin verrattuna kuuluvat lyhyet etäisyydet. Kaikki siirtymiset keskustassa tapahtuivat luonnollisesti jalkaisin. Hotelliin sisäänchekkauksen ja lyhyen kaupunkikävelyn (mitä odottaisitte Saksasta? mukava kävelykeskusta tietenkin löytyi) oli aika suunnistaa stadionia kohti. Kävelymatka oli mukavan lyhyt. Täällä ollaan mukavan kaukana noista toistensakaltaisista moderneista "sieluton ja käytännöllinen moderni stadion etäisellä pellolla" viritelmistä.
Pienen menestyvään joukkueeseen tottuneen kaupungin väestö ei ole tällä kaudella riittänyt täyttämään kakkosbundeksen alemmassa keskikastissa rämpivän joukkueen katsomoita. Reilua 20000 katsojaa odottelin paikalle ja kyllä sellainenkin saa tämänkokoisen kaupungin keskustan kaduille ihan mukavan kansainvaelluksen kohti stadionia aikaiseksi.
Lippuni noutoa varten täytyi kiivetä mäen huipulle stadionin vieraspäädyn taakse. Reilua tuntia ennen ottelua päädyn edessä oli enemmän poliisivoimia kuin bielefeldiläisiä. Lippu löytyi nopeasti ja saatoin kävellä stadionin uumeniin.
Kuva. Fritz-Walter-Stadion vieraspäädyn takaa nähtynä. Korkea on! Ulkoapäin komean stadion oli varsin hieno myös sisältä, ainakin pääkatsomon osalta. Aulatilat olivat puolilämpimät ja varsin väljät tälle ihmismäärälle. Ehkä MM-kisoja varten oli täytynyt panostaa, jotta läpäisisi valintaseulan. Vaikka alempana olevissa kuvissa näkyykin katsomoissa melkoisesti tyhjää oli tämä puoli katsomosta varsin täysi. Saksalaiseen tapaan palvelut pelasivat hyvin.
Kuva. Betzenbergin aulatiloja. Väljää, ilmavaa ja sääsuojattua. Asiat ovat täällä aika mainiosti! Ensi vaikutelma katsomoista paikaltani oli niinikään hieno. Isot ja jyrkät katsomot nousivat molemmissa päädyissä ja vastapäätä. Saksalaiseen tapaan löytyi kotipäädystä jo tuntia ennen ottelua jonkun verran tunnelmannostattelijoita.
Kuva. Ensinäkymät paikaltani. Vieraspääty. Bielefeldiläisiäkin on toki jo paikalla. 
Kuva. Vastakkainen sivukatsomo. 
Kuva. Ja sitten kotipääty. Ennakkoasetelmat otteluun olivat varsin nihkeät. Molemmat olivat aloittaneet kautensa huonosti ollen ennen ottelua sarjataulkossa sijoilla 11 ja 14. Viime kaudella nousua ykkösbundekseen tavoitellut kotijoukkue ei voinut tästä ottelusta lähteä hakemaan mitään muuta kuin voittoa. Näin suomalaisittain minua toki kiinnosti nähdä Alexander Ring pelaamassa kotijoukkueen riveissä.
Alkulämmittelyt etenivät ja katsomot täyttyivät sieltä mistä täyttyivät. Ympärilleni ilmaantui äijäporukka, joista ilmeisesti joku oli pannut vakiopaikkansa myyntiin. Sanoivat ystävällisesti kerran Hallo ja juttelivat keskenään. Kokoonpanoja luettaessa kävi sitten ilmi ettei Ring ollut mahtunut edes penkille.
Kuva. Kaiserslauternin kotipäädyn You'll Never Walk Alone. Etukäteen oli selvää ettei tämä ottelu tulisi läheskään täyteen. Näin myös kävi. Se katsomo, jossa minä istuin ja kotipääty olivat lähes täysiä ja muu stadion vastaavasti lähes tyhjä. Kotipääty sinänsä oli sellainen kuin bundesliigassa pitääkin. Ääntä lähti ja tunnetta tuntui riittävän. Olivat alkuhymniksi omineet myös You'll Never Walk Alonen mutta se ei tullut erityisen komeasti.
Ottelu käynnistyi kaoottisen hyvätempoisena. Tuohon tempoon puujalkaisen oloisia kavereita tuntui löytyvän molemmista joukkueista sen verran että katsomosta arvellen voisi kyllä suomalaisten maajoukkuemiesten olettaa riittävän tällä tasolla. Toisaalta sen tempon kanssa voi tulla ongelmia.
Kuva. Peli eteni kaoottisesti päästä päähän. Tempoa oli mukavasti mutta maalintekopaikkoihin ei oikein tahdottu päästä. Peli eteni ilman mitään erityistä maalintekopaikkojen kavalkadia kotijoukkueen hienoisessa hallinnassa. Tauolle mentiin 0-0 tasalukemissa, mutta arvelin että kyllä kotiyleisö täältä vielä tyytyväisenä kotiin pääsee.
Kuva. Tähän ratkeaa. Bielefeldin Ulm laittaa pilkun sisään. Toinen jakso jatkui ensimmäisen kaltaisena, kunnes vähän turhannäköisestä tilanteesta vihellettiin sitten Bielefeldille rangaistuspotku ja ajettiin kotijoukkueelta toppari Heubach kentältä. Maaliin menneen rangaistuspotkun jälkeen peli oli sitten käytännössä ratkaistu. Aikaahan tasoituksen värkkäämiseen olisi ollut yli puoli tuntia mutta vajaamiehinen Kaiserslautern ei pystynyt oikeastaan kontrolloidusti luomaan maalintekopaikkoja riskilläkään. Yleisö kyllä lupaavasti tuskastui yhä vääjäämättömämmältä näyttävään kotitappioon. Lopun vastahyökkäyssarjasta Bielefeld värkkäsi sitten vielä kirsikaksi kakun päälle 0-2 maalin ja oli ansainnut voittonsa.
Kuva. Kaiserslauternin vaisuksi jäänyt tasoituksen metsästys käynnissä. Ei tainnut riittää kunto vajaamiehisenä. 
Kuva. Kerran saatiin pallo maaliviivan ylikin, mutta ei hyväksytty. Tunnetilat katsomossa ja penkillä vaihtumassa riemusta pettymykseen. Tarkemmat tiedot ottelusta löytyy vaikka tuolta:
http://www.kicker.de/news/fussball/2bundesliga/spieltag/2-bundesliga/2015-16/13/2855548/spielanalyse_1-fc-kaiserslautern-37_arminia-bielefeld-10.htmlOttelun jälkeen olen tavannut vielä jäädä kuuntelemaan kotijoukkueen voitonjuhlinnat ja fanien huudatukset. Nyt nämä tehtiin hieman eri tavalla kun tulos ei miellyttänyt. Loppuvihellyksen jälkeen koko kotijoukkue huoltajineen, valmentajineen ja penkkimiehineen vetäytyi keskiympärään jonkinlaiseen ryhmähaliin useammaksi minuutiksi keräämään rohkeutta.
Rohkeutta tarvittiin kotifanien eteen kävelemiseen. Voiton jälkeen noita on varmaan mukava huudattaa mutta täällä näköjään sitten tappion jälkeen pitää seistä ja kuunnella aggressiivisen kovaäänistä palautetta muutama minuutti. En muista tuollaista ennen nähneeni mutta näin katsojan kannalta ihan kiva lisäys kulttuuriin. En tiedä miltä mahtaa pelaajasta tuntua.
Kuva. Kaiserslauternin joukkue ottaa vastaan ansaitut haukut huonosta esityksestä. Tulivat perinpohjaisesti ja tunteella! Kulttuuria tämäkin. Illalla hotellissa some-päivitykseni jälkeen tuli vielä terveisiä Mönchengladbachista. Kaverini siellä olisi hommannut minulle lipun tiistain Juventus-matsiin, jos vain olisin ollut Saksassa siihen asti. Olen tainnut näissä foorumiraporteissa aiemminkin sanoa mutta sanonpa taas että Saksa on hieno maa!
Köln-HoffenheimSeuraavana päivänä oli sitten edessä reissun pisin junasiirtymä. Matka Kaiserlauternista Kölniin kestikin vähän reilut kaksi tuntia. Kölnissä minulla olikin sitten tutut askelmerkit: rautatieaseman vierestä valitsemassani Hiltonissa olin yöpynyt aiemmin tänä vuonna.
Klo 15.30 alkava ottelu ei jättänyt pahemmin aikaa lauantain kaupunkikierrokselle, vaan pikaisen sisäänchekkauksen ja lounashampurilaisen jälkeen oli aika hankkiutua ottelupaikalle. Koska Köln ei ole mikään "keskisuuri kaupunki" ei stadionkaan ole kävelyetäisyydellä keskustasta. Siirtyminen tapahtui paikallisella U-Bahnilla (Kölnissä raitiovaunu, joka kulkee tunnelissa keskustan alla ja muuten kadulla). Kohtuullisen iso osa yleisöstä saapui paikalle nimenomaan noilla U-bahneille, joten vaunuja oli paljon ja ne olivat tungokseen asti täysiä. Reilu kaksikymmentä minuuttia sellaisessa oli enemmän kuin riittävästi. Minun vaunuihini ei sattunut mitään riehakkaan äänekästä tunnelmannostatusta.
FC Kölnin RheinEnergieStadion olisi minulle uusi tuttavuus. Tosin jokseenkin samalla paikalla sijainneella aiemmlla Müngersdorfer Stadionilla olin ehtinyt käymään.
Kuva. RheinEnergieStadion ulkopäin. Asiallisen näköinen tämäkin ja selvästi tunnistettavissa noiden tolppien ansiosta. Täälläkin lippuni piti noutaa Hinterlegungskassesta, joka oli kyllä siinä missä pitikin. Epäsaksalaiseen tapaan ko. paikka ei mainostanut itseään minkäänlaisella kyltillä. Sisältä toki löytyi sitten useita jonoja ja lippuni sisältänyt kirjekuorikin. Mikähän sen print@home-konseptin kanssa on niin hankalaa?
Kuva. Sitten vähän lähempää. Ei tämä nyt varsinaisesti kaunis ole mutta karun tarkoituksenmukainen kylläkin. Tämäkin stadion oli ulkoa katsottuna korkean ja mahtipontisen oloinen. Kaiserlauternin tapaan täälläkin oli isännöity MM2006-lopputurnausotteluita, kuten Kölnin kokoiselle kaupungille kuuluukin. Komeudesta huolimatta näissä uusissa käytännöllisissä ratkaisuissa ei ole törsätty turhuuteen. Kölnissä karvalakkipuolen aulatilat olivat toki katsomon alla sateelta suojassa, mutta tuulisella säällä noissa tuskin on viimalta suojassa. Nyt oli niin hyvä keli kuin lokakuun lopulta voi toivoa.
Kuva. Alakatsomon "aulatiloja. Kyllä kai täällä juuri ja juuri pysyisi sateelta suojassa mutta tuskin tuulelta. Ei näissä kulttuurimaiden "moderneissa viihdelaitoksissakaan" olla aina ihan hirveästi Suomen karuja stadioneja edellä. Paitsi koossa. 
Kuva. Ja vielä yläkatsomonkin aulatilat. Aika ahdasta tuli loppuunmyydyssä ottelussa. Paikkani oli siis ylemmässä sivukatsomossa, niin läheltä keskiviivaa kuin mahdollista. Kuten kuvista näkyy niin näkölinjat näiltä paikoilta olivat hyvät vaikka kohtullisen korkealla ollaankin. Tietynlaista omaleimaisuutta RheinEnergieStadionille antavat ylhäältä avoimet nurkat ja komeat tolpat nurkissa. Meikäläisen kirjoissa kaikki omaleimaisuus on hyvästä.
Kuva. Ensivaikutelma RheinEnergieStadionilta vastavaloon. Kotipääty. 
Kuva. Ja vastapäinen sivukatsomo. 
Kuva. Toinen pääty. Hoffenheimin piskuinen vierasfaniosasto alakatsomon oikeassa laidassa. Paikallaan hyvissä ajoin kuten kuuluukin.Edellispäivän tapaan tässäkin ottelussa kotijoukkueella oli liki pakkovoiton paikka. Europeliviivaan oli etäisyyttä kolme pistettä ja vieraileva Hoffenheim oli taulukon toiseksi viimeisenä. Kummankaan joukkueen riveissä ei ollut minulle erityisen tuttuja pelaajia, joten pelaajakohtaista jännitettävää peliin ei ollut odotettavissa.
Ennakkomyynnin perusteella rohkenin odottaa jokseenkin täyttä tupaa ja jokseenkin täyteen katsomot ennen alkuvihellystä tulivatkin. Tyhjää jäi lähinnä vierassektioon yläkatsomossa. Ei taida hoffenheimilaisilla mitään järin suurta kannattajajoukkoa olla.
Kölniläiset vetivät koko katsomon voimalla oman hymninsä komeasti ja peli saattoi alkaa.
Kuva. Kölniläiset vetämässä hymniään komeasti koko katsomon voimin 
Kuva. Vielä toinenkin hymninveisuusta. Taustalla näkyy stadionin ainoat tyhjät paikat. Hoffenheimilaisia ei ollut täyttämään yläkatsomon vierasblokkia. Ei kovin yllättävää. Katsomoonkin pystyi erottamaan jonkinlaisen tasoeron tämän päivän ykkös- ja eilisen kakkosbundesliigan välillä. Tempo oli täälläkin kova ja puujalkoja kentältä löytyi mutta ehkä hieman eilistä vähemmän. Annetaan kuitenkin puujalkaisuudesta erityismaininta kotijoukkueen toppari Fredrik Sörensenille, josta pallot kyllä lahjakkaasti kimpoilivat Hoffenheimin kärjille. Niin huono oli kaverin peli että topparina vaihdettiin ilman loukkaantumista pois. Kickerkin noteerasi: arvosana 5 oli yksinään kentän huonoin.
Kuva. Avausmaalia haetaan vapaapotkusta. Ei mennyt sisään tämäkään. Peli eteni kotijoukkueen hallinnassa ilman kunnolla luotuja maalintekopaikkoja. Niitä syntyi muutama molempiin päihin lähinnä puolustusten koomailuista mutta maaliin eivät johtaneet. Kuten eilenkin, tauon tunnelmat olivat että kotijoukkue tämän vie.
Kuva. Lopussa kotijoukkue yritti epätoivon vimmallakin saada maalia ja paikkoja vastahyökkäyksiin aukeili mukavasti. Kovin lähelle maalia eivät johtaneet nekään. Hyvät näkölinjat oli korkealta.Toisella jaksolla peli jatkui ensimmäisen malliin. Köln vei peliä hienokseltaan mutta maalintekopaikat olivat harvassa. Vasta viimeiselle vartille, Hoffenheimin ollessa silminnähden väsynyt, alkoi oikeitakin maalintekopaikkoja syntyä. Myös yleisö syttyi tähän loppurynnistykseen. Maaleja ei kuitenkaan nähty ja minulta jäi tältä futisreissulta kotijoukkueen maalieuforia kokonaan kokematta. Joskus näinkin.
Kölniläiskatsomo oli toki varsin pettynyt mutta ei sentään haukkunut joukkuetta lyttyyn vaan antoi ihan asialliset loppuhuudot erittäin asiallisen yrityksen päälle. Tänään ei vain mennyt.
Kuva. Tapahtuma on päättynyt ja stadion tyhjenemässä. Komea rakennus tämä on, varsinkin sisäpuolelta. Ulkopuolelta aulatilat saattavat olla talvella hieman vetoiset. Pelistä enemmän faktoja tuolla:
http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/spieltag/1-bundesliga/2015-16/11/2855030/spielanalyse_1-fc-koeln-16_1899-hoffenheim-3209.html
Kuva. Vielä yksi RheinEnergieStadionista. Hienolta näyttää iltavalaistuksessakin. Suureen tapahtumaan kuuluu toki suuret tyhjenemisruuhkatkin. Vaelsin pimenevässä esikaupungin illassa ihmisjoukon mukana kohti raitiovaunupysäkkiä. Sattumalta kävelin melkein päin ratsupoliisien ympäröivää hoffenheimilaisten kannatusporukkaa. Vieraspistettä juhlivia faneja oli ehkä kolme linja-autollista. Isompiakin vierasfaniporukoita olen bundesliigapeleissä nähnyt.
Kuva. Niillä samoilla ratikoilla tullaan sitten stadionilta poiskin. Näissä ruuhkissa jonottelin parikymmentä minuuttia ennen ratikkaan pääsyä. Siellä meni sitten puoli tuntia lisää. Kuuluu kuvioon. 
Kuva. Laitetaan vielä kuva jalkapallon ulkopuoleltakin. Kaiserslauternissa asemalta ulos astuessa näkymiä hallitsi komea stadion. Kölnissä hallitsi vielä enemmän tämä rakennus. Kölner Dom on erittäin mahtipontinen Euroopan toiseksi korkein kirkkorakennus. Interrail-nuoruudessani tämä tapasi olla Euroopan aloituspiste sen jälkeen kun yhtämittainen junarykäisy Ruotsin, Tanskan ja pohjois-Saksan läpi oli päättynyt. Tässä yleensä ryhdyttiin miettimään mitä Euroopassa voisi tehdä. LoppufiiliksetReissun viimeinen ilta Kölnissä jäi vähän kaavailtua vaisummaksi alkavan flunssan vuoksi. Paluulento räkäontelot tukossa oli sitten juurikin sellainen elämys ettei niitä mielikseen lisää koe.
Taudista ja kokonaan tältä reissulta kokematta jääneestä kotimaalieuforiasta huolimatta jäi jälleen kerran erinomaiset fiilikset. Saksa tulee säilymään kohteiden joukossa vuorenvarmasti. Nyt näiden Darmstadtien ja Ingolstadtien myötä ykkösbundeksessa onkin monta kokematonta kohdetta. Tosin matkan viimeisen päivän aikana vehkeillyn kevään futisreissun kohdemaa ei tulekaan olemaan Saksa.
