JiiPee
Poissa
|
|
Vastaus #1079 : 22.10.2016 klo 19:48:34 |
|
Ihan yleisen sisällöntuottamisen nimissä nyt kaudenpäätösanalyysit pelaajista jonkinlaisessa viittellisessä paremmuusjärjestyksessä, 1-5 tähteä - tosin ykkösellä alkavia ei nyt kenellekään annettu ottaen huomioon mahtavan, ainakin omien odotuksieni yli menneen kauden. Pelejä on nähty kaikki kotipelit ja ehkä puolet vieraspeleistä striimeinä plus koosteet. Ei jumalan sanaa, vain yhden fanin ajatuksia hienon joukkueen hienoista pelaajista.
1. Niko Markkula *****
- Marsu on itse asiassa niin hyvä oikea pakki, että sitä vähän huomaamatta on alkanut pitämään itsestäänselvyytenä. Erittäin urheilullinen, kaksinkamppailuvahva ja nopea pelaaja, sahaa laidalla isoja kilometrejä ylös ja alas, tuo valtavasti lisäarvoa ylöspäin, yhteispeli Manun kanssa on timanttista ja päälle pomminvarma alaspäin - Martosen ylivoimaisesti paras perintö JJK:lle. Kaupan päälle kaikki rankkarit tällä kaudella verkkoon ja joukkueen toiseksi paras maalintekijä laitapakin paikalta, pää kestää ja tekniikka riittää. Hetkittäin vähän liikaakin itseluottamusta ja saattaa kikkailla itsensä liian ahtaisiin paikkoihin, mutta jos ei yritä, niin ei onnistukaan. Lisäksi korttiherkkä, turhimmat keltaiset voisi karsia. Kauden paras pelaaja allekirjoittaneen kirjoissa.
2. Mikko Manninen ****½
- Elintärkeä ja erittäin monipuolinen pelaaja joukkueelle vähän joka suuntaan. Marsun läsnäolo tuo vielä lisävaihteen Manun peliin ja kaksikko muodosti järjettömän kovan duon Ykköseen, eikä epäilystäkään siitä etteikö dominointi voisi jatkua Veikkausliigassakin. Manu pystyy pelaamaan jalkansa vapaaksi lähes tilanteessa kuin tilanteessa ja sen vuoksi pääsee jakamaan tarkkoja keskityksiä niin korkeana kuin pelisilmänsä ansiosta myös matalanakin. Puutteet tunnetusti laukauksessa, usein oikealta keskelle leikatessa joutuu vetämään vielä vasurilla, näistä ei montaa maalia ole vuosien saatossa nähty.
3. Antto Tapaninen ****½
- JJK:n pelitavan mentyä kauden edetessä yhä puolustavampaan suuntaan, topparien kyky pitää keskittyminen kasassa jatkuvan paineen alla nousi suureen rooliin. Antto vastasi huutoon ja veti lähes virheettömän kauden topparina, tehden roppakaupalla äärimmäisen tärkeitä katkoja ja loistavia liukutaklauksia. Hankaluuksissa eniten joutuessaan suoraan juoksukilpailuun, mutta matalalla makaavassa linjassa näitäkään tilanteita ei liikaa tule. Syöttöjen kanssa voisi olla tarkempana, ajoittain saa katsomossa puristella hieman liikaa. Miehen arvon huomasi parhaiten kun tämä oli poissa, JJK:n puolustamisen taso suorastaan romahti mikä johti keskikaudella muutamaan rökäletappioon.
4. Matti Lähitie ****½
- Oikeastaan toppariparista pitäisi puhua yhtenä yksikkönä, koska kaksikon pelaaminen yhdessä on enemmän kuin osiensa summa. Siinä missä Tapaninen katkoi, Lähitie hoiti pallot katkon jälkeen turvallisesti omille. Pääpalloissa hieman vaikeuksissa fyysisiä vastustajia vastaan, mikä näkyy myös JJK:n erikoistilannepelaamisessa molemmissa päissä. Silti fantastinen kausi, ja kuten Antonkin kohdalla, poissolo tuntui välittömästi.
5. Saku Leppänen ****
- JJK:n maalikuningas keskikentän pohjalta. Harva odotti kauden alla Leppäseltä juurikaan muuta kuin perus-safetyä, mutta saatiinkin Harjun oma Frank Lampard, joka paitsi pommitti maaleja niin vieläpä loppukaudesta nosti reippaasti myös pallollista profiiliaan. Menettää harvakseltaan palloa, pysyy nykyään mukana hieman fyysisemmässäkin pelissä ja voittaa mukavasti pääpallojakin - edes intti ei onnistunut pilaamaan kautta. Yksi niitä pelaajia, joiden odottamaton tasonnousu odotuksiin nähden oli kullankallis nousun kannalta - eniten kehittynyt pelaaja JJK:ssa tällä kaudella. Mitään pallojonglööriä Leppäsestä ei saa, mutta mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kehitys ja kuinka pärjää liigassa.
6. Tommi Kari ***½ - Tommin paras kausi sitten isojen loukkaantumisten ja syttyi jälleen kauden lopun isoissa peleissä. Iän myötä vauhti on snadisti hidastunut ja hulluus karissut otteista, mikä on ehkä suurin ero siihen Super-Tommiin jonka aikanaan tunsimme. Tilalle on saatu kypsempi Tommi: vähemmän ylilyöntejä, mutta myös vähemmän yllätyksellisyyttä. Parhaimmillaan edelleen äärimmäisen juonikas syöttökone jolla on hyvä laukaus, mutta heikkona päivänä mikään ei sitten onnistu - onneksi näitä päiviä nähtiin vain lähinnä alkusyksystä. Rouhiminen keskikentän pohjalla sujui ok, ei loistavasti, ja liigassa haaste kasvaa entisestään.
7. Iiro Järvinen ***½
- Viime kauden komeetan kausi meni osittain pilalle intin ja loukkaantumisten takia. Leppänen vei paikan keskikentän pohjalla ja Iiro siirrettiin kymppipaikalle, jossa suoriutui varsin mallikaasti. Yhtenä tekijänä lienee Järvisen kyky puolustaa, mikä tämän kauden taktiikoissa oli oleellinen kymppipaikaltakin. Aivan perinteinen kymppi Iiro ei ole, vaan enemmänkin patrickpoutiaismainen kuljettaja, joka elää ykköskosketuksestaan, pienen tilan tilanteenluvustaan ja hienomotoriikastaan. Olisi voinut nousta suurempaankin rooliin, mutta näytti loppukaudesta, että taso ei ole minnekään pudonnut. Ensi kaudella intti on sitten ohi ja kehittyminen voi jatkua.
8. Benno Hanslian ***
- Todellinen mielialapelaaja, jonka hyvän ja huonon päivän ero on karmea. Pelasi kuitenkin pääsääntöisesti hyvän kauden ja mitään tilastoja näkemättä saattoi olla syöttöpörssin ykkönen jopa ennen Mannista. Selkeänä vahvuutena keskittäminen, ja erityisesti matalat keskitykset. Kun Benno saa jalan vapaaksi, on erinomainen näkemään juoksut ja sen minne pallo kannattaa laittaa. Vaikeutena on päästä näihin tilanteisiin, vakioharhautuksia on noin yksi ja jos siinä vastustaja pysyy perässä, niin Bennosta tulee äkkiä rasite joukkuelle. Ei pysty eikä oikein haluakaan edelleenkään fyysesti vääntää, mutta liigassa on pakko jos haluaa pärjätä. Tämä kausi oli joka tapauksessa hyvä etappi Urheilulehden kansikuvapojan kirouksen ravistamisessa pois.
9. Honar Abdi ***
- Jostain syystä istui valtaosan kaudesta penkillä, kunnes loppukaudesta alkoi saada enemmän vastuuta. Keskikesästä joutui kokeilemaan pelin tai parin topparina, mikä meni ns. vituiksi, mutta kahden suunnan laitapakkina erinomainen köyhän miehen elegantisoitu versio Markkulasta. Kaikki edellytykset lyödä itsensä läpi ensi kaudella liigassa oikein kunnolla, vaikka hetkittäin pelaa ylirohkeaa pallollista peliä omalla alueella ja vasemmalla laidalla pelatessa oikeajalkaisuus vie parhaan terän nousujen tehokkuudesta. Enemmänkin tähtiä olisi voinut olla tarjolla, jos olisi saanut enemmän peliaikaa ja pelannut tällä tasolla.
10. Gael Etock ***
- La Masian kasvatti tuli treeneihin jo keväällä rajusti keskenkuntoisena ja Paso otti miehen vastentahtoisesti ellei jopa pakolla mukaan rinkiin. Parhaimpina hetkinään säkenöivä taikuri, joka pelasti JJK:lle muutaman kriittisen pisteen henkilökohtaisella osaamisellaan. Istui kuitenkin JJK:n vastaiskupeliin hieman huonosti ja luultavasti sen vuoksi putosi ratkaisuhetkinä avauksen ulkopuolelle. Puolustusasenteesta se ei ollut niin paljon kiinni, kamerunilainen antoi JJK:lle kyllä kaikkensa, mutta oli sen verran heikossa kunnossa, että vähän laiskalta se välillä näytti. Ensi kaudella luultavasti muissa maisemissa, vaikka täysikuntoinen Kale kyllä kelpaisi. Haka-matsi never forget.
11. Ville Viljala **½
- Mielenkiintoinen tapaus maalivahdiksi, tuli selkeänä kakkosena mukaan, mutta Marttisen loukkaantumiset yhdistettynä inttiin tekivät Viljalasta ykkösvahdin. En voi varsinaisesti väittää muistavani juurikaan emämunauksia ja otti muutamia todella tärkeitä pelastuksia kauden aikana omintakeisella tyylillään, mutta silti tietty epävarmuuden tunne Viljalan pelatessa on. Tulee välillä hullunrohkeasti ulos maaliltaan parhaaseen Neuer-tyyliin ja ulottuvuus ei oikein tahdo riittää erikoistilanteissa eikä keskityksissä. Torjunnat usein kummallisen näköisiä, laittaa mielummin jalkaa kuin kättä pallon eteen. Tiukoissa paikoissa vastaantulojen rohkeus hieman pettää, eikä tule sellainen hullunkiilto silmissä hakemaan palloa vastustajan jaloista kuin maalivahdin pitäisi. Onneksi JJK:n puolustuslinjan hyvä työskentely piti tarpeen huippuesityksille suht vähäisenä.
12. Joona Itkonen **½
- Aivan ensimmäisten ottelujen jälkeen pitkälle kauden puolivälin yli avaava vasen pakki. Hyökkäyssuuntaan avut eivät ole suuret ja vääräjalkaisuus sotkee asioita vasemmalla entisestään, mutta puolustussuuntaan suorittaminen oli kelvollista ja lisäksi pääpelissä on yksi joukkueen vahvimmista pelaajista. Alkusyksyyn mennessä vastustajat lukivat kuitenkin Itkosen heikkoudet ja joukkue toisensa perään suuntasi pelaamistaan kohti Itkosen laitaa, mikä alkoi käydä rasitteeksi JJK:lle. Tämän jälkeen vaihtopenkki kutsui ja Abdi valtasi vasemman pakin paikan. Pelasi myös topparina muutamia pelejä ihan mukiinmenevästi, ehkä pitkän päälle vahvuudet kuitenkin siellä enemmän kuin laitapakkina.
13. Samu Suoraniemi **½
- Suoraniemi oli jo vähällä suistua floppi-kategoriaan, aivan ensimmäisten pelien jälkeen peliaikaa tuli niukalti ja otteet eivät olleet ymmärrettävästi kummoisia kun pääsi kentälle. Aivan loppukauden kynnyksellä Bennon heikomman jakson jälkeen pääsi näyttämään, ja oli muutamassa pelissä peräkkäin JJK:n parhaita ellei paras pelaaja, mikä allekirjoittaneen silmissä pelasti Samun kauden. Onnistuminen tuli erittäin tärkeään saumaan, sillä Mannisen poissaolo olisi voinut olla tuhoisa joukkueelle ilman Suoraniemen erinomaisia pelejä. Lopullinen taso jäi vähän arvoitukseksi, jyräosaston laituri, jolla ei ole hirveästi mutkia matkassa pelatessaan.
14. Jasin Abahassine **½
- Valtaosa kaudesta meni loukkaantuneena, mutta tervehdyttyään toi mukavasti erilaisen vaihtoehdon JJK:n kärkeen. Pystyy suojaamaan palloa ja kamppailemaan korkeista palloista paremmin kuin Tahvis, mikä monipuolisti JJK:n hyökkäyspeliä. Ei mikään pelastaja toki, mutta erittäin tarpeellinen pelaaja kärkipelaajakriisiin.
15. Toni Tahvanainen **
- Parin ekan pelin jälkeen olin sitä mieltä, että sympaattinen oululainen on turboahdettu versio Antto Hilskasta, mutta 20:n maalittoman tunnin jälkeen tuntui että kaverin voisi viskata roskiin. Tuskin on niin huono pelaaja kuin miltä näytti, moni asia vain meni ketuiksi. Tahvis noin lähtökohtaisestikaan ei ole mikään tekniikkaihme tai maalintekijä jumalan armosta, mutta JJK:n yhden kärjen taktiikka ei sekään ole Tahiksen vahvuuksia mitenkään tukeva. Tehottomia pelejä seurasi tuska ja vähitellen itseluottamus meni muustakin tekemisestä ja lopulta peli näytti tosi heikolta. Jaskan kuntoutuminen antoi Tahvikselle aikaa hengähtää ja koota itseään ja lopulta ratkaisevissa peleissä suoriutui kelvollisesti ja ennenkaikkea pelasti Haka-pelistä pisteet, mikä jätti positiivisen jälkimaun kaudesta.
16. Aleksis Lehtonen **
- Tuli alkukaudeksi lainaan SJK:sta, jossa ei peliaikaa herunut. Kaksijakoiset fiilikset, JJK-visiitti oli lopulta pettymys, vaikka tekikin tärkeän maalin TPS:ää vastaan, mutta toisaalta vähän tuli Lehtosta ikävä Tahvanaisen kuivan kauden ollessa kuivimmillaan. Kaksinkamppailuvahva ikäisekseen, mutta tehot jäivät uupumaan kuten muillakin JJK-hyökkääjillä, eikä oikein muutenkaan päässyt peliin sisään toivotulla tavalla. Jäi kuitenkin fiilis, että lähti juuri kun palaset alkoivat hieman loksahdella paikoilleen - ehkä vain maalin aiheuttamaa harhaa? Yrittääkö JJK naarata Aksua itselleen ensi kaudeksi?
17. Teppo Marttinen **
- Loukkaantuminen ja armeija pilasi kauden, jonka piti olla jonkinlainen läpimurto ykkösveskarina. Oli muutamassa pieksuussa maalissa, mutta en nyt tiedä miten paljon Marttista voi niistä syyttää. Mielestäni potentiaalisempi ja tasapainosempi maalivahti Veikkausliigaan kuin Viljala, mutta saattaa olla että JJK lähtee maalivahtiostoksille pre-seasonilla.
18. Tomi Petrescu **
- Nimekäs pelaaja tuli loppukaudesta vahvistamaan kettupaitoja, mutta poislukien Haka-pelin ratkaissut vaparimaali ja väkevä rouhinta Oulu-vieraspelissä, ei vielä oikein päässyt sisään joukkueeseen. Pelasi keskikentän pohjalla, kymppipaikalla ja molemmilla laidoilla, sekatyöläisenä siellä missä tarvittiin, mutta luontevaa roolia ei löytynyt ja se näkyi esityksissäkin. Sopimus jatkuu, joten nyt on hyvää aikaa löytää oma rooli joukkueesta.
19. Topi Järvinen **
- Odotukset olivat Topinkin suhteen korkeammalla, mutta viimeistään paha loukkaantuminen tuhosi kauden. Sai alkukaudesta syyt niskoilleen cup-putoamisesta, joutui penkille eikä oikein koskaan tuntunut täysin toipuvan. "Flairia" on paljon, mutta eväät toteutukseen eivät tunnu olevan vielä ainakaan kasassa.
20. Settyslas Loutelamio **
- Henkilökohtaisesti odotin juonikkaan laiturin saavan enemmän peliaikaa ja lyövän itseään isommin läpi, mutta lopulta Benno ja Samu söivät sen peliajan, mikä Manulta jäi. Muutama mukava väläytys kauden aikana ja täytti paikkansa backup-laiturina.
21. Matti Kohonen **
- Alkukauden yllätysnimi vasemmaksi pakiksi, vaikka taitaa olla oikeasti keskikenttäpelaaja. Hoiti hommansa joukkueen jatkona, muttei tarjonnut mitään sellaista, mitä Itkonen tai Abdi eivät olisi tehneet paremmalla tasolla. Tämän jälkeen ei peliaikaa.
Muita pelaajia:
Severi Vielma : Sääliksi käy, jatkuvat loukkaantumiset yrittävät tuhota lupaavan topparin uraa. Samu Nieminen : Lähitie-Tapaninen kaksikon dominoidessa ei mahdollisuuksia kentälle. Pari kertaa pääsi stunttaamaan. Arjan Goljahampoor : En muista Arjanin pelanneen minuuttiakaan tällä kaudella, mikä lie meininki? Severi Ikäheimo: Kolmosveskari, ei minuutteja.
Juha Pasoja *****
- Voiko Pasolle loppujenlopuksi antaa muuta kuin täydet tähdet? Mahdolliset kritiikin paikat ovat pieniä: Muutama täydellinen romahdus, Abdin vähäinen peliaika, hieman liian pitkäksi venynyt luotto huonovireisiin pelaajiin, joka tuntui kulminoituvan "voittavaa joukkuetta ei vaihdeta" - mantraan, vaikka pelin ongelmakohtia oli nähtävissä voitto-otteluissakin. Muuta onkin vaikea keksiä, tulos oli paras mahdollinen ja nuoret pelaajat ovat astuneet Pason alaisuudessa yksi kerrallaan suurempiin saappaisiin vastuuta saatuaan ja mikä tärkeintä, kehittyneet. Joukkueessa on rento meininki, mutta Paso pitää auktoriteetillään kokonaisuutta jämäkästi otteessaan. Ei sorru puhumaan juurikaan paskaa, vaan varsin suorasanaisesti pystyy ruotimaan joukkueen tekemistä omalla jäyhällä tyylillään. Pasosta ei suoranaisesti tule ensisilmäykseltä mieleen suuri taktikko tai lateraalisyöttöjen visionääri, mutta muutti selkeästi joukkueen identiteettiä kauden aikana pallonhallintajoukkueesta vastaiskujoukkueeksi. Loppukaudesta ruvettiin näkemään entistä enemmän aktiivista prässiä, josta yleensä luovuttiin johtoasemaan päästyä. Nuori joukkue oli henkisesti vahva, eikä paskonut housuunsa toisin kuin pääkilpailijat - siitä osoituksena lukuisat yhden maalin voitot. Tulevaa kautta silmälläpitäen hankintoja kannattaa miettiä tarkoin, miten halutaan pelata ja millaisia pelaajia tarvitaan. Tietämättä nyt tarkkaan, miten paljon Paso on vastuussa hankinnoista, niin täksi kaudeksi suoritus oli sillä sektorilla korkeintaan välttävä, OKP-projektin ulkopuoliset olivat parhaimmillaankin vain joukon jatkona.
|